971 resultados para Advance Directives
Resumo:
Suomen jätehuolto on kokemassa murrosta kuluvina aikoina. Pienimuotoinen jätteen rinnakkaispoltto, joka on ollut Suomen jätehuollolle ominaista, uhkaa koitua kannattamattomaksi ja loppua kokonaan. Tässä työssä pyritään selvittämään jätteen rinnakkaispolton rooli ja rajaehdot Suomen jätestrategiassa nytkun jätehuolto on muuttunut uusien direktiivien voimaan astumisen myötä. Työssäkäsitellään rinnakkaispolttoa koskevaa lainsäädäntöä ja sen vaikutusta polton tulevaisuuteen. Rajaehtoja on tarkasteltu savukaasupäästöjen, päästörajojen ja tuhkan ominaisuuksien muuttumisen avulla polttosuhteen muuttuessa. Lisäksi työssä on arvioitu jätteenpolttoasetuksen aiheuttamat lisäkustannukset jätettä polttaville voimalaitoksille ja pohdittu, miten kustannukset on kompensoitavissa. Työn perusteella vaikuttaa siltä, että jätteen rinnakkaispoltolla voi tulevaisuudessakin olla merkittävä rooli Suomen jätehuollossa. Jätteen energiahyödyntämistä joudutaan lisäämään tulevaisuudessa rutkasti, jotta saavutettaisiin vaadittu jätteen hyötykäyttötaso. Rinnakkaispolton alalta on Suomessa huippuosaamista ja laitospotentiaalia on valmiina, joten rinnakkaispoltto tarjoaa helpon mahdollisuuden jätteen hyödyntämisasteen parantamiseen. Kriittiseksi tekijäksimuodostuu se, voiko yhdyskuntajätteistä valmistettua polttoainetta polttaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoon tarkoitetuilla laitoksilla. Mikäli se olisi mahdollista, voisi tämän työn perusteella rinnakkaispoltolla olla suuri rooli suomalaisessa jätehuollossa ja sen tulevaisuudessa.
Resumo:
Tämä opinnäytetyö on tehty SkinnAir Oy:lle, ja se käsittelee pientalojen LVI-teknistä suunnittelua pienen suunnitteluyrityksen näkökulmasta. Nykyinen kiivas rakentamistyyli, kasvaneet asumisviihtyvyydenvaatimukset, asennusammattilaisten puute sekä jatkuvasti kohoavat vaatimukset rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi vaativat yhä parempia ja laadukkaampia suunnitelmia pientalojen LVI-teknisten ratkaisujen toteuttamiseksi. Suunnittelusta saatavan heikon tuottavuuden johdosta monet suunnittelutoimistot eivät ole kiinnostuneita pientalojen LVI-suunnittelusta. Tässä työssä pyritään etsimään niitä menetelmiä, joilla erityisesti pieni suunnitteluyritys kykenee parantamaankannattavuuttaan ja nostamaan palvelun laatua kyseisellä suunnittelun osa-alueella. Työ on toteutettu perehtymällä yksityiskohtaisesti suunnitteluprosessin eri vaiheisiin sekä analysoimalla näistä vaiheista saadut tulokset Työssä tunnistetaan erilaiset asiakastyypit sekä heidän tarpeensa. Asiakastarpeiden perusteellasaadaan määritettyä oikeat lähtötiedot kohteen LVI-suunnittelua varten. Työn keskeinen osa on suunnitteluprosessin etenemisen sekä suunnittelutyöhön kuuluvien tehtävien tarkastelu. Tämän tarkastelun avulla pyritään löytämään keinot, joillakyetään tehostamaan suunnitteluprosessin eri vaiheisiin liittyviä toimintoja, parantamaan palvelun laatua sekä lisäksi minimoimaan suunnitteluprosessin aikaisia kustannuksia yrityksen kannattavuuden parantamiseksi. LVI-suunnittelutyön eteneminen painottuu asiakas- ja lähtötietojen keräämiseen sekä eri välivaiheiden hyväksyttämiseen tilaajalla. Suunnittelutyöhön vaikuttavat tekijät saadaan selville jatkuvassa, ennalta hyvin aikataulutetussa asiakaskontaktissa. Asiakkaan huomioiminen suunnitteluprosessin eri vaiheissa parantaa kokonaisvaltaista asiakaspalvelua. Näin asiakkaan saama vastine rahoilleen kasvaa. Suunnittelijan kannalta turhat muutostyöt vähenevät, koska asiakas on selvillä suunnittelutyön etenemisestä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hyvän suunnitteluprosessin edellytyksenä on yksityiskohtaisten lähdetietojen käyttö. Työn tuloksena ilmeni, että valmiiden, ennalta hyvin laadittujen lomakkeiden käyttäminen parantaa selkeästi suunnittelutyön tehokkuutta. Lopputuloksena syntyi jatkokehittelyä vaativa lomakepohja asiakastarpeisiin perustuvalle lähtötietolomakkeelle. Lisäksi yrityksen käyttöön on tarkoitus laatia tarvittavat tietokannat sekä valmiit asennuspiirrokset. Lopullinen tavoite on rakentaa tässä työssä kuvatuista menetelmistä kattava tietotekninen järjestelmä parantamaan sekä yrityksen kannattavuutta että suunnittelutyön laatua. Lisäksi voidaan todeta, että rakennettava järjestelmä mahdollistaa myös vaativan suunnittelutyön tuotteistamisen.
Resumo:
EU:n suurtenpolttolaitosten direktiivi (2001/80/EY) sekä jätteenpolttodirektiivi (2000/76/EY) aiheuttavat lähivuosina oleellisia muutoksia polttolaitosten päästöjen tarkkailuun. Nämä direktiivit on pantu täytäntöön Suomen lainsäädännössä vastaavina asetuksina. Tässä diplomityössä selvitettiin, mitä muutoksia uudistunut lainsäädäntö tuo polttolaitosten päästölaskentaan ja viranomaisraportointiin. Suurimpia muutoksia ovat päästöjen tarkkailujaksojen lyhentyminen, raja-arvojen tulkinnan muuttuminen, häiriö- sekä ylös- ja alasajojaksojen jättäminen pois pitoisuusraja-arvojen tarkkailusta sekä siirtyminen ominaispäästöjen (mg/MJ) laskennasta pitoisuusarvojen (mg/m3n) laskentaan. Päästötietojen raportoinnissa on huomioitava, että ympäristöhallinnon tavoitteena on siirtyä sähköisesti tapahtuvaan tiedonsiirtoon ja kuukausittain tapahtuvaan raportointiin kaikkien tarkkailtavien päästöjenosalta. Uudistunut ympäristölainsäädäntö koskee jo eräitä polttolaitoksia ja lopuillekin uudistuneet vaatimukset astuvat voimaan lähivuosien aikana. LCP-asetuskoskee uusia laitoksia heti, olemassa oleville laitoksille uudet mittausvelvoitteet astuvat voimaan 27.11.2004 ja asetuksen mukaiset raja-arvot 1.1.2008 alkaen. Samoin jätteenpolttoasetus koskee uusia laitoksia heti, käytössä oleville laitoksille se astuu voimaan 29.12.2005. Ensimmäisen ympäristöluvan myöntämisajankohta määrää, luetaanko laitos uusiin vai olemassa tai käytössä oleviin laitoksiin.LCP-asetuksessa uusien ja olemassa olevien laitosten päästöjen tarkkailu poikkeaa hieman toisistaan. Jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitoksilla päästöjen tarkkailun toteutustapa puolestaan riippuu poltettavan jätteen laadusta ja sen määrän suhteesta muuhun polttoaineeseen. Lisäksi tämän diplomityöprojektin aikana laadittiin yksityiskohtaiset toteutusohjeet polttolaitoksia koskevan uudistuneen ympäristölainsäädännön mukaiselle päästöjen tarkkailulle ja raportoinnille. Ohjeet laadittiin erikseen LCP- ja jätteenpolttoasetusten soveltamiseksi sekä CO2-päästöjen määrittämistä varten. Ohjeita ei ole sisällytetty tähän työhön, vaan niitä kannattaa tiedustella Kontram Oy:ltä, mikäli niihin halutaan tutustua tarkemmin.
Resumo:
Tämä diplomityö tehtiin Neste Oil Oyj:n Kehittäminen ja Laboratoriot yksikön HSE-palveluille. Työn tavoitteena oli arvioida Neste Oilin ympäristövaikutusten velvoitetarkkailujen mittaustulosten epävarmuutta. Tarkastelu koski ilmanlaadun SO2-, NO2-, TRS- sekä O3-mittauksia, ympäristömelumittauksia sekä pohjavesinäytteenottoa. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) velvoittaa tuotantolaitoksia selvittämään toimintansa ympäristövaikutukset. Myös esimerkiksi akkreditoitaessa menetelmiä mittausepävarmuus on tunnettava. On arvioitu, että tulevaisuudessa direktiivit tulevat tiukentamaan päästöraja-arvoja ja mittausepävarmuuden käsite tulee käyttöön kaikilla ympäristösektoreilla.Tässä työssä ilmanlaadun mittausepävarmuus arvioitiin vertaamalla Neste Oilin mittaustuloksia Ilmatieteenlaitoksen vertailumittausten ja kalibrointien tuloksiin. Ympäristömelun mittausepävarmuus arvioitiin Ympäristöministeriön ympäristömelunmittausohjeen (1/1995)mukai-sesti. Pohjavesinäytteenoton mittausepävarmuus arvioitiin laskemalla haitta-aineiden ajallisen vaihtelun, näytteenottomenetelmien, näytteiden kuljetuksenja säilytyksen aiheuttaman kontaminaation sekä analyysivaiheen epävarmuustekijöiden yhdistetty mittausepävarmuus. Tarkastelussa todettiin, että ilmanlaadunmittaustulokset eivät poikenneet merkittävästi vertai-lumittausten ja kalibrointien tuloksista. Menetelmien laajennetuksi mittausepävarmuudeksi saatiin 6-8 %. Ympäristömelun mittausepävarmuus vastasi ympäristömelunmittausohjeessa esitettyjä arvoja ja vaihtelivat 2-10 dB:n välillä, riippuen mittausetäisyydestä ja mittauskertojen lukumäärästä. Pohjavesinäytteenoton mittausepävarmuudelle ei ole asetettu laatutavoitteita. Tässä tarkastelussa pohjavesinäytteenoton mittausepävarmuudeksi saatiin 33 %.
Resumo:
Tässä työssä pyrin tarkastelemaan sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätystä erityisesti EU - direktiivin mukaisen tuottajavastuun näkökulmasta. Käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vuori kasvaa koko ajan kaikkialla Euroopassa. Euroopan parlamentti hyväksyi joulukuussa 2002 kaksi uutta direktiiviä, joilla pyritään lieventämään sähköromuongelmaa. Parlamentin vaatimusten ansiosta unionin jäsenvaltioiden on taattava, että laitteiden valmistajat maksavat omista tuotteistaan syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaitejätteen keräys-, käsittely- ja kierrätyskustannukset. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että kuluttajat voivat viedä vanhat sähkölaitteensa asuinpaikkansa läheisyydessä sijaitseviin maksuttomiin keräyspisteisiin. Myös kuluttajien on otettava vastuu hankkimistaan tuotteista: sähkö- ja elektroniikkalaitejätteen hävittäminen tavallisen kotitalousjätteen seassa tullaan kieltämään.
Resumo:
The implementation of new techniques of imaging in the daily practice of the radiation oncologist is a major advance in these last 10 years. This allows optimizing the therapeutic intervals and locoregional control of the disease while limiting side effects. Among them, positron emission tomography (PET) offers an opportunity to the clinician to obtain data relative to the tumoral biological mechanisms, while benefiting from the morphological images of the computed tomography (CT) scan. Recently hybrid PET/CT has been developed and numerous studies aimed at optimizing its use in the planning, the evaluation of the treatment response and the prognostic value. The choice of the radiotracer (according to the type of cancer and to the studied biological mechanism) and the various methods of tumoral delineation, require a regular update to optimize the practices. We propose throughout this article, an exhaustive review of the published researches (and in process of publication) until December 2011, as user guide of PET/CT in all the aspects of the modern radiotherapy (from the diagnosis to the follow-up): biopsy guiding, optimization of treatment planning and dosimetry, evaluation of tumor response and prognostic value, follow-up and early detection of recurrence versus tumoral necrosis. In a didactic purpose, each of these aspects is approached by primary tumoral location, and illustrated with representative iconographic examples. The current contribution of PET/CT and its perspectives of development are described to offer to the radiation oncologist a clear and up to date reading in this expanding domain.
Resumo:
Työssä keskitytään erityisesti tehdastoimituksen ja asiakasluovutuksen väliseen aikaan. Tavoite on selvittää eri päällirakenteilla varustettavien autojen varastointiaikoja. Lasketaan lisäksi varastointiajasta aiheutuvia korkokustannuksia. Tarkoitus on myös tutkia mahdollisuuksia varastointiajan vähentämiseksi. Teoriassa perehdytään muun muassa varastointiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. Kokeellisessa osiossa toteutetaan kysely eri päällirakentaja-aikojen selvittämiseksi. Määrättyjen autojen osalta selvitetään kokonaisrahoitusajat. Työssä tuotetaan myös prosessin kuvaus uuden auton toimitusketjusta. Todetaan, että mahdollinen pidempi varastointiaika tulee huomioida katteessa kustannusten kattamiseksi. Myyntisaamisten maksuaika saattaa kaksinkertaistaa kokonaisrahoitusajan. Varastointiaikojen vähentämiseksi esitetään seurantalomaketta, maksuaikojen perustelua sekä aikataulun ennakointia käytettäessä rahoitusyhtiötä. Päällirakenteiden osalta suositellaan käytettävän eriteltyjä toimintoja.
Resumo:
Yritykset kehittävät toimintaansa yritysjärjestelyillä, joista kuitenkin suuri osa epäonnistuu. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaankotietojohtamisen avulla vaikuttaa yritysoston onnistumista edistäviin tekijöihin. Lisäksi työssä kehitetään yritykselle sellainen toimintatapa, jonka avulla se kykenee luomaan, omaksumaan ja jakamaan uutta tietoa nopeasti ja hyödyntämään siten markkinoiden mahdollisuuksia. Työ sisältää sekä teoreettisen että empiirisen osan. Teoreettisessa osassa käsitellään yritysostoprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan uuden tiedon luomista yrityksessä, yrityksen innovatiivisuutta sekä tekijöitä, jotka edistävät tiedon jakamista. Empiirisen osan aineisto on koottu kohdeyrityksestä teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa havaittiin, että yritysoston onnistumistaedistävät tekijät sisältyvät myös tietojohtamisen viitekehykseen. Näin ollen voidaan päätellä, että tietojohtamisen tehostaminen lisää yritysoston onnistumismahdollisuutta. Muutostilanteessa tärkeäksi tekijäksi havaittiin organisaatiokulttuuri. Yhdistettäessä yrityksiä tulee kiinnittää huomiota myös toimivaan vuorovaikutusverkostoon, jotta tiedotus asioista saavuttaa jokaisen työntekijän.
Resumo:
Aquest treball pretén detectar i aflorar les dificultats que afecten a les dones treballadores per accedir a llocs d'alta direcció. Tot i estar al segle XXI, aquests llocs segueixen estant, en un percentatge molt alt, en mans d'homes. Es compara la societat espanyola davant de la mundial. S'afegeix una avaluació d'enquestes efectuades al col·lectiu femení que desenvolupa el seu treball en alts càrrecs d'empreses. Per evitar aquests problemes, s'aporten diverses solucions i mesures que podrien adoptar tant per part de les dones com per les empreses i Administracions. En concret, són dues les mesures exposades: Discriminatòries positives i Conciliació de la vida laboral i personal. A la primera mesura, es comentarà la Llei d'Igualtat (cas de NH Hoteles) i la Llei de Quotes. I en la segona, s'exposen les dificultats que hi ha a les empreses espanyoles.
Resumo:
Ohjelmistotestaus on suuri ja kasvava kustannuserä ohjelmistotuotannossa. Kirjallisuudessa mainittu ohjelmistotestauksen kustannusten osuus on noin 50% ohjelmistokehityshankkeiden budjetista. Tutkimusprojektin tarkoituksena on selvittää, kuinka ohjelmistotestauksen kustannusten kasvu saataisiin pysähtymään tai laskemaan laatua menettämättä. Tässä työssä keskitytään laadullisen analyysin kautta selvittämään ja ymmärtämään tietämyksen välittämistä ohjelmistotestausorganisaatiossa. Tutkimusmateriaali on kerätty haastattelemalla26 organisaatioyksikön edustajia. Näiden organisaatioyksiköiden joukosta on edelleen valittu viisi organisaatioyksikköä lähempään tarkasteluun. Työssä havaittiin muun muassa, että tuotesuuntautuneessa ohjelmistokehityksessä tietämystä on vaivattomampi kodifioida. Esimerkiksi testitapausten määrittäminen ennakkoon on tällöin helpompaa. Kodifiointi mahdollistaa myös testauksen laajamittaisen ulkoistamisen, sillä kodifioitua tietämystä on helpompi välittää. Räätälöityjen järjestelmien testaamisessa tarvittava tietämys vaikuttaa olevan suurelta osin hiljaista, esimerkiksi sovellusalueosaaminen painottuu enemmän.
Resumo:
Työn tavoitteena oli selvittää kustannussäästöjä sähkölaitekomponentin kokoonpano- tuotannossa. Työssä vertaillaan oman ja alihankintatuotannon välisiä kustannuksia sekä tarkastellaan toiminnan joustavuutta, kun kokoonpano muodostuu kokonaisuudessaan ostettavista osista ja kuljetusmatka osien tuottajilta sekä myyjiltä on lyhyempi alihankkijalle, kuin omalle tehtaalle. Työssä järjestellään tuotteen kokoonpanolle edellytykset siirtymiseen alihankkijan hoidetta-vaksi niin, ettei siitä aiheudu ongelmia osavalmistuksen ja hankinnan, sekä valmiiden tuotteiden hallinnassa. Työssä selvitellään tuotteenmerkitystä ja sen kehittämistä sähkölaiteteollisuudelle. Tuotteen ja tuotannon kehittämisestä oli kohdeyrityksessä perustettu erityinen projekti, johon kuului myös muita sähkökaapeliliitäntään kuuluvia osia. Tuoteryhmä,jota tämä tutkimus käsittelee, siirrettiin alihankkijan kokoonpanotuotantoon vuonna 2000. Kaapelipäätteet kuuluvat yhtenä vaihtoehtoisena osana sähkölaitteiden voimakaape- loinnin läpivientiin ja suojaukseen. Projektissa kehitettiin 3 erilaista kaapelipäättä, joiden tehtävänä oli korvata 20 aikaisempaa mallia. Tällä tavoin kyseisen tuotteen ja sen komponenttien valmistussarjakokoja voitiin nostaa ja silti tuotannonkiertoa nopeuttaa, koska puskurivarastossa olevien variaatioiden määrä väheni 20:sta 3:een. Myös osa kokoonpanossa käytettävistä komponenteista voitiin käyttää kaikkien kaapelipäätemallien kokoonpanossa. Työssä vertaillaan kuljetuskustannusten eroa osahankinnassa oman ja alihankinta- tuotannon välillä, sekä vertaillaan varaston ja tuotannon tilankäyttöä ja tuotantokapasiteettia. Työn tarkoituksena on perustella ajatusta, että kuljetusmatkoja lyhentämällä voitaisiin saada kustannussäästöjä. Oman ja alihankintatyön kustannuksia vertaillaan ja huomattava säästö kokoonpanotyössä on tässä tapauksessa se, että alihankkijan laskutushinta työlle on alhaisempi, kuin mitä työn osuudelle on määritelty omassa tuotannossa. Varastotilan osalta vertailuatehtiin ainoastaan tilan käytön suhteen.
Resumo:
Tuontipuulla onsuuri merkitys suomalaiselle metsäteollisuudelle. Tämän tutkimuksen tavoitteitaovat Suomen metsäteollisuuden puuntuonnin tärkeimmän alueen, Luoteis-Venäjän metsävarojen kartoittaminen ja niiden hyödyntämismahdollisuuksien arviointi. Työssä käsitellään myös lyhyesti suoria ulkomaisia investointeja Luoteis-Venäjän metsäsektorille. Luoteis-Venäjällä on suuremmat metsävarat kuin muulla Euroopalla yhteensä. Koko maailmassa on vain 5 valtiota, jolla olisi suuremmat metsävarat kuin sillä. Eniten metsiä Luoteis-Venäjällä on Komin tasavallassa ja Arkangelin alueella. Kuusi ja mänty ovat yleisimmät puulajit. Hyvien iikenneyhteyksien varsilta metsät on hakattu ja jätetty uudistamatta, minkä seurauksena koivu ja haapa ovat vallanneet alaa havupuilta. Niinpä alueen metsäteollisuus, etenkin sahateollisuus kärsii puupulasta. Suomen metsäteollisuus on sen sijaan hyötynyt siitä, että koivukuitupuuta on runsaasti saatavilla. Metsävarojen hyödyntämisen suurimmatesteet ovat harva ja huonokuntoinen metsätieverkosto sekä metsien riittämätön hoito. Venäläisestä näkökulmasta alueen metsävarat ovat vajaakäytössä: vuotuiset hakkuut ovat alle puolet kasvusta, suuri osa puusta viedään raakapuuna ulkomaille, ja alueen metsäteollisuuden tuotteiden jalostusarvo jää alhaiseksi. Suoria ulkomaisia investointeja Luoteis-Venäjän metsäsektorille houkuttelevat suuret puuvarat, halpa energia ja tulevaisuudessa etenkin kasvavat markkinat. Investointejahaittaavat huono infrastruktuuri, korruptio ja epävarmuus maan kehityksestä.
Resumo:
EU:n polttodirektiivit, LCP- ja jätteenpolttodirektiivi ovat arkipäivää suuressa osassa polttolaitoksia Suomessakin lähivuosien kuluessa. Molemmat direktiivit on otettu mukaan Suomen lain-säädäntöön asetuksina, joita on hieman muutettu vastaamaan kansallisia tarpeita. Polttolaitokset tulevat muuttamaan aikaisempia käytäntöjään päästöistä mitattavien komponenttien sekä tarkkailujaksojen että raportoinnin osalta. Mittausten tulokset raportoidaan jatkossa yksikössä mg/Nm3. Jatkuvatoimisia mittausjärjestelmiä on asennettava yhä useampaan laitokseen ja savukaasuista tarkkaillaan pitoisuuksia päästöjen sijaan. Edelleen raportoidaan esim. ympäristölupaviranomaiselle vuosipäästöjen suuruus. Vuonna 2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain ja -asetuksen velvoittamina toiminnassa olevat sellutehtaat ovat hakeneet uuden lain mukaista ympäristölupaa vuoden 2004 loppuun mennessä. Ympäristöluvan tarvitsevat myös kaikki teholtaan yli 50 MW:n polttolaitokset. Suuria polttolaitoksia koskeva LCP-direktiivi astuu voimaan vuoden 2008 alussa. Siksi uusissa ympäristöluvissa tullaantodennäköisesti vaatimaan myös sellutehtailta ko. direktiivin mukaisia mittaus-järjestelmiä ja päästörajoja. Laitoksissa on jo nyt melko kattavat päästömittausjärjestelmät, sillä myös voimassaolevat ympäristöluvat ja ilmapäästöjen tarkkailuohjelmat velvoittavat päästöjen jatkuvaan seurantaan pääosin samoista savukaasukomponenteista kuin mitä direktiivissäkin edellytetään. Tässä diplomityössä keskitytään LCP- ja jätteenpolttodirektiivien mittausvaatimuksiin, raja-arvoihin sekä raportointiin sekä Metsä-Botnian sellutehtaiden mittausjärjestelmien parantamis-toimenpiteisiin. Yksityiskohtainen toimintamalli on tehty Joutsenon tehtaan laitosta ja mittaus-järjestelmää silmällä pitäen. Sitä voidaan käyttää myös muillatehtailla mallina savukaasupäästöjen mittauksien ja laitteiden päivitysten yhteydessä. Toimintamalliin siirtyminen ei velvoita Metsä-Botnian tehtaita, mutta monet tehtaat haluavat laitteistokannan uusimisen yhteydessä siirtyä direktiivien vaatimuksia vastaavaan järjestelmään.
Resumo:
Tutkielman pääaiheena on leasingsopimusten kirjaaminen tilinpäätökseen viiden eri tilinpäätösnormiston näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää viiden tilinpäätösnormiston, suomalaisen GAAP:n ja IFRS:n, UK GAAP:n, US GAAP:n sekä Japanin GAAP:n, eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä ja keskittyä näissä varsinkin leasingsopimusten kirjanpidollisten käsittelytapojen eroavaisuuksien tarkasteluun. Lisäksi tutkielman alatavoitteena on selvittää näiden normistojen yleisiä kirjanpidon ja tilinpäätöksen periaatteita. Tutkielman empiria perustuu case-yritys Toyota Finance Finland Oy:n ja sen emoyritysten tilinpäätösten muodon sekä konsernitilinpäätösten sisällön ja leasingsopimusten käsittelyn tarkasteluun. Tutkielma on case-tutkimus mutta se perustuu myös ongelman teoreettiseen käsittelyyn lähdemateriaalin, caseyrityksestä saadun informaation ja oman päättelyn pohjalta. Tutkielma on deskriptiivistä ja sen tarkoituksena onpyrkiä saamaan vastauksia kysymyksiin 'miten on?' ja 'miksi on?'. Tutkielman edetessä voidaan havaita, että vaikka yleiset kirjanpito- ja tilinpäätösperiaatteet ovat aika lailla samansisältöisiä kaikissa viidessä tilinpäätösnormistossa, sisältävät tietyt tilinpäätösstandardit ja -periaatteet huomattaviakin eroavaisuuksia. Leasingsopimukset ovat hyvä esimerkki tilinpäätöseristä, joiden käsittelypoikkeaa huomattavasti toisistaan näiden viiden tilinpäätösnormiston välillä.Suurimman ongelman aiheuttavat käyttö- ja rahoitusleasingsopimusten erilaiset käsittelytavat eri tilinpäätösnormistoissa. Suomalaisen lainsäädännön mukaan käyttö- ja rahoitusleasingsopimukset käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla mutta esimerkiksi IFRS-normiston, UK GAAP:n ja US GAAP:n mukaan leasingsopimukset tulee jaotella käyttö- ja rahoitusleasingsopimuksiksi niille annettujen luokittelukriteereiden perusteella. Leasingsopimuksen luonteen perusteella määräytyy myös sen kirjanpidollinen käsittely. Suurimman eron suomalaisen käytännön ja esimerkiksi IFRS-normiston välillä aiheuttaa se, että rahoitusleasingsopimukset viedään IFRS-normistossa vuokralle ottajan taseeseen omaisuudeksi ja rahoitusleasingsopimuksen myötä vuokralle ottajalle siirtyy myös kaikki leasinghyödykkeeseen liittyvät edut ja riskit. Suomalaisessa käytännössä rahoitusleasing käsitellään aivan kuin käyttöleasingsopimus, vuokralle antajan taseessa. Käyttöleasingsopimuksen kirjanpidollinen käsittelytapa on kaikissa normistoissa jokseenkin samankaltainen.
Resumo:
Tavoitteena on selvittää ja kuvata lainsäädännön kehitys julkisen osakeyhtiön omien osakkeiden hankinnassa ja esittämisessä tilinpäätöksessä sekä miten teoriaa sovelletaan käytännössä julkisiin osakeyhtiöihin. Lähestymistapa on teoriasidonnainen, säädöstaustaan perustuva ja analyysin perustana ovat dokumentoidut säädökset. Tutkimusmenetelmä on deskriptiivinen tapaustutkimus, jonka analyysi rajoittuu vuoteen 2005. Tutkimustyön sisältö koostuu julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden omien osakkeiden hankkimisesta ja esittämisestä tilinpäätöksessä koskevista EuroopanUnionin direktiivien sisällön käsittelystä, niiden vaikutuksesta osakeyhtiö-, kirjanpito- ja arvopaperimarkkinalakiin sekä HEXTech - Indeksin yhtiöiden käytäntöön. Tätä käytäntöä selvitetään ja kuvataan tutkimusosuudessa. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että lait on harmonisoitu Euroopan Yhteisöjen direktiivejä vastaavaksi. HEXTech - Indeksin yhtiöt ovat noudattaneet kirjanpito-, osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinalain ohjeita ja määräyksiä käytännöissään. Yhtiökokoukselta on saatu valtuutuksia hankkia omia osakkeita.Kymmenestä yhtiöstä seitsemän oli saanut valtuutuksen ja vain neljä toteutti käytännössä saamansa valtuutuksen. Kaksi yhtiötä mitätöi, yksi kannusti avainhenkilöitään hankkimillaan omilla osakkeilla ja yksi toteutti takaisinostotarjouksella omien osakkeiden hankinnan.