Structural studies of analgesics and their interactions .10. A hydrated 1-1 complex between niflumic acid and ethanolamine, c13h8f3n2o-2.c2h8no+.h2o.

Mr= 361.3, triclinic, P1, a = 6-239 (2), b=11.280(2), c=12-451(2)A, a=101.2 (1), B= 92.3 (1), 7=99.9(1)°, V=844.123 A3, Z=2, Dx= 1.42, D m = 1.42 (1) Mg m -3, n(Cu Ka) = 1.5418 ,A., g = 1-102 mm -1, F(000) = 376, T= 293 K. Final R = 0.064 for 2150 observed reflections. The niflumic acid anions consist essentially of three planar groupings, namely, two six-membered rings and a carboxylate group attached to one of them. The invariant common structural features observed in the crystal structures of fenamates, namely, the coplanarity of the carboxyl group and the six-membered ring bearing it, and the internal hydrogen bond between the carboxyl group and the imino N atom that bridges the two sixmembered rings, are retained in the complex. The amino N atom is gauche with respect to the terminal hydroxyl group in the ethanolamine cation. The complexation between the two molecules is achieved through ionic and hydrogen-bonded interactions involving the carboxylate group in niflumic acid.

The Roman Republican Navy : from the sixth century to 167 BC

Työ käsittelee Rooman laivaston kehitystä, toimintaa ja osallistumista laajenemispolitiikkaan, jossa Rooma kasvoi kaupunkivaltiosta Välimeren hallitsijaksi. Rooma on aikaisemmissa tutkimuksissa nähty maavaltiona vailla kiinnostusta merenkulkuun. On katsottu, että ainoa merkittävä merisota Rooman historiassa on ensimmäinen puunilaissota (264-241 eKr.) ja että siinäkin roomalaiset (jotka historioitsija Polybius kuvaa vasta-alkajiksi) menestyivät Karthagoa vastaan turvautumalla laskusiltoihin, joiden avulla he saattoivat muuttaa meritaistelun maataisteluksi. Polybiuksen kuvaukseen on aina tähän asti luotettu. On katsottu että Roomalla ei ollut laivastoa ennen ensimmäistä puunilaissotaa ja että Rooma kaikissa sodissaan panosti merisodankäyntiin mahdollisimman vähän. Tämä työ pyrkii kumoamaan nämä käsitykset. Laivasto oli osallisena ja ehdottoman välttämätön kaikissa Rooman laajenemispolitiikan käänteissä. Arkeologian tiedot osoittavat, että ennen ensimmäistä puunilaissotaa Rooma kehittyi ja siitä tuli merkittävä kaupunki nimenomaan kaupankäynnin ja ulkomaisten kontaktien seurauksena. Se ei siis ollut puhdas agraarivaltio. Roomalaisilla oli laivasto jo viimeistään 500-luvulta lähtien eKr. ja sitä käytettiin Rooman laajentaessa valtaansa Italiassa. Näin ollen ensimmäisessä puunilaissodassa läntisen Välimeren herruudesta kilpaili kaksi merivaltiota, Rooma ja Karthago. Toinen puunilaissota (218-201) tunnetaan yleensä Hannibalin tulosta Alppien yli Italiaan, mutta se oli myöskin merkittävä merisota ja karthagolaiset hävisivät sen nimenomaan merellä. Rooma osallistui kilpailuun itäisen Välimeren hallinnasta ja kukisti Makedonian ja Syyrian laivastot, jotka eivät olleet mitenkään Rooman laivaston veroisia. Kaikista Rooman vastustajista Karthagolla olisi ollut suurin mahdollisuus pysäyttää Rooman laivaston voittokulu toisessa puunilaissodassa. Laivastoa käytettiin moniin eri tarkoituksiin. Suuret meritaistelut eivät ole ainoa osoitus laivastojen mukanaolosta ja merkityksestä, vaan on myös otettava huomion sotalaivojen rakenne ja toimintaedellytykset. Sotalaivat oli rakennettu taisteluita varten ja niissä oli hyvin niukasti säilytystilaa. Niiden oli päästävä laskemaan maihin aina kun miehistö tarvitsi vettä, ruokaa ja lepoa. Laivastot saattoivat toimia vain niiden rannikoiden tuntumassa, joiden satamiin ja laskupaikkoihin niillä oli turvallinen pääsy. Roomalaiset olivat hyvin tietoisia tästä. Suuret merentakaiset sotaretket Afrikkaan, Espanjaan, Kreikkaan ja Vähän-Aasian rannikolle perustuivat kaikki siihen, että Rooman laivasto hallitsi purjehdusreittejä ja sopivia laskupaikkoja ja saattoi huolehtia joukkojen ja varusteiden kuljettamisesta kaukana taisteleville armeijoille. Samalla Rooman laivasto kävi itsenäistä sotaa merellä ja haastoi ja kukisti kaikki Välimeren merivaltiot. 130-luvulle eKr. tultaessa se oli lyönyt vihollisensa ja riisunut aseista liittolaisensa; Rooman laivasto hallitsi Välimerta yksin.

The paribhasas arthavadgrahane nanarthakasya, laksanapratipadoktayoh pratipadoktasyaiva grahanam and ekadesavikrtam ananyavat : Studies on some Metarules in Paninian system

In his grammatical treatise, the Astadhyayi, Panini includes sutras that state guiding rules for the right interpretation and application of his other directly grammatical sutras. These sutras are called paribhasas. In addition to these paribhasas, the various commentaries on Panini frequently invoke supplementary paribhasas which are not stated explicitly in his Astadhyayi. These paribhasas have been a subject of study since early times after Panini and have also occupied modern scholars on Panini s grammar. In regard to most of them, it remains unsettled even today whether they are used in the Astadhyayi, where they apply, what is their role, and whether they are necessary in arriving at the desired grammatical form. Some scholars go even further and argue that none of such paribhasas were intended by Panini. This study aims to settle this question by dealing with three such of these paribhasas individually considering all the information available in the commentaries in their regard and examining the cases in which, according to commentaries, the paribhasas apply. I select the paribhasas arthavadgrahane nanarthakasya, laksanapratipadoktayoh pratipadoktasyaiva grahanam and ekadesavikrtam ananyavat, which are all considered nyayasiddha or lokanyayasiddha; they express logical and obvious principles which are found in daily life. On this basis, Paniniyas explain why Panini did not mention them in the Astadhyayi. I discuss each paribhasa separately and all the issues it involves. I present and explain the cases where the specified paribhasas are invoked in the major commentaries, the Mahabhasya, the Kasika and the Siddhantakaumudi and the arguments found in the commentaries concerning these cases. If available, I supply other solutions to the difficulties for which these paribhasas are invoked. The study aims to make the issue of these paribhasas clearer, which will help us to reach a solution to the key question, that is, whether Panini has presupposed them in his Astadhyayi. My study shows that Panini has presupposed the paribhasa ekadesavikrtam ananyavat (or a similar principle). He also may have used the paribhasa arthavadgrahane nanarthakasya (or a similar principle) as this paribhasa does not lead to undesired results. As for the paribhasa laksanapratipadoktayoh pratipadoktasyaiva grahanam (or a similar principle), the original scope of this paribhasa was clearly extended by later Paniniyas. Moreover, their interpretation of this paribhasa conflicts with Panini s procedure. If Panini has used this paribhasa, he has used it in a very limited way.

Scheme of squares: Part I. Systems formalism for potentiostatic studies

The so-called “Scheme of Squares”, displaying an interconnectivity of heterogeneous electron transfer and homogeneous (e.g., proton transfer) reactions, is analysed. Explicit expressions for the various partial currents under potentiostatic conditions are given. The formalism is applicable to several electrode geometries and models (e.g., semi-infinite linear diffusion, rotating disk electrodes, spherical or cylindrical systems) and the analysis is exact. The steady-state (t→∞) expressions for the current are directly given in terms of constant matrices whereas the transients are obtained as Laplace transforms that need to be inverted by approximation of numerical methods. The methodology employs a systems approach which replaces a system of partial differential equations (governing the concentrations of the several electroactive species) by an equivalent set of difference equations obeyed by the various partial currents.

Use of S1 nuclease and formamide in combination for the reassociation studies on GC-rich DNA

The optimal parameters in the use of nuclease S1 in DNA reassociation kinetics in the presence of formamide have been determined. The conditions are especially suitable for the study of DNA rich in mole percent GC. A 10-fold dilution of the reassociation samples leading to a decrease in both NaCl and formamide concentrations, consequently resulting in a lowering of Tm by only 1.5°C, and the S1 digestion at temperatures identical to the reassociation assay in order to retain the stability of the duplex, are two important aspects of this system. Under these conditions, the kinetics of reassociation followed the theoretically predicted pattern, while the earlier reported methods have shown lower values.

Body composition studies in cystic fibrosis and myelomeningocele

One of the major considerations of improving the management of many chronic diseases has been the realisation of the importance of nutrition, and, in children, the maintenance of normal growth. Cystic Fibrosis (CF) and Myelomeningocele (MMC) are two such disease states in which nutritional status has a significant effect on morbidity.

59Co NMR studies of the spin-state equilibria in rare-earth cobaltites

Hyperfine interaction parameters reveal differences in the nature of spin-state equilibria in the lighter and heavier rare-earth cobaltites; the crystal-field parameter is lower in the lighter cobaltites. Temperature variation of the quadrupolar coupling constant is also more marked in the lighter rare-earth cobaltites, with NdCoO3 showing evidence for a structural phase transition.

Confucian education and enlightenment for the masses in the manner of Guwen guanzhi

The topic of this study is the most renowned anthology of essays written in Literary Chinese, Guwen guanzhi, compiled and edited by Wu Chengquan (Chucai) and Wu Dazhi (Diaohou), and first published during the Qing dynasty, in 1695. Because of the low social standing of the compilers, their anthology remained outside the recommended study materials produced by members of the established literati and used for preparing students in the imperial civil-service examinations. However, since the end of the imperial era, Guwen guanzhi has risen to a position as the classical anthology par excellence. Today it is widely used as required or supplementary reading material of Literary Chinese in middle-schools both in Mainland China and on Taiwan. The goal of this study is to explain the persistent longevity of the anthology. So far, Guwen guanzhi has not been a topic of any published academic study, and the opinions expressed on it in various sources are widely discrepant. Through a comparative study with a dozen classical Chinese anthologies in use during the early Qing dynasty, this study reveals the extent to which the compilers of Guwen guanzhi modelled their work after other selections. Altogether 86 % of the texts in Guwen guanzhi originate from another Qing era anthology, Guwen xiyi, often copied character by character. However, the notes and commentaries are all different. Concentrating on the special characteristics unique to Guwen guanzhi—the commentaries and certain peculiarities in the selection of texts—this study then discusses the possible reasons for the popularity of Guwen guanzhi over the competing readers during the Qing era. Most remarkably, Guwen guanzhi put in practise the equalitarian, educational ideals of the Ming philosopher Wang Shouren (Yangming). Thus Guwen guanzhi suited the self-enlightenment needs of the ”subordinate classes”, in particular the rising middle-class comprised mainly of merchants. The lack of moral teleology, together with the compact size, relative comprehensiveness of the selection and good notes and comments, have made Guwen guanzhi well suited for the new society since the abolition of the imperial examination system. Through a content analysis, based on a sample of the texts, this study measures the relative emphasis on centralism and localism (both in concrete and spiritual terms) expressed in the texts of Guwen guanzhi. The analysis shows that the texts manifest some bias towards emphasising innate virtue on the expense of state-defined moral. This may reflect hidden critique towards intellectual oppression by the centralised imperial rule. During the early decades of the Qing era, such critique was often linked to Ming-loyalism. Finally, this study concludes that the kind of ”spiritual localism” that Guwen guanzhi manifests gives it the potential to undermine monolithic orthodoxy even in today’s Chinese societies. This study has progressed hand in hand with the translation of a selection of texts from Guwen guanzhi into Finnish, published by Gaudeamus Helsinki University Press: Jadekasvot – Valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta (2005), Jadelähde – Valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta (2007) and Jadepeili – Valittuja kirjoituksia keisarillisen Kiinan kulta-ajoilta (2008). All translations are critical editions, complete with extensive notation. The trilogy is the first comprehensive translation based on Guwen guanzhi in a European language.

Composite field approximations for ion traps with apertures on electrodes

This paper presents two approximate analytical expressions for nonlinear electric fields in the principal direction in axially symmetric (3D) and two dimensional (2D) ion trap mass analysers with apertures (holes in case of 3D traps and slits in case of 2D traps) on the electrodes. Considered together (3D and 2D), we present composite approximations for the principal unidirectional nonlinear electric fields in these ion traps. The composite electric field E has the form E = E-noaperture + E-aperture. where E-noaperture is the field within an imagined trap which is identical to the practical trap except that the apertures are missing and E-aperture is the field contribution due to apertures on the two trap electrodes. The field along the principal axis, of the trap can in this way be well approximated for any aperture that is not too large. To derive E-aperture. classical results of electrostatics have been extended to electrodes with finite thickness and different aperture shapes.E-noaperture is a modified truncated multipole expansion for the imagined trap with no aperture. The first several terms in the multipole expansion are in principle exact(though numerically determined using the BEM), while the last term is chosen to match the field at the electrode. This expansion, once Computed, works with any aperture in the practical trap. The composite field approximation for axially symmetric (3D) traps is checked for three geometries: the Paul trap, the cylindrical ion trap (CIT) and an arbitrary other trap. The approximation for 2D traps is verified using two geometries: the linear ion trap (LIT) and the rectilinear ion trap (RIT). In each case, for two aperture sizes (10% and 50% of the trap dimension), highly satisfactory fits are obtained. These composite approximations may be used in more detailed nonlinear ion dynamics Studies than have been hitherto attempted. (C) 2009 Elsevier B.V. All rights reserved.

Agreement Patterns in English : Diachronic Corpus Studies on Common-Number Pronouns

This study reports a diachronic corpus investigation of common-number pronouns used to convey unknown or otherwise unspecified reference. The study charts agreement patterns in these pronouns in various diachronic and synchronic corpora. The objective is to provide base-line data on variant frequencies and distributions in the history of English, as there are no previous systematic corpus-based observations on this topic. This study seeks to answer the questions of how pronoun use is linked with the overall typological development in English and how their diachronic evolution is embedded in the linguistic and social structures in which they are used. The theoretical framework draws on corpus linguistics and historical sociolinguistics, grammaticalisation, diachronic typology, and multivariate analysis of modelling sociolinguistic variation. The method employs quantitative corpus analyses from two main electronic corpora, one from Modern English and the other from Present-day English. The Modern English material is the Corpus of Early English Correspondence, and the time frame covered is 1500-1800. The written component of the British National Corpus is used in the Present-day English investigations. In addition, the study draws supplementary data from other electronic corpora. The material is used to compare the frequencies and distributions of common-number pronouns between these two time periods. The study limits the common-number uses to two subsystems, one anaphoric to grammatically singular antecedents and one cataphoric, in which the pronoun is followed by a relative clause. Various statistical tools are used to process the data, ranging from cross-tabulations to multivariate VARBRUL analyses in which the effects of sociolinguistic and systemic parameters are assessed to model their impact on the dependent variable. This study shows how one pronoun type has extended its uses in both subsystems, an increase linked with grammaticalisation and the changes in other pronouns in English through the centuries. The variationist sociolinguistic analysis charts how grammaticalisation in the subsystems is embedded in the linguistic and social structures in which the pronouns are used. The study suggests a scale of two statistical generalisations of various sociolinguistic factors which contribute to grammaticalisation and its embedding at various stages of the process.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Abductive translation studies : The art of marshalling signs

This dissertation contributes to the fields of theoretical translation studies, semiotic translation theory, and the semiotics of translation. The aim of this work is to explore the alternative and potential which the semiotic approaches to translation entail from the viewpoint of contemporary translation studies. The overall objective is thus to show that a general semiotic translation theory, and in particular, a Peircean translation theory, are possible and indispensable. Furthermore, this study contributes to the semiotranslational approach and to its theory-building by developing the concept of abductive translation (studies). The specific theoretical frame of reference adopted in this study is provided by the semiotranslation introduced by Dinda L. Gorlée. This approach is primarily based on the semeiotic of Charles Sanders Peirce (1839 1914), and aims at a fusion of semiotics and translation studies. A more general framework is provided by the threefold background and material: the published and unpublished writings of Peirce, Peirce scholarship and Peircean-semiotic publications, as well as the translation-theoretical literature. Part One of this study concentrates on the justification, existence, and nature of the semiotic approaches to translation. This part provides a historical survey, a status report, and a discussion of this area of research, by employing the findings in a boundary-clearing that is multilayered both conceptually and terminologically. Part Two deals with Peircean semiotranslation. Here Gorlée s semiotranslational research is examined by focusing on the starting points, features, and development of semiotranslation. Attention is also paid to the state-of-the-art of semiotranslation theory and to the possibilities for future elaborations. Part Three focuses on the semiotranslational claim that translation is an abductive activity. The concept of abductive translation is based on abduction, one of Peirce s three modes of reasoning; at the same time Firstness, the category of abduction, becomes foregrounded. So abductive translation as a form of possibilistic translation receives here an extensive theoretical discussion by citing examples in which abduction manifests itself as (scientific) reasoning and as everyday contemplation. During this treatise, translation is first equated with sign action, then with interpretation and finally with reasoning. All these approaches appear to embody different facets of the same phenomenon Peirce s ubiquitous semiosis, and they all suggest that translation is inherently an intersemiotic activity in which a sign is inferred from another sign. Translation is therefore semiosis, semiosis is translation and interpretation, interpretation is reasoning, and so on ad infinitum all being manifestations of the art of marshalling signs. The three parts of this study are linked by the overall goal of abductive translation studies: investigation into abductive translation develops the theory of semiotranslation, and this enrichment of semiotranslation in turn constructs a semiotic paradigm within translation studies.

Conformational analysis of small disulfide loops. Spectroscopic and theoretical studies on a synthetic cyclic tetrapeptide containing cystine

The conformational analysis of the synthetic peptide Boc-Cys-Pro-Val-Cys-NHMe has been carried out, as a model for small disulfide loops, in biologically active polypeptides. 'H NMR studies (270 MHz) establish that the Val(3) and Cys(4) NH groups are solvent shielded, while 13C studies establish an all-trans peptide backbone. Circular dichroism and Raman spectroscopy provide evidence for a right-handed twist of the disulfide bond. Analysis of the vicinal (JaB)c oupling constants for the two Cys residues establishes that XI - *60° for Cys(4), while some flexibility is suggested at Cys( 1). Conformational energy calculations, imposing intramolecular hydrogen bonding constraints, favor a P-turn (type I) structure with Pro(2)-Va1(3) as the corner residues. Theoretical and spectroscopic results are consistent with the presence of a transannular 4 - 1 hydrogen bond between Cys( 1) CO and Cys(4) NH groups, with the Val NH being sterically shielded from the solvent environment.

La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

Photoelastic parametric studies of mode I stress intensity factors

Results of photoelastic investigations on single edge-notch tension specimens of varying notch angle and crack length are reported. The experimental results of Mode I stress intensity factors are compared with analytical results.