Äitiys kulttuurisina odotuksina

Tutkimuksen kohteena ovat äitiydelle tuotetut kulttuuriset odotukset, joita tarkastellaan kahdella yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä lastensuojelun perhetyössä toimivien ammattilaisten ja toisaalta median puhetta äitiydestä. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja konstruoida äitiyttä hyvänä tai riittämättömänä sekä haastaa pohtimaan erilaisten tulkintojen perusteita ja seurauksia lastensuojelutyössä. Kulttuuriset, äitiyttä koskevat odotukset vaikuttavat myös siihen, miten äitiys henkilökohtaisella tasolla koetaan. Äitiyden kulttuurista määrittelyä analysoidaan kahdesta tekstiaineistosta. Yhtenä aineistona ovat Stakesissa vuonna 1999 toteutetun Perhetyöprojektin yhteydessä kerätyt, lastensuojelussa toimivien perhetyöammattilaisten ryhmäkeskustelut. Toisena aineistona on projektin ajankohtana ilmestyneistä suomalaisista naisten- ja perhelehdistä (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) kerätyt äitien haastattelut. Tutkimuksessa kysytään 1) Mihin ammattilaisten äitejä koskeva huolipuhe kiinnittyy ja millaisia kulttuurisia äitiyden odotuksia se konstruoi? 2) Millaisia äitiyden odotuksia median äitihaastattelut konstruoivat? 3) Millaisen äitiyden odotushorisontin nämä puhekäytännöt yhdessä tuottavat? Analyysin teoreettis-metodologisina kulmakivinä ovat sosiaalinen konstruktionismi ja feministinen tietokäsitys. Analyysimenetelmänä on laadullinen, aineistojen ehdoilla etenevä, feministisesti ja kriittisesti sävyttynyt lukutapa, joka hyödyntää teemoittelun, diskurssianalyysin ja feministisen metodologian ideoita ja käsitteitä. Analysoitavana olevissa keskusteluissa äitiyttä konstruoidaan lapsen tarpeiden (ammattilaiset) ja naisen tarpeiden (media) näkökulmista. Ammattilaiset puhuvat tilanteista, joissa äitien toiminta rikkoo kulttuurista hyvän äidin kuvaa, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja äitiyteen joudutaan puuttumaan ammatillisesti. Ammattilaisten tulkinnat kuvaavat taitavaa lapsen edun näkökulmasta tehtyä arviointia, jonka kiintopisteenä ovat äidit yksilöllisine ominaisuuksineen ja piirteineen. Ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet. Riittävää äitiyttä konstruoi kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, ettei äitiyden arviointia juurikaan tehdä suhteessa äidin muihin identiteetteihin tai äitiyden toteuttamisen kontekstiin. Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Mediapuhe äitiydestä käydään naiseuden ja äitiyden mallien antamisen kontekstissa. Puheen keskiössä ovat mediajulkisuuteen päässeiden naisten äidiksi tuloon ja äitiyden toteuttamiseen liittyvät valinnat ja käyttäytyminen. Mediapuhe on puhetta kulttuuristen ja ammatillisten äitiyden odotusten rikkomisesta, uudelleen tulkinnasta ja niiden muovaamisesta itselle sopiviksi. Mediapuheessa hyvää äitiyttä konstruoi äidin itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat. Aineistojen kautta rakentuu moninaisten ja ristiriitaisten, äitejä eri suuntaan vetävien kulttuuristen odotusten kirjo. Odotukset jäsentyvät neljälle ulottuvuudelle: 1) lapselle omistautuva – itseään toteuttava, 2) emotionaalinen side – rationaalinen tehtävä, 3) odotuksia toteuttava – omaehtoinen, 4) itsenäinen - äitiyttä jakava. Äitiyden toteuttaminen kulttuurisesti ”oikein” on näiden odotusten välissä tasapainoilua. Ulottuvuuksien kautta esille tulevat kaksoisviestit voivat heikentää äitien itsetuntoa, tuottaa riittämättömyyden tunteita tai yllyttää suorittamaan äitiyttä. Myös äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää tasapainoilua, jottei äitejä idealisoida tai syyllistetä kulttuurisia odotuksia vasten.

<b>Moderskap som kulturella förväntningar</b> Fokus för forskningen är de kulturella förväntningar som sätts på moderskap. Förväntningarna undersöks via diskussioner bland professionella inom familjearbetet och i medierna. Målet med forskningen är att synliggöra alternativa sätt att konstruera moderskap som gott eller otillräckligt och utmana till reflektioner kring grunderna och följderna av olika uppfattningar inom barnskyddsarbetet. De uppkomna tolkningarna erbjuder de professionella med verktyg att kritiskt värdera de kulturella förväntningar på moderskap, som oundvikligen är del av de tolkningsfrågor som uppstår inom barnskyddsarbetet. De kulturella förväntningarna på moderskapet påverkar också upplevelsen av moderskap på det personliga planet. Moderskapets kulturella konstruktion analyseras ur två textmaterial. Det ena materialet utgörs av de gruppdiskussioner som insamlades i samband med Stakes Familjearbetsprojekt år 1999. Det andra materialet utgörs av intervjuer med mödrar samlade ur finländska familje- och damtidningar (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) som utkom under samma tidsperiod som Familjearbetsprojektet pågick. Forskningsfrågorna är 1) Vad fäster sig familjearbetsproffsens omsorgstal gällande mödrarna vid och hurudana kulturella moderskapsförväntningar konstrueras därigenom? 2) Hurudana moderskapsförväntningar konstrueras via mediernas intervjuer? 3) Hurudana förväntningar på moderskap konstruerar dessa diskurser tillsammans? De teoretisk-metodologiska hörnstenarna för analysen är socialkonstruktivism och en feministisk kunskapsförståelse. Analysmetoden utgörs av en kvalitativ, på materialets villkor framåtskridande, feministiskt och kritiskt färgad läsning som drar nytta av tematisering samt idéer och begrepp hämtade ur diskursanalys och feministisk metodologi. I de diskussioner som analyseras konstrueras moderskap ur två perspektiv; barnens behov (proffsen) och kvinnans behov (medierna). De professionella talar om situationer då mödrarnas verksamhet bryter mot kulturellt accepterade bilder av ett gott moderskap, äventyrar barnets välmående och där de professionella måste ingripa. De professionellas tolkningar kan ses som skickliga bedömningar gjorda ur barnets perspektiv, med mödrarna och deras individuella egenskaper och drag som fixpunkt. I centrum för de professionellas omsorgstal ligger moderns interaktionsrelationer och moderns känslor, beteenden och attityder. Ett tillräckligt moderskap konstrueras via skapandet av hemmet, uppbyggandet av en anknytningsrelation och genom att sätta barnet i första hand. Däremot verkar det som om de professionella inte bedömer moderskapet utifrån moderns andra identiteter eller kontexter. Ställvis reflekterar de professionellas tolkningar även stereotypiska och idealistiska förväntningar, som moderskapet sedan bedöms emot. Sådana inslag kan ses som tecken på att mödrarnas behov inte möts och förstås inom barnskyddsarbetet. Forskningen tar upp behovet av att utveckla ett feministiskt inriktat barnskyddsarbete, där klienterna inte bara ses som mödrar, utan även som kvinnor med individuella behov. Ett professionellt stödjande av moderskap förutsätter kännedom om samtida kulturella moderskapsideal. Genom medierna ges modeller för kvinnlighet och moderskap via mödrar som syns i offentligheten. I mediernas kvinno- och moderskapstal bryts många av de kulturellt och professionellt betingade moderskapsförväntningarna. I medietalet konstrueras ett gott moderskap genom moderns självständighet, ett rikt socialt liv, professionell identitet och personliga val. Genom materialet målas ett mångfasetterat och motstridigt spektrum av kulturella förväntningar på moderskap upp. Förväntningarna disponeras i fyra dimensioner: 1) ägnar sig åt sina barn – förverkligar sig själv, 2) emotionellt band – rationell uppgift, 3) förverkligande av förväntningar – frivillighet, 4) självständighet – delande av moderskap. Att förverkliga moderskapet på ett kulturellt ”rätt” sätt är att balansera mellan dessa förväntningar. De dubbla budskap som framkommer i dimensionerna kan försvaga mödrarnas självkänsla, ge upphov till känslor av otillräcklighet eller provocera fram ett presterande av moderskapet. Även stödet till de professionella kräver finkänslighet för att undvika ett idealiserande av mödrarna eller ett skuldbeläggande gentemot kulturella normer.

<b>Motherhood as Cultural Expectations</b> The research discusses cultural expectations produced for motherhood, which are examined from two different discourses: from the discourse of professionals employed in child welfare (family work) and from the discourse in media. The research frame aims to make explicit alternative ways to construct motherhood as good or insufficient, as well as to challenge to consider the bases and consequences of different interpretations in child welfare. The arisen interpretations offer professionals tools to critically evaluate the cultural expectations for motherhood which are inevitably a part of the interpretation work involved in child welfare problems. Cultural expectations for motherhood also affect the way motherhood is experienced on personal level. The cultural definition of motherhood is analyzed from two text materials. One set of material is formed by group discussions of family work professionals working in child welfare, gathered during a family work project of Finnish National Research and Development Centre for Welfare and Health in 1999. Mother interviews collected from Finnish women’s and family magazines (Kotiliesi, Anna and Kaksplus) within the time frame of the family work project constitute the other set of material. The research questions are: 1) what is the focus of the professionals' discourse of worry considering mothers, and what kind of cultural expectations for motherhood it constructs? 2) What kind of expectations for motherhood the mother interviews in media construct? 3) What kind of expectation horizon for motherhood these two discourses together produce? The theoretical methodological cornerstones of the analysis are social constructionism and feminist conception of knowledge. The method of analysis is qualitative reading method that proceeds in the terms of the research material, is feminist and critically oriented, and employs the ideas and concepts of thematisation, discourse analysis and feminist methodology. In the analyzed discussions, motherhood is constructed from the viewpoints of child's needs (professionals) and woman's needs (media). The professionals discuss situations in which mother's actions contravene the cultural image of a good mother and expose the child to danger, and professional intervention is needed. The interpretations of professionals portray proficient evaluations that focus on mothers' individual capabilities and characteristics, and which are made from the viewpoint of child's interests. Mother's interaction relationships, feelings, behaviour and attitudes are at the centre of the professional discourse of worry. Sufficient motherhood is constructed through homemaking, building of attachment relationship, and giving priority to the child. On the contrary, it seems that motherhood is not evaluated in relation to mother's other identities or the context of motherhood. In places, the interpretations of professionals also reflect stereotypical and idealistic expectations, against which motherhood is evaluated. This kind of features can indicate that mothers' needs for help are not met or understood in child welfare. The research shows the need to develop feminist oriented child welfare that recognises the client mothers also as women with needs of their own. Understanding the contemporary culture and the ideals of motherhood contained in it is a prerequisite for professional supporting of motherhood. Media discourse provides models of womanhood and motherhood with the help of mothers who have attained celebrity status. This discourse demonstrates braking, reinterpreting and moulding cultural and professional expectations for motherhood in order to make them more suitable for oneself. In media discourse, good motherhood is constructed by mother’s independence and personal space, the richness of social life, professional identity and personal choices. An array of diverse and contradictory cultural expectations that pull mothers into different directions is identified from the research material. The expectations are organized in four dimensions: 1) devoted to the child – fulfilling herself, 2) emotional bond – rational task, 3) fulfilling expectations – unconstrained, 4) independent – sharing motherhood. Practising motherhood in a culturally "right" way means balancing between these expectations. The double messages that are shown by these dimensions can undermine mothers' self-esteem, produce feelings of insufficiency or pressure them to perform motherhood. The professional supporting of motherhood also requires a balancing act so that mothers will not be idealised or blamed based on cultural expectations.