Metsäpalveluyritysten menestyminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Tutkimuksessa kartoitettiin metsäpalveluyritysten toimintaympäristöä sekä menestymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta varten haastateltiin 27 metsäpalveluyrittäjää kesäkuussa 1999. Heikommin menestyneiden ja Menestyneimpien metsäpalveluyritysten löytämiseksi luotiin kaksi menestyspistejärjestelmää: KASKARA (KASvu, KAnnattavuus & RAhoitus) -mittaristo ja Tasapainotettu (Balanced Scorecard) mittaristo. KASKARA-mittaristossa tarkastelun kohteena olivat yrityksen kasvu (yrityksen liikevaihdon kasvuprosentti ja investoinnit) ja kannattavuus sekä rahoituksellinen tila (maksuvalmius ja vakavaraisuus) yrittäjän itsensä arvioimana. Toisaalta käytettäessä Tasapainotettua mittaristoa KASKARA-mittaristoon liitettiin vielä neljä muuttujaa: yrityksen tärkeimmän asiakkaan antama palaute yrittäjälle, yrittäjän hankkima täydennyskoulutus, kovien kilpailijoiden lukumäärä yrityksen nykyisellä toiminta-alueella ja yrittäjän oma arvio yrityksensä paremmuudesta kilpailijoihin nähden. Tutkimuksen Menestyneimpiä yrityksiä voitiin kuvata seuraavasti: yrittäjä kertoi olleensa luottavainen yritystä perustaessaan; yhtenä tärkeimmistä motiiveista yrityksensä perustamiseen yrittäjä piti pyrkimystä ansiotulojen kasvattamiseen; hieman alle puolet yrityksistä oli hakkuuseen painottuneita yrityksiä - muut päätoimialat olivat puukauppa, metsätalouden suunnittelupalvelut sekä mittauspalvelut; yrittäjän lisäksi yritykseen on palkattu keskimäärin kaksi vakinaista työntekijää; yrityksen kirjanpidosta huolehtii joku muu (useimmiten tilitoimisto) kuin yrittäjä; yrityksen kaluston määrä on kasvanut yrityksen perustamisvuodesta, mutta yrityksen asiakaskunta on pysynyt lähes samana; yrityksen tärkeimmän asiakkaan osuus yrityksen liikevaihdosta on 90%; tulevaisuudessa yrittäjä haluaa ylläpitää nykyisiä asiakassuhteita; ja kartoitettaessa yrittäjän halukkuutta ryhtyä uudelleen yrittäjäksi saamien kokemustensa pohjalta valtaosin yrittäjät sanoivat varmasti ryhtyvänsä uudelleen metsäpalveluyrittäjäksi. Vastaavasti Heikommin menestyneitä yrityksiä ja niiden toimintaa voitiin luonnehtia seuraavien tekijöiden avulla: yrittäjä oli ollut iältään yli 40-vuotias, kun hän oli perustanut metsäpalveluyrityksensä; yrittäjä oli toiminut maanviljelijänä ennen metsäpalveluyrittäjäuraansa; lähes puolet yrittäjistä olivat olleet melko epävarmoja yritystä käynnistäessään; yrityksen päätoimiala on useimmiten hakkuu; yrityksessä ei ole yrittäjän lisäksi palkattua, vakinaista henkilöstöä; yrityksen toiminta-alueen säde on alle 40 kilometriä; valtaosin yrittäjät hoitavat itse yrityksensä kirjanpidon; yrityksen kaluston määrä ei ole kasvanut yrityksen perustamisvuodesta; yrityksellä on nykyisin alle viisi asiakasta; tärkeimmän asiakkaan osuus yrityksen liikevaihdosta on noin 60%; tulevaisuudessa yrittäjä suunnittelee hankkivansa uusia asiakkaita nykyisten asiakassuhteiden ylläpidon lisäksi; ja jos yrittäjä saisi tehdä uudelleen yrityksensä perustamispäätöksen, runsas kaksi kolmasosaa yrittäjistä kertoi harkitsevansa tarkkaan perustamispäätöstä, mutta perustavansa uudelleen metsäpalveluyrityksen.

The main objectives of this study were: 1) to describe the operational environment and success of service enterprises in forestry, and 2) to determine the reasons for success. The material was obtained by personal interviews. In all, 27 forestry-service entrepreneurs were interviewed in Summer 1999. Two performance measurement systems were created to identify less successful and more successful enterprises. These measures were the KASKARA system, and the Balanced Scorecard system. The KASKARA measurement system employed growth indicators (growth percentage of turnover, and investments of firm), as well as the profitability and financial indicators (liquidity and solvency), while the Balanced Scorecard system added four additional variables to the KASKARA system. These variables were the feedback of the most important customer, the extension course of entrepreneur, the number of strict rivals in the area in which the firm operated, and the entrepreneur's own appraisal of the competitiveness of his firm compared with his rivals.The successful enterprises could be determined using the following attributes: entrepreneur was confident when establishing his firm; an important motive for starting a firm was to increase income; the firm had specialized in logging, timber trade, forest planning, or measurement services; on an average two permanent workers besides the entrepreneur were employed by the firm; an accountant managed the book-keeping of the firm; capital equipment had increased during the life of the firm but on the other hand, the circle of customers had not increased; the most important customer accounted for 90 per cent of the turnover of the firm; the entrepreneur wanted to maintain the present customer relations in the future; and finally, entrepreneurs said that they would definitely re-start such a firm of they had to. The less successful enterprises and their entrepreneurs could be characterized as follows: the entrepreneur was over 40 years old when establishing his firm; the entrepreneur had been a farmer prior to becoming a forestry-service entrepreneur; the entrepreneur felt insecure when he established his firm; the main service provided was logging; there were no permanent worker in addition to entrepreneur; the radius of operation area of the firm was under 40 kilometres; the entrepreneur did his firm's book-keeping; the capital equipment of the firm had not increased during the life of the firm; the firm had under five customers; the share of the most important customer was about 60 per cent of the turnover of the firm; the entrepreneur sought new customers besides keeping his present customers; and at last, the entrepreneur was less sure about re-starting his firm of he had to.