448 resultados para Prosessi
Resumo:
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) rahoittamassa Alakoulusta ale-kouluksi? tutkimuksessa (2009-2010) kouluverkon suunnittelua, tarkistusta ja/tai koulun lakkautusprosessia käydään läpi aluekehittämisen näkökulmasta. Työssä havainnoidaan tapaustutkimuksena sitä miten koulukeskustelu ja -suunnittelu prosessina toteutuu, miten talous liittyy kokonaisuuteen, miten kouluverkkosuunnittelussa koulu, yhteisö ja kunta pelaavat yhteen, mikä merkitys koululla on kunnan tai kunnanosan elinvoimaisuudelle, miten kunta ja koulua ympäröivä yhteisö kohtaavat muutoksen ja mitä haasteita näihin kaikkiin sisältyy. Kohdekouluina Mommilan koulu Lammilta (nyk. Hausjärveä) Kanta-Hämeessä, Menosten ja Puolimatkan koulut Urjalassa Pirkanmaalla, Ravioskorven koulu Sysmässä Päijät-Hämeessä, Kolmisopen, Kumpusen ja Jännevirran koulut Siilinjärvellä Pohjois-Savossa, Horkan ala-aste Korpilahdella (nyk. Jyväskylä) Keski-Suomessa sekä Kampin, Levin ja Polvenkylän koulut Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla. Tutkimuksen myötä lakkautuksista opittiin se, että lakkautusesitys ja päätöksenteon kiire voi yllättää, avoimella ja ennakoivalla keskustelulla päästäisiin realistisiin ratkaisuihin, luottamus luo uskottavuutta päätöksentekoon ja koko kuntaan, päätösesitys vaatii perusteellisen valmistelun, säästöä voidaan saada, kunta voisi olla ratkaisuissaan myös edelläkävijä ja hyvin olennaisena seikkana se, että arviointi ja päätöksen jälkihoito ovat osa prosessia. Kouluja koskevissa ratkaisuissa vain avoin keskustelu päättäjien, virkamiesten ja asukkaiden kesken voi tuottaa ajantasaista suunnittelutietoa, realistisia vaihtoehtoja sekä toteuttamiskelpoisia suunnitelmia päätöksineen. Koulukeskustelussa lopputuloksena pitäisi kokoajan nähdä elinvoimainen, vetovoimainen ja yhteistyökykyinen kunta, joka linjaa itse ”koulutiensä”. Tässä piilee mahdollisuus, joka etenkin pienillä kunnilla joustavuuden turvin olisi käytettävissä markkinoitaessa maaseudun asumismahdollisuuksia. Tarvitaan uskallusta profiloitua. Asiat pitää valmistella kiireettä ja kunnolla. Päätöksenteon, mielipiteen muodostamisen ja kokonaisuuden ymmärtämisen pohjaksi tarvitaan vaihtoehtoja. Lopputuloksena voi edelleen olla lakkautus, tai kompromissi, mutta sekin on helpompi ymmärtää kun näkee perusteet suhteessa muihin esitettyihin vaihtoehtoihin. Pitää tuntea vastuunsa myös päätöksenteon jälkeen. Oli päätös lakkauttava, säilyttävä tai jotain siltä väliltä, on kunnassa huolehdittava siitä, että keskustelu käydään loppuun, kaikki tietävät kuinka asiat etenevät ja kuinka yhteistyö kunnan ja kylän välillä jatkuu. Kunta on yhteisö ja tästä yhteisöllisyydestä on huolehdittava. Siksi jälkiarvioinnin tulisi olla itsestään selvä osa lakkautusprosessia, jotta jotain opittaisiin. Erittäin tärkeätä on välttää negatiivinen kierre tai sen jatkuminen. Ollaan mieluummin edelläkävijöitä ja positiivisia esimerkkejä ja tavoitellaan ”meidän mallia” muille monistettavaksi.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan teoriatiedon ja kokemustiedon kohtaamista sekä yhteisen tiedon tuottamisen prosessia L.S. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeen teorian kautta.
Resumo:
Hiljainen tieto muodostaa organisaatioiden keskeisen kilpailutekijän, sillä sitä on vaikea kopioida. Hiljaista tietoa pyritään siirtämään erilaisia osaamisen kehittämisen menetelmiä hyödyntäen. Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten hiljaista tietoa siirretään mentoroinnissa. Mentorointiin liittyvissä tutkimuksissa ei ole tutkittu sitä vuorovaikutukseen perustuvaa prosessia, jonka aikana hiljaista tietoa siirretään mentorilta aktorille. Tämä tutkielma toi lisää tietoa tähän tutkimusaukkoon. Tutkielman teoreettisessa osiossa esiteltiin kolme näkökulmaa, jotka muo-dostivat tutkielman viitekehyksen: hiljainen tieto ja sen siirtäminen, mentorointi sekä kognitiivinen oppipoikamalli. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografista tapaustutkimusta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat neljä mentori-aktori –paria, joita haastateltiin teemahaastattelulla. Empiiriset tulokset osoittivat, että hiljaisen tiedon siirtäminen mentoroinnissa tapahtui kognitiivisen oppipoikamallin vaiheita hyödyntäen. Kaikki kognitiivisen oppipoikamallin vaiheet esiintyivät mentorointiprosessissa. Siirrettävässä hiljaisessa tiedossa näyttäytyivät tiedon toiminnallinen, situationaalinen ja sosiaalinen luonne. Keskeisimmiksi hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmiksi osoittautuivat mentorin läsnäolo, kuuntelu, kysymysten tekeminen ja aktorin oivalluttaminen. Tutkielman keskeisenä tuloksena ja toimenpide-ehdotuksena esitettiin hiljaisen tiedon siirtämisen malli mentoroinnissa, joka kehitettiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuksesta saatujen tulosten pohjalta.
Resumo:
Palveluiden kehittämista on tutkittu suhteellisen vähän. Ensimmäiset palvelukehitysprosessit esitettiin kirjallisuudessa jo 80-luvulla mutta sen jälkeen kehitysprosessia ei ole radikaalisti päivitetty. Tämän työn tarkoituksena on koota kirjallisuudesta erilaisia lähestymistapoja palveluiden kehittämiseen ja näiden tutkimuksien löydöksien pohjalta rakentaa synteesi palveluiden kehittämisen prosessista sekä tutkia sen toteutumista IBM:n ja Fazer Amican yhteishankkeena toteutetun Tulevaisuuden henkilöstöravintola –projektin tapauksessa. Palveluiden kehittämisen prosessin synteesi perustuu kirjallisuudessa esitettyyn perinteiseen 12-vaiheiseen kehitysprosessiin, jota on muokattu päällekkäin suoritettujen vaiheiden kehitysprosessin, teknologian mahdollistaman palvelukehityksen, testikäytön ja interaktioiden kautta oppimisen näkökulmasta. Synteesissä on esitetty prosessin neljä päävaihetta, jotka ovat ideointi, palvelun kehittäminen ja testikäyttö, tuotteistus ja lanseeraus.
Resumo:
Yhteiskunnan tietovaltaistumisen seurauksena ovat julkisten organisaati-oiden toimintaympäristöt monimutkaistuneet ja luoneet haasteita tiedon käyttämiselle päätöksenteon prosessissa sekä sen tukena. Tämän tutki-muksen aiheena oleva tietoon perustuva päätöksenteon prosessi sekä sen vaiheiden sujuvuus ovat strategisesti merkittäviä kaikessa päätöksen-teossa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus suoritettiin tapaustutkimuksena kunnallisessa organisaatiossa. Haastatteluaineisto kerättiin kunnallisen päätöksenteon ylintä päätäntävaltaa käyttäviltä kaupunginvaltuutetuilta. Tutkimuksen mukaan tietoperusteisen päätöksenteon prosessin vaiheita ovat tavoitteen ja päämäärän asettaminen, vaihtoehtojen asettaminen, vaihtoehtojen ja niiden vaikutuksien arvioiminen, päätöksen tekeminen sekä päätöksen vaikutuksien arvioiminen. Tiedon käyttäminen keskittyy vaihtoehtojen asettamiseen sekä vaihtoehtojen ja niiden vaikutuksien arvioimiseen tiedon hankkimisen ja hyödyntämisen kautta. Monitahoisuus ja -ulotteisuus sekä subjektiivisuus ja kontekstisidonnaisuus vaikuttavat merkittävästi tietoperusteisen päätöksenteon prosessin vaiheisiin.
Resumo:
Tutkielma käsittelee puolustusvoimien kansainvälisessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavien suorituskykyjen kehittämistä. Aihe on rajattu Naton rauhankumppanuusohjelmaan sisältyvään suunnittelu- ja arviointiprosessiin, jonka kehyksissä Suomi kehittää 2010-luvlla kaikkien kolmen puolustushaaran suorituskykyjä, yhteensopivuuksia ja valmiuksia sekä kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön että kotimaan puolustukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi juuri suunnittelu- ja arviointiprosessi on noussut 2000-luvulla keskeiseksi toimintamuodoksi kehitettäessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavia suorituskykyjä. Tutkielman pääkysymykseen vastaamiseen ja teorian rakentamiseen on käytetty laadullisen tutkimuksen menetelmää aineistolähtöinen päättely, jonka avulla on tarkasteltu aiheesta kerättyä kirjallista lähdemateriaalia. Työ pohjautuu julkisiin lähteisiin, joista suurin osa on suomenkielisiä asiakirjoja ja julkaisuja, tärkeimpänä Suomen ulkoasiainministeriön muistiot Naton rauhankumppanuudesta ja osallistumisesta kriisinhallintaan. Keskeisimmät havainnot tutkimuksen aikana liittyvät Suomen aktiiviseen rooliin kansainvälisessä sotilaallisessa yhteistyössä sekä Naton toimintakentän vahvaan verkostoitumiseen niin Euroopan unionin, pohjoismaiden kuin Suomen kansallisen puolustuksen kehittämisessä. Tutkimuksen pääkysymyksen kannalta merkittävänä huomiona on lisäksi Naton edistyksellisyys sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä järjestelmällisesti, laaja-alaisesti ja kustannustehokkaasti erilaisten arviointiprosessien ja harjoitusohjelmien avulla. Ottaen huomioon muut järjestöt, joiden kanssa Suomi harjoittaa sotilaallista yhteistyötä sekä vaativien kriisinhallintaoperaatioiden ja taisteluosastojen nykyaikaiset vaatimukset, on vaikea kiistää järjestelmällisen kehitystyön tarvetta. Suunnittelu- ja arviointiprosessin avulla Suomi kykenee kehittämään puolustusvoimien kaikkia osa-alueita, joita koetaan tarpeelliseksi sekä oman toiminnan että yleisten kokemusten pohjalta. Näistä monet ovat konkreettisia kehittämiskohteita, jotka perustuvat kriisinhallintaoperaatioihin ja -harjoituksiin. Puolustusvoimien kehittämisohjelman integroiminen suunnittelu- ja arviointiprosessin tavoitteisiin vuonna 2011 on kasvattanut tämän aluksi vain kriisinhallintajoukkojen kehittämiseen valjastetun työkalun merkityksen uudelle tasolle. Täten tutkielman johtopäätöksissä herääkin kysymys, olisiko pelkkä kansallinen kehitystyö nykyaikana Suomelle edes vaihtoehto.
Resumo:
Palvelujen hankinta on yhä kiinteämmin osa yritysten liiketoimintaa, kun kiristyvässä kilpailussa yritykset pyrkivät siirtämään keskittymistään enenevissä määrin ydintoimintojensa tuottamiseen. Yleisiä ohjeistuksia palveluiden laadun kehittämisestä ja hankintaprosessin läpiviennistä on olemassa runsaasti, mutta palveluihin keskittyvän hankinnan kokonaisvaltaista kuvausta on tutkimuskentästä vaikea löytää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia palvelun hankinnan prosessia ja laatua, sekä paikata olemassa olevaa tutkimusaukkoa tunnistaen hankintaprosessista lopputuloksen laadun kannalta kriittisiä elementtejä. Tutkimusaihetta lähestytään tarkastelemalla ensin olemassa olevaa tutkimusta palvelujen hankintaprosessista ja laadusta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu hankinta-asiantuntijoita, sekä suoritettu case-tutkimus Espoon kaupungin koulukuljetusten hankinnasta, jossa hyödynnetään QFD-matriisianalyysiä kriittisten tekijöiden tunnistamiseksi. Lopputuloksena tutkimus esittää hankintaprosessiin perustuvan listan niistä laadukkaan lopputuloksen kannalta kriittisistä tekijöistä, joihin keskittymällä palveluhankinnan laatua on mahdollista parantaa. Keskeisimpinä tekijöinä tuloksissa esiin nousevat hankintatiimin kokoaminen, yrityksen tahtotilan tunnistaminen, palvelusisällön ja sen tavoitteiden ymmärtäminen, sanktiomallien hyödyntäminen, sekä yhteistyön vaaliminen hankinnan suunnittelussa ja sopimusseurannassa.
Resumo:
Henkilöstöpääoman noustua merkittäväksi kilpailutekijäksi, on Talent Management (myöhemmin TM) noussut tärkeäksi osaksi ydinliiketoiminnan kokonaisuutta. Suuresta TM:iin kohdistuvasta huomiosta huolimatta, on se käsitteenä jäänyt varsin vajavaiseksi. Sen rakentamisesta ja toteuttami-sesta ei ole olemassa yleisesti levinnyttä standardia tai parasta käytäntöä, jota yritykset voisivat seu-rata. Tämän tutkielman tavoitteena on pyrkiä luomaan teoreettinen käsitys TM:ista ja sen strategisesta rakentamisesta, johtamisesta ja toteutuksesta. Tarkoituksena on osoittaa, miksi strategisen TM-prosessin muodostaminen ja liiketoimintastrategiaan integrointi on tärkeää yrityksen pyrkiessä vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeisiinsa ja kilpailuun osaajista ja sitä kautta menestymään myös tulevaisuudessa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja empirian keräämisessä käytettiin tutkimusmetodina teemahaastattelua. Haastateltaviksi valikoitui kahdeksan eri aloilla toimivaa suurehkojen yritysten henkilöstöasioista päättävää henkilöä. Aineisto analysoitiin käyttämällä teema-analyysia. Tutkielman alakysymyksiin vastaavien tulosten avulla luotiin pohja päätutkimuskysymykseen vastaavalle tutkielman mukana kasvavalle strategisen TM-prosessin valmista kaaviota esittävälle kuviolle. Se on tutkijan muodostama käsitys liiketoimintastrategiaan integroidusta TM-prosessin rakentamisesta ja sen strategisesta toteutuksesta. Parhaatkin käytännöt ovat kuitenkin hyviä vain siinä kontekstissa, jossa ne on todettu hyviksi. Se, mikä toimii yhdellä yrityksellä, ei välttämättä toimi toisella. Teorian ja tutkimuksen empiriatiedon mukaan yritykset, jotka eivät vain johda lahjakkaita ihmisiä, vaan rakentavat strategisesti yrityksestään niin sanotun ”talenttitehtaan”, voivat katsoa tulevaisuuteen kirkkain mielin. Lopputuloksena he tulevat, mitä todennäköisimmin, täyttämään tulevaisuuden osaamistarpeensa sekä sitä kautta hankkimaan ja säilyttämään arvokasta kilpailuetua kilpailijoihinsa nähden. Kirjallisuuden ja haastattelujen mukaan TM on käytännössä suomalaisyrityksissä vielä prosessien rakentamisen vaiheessa ja vakiintumatonta. Yritykset ovat kuitenkin edenneet hyvään suuntaan. Yrityksillä on tarve, tavoite ja potentiaalisia avainhenkilöitä. Mutta aina ei ole selvää, mikä askel tulee ottaa seuraavaksi ja miten toteuttaa tehdyt päätökset. Harva HR-ammattilainen, ylimmän johdon edustaja tai linjaesimies uskoo organisaationsa ratkaisseen TM:iin liittyvän palapelin. Yrityksissä ollaan vasta alkutekijöissä talenttiuden luomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Resumo:
Prosessin esisuunittelu kullan tuotantoon liittyen. Prosessin lähtökohtana tiosulfaattiliuotus, jolla on vakiintuneeseen syanidimenetelmään nähden useita, etenkin turvallisuuteen ja ympäristöön liittyviä etuja. Menetelmään liittyy myös haasteita, eikä sitä ole vielä kaupallisesti hyödynnetty. Työssä tarkastellaan näitä etuja ja haittoja sekä mahdollisuuksia ja riskejä. Suunniteluvaiheessa prosessivaiheet esitetään kuitenkaan menemättä yksityiskohtaiseen suunnitteluun. Lisäksi lasketaan prosessin alustava ainetase.
Resumo:
Esitys Kansalliskirjaston järjestämässä ARTIVA-hankkeen (2013-2014) päätösseminaarissa 4.2.2015 Helsingissä.
Resumo:
Referee-artikkeli