Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet

Tutkielmassa tarkastellaan sopimussotilaiden johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa selvitetään, millaiset mahdollisuudet sopimussotilaalla on kehittyä johtamistaidossa maavoimien perusyksikössä kouluttajan tehtävässä määräaikaisen virkasuhteen aikana. Tutkimuksessa käsitellään sopimussotilaan johtamisympäristön asettamia vaatimuksia kehittymiselle. Sopimussotilaita on palvellut puolustusvoimissa vuodesta 1999 lähtien. Sopimussotilaita palvelee useissa eri tehtävissä, joista tärkeimpänä ovat kouluttajan tehtävät. Suuri osa sopimussotilaista rekrytoidaan määräaikaisen virkasuhteen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen. Tutkimus on laadullinen johtamisen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimus nojautuu johtamisen teoriaan, jossa johtamisen kokonaisuutta kuvataan teoreettisten osa-alueiden avulla. Tutkimuksessa käy ilmi, että varusmiespalveluksen aikana sopimussotilaiden johtajakoulutusta on yhtenäistetty sekä luotu perusta johtamistaidossa kehittymiselle. Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat keskeisesti henkilökohtaiset ominaisuudet, halu kehittyä, elämänkokemus, suoritetut opinnot sekä hankittu työkokemus. Johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet eivät määräydy pelkästään omien valmiuksien perusteella. Merkittävä vaikutus kehittymisen mahdollisuuksiin on johtamisympäristöllä. Perusyksikössä palvelevan palkatun henkilöstön suorittama perehdyttäminen, työhön ohjaus, opetus, koulutus ja palaute voivat parantaa tai heikentää sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Perusyksikön on pystyttävä tarjoamaan haastavia tehtäviä ja annettava riittävästi vastuuta sopimussotilaalle. Jokainen sopimussotilas on tapauksena yksilöllinen, joten johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet vaihtelevat henkilöstä riippuen.

Tutkien käyttö pääkaupunkiseudun ilmatorjunnan osana jatkosodassa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä merkitys oli puolustusvoimien ensimmäisellä ja ainoalla taistelussa käytetyllä tutkajärjestelmällä sen ajan ilmatorjunnalle ja ilmasuojelulle. Keskeisin syy tämän aiheen valitsemiseen on se, että se liittyy kirjoittajan sekä nykyiseen, että varusmiespalveluksen aikaiseen aselajiin. Tutkielman näkökulma on sotataidollinen. Työ on ajankohtainen, sillä tutkielman valmistuessa on kulunut 70 vuotta Saksassa järjestetystä tutkakoulutuksesta ja ensimmäisen tutkakaluston saapumisesta Suomeen. Aiheesta ei ole aikaisemmin tehty kattavaa tutkimusta Maanpuolustuskorkeakoulussa. Tutkimus on tehty täysin ilmatorjunnan ja ilmasuojelun viitekehyksessä. Tutkimuksen painopiste on tutkien hyödyntämisessä Ilmatorjuntarykmentti 1:n raskaiden patteristojen eli suuntapatteristojen tulenkäytössä. Suuntapatteristot pystyivät parhaiten hyödyntämään tutkien mittausarvoja. Tutkimuksen pääkysymys on: ”Mikä oli tutkien merkitys pääkaupunkiseudun puolustuksen onnistumiselle?” Tutkielman lähtökohtana on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkielmassa käsitellään yksilöiden töitä, tutkimuksia ja lausuntoja. Vastaajat ovat tunnettuja ja otantamenetelmä harkinnanvarainen. Tutkielma on luonteeltaan kuvaileva ja aineistolähtöinen. Lähdemateriaalin pääpaino on aihealuetta käsittelevässä kirjallisuudessa ja tutkielmissa. Eräs tutkielman päälähteistä, Ari Suontlahden diplomityö, perustuu pääosin arkistotutkimukseen. Työ käsittelee kattavasti yleisellä tasolla pääkaupunkiseudun puolustusjärjestelyjä maavoimien, merivoimien ja ilmapuolustuksen näkökulmasta. Työssä ei kuitenkaan käsitellä ilmatorjuntaa kovin yksityiskohtaisesti. Lähteenä on käytetty myös artikkeleita. Artikkeleista keskeisimmät ovat Ilmatorjuntaupseeri-lehdessä julkaistut artikkelit. Artikkelit käsittelevät pääsääntöisesti Saksassa tapahtunutta tutkakoulutusta. Tutkielmaa varten on haastateltu entistä ilmatorjunnan tarkastajaa, eversti evp. Ahti Lappia. Lappi on kokenut sotahistoriantutkija. Hän on julkaissut useita ilmapuolustuksen historiaa käsitteleviä teoksia. Ahti Lapin ja eversti evp. Perttu Peitsaran teos ”Salainen Ase Ilmapuolustuksessa – Tutkat toisessa maailmansodassa” julkaistiin joulukuussa 2012, eli hieman ennen tutkielman valmistumista. Teos käsittelee tutkielman kannalta keskeisiä aiheita hyvin yksityiskohtaisesti. Teosta on käytetty tutkimuksessa täydentämään puuttuvia tietoja, todentamaan joitakin yksityiskohtia sekä tukemaan johtopäätöksiä. Ennen tutkien saapumista pääkaupunkiseudun ilmatorjunta ei kyennyt toimimaan tehokkaasti pimeällä. Maalin tulosuunta voitiin selvittää karkeasti kuulosuuntimella mittaamalla, mutta etäisyystiedon saaminen edellytti visuaalista näköyhteyttä kohteeseen. Pimeällä maali tuli saada ensin valaistua valonheittimellä, jotta etäisyys kohteeseen saatiin mitattua stereoetäisyysmittarilla. Maalin lentokorkeuden määrittäminen kuulosuuntimilla oli myös hyvin summittaista. Sulkuammunta oli pimeällä käytännössä ainoa vaihtoehto. Sulkujen määrittäminen oli kuitenkin melko epätarkkaa ja perustui kuulosuuntimien, aisti-ilmavalvonnan ja valonheittimien antamaan maalitietoon. Myös ennakkovaroituksen saaminen niin ilmatorjunnalle kuin siviiliväestöllekin perustui pääsääntöisesti edellä mainittuihin menetelmiin. Ennakkovaroitus voitiin saada myös radiotiedustelun toimesta. Tulenjohtotutkien avulla sulkujen määrittäminen tehostui huomattavasti. Pommikoneosastoista saatiin tarkkaa ja reaaliaikaista maalitietoa (myös korkeustieto) vuorokaudenajasta ja säästä riippumatta. Tulenjohtotutkilla varustettujen johtopattereiden pääampumamenetelmä oli seuranta-ammunta. Johtopatterit ampuivat myös eniten kaikista yksiköistä. Johtopatterien ampuma kranaattimäärä helmikuun suurpommituksissa oli lähes puolet kaikista ammutuista kranaateista. Johtopattereiden mittaamat arvot saatiin välitettyä suuntapatteristojen kaikille raskaille pattereille, jolloin tuli oli riittävän tarkkaa riippumatta kaluston nykyaikaisuudesta. Malsi-laitteiden saapumisen jälkeen vieruspatterit kykenivät myös seuranta-ammuntaan pimeällä. Kevyet jaokset eivät kyenneet osallistumaan yhtä tehokkaasti pääkaupunkiseudun ilmatorjuntaan kuin raskaat patterit, johtuen vihollisosastojen lentokorkeuksista. Pienikaliiperisilla ilmatorjunta- aseilla kyettiin kuitenkin rajoitetusti osallistumaan sulkuammuntaan ja tulittamaan syöksyviä koneita. Valvontatutkat antoivat tehokkaan ennakkovaroituksen pääkaupunkiseudun ilmatorjuntajoukoille ja siviiliväestölle. Raijoilla kyettiin tarvittaessa määrittämään vihollisosastojen koko jopa koneen tarkkuudella, mikä helpotti sulkutulen keskittämistä uhkaavimpaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ollut perustoimintamenetelmä. Yhteistyö Viron rannikolla sijaitsevien saksalaisten ilmavalvontajoukkojen kanssa oli sujuvaa. Torjuntakeskuksen ja Ilmavalvontaaluekeskuksen sijoittaminen samoihin tiloihin nopeutti ja selkeytti toimintaa huomattavasti. Saksaan koulutukseen lähetettyjen suomalaisten tekninen osaaminen oli hyvällä tasolla. Koulutukseen lähtijät valittiin siviilikoulutustaustan ja saksan kielen osaamisen perusteella. ”Osasto Pesosen” oppilaiden kiitettävä opintomenestys Saksassa on varmasti edesauttanut tutkien käytön nopeata sisäistämistä ja tutkien integroimista osaksi patteristoja. Tutkien merkitys ilmatorjunnan suorituskyvyn kasvulle ja torjuntataisteluiden onnistumiselle on ilmeinen. Valvonta- ja tulenjohtotutkien merkitys ennakkovaroituksen saamiselle ja tulenjohdon tehokkuudelle on hyvin suuri. Tämä näkyi myös helmikuun suurpommitusten jälkeisenä aktiivisena hankinta-, koulutus- ja kehittämistoimintana tutkien osalta. Suorituskyvyn kehitykseen vaikutti kuitenkin monta eri tekijää, joita ei voi sivuuttaa täysin vähäpätöisinä. Esimerkiksi elektron-ammusten käyttö, everstiluutnantti Jokipaltion ja Torjuntakeskuksen johtamistoiminta, 1. Ilmatorjuntarykmentin organisaatiomuutokset sekä tykkikaluston määrän lisääntyminen ja nykyaikaistuminen vaikuttivat myös ilmatorjunnan suorituskyvyn kasvuun. On myös huomioitava, että ADD ei suurpommitusten aikana häirinnyt suomalaisten tutkia järjestelmällisesti. Länsiliittoutuneiden mallin mukaan toteutettu tutkahäirintä olisi todennäköisesti laskenut pääkaupunkiseudun ilmatorjunnan suorituskykyä radikaalisti, aivan kuten tapahtui Saksassakin.

Raahen seutukunnan liikenneturvallisuussuunnitelma

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja Raahen seudun kunnat, Raahe, Pyhäjoki, Siikajoki ja Vihanti ovat yhteistyössä laatineet Raahen seutukunnan liikenneturvallisuussuunnitelman. Suunnittelutyö on tehty Raahen seutukunnan kuntien yhteisenä suunnitteluprosessina. Työn tuloksena on kuntakohtaisten raporttien lisäksi koottu seudullinen suunnitelma, jossa on esitetty liikenneympäristön parantamisperiaatteita, liikennekasvatustyön toimintasuunnitelma sekä keskeiset kuntakohtaiset toimenpidelistat. Liikenneympäristön parantamistoimenpiteiden suunnittelussa on otettu huomioon liikennemäärät, liikenneonnettomuudet, kyselyjen tulokset, työryhmän palautteet, aloitteet, suunnittelijoiden ja työryhmän maastotarkastelut sekä yleisötilaisuuden palautteet. Kuntakohtaiset toimenpideohjelmat ovat raportin liitteenä. Liikenneympäristön parantamistoimenpiteiden toteuttaminen on vaiheistettu 2 - 3 ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan. Osa toimenpiteistä vaatii tarkempaa jatkosuunnittelua, mutta pieniä toimenpiteitä voidaan toteuttaa heti. Raahen seutukunnan alueen maantie- ja katuverkolle on suunnitelmassa esitetty 208 liikenneympäristön parantamistoimenpidettä. Lisäksi nopeusrajoitusmuutoksia on esitetty alueen maantie- ja katuverkolle yhteensä 57. Raahen seutukunnan alueen liikenneympäristön parantamistoimenpiteet maksavat yhteensä noin 31 M€ vuoden 2011 hintatasossa. Pyhäjoen kunnan alueelle sijoittuvien parantamistoimenpiteiden kustannukset ovat noin 8,5 M€, Raahen kaupungin noin 9,9 M€, Siikajoen kunnan noin 7,1 M€ ja Vihannin kunnan noin 5,3 M€. Kustannusarvioista puuttuu muutama yksittäinen erillissuunnittelua vaativa kohde. Toimenpide-ohjelmat sisältävät Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalan rakentamisen aikaisen liikenteen hoidon vaatimat valtatien 8 parantamistoimenpiteet. Näitä toimenpiteitä on yhteensä 24 kpl ja niiden alustavat kustannukset ovat vajaat 10 M€. Pyhäjoen kohdan toimenpiteiden kustannukset ovat noin 6,3 M€, Raahen kohdan noin 2,2 M€ ja Revonlahden kohdan noin 1,4 M€. Ydinvoimalan rakentamisen edellyttämä tiestön parantaminen toteutetaan erillisrahoituksella. Seudun maantieverkolle esitetyillä nopeusrajoitusmuutoksilla säästetään vuositasolla yhteensä 0,87 henkilövahinko-onnettomuutta, jonka laskennallinen onnettomuuskustannussäästö on vuositasolla vuoden 2011 hintatasossa noin 430 000 euroa. Lisäsäästöjä saadaan vielä kuntien katuverkon aluenopeusrajoitusten muutoksilla. Seudun maantieverkolle esitetyillä parantamistoimenpiteillä saadaan vuositasolla vähennettyä noin 1,1 henkilövahinko- onnettomuutta, joka vastaa vuositasolla noin 540 000 euron onnettomuuskustannussäästöjä. Merkittäviä lisäsäästöjä saadaan vielä kuntien katuverkon parantamistoimenpiteillä. Suunnittelutyössä tehtiin kaikissa kuntakeskustoissa esteettömyyskävelyt, joilla selvitettiin liikkumisen ongelmakohteita. Esteettömyysselitysten tulokset, ongelmakohteet ja parannustoimenpiteet on esitetty kuntakohtaisissa raporteissa. Esteettömyystoimenpiteiden kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Suunnitelmassa esitetään, että Raahen seudun kunnissa otetaan käyttöön liikenneturvallisuustyön seudullinen toimijamalli. Liikenteen koulutus- ja tiedotustoiminnan osalta suunnitelmassa on määritelty kaupungin liikenneturvallisuustyöryhmän toiminta ja tehtävät, kytkeytyminen seudulliseen liikenneturvallisuustyöhön sekä liikennetyön tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset.

Kysely merellisistä olosuhdetietotarpeista

Vuosisatojen kuluessa ihminen on kehittänyt uusia teknologisia apuvälineitä kulkeakseen mahdollisimman turvallisesti vesillä. Älyviitat ja niiden välittämä reaaliaikainen tieto edustavat yhtä uutta lenkkiä tässä ketjussa, jonka avulla navigointi ja tavaran kuljetus on mahdollista suorittaa tarkempien merellisten olosuhdetietojen avulla entistä turvallisimmin. Älyviittaverkkokokeilu on useamman toimijan yhteinen tutkimus- ja kehitysprojekti, jonka avulla pyritään arvioimaan ja kehittämään älyviittaverkon toimivuutta. Tähän projektiin liittyen Liikennevirasto antoi Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskukselle toimeksiannon suorittaa kysely, jonka avulla kartoitettiin merellisten olosuhdetietojen saannin kattavuutta ja tarpeita eri kauppamerenkulun väylillä Suomenlahden ja Saaristomeren alueella. Kysely suoritettiin sähköisenä, kohderyhmän ollessa luotsit, VTS -henkilöstö, varustamot ja laivahenkilökunta sekä alueen merkittävimmät satamat. Kyselyssä haettiin käyttäjien näkemyksiä ja tietotarpeita pääasiassa kolmen veteen liittyvän olosuhdetiedon osalta, jotka olivat aallonkorkeus, vedenkorkeus ja virtaus. Tärkeimmäksi veteen liittyväksi olosuhdetiedoksi koettiin tieto vedenkorkeudesta. Tiedon pitäisi olla mahdollisimman ajantasaista sekä tarkkaa. Aallonkorkeustiedot sekä virtaustiedot koettiin myös tärkeiksi, mutta Suomenlahden ja Saaristomeren alueilla nämä tiedot eivät saa yhtä suurta painoarvoa, kuin vedenkorkeuteen liittyvä tieto. Poikkeuksellisista olosuhteista toivottiin kaikkien olosuhdetietojen osalta erillisiä tiedotteita. Kyselyn yhtenä tärkeänä tavoitteena oli myös saada näkemyksiä käyttäjiltä siitä, mihin älyviittapoijuja tulisi sijoittaa, jotta niistä saataisiin mahdollisimman paljon hyötyä. Vastaajien mukaan alueellinen hajonta mittauspisteiden sijoituksessa tulisi olla hyvinkin laaja. Tarkkoja koordinaatteja mittauspisteille oli vain muutamassa vastauksessa. Ensisijaisesti tiedon välitys toivottiin tapahtuvan internetin kautta ja mielellään niin, että kaiken veden olosuhteisiin liittyvän tiedon löytäisi yhdestä paikasta. Osassa vastauksista toivottiin, että näitä tietoja saisi myös VTS:n sekä AIS:n kautta. Veteen liittyvien olosuhdetietojen lisäksi vastauksista ilmeni tarve saada myös tietoa muista olosuhteista. Eniten kaivattiin lisää tietoa jäätilanteista, tuuliolosuhteista ja näkyvyydestä. Huomattavaa oli toisaalta myös se, että osa vastaajista katsoi nykyisen tiedon olevan riittävää, eikä lisää informaatiota kaivattu.

Varustamobarometri. Rederibarometern 2013

Merikuljetusmarkkinoiden suhdannetilanne on barometrin mukaan hieman parantunut viimeisen 12 kuukauden aikana, joskin toteutuneen kehityksen saldoluku oli edelleen huomattavan negatiivinen (-44). Puolet vastaajista arvioi, että suhdannetilanne on heikentynyt jonkin verran viimeisen 12 kuukauden aikana. Tulevaisuus nähdään kuitenkin positiivisena, mistä osoituksena on merikuljetusmarkkinoiden suhdanteita kuvaavan saldoluvun vaihtuminen negatiivisesta positiiviseksi. Merikuljetusmarkkinoiden tavoin kuljetuskysynnän ennakoidaan kasvavan merkittävästi seuraavan 12 kuukauden aikana sillä seurauksella, että saldoluku vaihtuisi negatiivisesta positiiviseksi. Tarkasteltavan kauden kuljetuskysynnän saldoluku on lähtenyt jo lievään nousuun. Suomen meriliikenteen tuonnin ja viennin ennustetaan myös kääntyvän lievään kasvuun 2011 tapahtuneen jyrkän notkahduksen jälkeen. Viennin ja tuonnin osalta viidennes vastaajista ennakoi kuljetusmäärien kasvavan jonkin verran. Kilpailu merikuljetusmarkkinoilla ei ole vähentynyt missään vaiheessa. Toteutuneen kauden saldoluku (-75) on alin koko barometrin historiassa. Merikuljetusrahtien hinnat ovat koko varustamobarometrin ajan heilahdelleet melkoisesti. Toteutuneen 12 kuukauden aikana suunta on ollut laskeva. Puolet vastaajista arvioi hintojen pysyvän ennallaan seuraavalla tarkasteluajanjaksolla ja kolmannes uskoo hintojen nousevan jonkin verran. Vuodesta 2009 lähtien polttoaineen hinnan saldoluku on laskenut rajusti vuoteen 2012 asti. Kuluneen jakson tarkastelu osoittaa, että vastaajista neljännes ilmoitti hinnan laskeneen jonkin verran ja noin kolmannes nousseen jonkin verran. Ennusteen mukaan hintakehityksen hetkellinen suunta positiivisempaan päin tulee jälleen kääntymään kohti negatiivista polttoaineen hintojen kallistuessa. Varustamon liikevaihdossa on nähtävissä sama suuntaus kuin yleisessä suhdannetilanteessa; kolme vuotta jatkuneen laskusuhdanteen ennakoidaan kääntyvän nousuun. Puolet vastaajista arvioi liikevaihdon nousevan jonkin verran tulevalla 12 kuukauden jaksolla. Varustamoiden kapasiteetin käyttöaste on parantunut merkittävästi kuluvalla tarkastelujaksolla ja positiivisen kehityksen ennakoidaan jatkuvan myös tulevalla jaksolla. Kasvun ja kehittymisen esteiden kartoitus osoitti, että talouden yleinen epävarmuus on 63 prosentilla vastaajista merkittävin yksittäinen este. Huono hintakehitys sekä kilpailun lisääntyminen ovat joka toisen vastaajan mielestä merkittäviä kasvua uhkaavia esteitä. Sen sijaan charter-kustannusten nousua ja luotsausmaksujen tasoa ei ole koettu kasvun esteinä; vain kuusi prosenttia vastaajista on valinnut nämä vaihtoehdot. Teemakysymyksillä kartoitettiin varustamoiden sopeutumiskeinoja kiristyvän rikkipitoisuusrajan noudattamiseksi eri polttoaineita tai teknologioita hyväksi käyttäen vuodesta 2015 ja vuodesta 2020 lähtien. Ylivoimaisesti suurin osa eli 88 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdokseen 1.1.2015 alkaen MGO:n (marine gas oil), jonka rikkipitoisuus on 0,1 %. Vain 13 prosenttia vastaajista uskoi käyttävänsä tuolloin rikkipesuria. Moottorin muuttamista siten, että nesteytetyn maakaasun eli LNG:n käyttö polttoaineena on mahdollista, uuden LNG-käyttöisen aluksen hankkimista tai muuta vaihtoehtoista keinoa ei uskonut käyttävänsä yksikään vastanneista varustamoista. Toinen kysymys käsitteli sopeutumiskeinoja 1.1.2020 lähtien, jolloin polttoaineen rikkipitoisuuden raja tulee olemaan edelleen 0,1 % SECA-alueella ja globaalisti 0,5 %. Vastaajista reilu kolmannes valitsi vaihtoehdokseen MGO:n käytön kaikkialla ja neljännes uskoo puolestaan käyttävänsä SECA:lla MGO:ta ja muualla 0,5 % rikkiä sisältävää polttoainetta. Rikkipesuri oli edelleen vaihtoehto vain 10 prosentilla vastaajista. Moottorin muuttamista LNG-käyttöiseksi tai uuden LNG-käyttöisen aluksen hankkimista piti vaihtoehtona yhteensä noin 15 prosenttia vastaajista. Vuoden 2020 alusta muuksi vaihtoehdoksi esitettiin bioöljyä, jota uskoo käyttävänsä 15 prosenttia vastaajista. Kolmas kysymys liittyi välillisesti kiristyviin määräyksiin; varustamoilta kysyttiin harkitsevatko ne siirtävänsä toimintaansa SECA-alueen ulkopuolisille alueille. Vastaajista 87 prosenttia oli sitä mieltä, että eivät harkitse operointialueensa siirtämistä ja loput 13 prosenttia ilmoitti tätä pohtivansa.

Use of fiber-reinforced composite framework and thermochromic pigment in maxillofacial prostheses

The purpose of this investigation was to evaluate the possibility to enhance certain qualities of facial prostheses. Polymethyl methacrylate is still being used as base mate¬rial or clip carrier material, but it is hard and heavy, and debonding of the silicone from the acrylic base material is a frequent problem. This thesis aims to evaluate the use of fiber-reinforced composite (FRC) as framework material for maxillofacial silicone prostheses. FRC has been used as reinforcement in removable and fixed partial dentures since the 1990s. This material is lightweight and can be fabricated to compress the margins of the prosthesis slightly, to keep it tightly against the skin during jaw movements and facial expressions. Additionally, the use of a thermochromic pigment, colorless in room temperature and red in a cold environment, was studied in order to evaluate the possibility of using this color changing pigment in facial prostheses to mimic the color change of facial skin in cold weather. The tensile bond strength between pre-impregnated, unidirectional FRC and maxillofacial silicone elastomer was studied. Three different bonding agents or primers were compared. Bond strength was improved by one of the primers and by roughening the surface. The effect of a skin compressing glass fiber-reinforced composite framework on facial skin blood flow was studied by using a face mask, constructed with a compression pad corresponding to the outer margin of a glass fiber-reinforced framework beam of a facial prosthesis. The skin blood flow of ten healthy volunteers, aged 23-25 years, was measured during touch, light, and moderate compression of the skin, by using laser Doppler imaging technique. None of the compressions showed any marked effects on local skin blood flow. There were no significant differences between blood flow during compression and at baseline. Maxillofacial silicone elastomer was colored intrinsically with conventional color pigments: a control group containing only conventional pigments was compared to two test groups with 0.2 wt% and 0.6 wt% thermochromic pigment added. The color of the material was measured with a spectrophotometer in room temperature and after storage in a freezer. The color stability of the maxillofacial silicone elastomer colored with thermo¬chromic pigment was evaluated by artificial aging. The color dif¬ference of the L* (lightness) and a* values (redness), comparing color after the samples were stored at room temperature and in a freezer (-19°C), was statistically significant for both 0.2 wt% and 0.6 wt% thermo¬chromic pigment groups. The differences in the b* values (yellowness) were statistically significant for the 0.6 wt% group. Exposure to ultraviolet (UV) radiation led to visually noticeable and statistically signifi¬cant color changes (ΔE) in all color values in both test groups. The specimens containing thermochromic pigment were very sensitive to UV radiation. In conclusion, a framework of fiber-reinforced composite can successfully be bonded to maxillofacial silicone elastomer, and a framework beam, compressing the facial skin, did not remarkably alter the skin blood flow on healthy, young adults. The thermochromic pigment showed color change in maxillofacial silicone elastomer. However, artificial aging showed that it was too sensitive to UV radiation to be used, as such, in maxillofacial prostheses.

Asiakastoimialojen vaikutukset yrityksen myynnin kehitykseen

Työn tavoitteena oli tutkia asiakkaiden toimialojen muutoksen, esimerkiksi taantuman, vaikutuksia Mikpolis Oy:n puutekniikan myynnin kehitykseen aikajaksolla 2007–2014. Työssä tutustuttiin markkinoinnin ja talouden osa-alueisiin. Tutkimuksessa yrityksen asiakastiedoista muodostettiin useita arvoanalyysejä, joita tehtiin päätuoteryhmistä, tuotesegmenteistä, asiakkaista ja asiakkaiden toimialoista. Yrityksen sisäisiä tekijöitä tutkittiin SWOT -analyysillä ja havainnoimalla aiempia selvityksiä. Lisäksi haastateltiin asiakastoimialojen edustajia. Päätuoteryhmät myynnin määrän perusteella ovat NC-koneistuspalvelut, erityisesti lasikuitu- ja huonekaluteollisuuden segmenteissä, sekä puun testauspalvelut. Asiakkaat jaoteltiin A-, B- ja C-asiakkaisiin myyntimäärän suhteen. Huolestuttavan suuri osa avainasiakkaista on konkurssissa. Tavoiteltavat toimialat tulevaisuudessa ovat laivarakennus-, ajoneuvo- ja koneenrakennusteollisuus sekä koulutus ja testaustoiminta. Mikpolis Oy:llä parantamisen varaa on erityisesti markkinoinnissa ja investoinneissa. Asiakastoimialojen muutokset vaikuttavat yrityksen myyntiin, mutta yritys voi vaikuttaa asiaan sisäisillä tekijöillä, joita ovat markkinointi ja tuotetarjonta.

Maaseutuyrityksen näkökulma bioenergian alueelliseen innovaatiojärjestelmään

Innovaatioiden nähdään nykyään syntyvän useiden toimijoiden yhteistyön tuloksena, ja alueellisten innovaatiojärjestelmien avulla tarkastellaan innovaatioiden syntyyn vaikuttavia toimijoita aluetasolla. Alueellisiin innovaatiojärjestelmiin kuuluu mm. yrityksiä, koulutus- ja tutkimuslaitoksia sekä eri aluetasojen poliittisia organisaatioita. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa on usein tapana tarkastella tutkimuskohteita luettelemalla toimijoita ja elementtejä, mutta yritysten kokemukset alueellisen innovaatiojärjestelmän toimivuudesta jäävät huomiotta. Lisäksi alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimus keskittyy kaupunkiseuduille, koska maaseutu nähdään epäedullisena sijaintina innovaatiotoiminnalle. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään toimiala-, alue- ja yritysesimerkin avulla, miten alueellinen innovaatiojärjestelmä edistää yksittäisen yrityksen innovaatiotoimintaa. Alue- ja yritysesimerkkien avulla selvitetään yksittäisen yrityksen kokemusta alueellisesta innovaatiojärjestelmästä. Toimialaesimerkiksi on valittu bioenergia, minkä vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan myös maaseutuympäristön vaikutusta yritystoiminnalle. Tutkimus on toteutettu laadullisena, kuvailevana tutkimuksena. Lisäksi tutkimuksessa on eksploratiivisen tutkimuksen piirteitä, sillä tutkimus käsittelee uudenlaisia näkökulmia alueellisiin innovaatiojärjestelmiin. Tiedonkeruumetodeina on käytetty teemahaastatteluja ja Internet-lähteitä, ja saatua aineistoa on analysoitu teemoittelun avulla. Tässä tutkimuksessa saatiin selville, että alueellisten innovaatiojärjestelmien kaikki toimijat ja elementit eivät suinkaan ole oleellisia yksittäisille yrityksille, ja toisaalta alueellisten innovaatiojärjestelmien mallin avulla ei saada selville kaikkia yrityksille oleellisia tekijöitä. Yksittäisen yrityksen näkökulman avulla alueellisia innovaatiojärjestelmiä voitaisiin kehittää paremmin yritysten tarpeita vastaaviksi, jolloin yritykset voisivat paremmin hyötyä alueellisten innovaatiojärjestelmien toimijoista ja elementeistä. Maaseutualueilla puolestaan on haasteita yritys- ja innovaatiotoiminnalle, mutta toisaalta myös etuja. Erityisesti bioenergia-alan kannalta oleelliset resurssit, raaka-aineet ja tila, löytyvät maaseudulta, minkä vuoksi bioenergialiiketoiminnan harjoittaminen on helpompaa maaseutualueilla kuin kaupungeissa. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisikin ottaa huomioon, että jotkut toimialat hyötyvät maaseutusijainnista, ja että innovaatiot ovat mahdollisia myös maaseutualueilla. Tämä antaa viitteitä siitä, että alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisi siirtyä pois kaupunki-maaseutu-vastakkainasettelu, ja tutkia maaseutua sen omista lähtökohdista

Negotiating home and belonging. Young Kurds in Finland

This study looks at negotiation of belonging and understandings of home among a generation of young Kurdish adults who were born in Iraq, Iran, and Turkey and who reached adulthood in Finland. The young Kurds taking part in the study belong to the generation of migrants who moved to Finland in their childhood and early teenage years from the region of Kurdistan and elsewhere in the Middle East, then grew to adulthood in Finland. In theoretical terms, the study draws broadly from three approaches: transnationalism, intersectionality, and narrativity. Transnationalism refers to individuals’ cross-border ties and interaction extending beyond nationstates’ borders. Young people of migrant background, it has been suggested, are raised in a transnational space that entails cross-border contacts, ties, and visits to the societies of departure. How identities and feelings of belonging become formed in relation to the transnational space is approached with an intersectional frame, for examination of individuals’ positionings in terms of their intersecting attributes of gender, age/generation, and ethnicity, among others. Focus on the narrative approach allows untangling how individuals make sense of their place in the social world and how they narrate their belonging in terms of various mechanisms of inclusion and exclusion, including institutional arrangements and discursive categorisation schemes. The empirical data for this qualitative study come from 25 semi-structured thematic interviews that were conducted with 23 young Kurdish adults living in Turku and Helsinki between 2009 and 2011. The interviewees were aged between 19 and 28 years at the time of interviewing. Interview themes involved topics such as school and working life, family relations and language-learning, political activism and citizenship, transnational ties and attachments, belonging and identification, and plans for the future and aspirations. Furthermore, data were collected from observations during political demonstrations and meetings, along with cultural get-togethers. The data were analysed via thematic analysis. The findings from the study suggest that young Kurds express a strong sense of ‘Kurdishness’ that is based partially on knowing the Kurdish language and is informed by a sense of cultural continuity in the diaspora setting. Collective Kurdish identity narratives, particularly related to the consciousness of being a marginalised ‘other’ in the context of the Middle East, are resonant in young interviewees’ narrations of ‘Kurdishness’. Thus, a sense of ‘Kurdishness’ is drawn from lived experiences indexed to a particular politico-historical context of the Kurdish diaspora movements but also from the current situation of Kurdish minorities in the Middle East. On the other hand, young Kurds construct a sense of belonging in terms of the discursive constructions of ‘Finnishness’ and ‘otherness’ in the Finnish context. The racialised boundaries of ‘Finnishness’ are echoed in young Kurds’ narrations and position them as the ‘other’ – namely, the ‘immigrant’, ‘refugee’, or ‘foreigner’ – on the basis of embodied signifiers (specifically, their darker complexions). This study also indicates that young Kurds navigate between gendered expectations and norms at home and outside the home environment. They negotiate their positionings through linguistic repertoires – for instance, through mastery of the Finnish language – and by adjusting their behaviour in light of the context. This suggests that young Kurds adopt various forms of agency to display and enact their belonging in a transnational diaspora space. Young Kurds’ narrations display both territorially-bounded and non-territorially-bounded elements with regard to the relationship between identity and locality. ‘Home’ is located in Finland, and the future and aspirations are planned in relation to it. In contrast, the region of Kurdistan is viewed as ‘homeland’ and as the place of origins and roots, where temporary stays and visits are a possibility. The emotional attachments are forged in relation to the country (Finland) and not so much relative to ‘Finnishness’, which the interviewees considered an exclusionary identity category. Furthermore, identification with one’s immediate place of residence (city) or, in some cases, with a religious identity as ‘Muslim’ provides a more flexible venue for identification than does identifying oneself with the (Finnish) nation.

How are antibodies involved in the protective mechanism of susceptible mice infected with T. cruzi?

Host resistance to Trypanosoma cruzi is dependent on both natural and acquired immune responses. During the acute phase of the infection the presence of IFN-g, TNF-a, IL-12 and GM-CSF has been closely associated with resistance, whereas TGF-ß and IL-10 have been associated with susceptibility. Several investigators have demonstrated that antibodies are responsible for the survival of susceptible animals in the initial phase of infection and for the maintenance of low levels of parasitemia in the chronic phase. However, how this occurs is not yet understood. Our results and other data in the literature support the hypothesis that the protective role of antibodies in the acute phase of infection is dependent mostly on their ability to induce removal of bloodstream trypomastigotes from the circulation in addition to other concomitant cell-mediated events.

Morphologic and biochemical changes in male rat lung after surgical and pharmacological castration

The morphology of the rat lung was studied by light microscopy in different situations: after surgical and pharmacological castration and after administration of testosterone to the castrated rat to determine if the androgen is required to maintain the normal morphology of the lung. We also determined the effect of flutamide on the phospholipid composition of both the surfactant and microsomes of the lung. Rats were separated into five groups: I - control non-castrated rats, II - castrated rats sacrificed 21 days after castration, III - castrated rats that received testosterone daily from day 2 to day 21 after castration, IV - castrated rats that received testosterone from day 15 to day 21 after castration, and V - control rats injected with flutamide for 7 days. The amount of different phospholipids in the surfactant and microsomes of the lung was measured in group I and V rats. At the light microscopy level, the surgical and pharmacological castration provoked alterations in the morphology of the lung, similar to that observed in human lung emphysema. The compositions of surfactant and microsomes of the lung were similar to those previously reported by us for the surgically castrated rats. These results indicate that androgens are necessary for the normal morphology as well as for some metabolic aspects of the lung.

Photodynamic therapy: a new concept in medical treatment

A new concept in the therapy of both neoplastic and non-neoplastic diseases is discussed in this article. Photodynamic therapy (PDT) involves light activation, in the presence of molecular oxygen, of certain dyes that are taken up by the target tissue. These dyes are termed photosensitizers. The mechanism of interaction of the photosensitizers and light is discussed, along with the effects produced in the target tissue. The present status of clinical PDT is discussed along with the newer photosensitizers being used and their clinical roles. Despite the promising results from earlier clinical trials of PDT, considerable additional work is needed to bring this new modality of treatment into modern clinical practice. Improvements in the area of light source delivery, light dosimetry and the computation of models of treatment are necessary to standardize treatments and ensure proper treatment delivery. Finally, quality assurance issues in the treatment process should be introduced.

Effects of adrenalectomy and adrenal enucleation on liquid gastric emptying in rats

The effects of adrenalectomy and adrenal enucleation on liquid gastric emptying were studied in male Wistar rats that were adrenalectomized, adrenal enucleated (AE) or sham operated (SH). The animals in the first group had free access to a 1% NaCl solution (ADS), while the animals in the second and third groups were divided into two subgroups, which ingested either tap water (AEW, SHW) or 1% NaCl solution (AES, SHS). The gastric emptying study was performed on the 16th post-operative day. Three test meals labeled with phenol red (6 mg/dl) were used (0.9% NaCl, 1.8% NaCl and 5% glucose). Percent gastric retention was determined 10 min after orogastric infusion of the NaCl test meals and 15 min after the glucose meal. Gastric retention of the ADS subgroup was significantly lower (P<0.01) (median = 19.8% vs 25.5% for SHW, vs 31.9% for SHS, vs 25.7% for AEW, and vs 27.1% for AES) for the 0.9% NaCl test meal and for the 1.8% NaCl test meal (33.5% for ADS vs 47.5% for AEW and 50.6% for AES). When 5% glucose was used as a test meal, gastric retention was similar for all subgroups. These results suggest that ablation of the adrenal cortex results in increased gastric emptying of an isosmolar NaCl meal.

Proliferative signaling initiated in ACTH receptors

This article reviews recent results of studies aiming to elucidate modes of integrating signals initiated in ACTH receptors and FGF2 receptors, within the network system of signal transduction found in Y1 adrenocortical cells. These modes of signal integration should be central to the mechanisms underlying the regulation of the G0->G1->S transition in the adrenal cell cycle. FGF2 elicits a strong mitogenic response in G0/G1-arrested Y1 adrenocortical cells, that includes a) rapid and transient activation of extracellular signal-regulated kinases-mitogen-activated protein kinases (ERK-MAPK) (2 to 10 min), b) transcription activation of c-fos, c-jun and c-myc genes (10 to 30 min), c) induction of c-Fos and c-Myc proteins by 1 h and cyclin D1 protein by 5 h, and d) onset of DNA synthesis stimulation within 8 h. ACTH, itself a weak mitogen, interacts with FGF2 in a complex manner, blocking the FGF2 mitogenic response during the early and middle G1 phase, keeping ERK-MAPK activation and c-Fos and cyclin D1 induction at maximal levels, but post-transcriptionally inhibiting c-Myc expression. c-Fos and c-Jun proteins are mediators in both the strong and the weak mitogenic responses respectively triggered by FGF2 and ACTH. Induction of c-Fos and stimulation of DNA synthesis by ACTH are independent of PKA and are inhibited by the PKC inhibitor GF109203X. In addition, ACTH is a poor activator of ERK-MAPK, but c-Fos induction and DNA synthesis stimulation by ACTH are strongly inhibited by the inhibitor of MEK1 PD98059.

Salivary cortisol as a tool for physiological studies and diagnostic strategies

Salivary cortisol is an index of plasma free cortisol and is obtained by a noninvasive procedure. We have been using salivary cortisol as a tool for physiological and diagnostic studies, among them the emergence of circadian rhythm in preterm and term infants. The salivary cortisol circadian rhythm in term and premature infants was established between 8 and 12 postnatal weeks. In the preterm infants the emergence of circadian rhythm was parallel to the onset of sleep rhythm. We also studied the use of salivary cortisol for screening for Cushing's syndrome (CS) in control and obese outpatients based on circadian rhythm and the overnight 1 mg dexamethasone (DEX) suppression test. Salivary cortisol was suppressed to less than 100 ng/dl after 1 mg DEX in control and obese patients. A single salivary cortisol measurement at 23:00 h and again after 1 mg DEX above the 90th percentile of the obese group values had sensitivity and specificity of 93 and 93% (23:00 h), and 91 and 94% (after DEX), respectively. The sensitivity improved to 100% when we combined both parameters. We also studied 11 CS children and 21 age-matched primary obese children for whom salivary cortisol sensitivity and specificity were 100/95% (23:00 h), and 100/95% (1 mg DEX), respectively. Similar to adults, sensitivity and specificity of 100% were obtained by combining 23:00 h and 1 mg DEX. The measurement of salivary cortisol is a useful tool for physiological studies and for the diagnosis of CS in children and adults on an outpatient basis.