Agreement Patterns in English : Diachronic Corpus Studies on Common-Number Pronouns

This study reports a diachronic corpus investigation of common-number pronouns used to convey unknown or otherwise unspecified reference. The study charts agreement patterns in these pronouns in various diachronic and synchronic corpora. The objective is to provide base-line data on variant frequencies and distributions in the history of English, as there are no previous systematic corpus-based observations on this topic. This study seeks to answer the questions of how pronoun use is linked with the overall typological development in English and how their diachronic evolution is embedded in the linguistic and social structures in which they are used. The theoretical framework draws on corpus linguistics and historical sociolinguistics, grammaticalisation, diachronic typology, and multivariate analysis of modelling sociolinguistic variation. The method employs quantitative corpus analyses from two main electronic corpora, one from Modern English and the other from Present-day English. The Modern English material is the Corpus of Early English Correspondence, and the time frame covered is 1500-1800. The written component of the British National Corpus is used in the Present-day English investigations. In addition, the study draws supplementary data from other electronic corpora. The material is used to compare the frequencies and distributions of common-number pronouns between these two time periods. The study limits the common-number uses to two subsystems, one anaphoric to grammatically singular antecedents and one cataphoric, in which the pronoun is followed by a relative clause. Various statistical tools are used to process the data, ranging from cross-tabulations to multivariate VARBRUL analyses in which the effects of sociolinguistic and systemic parameters are assessed to model their impact on the dependent variable. This study shows how one pronoun type has extended its uses in both subsystems, an increase linked with grammaticalisation and the changes in other pronouns in English through the centuries. The variationist sociolinguistic analysis charts how grammaticalisation in the subsystems is embedded in the linguistic and social structures in which the pronouns are used. The study suggests a scale of two statistical generalisations of various sociolinguistic factors which contribute to grammaticalisation and its embedding at various stages of the process.

Seksistinen englanti? Geneeriset ilmaukset ja kielen muutos Toisin kuin suomen kielessä, englannissa ei ole sukupuolineutraalia hän-tyyppistä yksikön kolmannen persoonan pronominia. Toisinaan englannin maskuliinisen he-pronominin käyttö sukupuolineutraaleissa tilanteissa onkin johtanut väitteisiin englannin seksistisyydestä. Tässä väitöksessä tutkitaan englannin geneerisiä, ihmiseen viittaavia ilmauksia, joissa viittauksen kohteen sukupuoli ja luku eivät välttämättä ole selvillä. Tutkimuksessa tarkastellaan kielenkäyttäjien erilaisia tapoja tehdä viittauksia viestintätilanteissa, joissa hän-tyyppistä sukupuolineutraalia pronominia olisi tarvittu. Aihealueen aiemmissa tutkimuksissa näkökulma on ollut joko vahvasti feministinen tai kielellistä normatiivisuutta korostava. Tässä tutkimuksessa geneerisiä ilmauksia havainnoidaan laajoissa elektronisissa kielitietokannoissa, korpuksissa. Tutkimuksessa korostetaan autenttisen kielimateriaalin tärkeyttä sen sijaan, että tehtäisiin a priori -päätelmiä kielellisestä tasa-arvosta tai sen puutteesta. Korpushavaintojen pohjalta geneeristen ilmausten kieliopillista sukua tai todellista sukupuolta merkittävämmäksi tekijäksi nostetaan kielellinen luku. Tutkimuksessa tarkastellaan kahta geneeristä rakennetta, joissa pronominin luku vaihtelee. Rakenteista toinen on kolmannen persoonan pronominien anaforinen viittausrakenne kieliopillisesti yksiköllisiin indefiniittipronomineihin (EVERYONE, SOMEBODY, jne.) ja toinen niin kutsuttu kataforinen rakenne, jossa pronominia seuraa rajoittava sivulause (esim. HE WHO KNOWS THE ANSWER...). Tutkimuksessa pronominin luvun reaalistumista näissä rakenteissa verrataan kahdella aikakaudella. Uusenglannin ajan (1500 1800) materiaalina on Helsingin yliopiston Englannin kielen muutoksen, kontaktien ja vaihtelun tutkimusyksikössä (VARIENG) koottu elektroninen Corpus of Early English Correspondence -tekstikorpus ja nykyenglannin materiaalina on 100 miljoonan sanan British National Corpus. Tutkimus etenee korpusmateriaalin määrällisistä havainnoista kielen muutoksen ja vaihtelun tilastolliseen mallintamiseen. Väitöskirjatutkimus tarkentaa kuvaa kielen muutoksesta ja vaihtelusta ja esittää tilastollisen mallin siitä, miten kielensisäiset ja -ulkoiset tekijät vaikuttavat kielen muutokseen eri vaiheissa.