Vakioidut optiot sähkökaupassa

Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat muuttuneet viime vuosina huomattavasti. Sähkömarkkinalakiuudistuksessa poistettiin muodollisesti kilpailun esteet, mutta uusien toimintamuotojen omaksuminen on Suomessa vasta alussa. Sähkömarkkinaosapuolet altistuvat riskriskeille, joita toimialalla ei ole aikaisemmin esiintynyt. Suurimpana riskitekijänä voidaan pitää epävarmuutta tulevasta sähkön hintatasosta, joka voi vaikuttaa merkittävästi yrityksen liiketoiminnan tulokseen. Tässä diplomityössä tarkastellaan, miten hinnanvaihtelua vastaan pystytään suojautumaan sähköjohdannaisten avulla. Kaupankäynti johdannaissopimuksilla edellyttää markkinoiden aktiivista seuraamista ja organisoitua sähkökaupan riskienhallintaa. Riskienhallinnan tehtävänä ei ole riskien eliminoiminen, vaan niiden sopeuttaminen yrityksen tuotto-odotuksien ja riskiensietokyvyn mukaisiksi. Ennen sähkömarkkinoiden avautumista suojauduttiin sähkön hintariskeiltä pitkillä toimitussopimuksilla. Uudessa markkinatilanteessa suojaus voidaan toteuttaa joustavasti ja kohtuullisin kustannuksin käyttämällä johdannaissopimuksia, joilla voidaan poistaa tulevaisuuteen kohdistuvaa epävarmuutta sähkönhinnasta. Pohjoismaisessa sähköpörssissä, Nord Pool ASA:ssa, noteerattavat johdannaiset ovat vakioituja. Lokakuun lopussa 1999 kaupankäynnin kohteeksi otetaan termiinien lisäksi myös vakioidut sähköoptiot. Option ostajalle avautuu mahdollisuus hintasuojaukseen instrumenteilla, joita käyttäen suojaustaso voidaan määrittää etukäteen. Vakioitujen sähköoptioiden mukaan ottaminen sähköpörssin tuotevalikoimaan monipuolistaa huomattavasti ostajien ja myyjien suojautumismahdollisuuksia. Suojaustasoa on tarpeen vaatiessa mahdollista muuttaa vastamaan uutta markkinatilannetta. Työn loppuosassa on tutkittu mahdollisia kaupankäyntistrategioita ja hinnoittelumalleja sähköoptioille. Koska tutkimus on tehty ennen pörssissä tapahtuvan optiokaupan alkamista, useisiin tässä työssä avoimiksi jääneisiin kysymyksiin tullaan saaman vastauksia käytännön kokemuksista.

Kalvosuodatusprosessin tehostaminen paperiteollisuuden sovelluksissa

Tässä diplomityössä tutkittiin kalvosuodatuksen esikäsittelymenetelmiä ja kalvonpesua. Työn kirjallisuusosassa käsitellään vuon alenemiseen vaikuttavia tekijöitä, esikäsittelymenetelmiä ja kalvonpesua. Kokeellisessa osassa tutkittiin kemiallisten esikäsittelyjen vaikutusta vuon alenemiseen paperitehtaan happaman kiertoveden kirkkaan suodoksen kalvosuodatuksessa. Esikäsittelykemikaalit olivat ympäristöystävällisiä ja paperinvalmistusprosessiin soveltuvia. Lisäksi tutkittiin kalvonpesuaineiden pesutehokkuuksia. Tutkitut esikäsittelyaineet olivat mikrokiteinen kitosaani, karboksimetyyliselluloosa, selluloosa- ja puukuitu sekä kaupallinen antiskalantti. Pesuaineista tutkittiin kolmea kaupallista kalvonpesuainetta, yhtä kalvopesun tehostusainetta sekä peretikkahappoa. Kokeet tehtiin kahdella laboratoriomittakaavaisella kalvosuodattimella. Kalvoina käytettiin kahta nanosuodatus- ja yhtä ultrasuodatuskalvoa. Vuon alenemista tutkittiin suodatuksen aikaisena alenemisena ja vesivuohon verrattavana alenemisena. Esikäsittelyjen vaikutusta erotustehokkuuteen tutkittiin ioni-, johtokyky-, orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus-, sokeri-, sameus- ja ligniinireduktioilla. Lisäksi määritettiin kalvon likaantuminen suodatuksen aikana vesivuon määrityksillä ennen ja jälkeen suodatuksen. Pesutehokkuus määritettiin vesivuon määrityksillä suodatuksen jälkeen ja pesun jälkeen. Kitosaani- ja karboksimetyyliselluloosakäsittelyillä oli vuon alenemista estävä vaikutus hydrofiilisellä nanosuodatuskalvolla suodatettaessa. Kitosaanikäsittelyn 5 g/dm3:n ja karboksimetyyliselluloosakäsittelyn 2 g/ dm3:n annostuksella vuot alentuivat suodatuksen aikana 8 %-yksikköä vähemmän kuin ilman esikäsittelyä. Puukuitukäsittely stabiloi 0,1 g/dm3:n annostuksella saman kalvon vuota, kun kiintoainetta ei poistettu syötöstä. Hydrofobisen nanosuodatuskalvon vuon alenemista ehkäisivät puu- ja selluloosakuitukäsittelyt sekä karboksimetyyliselluloosakäsittely. Karboksimetyyliselluloosakäsittely vähensi vuon alenemista 25 %-yksikköä ja puukuitukäsittely 13 %-yksikköä. Hydrofiilisellä ultrasuodatuskalvolla vuon aleneminen oli pientä ilman esikäsittelyä. Reduktioihin esikäsittelyt vaikuttivat parhaiten ultrasuodatuskalvolla. Kitosaanikäsittely nosti 1 g/dm3:n annostuksella alumiinireduktion 50 %:sta 96 %:iin ja 5 g/dm3:n annostuksella rautareduktion 30 %:sta 55 %:iin. Karboksyylimetyyliselluloosakäsittelyt vaikuttivat parantavasti mangaanin, magnesiumin, raudan ja kalsiumin reduktioihin. Optimi karboksyylimetyyliselluloosa-annostus oli 2 g/dm3. Merkittävin reduktion nousu oli kalsiumilla, jonka reduktio nousi esikäsittelyllä 4 %:sta 57 %:iin. Reduktiota nostava mekanismi oli kalvon pinnalle muodostuva sekundaarikerros. Pesuaineista tehokkain oli entsyymiä sisältävä kalvonpesuaine. Suurin vaikutus sillä oli hydrofobisen nanosuodatuskalvon pesussa. Optimiannostuksella (0,5 %) kalvon vesivuo pesun jälkeen oli 114 % pesua edeltäneestä vesivuosta. Muut kaupalliset pesuaneet oli tehokkaita hydrofiilisille kalvoille. Peretikkahappo oli yksittäisenä pesuaineena heikkotehoinen.

Product Definition Process for Mobile Radio System Product

Työn tarkoituksena oli tutkia tuotteen määrittelyyn liittyvää kirjallisuutta ja perehtyä tuotteen määrittelytyön nykytilaan kohdeyrityksessä. Näihin molempiin perustuen muodostetaan prosessimalli tuotteen määrittelytyölle kohdeyrityksessä. Työssä käsitellään prosessijohtamisen pääperiaatteet sekä tuotteen määrittelyä koskevaa kirjallisuutta ja tutkimuksia. Koska kysessä oleva tuote on suurelta osalta ohjelmistotuote, ohjelmistojen suunnittelua, erityisesti ohjelmistovaatimusten hallintaa ja ohjelmistojen määrittelyä, on myös tarkasteltu työssä. Tuotteen määrittelyn haasteita on käsitelty yksityiskohtaisemmin, esimerkiksi dokumentointia, prosessin kulkua, vaatimusten epävakaisuutta sekä muutoksia. Kohdeyritys ja sen ongelmakohdat esitellään ja luodaan prosessimalli. Tämä malli esittelee seuraavat prosessit: raakavaatimusten hallinta -prosessin, roadmapping -prosessin, esisuunnittelu- ja spesifikaatioprosessin ja julkaisun suunnittelu -prosessin. Kaikki nämä ovat vaiheita ennen varsinaisen tuotekehitysprojektin aloittamista. Työssä esitellään myös kolmetasoinen dokumentaatiomalli.

Teholähdepiirilevyn suunnittelu akkukäyttöiseen laitteeseen

Teholähdepiirilevyn suunnittelu etenkin kooltaan pieneen akkukäyttöiseen laitteeseen on monivaiheinen suunnitteluprosessi. Teholähdetopologioiden valinta levylle määrää heti alkuunsa kuinka vakaata jännitettä levyllä voidaan tuottaa, kuinka suuria tehoja siitä voidaan ottaa, miten paljon häiriöitä levy tuottaa ympäristöönsä ja ennen kaikkea, kun akkukäyttöisestä laitteesta on kysymys, kuinka hyvään hyötysuhteeseen sillä voidaan päästä. Suunnittelun kannalta hakkuriteholähde on teholähdetopologioista vaativin. Tässä työssä paneudutaankin tarkemmin boost-hakkuriteholähteen suunnitteluun. Pelkkä hakkurin komponenttien mitoitus ei takaa teholähteelle parasta mahdollista toimintaa, vaan myös piirilevysuunnittelulla on suuri merkitys. Akkukäyttöisen laitteen teholähdepiirilevyn suunnittelu ei rajoitu yksinomaan teholähteiden suunnitteluun vaan levy sisältää usein myös muuta oheiselektroniikkaa, yleensä ainakin laitteen käynnistyselektroniikan sekä akun latausjärjestelmän. Etenkin akun latausjärjestelmän suunnittelu saattaa muodostua hyvinkin monimutkaiseksi tehtäväksi. Tässä työssä onkin tutkittu muutaman yleisimmän akkutyypin latausmenetelmiä. Työssä suunnitellaan myös käytännössä teholähdepiirilevy akkukäyttöiseen mittalaitteeseen. Levyn toimintaa tutkitaan erinäisin mittauksin, joilla pyritään selvittämään levyn heikkoudet. Näiden heikkouksien pohjalta levystä suunnitellaan paranneltu versio. Tällekin levylle tehdään samat mittaukset kuin edelliselle versiolle, joista selviää parannusten onnistuminen.

Real-time Linux in electric drive systems

Reaaliaikaisten käyttöjärjestelmien käyttö sulautetuissa järjestelmissä on kasvamassa koko ajan. Sulautettuja tietokoneita käytetään yhä useammassa kohteessa kuten sähkökäyttöjen ohjauksessa. Sähkökäyttöjen ohjaus hoidetaan nykyisin yleensä nopealla digitaalisella signaaliprosessorilla (DSP), jolloin ohjelmointi ja päivittäminen on hidasta ja vaikeaa johtuen käytettävästä matalan tason Assembler-kielestä. Ratkaisuna yleiskäyttöisten prosessorien ja reaaliaikakäyttöjärjestelmien käyttö. Kaupalliset reaaliaikakäyttöjärjestelmät ovat kalliita ja lähdekoodin saaminen omaan käyttöön jopa mahdotonta. Linux on ei-kaupallinen avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä, joten sen käyttö on ilmaista ja sitä voi muokata vapaasti. Linux:iin on saatavana useita laajennuksia, jotka tekevät siitä reaaliaikaisen käyttöjärjestelmän. Vaihtoehtoina joko kova (hard) tai pehmeä (soft) reaaliaikaisuus. Linux:iin on olemassa valmiita kehitysympäristöjä mutta ne kaipaavat parannusta ennen kuin niitä voidaan käyttää suuressa mittakaavassa teollisuudessa. Reaaliaika Linux ei sovellus nopeisiin ohjauslooppeihin (<100 ms) koska nopeus ei riitä vielä mutta nopeus kasvaa samalla kun prosessorit kehittyvät. Linux soveltuu hyvin rajapinnaksi nopean ohjauksen ja käyttäjän välille ja hitaampaan ohjaukseen.

Henkilöstökoulutus osaamisen kehittämisen välineenä

Pro Gradu –työn aiheena on osaamisen kehittäminen henkilöstökoulutuksen avulla. Työn päätavoitteena on selvittää miten case-yrityksen, Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy:n henkilöstölleen tarjoama koulutus saadaan kohdennettua parhaiten. Tutkimuksesta ilmenee, että koulutusten kohdentamisongelma case-yrityksessä johtuu sekä suunnitelmallisuuden puutteesta niiden toteuttamisessa että selkeiden tavoitteiden puuttumisesta. Case-yritykselle ehdotetaan henkilöstön kehittämisen liittämistä tiiviimmäksi osaksi yrityksen visiota ja strategioita. Työssä määritellään näiden pohjalta kullekin työtehtävälle osaamisen tavoitetaso. Yrityksessä aikaisemmin toteutetun koulutustarvekartoituksen sekä nyt suoritettujen esimieshaastattelujen perusteella saadaan selville osaamisen nykytaso. Nykyosaamista ja tavoitetasoa vertaamalla selvitetään yrityksen työntekijöiden yksilökohtainen koulutustarve, johon pyritään vastaamaan tarkoituksenmukaisella henkilöstökoulutuksella. Ennen empiiristä osuutta osaamisen kehittämisen taustoja kartoitetaan esittelemällä mitä osaaminen on ja kuinka sitä voidaan arvioida ja kehittää, keskittäen tarkastelu lopulta henkilöstökoulutukseen. Kirjallisen aineiston ja aikaisemman tutkimusmateriaalin lisäksi tutkimuksen toteuttamiseksi tarvittavia tietoja on hankittu esimieshaastatteluilla ja osallistuvalla havainnoinnilla.

Consumer resistance to mobile commerce services

Oheinen opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus kuluttajavastarinnasta mobiilin kaupankäynnin palveluja kohtaan. Tutkimus kohdistuu läntisiin kulttuureihin, joissa kyseisen innovatiivisen palveluryhmän leviämistä tukevat monet aikaisemmat innovaatiot kuten matkapuhelin, Internet, digitaaliset pankkipalvelut. Tutkimus esittelee innovaatioiden vastarintatekijöitä ihmisen luonnollisena reaktiona tämän vakiintuneita elämäntapoja mullistavia keksintöjä kohtaan nimenomaan läntisissä kulttuureissa, joissa kuluttajat ovat perinteisesti hyvin teknologiamyönteisiä. Toisaalta tutkimusalueella on havaittavissa sosiaalisten ryhmien pirstoutuminen yhä pienemmiksi alaryhmiksi, mikä voi hidastaa sosiaalista oppimista. Tutkimus vastaa todelliseen tutkimusaukkoon. Aihe on samalla sekä ajankohtainen että relevantti vastatessaan nykyisin käytävään utopistiseen keskusteluun digitaalisen informaatioyhteiskunnan kehittymisestä ja merkityksestä modernille ihmiskunnalle. Tutkimuksen teoreettinen eksploratiivinen viitekehys rakentuu valikoiduista uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisen, palvelumarkkinoinnin ja sosiaalisen oppimisen teorioista sekä innovaatio- kommunikaatioteorioista. Empiirisen osan muodostavat kansainvälisten markkinatutkimuslaitosten ja haastateltujen asiantuntijoiden näkemykset alan kehityksestä. Tutkimus osoittaa, että kuluttajat eivät ole valmiita vastaanottamaan kehittyvien teknologioiden mahdollistamia mobiilin kaupankäynnin palveluita ennen kuin ne vastaavat kuluttajien perustarpeisiin ja rakenteelliset vastarintatekijät (alhainen käytettävyys, matala lisäarvo, koetut riskit, perinnevastarinta, palveluryhmän huono mielikuva) on poistettu. Tutkimus esittää, että mobiilin kaupankäynnin alalla toimivien yritysten tulisi työskennellä yhteistyössä keskenään ja kuluttajien kanssa luodakseen kuluttajien tarpeita ja toiveita vastaavia turvallisiksi koettuja mobiilin kaupankäynnin palveluita. Tutkimus ehdottaa, että kyselytutkimusten ohella käytettäisiin havaintomenetelmiä, jotta teknologiat voitaisiin valjastaa kuluttajien tarpeita ja kulutustottumuksia vastaaviksi.

Pankkien vakavaraisuussäännöstön uudistus

Tutkielman tavoitteena on kuvata pankkien vakavaraisuusuudistuksen eri osa-alueita. Tarkempi analyysi rajautuu uudistuksen tuomiin muutoksiin luotto- ja operatiivisen riskin pääomavaateissa. Tutkielman empiirisen osuuden tavoitteena on perehtyä vakavaraisuussäännöstön uudistusten vaikutuksiin Nordeassa. Tutkimusmetodologiaksi on valittu normatiivinen tutkimusote. Lisäksi tutkielma sisältää deskriptiivisiä ja positivistisia osia. Lähdeaineisto koostuu Baselin pankkivalvontakomitean ja Suomen Pankin julkaisemista tutkimuksista ja dokumenteista sekä alan julkaisuissa ilmestyneistä artikkeleista. Pankkien vakavaraisuussäännöstöuudistuksen tavoitteena on lisätä rahoitusmarkkinoiden vakautta. Sääntelyn kautta pyritään turvaamaan pankkien varojen riittävyys suhteessa niiden riskien ottoon. Vakavaraisuussäännöstön uudistus muodostuu kolmesta pilarista: (1) minimipääomavaatimuksista, (2) pankkivalvonnan vahvistamisesta ja (3) markkinakurin hyödyntämisestä luottolaitosten toiminnan julkistamisvaatimuksia lisäämällä. Pankkivalvonnan harmonisoinnista vallitsee kansainvälinen yhteisymmärrys, mutta ennen kuin Basel II voi astua voimaan on useita ongelmia ratkaisematta. Baselin vakavaraisuuskehikko ei ole ainut lähitulevaisuudessa pankkitoimialaa koetteleva uudistus. Kansainväliset tilinpäätösstandardit; International Accounting Standards ja erityisesti IAS 39 sekä International Financial Reporting Standards, lyhyemmin IFRS tulevat muuttamaan merkittävästi pankkien tilinpäätöskäyttäytymistä. Epäselvää on vielä kuitenkin tukevatko uudistukset toisiaan ja missä määrin pankkien tulosvolatiliteetin odotetaan kasvavan. Tutkielmassa pohditaan vakavaraisuussäännöstön uudistuksen hyötyjä kansainvälisen kilpailuneutraliteetin osalta, sillä Yhdysvalloissa uudistus koskee vain suurimpia pankkeja. Tutkielmassa paneudutaan lisäksi uudistuksen mahdolliseen talouden syklejä voimistavaan vaikutukseen ja tarkastellaan parannusehdotuksia prosyklisyyden hillitsemiseksi. Yksi vakavaraisuusuudistuksen tärkeimmistä tehtävistä on luoda pankeille kannustin kehittää omia riskienhallinta malleja. Kannustin ongelma on pyritty ratkaisemaan vapaampien sisäisten mallien menetelmien avulla. Ongelmaa ei ole pystytty kuitenkaan ratkaisemaan aivan täysin, sillä luottoriskien osalta pankkien lainaportfolioiden rakenne määrittää sen, hyötyvätkö pankit siirtymisestä sisäisten mallien menetelmän käyttöön. Tutkielma sisältää myös Nordean arvion vakavaraisuusuudistuksen vaikutuksista pankkitoimialaan.

Sisäinen tarkastus monikanavamallissa. Case: Etelä-Karjalan Osuuspankki

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää Etelä-Karjalan Osuuspankin sisäiselle tarkastukselle monikanavaisen palvelumallin mukainen tarkastusmalli. Tutkimusote on näin ollen konstruktiivinen. Tutkimuksessa määritellään sisäisen tarkastuksen tavoitteet, tehtävät ja normit. Lisäksi perehdytään sisäisen tarkastuksen toimintaan pankeissa. Tutkimuksessa tutkitaan myös miten sisäinen tarkastus tarkastaa prosesseja. Tutkimuksen empiirisessä osassa perehdytään Etelä-Karjalan Osuuspankin sisäiseen tarkastukseen ennen monikanavaista palvelumallia. Lisäksi tutkitaan, mitä monikanavamalli-käsite tarkoittaa. Sen jälkeen määritetään monikanavamallin tavoitteet ja tehtävät pankissa sekä tutkitaan sen vaikutuksia sisäiseen tarkastukseen. Monikanavamallin mukainen tarkastusmalli kehitetään tutkimalla, mitä pankin asiakasprosesseista tulee tarkastaa. Tarkastusmallia kehitetään rakentamalla prosessien sisäisen tarkastuksen kaavio, jonka perusteella kehitetään puolestaan sisäisen tarkastuksen raportointipohjat. Monikanavamallin mukaisessa sisäisen tarkastuksen suorittamisessa hyödynnetään kehitettyjä raportointipohjia, Osuuspankkitarkastuksen listaa sisäisen valvonnan ja sisäisen tarkastuksen kohteista sekä esimiesvalvonnan raportteja. Kehitettyjä raportointipohjia testataan ensin osittain ja sitten kokonaisuutena päivittäisten raha-asioiden prosessin osalta. Lopputuloksena todetaan, että kehitetty tarkastusmalli on toimiva käytännössä ja sitä voidaan kehittää jatkossa sisäisen tarkastuksen tarpeiden mukaan.

Sisäisen tarkastuksen laatu tilintarkastuksessa

Tutkielman tavoitteena oli pyrkiä selvittämään niitä kriteereitä, joiden perusteella tilintarkastajat arvioivat sisäisen tarkastuksen laatua, ennen luottamuspäätöksensä tekemistä hyväksikäyttää sisäisen tarkastuksen tekemää työtä. Tämä toteutettiin kyselytutkimuksen perusteella. Tutkimuksessa pyrittiin myös hahmottamaan sisäisen tarkastuksen laatua Suomessa. Sisäisen tarkastuksen laadun arviointiin vaikuttavien tekijöiden sekä laadun kartoittamisen tarkoitus on selventää sisäisen tarkastuksen laadun arviointiprosessia sekä auttaa laadun jatkuvaa kehittämistä. Laadunarviointiin vaikuttavia tekijöitä analysoitiin kolmen ammatti-suosituksista ilmenevän kriteerin, objektiivisuuden, pätevyyden ja työn laadun, valossa. Tilintarkastajien mukaan näiden kriteerien vaikutus laatuarvioon on käytännössä sama. Kriteerit jaettiinkin osatekijöihin, joiden merkitysten kautta kriteerien todellisia vaikutuksia analysoitiin. Tilintarkastajat näyttävät painottavan eniten käytännön toimintaan liittyviä tekijöitä, kuten rajatonta tietojensaanti- ja tarkastusoikeutta, selkeää raportointia sekä yritystuntemusta ja ammatillista kokemusta. Objektiivisuus ja pätevyys näyttäisivät näin vaikuttavan laatuarvioon enemmän kuin työn laatu. Sisäisen tarkastuksen laadun tilintarkastajat arvioivat olevan Suomessa melko hyvällä tasolla, etenkin pörssiyhtiöissä.

Metsäpalveluyritysten menestyminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Tutkimuksessa kartoitettiin metsäpalveluyritysten toimintaympäristöä sekä menestymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta varten haastateltiin 27 metsäpalveluyrittäjää kesäkuussa 1999. Heikommin menestyneiden ja Menestyneimpien metsäpalveluyritysten löytämiseksi luotiin kaksi menestyspistejärjestelmää: KASKARA (KASvu, KAnnattavuus & RAhoitus) -mittaristo ja Tasapainotettu (Balanced Scorecard) mittaristo. KASKARA-mittaristossa tarkastelun kohteena olivat yrityksen kasvu (yrityksen liikevaihdon kasvuprosentti ja investoinnit) ja kannattavuus sekä rahoituksellinen tila (maksuvalmius ja vakavaraisuus) yrittäjän itsensä arvioimana. Toisaalta käytettäessä Tasapainotettua mittaristoa KASKARA-mittaristoon liitettiin vielä neljä muuttujaa: yrityksen tärkeimmän asiakkaan antama palaute yrittäjälle, yrittäjän hankkima täydennyskoulutus, kovien kilpailijoiden lukumäärä yrityksen nykyisellä toiminta-alueella ja yrittäjän oma arvio yrityksensä paremmuudesta kilpailijoihin nähden. Tutkimuksen Menestyneimpiä yrityksiä voitiin kuvata seuraavasti: yrittäjä kertoi olleensa luottavainen yritystä perustaessaan; yhtenä tärkeimmistä motiiveista yrityksensä perustamiseen yrittäjä piti pyrkimystä ansiotulojen kasvattamiseen; hieman alle puolet yrityksistä oli hakkuuseen painottuneita yrityksiä - muut päätoimialat olivat puukauppa, metsätalouden suunnittelupalvelut sekä mittauspalvelut; yrittäjän lisäksi yritykseen on palkattu keskimäärin kaksi vakinaista työntekijää; yrityksen kirjanpidosta huolehtii joku muu (useimmiten tilitoimisto) kuin yrittäjä; yrityksen kaluston määrä on kasvanut yrityksen perustamisvuodesta, mutta yrityksen asiakaskunta on pysynyt lähes samana; yrityksen tärkeimmän asiakkaan osuus yrityksen liikevaihdosta on 90%; tulevaisuudessa yrittäjä haluaa ylläpitää nykyisiä asiakassuhteita; ja kartoitettaessa yrittäjän halukkuutta ryhtyä uudelleen yrittäjäksi saamien kokemustensa pohjalta valtaosin yrittäjät sanoivat varmasti ryhtyvänsä uudelleen metsäpalveluyrittäjäksi. Vastaavasti Heikommin menestyneitä yrityksiä ja niiden toimintaa voitiin luonnehtia seuraavien tekijöiden avulla: yrittäjä oli ollut iältään yli 40-vuotias, kun hän oli perustanut metsäpalveluyrityksensä; yrittäjä oli toiminut maanviljelijänä ennen metsäpalveluyrittäjäuraansa; lähes puolet yrittäjistä olivat olleet melko epävarmoja yritystä käynnistäessään; yrityksen päätoimiala on useimmiten hakkuu; yrityksessä ei ole yrittäjän lisäksi palkattua, vakinaista henkilöstöä; yrityksen toiminta-alueen säde on alle 40 kilometriä; valtaosin yrittäjät hoitavat itse yrityksensä kirjanpidon; yrityksen kaluston määrä ei ole kasvanut yrityksen perustamisvuodesta; yrityksellä on nykyisin alle viisi asiakasta; tärkeimmän asiakkaan osuus yrityksen liikevaihdosta on noin 60%; tulevaisuudessa yrittäjä suunnittelee hankkivansa uusia asiakkaita nykyisten asiakassuhteiden ylläpidon lisäksi; ja jos yrittäjä saisi tehdä uudelleen yrityksensä perustamispäätöksen, runsas kaksi kolmasosaa yrittäjistä kertoi harkitsevansa tarkkaan perustamispäätöstä, mutta perustavansa uudelleen metsäpalveluyrityksen.

Osakassopimus osakeyhtiön osakkaiden keskinäisten suhteiden sääntelyssä

Osakkeenomistajien keskinaisia suhteita sekä osakkeenomistajien suhdetta yhtiöön ja kolmanteen sääntelevät muun muassa osakeyhtiölain (29.9.1978/734) saannokset ja yhtiöjärjestyksen määräykset. Osakeyhtiölaissa on vain rajoitetusti otettu huomioon se, että osakeyhtiöiden tarkoitukset vaihtelevat ja että ne ovat erikokoisia. Saannokset soveltuvat parhaiten suuren tai keskisuuren osakeyhtiön osakaspiirin tarpeisiin. Osakassopimuksella pyritään tavallisesti siihen, että asiat olisivat ennen niiden käsittelemistä yhtiön elimissä jo edeltä kasin sovittu. Paatosten tekemistä ei kuitenkaan voida osakkeenomistajien keskinaisella sopimuksella siirtää osakeyhtiölaissa sääntelemättömille elimille. Osakassopimuksilla pyritään varmistamaan osakkaiden oikeudet yhtiön elinkaaren aikana muuttuvissa tilanteissa. Yhdistävänä tekijänä niissä on valta ja sen käyttö. Osakassopimukset ovat jaettavissa vallan keskittämistä, hajauttamista ja tasapainon ylläpitämistä koskeviin sopimuksiin. Osakassopimuksella saatetaan pyrkiä säilyttämään osakkeenomistajien osakassopimuksen tekohetken aikaiset vaikutusmahdollisuudet muuttumattomina heidän keskinaisissa suhteissaan ja suhteissa ulkopuolisiin intressiryhmiin.

Toimintolaskennan soveltuminen Fingrid Verkko Oy:n kustannuslaskentaan

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toimintolaskennan soveltuvuus esimerkkiyritykseen. Lähtökohtana oli kiinteiden kustannusten kohdistaminen tuotteille ja tuotekustannusten parempi hallinta.Lopputuloksiin on tässä casetutkimuksessa ennen kaikkea päästy kyseisen Fingrid Verkko Oy:n nykyistä laskentaa tutkimalla. Toimintolaskentakirjallisuuden ja artikkeleiden pohjalta laadittiin teoriaosuus, minkä tarkoituksena oli antaa riittävää tietoa yritykselle toimintolaskennasta sekä sen soveltamisesta. Tutkimuksessa päädyttiin kahteen merkittävään lopputulokseen. Ensinnäkin siihen, että toimintoperusteinen kustannuslaskentaa ei voida toteuttaa yrityksessä pilottiprojektin omaisesti kohdistettuna yksittäiseen tuotteeseen. Haluttaessa kertaluontoisesti jälkilaskennalla testata toimintolaskennan tuotteiden kannattavuuksia, täytyy koko yrityksen ja tässä tapauksessa myös konsernin osallistua projektiin. Toiseksi toimintolaskennan todettiin olevan yleensäkin epäsopiva yritykselle. Huomioitavaa on yrityksen prosessin luonne, jossa jokainen tuote on erillinen tilaus tai projekti. Yrityksen kustannuslaskentaa tulee kuitenkin kehittää, ratkaisu tähän voisi olla nykyisen laskentatavan tarkentaminen siten että kiinteistä kustannuksista osa saataisiin kohdennettua resurssien ajankäytön mukaan nykyisille kustannuspaikoille.

Product Launch in Industrial Markets – Financial Risks in New AMD Elevator Door Launch

Tuotekehitys ja uusien tuotteiden lanseeraus on teollisen yrityksen menestyksekkään liiketoiminnan elinehtoja tämän päivän kilpailussa. Teollisuusyrityksen tuotteiden innovaatioaikakausia on ollut lukuisia, samoin kuin uuden tuotteen lanseerauksen lähtökohtia. Aikakausista, jolloin tuotteita kehitettiin yrityksen omista lähtökohdista, kuten valmistuksellisista eduista, on edetty tilanteeseen, jossa markkinoiden tarpeita tulee ottaa yhä enemmän huomioon. Kuitenkin, teollisuudessa esitellään tuotteita yhä puhtaasti tuotantolähtöisesti, ja tutkimuksen tavoitteena on selvittää taloudellisia riskejä, joita liittyy puhtaasti teknologiavetoiseen tuotteiden kehitystyöhön, valmistukseen ja lanseeraukseen. Normatiivisena tutkimuksena työ pyrkii asiakastarpeita ja teollisuusyrityksen loppuasiakkaiden näkökulmia huomioon ottaen osoittamaan markkinoinnin keinojen merkityksen tuotantolähtöisen tuotelanseerauksen taloudellisten riskien minimoimiseksi. Uuden teollisen tuotteen asiakastarpeita on selvitetty kyselymuotoisen markkinointitutkimuksen menetelmiä hyväksikäyttäen. Tuotteen tärkeimpien ominaisuuksien, kuten turvallisuuden, kestävyyden ja hinnan merkitystä voidaan hyödyntää ennen tuotteen kaupallista esittelyä potentiaalisten asiakassegmenttien kartoitukseen ja menestyksellisen lanseerauksen edesauttamiseksi.

REAALIOPTIOT OSANA PÄÄOMASIJOITTAJAN PÄÄTÖKSENTEKOPROSESSIA

Tutkielman päätavoitteena oli selvittää kuinka pääomasijoittajat käyttävät tai voivat käyttää reaalioptioajattelua päätöksenteon apuna. Tutkielma jakaantui teoria- ja empiriaosaan. Teoriaosassa käytettiin tutkimusmetodologiana käsiteanalyyttista tutkimusotetta. Empiriaosa tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa teema-haastatteluna haastateltiin kahdeksaa pääomasijoittajaa. Tutkielman teoriaosassa tutkittiin alan tutkimusten avulla pääomasijoittajan päätöksentekoprosessia sekä niitä kriteereitä, jotka vaikuttavat sijoituspäätökseen. Lisäksi esiteltiin optiohinnoittelumalli, jonka avulla pääomasijoittaja voi laskea kohdeyrityksen tulevaisuuden arvon. Teoriaosassa tutkittiin myös reaalioptiota. Ulkomaisten sekä kotimaisen tutkimusten avulla selvitettiin miten yleisiä perinteiset investointilaskelmat ovat sekä mitä puutteita niissä on verrattuna reaalioptioihin. Haastatteluissa keskityttiin päätöksentekoprosessin kuvaamiseen sekä kriteereihin, joita pääomasijoittajat arvioivat ennen sijoituspäätöksen tekoa. Lisäksi kartoitettiin reaalioptioiden käyttöä. Pääomasijoittajat eivät käytä reaalioptioanalyysiä hyväksi sijoituskohteiden arvon määrittämisessä. Reaalioptioita sisältyy pääomasijoitustoimintaan ja reaalioptioanalyysi sopii pääomasijoitusten arvottamiseen. Sitä tulisikin käyttää muiden menetelmien rinnalla.