Robison family papers, 1904-1995.

Robison family papers reflect various activities of Adolf C. and Ann Green Robison in civic organizations, Jewish communal life, Jewish national and international affairs, and individually in the arts. Contains information on the origins of the United Nations and on aid to Israel before, during, and after the War of Independence. The materials include correspondence, memoranda, minutes, reports, financial documents, newspaper clippings, photographs, diaries, scrapbooks, musical scores, and play scripts.

Pilgrimage as a Lifestyle : A Contemporary Greek Nunnery as a Pilgrimage Site

The aim of this research is to present, interpret and analyze the phenomenon of pilgrimage in a contemporary, suburban Greek nunnery, and to elucidate the different functions that the present-day convent has for its pilgrims. The scope of the study is limited to a case nunnery, the convent of the Dormition of the Virgin, which is situated in Northern Greece. The main corpus of data utilized for this work consists of 25 interviews and field diary material, which was collected in the convent mainly during the academic year 2002-2003 and summer 2005 by means of participant observation and unstructured thematic interviewing. It must be noted that most Greek nunneries are not really communities of hermits but institutions that operate in complex interaction with the surrounding society. Thus, the main interest in this study is in the interaction between pilgrims and nuns. Pilgrimage is seen here as a significant and concrete form of interaction, which in fact makes the contemporary nunneries dynamic scenes of religious, social and sometimes even political life. The focus of the analysis is on the pilgrims’ experiences, reflected upon on the levels of the individual, the Church institution, and society in general. This study shows that pilgrimage in a suburban nunnery, such as the convent of the Dormition, can be seen as part of everyday religiosity. Many pilgrims visit the convent regularly and the visitation is a lifestyle the pilgrims have chosen and wish to maintain. Pilgrimage to a contemporary Greek nunnery should not be ennobled, but seen as part of a popular religious sentiment. The visits offer pilgrims various tools for reflecting on their personal life situations and on questions of identity. For them the full round of liturgical worship is a very good reason for going to the convent, and many see it as a way of maintaining their faith and of feeling close to God. Despite cultural developments such as secularization and globalization, pilgrims are quite loyal to the convent they visit. It represents the positive values of ‘Greekness’ and therefore they also trust the nuns’ approach to various matters, both personal and political. The coalition of Orthodoxy and nationalism is also visible in their attitudes towards the convent, which they see as a guardian of Hellenism and as nurturing Greek values both now and in the future.

The Catholic Internet discussion on cloning : A study in cognitive rhetoric

This work combines the cognitive theory of folk-theoretical thought with the classical Aristotelian theory of artistic proof in rhetoric. The first half of the work discusses the common ground shared by the elements of artistic proof (logos, pathos, ethos) and the elements of folk-theoretical thought (naïve physics, folk biology, folk psychology, naïve sociology). Combining rhetoric with the cognitive theory of folk-theoretical thought creates a new point of view for argumentation analysis. The logos of an argument can be understood as the inferential relations established between the different parts of an argument. Consequently, within this study the analysis of logos is to be viewed as the analysis of the inferential folk-theoretical elements that make the suggested factual states-of-things appear plausible within given argumentative structures. The pathos of an argumentative structure can be understood as determining the quality of the argumentation in question in the sense that emotive elements play a great part in what can be called a distinction between good and deceptive rhetoric. In the context of this study the analysis of pathos is to be viewed as the analysis of the emotive content of argumentative structures and of whether they aim at facilitating surface- or deep cognitive elaboration of the suggested matters. The ethos of an argumentative structure means both the speaker-presentation and audience-construct that can be discerned within a body of argumentation. In the context of this study, the analysis of ethos is to be understood as the analysis of mutually manifest cognitive environments in the context of argumentation. The theory is used to analyse Catholic Internet discussion concerning cloning. The discussion is divided into six themes: Human Dignity, Sacred Family, Exploitation / Dehumanisation, Playing God, Monsters and Horror Scenarios and Ensoulment. Each theme is analysed for both the rhetorical and the cognitive elements that can be seen creating persuasive force within the argumentative structures presented. It is apparent that the Catholic voices on the Internet extensively oppose cloning. The voices utilise rhetoric that is aggressive and pejorative more often than not. Furthermore, deceptive rhetoric (in the sense presented above) plays a great part in argumentative structures of the Catholic voices. The theory of folk-theoretical thought can be seen as a useful tool for analysing the possible reasons why the Catholic speakers think about cloning and choose to present cloning in their argumentation as they do. The logos utilized in the argumentative structures presented can usually be viewed as based on folk-theoretical inference concerning biology and psychology. The structures of pathos utilized generally appear to aim at generating fear appeal in the assumed audiences, often incorporating counter-intuitive elements. The ethos utilised in the arguments generally revolves around Christian mythology and issues of social responsibility. These structures can also be viewed from the point of view of folk psychology and naïve sociological assumptions.

Pimeä hehku : Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa

Satanism in the Finnish Youth Culture of the 1990s The aim of this study was to investigate Satanism among Finnish youth in the 1990s. Thematic interviews of young Finnish Satanists are the basic material of this study. The research employs a theoretical framework derived from narrative psychology and the role-theoretical thinking of Dan P. McAdams. The young Satanists in Finland have been divided into two different groups: the criminal and drug using "devil-worshipping gangs"; and the more educated and philosophically oriented "Satanists" (Heino 1993). What can we say about this division? In the 1990s around Finland, there were young people calling themselves as devil- worshippers (either singular or in groups). They were strongly committed to a mythical devilish and cosmic battle, which they believed was going on in this world. They had problems with their mental health, also in their family socialization and peer groups. In their personal attitudes they were either active fighters or passive tramps. There were also rationally oriented young Satanists, that were ritually active and mainly atheistic. They strongly expressed their personal experiences of being individual and of being different than others. In their personal attitudes they were critical fighters and active survivors. They saw their lives through the satanistic 'finding-oneself experience'. They understood themselves as a "postmodern tribe" (Michel Maffesoli's sosiocultural concept): their sense of themselves was that of a dynamic collectivity which is social, dynamic, nonlocal and mythically historical. Death and black metal culture in the 1990s formed a common space for youth culture, where young individuals could work out their feelings and express their attitudes to life using dark satanic themes and symbols. The sense of "otherness" (also other than satanic) and collective demands for authenticity were essential tools that were used for identity work here. Personal disengagement from satanic/satanistic groups were observed to be gradual or quite rapid. Religious conversions back-and-forth also accured. At the end of the 1990s all off satanism in Finland bore a negative devil-worshipping stigma. Ritual homicide in South-Finland (Kerava/Hyvinkää) was connected to Satanism, which then became unpopular both in the personal life stories and alternative youth cultural circles at the beginning of the 2000s.

Ammatti, ihminen ja maailmankuva murroksessa : Tutkimus yliopistokirjastoista ja kirjastonhoitajista tietoyhteiskuntakaudella 1970-2005

PROFESSION, PERSON AND WORLDVIEW AT A TURNING POINT A Study of University Libraries and Library Staff in the Information Age 1970 - 2005 The incongruity between commonly held ideas of libraries and librarians and the changes that have occurred in libraries since 2000 provided the impulse for this work. The object is to find out if the changes of the last few decades have penetrated to a deeper level, that is, if they have caused changes in the values and world views of library staff and management. The study focuses on Finnish university libraries and the people who work in them. The theoretical framework is provided by the concepts of world view (values, the concept of time, man and self, the experience of the supernatural and the holy, community and leadership). The viewpoint, framework and methods of the study place it in the area of Comparative Religion by applying the world view framework. The time frame is the information age, which has deeply affected Finnish society and scholarly communication from 1970 to 2005. The source material of the study comprises 30 life stories; somewhat more than half of the stories come from the University of Helsinki, and the rest from the other eight universities. Written sources include library journals, planning documents and historical accounts of libraries. The experiences and research diaries of the research worker are also used as source material. The world view questions are discussed on different levels: 1) recognition of the differences and similarities in the values of the library sphere and the university sphere, 2) examination of the world view elements, community and leadership based on the life stories, and 3) the three phases of the effects of information technology on the university libraries and those who work in them. In comparing the values of the library sphere and the university sphere, the appreciation of creative work and culture as well as the founding principles of science and research are jointly held values. The main difference between the values in the university and library spheres concerns competition and service. Competition is part of the university as an institution of research work. The core value of the library sphere is service, which creates the essential ethos of library work. The ethical principles of the library sphere also include the values of democracy and equality as well as the value of intellectual freedom. There is also a difference between an essential value in the university sphere, the value of autonomy and academic freedom on the one hand, and the global value of the library sphere - organizing operations in a practical and efficient way on the other hand. Implementing this value can also create tension between the research community and the library. Based on the life stories, similarities can be found in the values of the library staff members. The value of service seems to be of primary importance for all who are committed to library work and who find it interesting and rewarding. The service role of the library staff can be extended from information services provider to include the roles of teacher, listener and even therapist, all needed in a competitive research community. The values of democracy and equality also emerge fairly strongly. The information age development has progressed in three phases in the libraries from the 1960s onward. In the third phase beginning in the mid 1990s, the increased usage of electronic resources has set fundamental changes in motion. The changes have affected basic values and the concept of time as well as the hierarchies and valuations within the library community. In addition to and as a replacement for the library possessing a local identity and operational model, a networked, global library is emerging. The changes have brought tension both to the library communities and to the relationship between the university community and the library. Future orientation can be said to be the key concept for change; it affects where the ideals and models for operations are taken from. Future orientation manifests itself as changes in metaphors, changes in the model of a good librarian and as communal valuations. Tension between the libraries and research communities can arise if the research community pictures the library primarily as a traditional library building with a local identity, whereas the 21st century library staff and directors are affected by future orientation and membership in a networked library sphere, working proactively to develop their libraries.

Sankarihautaus vapaussodassa : valkoisten kaatuneiden hautaaminen Suomessa vuonna 1918

Civil War Hero Burials the funerals of the fallen White in Finland in 1918 This study focuses on the burial with honours of fallen White combatants during the Finnish Civil War of 1918, as well as on the reasons underpinning the practice. The main sources of the study included the archives of the White army, the Civil Guard organisation and the Church, as well as the newspapers. The genetic method of history research was used. Both the existing tradition of military burials and the ecclesiastical burial culture influenced the burials of those who fell during the Civil War. The first war hero funerals took place as early as the beginning of February 1918, and the first larger-scale collective funerals were organised in Laihia and Vaasa in the Ostrobothnia province, with the latter attended by the supreme civil and military leaders of White Finland. From early on, these funerals assumed their characteristic features, such as the lion flag a design for the Finnish national flag proposed immediately upon the declaration of the country s independence military parades, lines of honour guards, eulogies, salutes and common war hero graves. As a result of the general offensive begun in mid-March 1918, the numbers of the fallen multiplied, so special organisations were established to handle the burials of the fallen. At the same time, the war hero funerals became more frequent and diffused, and the numbers of the buried grew throughout the country. In early March, the advocates of the republican system of government published their appeal in the newspapers, requesting that collective graves for those who fell in the war prepared in every locality. They motivated their request by stating that it was the funerals in particular that had inspired many men to join the ranks voluntarily in the first place, and that the large collective soldiers graves increased the numbers of those who answered the call and left for the front. The Civil Guard organisation arranged the burials of war heroes. The clergy contributed by officiating the religious service and by clearly aligning themselves with the Whites in their eulogies. The teachings of the Lutheran Church suggest that they found the Whites to be the temporal authority instituted by God, and therefore authorised raising the sword against the Reds. Speaking at the funerals with great pomp and sentimental power, the leaders of the Civil Guard and the exponents of the learned classes instigated their audiences against the Reds. The funeral speeches idealised the war hero s death by recalling military history since the times of ancient Greece. Being of the emblematic colour of the Whites, the white coffin assumed a particular importance connected to ideas of biblical purity and innocence. By the end of May 1918, almost 3,300 Whites were buried in the soldiers graves prepared by the burial organisation in some 400 localities. Only about 200 men remained missing in action or unidentified. The largest common graves accommodated over 60 fallen combatants. Thus, the traditions of the 1918 Civil War directly influenced war hero burial practices, which continued into the Finnish Winter War of 1939.

Valkoisen talon kappalaiset : Yhdysvaltain presidentti-instituution viralliset puheet retorisena kansalaisuskontona

Tutkimuksen aihepiirinä on viimeaikaisen (1997-2004) Yhdysvaltain presidentti-instituution uskonnollinen retoriikka William J. Clintonin ja George W. Bushin virkakausina. Tutkimuksen tehtävä on selvittää, miten presidentti-instituutio hyödyntää uskonnollista retoriikkaa legimitaationa virallisissa poliittisissa linjanvetopuheissaan, kuten virkaanastujais- ja liittovaltion tila -puheissaan. Tutkimustehtävä jakautuu seuraaviin alakysymyksiin: 1) Millaisilla kansalaisuskonnollisilla käsityksillä ja keinoilla legimitaatiota yritetään tuottaa? 2) Ovatko kansalaisuskonnon keinot viimeaikaisten presidenttien keskeisintä työvälineistöä identifioinnissa ja erottautumisissa? 3) Ovatko kansalaisuskonnolliset teemat naturalisoituneet, luonnollistuneet? Tiivistetysti on tarkoitus tutkia viimeaikaisten presidenttien virallisista puheiden kautta, kuinka uskonto ja valtio liittyvät toisiinsa. Perusolettamukseni on, että presidentit hyödyntävät keskeisesti kansalaisuskonnollista retoriikkaa vakuuttaakseen yleisönsä ja politiikkansa. Tutkimusaineisto koostuu koostuu kahden Yhdysvaltain presidentin William J. Clintonin (1993-2001) ja George W. Bushin (2001-) presidenttien virallisista puheista, jotka on pidetty vuosina 1997-2004. Viralliset puheet ovat virkaanastujais- (Inaugural Address) ja vuosittaiset liittovaltion tila -puheet (Address Before a Joint Session of the Congress on the State of the Union). Puheita on kymmenen ja niiden pituus on keskimäärin viisi sivua. Tutkielman teoreettinen viitekehys tukeutuu kanadalaisen uskontososiologin Marcela Cristin uudenlaiselle käsitykselle (2001) kansalaisuskonnosta poliittisena uskontona. Tämä hyödyntää kansalaisuskonnon durkheimilaista taustaa yhdistäen Jean-Jacques Rousseuaun religion civile-teesiä. Cristin mukaan kansalaisuskonto manifestoituu kahdella tavalla: sekä durkheimilaisena kulttuurisena kansalaismuotona (civil) ja rousseualaisena ideologiana (political). Nämä eivät hänen mukaansa ole toisilleen vastakohtia, vaan yhden jatkumon osia. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on uusretorinen analyysi ja teoreettis-medologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi. Analyysin perusolettamus on, että presidentti-instituution luomassa merkityksen rakennetaan sosiaalisesta todellisuutta. Instituution retoriikka suuntautuu tiettyyn sosiaaliseen yhteisöön yrittäen legimitoida mahdollisimman laajaa joukkoa politiikkansa taakse. Analyysin tuloksena huomattiin, että presidentti-instituutio hyödyntää aktiivisesti kansalaisuskonnollisia teemoja. Molempien presidentti-instituutioiden uskonnollisessa nationalismissa hyödynnetään kansalaisuskonnollisuuden sekä protestanttis-puritaanista että valistuksellista taustaa. Kyse on oikeastaan siitä,kuinka nämä puolet saavat painotuksensa. Selvää on, että molemmat presidentit hyödyntävät kaikkia kansalaisuskonnollisuuden kolmea ulottuvuutta. Molemmilta löytyy retorinen tukeutuminen transsendenssiin, moraalistinen yhteisöllisyyden vaatimus. Clintonin uskonnollinen retoriikkaa jakaantuu kahteen ulkoisesti ristiriitaiseen käsitteelliseen linssiin: lupauksellisuus ja perustajallisuus. Ne yhdistyvät hänen nimittämisissään millenniaaliseksi yhteisöksi. Bushin uskonnollinen retoriikka tukeutuu transsendenttiseen ulottuvuuteen. Hänen käsitteelisiä linssejä ovat aktiivisen Jumalan monet roolit ja ajan siunauksellisuus. (Ks. luku 8. johtopäätökset ja jatkotutkimus.) Avainsanat: Yhdysvallat, presidentti-instituutio, kansalaisuskonto, uskonnollinen retoriikka, William J. Clinton, George W.Bush

Mies, talli ja moottoripyörä : Etnografinen tutkimus Misfit MC:stä ja bikerkulttuurin eetoksesta

Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä, millainen on bikerkulttuurin eetos? Miten se on syntynyt, miten sitä ylläpidetään ja miten Misfit MC:n jäsenet sitä tulkitsevat ja toteuttavat omassa elämässään? Tarkastelen eetosta kahdenlaisen aineiston valossa. i) Kenttätyöllä (vuosina 1995-1998 ja 2000-2001) kerätyn aineiston valossa tarkastelen yhtä pääkaupunkiseudulla toimivaa HD-moottoripyöräkerhoa, vuonna 1989 toimintansa aloittanutta Misfit MC:tä. Jäsenet kutsuvat kerhoaan useimmiten talliksi, joskus pajaksi, kerhoksi tai klubiksi. Puhuessaan tallista, miehet voivat viitata kerhorakennukseen ("tuut sä tallille?") mutta myös ryhmään ("meidän talli") ja sen olemassaoloon ajallisesti ja paikallisesti. Aloittaessani kenttätyön vuonna 1995 Misfit MC:n kuului kymmenen 25-30-vuotiasta miestä. ii) Kenttätyöllä kerätyn aineiston lisäksi käytän materiaalia, joka koostuu Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen bikerkulttuurin historiasta ja kulttuurituotteista, kuten kertomuksista, elokuvista, musiikista, kuvataiteesta ja moottoripyörälehdistä. Aineiston avulla valotan bikerkulttuurin eetoksen syntyä, alkuvaiheita, leviämistä ja keskeisiä elementtejä. Lähdeaineiston monimuotoisuus ja runsaus palautuu kenttätyöhöni jolloin vakuutuin siitä, että tutkimusmatka bikerkulttuurin historiaan, perinteisiin ja median välittämiin (mieli)kuviin on välttämätöntä, sillä menneisyys ja Harrikkaan ajan kuluessa varastoituneet merkitykset vaikuttavat ja ovat vahvasti läsnä Misfit MC:n toiminnassa ja talliin kuuluvien miesten elämäntyylissä. Tutkimus etenee seuraavanlaisesti. Luku I on Johdanto. Luvussa II Etnografia käsittelen etnografisen tiedon luonnetta niin tutkimusasenteena kuin kenttätyön valossa. Pohdin kenttätyötä ja sen suhdetta etnografian kirjoittamiseen eli miten kenttätyöllä kerätty aineisto muuntuu etnografiseksi monografiaksi. Käsittelen myös kenttätyöni reunaehtoja, kuten tyttöystävyyden ja sukupuolen merkitystä, ja tarkastelen tutussa kulttuurissa tehdyn kenttätyön ominaispiirteitä. Reunaehtojen kuvailu toimii myös johdatuksena bikerkulttuuriin sellaisena kuin se ilmenee Misfit MC:n tallielämässä ja käytänteissä. Lopuksi pohdin "tiheän kuvauksen" mahdollisuuksia ja vaateita aineistoni puitteissa. Luvussa III Bikerkulttuurin eetosta kartoittamassa, kuvailen Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen elämäntavan syntyä, levittäytymistä ja keskeisiä elementtejä. Tarkastelen media- ja populaarikulttuurisia tekstejä (elokuvien kertomat tarinat, musiikkikappaleiden sanoitukset ja HD- ja bikerlehtien artikkelit) ja kuvia (elokuvien audiovisuaaliset aspektit, kuvataide ja HD- ja bikerlehtien kuvitus), jotka ovat vaikuttaneet bikerkulttuurin eetokseen. Luvun keskeisiä - aineistosta nousevia ja miessukupuoleen vahvasti sidoksissa olevia - käsitteitä ovat biker, outlaw ja chopper, jotka ovat bikerkulttuurissa säilyneet alkuperäisessä muodossa maantieteellisestä tai kielialueesta riippumatta. Luvussa IV Misfit MC ja bikerkulttuurin eetos temaattinen painopiste siirtyy Suomeen ja Misfit MC:hen. Aluksi käyn läpi suomalaisen bikerkulttuurin muotoutumista ja ominaispiirteitä. Alkukappaleiden jälkeen keskityn Misfit MC:n jäsenten elämäntyylin sävyihin ja heidän käsityksiinsä bikerkulttuurin eetoksesta. Analyysin kiintopisteitä ovat Misfit MC:n jäsenten näkemys bikeriydestä ja tallitoiminnasta, miesten elämäntyylin moraaliset ja esteettiset sävyt, tallirakennus miesyhteisöllisyyttä ja bikerkulttuurin eetosta luovana ja ylläpitävänä sosiaalisena tilana ja Misfit MC miesten yhteisönä. Luvussa V Eetoksen ytimessä: mies ja Harley-Davidson keskityn bikerkulttuurin ytimeen: miehen ja Harley-Davidson-moottoripyörän väliseen suhteeseen. Luvun alussa esittelen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijä Lars Lagergrenin moottoripyörään soveltamaa työkalu - leikkikalu - toteemi - välittäjä -typologiaa ja tarkastelen moottoripyörän olemusta sukupuolittavana ja sukupuolittuvana artefaktina. Johdanto-osion jälkeen siirryn kuvailemaan Misfit MC:n jäsenten suhdetta Harley-Davidson-moottoripyörään. Lähestyn miesten ja moottoripyörien suhdetta kahden toiminnan - moottoripyörän kunnostamisen ja rakentamisen sekä moottoripyörällä ajamisen - kautta. Avainsanat: aineellinen kulttuuri, arvot, biker, bikerkulttuuri, chopper, eetos, elämäntapa, etnografia, Harley-Davidson-moottoripyörä, Harley-Davidson-moottoripyöräkerho, kenttätyö, maskuliinisuus, mieskulttuuri, mieskuva, moottoripyöräily, osakulttuurit, outlaw, populaarikulttuuri, sukupuoliroolit, yhteisöt

Efraim Syyrialaisen luostari: Tapausesimerkkejä munkkien luostariin vetäytymisen syistä

Tutkielma on kaksivaiheinen. Ensin esittelen apostolisen, Syyrialaisortodoksisen kirkon historiaa ja luostariperinnettä. Toisen osan tarkoitus on selvittää, liittyykö Pyhän Efraim Syyrialaisen luostarin munkkien luostariinjäämispäätökseen yhteiskunnallisia syitä ja mitä muita mahdollisia syitä voidaan löytää. Vertailen lopuksi varhaisia, 400-luvulla eläneiden kilvoittelijoiden Pyhän Efraim Syyrialaisen, Antonius Suuren ja Simeon Pylväspyhimyksen motiiveita nykykilvoittelijoiden motiiveihin, sikäli kuin se on mahdollista. Selvitän myös, onko Efraim Syyrialaisen esimerkillä ollut merkitystä nykykilvoittelijoille. Empiirinen aineisto kerättiin kahtena vuotena v. 2002 ja 2003. Tutkielmaa varten haastattelin kolmea Efraim Syyrialaisen luostarin munkkia. Pääinformanttini oli ko. luostarin seminaarin teologiopiskelija. Heidän kotitaustansa on syyrialaisortodoksinen, voimakkaasti uskonnollinen. Spiritualiteettia harjoitettiin jo lapsuudessa sekä kotona että kirkossa. Tutkielmani näkökulma on uskontohistoriallinen ja uskontososiologinen. Tutkin miten varhaiset- sekä nykypäivän kilvoittelijat ovat suhtautuneet yhteiskuntaan ja miten he ovat integroituneet luostariinsa. Kysymyksessä on nykypäivän osalta laadullinen tapaustutkimus, jonka metodeina ovat teemahaastattelu, jonka yhtenä osana olivat argumentit ja osallistruva havainnointi. Analysoin vastaukset sisällön analyysiä käyttäen. Haastatellut munkit korostivat syyrian kielen ja tradition opiskelun ja sen siirtämisen tärkeyttä seminaariin opiskelemaan hakeutumisensa, ja sen jälkeen munkiksi jäämisensä perusteluna. Pyhän Efraim Syyrialaisen esimerkin munkit kokivat olevan heille hyvin tärkeän tradition siirtäjän. Opiskelemisen ja matkustamisen mahdollisuus munkkina koettiin myös tärkeänä ja siitä syystä luostariin jäätiin, eli yhteiskunnallinen syy löytyi. Sisällön analyysissä ilmeni, että alkujaan koti edusti munkille primaarista tekijää. Sekundääristä tekijää edustivat kirkkoon kuuluva ryhmä, munkit ja luostari. Kodin ja kirkossa käynnin seurauksena tradition ja syyrian kielen oppimisen halu korostui ja niitä haluttiin lähteä opiskelemaan. Positiiviseksi viiteryhmäksi tällöin muodostuivat seminaariopiskelun aikana munkit ja muut luostarin asukkaat. Luostariin jäämisensä jälkeen primaarin tekijän voidaan huomata vaihtuneen luostariksi ja kodin asema on jäänyt sekundaariseksi. Yhteys luostarin ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa tapahtui varhaisena aikana pääasiallisesti siten, että ihmiset tulivat kilvoittelijan luokse. Nykymunkit puolestaan käyvät niiden seurakuntalaisten kotona, jotka eivät pääse yhteisiin jumalanpalveluksiin ja auttavat heitä sielunhoidollisesti ja tarvittaessa taloudellisesti. Kirkon patriarkka Mar Ignatios Zakka I Iwasilla ja metropoliitta Eusthatios Matta Rohamilla on paljon yhteyksiä myös islaminuskoiseen väestönosaa Syyriassa. Ekumeenisia yhteyksiä on munkeillakin runsaasti. Ne mahdollistuvat erilaisissa kirkon kokouksissa ja konferensseissa sekä opiskelupaikkakunnalla Kreikassa.

Henkisyys, hyvinvointi, yksilöllisyys ja sosiaalisuus Helsingin Astanga Joogakoulussa

Astangajooga perustuu intialaisen Sri K. Pattabhi Joisin (1915-2009) opetukseen, ja siitä on viime vuosina tullut eräs suosituimmista ja kansainvälisesti laajimmalle levinneistä modernin joogan muodoista. Joogaa voidaan pitää yleisnimityksenä Intian uskontojen piirissä muotoutuneille askeettisille soteriologisille opeille. Käsitteellä moderni jooga kuitenkin viitataan sellaisiin intialaisesta joogatraditiosta tehtyihin tulkintoihin, jotka ovat syntyneet länsimaalaisten ja länsimaisen kulttuurin vaikutuspiirissä olleiden intialaisten toimesta viimeisen n. 150 vuoden aikana. Vaikka varhainen jooga olikin kiinteä osa intialaista uskonnollisuutta, modernin joogan suhde uskonnollis-filosofisiin juuriinsa on vähemmän yksiselitteinen. Tämä on havaittavissa myös Astangajoogan tapauksessa. Tutkielmani käsittelee suomalaisten Astangajoogan harjoittajien käsityksiä joogan merkityksistä. Ensisijaisena aineistonani toimivat kymmenen Helsingin Astanga Joogakoulussa harjoittelevan Sri K. Pattabhi Joisin opetusperinteeseen pohjautuvan Astangajoogan harjoittajan haastattelut. Astangajoogan harjoittajilta ei Helsingin Astanga Joogakoulussa vaadita sitoutumista mihinkään oppeihin tai elämäntapavalintoihin. Painopiste on voimakkaasti liikunnallisen ?sana-harjoittelun säännöllisessä ylläpitämisessä. Kuitenkin myös Astangajoogan menetelmissä ja Helsingin Astanga Joogakoulun opetuksessa on piirteitä, joiden perusteella Astangajoogan ei voida sanoa olevan täysin riippumaton sen taustalla vaikuttavasta uskonnollis-filosofisesta perinteestä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) liittävätkö Astangajoogan harjoittajat joogaan uskonnollisiksi tai henkisiksi tulkittavia merkityksiä, ja 2) millaisia nämä merkitykset ovat ja miten ne liittyvät harjoituksen muihin ulottuvuuksiin (esim. terveydellinen, sosiaalinen, psykologinen). Tältä pohjalta toivon 3) pystyväni tarkastelemaan, miten Astanga asettuu nykypäivän uskonnolliseen kenttään, ja mitä sen harjoittajien näkemykset mahdollisesti kertovat uskonnon asemasta ja luonteesta nykyaikana. Analyysimetodinani käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Vertaan analyysissa esiin nousseita teemoja Paul Heelasin holistisen henkisyyden teoriaan. Holistisella henkisyydellä Heelas tarkoittaa subjektia ja subjektiivista kokemusta painottavaa, ulkoisista instituutioista riippumatonta uskonnollisuutta, jossa ruumiillisuudella, terveydellä ja sosiaalisilla suhteilla on tärkeä asema. Haastatteluaineiston analyysin pohjalta totean, että Astangajoogalla on usein harjoittajilleen henkisenä pidetty ulottuvuus. Haastattelemieni Astangajoogan harjoittajien henkisyyttä määrittelevät sisäisyys, omaehtoisuus ja holistisuus. Astangajoogasta etsittiin mm. vaihtoehtoa dogmaattiseksi koetulle kristinuskolle. Astangajoogan harjoittamista ei kuitenkaan voida pitää uushindulaisuuden muotona, vaan sitä pidettiin ”uskontovapaana henkisyytenä”. Analyysin perusteella voidaankin todeta, että haastateltujen esittämät näkemykset vastasivat yleisesti varsin hyvin Paul Heelasin holistisen henkisyyden teorian keskeisiä teemoja. Kuitenkin myös merkittäviä poikkeuksia tästä esiintyi. Ne antavat aihetta mahdolliselle jatkotutkimukselle.

Ei ole miestä eikä naista : Queer-luenta keskiajan Euroopassa tunnettuja ristiinpukeutuvia pyhimyksiä kuvaavista teksteistä

Tarkastelen työssäni sitä, mitä ja miten myöhäisantiikin ja keskiajan Euroopassa liikkuneista ristiinpukeutuvista ja muuten sukupuolirajoja rikkoneista pyhimyksistä on kirjoitettu. Nostan näistä pyhimyksistä esille erityisesti Teklan, Marinan/Margareetan, Eufrosynen ja Wilgefortisin. Sovellan heidän legendoihinsa ja legendoista tehtyihin tulkintoihin queer-luentaa. Kysyn, miten pyhimysten sukupuoli on nähty ja millaisia kysymyksiä siihen liittyen on kysytty - ja mitä jätetty kysymättä - modernissa tutkimuskirjallisuudessa. Tarkastelen erityisesti, millaisia sukupuolen ylittämisen ja sukupuolettomuuden mahdollisuuksia tutkijat ovat legendoista löytäneet, ja kokeilen, mitä uusia tai toisenlaisia mahdollisuuksia oma luentani tuo esille. Käsittelen aihepiiriä koskevaa aiempaa tutkimusta paitsi osana pyhimyslegendojen tulkintahistoriaa myös tuoreina toisintoina legendoista. Queer toimii työssäni sekä näkökulmana että lukutapana. Queer-näkökulman ytimessä on ajatus sukupuolen performatiivisuudesta: sukupuoli on ilmiönä yhtäältä merkityksellisten tekojen ja eleiden toistoa ja toisaalta selviytymisstrategia. Ajatus sukupuolesta selviytymisstrategiana viittaa siihen, miten ihminen elää sekä kulttuuristen normien vaikutuksen alla että niihin vaikuttaen ja uusia merkityksiä antaen. Performatiivinen käsitys sukupuolesta kyseenalaistaa modernin sukupuolikäsityksen, jonka Judith Butler kiteyttää heteroseksuaalisen matriisin käsitteeseen. Queer-luennalla etsin ja täytän uudelleen sellaisia teksteistä löytyviä aukkoja ja analysoin sellaisia riitasointuja, jotka kertovat heteroseksuaalisesta matriisista. Lukutapani on sukua fenomenologisen sulkeistamisen harjoitukselle. Luentaani voi kuvata kokeilevaksi, erityisen sukupuoli- ja seksuaalisensitiiviseksi sosiaalisen konstruktionismin ajatuksiin perustuvaksi lähiluvuksi. Yhtenä lähtökohtana luennalleni on ajatus, että menneisyyden tuominen postmodernin läheisyyteen voi tuoda uutta valoa sekä menneisyyteen että postmoderniin. Työni sijoittuu uskontotieteen ja queer-tutkimuksen kenttien välillä paikkaan, jota ei ole Suomessa aikaisemmin kokeiltu. Teklan, Marinan/Margareetan, Eufrosynen ja Wilgefortisin legendoista nousee työssäni esille erityisesti neljä teologista Kristukseen liittyvää teemaa: kaste Kristukseen pukeutumisena, Kristuksen sukupuolittaminen, mieheksi tuleminen edellytyksenä Kristuksen seuraamiselle ja askeesi Kristuksen ruumiillisena imitoimisena. Queer-luennassani nämä teemat tarkentuvat ja osoittautuvat tärkeiksi tulkinta-avaimiksi ristiinpukeutuvien pyhimysten legendoihin. Nämä tulkinta-avaimet, queer sekä taustatiedot keskiajan sukupuolikäsityksistä valottavat sekä toinen toisiaan että työni kohdetta. Yhdessä ne tuovat esille kysymyksiä, jotka ovat aiemmassa tutkimuksessa jääneet yleensä kysymättä. Erityisesti queer-luentani nostaa esille kysymyksen sukupuolettomuuden mahdollisuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa sukupuolen ylittäminen ohitetaan "tosiasiassa mahdottomana" asiana. Queer-luennassani kuitenkin näkyy, että sukupuolettomuus ei ole vain mahdollista, vaan myös uskonnollisesti erityisen merkityksellinen olemisen tapa. Työni perusteella sukupuolen ambivalenssi ja sukupuolettomuus voidaan lukea marginaalin sijasta aivan kristinuskon ytimeen. Myös Kristuksen hahmoa voidaan - ja ristiinpukeutuvien pyhimysten kohdalla kannattaa - katsoa nimenomaan kulttuuristen sukupuolirajojen ylittämisen kautta. Pyhimysten vaatteiden vaihtamisen voi lukea mieheksi naamioitumisen sijaan (sukupuoleltaan ambivalenttiin tai kokonaan sukupuolettomaan) Kristukseen pukeutumisena ja sitä kautta sukupuolesta riisuutumisena tai lapsen sukupuolettomaan tilaan jäämisenä. Queer-näkökulmasta voi puhua performatiivisesta sukupuolettomuudesta.

"Wicca=..." : Sosiaalisen identiteetin vaikutus wiccan määrittelyyn Suomiwicca-keskustelulistalla

Kysymys wiccan määrittelystä nousi ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun joukko wiccoja päätti hakea uskonnolleen virallisen yhdyskunnan asemaa. Yritys ei onnistunut, sillä opetusministeriö piti wiccaa liian hajanaisena, eikä katsonut sen täyttävän laissa määriteltyjä uskonnon tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoitus on paneutua nimenomaan virallistamis-prosessin puitteissa käytyyn määrittelykeskusteluun diskurssianalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona käytän projektin avuksi perustettua Suomiwicca-keskustelulistaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. miksi määrittely loppujen lopuksi on niin vaikeaa, ja miten siihen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Samalla kiinnitän huomiota yleiseen uskonnon määrittelyyn uskonnonvapauslain näkökulmasta sekä länsimaissa tapahtuvaan uskonnollisuuden individualistumiseen. Määrittelyvaikeuksien juuret nousevat wiccan historiasta ja avoimen lähteen uskonnolle tyypillisistä piirteistä. Aineistossani lisäväriä keskusteluun tuovat lainsäädännön vaatimukset sekä oman sosiaalisen identiteetin varjeleminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimiikin H. Tajfelin ja J. C. Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria. Määrittelyyn kiinteässä yhteydessä olevan kategorisoinnin kognitiiviset periaatteet on niin ikään huomioitu. Analyysi paljastaa, että määrittely koetaan vaikeaksi, koska wicca on luonteeltaan epä-dogmaattinen, yksilön autonomiaa korostava mysteeriuskonto. Tällaista uskontoa ei kukaan voi eikä kenenkään pitäisi määritellä, vaan wiccalaisuus perustuu itsemäärittelyyn. Silti tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi nimetty ole wiccaa, ja käytännössä itsemäärittelyn rinnalle astuu muita tekijöitä. Eroa wiccan ja ei-wiccan välille yritetään tehdä mm. erottautumalla sosiaalista identiteettiä heikentävistä liikkeistä (esim. satanismi, new age), jotka ulkopuoliset usein yhdistävät wiccaan. Erotteluja tehdään myös wiccan sisällä. Kritiikin kohteeksi joutuvat sekä yksittäiset henkilöt että eklektinen wicca-suuntaus kokonaisuutena. Oikeudesta wicca-nimitykseen ja siihen liittyvään sosiaaliseen identiteettiin pidetään kuitenkin lujasti kiinni, ja vihjailuja epäaitoudesta pidetään loukkaavina. Käytännössä itsemäärittely osoittatuu siis toimimattomaksi ja liian löyhäksi strategiaksi, vaikka onkin sopusoinnussa wiccan ideologian kanssa. Itseidentifikaatio on toki oleellinen osa wiccana olemista, mutta sen lisäksi on oltava uskottava, ja tultava muiden wiccojen hyväksymäksi perheyhtäläisyyden perusteella. Perheyhtäläisyyspiirteiden sijasta listalla keskitytään kuitenkin wiccaa monoteettisesti määrittävän piirteen etsimiseen. Tällaiseksi ehdotetaan mm. redeä, jumalkäsitystä sekä luontosuhdetta, mutta tulkinnallisten erimieli-syyksien vuoksi yhtäkään niistä ei kelpuuteta. Sen sijaan selkeyttä wiccakenttään näyttää tuovan taksonomisten jaotteluiden tekeminen ja wicca-suuntausten erojen korostaminen. Näin kaikki wiccaksi nimittäytyvät tunnustetaan wiccoiksi, mutta kenenkään sosiaalinen identiteetti ei silti heikkene. Strategia vaikuttaa lupaavalta, mutta sen tasa-arvoinen toteutuminen vaatii vielä hiomista ja uudenlaisten jaottelujen vakiinnuttamista. Tämä kuitenkin todistaa, ettei tyydyttävän määritelmän löytyminen ole täysin mahdotonta, kunhan kaikki wicca-ryhmittymät huomioidaan eikä keneltäkään yritetä väkisin riistää sosiaalista identiteettiä.

Avioero iranilaisittain - Naisnäkökulmia islamilaiseen perheoikeuteen

Tutkielmani tavoitteena on valottaa naisen oikeudellista asemaa islamissa ja erityisesti Iranin islamilaisessa tasavallassa. Tutkin naisen oikeudellista asemaa avioeron kautta. Varsinainen tutkimustehtäväni on selvittää, millainen naisen asema Iranin islamilaisen tasavallan perheoikeuden valossa on sekä millaisia toimintamahdollisuuksia iranilaisilla naisilla on avioero-oikeudenkäynneissä. Selvitän, millä perusteilla islamilainen ja iranilainen perheoikeus sallivat naiselle avioeron ja millaiset mahdollisuudet naisilla on saada avioero Iranissa. Kysyn, tietävätkö avioeroa hakevat naiset oikeuksistaan ja edelleen, kuinka iranilaiset naiset käyttävät hyväkseen tuntemiaan itselleen edullisia lainkohtia avioero-oikeudenkäynneissään. Tavoitteeni on selvittää, millainen naisten oikeudellinen asema on ollut Iranissa ennen vallankumousta ja islamilaisen tasavallan aikana. Lisäksi selvitän, miten iranilaiset naiset ovat pyrkineet parantamaan asemaansa. Tutkielmani aineistona toimivat 1980- ja 1990-luvuilta peräisin olevien avioero-oikeudenkäyntien kirjalliset ja videoidut dokumentit. Tutkielmani menetelmänä käytän aineistolähtöistä, teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysissä nousee esiin kolme avioero-oikeudenkäyntien keskeistä teemaa: perusteet, joilla avioero on mahdollista saada, morsiusrahaan liittyvät kysymykset sekä lasten huoltajuuteen liittyvät kiistat. Tutkielmani vahvistaa yleisen käsityksen naisen ja miehen välisestä epätasa-arvosta suhteessa avioeronsaantiin islamissa ja Iranissa. Miehen on huomattavasti naista helpompaa saada avioero sekä islamilaisen lain että iranilaisen perheoikeuden mukaan. Iranilaiset naiset ovat aineistoni perusteella melko hyvin tietoisia niistä perusteista, joiden avulla heidän on mahdollista saada avioero. He käyttävät tätä tietoa hyväkseen avioeroa hakiessaan. Monet naiset käyttävät vahvaa retoriikka ja syyttävät miehiään kyseenalaisin perustein tuomioistuimessa saadakseen avioeron. Morsiusraha näyttäytyy tutkielmassani naisen vahvana neuvotteluvälineenä iranilaisissa avioero-oikeudenkäynneissä. Naiset ovat tietoisia oikeudestaan morsiusrahaan ja kiristävät sen avulla miehiä suostumaan avioeroon tai luopumaan lasten huoltajuudesta. Naiset ja miehet ovat islamilaisen perheoikeuden valossa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa lasten huoltajuuteen. Aivan pieniä lapsia lukuun ottamatta huoltajuus kuuluu isälle, joka tosin usein suostuu siihen, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse. Sitä tosiasiaa, että isä saisi lapset luokseen koska tahansa niin halutessaan ja että isä säilyy lasten asuinpaikasta riippumatta heidän laillisena holhoojanaan ja käytännössä voi päättää kaikesta lasta koskevasta, käytäntö ei kuitenkaan muuta. Iranilaiset naiset ovat koko 1900-luvun ajan toimineet aktiivisesti oikeuksiensa parantamiseksi. Mielikuva alistetusta musliminaisesta ei saa vahvistusta tutkielmani pohjalta. Naiset näyttäytyvät itsellisinä, aktiivisina ja vahvoina toimijoina, jotka tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden hyväksi. Silloin kun laki ei anna naiselle riittäviä perusteita avioeronsaannille, morsiusrahan maksamiselle ja lasten huoltajuuden saamiselle ovat naiset valmiita kiertämään lakia ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja saavuttaakseen tavoitteensa.