Isänmaamme keisari : Eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa

The emperor of our fatherland The changing national identity of the elite and the construction of the Finnish fatherland at the beginning of the autonomy This study addresses the question of changing national identity of the elite at the beginning of the autonomy (1808 1814) in Finland. Russia had conquered Finland from Sweden, but Finland was not incorporated into the Russian Empire. Instead, it was governed as separately administered area, and Finland retained its own (laws of the realm of Sweden) laws. The inclusion in the Russian Empire compelled the elite of Finland to deliberate their national identity; they had to determine whether they remained Swedes or became Finns or Russians. The elite chose to become Finns, which may seem obvious from the nowadays perspective, but it cannot be taken for granted that the Swedish speaking and noble elite converted their local Finnish identity into a new national identity. The basis of this study is constructive in a sense that identity is not seen as stable and constant. Theoretical background lies on Stuart Hall s writings on national identity, which offer good practical methods to study national identity. According to Hall identity is based mainly on difference , difference to others . In practice this means how elite began to define themselves in contrast to Swedes and Russians. The Finnish national identity was constructed in contrast to Swedes due to the political reasons. In order to avoid Russians suspicions Finns had to diverge from Sweden. Sweden had also gone trough coup d état, which was disliked by the elite of Finland. However, the attitudes of the elite towards Sweden remained somewhat ambiguous. Even if it was politically and rationally thinking wisest to draw away from Sweden, emotionally it was difficult. Russia, on the other hand, had been for centuries the archenemy of the Finns as well as all the Swedes. The fear of the Russians was mainly imaginary. Russians were seen as cruel barbarians who hated and resented Finns. The Finnish national identity was constructed above all in contrast to the Russians, for the difference to Russia was seen as a precondition for the existence of Finland. Respectively, the new position of Finland also required approaching towards Russia, which was in its nature very pragmatic. The elite contrived to get rid off its prejudice against Russians on intellectual level, but not on emotional level. At the beginning of the autonomy the primary loyalty of the elite was directed into the Finnish fatherland and its habitants. This was a radical ideological change, because traditionally the loyalty of the elite had focused on monarch and monarch s realm. However, the role of Alexander I was crucial. According to the elite the emperor had granted them a new fatherland. The former native country (Finland) was seen as a new fatherland instead of Sweden. The loyalty of the elite to the emperor generated from the reciprocal gratitude; Alexander I had treated their native country so mercifully. The elite felt strong personal responsibility for Finland s existence. The elite believed that the future of Finland rested on their shoulders. Alexander I had given them fatherland, but it was in the hands of the elite to construct the Finnish state and national spirit. The study of the Finnish national identity brings forth also that the national identity was constructed by emphasizing Finns civic rights. The civic rights were essential part of the construction of the Finnish national identity, for the difference between Finns and Russians was based on Finns own laws and privileges, which the emperor of the Russia had ensured.

Väitöskirjassa tutkitaan uudenlaisen, valtiollis-poliittisen sisällön saaneen, suomalaiskansallisen identiteetin rakentumista Suomen johtavan virkamieseliitin keskuudessa. On pidetty lähes itsestäänselvyytenä, että Ruotsin valtakunnan alamaisista, joiden asuinalueen Venäjä valloitti 1808-1809 sodassa, tuli suomalaisia. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ja miksi Suomen autonomian ajan alun johtomiehistä tuli suomalaisia, ei ruotsalaisia eikä venäläisiä. Venäjän valloittaessa Suomen maan asukkaiden ei täytynyt muuttua heidän kammoksumikseen venäläisiksi, vaan heille tarjoutui mahdollisuus suomalaiskansallisen identiteetin rakentamiseen Aleksanteri I suojeluksessa. Maan korkeimmat virkamiehet alkoivat rakentaa suomalaiskansallista identiteettiä ennen kaikkea erona venäläisiin, sillä eroa venäläisiin pidettiin itsestäänselvänä ja luonnollisena. Toisaalta Suomen valtioyhteys Venäjään edellytti myös, että entisiin maanmiehiin, ruotsalaisiin, nähden oli muodostettava ero. Suomen johtomiehet alkoivatkin katsoa hyvin nopeasti, että Suomi, entinen koti- ja synnyinseutu, oli heidän todellinen isänmaansa, eikä Ruotsi. Suomen valtioyhteys Venäjään edellytti kuitenkin myös lähentymistä Venäjään. Lähentyminen Venäjään tapahtui ennen kaikkea suhteessa Aleksanteri I:een, sillä keisarin kautta Suomen katsottiin yhdistyvän Venäjään, vaikka samalla keisarin uskottiin nimenomaan takaavan Suomen Venäjästä erillisen aseman. Keisarin tukemana uskottiin olevan mahdollista aikaansaada suomalainen kansallishenki , jonka katsottiin varmistavan suomalaisten olemassaolon tulevaisuudessakin. Kansallinen intressi nousi autonomian ajan alussa Suomen johtomiesten ajattelussa etusijalle hallitsijan ja säätyluokkien sijaan, sillä heidän lojaalisuutensa alkoi kohdistua ennen kaikkea hallitsijan valtakunnasta erilliseksi käsitettyyn suomalaiseen isänmaahan ja suomalaiseen kansakuntaan. Voikin todeta, että ruotsinkieliset aatelismiehet rakensivat ensimmäisinä valtiollis-poliittisesti legitiimin suomalaiskansallisen identiteetin autonomian ajan alussa. Suomalaiskansallisen identiteetin tarkastelu osoittaa myös, että suomalaista identiteettiä lähdettiin rakentamaan civic-painotteisesti korostaen suomalaisten lakeja ja oikeuksia, vaikka suomalaiskansallisen identiteetin muodostumisen on usein katsottu olleen vahvasti sidoksissa ennen kaikkea talonpoikaiseen kansaan ja suomen kieleen.