Tutkimustiedon hyödyntäminen valtioneuvoston lainvalmistelussa

Valtioneuvoston ja koko julkisen sektorin päätöksenteossa tulisi yleisesti pyrkiä riittävään tieteelliseen tietopohjaan. Hallitusten toimintaa on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei tutkimustietoa huomioida riittävästi päätöksenteossa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin tieteellisen tiedon hyödyntämistä valtioneuvoston lainvalmistelutyössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää mitkä ovat merkittävimmät tutkimustiedon hyödyntämisen haasteet lainvalmistelussa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen kohteena oli kolme eri valtioneuvoston lainsäädäntöhanketta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joita tehtiin sekä ministeriöiden että tutkimusorganisaatioiden edustajille. Tutkimus osoitti, että aiemmat tutkimustulokset ovat hyvin usein uuden lainsäädännön taustalla ja tutkimustietoa hyödynnetään tietoisesti eri tavoin lainvalmistelutyössä. Syyt tutkimustiedon hyödyntämättömyydelle ovat pääosin inhimillisiä. Osaan tutkimustiedon hyödyntämiseen liittyvistä haasteista voidaan vaikuttaa yksilön tai organisaation toimintatavoilla, mutta esimerkiksi poliittisen päätöksenteon erityispiirteiden vaikutukset tutkimustiedon hyödyntämiseen nähdään monimutkaisempana haasteena ja ne tarjoavat potentiaalisen aiheen jatkotutkimukselle.

Making better decisions that rely on an adequate scientific knowledge base is a goal that Finnish government and the whole public sector should be striving for. Nevertheless, governments have been criticized for not including adequate scientific research evidence in the decision-making process. This study examined how research evidence is used and utilized in government’s legislative work. The aim of the study was also to find out what are the main challenges in the use of research evidence in legislative work. The study was conducted as a qualitative case study. Three different legislative projects of the government were researched. The empirical part of the study was executed as semi-structured interviews with both the representatives of the ministries and research organizations. The study indicated that research findings very often work as a base for new legislation and when available, research evidence is deliberately utilized in law-drafting work for different kind of purposes. The reasons why research evidence might not be used are mainly human and some of these challenges can be tackled by individual’s or organization’s courses of action. However, the impact of the special characteristics of political decision-making on the use of scientific evidence is fairly significant and complicating. This might be a potential theme for further research.