Sosiaaliohjaajan osaaminen ja tehtäväkuva lastensuojelun alkuarvioinnissa

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Tehty-hankkeeseen, jossa selvennetään ja mallinnetaan sosiaalialan eri ammattiryhmien tehtäväkuvia ja sosiaalialan eri toimijoiden välistä työnjakoa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sosiaaliohjaajan osaamista ja tehtäväkuvaa lastensuojelun alkuarvioinnissa. Alkuarvioinnilla tarkoitetaan lastensuojelun avohuollossa tehtävää lastensuojelutarpeen selvitystä. Vuoden 2008 alussa voimaan tulevan lastensuojelulain mukaan lastensuojelutarpeen selvityksessä sosiaalityöntekijän työparina voi toimia joko toinen sosiaalityöntekijä tai toinen lastensuojeluun perehtynyt henkilö. Tutkimuskysymyksinä olivat, mitä sosiaaliohjaaja voi osaamisellaan tuoda alkuarviointiprosessiin ja miten sosiaaliohjaajien työkäytäntöjä alkuarvioinnissa voi yhtenäistää? Opinnäytetyössä käytimme laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jotka toteutettiin ryhmähaastatteluilla. Haastattelimme viittä lastensuojelun avohuollossa työskentelevää sosiaaliohjaajaa ja kolmea sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sosiaaliohjaajan osaamiseen vaikutti käytännönläheinen koulutus, työkokemus sekä persoona. Sosiaaliohjaajat kokivat vahvuuksikseen käytännön arjessa työskentelyn, lapsenkohtaamisen sekä lasten kasvatuksen ja kehityksen tuntemisen. Heillä on käytännöntyön kautta saatua kokemusta työskennellä lähellä asiakkaiden arkea ja lasten kanssa. Parityö ja työnjako sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kesken koettiin luontevana, tasavertaisena sekä prosessia rikastuttavana. He toivat alkuarviointiprosessiin erilaisia näkökulmia ja havainnoivat erilaisia asioita erilaisen koulutustaustan, viitekehyksen ja työkokemuksen vuoksi. Sosiaalityöntekijät olivat valmiita jakamaan alkuarviointiin liittyviä työtehtäviään, sillä heidän mielestä sosiaaliohjaajat voivat tehdä alkuarvioinnissa laajasti kaikkea sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että sosiaaliohjaajilla on osaamista, jota tulee hyödyntää alkuarvioinnissa. Sosiaaliohjaajat tulee ottaa sosiaalityöntekijän työpariksi alkuarviointiprosessiin heidän tuoman käytännönläheisen näkökulman vuoksi. Alkuarviointi tulee tehdä parityönä ja molempien työntekijöiden tulee olla läsnä kaikissa tapaamisissa. Työparinvalintamenetelmiä tulee kehittää sekä työnkuvia alkuarvioinnissa selkiyttää, jotta yhteistyö sujuu mahdollisimman luontevasti. Sosiaaliohjaajien osaaminen tulee tehdä näkyväksi ja lisätä tietoisuutta siitä, mitä sosiaaliohjaaja voi alkuarvioinnissa tehdä. Sosiaaliohjaajille ja sosiaalityöntekijöille tulee järjestää yhteisiä koulutuksia ja infopaketti alkuarvioinnista ja siihen liittyvistä tehtävienjaosta, mitä sosiaaliohjaaja voi sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa alkuarviointiprosessissa tehdä.

Sosiaalipedagoginen osaaminen lastensuojelun jälkihuollon asumisohjaajan työssä

Opinnäytetyömme on osa Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston Tehtävärakenteen ja työmallien kehittäminen sosiaalialan työssä (Tehty) -hanketta. Hankkeen tavoitteena oli selventää eri ammattiryhmien tehtävänkuvia sekä eri toimijoiden välistä työnjakoa sosiaalialalla. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, mitkä sosiaalipedagogiikan osa-alueet painottuvat Helsingissä työskentelevien lastensuojelun jälkihuollon asumisohjaajien työssä. Selvitämme myös sosiaaliohjaajan tasoisen koulutuksen antamia valmiuksia työlle. Työmme on kvalitatiivinen. Aineiston keräsimme haastattelemalla viittä asumisohjaajaa. Menetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut analysoimme sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tulokset osoittivat vuorovaikutuksen ja luottamussuhteen rakentumisen olevan asiakaslähtöisen työn onnistumisen kannalta oleellisimpia tekijöitä. Tärkeimpinä työmenetelminä identiteetin vahvistamisessa, syrjäytymisen ehkäisemisessä ja itsenäistymisen tukemisessa nähtiin asiakkaan ohjaus, neuvonta ja motivointi. Lähiverkostoa pidettiin tärkeänä yhteistyökumppanina ja yhteistyötä tulisi myös tulevaisuudessa lisätä. Sosiaaliohjaajan tasoista koulutusta pidettiin soveltuvana asumisohjaajan työhön. Tuloksissa painottui kuitenkin lisä- ja täydennyskoulutuksen tärkeys. Aikaisempaa työkokemusta sekä työelämäharjoitteluja pidettiin välttämättöminä työn vaativuuden takia. Asumisohjaajien työssä on nähtävissä monia sosiaalipedagogiikan osa-alueita, joiden kautta nuorta tuetaan itsenäistymisessä sekä yhteiskuntaan integroitumisessa. Sosiaaliohjaajan tasoinen koulutus on antanut hyvät perusvalmiudet työntekijöille. Tietoja, taitoja ja menetelmiä tulisi kuitenkin päivittää ja kehittää jatkuvasti, jotta pystytään paremmin vastaamaan jatkuvasti kehittyvän yhteiskunnan tuomiin uusiin haasteisiin. Työn kehittämisen kannalta nähtiin oleelliseksi jatkossa selvittää jälkihuollosta poistuneiden nuorten elämäntilannetta ja heidän mielipidettään jälkihuollon hyödyllisyydestä.

Kätilön ammatillinen osaaminen naistentautien hoitotyössä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa valmistuvassa olevien kätilöopiskelijoiden ammatillista osaamista naistentautien hoitotyössä. Lisäksi työssä kartoitettiin kuinka vetovoimaiseksi kätilöopiskelijat kokevat naistentautien hoitotyön alan. Opinnäytetyö on osa Näyttöön perustuva kätilötyö -hanketta. Hanke toteutetaan yhteistyössä HUS Naistensairaalan kanssa, ja sen tavoitteena on tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa toiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä 2007 strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi myös muutaman avoimen kysymyksen. Otos (N = 30) koostui Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kahdesta lähellä valmistumista olevasta kätilöopiskelijaryhmästä. Kyselylomake sisälsi neljä eri osaamisen osa-aluetta, jotka olivat eettinen osaaminen, opetus- ja ohjausosaaminen, yhteistyöosaaminen sekä kliininen osaaminen. Lisäksi kyselylomake sisälsi kysymyksiä liittyen naistentautien hoitotyön koulutukseen, harjoitteluun sekä vetovoimaisuuteen. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla ja kvalitatiivinen aineisto käsiteltiin sisällön analyysin avulla. Tuloksista kävi ilmi, että kätilöopiskelijoiden osaaminen naistentautien hoitotyön osalta on hyvää mut-ta ei erinomaista. Osaaminen oli parhainta eettisen osaamisen osa-alueella (ka 1,59) ja yhteistyötaitojen osa-alueella (ka 1,59). Selvästi heikointa osaaminen oli opetus- ja ohjausosaamisen osa-alueella (ka 1,87). Kliininen osaaminen oli puolestaan kolmanneksi parasta (ka 1,77). Erot eri osaamisen osa-alueiden välillä olivat kuitenkin pieniä. Opiskelijat kokivat hallitsevansa parhaiten alkuraskauden ongelmista kärsivän potilaan hoitotyön ja gynekologisen leikkauspotilaan hoitotyön. Heikoiten hallittiin gynekologisen syöpäpotilaan hoitotyö, seksuaalisuuden ongelmista sekä lapsettomuudesta kärsivän potilaan hoitotyö. Hieman yli puolet kätilöopiskelijoista koki naistentautien hoitotyön vetovoimaiseksi alaksi. Noin 87 % opiskelijoista oli valmiita menemään töihin naistentautien hoitotyön alueelle. Opiskelijoiden mielestä koulutus vastasi melko hyvin työelämän vaatimuksiin. Kätilöopiskelijat toivoivat opetuksen tuntimäärän lisäämistä ja sisällön laajentamista naistentautien hoitotyön osalta. Harjoittelujen toivottiin olevan hieman pidempiä ja mahdollisesti kaksiosaisia. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kätilökoulutuksen kehittämiseen sekä naistentautien hoito-työn osastojen toiminnan kehittämiseen. Osastot voivat tulosten avulla kehittää uusien työntekijöiden perehdytystä sekä opiskelijan ohjausta. Työ antaa myös näyttöön perustuvaa tietoa naistentautien hoitotyön alan vetovoimaisuudesta.

Osaaminen tietämyksen tukena kehitettäessä aikuisopiston työprosesseja

Osaaminen voi muodostua ongelmaksi yritysten kilpailukyvylle, jos siihen ei kiinnitetä huomiota jo strategiasuunnittelusta lähtien. Vaikka asiakkaiden muuttuneet odotukset kyettäisiinkin kohdentamaan ennen kilpailijoita, saattaa olla, että siihen ei pystytä vastaamaan, jos ei ehditä oppimaan uutta tai uudella tavalla. Diplomityön tavoitteena on laatia Etelä-Karjalan aikuisopistollehenkilöstön osaamisen kehittämiskuvaus siitä, kuinka strategian määrittämisestälähtien voidaan henkilöstön osaamista parantaa ja pyrkiä luomaan kilpailuetua markkinoilla. Henkilöstön osaamisen kehittäminen tulee olla suunnitelmallista, tarvittaessa yksilön, ryhmän ja organisaation edut huomioivaa, riittävän yksinkertaista ja konkreettista, jotta suunnitelma voidaan toteuttaa, seurata ja edelleenkehittää. Työn teoriaosassa on kuvattu vision ja strategian merkitystä osaamisen kehittämiseen. Lisäksi on tarkasteltu yksilön oppimista, oppimisen prosessia ja sen kehittymistä organisaation kyvykkyydeksi. Osaamisen infrastruktuuria on lähestytty organisaatiokulttuurin, sitouttamisen ja kehittämisjärjestelmän näkökulmasta. Empiirisessä osuudessa on tuotu esiin aikuisopiston henkilöstön osaamisen kehittämisen tavoitteet, nykyiset käytännöt, kehittämisen vaihtoehdot sekä jatkotoimenpiteet. Osaaminen on aikuisopiston henkilöstön ammattitaidon perusta. Osaamistarpeen määrittämisen tulee keskittyä aikuisopiston ydinosaamisen kehittämiseen. Henkilöstö tulisi nähdä motivoinnin ja sitouttamisen kautta inhimillistä tietopääomaa kasvattavana tekijänä, johon voidaan sujuvasti liittää aineeton pääoma (data, informaatio jne.) sekä strateginen reservi, kuten kilpailuetua tuottava innovointitoiminta.

Osaaminen yrityksissä

Työn tavoitteena olitutkia osaamisen johtamista, kehittämistä ja hallintaa yrityksissä. Tutkimuksenpääkysymyksinä selvitettiin, kuinka tärkeänä yritykset pitävät osaamisen ja tietämyksen hallintaa, mitä ongelmia ja haasteita siinä koetaan sekä mitä työkalujayrityksissä käytetään osaamisen ja tietämyksen hallinnassa. Tutkimuksessa esitetään kirjallisuuden pohjalta, mitä on osaaminen sekä miten sitä voidaan kehittääja hallita. Aihepiiriin liittyen suoritettiin empiirinen tutkimus, jonka perusteella voidaan todeta, että osaamisen hallintaa pidetään yrityksissä erittäin tärkeänä asiana kilpailukyvyn kannalta vaikkakin se aiheuttaa paljon lisätyötä ja on aikaa vievää. Tutkimuksen tuloksen mukaan osaamisen kehittämisessä ja hallinnassa yrityksissä esiintyy paljon haasteita ja ongelmia.

Työvoimapula ja osaaminen: analyysi mediateksteistä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selventää miten Talouselämä-lehti tuo esille yritysten kokemaa työvoimapulaa ja sen hallintakeinoja erityisesti osaaja näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tulkitaTalouselämä-lehden artikkeleihin perustuvan empiirisen aineiston perusteella sekä aikaisemman kirjallisuuden perusteella, millä keinoilla yritykset voivat varautua työvoimapulaan ja menestyä kilpailussa niukoilla työmarkkinoilla. Tutkimus tuo esille myös Talouselämä lehden representoiman osaajan profiilin. Tutkimus onlaadullinen tutkimus. Aineisto koostuu Talouselämä-lehden vuoden 2002 ja toukokuun 2006 välisenä aikana ilmestyneistä artikkeleista. Tuloksina saatiin selville, että Talouselämä-lehti tuo esille työvoimapulaa laadullista ja määrällistä työvoimapulaa kuvaavien ja asiantuntijoiden varoittelevien ja neuvovien puheiden kautta. Tutkimuskontekstin sisällä osaavan työvoiman pula koetaan merkittävämpänä ongelmana kuin määrällinen työvoimapula. Yritysten tulee varautua henkilöstöstrategian kautta siihen, että yrityksen osaamistarpeet täyttyvät tulevaisuudessa. Osaajien houkutteluun tulee keksiä luovia ja yksilöllisiä keinoja sekä myydä avoimet työtehtävät osaajille markkinoinnillisin keinoin.

Työnjohdon osaaminen ja sen kehittämistarpeet yrityksen strategianäkökulmasta

Steveco Oy on tyypiltään vahvasti mekaaninen yritys, joka pyrkii kohti orgaanista yritysympäristöä pystyäkseen vastaamaan kiristyneeseen kilpailutilanteeseen. Tässä muutoksessa yhtenä keskeisenä henkilöstöryhmänä on työnjohtajat. Orgaanisessa yritysympäristössä työnjohdon roolikuva muuttuu kohti keskijohdon roolia. Tämä muutos mekaanisesta yritysympäristöstä orgaaniseen ja perinteisestä työnjohdon tehtävänkuvasta keskijohdon rooliin edellyttää osaamisen sisällön muuttumista ja osaamisentason merkittävää kasvua. Tämän kehityksen vuoksi on määriteltävä uudestaan työnjohtajan tulevaisuuden tehtävänkuva, tehtävissä tarvittava osaaminen ja vaadittava osaamistaso. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin ensin kvantitatiivista sitten kvalitatiivista menetelmää. Kvantitatiivinen tutkimusosuus toteutettiin osaamiskartoituslomakkeella, jolla saatiin työnjohtajien esimiesten näkemys työnjohtajien tavoiteosaamisista ja niiden tasosta. Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin haastattelujen muodossa, koska haluttiin selvittää laajemmin työnjohtajien osaamista. Haastattelun tukena oli osaamiskartoituslomake.

Logistiikan osaaminen ja koulutustarpeet pohjoissavolaisissa pk-yrityksissä

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää logistiikan osaaminen ja koulutustarpeet pohjoissavolaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tutkimustuloksista ilmenee, että logistiikan osaamista on tarpeen nostaa pohjoissavolaisissa pk-yrityksissä. Kyselyyn vastanneista yrityksistä kolme neljästä luonnehti logistiikkaosaamistaan tyydyttäväksi tai hyväksi. Muiden pohjoissavolaisten yritysten logistiikan osaamista arvioitiin keskimäärin tyydyttäväksi. Hankintatoimen, toimitusketjun hallinnan ja varaston ohjauksen koulutusta haluaa yli 40 % tutkimukseen osallistuneista yrityksistä. Koulutukseen osallistumisen suurimpana esteenä pidettiin ajan puutetta. Enemmistö yrityksistä ei kyennyt määrittelemään logistiikkakustannuksiaan. Logistiikan kehittämisen tärkeimpinä päämäärinä pohjoissavolaiset yritykset pitävät kustannusten alentamista sekä tuottavuuden ja asiakastyytyväisyyden parantamista. Merkittävimpinä kehittämisen esteinä mainittiin yhteistyö yrityksen sisällä, henkilöstön puutteellinen osaaminen ja toiminnalliset rajoitteet. Yritykset katsoivat parhaiten onnistuneensa toiminnan laadun parantamisessa. Tätä selvästi heikommin on onnistuttu informaatiojärjestelmien hyödyntämisessä. Liki neljä kymmenestä vastaajasta ennakoi varastoinnin ohjausjärjestelmien käyttöönottoa seuraavan kolmen vuoden aikana. Tutkimusaineisto kerättiin pohjoissavolaisiin yrityksiin kohdistettujen kyselyjen, haastattelujen ja koulutuspalautteiden kautta käyttäen kvantitatiivista ja kvalitatiivista menetelmää. Kyselykaavake lähetettiin yli 160:een yritykseen, joista 44 palautti lomakkeen. Vastausprosentiksi muodostui 26,3. Henkilökohtaiseen haastatteluun osallistui kymmenen yritystä.

Tajuttoman potilaan hoidon osaaminen perustason sairaankuljetuksessa : tietotestin kehittäminen

Tämä opinnäytetyö on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen sekä Helsingin ammattikorkeakoulun ensihoidon ja hoitotyön koulutusohjelmien yhteistä KUOSCE-hanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa perustason sairaankuljettajien osaamista keskeisten potilasryhmien hoidossa. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason osaamisen kehittymisen malli. Tämä opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta. Opinnäytetyön ensimmäisen osan tarkoituksena on kuvata tajuttoman potilaan hoidossa tarvittavaa tiedollista osaamista. Toisen osan tarkoituksena on kuvata luotettavan tietotestin kehittämiseen tarvittavaa teoriatietoa ja kehittää tietotesti, jolla voidaan mitata perustason sairaankuljettajan osaamista tajuttoman potilaan hoidossa. Tajuttomuutta käsittelevässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan laajasti tajuntaa käsitteenä, tajunnan tason säätelyn fysiologiaa ja tajunnan tason aleneman syitä ja oireita. Tämän jälkeen käsitellään tajuttoman potilaan riskiluokittelu, välitön ja tarkennettu tilannearvio sekä tajuttoman potilaan hoidossa ja kuljetuksessa huomioitavat asiat. Tietotestin kehittämistä käsittelevässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan tietotestin luotettavuuteen vaikuttavia seikkoja ja tämän tiedon pohjalta muodostetaan tietotesti, jolla voidaan testata perustason sairaankuljettajan tajuttoman potilaan hoidon osaamista. Tietotestin kehittämisen yhteydessä myös perustason sairaankuljettajilta edellytetty osaaminen määritellään tarkemmin. Kehitetyn tietotestin luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta arvioidaan pilotoimalla testi. Kehitetty tietotesti koostuu 31 monivalintakysymyksestä. Jokaiseen kysymykseen liittyy kolme tai neljä vastausvaihtoehtoa, joista yksi tai useampi on oikein.

Sydämen vajaatoiminnasta johtuvan keuhkoödeemapotilaan ensihoidossa tarvittava tiedollinen osaaminen - kirjallisuuskatsaus

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, mitä tiedollista osaamista ensihoitaja tarvitsee hoitaessaan sydämen vajaatoiminnasta johtuvaa keuhkoödeemapotilasta. Sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden määrä kasvaa ja sairaalahoidot lisääntyvät jatkuvasti. Keuhkoödeema on sydämen vajaatoiminnasta johtuva pahenemismuoto jonka hoitaminen on vaativaa ja kuolleisuus on korkea. Aineisto kerättiin sosiaali- ja terveysalan tietokannoista muutamilla hakusanoilla, joista valinta ja poissulkukriteerien avulla valittiin 11 artikkelia sekä käsihauilla 9 muuta lähdettä. Valitut aineistot analysoitiin käyttämällä induktiivista teorianmuodostustapaa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että sydämen vajaatoiminnasta johtuvan keuhkoödeeman hoito vaatii laajaa tiedollista osaamista. Ensihoitajan tulee tuntea keuhkojen- ja verenkierron anatomia, sydämen vajaatoiminnan ja keuhkoödeeman syntymekanismit, hallita potilaan tutkiminen ja haastattelu sekä potilaan hengityksen ja verenkierron arviointi. Potilaan hoitamisessa tiedollista osaamista vaaditaan hengityksen ja verenkierron hoidosta, esimerkiksi hengitystiepainehoidosta sekä lääke- ja nestehoidosta. Keuhkoödeemapotilaan sairaalan ulkopuolinen ensihoito ei viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ole merkittävästi muuttunut, vaikka ensihoito muuten on kehittynyt suurin harppauksin. Keuhkoödeemapotilaan ensihoitoon ei ole juurikaan tullut uusia tutkimus- tai hoitomenetelmiä. CPAP- hoito on edelleen keuhkoödeemanpotilaan hoidon kulmakivi.

Vammapotilaan ensihoidon osaaminen perustason sairaankuljetuksessa : perustason sairaankuljettajien osaamisen arviointi ja posteri osaamisen arvioinnin keskeisistä tuloksista

Ensihoitaja AMK -tutkintoon kuuluu kaksi opinnäytetyötä. Ensimmäinen opinnäytetyömme on osa KUOSCE-hanketta ja sen tarkoituksena on arvioida perustason sairaankuljettajien osaamista vammapotilaan ensihoidossa. Toinen opinnäytetyömme on posteri ensimmäisen opinnäytetyömme keskeisistä tuloksista. KUOSCE- hanke on Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on luoda sairaankuljetuksen perustasolle osaamisen arvioimisen malli ensihoidon koulutukseen ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen käyttöön. Vammapotilaan hoidon tarvittava osaaminen perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja toimintasuosituksiin. Perustason sairaankuljettajien vammapotilaan ensihoidon osaamista arvioitiin edellisen vuosikurssin kehittämällä ja testaamalla arviointimittarilla ja simuloidulla potilastapauksella, jotka perustuvat Objective Structured Clinical Examination(OSCE)- menetelmään. Työssä on perehdytty OSCE-arviointimenetelmän lisäksi myös arvioinnissa käytettäviin työmenetelmiin, joita ovat simulaatio, havainnointi, ääneen ajattelun tekniikka ja arviointi. Opinnäytetyössä vammapotilaan ensihoitotyössä tarvittava osaaminen on jaoteltu arviointimittarin mukaisesti osa-alueisiin jotka ovat: tilannearvioon liittyvä osaaminen, välittömään tilanarvioon ja peruselintoimintojen tukitoimiin liittyvä osaaminen, esitietoihin liittyvä osaaminen, tarkennettuun tilanarvioon ja hoitoon liittyvä osaaminen, potilaan tilan muutoksiin reagointiin liittyvä osaaminen, hoito-ohjeen pyytämiseen liittyvä osaaminen ja kuljetuksen valmisteluun liittyvä osaaminen. Osaamisen kartoitus toteutettiin osalle Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajista kevällä 2007. N=31 paria. Osaamisen arvioinnin tulosten perusteella voidaan todeta, että mahdolliset kehittämishaasteet vammapotilaan ensihoidossa liittyvät vammapotilaan hapetuksen turvaamiseen, nestehoitoon, esitietojen ja muiden vammojen kartoitukseen, sekä reagointiin potilaan tilassa tapahtuviin muutoksiin.

Keskeisten hengitykseen liittyvien toimenpiteiden osaaminen perustason sairaankuljetuksessa : Osa II: Posterin laatiminen

Opinnäytetyö liittyy Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ensihoidon ja hoitotyön koulutusohjelmien yhteiseen KUOSCE-hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on määrittää perustason sairaankuljettajien osaamistasoa simuloiduilla potilastilanteilla ja tietotesteillä sekä löytää mahdollinen lisäkoulutuksen tarve. Mittareita on tarkoitus hyödyntää myös Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian hoitotyön ja ensihoidon koulutusohjelmissa. Ensihoitaja (AMK) tutkintoon sisältyy kaksi opinnäytetyötä. Ensimmäisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustasolla työskentelevien sairaankuljettajien keskeisten hengitykseen liittyvien toimenpiteiden osaamista. Toisen opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia posteri ensimmäisen opinnäytetyön tuloksista. Perustason sairaankuljettajien osaamista arvioitiin edellisen ensihoitajaryhmän (SE03S1) opinnäytetyönään kehittämien mittareiden avulla. Mittarit perustuivat OSCE-menetelmään, ja osaamista arvioitiin simuloidussa potilastilanteessa. Mittarista valittiin opinnäytetyöhön osiot hengitysteiden turvaaminen, nieluputken käyttö ja maski-paljeventilaatio. Ennen osaamista arvioivia tilaneita mittarin väittämät päivitettiin vastaamaan uusia hoitosuosituksia ja mittaria muokattiin käyttökelpoisemmaksi. Simulointi toteutettiin elvytyksen osaamisen arviointitilanteen yhteydessä, jossa korostuivat ääneen ajattelu ja havainnointi. Testaukseen osallistui yhteensä 68 henkilöä. Hengitysteiden avaamisen osaamista arvioitiin opinnäytetyössä kuudella väittämällä. Tulosten mukaan hengitysteiden avaamisen osaamisessa oli yleisesti puutteita. Nieluputken käytön osaamista arvioitiin viidellä väittämällä. Nieluputken käytön osaaminen oli vaihtelevaa. Maski-paljeventilaation osaamista arvioitiin puolestaan kahdellatoista väittämällä. Maski-paljeventilaatio osattiin kokonaisuudessaan hyvin. Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella kaikki testatut osaamisen alueet vaativat lisäkoulutusta. Lisäksi osaamisen arviointitilanteessa käytetty mittari kaipaa vielä jatkokehittämistä, sillä osa sen väittämistä oli tulkinnanvaraisia. Myös käytössä olevaan välineistöön tulisi kiinnittää huomiota tulevissa testauksissa.

Tajuttoman potilaan hoidon osaaminen perustason sairaankuljetuksessa

Opinnäytetyömme ensimmäisen osan tarkoituksena on selvittää minkälaista tajuttoman potilaan hoidon osaamista Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevillä perustason sairaankuljettajilla on. Opinnäytetyömme toisena osana teemme posterin, joka kuvaa saamiamme tuloksia tajuttoman potilaan hoidon osaamisessa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteistyöhanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa perustason sairaankuljettajien osaamista. Tämä yhteistyöhanke kantaa nimeä KUOSCE, ja sen on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Saamiamme tuloksia on tarkoitus hyödyntää kartoittaessa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella perustasolla työskentelevien sairaankuljettajien täydennyskoulutustarvetta ja kehittäessä ensihoidon ja hoitotyön koulutusohjelmia Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Opinnäytetyömme pohjana on käytetty mittaria, joka on kehitetty perustason sairaankuljettajien osaamisen kartoittamiseksi tajuttoman potilaan hoidossa. Mittarin ovat kehittäneet Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian jo valmistuneet ensihoitaja AMK -opiskelijat Gröhn, Hyvönen ja Sippola, ja se perustuu kansainväliseen OSCE-menetelmään. Opinnäytetyössämme olemme kertoneet lyhyesti tajuttomuudesta ja tajuttoman potilaan hoidosta hyödyntäen tieteellisiä tutkimuksia ja julkaisuja. Olemme arvioineet tajuttoman potilaan hoidon osaamista simuloidun potilastilanteen avulla. Saamiemme tuloksien mukaan tajuttoman potilaan hoidon osaaminen Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajilla on vaihtelevaa. Parhaiten sairaankuljettajat hallitsivat elottomuuden poissulun. Muilla osa-alueilla osaaminen vaihteli runsaasti.