Liikearvon arvonalentumistestaus IAS 36:n mukaan

The main object of this Master´s Thesis was to study the goodwill impairment testing under IAS 36. The aim was also to study the process of impairment testing in companies. The definition, treatment and impairment testing of goodwill were based on the interpretative literature of the standard, articles in trade papers and in international journals. Research methodology was descriptive, qualitative and normative. The empirical data was gathered from focused interviews of companies, consultant and auditor. In the impairment testing of goodwill under IAS 36 carrying amount of cash-generating unit is compared with unit´s recoverable amount, which is defined by either fair value less costs to sell or value in use. Value in use, which is based on unit´s net present value of the future cash flows, is clearly more generally used. The greatest black spots of testing are determination of cash-generating units and allocation of goodwill to them and determination of the discount rate. These black spots enable covering-up goodwill impairment. Companies testing processes differed, which makes comparison more difficult. The documentation of testing should also be invested more in companies.

Implementing IAS 2 and IAS 36. Case: Eimo Oyj

Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia IFRS -standardiston vaikutuksia esimerkkiyrityksessä. Tutkimuksen kohteena olivat varastot sekä omaisuuserien arvonalentuminen. Varastojen käsittelyn osalta työn tarkoituksena oli luoda malli valmistuksen yleismenojen aktivointia varten. Omaisuuserien arvonalentumista koskevassa osassa tarkoituksena oli selvittää arvonalentumistestauksen tärkeimmät vaiheet sekä ehdottaa rahavirtaa kerryttäviä yksiköitä esimerkkiyritykselle. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen case-tutkimus. Empiiristä tutkimustietoa kerätään osallistuvan havainnoinnin, haastattelujen ja keskustelujen avulla. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että IFRS -standardien vaikutukset ovat laajasti koko esimerkkiyritystä koskevia. Varastoja koskevassa osassa todettiin, että valmistuksen yleismenot tulee allokoida muovitehtaille ruiskupuristustuntien perusteella ja muottitehtaille miestyötuntien perusteella. Omaisuuserien arvonalentumista koskien todettiin liiketoiminnan nopeasti muuttuvan luonteen vaikeuttavan ennusteiden laatimista. Rahavirtaa kerryttäviksi yksiköiksi ehdotettiin tehdastasoa.

Pankkien tuloksenjärjestelymahdollisuudet siirryttäessä IFRS-normistoon

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli määrittää pankkien tuloksenjärjestelymahdollisuuksien muutoksia siirryttäessä kansallisesta FAS GAAP -tilinpäätösnormistosta IFRS-normistoon. Tuloksenjärjestelyn ilmiötä käsiteltiin esittelemällä useita koti- ja ulkomaisia tuloksenjärjestelytutkimuksia. Pankeilla on toimialalleen erityisiä kannustimia tuloksenjärjestelyyn. Pankkitoimialalla tuloksenjärjestely on perinteisesti esiintynyt tuloksentasaamisena tilikausien välillä. Tutkimuksessa saatiin selkeä kuva tuloksenjärjestelymahdollisuuksien muutoksesta. IFRS-normiston sisältämä johdon harkintavalta ilmenee tilinpäätöksen laadintaperiaatteiden valinnaisuutena ja standardien laskelmien sisältäminä johdon arvioina ja oletuksina. Harkintavaltaa käyttämällä johto voi vaikuttaa tilinpäätöksen taseeseen ja tulokseen. IFRS-normistossa tilinpäätöksen laadintaperiaatteisiin liittyvä johdon harkintavalta on vähentynyt verrattuna kansalliseen FAS GAAP-tilinpäätöskäytäntöön, mutta IFRS jättää johdolle edelleen harkintavaltaa muutamien kirjaus- ja raportointikäytäntöjen suhteen. Perinteisten tuloksenjärjestelykeinojen rinnalle IFRS:ssä nousevat useiden standardien laskelmien sisältämät johdon arviot ja oletukset tulevaisuuden muuttujista. Omaisuuserien käypään arvoon arvostamisen myötä tilikauden tuloksista saattaa tulla aikaisempaa volatiilimpia. Käypiin arvoihin arvostamisen seurauksena pankit saattavat siirtyä käyttämään sijoitustensa ostoja ja myyntejä tuloksentasauskeinona. FAS GAAP:ssa pankit ovat käyttäneet tuloksentasaamiseen tiettyjä suoriteperusteisia eriä, esimerkiksi luottotappiovarauksia. IFRS tiukentaa varausten tekemisen periaatteita, mutta tuo tilalle lainakannan arvonalentumistestaukseen sisältyvät johdon arviot.

IFRS-standardien noudattaminen liikearvon raportoinnissa suomalaisissa listayhtiöissä

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia liikearvoon liittyvien IFRS 3- ja IAS 36 –standardien säännösten noudattamista suomalaisten korkean liikearvon määrän omaavien listayhtiöiden tilinpäätöksissä. Teoria muodostettiin tarkastelemalla aihepiirin tieteellisiä julkaisuja, sekä yritysten kirjanpitoa ohjailevia liikearvoon liittyviä säännöksiä. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen, ja empiirisenä aineistona käytettiin viiden yrityksen tilinpäätöksiä vuodelta 2011. Yritykset valittiin tarkastelemalla liikearvon suhteellista osuutta omasta pääomasta. Analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, ja tutkimuksen runko muodostettiin tilintarkastukseen tarkoitetun tarkastuslistan avulla. Tutkimuksessa tuotettiin tarkkaa ja kuvailevaa tietoa säännösten noudattamisesta kohdeyrityksissä. IFRS 3- ja IAS 36 –standardeissa on määritelty tarkat esitysvaatimukset tilinpäätöksissä esitettävälle liikearvoon liittyvälle tiedolle. Esitettäviä tietoja ovat esimerkiksi kuvaus yritysostojen yhteydessä syntyneestä liikearvosta, sekä selvitys liikearvon arvonalentumistestauksessa käytetyistä avainoletuksista. Kohdeyritysten havaittiin noudattavan tutkimuksessa tarkasteltuja esitysvaatimuksia noin 94 % tarkkuudella. Virheet eivät keskittyneet tiettyihin esitysvaatimuksiin, vaan eri yritykset tekivät erilaisia virheitä liikearvon raportoinnissa.

Yritysten väliset erot liikearvon arvonalentumistestauksen raportoinnissa

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, minkälaisia eroja suomalaisten listayhtiöiden välillä on liikearvon arvonalentumistestausta koskevassa raportoinnissa. Huomiota kiinnitettiin erityisesti arvonalentumistestissä käytettyjen menetelmien ja oletusten eroihin, sekä siihen, heijastuvatko taloudelliset tekijät arvonalentumistestauksen tilinpäätösraportointiin. Teoriaperusta muodostettiin aihepiirin kansainvälisten laskentasäännösten ja aiempien tieteellisten julkaisujen avulla. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja empiirisenä aineistona käytettiin 20:n teknologia- ja kulutuspalveluiden toimialoilla toimivan yrityksen tilinpäätöksiä. Tutkimustulosten mukaan yritykset eivät raportoi liikearvoon liittyviä asioita yhdenmukaisesti, vaan vaihtelua liittyy niin käytettyihin taustaoletuksiin kuin ylipäätään raportoinnin avoimuuteen. Arvonalentumistestauksen raportointiin liittyvän herkkyysanalyysin katsottiin kuitenkin heijastavan yritysten aiempien tilikausien tai raportointikauden taloudellista menestystä.

IAS 36 -tilinpäätösstandardin mukainen liikearvon arvonalentumistestaus ja sen tuomat haasteet tilintarkastukselle

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia haasteita IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen -tilinpäätösstandardi luo tilintarkastajille. Huomiota kiinnitettiin erityisesti tilintarkastajan näkökulmaan arvonalentumistestauksen osa-alueista ja niissä esiintyvistä haasteista. Myös yritysten kohtaamia haasteita arvonalentumistestauksen laatimisessa käytiin läpi tutkimuksessa käyttäen hyödyksi IFRS-asiantuntijan näkökulmaa. Liikearvon arvonalentumistestauksen tuomia muutoksia liikearvon tilinpäätöskäsittelyyn verrattiin aiemmin käytössä olleisiin suunnitelman mukaisiin poistoihin. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja empiirinen aineisto kerättiin neljän KHT-tilintarkastajan ja kahden IFRS-asiantuntijan haastatteluista. Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla litteroitu haastatteluaineisto. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tilintarkastajien kohtaamat haasteet nähdään liittyvän ensisijaisesti arvionvaraisiin tulevaisuuden rahavirtojen ennusteiden tarkastamiseen sekä monimutkaisen arvonalentumistestauksen osa-alueiden hallitsemiseen. Arvonalentumistestauksen nähdään lisäävän tilintarkastajan työmäärää sekä tilintarkastusriskiä.

O contributo da informação por segmentos nos testes de imparidade ao goodwill - Aplicação ao caso da EDP no segmento EDP Renováveis

Mestrado em Contabilidade

Whispered voice test for screening for hearing impairment in adults and children: systematic review

Objective To determine the accuracy of the whispered voice test in detecting hearing impairment in adults and children. Design Systematic review of studies of test accuracy. Data sources Medline, Embase, Science Citation Index, unpublished theses, manual searching of bibliographies of known primary and review articles, and contact with authors. Study selection Two reviewers independently selected and extracted data on study characteristics, quality, and accuracy of studies. Studies were included if they had cross sectional designs, at least one of the index tests was the whispered voice test, and the reference test (audiometry) was performed on at least 80% of the participants. Data extraction Data were used to form 2x2 contingency tables with hearing impairment by audiometry as the reference standard. Data synthesis The eight studies that were found used six different techniques. The sensitivity in the four adult studies was 90% or 100% and the specificity was 70% to 87%. The sensitivity in the four childhood studies ranged from 80% to 96% and specificity ranged from 90% to 98%. Conclusion The whispered voice test is a simple and accurate test for detecting hearing impairment. There is some concern regarding the lower sensitivity in children and the overall reproducibility of the test, particularly in primary care settings. Further studies should be conducted in primary care settings to explore the influence of components of the testing procedure to optimise test sensitivity and to promote standardisation of the testing procedure.

Post-traumatic amnesia: Consistency-of-recovery and duration-to-recovery following traumatic brain impairment

The aim of this research was to examine the nature and order of recovery of orientation and memory functioning during Post-Traumatic Amnesia (PTA) in relation to injury severity and PTA duration. The Westmead PTA Scale was used across consecutive testing days to assess the recovery of orientation and memory during PTA in 113 patients. Two new indices were examined: a Consistency-of-Recovery and a Duration-to-Recovery index. a predictable order of recovery was observed during PTA: orientation-to-person recovered sooner and more consistently than the following cluster; orientation-to-time, orientation-to-place, and the ability to remember a face and name. However, the type of memory functioning required for the recall face and name task recovered more consistently than that required for memorizing three pictures. An important overall finding was that the order-of-recovery'' of orientation and memory functioning was dependent upon both the elapsed days since injury, and the consistency of recovery. The newly developed indices were shown to be a valuable means of accounting for differences between groups in the elapsed days to recovery of orientation and memory. These indices also clearly increase the clinical utility of the Westmead PTA Scale and supply an objective means of charting (and potentially predicting) patients' recovery on the different components of orientation and memory throughout their period of hospitalization.

Further characterization of the executive memory impairment following frontal lobe lesions.

In this article we describe a 41-year-old man who, following an operation to repair a ruptured anterior communicating artery aneurysm, manifested the "hallmark" features of a dysexecutive memory impairment. Of particular note was the patient's apparently normal level of recognition memory but impaired recall on tasks matched for difficulty in control subjects. However, further testing revealed that the patient's recognition memory was not normal under all circumstances. Implications of these data for the interpretation and further investigation of the dysexecutive deficit are discussed.

Attention-related potentials allow for a highly accurate discrimination of mild cognitive impairment subtypes.

The three most frequent forms of mild cognitive impairment (MCI) are single-domain amnestic MCI (sd-aMCI), single-domain dysexecutive MCI (sd-dMCI) and multiple-domain amnestic MCI (md-aMCI). Brain imaging differences among single domain subgroups of MCI were recently reported supporting the idea that electroencephalography (EEG) functional hallmarks can be used to differentiate these subgroups. We performed event-related potential (ERP) measures and independent component analysis in 18 sd-aMCI, 13 sd-dMCI and 35 md-aMCI cases during the successful performance of the Attentional Network Test. Sensitivity and specificity analyses of ERP for the discrimination of MCI subgroups were also made. In center-cue and spatial-cue warning stimuli, contingent negative variation (CNV) was elicited in all MCI subgroups. Two independent components (ICA1 and 2) were superimposed in the time range on the CNV. The ICA2 was strongly reduced in sd-dMCI compared to sd-aMCI and md-aMCI (4.3 vs. 7.5% and 10.9% of the CNV component). The parietal P300 ERP latency increased significantly in sd-dMCI compared to md-aMCI and sd-aMCI for both congruent and incongruent conditions. This latency for incongruent targets allowed for a highly accurate separation of sd-dMCI from both sd-aMCI and md-aMCI with correct classification rates of 90 and 81%, respectively. This EEG parameter alone performed much better than neuropsychological testing in distinguishing sd-dMCI from md-aMCI. Our data reveal qualitative changes in the composition of the neural generators of CNV in sd-dMCI. In addition, they document an increased latency of the executive P300 component that may represent a highly accurate hallmark for the discrimination of this MCI subgroup in routine clinical settings.

Glucose metabolism, gray matter structure, and memory decline in subjective memory impairment.

OBJECTIVE: To identify biological evidence for Alzheimer disease (AD) in individuals with subjective memory impairment (SMI) and unimpaired cognitive performance and to investigate the longitudinal cognitive course in these subjects. METHOD: [¹⁸F]fluoro-2-deoxyglucose PET (FDG-PET) and structural MRI were acquired in 31 subjects with SMI and 56 controls. Cognitive follow-up testing was performed (average follow-up time: 35 months). Differences in baseline brain imaging data and in memory decline were assessed between both groups. Associations of memory decline with brain imaging data were tested. RESULTS: The SMI group showed hypometabolism in the right precuneus and hypermetabolism in the right medial temporal lobe. Gray matter volume was reduced in the right hippocampus in the SMI group. At follow-up, subjects with SMI showed a poorer performance than controls on measures of episodic memory. Longitudinal memory decline in the SMI group was associated with reduced glucose metabolism in the right precuneus at baseline. CONCLUSION: The cross-sectional difference in 2 independent neuroimaging modalities indicates early AD pathology in SMI. The poorer memory performance at follow-up and the association of reduced longitudinal memory performance with hypometabolism in the precuneus at baseline support the concept of SMI as the earliest manifestation of AD.

Genetically Determined Hypometabolism in Alzheimer’s Disease and Midlife Risk Factors for Cognitive Impairment

The role of genetic factors in the pathogenesis of Alzheimer’s disease (AD) is not completely understood. In order to improve this understanding, the cerebral glucose metabolism of seven monozygotic and nine dizygotic twin pairs discordant for AD was compared to that of 13 unrelated controls using positron emission tomography (PET). Traditional region of interest analysis revealed no differences between the non-demented dizygotic co-twins and controls. In contrast, in voxel-level and automated region of interest analyses, the non-demented monozygotic co-twins displayed a lower metabolic rate in temporal and parietal cortices as well as in subcortical grey matter structures when compared to controls. Again, no reductions were seen in the non-demented dizygotic co-twins. The reductions seen in the non-demented monozygotic co-twins may indicate a higher genetically mediated risk of AD or genetically mediated hypometabolism possibly rendering them more vulnerable to AD pathogenesis. With no disease modifying treatment available for AD, prevention of dementia is of the utmost importance. A total of 2 165 at least 65 years old twins of the Finnish Twin Cohort with questionnaire data from 1981 participated in a validated telephone interview assessing cognitive function between 1999 and 2007. Those subjects reporting heavy alcohol drinking in 1981 had an elevated cognitive impairment risk over 20 years later compared to light drinkers. In addition, binge drinking was associated with an increased risk even when total alcohol consumption was controlled for, suggesting that binge drinking is an independent risk factor for cognitive impairment. When compared to light drinkers, also non-drinkers had an increased risk of cognitive impairment. Midlife hypertension, obesity and low leisure time physical activity but not hypercholesterolemia were significant risk factors for cognitive impairment. The accumulation of risk factors increased cognitive impairment risk in an additive manner. A previously postulated dementia risk score based on midlife demographic and cardiovascular factors was validated. The risk score was found to well predict cognitive impairment risk, and cognitive impairment risk increased significantly as the score became higher. However, the risk score is not accurate enough for use in the clinic without further testing.

Elephants in pyjamas: testing the weak central coherence account of autism spectrum disorders using a syntactic disambiguation task

According to the weak central coherence (CC) account individuals with autism spectrum disorders (ASD) exhibit enhanced local processing and weak part-whole integration. CC was investigated in the verbal domain. Adolescents, recruited using a 2 (ASD status) by 2 (language impairment status) design, completed an aural forced choice comprehension task involving syntactically ambiguous sentences. Half the picture targets depicted the least plausible interpretation, resulting in longer RTs across groups. These were assumed to reflect local processing. There was no ASD by plausibility interaction and consequently little evidence for weak CC in the verbal domain when conceptualised as enhanced local processing. Furthermore, there was little evidence that the processing of syntactically ambiguous sentences differed as a function of ASD or language-impairment status.