Liikearvon arvonalentumistestaus IAS 36:n mukaan

The main object of this Master´s Thesis was to study the goodwill impairment testing under IAS 36. The aim was also to study the process of impairment testing in companies. The definition, treatment and impairment testing of goodwill were based on the interpretative literature of the standard, articles in trade papers and in international journals. Research methodology was descriptive, qualitative and normative. The empirical data was gathered from focused interviews of companies, consultant and auditor. In the impairment testing of goodwill under IAS 36 carrying amount of cash-generating unit is compared with unit´s recoverable amount, which is defined by either fair value less costs to sell or value in use. Value in use, which is based on unit´s net present value of the future cash flows, is clearly more generally used. The greatest black spots of testing are determination of cash-generating units and allocation of goodwill to them and determination of the discount rate. These black spots enable covering-up goodwill impairment. Companies testing processes differed, which makes comparison more difficult. The documentation of testing should also be invested more in companies.

Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia, millainen liikearvon arvonalentumistestaus on IAS 36 -standardin mukaan. Tavoitteena oli myös tutkia arvonalentumistestauksen prosessia yrityksissä. Liikearvon määrittely, käsittely sekä arvonalentumistestaus perustuivat standardia tulkitsevan kirjallisuuden lisäksi ammattilehtikirjoitteluun ja kansainvälisten tiedelehtien artikkeleihin. Tutkimusmenetelmä oli kuvaileva, ymmärtämään pyrkivä, kvalitatiivinen ja normatiivinen. Empiirinen aineisto kerättiin yritysten edustajien, konsultin ja tilintarkastajan teemahaastattelujen avulla. IAS 36 -standardin mukaisessa liikearvon arvonalentumistestauksessa verrataan rahavirtaa tuottavan yksikön kirjanpitoarvoa yksikön kerrytettävissä olevaan rahamäärään, joka määritetään joko nettomyyntihinnan tai käyttöarvon perusteella. Käyttöarvo, joka perustuu yksikön vastaisten rahavirtojen nykyarvoon, on selvästi käytetympi tapa. Testauksen suurimmat ongelmakohdat ovat rahavirtaa tuottavien yksiköiden määrittely ja liikearvon kohdistaminen niille sekä diskonttokoron määrittäminen. Näissä on mahdollisuus liikearvon arvonalentumisen peittelyyn. Yritysten testausprosessit erosivat yrityksittäin, mikä vaikeuttaa vertailtavuutta. Testauksen dokumentointiin olisi myös syytä panostaa yrityksissä enemmän.