Syttyminen ja palamisen eteneminen partikkelikerroksessa

Syttymistä ja palamisen etenemistä partikkelikerroksessa tutkitaan paloturvallisuuden parantamista sekä kiinteitä polttoaineita käyttävien polttolaitteiden toiminnan tuntemista ja kehittämistä varten. Tässä tutkimuksessa on tavoitteena kerätä yhteen syttymiseen ja liekkirintaman etenemiseen liittyviä kokeellisia ja teoreettisia tutkimustuloksia, jotka auttavat kiinteäkerrospoltto- ja -kaasutus-laitteiden kehittämisessä ja suunnittelussa. Työ on esitutkimus sitä seuraavalle kokeelliselle ja teoreettiselle osalle. Käsittelyssä keskitytään erityisesti puuperäisiin polttoaineisiin. Hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteet sekä kiinteiden jätteiden energiakäytön lisääminen ja kaatopaikalle viennin vähentäminen aiheuttavat lähitulevaisuudessa kerrospolton lisääntymistä. Kuljetusmatkojen optimoinnin takia joudutaan rakentamaan melko pieniä polttolaitoksia, joissa kerrospolttotekniikka on edullisin vaihtoehto. Syttymispisteellä tarkoitetaan Semenovin määritelmän mukaan tilaa ja ajankohtaa, jolloin polttoaineen ja hapen reaktioissa muodostuva nettoenergia aikayksikössä on yhtäsuuri kuin ympäristöön siirtyvä nettoenergiavirta. Itsesyttyminen tarkoittaa syttymistä ympäristön lämpötilan tai paineen suurenemisen seurauksena. Pakotettu syttyminen tapahtuu, kun syttymispisteen läheisyydessä on esimerkiksi liekki tai hehkuva kiinteä kappale, joka aiheuttaa paikallisen syttymisen ja syttymisrintaman leviämisen muualle polttoaineeseen. Kokeellinen tutkimus on osoittanut tärkeimmiksi syttymiseen ja syttymisrintaman etenemiseen vaikuttaviksi tekijöiksi polttoaineen kosteuden, haihtuvien aineiden pitoisuuden ja lämpöarvon, partikkelikerroksen huokoisuuden, partikkelien koon ja muodon, polttoaineen pinnalle tulevan säteilylämpövirran tiheyden, kaasun virtausnopeuden kerroksessa, hapen osuuden ympäristössä sekä palamisilman esilämmityksen. Kosteuden lisääntyminen suurentaa syttymisenergiaa ja -lämpötilaa sekä pidentää syttymisaikaa. Mitä enemmän polttoaine sisältää haihtuvia aineita sitä pienemmässä lämpötilassa se syttyy. Syttyminen ja syttymisrintaman eteneminen ovat sitä nopeampia mitä suurempi on polttoaineen lämpöarvo. Kerroksen huokoisuuden kasvun on havaittu suurentavan palamisen etenemisnopeutta. Pienet partikkelit syttyvät yleensä nopeammin ja pienemmässä lämpötilassa kuin suuret. Syttymisrintaman eteneminen nopeutuu partikkelien pinta-ala - tilavuussuhteen kasvaessa. Säteilylämpövirran tiheys on useissa polttosovellutuksissa merkittävin lämmönsiirtotekijä, jonka kasvu luonnollisesti nopeuttaa syttymistä. Ilman ja palamiskaasujen virtausnopeus kerroksessa vaikuttaa konvektiiviseen lämmönsiirtoon ja hapen pitoisuuteen syttymisvyöhykkeellä. Ilmavirtaus voi jäähdyttää ja kuumankaasun virtaus lämmittää kerrosta. Hapen osuuden kasvaminen nopeuttaa syttymistä ja liekkirintaman etenemistä kunnes saavutetaan tila, jota suuremmilla virtauksilla ilma jäähdyttää ja laimentaa reaktiovyöhykettä. Palamisilman esilämmitys nopeuttaa syttymisrintaman etenemistä. Syttymistä ja liekkirintaman etenemistä kuvataan yleensä empiirisillä tai säilyvyysyhtälöihin perustuvilla malleilla. Empiiriset mallit perustuvat mittaustuloksista tehtyihin korrelaatioihin sekä joihinkin tunnettuihin fysikaalisiin lainalaisuuksiin. Säilyvyysyhtälöihin perustuvissa malleissa systeemille määritetään massan, energian, liikemäärän ja alkuaineiden säilymisyhtälöt, joiden nopeutta kuvaavien siirtoyhtälöiden muodostamiseen käytetään teoreettisella ja kokeellisella tutkimuksella saatuja yhtälöitä. Nämä mallinnusluokat ovat osittain päällekkäisiä. Pintojen syttymistä kuvataan usein säilyvyysyhtälöihin perustuvilla malleilla. Partikkelikerrosten mallinnuksessa tukeudutaan enimmäkseen empiirisiin yhtälöihin. Partikkelikerroksia kuvaavista malleista Xien ja Liangin hiilipartikkelikerroksen syttymiseen liittyvä tutkimus ja Gortin puun ja jätteen polttoon liittyvä reaktiorintaman etenemistutkimus ovat lähimpänä säilyvyysyhtälöihin perustuvaa mallintamista. Kaikissa malleissa joudutaan kuitenkin yksinkertaistamaan todellista tapausta esimerkiksi vähentämällä dimensioita, reaktioita ja yhdisteitä sekä eliminoimalla vähemmän merkittävät siirtomekanismit. Suoraan kerrospolttoa ja -kaasutusta palvelevia syttymisen ja palamisen etenemisen tutkimuksia on vähän. Muita tarkoituksia varten tehtyjen tutkimusten polttoaineet, kerrokset ja ympäristöolosuhteet poikkeavat yleensä selvästi polttolaitteiden vastaavista olosuhteista. Erikokoisten polttoainepartikkelien ja ominaisuuksiltaan erilaisten polttoaineiden seospolttoa ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Polttoainepartikkelien muodon vaikutuksesta on vain vähän tutkimusta.Ilman kanavoitumisen vaikutuksista ei löytynyt tutkimuksia.

E-demokratian ja elämysten arkea

ESIPUHE Julkaisun artikkelit liittyvät ajankohtaiseen teemaan: demokratian ja osallistumisen tulevaisuuden kehitys. Suomalainen hyvinvointivaltio julkisen sektorin tuottamine palveluineen tarvitsee tuekseen kansalaisten sitoutumisen yhteisen hyvän puolesta. Järjestelmän edellytyksenä on demokraattisen päätöksenteon rakenteiden ja käytännön toteuttamisen kehittäminen niin, että tällä hetkellä vielä koulussa olevat nuoret saadaan kiinnostumaan entistä voimakkaammin yhteisten asioiden hoitamisesta. Artikkelikokoelmamme liittyy saumattomasti parhaillaan meneillään olevaan tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jossa luomme sekä sisältöjä että teknologiaa tukemaan nuorten kunnallista e-demokratiaa. Ampers -hanke (Ambient Personalised Society) eli nuoret ja mediayhteisöllisyys on ainutlaatuinen kombinaatio taiteiden, yhteiskuntatieteiden jateknologian tutkimusta. Osallistujina hankkeessamme ovat erityisesti nuoret. Käsittelemme kirjoituksissamme informaatioyhteiskunnan, virtuaaliorganisaatioiden ja tulevaisuuden osallistumisen visioita. Outi Cavén aloittaa kokoelman koko julkaisua taustoittavalla artikkelillaan. Kari Heikkinen jatkaa edellä mainittua teemaa pohtiessaan teknologian mahdollisuuksia tukea demokratian toteuttamisen arkea. Miia Kosonen on analysoinut sekä kaikenikäisille että erityisesti nuorille suunnattuja suomalaisia osallistumisen ja e-demokratian harjoittamisen sivustoja.Pelin henki -artikkelissa Cavén luo katseen virtuaalisen maailman pelisääntöihin ja uhkiin. Päätämme artikkelikokoelman menetelmälliseen katsaukseen, jossa Hanna-Kaisa Ellonen ja Outi Cavén esittelevät ryhmähaastattelun perusteita. Artikkelikokoelma on ensimmäinen hankkeemme yhteisjulkaisu. Toivomme lukijoille mielenkiintoisia hetkiä ajatustemme ja tutkimuksen lähtökohtiemme tarkastelujen parissa

ROBOTTIHITSAUKSEN KÄYTTÖÖNOTON EDELLYTYKSET ASIAKASOHJAUTUVASSA YKSITTÄIS- JA PIENSARJATUOTANNOSSA

Diplomityö koostuu teoria- ja tutkimusosasta. Teoriaosassa on käsitelty robottihitsaus-järjestelmän hankinnan edellytyksiä asiakasohjautuvan yksittäis- ja piensarjatuotannon lähtökohdista. Tarkastelun osa-alueita ovat asiakasohjautuva tuotanto, robottihitsaus yksittäis- ja piensarjatuotannossa, robottien ohjelmointimenetelmät, robottihitsauksen laatu ja laadunvarmistus, tehokkuus, tuottavuus, kannattavuus, robottihitsattavan tuotteen ja robottihitsausjärjestelmän suunnittelu, robottihitsausaseman turvallisuus sekä robotti-järjestelmän toteutus ja käyttöönotto. Teoriaosa on koottu siten, että sitä voidaan käyttää myös oppimateriaalina. Siinä esitetään myös sovellusesimerkki Imatran ammattikoululla toteutetusta robottihitsausaseman turvallisuusrakenneratkaisusta, jonka on suunnitellut ja toteuttanut diplomityön laatija. Diplomityön tutkimusosassa selvitetään kyselytutkimuksen avulla robottihitsauksen käyt-töönoton edellytyksiä asiakasohjautuvassa yksittäis- ja piensarjatuotannossa eteläkarjalai-sissa konepaja- ja metallialan yrityksissä. Tutkimukseen mukaan valituille 25 yritykselle ja yrityksistä valituille vastuuhenkilöille lähetettiin kirjallinen kyselytutkimus, johon vastaus saatiin 17 yritykseltä. Diplomityön tavoitteena oli selvittää robottihitsauksen käyttöönoton edellytyksiä. Tutkimuksella haettiin tietoja myös muusta yritysten suunnittelemasta hitsaus-tuotannon kehittämisestä kuten mekanisoinnista ja sen nykytilasta sekä muista mahdollisista hitsaukseen liittyvistä hankkeista. Tutkimustulosten perusteella on todettavissa, että Etelä-Karjalassa toimivista asiakas-ohjautuvista yksittäis- ja piensarjatuotantoa harjoittavista konepaja- ja metallialan yri-tyksistä löytyy yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita robottihitsausjärjestelmän hankinnasta, mutta saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että edellytyksiä siihen ei vielä näyttäisi olevan. Syiksi robottihitsausjärjestelmän hankinnan edellytysten puuttumiseen voidaan mainita muun muassa sopimaton tuoterakenne, liian yksilölliset tuotteet ja pienet sarjat, joilla ei ole toistuvuutta. Lisäksi yritykset toimivat pelkästään alihankintayrityksinä eikä niillä ole omaa tuotetta. Robottihitsausjärjestelmän hankinta voisi olla mahdollista niissä yrityksissä, jotka ovat verkottuneet, toimivat vakaavaraisesti ja joiden viennistä osa suuntautuu välillisesti tai välittömästi ulkomaille. Yhteistyöverkkojen voidaan olettaa parantavan robottihitsaus-järjestelmän hankinnan mahdollisuuksia. Tällöin kustannuksia voidaan jakaa usealle eri yritykselle ja siten voidaan tehostaa myös järjestelmän käyttöastetta sekä hankkia uusia asiakkaita. Kaksi yrityksistä on harkinnut joko oman tai leasing-robottihitsausjärjestelmän hankintaa. Ongelmina robottihitsausjärjestelmän yhteishankinnalle pidettiin esim. kenen tiloihin järjestelmä hankitaan, kuka huolehtii kunnossapidosta, miten palkat maksetaan työntekijöille ja miten käytössä oleva työaika jaetaan eri yrityksille. Diplomityön johtopäätökset ja suositukset osassa esitetään muutamia jatkotoimenpide-ehdotuksia siitä, kuinka tiettyjen yritysten osalta voitaisiin robottihitsauksen käyttöönottoa edistää. Tutkimuksen tuloksena saatua tietoa hyödynnetään muun muassa Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimus- ja koulutushankkeissa sekä toisen asteen kone- ja metallitekniikan koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Arvostus- ja jaksotussäännökset – FAS vs. IAS - suomalaiset pörssiyritykset 1997-2000

Tämän pro gradu –tutkielman teoriaosan tavoitteena on tutkia vertai-lemalla IAS-tilinpäätöstä (International Accounting Standards) ja IAS-standardeja, sekä vuosina 1993 ja 1997 voimaan tulleita kirjanpitolakeja, ja selvittää millaisia eroja näiden välillä on arvostus- ja jaksotus-säännöksien osalta. Empiirisessä osuudessa tavoitteena on tutkia, ovatko suomalaiset pörssiyhtiöt valinneet Suomen kirjanpitolaista sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat lähempänä IAS-standardeja (arvostus- ja jaksotussäännösten osalta). Tutkimuksen metodologia on lähinnä nomoteettista tutkimusotetta. Tutkimus on komparatiivista analyysiä kirjanpitolain ja IAS-tilinpäätöksen välillä. Tutkimuksessa käsitellään kaikki IAS-standardit, mutta tarkempi tarkastelu käydään arvostus- ja jaksotussäännösten osalta. Näitä eriä verrataan Suomen kirjanpitolain vastaaviin kohtiin. Empiirisessä osassa tutkitaan yritysten vuosikertomuksien avulla onko ns. IAS-yritysten ja FAS-yritysten (Finnish Accounting Standards) välillä eroja. Kuusi tarkastelussa mukana olevaa erää ovat arvostusmenetelmät, hankintameno, alimman arvon periaate, tutkimus- ja kehittämismenot, leasing ja eläkemenot. Eroja löytyy, joten monilla yrityksillä saattaa tulla vielä tulla kiire, sillä tilinpäätökset pitää tehdä IAS:n mukaisesti vuoteen 2005 mennessä

Tilintarkastuksen valvonta ja laadunvalvonta

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilintarkastuksen valvonnan ja laadunvalvonnan vaikutuksia tilintarkastukseen: laatuun, uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Tavoitteeseen päästiin alatavoitteiden kautta: 1) selvittämällä tilintarkastukselle asetetut vaatimukset, 2) selvittämällä, mitä tilintarkastuksen valvonta ja laadunvalvonta sisältävät, 3) tutkimalla tilintarkastajien käsityksiä tilintarkastukselle asetetuista vaatimuksista, valvonnasta ja laadunvalvonnasta sekä tilintarkastuksen valvonnan ja laadunvalvonnan vaikutuksista ja 4) tutkimalla vieraan pääoman rahoittajien käsityksiä tilintarkastuksen laadusta, uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Tutkimus on kvalitatiivinen, hermeneuttinen tutkimus ja siinä on tulkitseva tutkimusote. Empiirisen aineiston keräsin haastattelemalla viisi ammattitilintarkastajaa ja tekemällä sähköpostihaastattelun kahdeksalle rahoittajan edustajalle. Tilintarkastajista neljällä on kokemusta joko tilintarkastuksen laadunvalvonnasta tai valvonnasta. Lisäksi olen hyödyntänyt omaa kokemustani tutkittavasta ilmiöstä. Rahoittajan edustajat ovat kokeneita riski- ja pankkirahoittajia. Tilintarkastukselle asetetaan tiukat riippumattomuus-, ammattitaito- ja työn toteutusvaatimukset. Vaatimusten noudattamista valvotaan tilintarkastuslakiin perustuvalla valvonnalla ja pakollisella laadunvalvonnalla. Molempien valvontamuotojen tavoitteena on tilintarkastuksen laadun, uskottavuuden ja luotettavuuden varmistaminen. Erityisesti laadunvalvonnan vaikutuksesta tilintarkastuksen laatu on kohonnut. Tilintarkastajien ammattitaidon ja työmenetelmien kehittyminen ja tilintarkastuksen ammattimaistuminen on nostanut laatua. Laatu syntyy pääasiassa tilintarkastusprosessissa, jota rahoittaja ei pysty seuraamaan. Rahoittajien käsitykset laadusta ovat ristiriitaiset, mutta siitä huolimatta ammattimaista tilintarkastusta pidetään pääosin luotettavana ja uskottavana.

Tietämyksen kasvattamisen keinot Case: Handwise Oy:n tietämyksen kasvattaminen yksilön ja organisaation oppimisen keinoin

Työn tavoitteena oli selvittää yksilön ja organisaation tietämystä sekä niiden kasvattamista. Tarkoituksena oli löytää yksilön ja organisaation tietämyksen yhdistäviä tekijöitä. Tutkimusmetodologia oli empiirinen deskriptiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen perustuen kymmeneen teemahaastatteluun. Tutkimuksen tuloksena oli, että tietotyöntekijät kasvattavat omaa ja organisaation tietämystä samankaltaisin keinoin, eikä niiden välillä mielletty olevan suurtakaan eroa. Työssä kokeminen yrityksen ja erehdyksen kautta kerrottiin tärkeimmäksi menetelmäksi kasvattaa omaa tietämystä. Kirjoja arvostettiin erityisen paljon tietämyksen kasvattamisessa ja se ohitti tiedon lähteenä jopa internetin. Työkollegat olivat kolmas tärkeä tietämyksen lähde. Kaksi tärkeintä edellytystä tietämyksen kasvattamisessa olivat opiskelun aikana saatu tietopohja sekä oma kiinnostus ja motivaatio. Organisaation tietämyksen kasvattamisessa tärkeimmäksi tekijäksi nousivat dokumentointi, virheistä oppiminen, sisäinen kommunikointi, tietojärjestelmät ja avoin organisaatiokulttuuri. Tutkimuksen perusteella syntyi kolmivaiheinen malli tietämyksen kasvattamisen kehästä, jonka elementit ovat edellytykset, lähteet ja menetelmät. Kehän keskellä on työssä oppiminen, joka on tärkein tekijä tietämyksen kasvattamisessa. Case-yrityksen toiminta oppivana organisaationa osoitti, että yrityksessä tulisi panostaa erityisesti oppimisen tukemiseen ja johtamiseen. Myös tiedon dokumentointi ja muuttaminen avoimeen muotoon sekä yrityksen prosessit tarvitsevat selkiyttämistä. Organisaation avoimuus ja ilmapiiri osoittautuivat hyviksi, mikä auttaa osaltaan tietämyksen kasvattamista.

Visiosta toimivaksi yritysverkostoksi –verkostoitumisprosessin tutkiminen ja tulevaisuuden toimintamallin rakentaminen Case: Imatran Seudun Koivukeskus

Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia, miten case-verkosto Imatran Seudun Koivukeskus on syntynyt ja luoda sille sopiva tulevaisuuden toimintamalli. Tutkimuksessa hyödynnettiin käsiteanalyyttista ja konstruktiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen tavoitteita olivat keskeisten käsitteiden määrittely; onnistuneiden ja epäonnistuneiden verkostoitumisesimerkkien kuvaaminen ja analysointi; case-verkoston esittely; case-verkoston historiallinen analyysi, sen toimintamallin tutkiminen ja vertaaminen esimerkkitapauksiin sekä case-verkoston tulevaisuuden kehitysnäkymien analysointi ja sille sopivan toimintamallin muodostaminen. Tutkielma koostui teoreettisesta osasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosio käsitteli verkostoitumisen teoriaa. Tämä osio ja suoritetut teemahaastattelut loivat pohjan empiiriselle osuudelle ja toimintamallin muodostamiselle case-yritykselle. Tutkimuksen perusteella kriittisimmiksi case-verkoston tulevaisuuden toimintamallin osa-alueiksi osoittautuivat raaka-aineen saatavuus sekä avoimuus ja tiedonkulku verkostossa. Näiden lisäksi toimintamallissa tulee painottaa alihankinnan ja jatkojalostuksen lisäämistä, tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä kuivaustoiminnan osaamistason kehittämistä.

Tietovaraston tietojen laatu ja arvo

Tutkielman tarkoituksena on tutkia case -organisaationa toimivan Tiehallinnon kahden tietovaraston, kuntotietorekisterin ja tiesääjärjestelmän tietojen laatua ja arvoa sekä selvittää, mitkä ominaisuudet näihin vaikuttavat ja miten nämä koetaan tällä hetkellä. Näiden ominaisuuksien tunnistaminen auttaa organisaatiota parantamaan tietovarastoidensa tietojen laatua, joka taas lisää niistä saatavaa arvoa. Tutkimus- ja tiedonkeruumenetelminä käytetään kvalitatiivista teemahaastattelua sekä kvantitatiivista web-pohjaista kyselylomaketta. Tutkimuksessa saatiin kuva kohdeorganisaation tietovarastojen tietojen koetusta laadusta ja arvosta ja siitä mistä nämä koostuvat. Tietovaraston tietojen laatuun ja arvoon vaikuttivat selvästi eri laatuominaisuudet. Tietovarastoilla on laatuominaisuuksia, joita käyttäjät pitävät tärkeinä ja joiden he kokevat korkealaatuisina tuottavan heille hyötyä. Tietovaraston käyttäjien työtehtävät, odotukset ja tarpeet määrittävät koetun laadun tason. Tietovaraston tietojen arvo muodostuu käyttäjän kokeman hyödyn ja laadun perusteella. Tietovaraston tietojen laatuominaisuuksiin, kuten esimerkiksi käytettävyyteen, virheettömyyteen ja saatavuuteen pystytään vaikuttamaan, koska nämä ovat kiinteästi tietovaraston tekniseen toteutukseen liittyviä tekijöitä. Tietovarastojen tietojen hyötyyn ja sen kautta koettuun arvoon ei pystytä suoraan vaikuttamaan, muuten kuin laatuominaisuuksia parantamalla.

Strategia ja tietojohtaminen asiantuntijaorganisaatiossa. Case: Laurea-ammattikorkeakoulun Espoo-Vantaan alueyksikkö

Tutkielma rakentui organisaation strategisen johtamisen ja tietojohtamisen teorialle. Tutkielmassa etsittiin niitä malleja, menetelmiä ja toimintatapoja, jotka tukevat tietojohtamisen juurruttamista organisaation toimintaan tavalla, mikä tukee asiantuntijaorganisaation strategisten tavoitteiden toteuttamista, organisaation uudistumista ja asiantuntijaorganisaation kyvykkyyden kehittämistä. Tutkielman empiirisessä osassa kohdeorganisaationa oli Laurea-ammattikorkeakoulu. Organisaation kyvykkyyttä toteuttaa valittua strategiaa selvitettiin suorittamalla mittaus KM-factor™ mittarilla. Mittauksessa otoksena oli ammattikorkeakoulun Porvoo-Vantaa -alueyksikön koko henkilöstö. Mittausta täydennettiin organisaatiossa tehdyillä haastatteluilla. Organisaatiossa tehty empiirinen tutkimus ja suoritettu mittaus selvittivät organisaation kyvykkyyttä suoriutua strategian toteuttamisessa suhteessa muissa asiantuntijaorganisaatioissa saatuihin mittaustuloksiin. Tutkielman tietojohtamisen ja strategisen johtamisen teoria ja saatu mittaustulos tukivat käsitystä siitä, että asiantuntijaorganisaatioiden kyvykkyydessä uusiutumiseen löytyy yhteisiä piirteitä. Organisaatiolle valitut toimintatavat, mallit ja menetelmät voivat merkittävästi tukea organisaation innovaatiopotentiaalia. Asiantuntijaorganisaatioissa korostuu tutkielman mukaan kyvykkyys yhteisen näkemyksen ja tavoitetilan juurruttamisessa ja sitä tukevien käytäntöjen omaksumisessa yli organisaatiorajojen.

Palautetta, tukea ja vaikutusmahdollisuuksia. Raportti Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan peruskoulutusopiskelijoille ja opettajille suunnatusta koulutuksen laadunvarmistuskyselystä

Osana koulutuksen laadunvarmistustyötä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa selvitettiin loppusyksystä 2007 sähköisen kyselyn avulla opiskelijoiden ja opettajien mielipiteitä palautteen annosta ja saamisesta, opiskelun tukemisesta, opintojen suunnittelusta ja kehittämisestä sekä yliopisto-opiskelusta yleisemmin. Tiedekunnan peruskoulutus-opiskelijoista 242 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa (vastaus% 26) ja 43 terveyden biotieteiden opiskelijaa (81%) sekä 73 opettajaa (50%) vastasi kyselyyn. Opiskelijat antoivat palautetta opetuksesta keskimäärin muutaman kerran vuodessa, yleensä kirjallisessa muodossa ja kokivat sen toimivana. Useat opettajat puolestaan toivoivat lisäksi saavansa palautetta opetuksestaan myös suullisesti suoraan opiskelijoilta, tai vertaispalautteena toisilta opettajilta. Opiskelijoiden opettajilta saaman palautteen määrä koettiin riittämättömäksi. Opiskelijat toivoivat saavansa palautetta opettajilta sekä suullisesti että kirjallisesti, mieluiten henkilökohtaisesti. Palautetta toivottiin lisäksi saatavan koko kurssin ajan ja sen hyödyn opiskelijat kokivat olevan yleisesti kehittävää ja motivoivaa. Opettajat puolestaan kokivat antavansa usein opiskelijoille palautetta, lähinnä suullisesti joko henkilökohtaisesti tai opiskelijaryhmille. Myös merkittävän monet opettajat lisäksi mielsivät antavansa opiskelijoille palautetta tentin arvosanan tai korjausten muodossa, jonka kuitenkin vain harvat opiskelijat mielsivät varsinaiseksi palautteeksi. Suurin osa opettajista katsoi, että opiskelijapalautetta käytettiin osittain tai erittäin hyvin opintokokonaisuuksien ja opetusmenetelmien suunnittelussa. Parhaimpina opiskelunsa tukijoina opiskelijat kokivat opiskelijatuutorit ja opinto-ohjaajat. Vaikka erityisesti lääketieteen/hammaslääketieteen opiskelijat tapasivat opettaja-tuutoreitaan säännöllisesti, eivät opiskelijat kokeneet heidän merkitystään niin tärkeäksi kuin opiskelijatuutoreiden tai opinto-ohjaajien. Samoin opintopsykologin tuen merkitys koettiin vähäiseksi. Opettajista vain muutama oli osallistunut pedagogiseen ammatilliseen koulutukseen useammin kuin kerran vuoden aikana. Opettajat olisivat kaivanneet koulutusta uusista innovatiivisista opetusmenetelmistä, oppimisen arvioinnista, palautteen annosta ja ryhmäopetuksesta. Opiskelijoista keskimäärin kolmasosa koki pystyvänsä palautteen kautta vaikuttamaan opintojaksojen suunnitteluun, mutta yli puolet opiskelijoista oli edelleen epävarma omasta vaikutusmahdollisuudestaan. Opiskelijat toivoivat kiinnitettävän huomiota erityisesti opintojen aikatauluttamiseen, opintojaksojen sisältöihin ja tentteihin sekä tenttikäytäntöihin. Suurin osa opettajista puolestaan arvioi voivansa vaikuttaa hyvin tai erittäin hyvin opintojaksonsa opetussisältöihin ja opetusmetodeihin. Puolet vastanneista opettajista toivoi, että opintojen suunnittelussa enemmän huomiota kiinnitettäisiin opintojen koordinointiin, varsinkin siten, että ne tukisivat käytännön harjoittelua. Myös enemmän aikaa opetuksen suunnittelu- ja kehittämistyölle toivottiin. Kysely osoittaa, että palautekäytännöt peruskoulutuksen suunnittelun ja toteutuksen laadunvarmistuksessa toimivat, mutta niiden vaikuttavuutta tulee edistää. Samoin opetuksen ja opiskelun tukimekanismit toimivat, mutta erityisesti opiskelijoille

"Peloton ritari" : satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää myöhäisleikki-ikäisen, 4-6-vuotiaan lapsen pelon ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmäksi satukirja hoitohenkilökunnan ja lapsen perheen käyttöön lapsen ollessa sairaalahoidossa. Kirjan tarkoituksena on auttaa lasta ymmärtämään, että pelkääminen on normaalia ja siitä voi selviytyä. Opinnäytetyömme ”Peloton ritari” -satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä, oli osa viisivuotista Musiikki ja draama lasten kivun ja pelon lievittäjinä -tutkimus- ja kehittämishanketta (2003-2007). Hankkeen tavoite oli kehittää pelon ja kivun hoitotyötä 2-6-vuotiaille lapsille. Hankkeessa kehitettiin erilaisia pelon ja kivun lievitysmenetelmiä hoitotyön käyttöön ja tutkimuksien avulla selvitettiin miten musiikin ja draaman avulla voidaan lievittää eri-ikäisten lasten pelkoja ja kipuja sairaalassa. Hanke oli Stadian, HUS-piirin Lasten ja nuortensairaalan ja Turun Yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistyöprojekti. Kirjoitimme ja kuvitimme satukirjan itse. Kirja ei liity sairaalamaailman, vaan kertoo kuvitteellisen tarinan pienestä pojasta ja hänen siskostaan, jotka joutuvat kohtaamaan pelottavia asioita, mutta ystäviensä ja rohkeutensa avulla selviytyvät niistä. Satukirjamme sisältää lasta aktivoivia kysymyksiä sekä arvoituksia ja loruja. Olemme perehtyneet opinnäytetyötämme varten kirjallisuuden avulla leikki-ikäisen lapsen pelkoihin, erityisesti sairaalapelkoihin sekä satuihin ja niiden merkitykseen tunteiden käsittelyssä. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että leikki-ikäisillä lapsilla on sairaalapelkoja. Satujen lukeminen oli yksi keino ehkäistä sairaalapelkojen syntymistä, lievittää jo syntyneitä pelkoja sekä auttaa pelkojen käsittelyssä. Satukirjamme on tarkoitettu luettavaksi erityisesti sairaalassa, mutta se soveltuu käytettäväksi myös muussa ympäristössä. Opinnäytetyömme sisältää teoriaosuuden, opinnäytetyöprosessin arviointia sekä valmiin tuotteemme ”Peloton ritari” -satukirjan.

Hallituksen ja toimitusjohtajan välisen suhteen kehittäminen listaamattomissa suomalaisissa osakeyhtiöissä

Työn tavoitteen oli selvittää mitä erityspiirteitä suomalaisissa listaamattomissa osakeyhtiöissä on ja niiden pohjalta ymmärtää minkälainen hallituksen ja toimitusjohtajan välinen suhde on. Tutkimusmetodologia oli empiirinen eksploratiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen perustuen seitsemään teemahaastatteluun. Tutkimuksen tuloksena oli, että osakeyhtiöt ovat erilaisia perustuen yhtiön omistajamäärään, omistuksen hajaantumiseen ja omistajien aktiivisuuteen. Pääsääntöisesti omistajat ovat lähellä yhtiön toimin- taa. Omistajat rakentavat yrityskulttuuria palkkaamalla hallituksen jäseniksi kulloiseenkin tilanteeseen sopivimmat henkilöt. Suomalaisia toimitusjohtajia pidetään ihmiskäsitykseltään pääsääntöisesti stewardeina ja ihmiskäsitykseen vaikuttaa olennaisesti kulttuurimme. Luottamus on hallituksen ja toimitusjohtajan välisen suh- teen kulmakiviä.

Kansallisten immateriaalioikeuksien vaikutus lääkekeksintöihin Suomessa ja Ruotsissa 1980-90-luvulla

Pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli tutkia lääkkeiden immateriaalioikeudellisia suojamuotoja Suomen ja Ruotsin osalta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään lääkkeiden kansallisen patenttisuojan, lisäsuojatodistuksen ja dokumentaatiosuojan vaikutusta lääkekeksintöihin 1980–90-luvun Suomessa ja Ruotsissa. Lääkkeiden lisäsuojatodistuksella tarkoitetaan ainoastaan lääkeaineille tarkoitettua erillistä immateriaalioikeudellista lisäsuojamuotoa, joka pidentää suoja-aikaa enimmillään viidellä vuodella. Dokumentaatiosuojalla tarkoitetaan suojamuotoa, joka suojaa lääkkeiden kehittämisessä aikaan saatuja tutkimus- ja turvallisuustuloksia rinnakkaisvalmistajilta tietyn määritellyn ajan. Suomen ja Ruotsin kansallisessa lainsäädännössä oli tarkasteluajanjaksolla olennaisia eroja. Rinnakkaisongelmana tutkittiin innovaatio- ja patenttipolitiikan merkitystä lääkekeksintöjen määrään ja laatuun. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin virallislähteiden ja kirjallisuuden lisäksi myös teemahaastatteluin. Haastateltavat olivat alan asiantuntijoita. Tutkimus oli haasteellinen. Oli palkitsevaa saada asiaa koskeva ”hiljainen tieto” kansiin. Suomen ja Ruotsin poliittinen ja lainsäädännöllinen ilmapiiri poikkesivat toisistaan. Suomessa vallitsi protektionistinen ilmapiiri ja se näkyi politiikassa ja vaikutti lainsäädäntöön. Menetelmäpatentista ei haluttu luopua. Menetelmäpatentti on patentti, joka käsittää ainoastaan lääkeaineen valmistusmenetelmän, eikä lopputuotetta. Suomessa sallittiin lääkeaineiden tuotepatentti vasta 1995. Toisin oli Ruotsissa; siellä poliittinen ilmapiiri ja valtion sekä lääketeollisuuden näkemykset johtivat kehitystä niin, että tuotepatenttikielto poistettiin huomattavasti aiemmin kuin Suomessa. Ruotsi oli kaukonäköisempi myös muiden suojamuotojen kohdalla. Lopputuloksena tästä seurasi se, että Ruotsin lääketeollisuus on menestynyt huomattavasti paremmin kuin Suomen. Lääkekeksintöjä tehtiin enemmän. Ruotsin lääkekeksinnöistä suuri osa oli uusia molekyylejä; Suomen vastaava osuus oli selvästi pienempi. Myös Ruotsin lääkevienti oli ja on huomattavasti suurempaa kuin Suomen.

Aineettomien investointien erityispiirteet ja laskentamenetelmät yrityksissä

Tämä kandidaatintutkielma keskittyy tyypillisiin aineettomien investointien ominaispiirteisiin ja laskentamenetelmiin yrityksissä. Erityinen painoarvo immateriaalisten investointien arvioinnissa on asiakasinvestoinneilla, tutkimus- ja kehitystoimintainvestoinneilla sekä tietojärjestelmäinvestoinneilla, jotka ovat tutkielman päätutkimuskohteita. Tutkielman luvussa 2 esitellyt yleiset immateriaali-investointien erityispiirteet näkyvät myös edellä mainituissa kolmessa investointitutkimuskohteessa, joita käsitellään kutakin erillisissä luvuissa. Lisäksi perustelut aineettomien investointien arvioinnin tärkeydelle käyvät ilmi. Työn tarkoituksena on perehdyttää lukija aineettomien investointien erityispiirteisiin ja laskentamenetelmiin. Asiakasinvestoinneissa suositeltavimmaksi menetelmäksi nostetaan CLV-laskenta, tutkimus- ja kehitysinvestoinneissa elinkaarilaskenta ja tietojärjestelmäinvestoinneissa perinteiset laskentamenetelmät. Suositeltavaa on kuitenkin monipuolinen tukimenetelmien käyttö tarkan arvion saavuttamiseksi. Tutkielman luvussa Analyysi ja johtopäätökset on koottuna keskeiset tutkimustulokset, jotka on esitetty tiivistävinä taulukoina. Taulukoista ilmenevät immateriaali-investointien haasteet, kuten huomattava epätarkkuus ja vaikea arviointi laskelmissa. Esimerkkilaskelmat havainnollistavat esiteltyjen menetelmien käyttöä laskennallisesta perspektiivistä. Toisaalta ne myös kuvaavat, millaisissa tilanteissa menetelmiä voidaan soveltaa ja minkälaista informaatiota laskelmia varten vaaditaan.

Johdon laskentatoimen käsitteiden ja laskentamenetelmien kehitys vuodesta 1970

Johdon laskentatoimen käsitteiden ja laskentamenetelmien kehittymistä Suomessa on aiemmin tutkinut paljon Tampereen yliopiston professori Salme Näsi, joka on julkaissut aiheeseen huomattavan määrän kirjallisuutta ja artikkeleita. Pelkästään johdon laskentatoimen käsitteiden ja laskentamenetelmien kehittymistä 1970-luvulta alkaen tutkiskelevaa työtä ei kuitenkaan vielä ole. Johdon laskentatoimen käsitteiden ja menetelmien kehittymisen tarkastelun alkaessa 1970-luvulta on syytä myös tutustua jo aiemmin olemassa olleeseen jaotteluun ja käsitteisiin laskentatoimen kentässä. Johdon laskentatoimen käsitteiden ja laskentamenetelmien kehittymiseen ovat vaikuttaneet eri vuosikymmeninä liiketoimintaympäristön muutokset, talouselämän tapahtumat, ammattilehtikirjoittelu, aiheeseen liittyvä tutkimus ja 1990-luvulta alkaen entistä voimakkaammin ulkomailta tulleet vaikutteet. Myös tietoteknistyminen ja informaatioteknologian kehitys ovat vaikuttaneet johdon laskentatoimen kenttään ollen tänä päivänä välttämätön osa laskentaoperaatioita. Lisäksi yrityshenkilöstön rooli on vaihtunut laskentakäsitteiden ja -menetelmien kehittymisen myötä.