Huellas de Eros y Thánatos en la narrativa de Diamela Eltit : La palabra en movimiento en el juego entre tropos, metáforas y deconstrucciones lingüísticas

Väitöskirja analysoi espanjan kielen dekonstruktioita ruumiin metaforista ja troopeista koostuvassa aineistossa chileläisen kirjailijan Diamela Eltitin (1949 -) neljässä romaanissa: Lumpérica (1983), Vaca sagrada (1991), El infarto del alma (1994) ja Los trabajadores de la muerte (1998). Näkökulma on kielen muutoksessa Eltitin proosassa 1980- ja 1990-luvuilla alkaen kokeellisesta huippuvaiheesta 1983, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Lumpérica. Tutkimus korostaa Eltitin romaanien historiallista arvoa, kirjallisuuden tapaa murtaa kielen rakenteita ja sitä miten tämä murros kytkeytyy taideteoreettiseen muutokseen kulttuuridiskursseissa. Tutkimus tarkastelee Eltitin kehityskaarta kenraali Augusto Pinochetin sotilasvallankaappauksesta 1973 halki sotilashallituksen kauden (1973-1990) aina kansalaisyhteiskunnan vahvistumiseen ja vuoteen 1998. Tutkimus analysoi ruumiin troopeista ja metaforista koostuvaa tutkimusaineistoa lingvistiikan, kirjallisuustieteen, historian ja sukupuolen tutkimuksen monitieteisessä viitekehyksessä. Sen vuoksi väitöskirja liittyy espanjalaisen filologian, yleisen kirjallisuustieteen, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen ja naistutkimuksen oppiaineisiin. Kolme tärkeintä oppiteoreettista runkoa ovat lingvistinen strukturalismi, dekonstruktio ja feministiset kirjallisuusteoriat. Dekonstruktiivinen lähestymistapa tekstiin korostaa kielen merkityksen muodostumisen filosofista perustaa. Se pyrkii selvittämään, miten merkitys muodostuu kirjoittajan, tekstin ja lukijan välillä. Tekstikritiikki koostuu semanttisesta ja dekonstruktiivisesta tekstianalyysistä, jonka metodologisen mallin perusta on tanskalaisen kielitieteilijän Louis Hjelmslevin (1899-1965) kielitieteellinen malli. Väitös ei käytä mallia suoraan, vaan soveltaa sitä kaunokirjallisuuden tutkimukseen. Oppiteoreettisen viitekehyksen osalta tutkimus sijoittuu strukturalismin ja poststrukturalismin murrokseen. Tutkimus korostaa Eltitin radikaalia muotokieltä ja teatraalisuutta, hänen kielensä visuaalisuutta ja ruumiin metaforien eroottista jännitettä, mikä ilmenee mm. falloksen metaforaksi tulkitun hehkuvan valon kuvissa romaanissa Lumpérica. Vanhat kreikkalaiset myytit Éros ja Thánatos kasvavat esille länsimaisen taidehistorian perinteestä ja kontekstualisoituvat uusiksi kielikuviksi Chilen kirjallisessa maaperässä. Ne muodostavat Eltitin taiteellisen tuotannon pysyvän aihepiirin ja luovat teoksiin synkkää ja karua virettä sekä tummia ja eroottisia sävyjä. Tutkimus osoittaa, että Eltit dekonstruoi kieltä, mutta dekonstruktiot eivät ole jatkuvia eivätkä samanlaisia kaikissa romaaneissa. Kielellisten dekonstruktioiden variaatio on laaja eikä Eltit murra kielen syntaktisia ja morfologisia rakenteita kaikissa teksteissään. Tutkimuksen perusteella väitän, että Eltitin kirjoituksesta puhuttaessa useat tutkijat käyttävät epämääräisesti dekonstruktio-termiä. Useiden tutkijoiden toteamus dekonstruktiosta Diamela Eltitin kirjallisessa tuotannossa pysyvänä piirteenä on epätäsmällinen. Sen sijaan dekonstruktiivinen kirjoitus tarkoittaa Eltitillä laajasti vaihtelevaa lähestymistapaa kieleen, mikä ilmenee kehityslinjana hänen tuotannossaan ja eri tavoin jokaisessa teoksessa.

This dissertation examines linguistic deconstructions in literary data constituted by selected tropes and metaphors in four novels of the Chilean writer, Diamela Eltit (1949–): Lumpérica (1983), Vaca sagrada (1991), El infarto del alma (1994), and Los trabajadores de la muerte (1998). The research focuses on a linguistic change carried out by Eltit in her narrative project from its experimental peak in 1983, when her first novel Lumpérica was published, through the 1980s and 90s. We regard Eltit’s narrative as historically important and try to clarify the process by which literature might transform linguistic structures and be connected to a theoretical change in cultural discourses. The time period we study includes Eltit’s progress as a writer during the rule of General Augusto Pinochet’s military regime, from the coup in 1973 through expansion and empowerment of civil society in 1973-1990 and the first years of democracy until 1998. The selected data of corporal tropes and metaphors is analyzed within a multidisciplinary framework of linguistics, literature, history, and gender studies. Therefore this dissertation is related to the disciplines of Spanish philology, Comparative Literature, Latin American Studies, and Gender Studies. Our three major research strategies are linguistic structuralism, deconstruction, and feminist literary theories. Subjects relevant to deconstruction include the philosophy of meaning and the ways in which meaning is constructed by writers, texts, and readers. The methodology is constituted by a semantic and deconstructionist analysis of literary data and a literary analysis of this data through the structuralist model created by the Danish linguist Louis Hjelmslev (1899-1965). We emphasize, that instead of using Hjelmslev’s structuralist model directly as such, the methodological model of this research is an application of that model to the literary texts. Concerning the epistemological framework this dissertation is placed in the rupture of structuralism and post-structuralism. It highlights the radicalization of representation and theatricality in Eltit’s narrative, the prominence of visuality in her language, and the density of erotic corporal metaphors, like the phallic gaze in Lumpérica. Old Greek myths, particularly those of Éros and Thánatos, arise from western arthistory in new images. They establish a constant topic in Eltit’s narrative, turning her writing gloomy and desolate and filled with dark and erotic tones. This study shows that Diamela Eltit deconstructs the Spanish language in her writing, but this linguistic deconstruction is not continuous or equivalent in all of her works. Her linguistic deconstructions are highly variable in her texts and the syntactical and morphological deconstructions are not carried out in every novel. Therefore, we challenge the various critics who use the term deconstruction in an undefined manner or argue that deconstruction appears as a rule in Eltit´s whole narrative project. As a matter of fact, linguistic deconstructions constitute a multiformal writing strategy, which is manifested in a different manner in every novel.