Tiedon jakaminen sosiaalisen median työkalujen avulla ICT-yrityksen tulosyksikön sisällä

Työssä on tutkittu ICT-yrityksessä ja sen Yritysasiakas-tulosyksikössä käytössä olevien sosiaalisen median työkalujen hyödyntämisen mahdollisuuksia ja haasteita yrityksen sisäisessä tiedonjakamisessa. Työssä on teorian ja kohdeorganisaatioon tehdyn web-kyselyn avulla selvitetty, mitä haasteita nykyisissä sosiaalisen median työkalujen käytössä on ja millä edellytyksillä sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin yrityksen sisäisessä tiedon jakamisessa ja toimintatapamuutoksissa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin web-kyselytutkimuksena Yritysasiakas-tulosyksikön henkilöille kesäkuussa 2011. Web-kysely kohdistettiin 493 henkilölle, joista 138 (28 %) vastasi kyselyyn. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tuloksina ilmeni, että sosiaalisen median työkalujen käytöstä yrityksen sisällä saadaan eniten hyötyä, kun ne on kytketty osaksi jokapäiväisiä työrutiineja ja prosesseja. Yrityskulttuurin tulee olla vahvasti yhteisöllinen ja organisaatiorakenteen mahdollisimman kevyt. Sosiaalisen median käyttö edellyttää avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä, jossa annetaan myös aikaa sosiaalisessa mediassa käytäville keskusteluille. Käytettävien sosiaalisen median työkalujen määrä tulee olla mahdollisimman pieni. Sosiaalisen median käytön tavoitteiden ja ohjeistusten tulee olla selkeät. Tutkimustulosten perusteella kohdeorganisaation tulee ensin asettaa selkeät tavoitteet sosiaaliselle medialle ja sen työkalujen käytölle. Työkalujen pitää olla kytketty kiinteästi osaksi päivittäisiä toimintatapoja. Työkalujen nykyistä määrää pitää vähentää ja keskittää käyttö mahdollisesti yhteen työkaluun. Valitun työkalun ja sosiaalisen median käyttöä tulee kouluttaa ja kannustaa käyttäjiä sen käyttöön.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Intra-organizational knowledge transfer in a Finnish multinational company

The ability of a multinational company to effectively transfer knowledge from one unit to another can create a great source of competitive advantage and is crucial for long-term success. However, in their attempts to disseminate existent knowledge across national boundaries, organizations encounter several obstacles. Especially challenging is the transfer of tacit knowledge, the most valuable kind, as it is embedded in the minds and the behavior of people. The purpose of this study is to identify the main factors and challenges to be considered in intra-organizational knowledge transfer and consequently develop a framework that could be utilized to improve the process. The research is of qualitative nature and it adopts an exploratory approach. The study was further conducted as an intensive single-case study through studying a Finnish multinational company, and the researcher adopted a role as a participant observant in the research setting. Other data collection methods include semi-structured interviews and an online survey. The research findings show that knowledge transfer is currently challenging within the international sales organization of the case company. The majority of knowledge is currently concentrated in the company headquarters, and it is not always systematically distributed to the regional offices abroad. The main factor affecting knowledge transfer seems to be the organizational culture, which does not support or encourage knowledge sharing. The company is struggling in having a common place for information and employees that lack proper social networks have difficulties accessing relevant knowledge. Some recommended improvement suggestions include the institutionalization of knowledge transfer by turning it into an articulated organizational goal, and the implementation of a reward system that includes soft factors, such as teamwork and knowledge sharing behavior. Furthermore, the organizational culture should be more open and supportive in order to reinforce trust. Individuals in regional offices should be given better support by offering them dedicated mentors and increasing the amount of expatriation. Finally, knowledge should actively be codified and stored in commonly shared platforms where it is easily accessible by all employees.

Collaborative information behaviour : a case study of two research groups

The aim of the licentiate thesis is to examine researchers' information practices in research groups. The researchers were involved with study communication and media related issues within Social Sciences and Humanities Faculties. The theoretical framework of the study comprises the new holistic models of information seeking (for example: Meho and Tibbo, 2003; Seldén, 1999) and the collective aspects of information behaviour (Prekop, 2002 ; Talja, 2002; Talja and Hansen, 2006). The research questions are: 1. How do scholars seek information in research groups? 2 What kind of collaborative information behaviour occurs in the research groups? The research data was gathered by interviews and observations. Three meetings of a research group at the University of Tampere were observed during the autumn of 2004. The group members and the group leader of the research group were interviewed in the spring of 2005. The research group members and the group leader of a research group at the University of Jyväskylä were interviewed in the autumn of 2005. Altogether, two research group leaders and eight researchers were interviewed. The significance of the research group for information seeking is more important in closeknit research groups than in rather loose research groups. The significance of the research group for information seeking can be at least threefold. First, research group members can inform the group about relevant information resources and potential library or other information services. Second, the research group can to some extent compensate for the information seeking systems of libraries by distributing material and information resources. Third, information seeking can be carried out in collaboration in research groups. The significance of the research group was found to be most important in informing about new information services and marketing library systems. Recommendations from colleagues were often needed to mobilize researchers into using new library services. The significance of colleagues in informing about library services is in line with earlier studies. The present study showed that sometimes information from colleagues was regarded as more important than information distributed directly by the local library. A culture of information sharing, including mutual trust, seemed mainly to be reflected in collaboration and collaborative information seeking in the research groups studied. The timing of the onset of individual research seemed to be related to the information sharing culture and social networks in research groups. The simultaneous onset of the research work by group members seemed to promote the growth of unbiased collaboration, also in information seeking.

Innovation in a Non-Formal Adult Education Organisation – Multi-Case Study in Four Adult Education Centres

More than ever, education organisations are experiencing the need to develop new services and processes to satisfy expanding and changing customer needs and to adapt to the environmental changes and continually tightening economic situation. Innovation has been found in many studies to have a crucial role in the success of an organisation, both in the private and public sectors, in formal education and in manufacturing and services alike. However, studies concerning innovation in non-formal adult education organisations, such as adult education centres (AECs) in Finland, are still lacking. This study investigates innovation in the non-formal adult education organisation context from the perspective of organisational culture types and social networks. The objective is to determine the significant characteristics of an innovative non-formal adult education organisation. The analysis is based on data from interviews with the principals and fulltime staff of four case AECs. Before the case study, a pre-study phase is accomplished in order to obtain a preliminary understanding of innovation at AECs. The research found strong support for the need of innovation in AECs. Innovation is basically needed to accomplish the AEC system’s primary mission mentioned in the ACT on Liberal Adult Education. In addition, innovation is regarded vital to institutes and may prevent their decline. It helps the institutes to be more attractive, to enter new market, to increase customer satisfaction and to be on the cutting edge. Innovation is also seen as a solution to the shortage of resources. Innovative AECs search actively for additional resources for development work through project funding and subsidies, cooperation networks and creating a conversational and joyful atmosphere in the institute. The findings also suggest that the culture type that supports innovation at AECs is multidimensional, with an emphasis on the clan and adhocratic culture types and such values as: dynamism, future orientation, acquiring new resources, mistake tolerance, openness, flexibility, customer orientation, a risk-taking attitude, and community spirit. Active and creative internal and external cooperation also promote innovation at AECs. This study also suggests that the behaviour of a principal is crucial. The way he or she shows appreciation the staff, encouragement and support to the staff and his or her approachability and concrete participation in innovation activities have a strong effect on innovation attitudes and activities in AECs.

Value co-creation in gaming the industry: A qualitative research on virtual discussion forums

This study discusses the procedures of value co-creation that persist in gaming industry. The purpose of this study was to identify the procedures that persist in current video gaming industry which answers the main research problem how value is co-created in video gaming industry followed by three sub questions: (i) What is value co-creation in gaming industry? (ii) Who participates in value co-creation in gaming industry? (iii) What are the procedures that are involved in value co-creation in gaming industry? The theoretical background of the study consists of literature relating to the theory of marketing i.e., notion of value, conventional understanding of value creation, value chain, co-creation approach, co-production approach. The research adopted qualitative research approach. As a platform of relationship researcher used web 2.0 tool interface. Data were collected from the social networks and netnography method was applied for analyzing them. Findings show that customer and company both co-create optimum level of value while they interact with each other and within the customers as well. However mostly the C2C interaction, discussions and dialogues threads that emerged around the main discussion facilitated to co-create value. In this manner, companies require exploiting and further motivating, developing and supporting the interactions between customers participating in value creation. Hierarchy of value co-creation processes is the result derived from the identified challenges of value co-creation approach and discussion forums data analysis. Overall three general sets and seven topics were found that explored the phenomenon of customer to customer (C2C) and business to customer (B2C) interaction/debating for value co-creation through user generated contents. These topics describe how gamer contributes and interacts in co-creating value along with companies. A methodical quest in current research literature acknowledged numerous evolving flows of value in this study. These are general management perspective, new product development and innovation, virtual customer environment, service science and service dominant logic. Overall the topics deliver various realistic and conceptual implications for using and handling gamers in social networks for augmenting customers’ value co-creation process.

Kramerius - Fedora based open source system for a digital library

Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

Tutkimustiedon hyödyntäminen valtioneuvoston lainvalmistelussa

Valtioneuvoston ja koko julkisen sektorin päätöksenteossa tulisi yleisesti pyrkiä riittävään tieteelliseen tietopohjaan. Hallitusten toimintaa on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei tutkimustietoa huomioida riittävästi päätöksenteossa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin tieteellisen tiedon hyödyntämistä valtioneuvoston lainvalmistelutyössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää mitkä ovat merkittävimmät tutkimustiedon hyödyntämisen haasteet lainvalmistelussa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen kohteena oli kolme eri valtioneuvoston lainsäädäntöhanketta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joita tehtiin sekä ministeriöiden että tutkimusorganisaatioiden edustajille. Tutkimus osoitti, että aiemmat tutkimustulokset ovat hyvin usein uuden lainsäädännön taustalla ja tutkimustietoa hyödynnetään tietoisesti eri tavoin lainvalmistelutyössä. Syyt tutkimustiedon hyödyntämättömyydelle ovat pääosin inhimillisiä. Osaan tutkimustiedon hyödyntämiseen liittyvistä haasteista voidaan vaikuttaa yksilön tai organisaation toimintatavoilla, mutta esimerkiksi poliittisen päätöksenteon erityispiirteiden vaikutukset tutkimustiedon hyödyntämiseen nähdään monimutkaisempana haasteena ja ne tarjoavat potentiaalisen aiheen jatkotutkimukselle.

Mistä on hyvät tytöt tehty? Somalitytöt ja maineen merkitykset

Tutkimus käsittelee islaminuskoisten somalityttöjen hyvään ja huonoon maineeseen liittyviä uskonnollisia, kulttuurisia ja etnisiä määrittelyjä ja niiden merkityksiä heidän arjessaan. Turussa hankittu etnografinen tutkimusaineisto koostuu osallistuvaan havainnointiin perustuvasta kenttäpäiväkirja-aineistosta sekä kahdestakymmenestäviidestä 17‒35-vuotiaiden somalityttöjen ja -naisten teemahaastattelusta vuosilta 2003–2006. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaista somalityttöä pidetään maineeltaan hyvänä ja miten tytön maine voi mennä. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä sitä, mikä merkitys sosiaalisilla verkostoilla on tyttöjen maineen määrittelyssä. Toisaalta kysytään, mitä somalitytöt ja nuoret naiset itse ajattelevat tytön maineeseen liittyvistä odotuksista ja miten he niistä tietoisina toimivat. Lähestymistapa rakentuu uskontotieteen, antropologian, sukupuolentutkimuksen, tyttötutkimuksen, nuorisotutkimuksen ja kulttuurimaantieteen näkökulmia yhdistelemällä. Ensimmäisessä aineistontulkintaluvussa tarkastellaan tyttöyteen ja maineen rakentumiseen liittyvää ruumiillista merkityksenantoa pukeutumisen, seksuaalisuuden, tyttöjen ympärileikkausta koskevan asennemuutoksen ja seurustelun teemojen kautta. Toisessa luvussa keskitytään kaupunkitilan ja tyttöjen vapaa-ajanvieton sosiotilallisiin tulkintoihin sekä tyttöjen käytöstä kodin ulkopuolella määritteleviin ja mainetta rakentaviin puheisiin. Haastatellut arvostivat islamiin ja somaliperinteeseen liittyviä arvoja ja pitivät niitä oman käytöksensä ohjenuorina. Omanarvontunto, itsekontrolli ja vastuuntunto omista teoista liitettiin ”hyvään tyttöyteen”. Tyttöjen toimijuus ilmeni heihin kohdistuvien odotusten suuntaisena käyttäytymisenä ja näiden ihanteiden arvostamisena. Toimijuus näkyi myös tiettyjen tyttöihin ja poikiin kohdistuvien erilaisten odotusten kyseenalaistamisena ja joissakin tapauksissa vastoin odotuksia toimimisena. Turkua myös verrattiin somalityttöjen käytöksen osalta pääkaupunkiseutuun. Tässä vertailussa Turku nimettiin kulttuurisen jatkuvuuden, pääkaupunkiseutu kulttuurisen muutoksen paikaksi. Haastateltujen mukaan yhteisöllisiä tulkintoja tyttöjen käytöksestä tehtiin puheissa ja juoruissa, usein suhteessa havaintoihin suomalaistyttöjen käytöksestä. Tyttöjen arkeen nämä etniset ja moraaliset eroteot eivät kuitenkaan vaikuttaneet aina samalla tavoin, koska tulkinnat tyttärille sopivasta ja mahdollisesta käytöksestä voivat vaihdella perheiden välillä. Tutkimus tuo esille, että tytön hyvä maine on eräs perheen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Somalityttöjen käytös on myös eräs yhteisöllinen peili, jota vasten tehdään laajempia tulkintoja somalikulttuurin ja uskonnollisten arvojen tilasta diasporassa. Liiallinen muutos tyttöjen käyttäytymisessä uhkasi yhteisöllistä jatkuvuutta ja uskonnolliskulttuuristen arvojen välittymistä seuraaville sukupolville. Laajasti ymmärrettynä ”hyvä tyttöys” ja hyvä maine oli onnistuneen kulttuurisen neuvottelun tulosta diasporassa. Se tarkoitti, että tyttö kiinnittyi somalialaiseen taustaansa ja sen välittämiin arvoihin, osallistuen samalla kuitenkin myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

Sosiaalisen pääoman verkostotutkimus kohdeyrityksessä

Tässä sosiaalisen pääoman verkostotutkimuksessa tarkastellaan valitun rahoitusalalla toimivan kohdeyhtiön sosiaalisen verkoston rakennetta. Työn tavoitteena on määritellä kohdeorganisaation sosiaalinen verkosto ja löytää avainhenkilöt, jotka ovat keskeisiä organisaation toiminnalle ja tiedonjakamiselle. Näiden tunnistettujen roolien kautta pyritään selvittämään miten yritykset laajemmin voivat hyödyntää yritysten epämuodollista sosiaalista verkostoa yleensä tiedon jakamisessa. Tuloksilla pyritään myös hakemaan tukea sille miten sosiaalista epämuodollista verkostoa voidaan hyödyntää silloin kun organisaatio on muutostilassa. Työ on laadullinen tutkimus jota tuetaan numeerisella aineistolla joka on kerätty verkostokyselyllä. Pääasiallinen aineisto tutkimukselle kerättiin teemahaastatteluilla. Empiirinen aineisto kerättiin verkostoanalyysillä koko kohdeyhtiön henkilökunnalle lähetetyllä kyselyllä. Tästä johdettuna luotiin sosiaalisen verkosto kartta ja analysoitiin tulokset. Tuloksien avulla löydettyjä havaintoja käytettiin teemahaastatteluiden pohjana varsinaiselle tutkimukselle. Haastateltavat henkilöt edustivat organisaation eri yksiköitä ja ammattiryhmiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, että kohdeyrityksen sosiaalisen verkoston rakenne poikkeaa tyypillisestä muodollisesta organisaatiorakenteesta huomattavasti. Tutkimuksessa havaittiin selkeitä avainhenkilöitä joiden roolit korostuvat organisaation toiminnalle oleellisina tietoväylinä. Näiden avainhenkilöiden kautta haetaan tietoa ja apua päätöstentekoon organisaation kaikilla tasoilla. Tutkimus osoittaa myös sen, että sosiaalisen pääoman kasvaessa oikeaa tietoa osataan hakea oikeasta paikasta nopeammin ja tehokkaammin epämuodollisia reittejä pitkin. Tunnistamalla avainhenkilöt organisaatiossa, yritykset pystyvät vaikuttamaan tiedonkulkuun myös silloin kun yritys on muutostilassa. Vaikuttamalla ja kommunikoimalla myös epäformaalien verkostojen kautta yrityksien on helpompi muokata toimintatapojaan muutoksien yhteydessä.

Käyttäjien manipulointi internetin yhteisöpalveluissa: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Internetin yhteisöpalveluiden käyttäjien avoimuus ja sosiaalisuus altistavat heidät monenlaisille riskeille. “Social engineering” eli käyttäjien manipulointi on uhka, joka liittyy informaation hankkimiseen perinteisen kanssakäymisen kautta, mutta yhä enenevissä määrin myös internetissä. Kun kanssakäyminen tapahtuu internetin välityksellä, käyttäjien manipuloijat hyödyntävät yhteisöpalveluita yhteydenpitoon uhrien kanssa sekä paljon käyttäjäinformaatiota sisältävänä alustana. Tämän tutkielman tarkoitus on löytää internetin yhteisöpalveluiden ja käyttäjien manipuloinnin välinen yhteys. Tämä päämäärä saavutettiin etsimällä vastauksia kysymyksiin kuten: Mitkä ovat tyypilliset hyökkäystyypit? Miksi informaatiolla on niin suuri rooli? Mitä seurauksia ilmiöllä on ja miten hyökkäyksiltä on mahdollista suojautua? Vastaukset kysymyksiin löydettiin toteuttamalla systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Katsaus muodostui yhdistämällä tärkeimmät löydökset 60 tarkoin valitusta ilmiötä käsittelevästä artikkelista. Käyttäjien manipuloinnin huomattiin olevan hyvin laaja ja monimutkainen ilmiö internetin yhteisöpalveluissa. Huomattiin, että manipulointia ilmenee sivustoilla useissa erilaisissa muodoissa, joita ovat muun muassa tietojen kalastelu, profiilien yhdistäminen, sosiaaliset sovellukset, roskaposti, haitalliset linkit, identiteettivarkaudet, tietovuodot ja erilaiset huijaukset, jotka hyödyntävät sekä ihmisluonnon että sivustojen perusominaisuuksia. Haavoittuvuus ja luottamus havaittiin myös tärkeiksi aspekteiksi, sillä ne yhdistävät informaation merkityksen ja ihmisluonnon, jotka molemmat ovat avaintekijöitä sekä manipuloinnissa että yhteisöpalvelusivustoilla. Vaikka ilmiön seurausten huomattiin olevan negatiivisia niin käyttäjien olemukselle internetissä kuin todellisessakin elämässä, havaittiin myös, että ilmiön ymmärtäminen ja tunnistaminen helpottaa siltä suojautumista

Child care by choice or by default? : examining the experiences of unregulated home-based child care for women in paid work and training

This thesis aims to uncover the dynamics, causes and outcomes of women's reliance on unregulated home-based child care in Ontario, Canada, and the implications ofthis form of care for women's equality. Drawing on a longitudinal qualitative study, I examine the diverse experience of 14 women using home-based child care and engaged in both paid work/training and care work for children under the age of six, and draw comparisons with users of other forms of child care. I argue that home-based child care involves high levels of instability for continuity of care and is chosen largely as a default position based on economic considerations. It represents a compromise between the demands of social reproduction and paid work/training that entangles mothers in relations of exploitation with care providers. Doing so leaves both mothers and care providers socially and economically vulnerable and relying on social networks to fill in the gaps.

Relations sociales et troubles dépressifs chez les personnes âgées au Québec : interactions avec le genre et la région de résidence

Chez les personnes âgées, la dépression est un problème important en santé publique, à cause de sa prévalence élevée et de son association avec les incapacités fonctionnelles, la mortalité et l’utilisation des services. La plupart des études ont montré que le manque de relations sociales était associé à la dépression, mais les résultats ne sont pas clairs. Au Québec et au Canada, on possède peu de données sur la prévalence de la dépression chez les personnes âgées et de son association avec les relations sociales. Peu d’études ont examiné le rôle des relations sociales sur l’utilisation des services de santé par les personnes âgées déprimées. Le but de cette recherche était d’examiner le rôle des relations sociales dans la présence de la dépression et dans la consultation chez un professionnel de la santé des personnes âgées déprimées, au Québec. Plus spécifiquement, ce travail visait à : 1) examiner les associations entre les relations sociales et les troubles dépressifs selon la région de résidence; 2) examiner les associations différentielles des relations sociales sur la dépression des femmes et des hommes âgés; 3) examiner le rôle des relations sociales dans la consultation auprès d’un professionnel de la santé des personnes âgées déprimées. Pour répondre à ces objectifs, nous avons utilisé les données de l’enquête ESA (Enquête sur la Santé des Aînés), réalisée en 2005 -2006 auprès d’un échantillon de 2670 personnes âgées résidant à domicile au Québec, qui nous ont permis de rédiger trois articles. Les troubles dépressifs (incluant la dépression majeure et mineure) ont été mesurés, selon les critères du DSM-IV, en excluant le critère de l’altération du fonctionnement social, professionnel ou dans d’autres domaines importants, à l’aide du questionnaire ESA développé par l’équipe de recherche. Les relations sociales ont été mesurées à l’aide de cinq variables : (1) le réseau social; (2) l’intégration sociale; (3) le soutien social, (4) la perception d’utilité auprès des proches et (5) la présence de relations conflictuelles avec le conjoint, les enfants, les frères et sœurs et les amis. Des modèles de régression logistique multiple ont été ajustés aux données pour estimer les rapports de cote et leur intervalle de confiance à 95 %. Nos résultats ont montré des prévalences de dépression plus élevées chez les personnes qui résident dans les régions rurales et urbaines, comparées à celles qui résident dans la région métropolitaine de Montréal. La pratique du bénévolat, le soutien social et les relations non conflictuelles avec le conjoint sont associés à une faible prévalence de dépression, indépendamment du type de résidence. Comparés aux hommes, les femmes ont une prévalence de dépression plus élevée. L’absence de confident est associée à une prévalence de dépression élevée, tant chez les hommes que chez les femmes. La probabilité de dépression est plus élevée chez les hommes veufs et chez ceux qui ne pratiquent pas d’activités de bénévolat, comparativement à ceux qui sont mariés et font du bénévolat. Chez les femmes, aucune association significative n’a été observée entre le statut marital, le bénévolat et la dépression. Cependant, la présence de relations conflictuelles avec le conjoint est associée avec la dépression, seulement chez les femmes. Les relations avec les enfants, les frères et sœurs et les amis ne sont pas associées avec la dépression dans cette population de personnes âgées du Quebec. En ce qui concerne la consultation chez un professionnel de la santé, nos résultats ont révélé que presque la moitié des personnes âgées dépressives n’ont pas consulté un professionnel de la santé, pour leurs symptômes de dépression, au cours des 12 derniers mois. Par ailleurs, notre étude a montré que les personnes âgées qui disposent de tous les types de soutien (confident, émotionnel et instrumental) consultent plus pour leurs symptômes de dépression que ceux qui ont moins de soutien. Comparativement aux hommes mariés, les femmes mariées consultent plus les professionnels de la santé, ce qui laisse supposer que le réseau de proches (épouse et enfants) semble agir comme un substitut en réduisant la fréquence de consultation chez les hommes. Vu la rareté des études canadiennes sur la prévalence de la dépression chez les personnes âgées et les facteurs psychosociaux qui y sont associés, les résultats de ce travail seront utiles pour les cliniciens et pour les responsables des politiques à l’échelle nationale, provinciale et locale. Ils pourront guider des interventions spécifiques, selon la région de résidence et pour les hommes et les femmes âgées, dans le domaine de la santé mentale.

Les Réseaux de la Pénombre:Typologie de l'aide reçue par les Personnes Âgées

Nous nous sommes intéressés à l’analyse et à la mise à jour d’une typologie de l’aide reçue par les personnes âgées de 65 ans et plus vivant à domicile. Cette étude secondaire s’est basée sur les données recueuillies dans deux milieux francophones, Hochelaga-Maisonneuve (HM) et Moncton (MCT). La collecte de données avait été faite par l’entremise d’un questionnaire administré par entrevue face à face. Les deux objectifs, de cette thèse sont : 1) Établir une typologie des réseaux d’aide, résultant de la combinaison des sources d’aide et des tâches accomplies ; 2) Identifier les principaux déterminants d’appartenance aux réseaux. La typologie obtenue met en relation les ressources, formelles ou informelles, utilisées par les personnes âgées et l’aide instrumentale reçue. La capacité ou l’incapacité à effectuer neuf activités de la vie quotidienne et huit de la vie domestique ont servi à évaluer l’aide reçue. Six ressources formelles et dix informelles ont été examinées selon qu’elles étaient les 1ères, 2ièmes ou 3ièmes sources d’aide utilisées par les personnes âgées. L’approche privilégiée s’est inspirée de celle des réseaux sociaux et du modèle de Pescosolido. C’est l’influence des caractéristiques sociodémographiques des personnes âgées, de leurs états de santé, de leurs habitudes de vie sur leurs réseaux qui nous ont intéressés. Les résultats sont présentés à chaque fois pour nos deux milieux séparément. Nous commençons par un descriptif des sources d’aide utilisées et des aides reçues. Puis les profils des sources d’aide utilisées et des activités accomplies sont exposés pour l’ensemble des personnes âgées. Ces profils servent de base pour obtenir notre typologie. Elle comprend cinq catégories. Ces catégories sont toutes composées de personnes âgées faisant appel à de l’aide formelle, informelle ou mixte pour accomplir des tâches uniques ou multiples. La première catégorie « Transitoire », comprend 39% (HM) et 46% (MCT) des personnes âgées qui débute un processus d’incapacité. Elles font appel à des ressources informelles pour accomplir une tâche unique. La deuxième catégorie « Personnes âgées seules » en rassemble 14% (HM et MCT), majoritairement des femmes, avec peu d’incapacités. Ces dernières utilisent de l’aide formelle pour une tâche unique. La troisième catégorie « Familiale » regroupe 12% (HM et MCT) des personnes âgées bien entourées qui ont plusieurs incapacités. Ces gens font appel à des sources d’aide informelles pour réaliser des tâches multiples. La quatrième catégorie « Très fragile » rassemble 30% (HM) et 25% (MCT) des personnes âgées peu entourées ayant beaucoup d’incapacités. Elles utilisent des ressources d’aide mixtes pour effectuer des tâches multiples. La cinquième catégorie « Pré institutionnel » comprend 4% (HM et MCT) des personnes âgées qui ont le plus d’incapacités et qui sont seules. Ces gens font appel à de l’aide formelle pour des tâches multiples. Les déterminants d’appartenance à ces catégories proviennent des blocs sociodémographiques, état de santé et réseaux sociaux de notre modèle théorique. Une des contributions importantes de cette thèse a été de pouvoir identifier cinq catégories bien distinctes composant une typologie de l’aide reçue, indépendamment du milieu, par des personnes âgées vivant à domicile. MOTS CLÉS : Typologie, réseaux sociaux, personnes âgées, services de soins, formels, informels, aides reçues, sources d’aide, incapacités, déterminants d’appartenance, fragilité