Saksalainen kokoelma

Saksan valtion lahjoittama kirjakokoelma säilytetään erillisenä kokoelmana Turun yliopiston pääkirjastossa. Kokoelma sisältää saksankielistä ja Saksaa käsittelevää kirjallisuutta, noin 1000 nidettä. Suurin osa julkaisuista on painettu 1920-30-luvuilla, 762 nidettä. Kokoelma on melkein kokonaisuudessaan luetteloitu Volter-tietokantaan.

Psykologisen omistajuuden merkitys kuntaliitoksessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja selittää työhön koetun psykologisen omistajuuden vaikutusta työhön liittyviin asenteisiin, työkäyttäytymiseen sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen kuntaorganisaatiossa. Tutkimuskonteksti on kuntaliitostilanne. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen tutkimus, jossa määrällistä aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelmiston avulla. Tutkimuksen perusteella kuntaorganisaation henkilöstö kokee työnsä keskimäärin melko paljon omakseen. Työhön koettu psykologinen omistajuus on positiivisessa yhteydessä tunnepitoiseen sitoutumiseen omaan työryhmään, työtyytyväisyyteen sekä työroolin ylittävään käyttäytymiseen. Psykologinen omistajuus on yhteydessä myös reviirikäyttäytymisen eräisiin muotoihin. Tutkimustulokset osoittivat, että psykologinen omistajuus on positiivisessa yhteydessä identiteettipainotteiseen merkitsemiseen ja ennaltaehkäisevään puolustamiseen, mutta ne eivät sen sijaan tukeneet psykologisen omistajuuden yhteyttä kontrollipainotteiseen merkitsemiseen tai reagoivaan puolustamiseen. Tämän tutkimus osoitti selvästi, ettei pelkkä psykologinen omistajuus ole riittävä olosuhde motivoimaan työntekijää oman reviirinsä merkitsemiseen tai puolustamiseen. Todennäköisesti myös muut tekijät vaikuttavat siihen, harjoittaako työntekijä reviirikäyttäytymistä ja missä määrin hän niin tekee. Nämä tekijät voivat liittyä olosuhteisiin, muihin tunteisiin tai luonteenpiirteisiin. Tämä tutkimus suoritettiin kuntaliitoksen suunnitteluvaiheessa. Monet työntekijät joutuvat luopumaan aikaisemmista tehtävistään kuntaliitoksen jälkeen. Tämä tutkimus osoittaa, että esimiesten tulisi olla tietoisia psykologisen omistajuuden mahdollisista seurauksista.

Kristiina-kokoelma

Kristiina-instituutti, Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan naistutkimuksen yksikkö perustettiin vuonna 1991. Nykyisin oppiaine tunnetaan nimellä sukupuolentutkimus ja siinä on mahdollista suorittaa filosofian maisterin tutkinto sekä jatko-opinnot. Kristiina-instituutin kirjakokoelmaa ryhdyttiin kartuttamaan systemaattisesti 1990-luvun alussa. Instituutin kirjastotyöryhmä pyrki ja pyrkii edelleen hankkimaan kokoelmaan varsinkin sukupuolentutkimuksen klassikot sekä kaiken Suomessa julkaistun alan kirjallisuuden. Tutkimusalan tieteidenvälisyys näkyy kokoelman monipuolisuudessa: teoksia on mm. psykologian, filosofian, politiikantutkimuksen, valtio-opin, sosiologian, sosiaalityön, kirjallisuudentutkimuksen ja kielentutkimuksen aloilta. Poikkitieteellisyyttä edustavat mm. kokoelmaan kuuluvat muiden tieteenalojen opinnäytetyöt, joiden sisältö käsittelee tai sivuaa sukupuolentutkimusta. Pääkokoelma sijaitsee Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan Topelia-kirjastossa. Kokoelmaa kartutetaan jatkuvasti, varsinkin pohjoismaista ja eurooppalaista kirjallisuutta painottaen. Kielijakaumaa pyritään laajentamaan Euroopan valtakieliin. Kokoelman laajuus 14.7.2009: 4528 lainattavaa nimekettä, joista 165 kuuluu sarjajulkaisuihin. Kurssikirjoja on 293, ne ovat osin ei-lainattavaa aineistoa, osin lyhytlainoja. Ei-lainattavia hakuteoksia on 63 ja (muiden alojen) opinnäytetöitä 118. Lehtiä on 76 nimekettä, osittain vajaita vuosikertoja. Lehtiä ei saa kotilainaan. Joidenkin lehtien julkaiseminen tai tilaus/lahjaksi saaminen on päättynyt. Kymmentä ulkomaista lehteä julkaistaan myös verkkojulkaisuna. Edelleen saatavia ulkomaisia lehtiä on 29 ja kotimaisia kolme (Naistutkimus; Tasa-arvo; Tulva). Vuoteen 2006 asti instituutti hankki lehdet omilla määrärahoillaan tai lahjoituksin, tämän jälkeen kirjasto on hankkinut ostolehdet kirjaston hankintamäärärahoista. Lehdistä 19 saadaan ostoina, loput lahjoina. Jos lehti tulee kirjaston kokoelmaan laitoksen lahjoituksena, voivat sen uusimmat numerot olla vielä Kristiina-instituutissa. Sukupuolentutkimuksen kirjallisuutta löytyy myös Humanistisen tiedekunnan taidehistorian osastosta (315 nimekettä), Pohjois-Amerikan tutkimuksen kokoelmasta (65 nimekettä) ja historian osastosta (155 nimekettä). Nämä yhdistynevät Kristiina-kokoelmaan uuden keskustakampuksen kirjastorakennuksen myötä noin vuonna 2012.

Turun Taidegraafikot ry – grafiikan yhdistys taiteilijoiden ammatillistumisen välineenä

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Turun Taidegraafikot ry:tä taiteilijoiden ammatillistumisen välineenä yhdistyksen perustamisesta vuodesta 1933 aina 1970-luvun lopulle saakka. Kyseessä on empiirinen perustutkimus, jonka keskeiset teoreettiset työvälineet ovat uusweberiläinen professiotutkimus ja siihen liittyvä sosiaalisen sulkemisen käsite sekä Pierre Bourdieun käsitys taiteen kentästä. Tutkielmani kuuluu taiteen sosiologian piiriin. Tutkielman keskeinen toimija on Suomen vanhin grafiikan paikallisyhdistys Turun Graafillisen Taiteen Yhdistys, vuodesta 1967 lähtien Turun Taidegraafikot ry, jonka tarkoituksena on taidegrafiikan harjoittamisen edistäminen ja tukeminen sekä sen arvostuksen kohottaminen. Yhdistys on ylläpitänyt Turussa grafiikan työhuonetta vuodesta 1967 ja omaa galleriaa vuodesta 1986 lähtien. Tutkielmani painopiste on suomalaisen taiteilijakunnan ammatillistumisessa, jota tutkin grafiikan yhdistystoiminnan kautta. Tarkastelen ensin yhdistyksen perustamista ja 1930- lukua, jota leimaa grafiikan opetuksen aloittaminen Turussa ja graafikoiden järjestäytyminen sekä valtakunnallisella tasolla Helsingissä että paikallistasolla Turussa. Toinen tärkeä vaihe on 1960-luvulla alkanut kehitys, jota kutsun yhdistyksen professionalisaatioksi. Näiden ajanjaksojen lisäksi käsittelen ammatillistumiseen vaikuttaneita muita murroskohtia. Erityistä huomiota kiinnitän Turun kaupungin vuosina 1956, 1961 ja 1969 järjestämiin grafiikkakilpailuihin, jotka kohottivat grafiikan asemaa kaupungissa. 1960-luvun lopulla Suomessa alkanut kulttuuripoliittinen murros aiheutti yhdistyksen ammatillistumisen, jossa keskeinen käännekohta oli grafiikan työhuoneen perustaminen. 1970-luvun alussa yhdistyksen taidegraafikon professiota vahvistaviksi ydintoiminnoiksi muotoutuivat kulttuuripoliittiset kannanotot, grafiikan edistämistä tukeva valistustyö, työhuoneen ylläpitäminen, kannatusjäsentoiminta ja yhteisnäyttelyt. Turun Taidegraafikot toimi tehokkaana graafikon ammatin sulkemisvälineenä. Sillä oli keskeinen merkitys taidegraafikon ammatin syntymiseen ja kehitykseen Turussa. Taiteilijajärjestöt toimivat merkittävinä taiteilijan profession määrittelijöinä yhteiskunnassa, sillä valtio ei pysty määrittelemään ammatille välttämätöntä tutkintoa tai koulutusta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että profession keskeinen määrittäjä, taiteellinen lahjakkuus, on vaikeasti määriteltävissä ja riippumaton koulutuksesta. Graafikoilla ammatillistuminen kietoutuu kuitenkin muita taiteenlajeja tiiviimmin tekniikan hallintaan, joka rajoittaa osaltaan ammatissa toimivien tai siihen pyrkivien määrää.

Verkkolaskutus

Kandidaatintyö käsittelee verkkolaskutusta Suomessa. Työssä selvitetään verkkolaskutuksen nykytila ja kuinka siihen ollaan tultu sekä miten nykyinen tietoyhteiskunta on sen ottanut vastaan. Lisäksi työssä tarkastellaan muita kilpailevia järjestelmiä sekä niiden asemaa eri käyttäjäkuntien osalta. Mielenkiinnon kohteena on myös verkkolaskutuksen tulevaisuuden näkymät; mitä sen eteen on jo tehty ja mitä tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti tekemään. Verkkolaskutus on edelleen ajankohtainen, vaikka siitä on puhuttu jo vuosia. Se on parantanut hiljalleen asemaansa ja tähän mennessä se on saavuttanut suurimman suosion suurten yritysten keskuudessa. Kuitenkin kuluttajien maksutottumusten muuttuminen viime vuosina on luonut suuren potentiaalin sähköisten laskujen aseman vahvistumiselle. Myös Suomen valtio ja Euroopan Unioni ovat ottaneet tavoitteeksi parantaa verkkolaskutuksen asemaa. Suurimmat ongelmat verkkolaskutukseen siirtymisessä löytyy ihmisten ja pienien organisaatioiden asenteista. Vanhoilla järjestelmillä on totuttu tiettyihin toimintamalleihin ja käytössä olevat järjestelmät on kehitetty niiden pohjalle. Vaikka uudenlaisessa verkkolaskussa on selkeitä etuja ja säästöjä, ei kuluttajat ja pk-yritykset vaivaudu uudistamaan tapojaan. Valtio on siirtynyt jo kokonaan käyttämään sähköisiä laskutuskeinoja, mutta varsinkin pienemmät kunnat ovat vielä tästä paljon jäljessä. Syyt ovat samanlaisia kuin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä. Kuntaliiton teettämän tutkimuksen mukaan 53% Suomen kunnista otti vuonna 2009 lopulla vastaan sähköisiä laskuja ja näistä suurin osa hoiti asian verkkolaskuoperaattorin kautta. Euroopan Unionin SEPA-hanke puolestaan on tuomassa koko Euroopan laajuisen yhteisen sijainnista riippumattoman järjestelmän.

Rahan poliittisuudesta

Teksti perustuu Lapin yliopistossa 28. 4. 2010 tarkastetun valtio-opin väitöskirjan "On money" lectio praecursoriaan.

Kirja-arvostelut

Kirjallisuusarvostelu

Järjestöjohtaminen: Omistajuuden tunteita ja kulttuuria

Tässä tutkimuksessa käsitellään psykologisen omistajuuden ja organisaatiokulttuurin yhteisvaikutuksia johtamiskäyttäytymiseen järjestöissä. Samalla käydään läpi järjestöjohtamisen haasteita ja vaikutuksia organisaation kulttuurin kehittymiseen. Psykologisen omistajuuden tunteita on esitetty voivan kehittyä mm. yrittäjillä omaa yritystä kohtaan. Nyt selvitettiin, esiintyykö vastaava ilmiö myös järjestöissä, joiden laillinen omistaminen on mahdotonta. Järjestöt ovat sosiaalisia organisaatioita, joihin liittyessään yksilöt haluavat toteuttaa yhteisöllisyyden tarpeitaan. Sosiaalisesta luonteestaan johtuen näissä organisaatioissa kulttuurilla on voimakas vaikutus jäsenten toimintaan ja toiminnanvapauteen mukaan lukien järjestön johtajan. Tutkimuksesta käy lisäksi ilmi, miten omistajuuden tunteet järjestöissä ilmenevät, minkälainen hallitustyöskentely johtajaa tukee parhaiten ja miten johtajat pyrkivät järjestönsä kulttuuria muokkaamaan.

Mission and development : Finnish Pentecostal, Lutheran and Orthodox mission agencies in development work in Kenya 1948 - 1989

År 1974 började den finska regeringen kanalisera pengar för utvecklingssamarbete genom medborgarorganisationer. Tre år senare och fram till år 1988 beviljade regeringen ett speciellt anslag specifikt för missionsorganisationers utvecklingsprojekt. De finska pingstvännerna, lutheranerna och de ortodoxa utvidgade samtliga sitt sociala arbete i Kenya med statens stöd. Deras projekt var likadana: alla byggde läroanstalter, utvecklade Kenyas hälsoservice och sysselsatte kenyaner. Olikheterna mellan pingstvännerna, lutheranerna och de ortodoxa blev tydliga genom diverse problem som de mötte inom ramen för utvecklingssamarbetet. Den finska pingströrelsen bestod av självständiga församlingar, och pingstvännerna måste omvandla sin takorganisation, Suomen Vapaa Ulkolähetys, så att utvecklingsprojekt blev en viktig gren av dess verksamhet. Lutheranerna som till en början hade sänt missionärer för att arbeta i den kenyanska kyrkans tjänst började i medlet av 1970-talet i ökande grad bygga sociala anstalter med statens pengar. Ett problem var att statens stöd varade endast för en begränsad tid och att den lutherska kyrkan i Kenya inte hade råd att överta dessa anstalter och täcka deras löpande kostnader i framtiden. De finska ortodoxa, för sin del, igångsatte sociala projekt i samarbete med de ortodoxa i Kenya. Under några år fick de dock lära sig att de inte kunde driva självständiga utvecklingsprojekt i Patriarkens i Alexandria maktsfär. Den finska ortodoxa missionen blev tvungen att underkasta sig ärkebiskopen i Nairobi. År för år beviljade den finska regeringen större anslag för missionsorganisationernas utvecklingsprojekt och statens ansvar för kostnaderna ökade från 50% till 60% år 1984. Intressant nog mottog både lutheranerna och de ortodoxa mindre statliga pengar för utvecklingssamarbete år 1989 än 1984. Däremot växte pingstvännernas utvecklingssamarbete i Kenya under hela 1980-talet. Eftersom pingstvännerna inte ville använda sina medlemmarnas pengar (som var avsedda för missionsverksamhet) till sociala projekt täckte de sin andel i utvecklingskostnaderna med pengar från utanförstående. Pingstvännerna utvecklade en omfatttande komersiell och även industriell verksamhet för att samla in pengar för sina utvecklingsprojekt.

Biologisen sukupuolen rakentaminen. Ruumis ja sosiaalinen sukupuoli antiikista nykypäivään

Tutkimuksessa tarkastellaan biologisen sukupuolen merkityksellistymistä länsimaisen tieteen ja ajattelun historiassa. Teoksen avainidea on tutkia biologisia käsityksiä osana sosiaalista sukupuolta ja poliittisia konteksteja. Tutkimusmateriaali koostuu lääketieteen, biologian, teologian ja politiikan teorian historioiden biologista sukupuolta käsittelevistä teksteistä. Teoksen monitieteellistä aineistoa analysoidaan intertekstuaalisesti. Tämä tarkoittaa eri tieteenalojen historioiden rinnakkaisvalotusta. Tutkimuksen ajallinen kaari päättyy 1960–2000-lukujen sex- & gender-keskusteluun, jossa vedetään yhteen kirjan tutkimustuloksia biologisen ja sosiaalisen sukupuolen keskustelun näkökulmasta ja toisaalta asetetaan viime vuosikymmenten teoreettinen keskustelu saatujen tutkimustulosten valoon. Varsinaisena metodina tutkimuksessa käytetään foucault’laista genealogista ja arkeologista menetelmää. Arkeologisen menetelmän avulla tutkitaan kahden sukupuolen mallin läpilyönnin yhteiskunnallisia ehtoja (modernia epistemologiaa ja sukupuolieron politiikkaa). Genealogisen metodin avulla taas jäsennetään kronologisesti tutkimusaineistoa. Tutkimuksen teesin mukaan sukupuoli on historiallisesti muokkautuva teoria ruumiin sukupuolittumisen tavoista. Inhimillinen keho määrittyy historiassa yhden, kahden ja useampien biologisten mallien kautta. Tämän vuoksi ruumis (body) on erotettava kolmantena kategoriana tavanomaisen biologisen sukupuolen (sex) ja sosiaalisen sukupuolen (gender) jaottelun ohella. Biologisen sukupuolen historiasta Eurooppalaiset lääkärit ja biologit eivät luoneet ennen valistusta modernin ajattelun mukaista veitsenterävää sukupuolierottelua. Sukupuolia – miestä ja naista – tarkasteltiin 1500-luvulle asti rakenneyhtäläisen mallin kautta. Nainen määrittyi vielä renessanssin aikana epätäydellisenä ja/tai puutteellisena miehenä. Kreikkalainen lääkäri Galenos (129–200 jaa.) ilmaisi yhden sukupuolen mallin idean näin: ”Kääntäkää naisen elimet sisältä ulospäin ja miehen elimet ulkoa sisäänpäin, niin havaitsette, että ne ovat aivan samanlaiset.” Antiikin kirjoittajat pitivät myös sukupuolten ruumiinnesteitä analogisina. Tämä merkitsi ihmisten genitaalisen eriytymättömyyden esittämistä ikään kuin toisessa rekisterissä. Myös naisilla oli penis ja kivekset, myös naiset erittivät spermaa. Samoin miesten katsottiin erittävän kuukautisverta ja maitoa. Yhden sukupuolen malli oli 1500-luvulle asti hallitsevassa asemassa länsimaisessa filosofiassa ja lääketieteessä. Ranskalainen lääkäri André Dulaurens oli ensimmäinen sukupuolielinten galeeniset homologiat virallisesti hylännyt lääkäri Euroopassa. Hän korvasi vanhat käsitykset genitaalien kaksimuotoisuuden käsityksellä vuonna 1595. Lääkärit loivat koko kehon kattaneet sukupuolierot Ranskan vallankumouksen yhteydessä. Tätä ennen kattavilla anatomisilla eroilla ei ollut niin tärkeää yhteiskunnallista merkitystä. Erot myös paikantuivat ennen 1750-lukua lähinnä sukuelimiin ja kehon ulkoisiin muotoihin. Kaikenkattavat biologiset erot olivat ennen kaikkea seurausta epätasa-arvolle etsitystä evidenssistä. Tiedemiehet pyrkivät osoittamaan valistuksen luonnollisten oikeuksien ja tasa-arvon vaatimukset naisten kohdalla turhiksi. Erot liitettiin yhä uusiin kohtiin kehossa kuten hermostoon, suonistoon, hiuksiin, hikoiluun ja luurankoon, kohtuun ja munasarjoihin sekä lantioon ja kaulaan. Samoihin aikoihin piirrettiin myös ensimmäiset yksityiskohtaiset naisluurangot. Tutkimuksen sisältö Luvussa 2 tarkastellaan antiikin ja renessanssin välistä aikaa, yhden sukupuolen mallia ja siitä käytyä keskustelua. Antiikin lääkärit tarkastelivat naisen ja miehen elimiä ja ruumiinnesteitä analogisina. Valittuja teemoja luvussa ovat myös Platonin ideaoppi (Irigaray’n aktivoimana), varhainen teologia ja kristinusko sekä Luther. Luku päättyy renessanssin lääketieteessä käytyihin merkitystaisteluihin, joissa galeeniset homologiat genitaalien vastaavuuksista lopulta hylättiin. Luvussa 3 tutkitaan valistuksen aikana vakiinnutettua kahden sukupuolen mallia ja naisten sitouttamista biologisen sukupuolen tulkintaan. Yhden sukupuolen malli ei korvautunut kahden sukupuolen mallilla, vaan jäi elämään uuden mallin taustalle. Biologinen sukupuoli miellettiin kiinteänä ja essentiaalisena, ja sen kautta voitiin perustella naisten sulkemista ulos poliittisesta sfääristä. Valistuksen aikana ”luonnollisesta” tuli poliittisesti käyttökelpoinen kategoria, ja biologiasta vakaiden, epähistoriallisten ja muuttumattomien sukupuolitotuuksien luoja. Hobbes, Locke ja Rousseau erosivat toisistaan siinä, miten luonnontilan käsitettä ymmärrettiin. Tämän kautta määriteltiin myös sukupuolen merkityksiä. Kahden sukupuolen mallin merkitysjärjestelmä sementoitiin sopimusteoreetikkojen kautta. Tutkimuksessa käydään lisäksi läpi sopimusteoreetikkoja ympäröivän yhteiskunnallisen kontekstin muutosta. Kahden sukupuolen mallin vahvistuttua naisten ja miesten ruumiit kuvattiin luurankoja myöten kokonaan erimuotoisina, ja Rousseaun kasvatusfilosofiassa sukupuolten kaksimuotoisuus vakiinnutettiin myös sosiaalisesti. Luvussa 4 Hegelin ja Snellmanin ajattelu liitetään konservatiiviseen tendenssiin, jossa muiden asioiden myötä (esimerkiksi nationalismin ja sukupuolieron vahvistamisen myötä) restauroitiin ja vahvistettiin traditionaalista yhden sukupuolen mallia. Luku kattaa keskusteluja Ranskan vallankumouksesta suomalaisen nationalismin nousuun, Tayloriin ja Milliin, Freudiin ja Beauvoiriin. Luvussa 5 biologisen sukupuolen rakentamisen keskustelu tuodaan nykypäivään asettamalla viime vuosikymmenten feministisen teoriakeskustelu dialogiin aikaisempien lukujen ja kappaleiden kanssa ja toisaalta esitetään aikaisemmat luvut puheenvuorona nykykeskustelussa. Tässä luvussa otetaan esiin sex/gender-käsiteparin mieltämisen historialliset vaiheet ja vaihtoehdot. Keskustelua kartoitetaan yksityiskohtaisesti ja siihen tuodaan tehdyn tutkimuksen pohjalta oma kontribuutio. Feministisen teoriakeskustelun muassa todetaan biologisen olleen kautta aikojen tulkinnallista ja sosiaalisesti määräytynyttä ja vaihtelevaa. Biologia ei determinoi vaan tulkinnat biologiasta ovat historiallisia. Olisiko siis sex ja gender ymmärrettävä Butlerin tapaan identtisiksi? Vaikka biologisen sukupuolen käsite on sosiaalinen konstruktio, ei käsitteitä silti pitäisi samastaa. Politologinen ja feministis-teoreettinen merkitys Biologia ja sen tulkinnat tulevat olennaisesti politiikan tutkimuksen kentälle. Tutkimukseni onkin siinä mielessä valtio-opillista, että tutkin biologisten erojen rakentamista modernin yhteiskunnan poliittisissa konteksteissa. Ranskan vallankumouksen yhteydessä luotujen biologisten erojen luominen liittyi laajentuneeseen julkiseen sfääriin, jonka asemista ja viroista miehet ja naiset kamppailivat. Olennaista näissä kamppailuissa oli naisten legitiimin edustuksen pohdinta. Valistuksen antaman lupauksen myötä kaikki ihmiset olivat syntyjään tasa-arvoisia ja vapaita. Tämä ei sopinut antifeministeille, joiden mielestä naiset kuuluivat kotitalouden piiriin. Biologisesti itsenäisesti olemassa olevaa naista seurasivat välittömästi vaatimukset naisten poliittisista oikeuksista, pääsystä julkiseen sfääriin sekä lukuisat teoriat naisten erillisestä yhteiskunnallisesta roolista ja valtiollisesta toimijuudesta. Antifeministien ja feministien valtakamppailun tausta muuttui keskeisesti kahden sukupuolen mallin läpilyönnin myötä. Kummatkin tahot perustelivat naisten asemaa perheessä ja valtiossa luontoperustaisin argumentein. Tutkimuksellani on merkitystä myös feministiselle teorialle. Luon tutkimuksessani jaottelun, jossa biologisen sukupuolen merkitysvaihteluiden ja sex- & gender-jaon ohella tutkitaan sitä, miten ruumista sovitetaan erilaisiin biologisen sukupuolen malleihin. Pelkkä biologisen ja sosiaalisen sukupuolen erottelu ei siis riitä. ”Sex” ja ”gender” saavat seurakseen erillisen ruumiin kategorian, koska biologinen sukupuoli ja keho eivät ole samaa merkitseviä asioita. Tutkimuksessani otetaan kriittistä etäisyyttä Foucault’n episteemin käsitteeseen. Yhden ja kahden sukupuolen mallit eivät ole ajallisesti teräväreunaisia, vaan vanhempi malli jatkaa eloaan uuden mallin rinnalla. Samoin kahden sukupuolen mallin käsitykset alkavat jo renessanssista.

Korkeinta opetusta? : J. V. Snellmanin käsitys yliopiston tehtävistä ja akateemisesta opiskelusta

Kirjoitus perustuu kirjoittajan pitämään alustukseen Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen ja Opiskelijatoiminnan yhteisessä Autonomisessa demokratiapraktikumissa 16. huhtikuuta 2009.

Suomen osallistuminen kriisinhallintaan : konsepti puolustusvoimien näkökulmasta

Maailma on viime vuosina muuttunut nopeaan tahtiin. Neuvostoliiton hajoaminen, Euroopan Unionin voimistuva asema, Euroopan integraatio, Pohjois-Atlantin liiton laajeneminen, globalisaatio ja terrorismin lisääntyminen ovat vaikuttaneet maailman kriiseihin. Kriisit ovat yhä useammin valtioiden sisäisiä, kun ne vielä viisitoista vuotta sitten olivat pääosin valtioiden välisiä. Maapallon eri alueiden eriarvoisuus ja vuosisataiset ristiriidat heijastuvat kehittyvässä maailmassa yhä laajemmalle. Samaan aikaan Eurooppa on rauhallisempi kuin koskaan, eikä sodanuhkaa sen alueella ole olemassa. Maailmalla on koko ajan kymmeniä käynnissä olevia aseellisia konflikteja. Konfliktien seurauksena pakolaiset, turvattomuus, terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ulottavat vaikutustaan koko maailmaan. Kehittyneiden maiden toimintamalliksi on muodostunut kriisikeskuksiin vaikuttaminen niiden syntysijoilla. Tällä pyritään estämään kriisien heijastevaikutukset. Kriisin-hallinnan toiminta-alueeksi onkin muodostunut koko maailma. Yksikään kehittynyt valtio ei voi jättäytyä sivuun kriisinhallinnasta. Suomi on voimakkaasti mukana kriisinhallintatoiminnassa. Vanhana, tunnettuna rauhanturvaajana Suomi on ottanut mittavia askeleita rauhanturvaamisesta kriisin-hallintaan aloittamalla ensin rauhankumppanuusmaana yhteistoiminnan NATO:n kanssa ja sitten eurooppalaisen yhteistyön Euroopan Unionin taisteluosastoihin liittyen. Tutkimustyössä selvitetään kriisinhallinnan keskeisiä kokonaisuuksia puolustusvoimien näkökulmasta. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää, onko Suomessa ollut kansallista kriisinhallintakonseptia eri kriisinhallintaoperaatioihin valmistautumista, varustamista, kouluttamista ja operatiivista toimintaa varten. Samalla selvitetään tarve konseptin kehittämiseen ja puolustusvoimien näkökulma tarpeeseen. Edelliseen liittyen tutkimustyössä on tarkoitus selvittää, missä määrin kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin valmistautuminen tukee kansallista puolustusta. Tutkimustyössä keskitytään kriisihallintatoimien käsittelyyn puolustusvoimien näkökulmasta. Poliittista päätöksentekoprosessia tai puolustus- ja ulkoministeriön toimintoja ei tutkita. Niiden perusteet kuitenkin selvitetään tutkimustyössä pääpiirtein, koska kokonaisuuden ymmärtäminen on oleellista käsiteltäessä puolustusvoimien toimintoja kriisinhallinnan suoritusportaana.

"Kosovon ainoa visio on tulla EU:n ja NATOn jäseneksi" : itsenäisen ja suvereenin Kosovon artikuloituminen presidenttien puheissa 2009-2011

Tässä työssä tutkin suvereenin ja itsenäisen Kosovon artikuloitumisen tapoja Kosovon kahden presidentin ja yhden presidentin virkaa hoitaneen eduskunnan puhemiehen puheissa. Aineistoni on kerätty Kosovon presidentin virallisilta sivuilta ja käsittää puheita noin kahden vuoden ajalta.

Pohjois-Korean ydinase kylmän sodan ydinaseteorioiden näkökulmasta

Poliittinen tilanne Korean niemimaalla on ollut kireä Korean sodan päättymisestä saakka. Sota päättyi aseleposopimukseen, eikä rauhansopimusta sodan osapuolten Yhdysvaltain, Etelä- ja Pohjois-Korean välillä ole allekirjoitettu. Tämän seurauksena Pohjois-Korea on militarisoinut yhteiskuntaansa 1960-luvulta alkaen ja kehittänyt sotilaallista iskukykyään mahdollista uutta sotaa varten. Sotilaallisen iskukyvyn kehittämisen painopiste on ollut ballististen ohjusten ja ydinaseiden kehittämisessä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää päätutkimuskysymyksen avulla, millainen Pohjois-Korean ydinasedoktriini on Kylmän sodan ydinaseteorioiden näkökulmasta. Alatutkimuskysymysten avulla selvitetään, millainen on valtion iskukyky ydinasein, kyky suojautua ydinaseiskua vastaan sekä sen ydinaseen pelotevaikutus Kylmän sodan ydinaseteorioiden näkökulmasta. Lisäksi alatutkimuskysymysten avulla selvitetään, miksi Pohjois-Korea on kehittänyt ydinaseen. Tutkimus on toteutettu laadullisena asiakirjatutkimuksena. Bernard Brodien, Herman Kahnin, Ferdinand Otto Mikschen ja Vasili Sokolovskin teorioita on käytetty Pohjois-Korean ydinaseen käyttömahdollisuuksien ja niistä syntyvän doktriinin analysointiin. Pohjois-Korean ydinaseen ominaisuuksia on tutkittu pääosin kansainväliseen politiikkaan sekä Pohjois-Korean Kansanarmeijaan keskittyneiden tutkimuslaitosten ja lehtien julkaisujen perusteella. Tutkimuksen perusteella Pohjois-Korean iskukyky ydinasein on rajallinen valtion ydinaseiden pienestä lukumäärästä sekä niiden kantoalustan, ballistisen ohjuksen, rajoitetusta kantamasta johtuen. Ydinaseidensa avulla Pohjois-Korea kykenee uhkaamaan konkreettisesti ainoastaan Etelä-Koreaa ja Japania. Vaikka ydinase lisää valtion sotilaallista iskukykyä, ovat valtion konventionaaliset joukot edelleen sen sotilaallisen iskukyvyn ydin. Ydinaseen merkittävin hyöty valtiolle on sen aiheuttama pelotevaikutus, jonka perustana on muiden valtioiden, erityisesti Yhdysvaltain, epävarmuus Pohjois-Korean ydinaseiden todellisesta iskukyvystä. Muiden valtioiden epävarmuutta Pohjois-Korea kykenee ylläpitämään militaristisen ja sulkeutuneen yhteiskuntansa avulla. Pohjois-Korealle tärkeintä on ydinaseen pelotevaikutuksen myötä valtion lisääntynyt poliittinen vaikutusvalta, ei sotilaallinen iskukyky. On epätodennäköistä, että valtio käyttää ydinasetta sotatilanteessa kuin äärimmäisessä hädässä, koska se poistaisi mahdollisuuden käyttää ydinasetta pelotteena ja neuvotteluvälineenä. Ydinaseen käyttö oikeuttaisi Yhdysvallat toteuttamaan vastaiskun ydinasein, mikä olisi tuhoisa Pohjois-Korealle.

Venäjän avaruuspuolustus ja sen merkitys kansalliseen turvallisuuteen

Venäjän avaruuspuolustusta ja sen merkitystä kansalliseen turvallisuuteen on tutkittu Suomessa, samoin kuin muuallakin maailmassa vähän. Tämän lisäksi on olemassa arvioita siitä, että avaruuden käyttö tulevaisuuden sodankäynnissä on lisääntymässä. Tämän johdosta tutkimus Venäjän avaruuspuolustuksen osalta ja sen merkittävyydestä kansalliseen turvallisuuteen on tänä päivänä ajankohtainen ja tarpeellinen.