Kovenantit yritysrahoituksessa

Tutkielman päätavoitteena on analysoida kovenanttien eli luottosopimusten eritysehtojen soveltuvuutta yritysrahoitukseen rahoittajan ja yrityksen näkökulmasta ja luoda viitekehys kovenanttien käytettävyydelle yritysrahoituksessa yhdistelemällä siihen liittyvien keskeisten käsitteiden merkityksiä. Tutkielman empiirinen osa on rakennettu pääosin haastatteluihin pohjautuen. Tutkimusmetodologia on toiminta-analyyttinen ja haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina. Tutkimuksessa todetaan, että kovenantit sopivat isoille- ja keskisuurille yrityksille ja tietyin varauksin pienille yrityksille. Niiden käytölle ei näyttäisi olevan voimassa olevista säännöksistä johtuvia olennaisia esteitä. Sopimuksissa on huomioitava voimassa olevat säännökset ja sopijapuolten luonteenpiirteet. Keskeisiä tekijöitä ja perusteita kovenanttien asettamisessa todettiin olevan ne, että yrityksen toiminta on vakiintunut ja yhteisymmärrys ja arvio liiketoiminnan kehityksestä on molemminpuolista. Ne monipuolistavat yritysten rahoitusmahdollisuuksia ja parantavat rahoituksen saatavuutta. Tuotteistaminen ei ole mielekästä, koska jokainen laina räätälöidään tapauskohtaisesti.

Päivittäisten toimintojen solmukohdat : etenevää muistisairautta sairastavien lyhytaikaishoidon asiakkaiden omais- ja omahoitajien näkemyksiä

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Kustaankartanon F3B-osaston lyhytaikaishoidon, etenevää muistisairautta sairastavien asiakkaiden päivittäisten toimintojen solmukohtia omais- ja omahoitajien näkökulmasta. Työ liittyy IKU-Stadiaan, joka on osa laajempaa IKU-hanketta. IKU-Stadian tehtävänä on tuottaa tietoa asiakkaiden toimintakyvystä ja selvittää asiakkaiden toimintakykyä tukevat toimintatavat ympäristöjen suunnittelun lähtökohdaksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa toimintaterapian näkökulmasta tietoa, jota voidaan hyödyntää etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden lyhytaikaishoidon kehittämisessä osana omaishoidon tukea. Etenevää muistisairautta sairastava henkilö ja omaishoitaja voidaan yhdessä nähdä asiakkaana. He tarvitsevat tukea ahdistuksen ja huolten käsittelyyn sekä päivittäisten toimintojen sujumiseen kotiympäristössään. Toimintaterapeuttien ydinosaamiseen kuuluu päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen ja osallistumisen mahdollistaminen asiakkaiden arjen ympäristöissä. Toimintaterapian keinoin voidaan vastata tehostetun koti- ja omaishoidon kasvaviin haasteisiin. Opinnäytetyön aineisto on hankittu asiakaslähtöiseen Kanadan toiminnallisen suoriutumisen malliin perustuvaa COPM- arviointimenetelmää käyttäen haastattelemalla kolmen etenevää muistisairautta sairastavan lyhytaikaishoidon asiakkaan omais- ja omahoitajia. Avointen haastattelukysymysten teemat liittyivät päivittäisten toimintojen ongelmien itsestä huolehtimisen, tuottavuuden ja vapaa-ajan osa-alueisiin. Haastattelut on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla, jossa on joiltain osin hyödynnetty Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen ICF-luokituksen suoriutumisen ja osallistumisen sekä ruumiin ja kehon toimintojen pääluokkia. Etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden arjen sujumista ehkäisivät vaikeudet mieltää meneillään olevaa toimintaa, tuottaa koordinoituja liikkeitä ja käyttää tarvittavia välineitä. Tehtävien aloittaminen, niihin keskittyminen sekä loppuun saaminen oli vaikeaa ja vei paljon aikaa. Myös levottomuus, kommunikoinnin ja hahmottamisen vaikeudet aiheuttivat päivittäisten toimintojen sujumisen solmukohtia. Tärkeimmiksi toiminnallisen suoriutumisen ongelmiksi COPM- arviointimenetelmää käytettäessä haastateltavat nostivat aiheita, jotka liittyivät pääasiassa itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan osa-alueisiin. Analyysin tuloksena esiin nostetut päivittäisten toimintojen solmukohdat vastasivat haastateltavien tärkeimmiksi toiminnallisen suoriutumisen ongelmiksi nostamia aiheita, jotka liittyivät etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden syömiseen, wc-toimintoihin, sisällä ja ulkona liikkumiseen, nukkumiseen ja sosiaaliseen toimintaan.

Yritysprojektien koetut hyödyt Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan laitoksen opiskelija-yritysprojekteissa

Tässä diplomityössä on lähdetty kartoittamaan Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan laitoksen opiskeluohjelmissa tehtyjen yritysprojektien eri osapuolien kokemia hyötyjä tai odotuksia. Eri osapuolina tässä diplomityössä käsitellään yrityksiä, opettajia ja opiskelijoita. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä projektiopiskelumuotoa entisestään sekä valittaessa tai mitattaessa projekteja. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa tutkittavina tapauksina oli kolme onnistunutta opiskelijoiden tekemää projektia. Tutkittavat tapaukset valittiin Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan laitoksen ympäristö-, mekatroniikka- ja vaatetustekniikan suuntautumisvaihtoehdon opiskelijoiden vuosina 2006 -2007 tekemistä projekteista. Tutkimus suoritettiin lomake- ja teema-haastatteluna, jossa kysyttiin strukturoituja kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä, mielipiteitä sekä kokemuksia. Tutkimuksen tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti. Haastattelut litteroitiin, tiivistettiin ja analysoitiin kvalitatiivisesti. Tutkimuksesta ilmenee, että yritysten kokemat hyödyt riippuvat paljon siitä, mikä on yrityksen teollisuuden teknologian taso, työvoiman tarve ja siitä, suuntautuuko opiskelijoiden projekti ydinosaamisalueelle vai tukitoimintoihin. Yritysten kokemat hyödyt voidaan jakaa karkeasti pitkän ja lyhyen aikavälin hyötyihin. Niiden yritysten, joissa on työvoiman tarvetta tai jossa projekti suuntautuu ydinosaamisalueelle, hyödyt ilmenevät pitkällä aikajaksolla työvoiman kasvuna ja haluttuna osaamisena. Opettajat kokivat saavansa yritysyhteistyöstä ammatillisia valmiuksia, palautetta tehdystä työstä, mahdollisuuden verkostoitua ja vaihtelua normaaliin arkirutiiniin. Opiskelijat kokivat, että yritysprojektit motivoivat, antavat valmiuksia projektityöhön, parantavat itsenäisiä ongelmanratkaisutaitoja sekä tiedonhankintaosaamista. Opiskelijoille oli myös tämän tutkimuksen mukaan tärkeää rakentaa verkostoja yrityksiin, mikä parantaa työnsaantimahdollisuuksia välittömästi projektin jälkeen tai myöhemmässä vaiheessa.

Organisaatiomuutoksen vaikutukset paperitehtaan tuotannon esimiestyöhön, case: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas

The main target of this research was to define effects of the organizational change on leaders' work in a paper mill's production. It also focuses on producing knowledge of how the change process succeeded in its context. The theoretical part of this study emphasizes the organizational change as a phenomenon, introduces different change models, and reviews leadership in the change and also employees' engagement to the change. From the middle-managers' point of view it was essential to study, how the change process had been implemented. The empirical part of this study is comprised of the interviews of 14 middle-managers in the production of UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Paper Mill. The interview data was gathered up and analyzed by the qualitative research method. The research findings underline that the change increases the middle-managers' responsibility for their subordinates welfare at work and work motivation, likewise responsibility for their safety at work. The employees also need more guidance and supervision in order to keep up with their work. The manager is in a key position when engaging the employees to the change. The research results do not offer only one detailed answer to choose a certain change model. As a multiform and complex process, change always requires some situational evaluation.

Soitan, mutta kuuntelenko? : 10-15 -vuotiaiden huilunsoiton opiskelijoiden klassisen musiikin kuuntelukokemukset

Kartoitan opinnäytetyössäni nuorten soitonopiskelijoiden klassisen musiikin kuuntelemisen kokemuksia ja seuraan näiden kokemuksien kehittymistä ja niiden vaikutusta soitonopiskeluun. Työni perustuu kuunteluprojektiin, jonka toteutin huiluoppilaitteni kanssa. Koostin oppilaille kolme CD-levyä, jotka kaikki sisälsivät eri vuosisadalta peräisin olevaa musiikkia. Projektin kuluessa haastattelin jokaisen oppilaan kolmeen kertaan ja nauhoitin haastattelut. Työssäni perehdyn haastatteluiden kautta kuuntelukasvatuksen ongelmakohtiin instrumenttiopetuksessa sekä painotan klassisen musiikin kuuntelun mahdollisuutta ja tärkeyttä soitonopiskelun osana jo opiskelun alkutaipaleella. Oppilaiden kokemuksissa esiin nousivat musiikin kuunteluun liittyvän itseluottamuksen kasvaminen, omien kuunteluun liittyvien mielikuvien kehittyminen ja kuuntelukokemuksien yksilöllisyys. Opinnäytetyöni antaa tietoa kuuntelukasvatuksesta ja esittelee yhden mahdollisuuden soitonopettamisen ja kuuntelukasvatuksen yhdistämiseen.

3D-tuoteyhdistelmämallien ja mittakuvien tuottaminen PDM-järjestelmästä

Tämä diplomityö on selvitystyö mittakuvien ja kolmiulotteisten CAD-mallien tuottamisesta. Mittakuvat ja 3D-CAD-mallit halutaan Neles-tuotemerkin omaaville tuotteille. Olennaisena osana työssä on tuotetiedonhallintajärjestelmä AtonPDM, koska mittakuvia ja malleja toivottaisiin hallittavan AtonPDM-järjestelmällä. Työ tehdään Metso Automationin (MA) Flow Control (FC) –liiketoimintalinjalle. Nykyiset mittakuvat aiheuttavat ongelmia sekä MA:ssa että asiakkaille. MA:ssa mittakuvien tekeminen kestää kauemmin kuin asiakas toivoisi. Nykyisen mittakuvaohjelmiston riittämättömät ominaisuudet aiheuttavat lisätyötä mittakuvien valmistuksessa. Asiakkaille mittakuvien viivästyminen on suunnittelua hidastava tekijä. Mittakuvissa olevat virheet ja puutteet vaikeuttavat asiakkaan suunnittelutyötä ja saattavat päästä läpi tarkatuksien myös loppusuunnitelmiin, jolloin seurauksena voi olla rahallisia menetyksiä. Tämän päivän putkistosuunnittelu hoidetaan suurimmaksi osaksi 3D-CADohjelmistoilla. Suunnittelua helpotetaan ja nopeutetaan valmiilla komponenttien 3Dmalleilla, joihin on liitetty tuotetietoa. Työssä on haastateltu MA:n henkilökuntaa, CAD-järjestelmien toimittajia ja asiakkaita. Haastattelut ovat työn tärkein tiedonlähde. Teoriatietoa on selvitetty kirjoista, lehdistä ja internetistä. Teoriaosiossa käydään läpi tuotetiedonhallinta (Product Data Management, PDM), tietokanta ja parametrinen mallintaminen. Työn lopputuloksena on pyritty saamaan kuvaus siitä miten tuotetaan 3D-CAD-mallit ja mittakuvat Neles-tuotteista käyttäen tiedonlähteenä AtonPDM:ää ja millaisia 3Dmallien ja mittakuvien tulee olla. Malleja ja mittakuvia tuottavaan järjestelmään on etsitty ratkaisuja CAD-ohjelmistoista. Ratkaisuja on verrattu keskenään ominaisuuksien, joustavuuden ja AtonPDM yhteensopivuuden perusteella.

Muusikkous kolmessa sukupolvessa

Tutkin opinnäytetyössäni muusikkoutta. Se on asia minkä tuntee ja tietää, mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi. Tutkin myös miten muusikkous on muuttunut viimeisten viidenkymmenen vuoden ajalta ja miten se on siirtynyt suvussani isältä pojalle. Aloin tutkia aihetta koska halusin hyödyntää isoisäni ja isäni ammattitaitoa ja tietotaustaa opinnäytetyössäni ja verrata omaa muusikkouttani heidän ammattitaitoonsa. Halusin nähdä onko muusikkous muuttunut sukupolvien vaihtuessa ja onko huomattavissa joitakin yhteisiä piirteitä harjoittaa muusikon ammattia? Tein työni haastattelemalla isoisääni, isääni ja vastaamalla myös itse tekemiini kysymyksiin. Nauhoitin haastattelut, kuuntelin ne läpi useaan otteeseen ja poimin tutkimukseni kannalta oleellisen tiedon ylös. Vertasin myös haastattelujeni tuloksia Ahti Nikkosen väitöskirjaan Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho. Hän on jakanut muusikkouden tutkimuksessaan kolmeen eri tyyppiin, elämäntapamuusikoksi, tähtiinpyrkijämuusikoksi ja ohimenijämuusikoksi. Löysin haastattelujen pohjalta oman määritelmäni muusikkoudelle. Sitä ei voi kuvailla vain jollain yhdellä sanalla, vaan siihen sisältyy monia eri piirteitä kuten pelimanniasenne, nöyryys ja terve itseluottamus. Tässä tapauksessa kävi hyvin selvästi ilmi, miten oman isän esimerkki ja ammatti on vaikuttanut poikaan. Hanurista on tullut meidän suvun ns. sukurasite niin kuin itse asian muotoilemme. Tähän on vaikuttanut paljon se, että soitin oli valmiiksi kotona ja opettaja löytyi samasta osoitteesta. Samat aatteet ja periaatteet, joista muusikkous syntyy, siirtyivät myös esimerkin, yhteisten töiden ja keskusteluiden myötä isältä pojalle. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että muusikoksi voi opiskella kouluissa, mutta muusikkoutta ei voi lukea kirjoista vaan siihen pitää kasvaa. Kukaan tutkittavista ei myöskään lokeroitunut ainoastaan yhteen Ahti Nikkosen määrittelemiin muusikon tyyppeihin, vaan huomasin että kuuluimme niihin kaikkiin. Haastatteluista huomaa myös, miten muusikon ammatti on muuttunut viimeisten reilun viidenkymmenen vuoden aikana. Työt ovat pirstoutuneet lyhyiksi pätkätöiksi jossa eri työnantajia voi vuoden aikana olla jopa sata. Pitkiä kiinnityksiä ei enää ole ravintoloissa tai hotelleissa ja radiotyöt ovat myös vähentyneet. Haastattelujen perusteella sivuhuomiona huomasin myös, miten muusikoiden arvostus on ylipäätään vähentynyt.

Kasvatuskumppanuus somalinkielisten äitien kokemana : Moniku-hankkeen päiväkodeissa Helsingissä

Opinnäytetyömme liittyy MONIKU -Sosiaalinen vahvistaminen pääkaupunkiseudun monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa- hankkeeseen. Työmme käsittelee kasvatuskumppanuutta somalinkielisten äitien kokemana. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Keräsimme aineiston haastattelemalla kuutta somalinkielistä äitiä kolmesta Helsingin päiväkodista. Käytimme haastattelumenetelmänä yksilöhaastattelua. Kaikki haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joiden teemat käsittelivät Davis Hiltonin kumppanuusmallia. Tuloksien mukaan somalinkieliset äidit olivat tyytyväisiä suomalaiseen päivähoitoon. Kumppanuusmal-liin liittyvät ominaisuudet, kuten avoin ja rehellinen vuorovaikutus sekä luottamus, olivat sujuvan yhteistyön perusedellytyksiä. Äidit pitivät tärkeänä, että heidän kulttuuria ja uskontoa kunnioitetaan ottamalla heidän toiveensa huomioon lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa. Monikulttuurisessa päivähoidossa kieliongelmat luovat haasteita kommunikaatiolle ja tätä kautta myös kumppanuussuh-teelle. Päiväkodin työntekijöiden ja äitien välinen kumppanuussuhde toteutui kuitenkin hyvin ottaen huomioon yhteisen kielen puuttumisen. Äidit kokivat tulkin käytön tärkeäksi varsinkin päivähoidon aloitus- ja kasvatuskeskusteluissa. Tulosten perusteella äidit toivoivatkin enemmän tulkin avulla käytäviä keskusteluita. Äitien mukaan hyvän yhteistyön perusedellytykset ovat yhteisymmärrys ja kunnioitus. Yhteistyön laatua voidaan parantaa muun muassa lisäämällä tulkin käyttöä, somalinkielisiä työntekijöitä ja koulutusta. Lähes jokaisen haastateltavan päiväkodissa on somalinkielinen työntekijä, joka lisää luottamusta ja tukee maahanmuuttajataustaisen lapsen omaa kulttuuri-identiteettiä ja äidinkieltä. Myös henkilökunnan monikulttuuriseen koulutukseen tulisi kiinnittää huomiota aikaisempaa enemmän.

Asiakaslähtöisyyden huomioiminen teollisuusyritysten hinnanasetannassa

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia tuotteen hinnanasetantaa teollisuusyrityksissä asiakaslähtöisyyden näkökulmasta. Hinnoittelumenetelmiä ja hinnoittelustrategioita tutkimalla pyrittiin etsimään ne tekijät, jotka tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa arvoperusteista hinnoittelumenetelmää. Tutkimus on toteutettu yhden tapauksen kvalitatiivisena tutkimuksena ja se suoritettiin teollisuuden tuotteita valmistavassa yrityksessä. Haastattelut tehtiin vuoden 2008 alussa yksilöhaastatteluina käyttäen pohjana puolistrukturoitua haastattelurunkoa. Tutkimustulokset osoittavat, että kohdeyrityksestä voidaan löytää ne tekijät, jotka teorian mukaan tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa asiakkaan arvoon perustuvaa hinnoittelua. Tutkimustulosten mukaan asiakaslähtöisyyttä tarkastellaan asiakkaan näkökulmasta. Asiakas määrittelee näin ollen itse tuotteista kokemansa/havaitsemansa arvon. Tuotteen arvon onnistunut argumentointi asiakkaalle nähdään myös tärkeänä kilpailutekijänä.

Mennäänkö kahville?

Tämän opinnäytetyön aihe nousee paitsi kasvaneesta mielenkiinnostani ikääntyneiden kuntoutusta kohtaan, niin myös oman terapeuttiseen ajatteluen kasvun, sekä arkielämän tarkkailemisen ja opintoihin liittyvien töiden kautta. Työ tehdään yhteistyössä ikääntyneitä dementiakuntoutujia kuntouttavien, toimintaterapeuttien kanssa, jotka käyttävät kuntoutuksessaan toimintana kahvin juomista. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mikä tekee kahvin juomisesta terapeuttisen toiminnan ikääntyneiden dementiakuntoutujien toimintaterapiassa eli mikä on kahvin juomisen terapeuttinen voima. Tämä on laadullinen tutkimus. Haastateltavia toimintaterapeutteja haettiin helmi-maaliskuussa 2008. Yksityisesti tehtyjen puhelinkontaktien avulla etsittiin toimintaterapeutteja, jotka toimivat toimintaterapeutin työtehtävässä sekä kuntouttavat ikääntyneitä dementikkoja käyttäen kuntoutuksessa kahvin juomista. Materiaali kerättiin haastattelemalla kahta toimintaterapeuttia. Haastattelut tehtiin maaliskuussa 2008 käyttäen teemahaastattelua, jonka aiheet nousivat Doris Piercen Terapeuttisen voiman -mallista. Kaikki äänimateriaali purettiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin temaattisesti. Opinnäytetyön tuloksiksi nousi neljä yläluokkaa. Yläluokat olivat: yhteistyöhön vaikuttaminen, ajallisuuden huomioiminen, sisäisten voimavarojen merkittävyys ja kahvittelu nautintona. Kahvin juomista pidettiin paitsi piristävänä, niin myös avartavana kokemuksena. Lisäksi kahvinjuontitilanteen avulla pidettiin kuntoutujaa ajan hermolla sekä kiinni elämässä. Haastateltavat toimintaterapeutit käyttävät kahvin juomista runsaasti, koska sitä pidetään helppona ja ikääntyneen dementiakuntoutujan kuntoutusta hyvin palvelevana toimintana. Työn jatkotutkimukseksi ehdotan jonkin opinnäytetyössä esiintuodun kohdan perusteellisempaa selvittämistä tai terapeuttisen kahvinjuontiryhmän toteuttamista, ikääntyneiden dementiakuntoutujien parissa työskentelevien toimintaterapeuttien kanssa tehtynä yhteistyönä.

Sijaisvanhemmuuteen kasvamisen prosessi

Opinnäytetyöni on osa Sosiaali- ja terveysministeriön alaista Helsingin kaupungin lastensuojelun perhehoidon kehittämishanketta. Perhehoidon tuki- ja sosiaalityön painopistettä pyritään siirtämään kriisityöstä ja korjaavasta työstä laadukkaaseen ennaltaehkäisevään työhön. Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävä oli kerätä tietoa sijaisvanhemmuuteen kasvamisesta, erityisesti siitä muutoksesta, minkä ensimmäinen sijaislapsi tuo vanhemmuuteen ja perheeseen. Pyrin löytämään jotain erityistä, juuri sijaisvanhemmuuteen kuuluvaa vanhemmuutta, sekä niitä asiantiloja, jotka tukevat suotuisaa kehitystä tai koettiin erityisenä haasteena. Aineistoni koostuu neljän perheen alkutaipaleen tunnelmista sijaisperheeksi kasvamisen prosessissa. Perheet sijaitsevat fyysisesti kolmessa eri kunnassa Etelä-Suomessa ja Hämeessä. Kaikissa perheissä oli ainakin yksi biologinen lapsi, joten vanhemmuus sinänsä ei ollut uusi asia. Sijoitushetkellä sijoitettavat lapset olivat iältään 1,5 vuodesta 4 vuoteen. Käytin tutkimusmenetelmänä puoli-strukturoituja teemahaastatteluja. Jotta muutos vanhemmuudessa tavoitetaan, haastattelut toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen haastattelukierroksen perheisiin tein 1 - 2,5 kuukautta sijoituksesta ja toinen vierailu perheisiin toteutui 8 kuukautta - 1 vuosi myöhemmin. Merkityksellisiä tuloksia ovat sijaisvanhempien kokema pelko lapsen menettämisestä ja sen vaikutus kiinnittymiseen, biologisten lasten haasteellinen asema sijaisperheessä ja sijaisperheen tuen riittämättömyys erityisesti sijoituksen alussa. Sijaisvanhemmuutta pidetään vaativampana kuin biologista vanhemmuutta, joka sujuu usein intuitiolla. Sijaislapsen kanssa uskotaan vaadittavan kasvatustietoisuutta, jolloin oman toiminnan vaikutuksia lapseen mietitään enemmän. Tulokset tukevat kehittämishankkeen tavoitetta sijoituksen alkuvaiheen tiiviimmän tuen tarpeesta. Tukea saattavat tarvita myös sijaisperheen biologiset lapset, mikä tulee tiedostaa ja huomioida entistä paremmin. Sijaisperheen kiintymyssuhteet ja niiden erityiset haasteet on monimutkainen ja merkityksellinen asiakokonaisuus, jota pidän tärkeänä jatkotutkinmuksen kohteena.

Välipalatarjoilumallin kehittäminen peruskoululle

Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa kouluruokailuhanketta, joka liittyy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:aan. Opinnäytetyön pääongelma on ”Minkälaisia ovat peruskoulujen välipalatarjoilumallit ja miten niiden pohjalta voidaan kehittää oppilashuoltoa tukeva välipala-tarjoilumalli?”. Tutkimuksessa oli kolme erityisnäkökulmaa: terveyden edistämisen ja terveysongelmien ehkäisyn näkökulma, energianäkökulma ja yhteiskunnallinen näkökulma. Empiirinen aineisto kerättiin syksyn 2007 ja talven 2008 aikana ryhmäteemahaastattelemalla kahden helsinkiläisen peruskoulun henkilökuntaa ja oppilaita. Ryhmäteemahaastatteluihin haluttiin mukaan rehtori tai apulaisrehtori, opettajia, opinto-ohjaaja, keittiöhenkilökuntaa ja oppilaita eri luokka-asteilta. Ryhmäteemahaastatteluiden lisäksi haastateltiin Espoon kaupungin ruokapalvelupäällikköä ja Vantaan kaupungin ateriapalveluiden aluepäällikköä käyttäen teemahaastattelurunkoa. Välipalatarjoilumallin kehittämisessä käytettiin myös kouluruokailu-hankkeen kvantitatiivisen aineiston välipaloja koskevia tuloksia. Ryhmäteemahaastattelut taltioitiin kahden sanelimen avulla. Tallennetut haastattelut siirrettiin sanelimesta tietokoneelle, josta ne kuunneltiin ja kirjoitettiin opinnäytetyöhön. Ryhmäteemahaastattelujen tulokset raportoitiin teemahaastattelurungon sisällön rakenteen mukaisesti. Tuloksiksi saatiin, että peruskouluissa henkilökunta ja koululaiset olivat melko tyytyväisiä tämän hetkiseen välipalatarjoilumalliin. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ei ollut kunnan sisällä yhtenäistä käytäntöä välipalojen tarjoamiseen. Koulut saivat itse päättää kouluravintolassa tarjottavista välipalatuotteista. Helsingissä tuotteiden hinnoissa oli myös koulukohtaisia eroja. Tässä opinnäytetyössä kehitetty välipalatarjoilumalli on toteutettavissa kaikissa kouluissa riippumatta koulun maantieteellisestä sijainnista, oppilasmäärästä tai luokka-asteista. Koulussa tarjottava ravitsemuksellisesti laadukas välipala tulee nähdä osana oppilashuoltoa sekä osana koulun kasvatus- ja opetustehtävää. Välipalatarjoilun aloittamiseen ja sen kehittämiseen koulussa vaikuttaa sidosryhmien asenteet terveellisestä välipalasta. Välipalatarjoilu olisi määriteltävä samoin kuin kouluruokailu, ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tulisi antaa siitä suositus. Välipalatarjoilun terveys- ja tapakasvatukselliset tavoitteet tulisi kirjata opetussuunnitelmaan kaikissa kouluissa.

Jatkuu ensi viikolla : television draamasarjan tuotantotavat ja tuottajuus

Opinnäytetyö on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta osasta sekä teososasta. Kirjallisessa osassa tutkin television draamasarjan tuotantoa ja tuotantoketjuja Suomessa ja Yhdysvalloissa. Käsiteltävänä on myös tuottajuus Suomessa ja se, miten tuotantotavat ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kirjallinen osa taustoittaa aluksi television katsomista Suomessa sekä käy läpi sarjamuotoisen televisiokerronnan synnyn Amerikassa sekä sen tulemisen Suomeen. Kolmannessa luvussa selvitetään amerikkalaista monimutkaista tv-tuotantokulttuuria käymällä läpi tv-sarjan tuotantoketju ideasta televisioensi-iltaan ja selventämällä käsikirjoittajien ja tuottajien työnkuvia sikäläisessä tuotantotiimissä. Neljännessä luvussa käsitellään kotimaisia tuotantokäytäntöjä ja -ketjuja sekä käydään läpi tuottajan roolia ja tehtäviä sekä niissä tapahtuneita kehityksiä ja alan muutoksia. Luvussa viisi pohditaan draamasarjaa sisällöllisesti sekä laadulliselta tasolta että kerronnalliselta kannalta. Kuudennessa luvussa pohditaan voisiko suomalainen ja amerikkalainen tuotantotyyli ottaa jotenkin oppia toisistaan, ja mitkä ovat eri tuotantomallien edut ja haitat. Lopussa tiivistetään opinnäytetyön tärkeimmät havainnot ja pohditaan vielä, mitkä ovat tekijän mahdollisuudet päästä eteenpäin oman sarjaidean kanssa. Lähdemateriaalina on käytetty amerikkalaista tuotantoon ja käsikirjoittamiseen liittyvää kirjallisuutta sekä suomalaista käsikirjoitus- ja mediakulttuurikirjallisuutta. Merkittävinä kotimaisina lähteinä toimivat alan ammattilaisten haastattelut. Työn myötä lukijalle selviää, kuinka suomalainen ja amerikkalainen televisiosarja syntyy. AV-alan työntekijöille ja opiskelijoille kiinnostavana tietona on alalla tapahtuneiden muutosten kartoittaminen sekä erityisesti tuotanto-opiskelijoille tuottajan roolin vahvistuminen. Opinnäytetyön teososa on myyntikansio tekijän omalle kuusiosaiselle tv-draamasarjaidealle.

Tuotannon kehitysinvestointiprojektien läpivientimalli

Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia ja etsiä kehityskohteita kohdeyrityksen kehitysinvestointiprojektien toimintamallissa. Diplomityön tavoitteena oli tutkia nykyistä investointikäytäntöä ja luoda eri linjastoissa tehtäville kehitysinvestointiesityksille edellytykset tukea yhteisesti yrityksen tulevia suhdannenäkymiä ja strategiaa. Työn tavoitteena oli myös pyrkiä välillisesti kasvattamaan investointiin sijoitettavan pääoman tuottoprosenttia pienentämällä kustannuksia huolellisen valmistelun keinoin jo investointiprojektin kehityksen alkuvaiheessa. Työkaluksi tähän todettiin olevan läpivientimalli. Tutkimusmenetelminä käytettiin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tiedonkeruumenenelmiä. Näistä ylemmän johdon ja keskijohdon haastattelut, sekä omat kokemukset yrityksen käytännöistä vuosilta 2004-2008 näyttelivät pääroolia. Työn tuotoksena laadittiin aiheeseen liittyvä ohjeistus ja läpivientimalli osaksi yrityksen laatujärjestelmää. Malli sijoitettiin template tyyppisesti dokumentinhallinnointiohjelmistoon. Työn tuloksena on esitetty kehitysinvestointiprojektien läpivientimalli siten, että se tukee yrityksen strategiaa kestävän kehityksen ympäröimänä. Työlle asetetut tavoitteet saavutettiin sille tarkoitetussa aikavälissä.

Äitiys kulttuurisina odotuksina

Tutkimuksen kohteena ovat äitiydelle tuotetut kulttuuriset odotukset, joita tarkastellaan kahdella yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä lastensuojelun perhetyössä toimivien ammattilaisten ja toisaalta median puhetta äitiydestä. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja konstruoida äitiyttä hyvänä tai riittämättömänä sekä haastaa pohtimaan erilaisten tulkintojen perusteita ja seurauksia lastensuojelutyössä. Kulttuuriset, äitiyttä koskevat odotukset vaikuttavat myös siihen, miten äitiys henkilökohtaisella tasolla koetaan. Äitiyden kulttuurista määrittelyä analysoidaan kahdesta tekstiaineistosta. Yhtenä aineistona ovat Stakesissa vuonna 1999 toteutetun Perhetyöprojektin yhteydessä kerätyt, lastensuojelussa toimivien perhetyöammattilaisten ryhmäkeskustelut. Toisena aineistona on projektin ajankohtana ilmestyneistä suomalaisista naisten- ja perhelehdistä (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) kerätyt äitien haastattelut. Tutkimuksessa kysytään 1) Mihin ammattilaisten äitejä koskeva huolipuhe kiinnittyy ja millaisia kulttuurisia äitiyden odotuksia se konstruoi? 2) Millaisia äitiyden odotuksia median äitihaastattelut konstruoivat? 3) Millaisen äitiyden odotushorisontin nämä puhekäytännöt yhdessä tuottavat? Analyysin teoreettis-metodologisina kulmakivinä ovat sosiaalinen konstruktionismi ja feministinen tietokäsitys. Analyysimenetelmänä on laadullinen, aineistojen ehdoilla etenevä, feministisesti ja kriittisesti sävyttynyt lukutapa, joka hyödyntää teemoittelun, diskurssianalyysin ja feministisen metodologian ideoita ja käsitteitä. Analysoitavana olevissa keskusteluissa äitiyttä konstruoidaan lapsen tarpeiden (ammattilaiset) ja naisen tarpeiden (media) näkökulmista. Ammattilaiset puhuvat tilanteista, joissa äitien toiminta rikkoo kulttuurista hyvän äidin kuvaa, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja äitiyteen joudutaan puuttumaan ammatillisesti. Ammattilaisten tulkinnat kuvaavat taitavaa lapsen edun näkökulmasta tehtyä arviointia, jonka kiintopisteenä ovat äidit yksilöllisine ominaisuuksineen ja piirteineen. Ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet. Riittävää äitiyttä konstruoi kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, ettei äitiyden arviointia juurikaan tehdä suhteessa äidin muihin identiteetteihin tai äitiyden toteuttamisen kontekstiin. Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Mediapuhe äitiydestä käydään naiseuden ja äitiyden mallien antamisen kontekstissa. Puheen keskiössä ovat mediajulkisuuteen päässeiden naisten äidiksi tuloon ja äitiyden toteuttamiseen liittyvät valinnat ja käyttäytyminen. Mediapuhe on puhetta kulttuuristen ja ammatillisten äitiyden odotusten rikkomisesta, uudelleen tulkinnasta ja niiden muovaamisesta itselle sopiviksi. Mediapuheessa hyvää äitiyttä konstruoi äidin itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat. Aineistojen kautta rakentuu moninaisten ja ristiriitaisten, äitejä eri suuntaan vetävien kulttuuristen odotusten kirjo. Odotukset jäsentyvät neljälle ulottuvuudelle: 1) lapselle omistautuva – itseään toteuttava, 2) emotionaalinen side – rationaalinen tehtävä, 3) odotuksia toteuttava – omaehtoinen, 4) itsenäinen - äitiyttä jakava. Äitiyden toteuttaminen kulttuurisesti ”oikein” on näiden odotusten välissä tasapainoilua. Ulottuvuuksien kautta esille tulevat kaksoisviestit voivat heikentää äitien itsetuntoa, tuottaa riittämättömyyden tunteita tai yllyttää suorittamaan äitiyttä. Myös äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää tasapainoilua, jottei äitejä idealisoida tai syyllistetä kulttuurisia odotuksia vasten.