Pimeä hehku : Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa

Satanism in the Finnish Youth Culture of the 1990s The aim of this study was to investigate Satanism among Finnish youth in the 1990s. Thematic interviews of young Finnish Satanists are the basic material of this study. The research employs a theoretical framework derived from narrative psychology and the role-theoretical thinking of Dan P. McAdams. The young Satanists in Finland have been divided into two different groups: the criminal and drug using "devil-worshipping gangs"; and the more educated and philosophically oriented "Satanists" (Heino 1993). What can we say about this division? In the 1990s around Finland, there were young people calling themselves as devil- worshippers (either singular or in groups). They were strongly committed to a mythical devilish and cosmic battle, which they believed was going on in this world. They had problems with their mental health, also in their family socialization and peer groups. In their personal attitudes they were either active fighters or passive tramps. There were also rationally oriented young Satanists, that were ritually active and mainly atheistic. They strongly expressed their personal experiences of being individual and of being different than others. In their personal attitudes they were critical fighters and active survivors. They saw their lives through the satanistic 'finding-oneself experience'. They understood themselves as a "postmodern tribe" (Michel Maffesoli's sosiocultural concept): their sense of themselves was that of a dynamic collectivity which is social, dynamic, nonlocal and mythically historical. Death and black metal culture in the 1990s formed a common space for youth culture, where young individuals could work out their feelings and express their attitudes to life using dark satanic themes and symbols. The sense of "otherness" (also other than satanic) and collective demands for authenticity were essential tools that were used for identity work here. Personal disengagement from satanic/satanistic groups were observed to be gradual or quite rapid. Religious conversions back-and-forth also accured. At the end of the 1990s all off satanism in Finland bore a negative devil-worshipping stigma. Ritual homicide in South-Finland (Kerava/Hyvinkää) was connected to Satanism, which then became unpopular both in the personal life stories and alternative youth cultural circles at the beginning of the 2000s.

Nuorisotutkimuksen kentälle sijoittuvassa väitöskirjassa tarkastellaan nuorten satanistien ja saatananpalvojien aatteellisuuden kehittymistä. Aineistona ovat eri puolilla Suomea tehdyt nuorten omaelämänkerronnalliset haastattelut. SYRJÄÄN JÄÄNEET SAATANANPALVOJAT Nuorten kerronnassa saatananpalvonta määrittyy saatanan ja pimeyden voimiin tukeutuvaksi uskoksi ja rituaaliseksi toiminnaksi. Saatananpalvontaan sitoutumisen taustalta löytyy nuorten vahvoja erilaisuuden, hylkäämisen ja voimattomuuden kokemuksia. Saatananpalvonnasta irtaantuminen on psyykkisesti raskasta. Toistuvat sosiaaliset epäonnistumiset tuottavat uskoon tulemisten ja vastakääntymysten välistä edestakaista liikkumista. SATANISTIT UUDEN AJAN AATTEELLISENA HEIMONA Satanismi määrittyy länsimaisen okkultismin perintöä edustavaksi, historiallisesti Yhdysvalloissa 1960-luvulla omaksi liikkeekseen organisoituneeksi antikristilliseksi aatevirtaukseksi, joka korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja moraalin suhteellisuutta. Paholaissymboliikalle annetaan positiivinen sisältö; rituaaleja ja magiaa käytetään yksilön kehittämiseksi. AITOUDEN ETSIMISTÄ JAKAANTUVASSA NUORISOKULTTUURISSA Synkkäsävyisissä nuorisokulttuureissa nuoruuteen kuuluva oman erityisyyden työstäminen nousee esiin. Identiteettiä rakennetaan valikoiden vasta- ja vaihtoehtokulttuurisuuden kautta, omia ja todellisuuden rajoja etsien. Nuorten omat pyrkimykset ilmaista aidosti itseään muokkaavat ko. ryhmien ja alakulttuurien tyyliä ja aatteellisuutta yhteiseksi koettuun suuntaan, kunnes aitousvaatimukset koetaan liian ahtaiksi ja tyylit jakaantuvat uudestaan. Pettymykset kaverisuhteissa johtavat nopeisiinkin nuorisokulttuurista irtaantumisiin. Nuorisokulttuurinen sitoutuminen liudentuu uusien sitoutumisten myötä. Samalla vasta- ja vaihtoehtokulttuurit muokkaantuvat osaksi kulttuurista valtavirtaa.