Tietovaraston tietojen laatu ja arvo

Tutkielman tarkoituksena on tutkia case -organisaationa toimivan Tiehallinnon kahden tietovaraston, kuntotietorekisterin ja tiesääjärjestelmän tietojen laatua ja arvoa sekä selvittää, mitkä ominaisuudet näihin vaikuttavat ja miten nämä koetaan tällä hetkellä. Näiden ominaisuuksien tunnistaminen auttaa organisaatiota parantamaan tietovarastoidensa tietojen laatua, joka taas lisää niistä saatavaa arvoa. Tutkimus- ja tiedonkeruumenetelminä käytetään kvalitatiivista teemahaastattelua sekä kvantitatiivista web-pohjaista kyselylomaketta. Tutkimuksessa saatiin kuva kohdeorganisaation tietovarastojen tietojen koetusta laadusta ja arvosta ja siitä mistä nämä koostuvat. Tietovaraston tietojen laatuun ja arvoon vaikuttivat selvästi eri laatuominaisuudet. Tietovarastoilla on laatuominaisuuksia, joita käyttäjät pitävät tärkeinä ja joiden he kokevat korkealaatuisina tuottavan heille hyötyä. Tietovaraston käyttäjien työtehtävät, odotukset ja tarpeet määrittävät koetun laadun tason. Tietovaraston tietojen arvo muodostuu käyttäjän kokeman hyödyn ja laadun perusteella. Tietovaraston tietojen laatuominaisuuksiin, kuten esimerkiksi käytettävyyteen, virheettömyyteen ja saatavuuteen pystytään vaikuttamaan, koska nämä ovat kiinteästi tietovaraston tekniseen toteutukseen liittyviä tekijöitä. Tietovarastojen tietojen hyötyyn ja sen kautta koettuun arvoon ei pystytä suoraan vaikuttamaan, muuten kuin laatuominaisuuksia parantamalla.

Mentorointi ja sen kehittämismahdollisuudet S-ryhmässä

Tutkielman tavoitteena oli analysoida mentorointia, sen teoriaa ja menetelmää sekä miten sitä käytetään S-ryhmässä ja millä tavalla mentoroinnin käyttöä voidaan edistää johtamisen tukena S-ryhmässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin mentorointia menetelmänä, jolla edistetään toisilta oppimista. Mentorointia analysoidaan myös hiljaisen tiedon, tietopääoman johtamisen ja kehittyvän johtajan ominaisuuksien näkökulmista. Osatavoitteiksi asetettiin kahdella eri tavalla toteutettujen mentorointiohjelmien erojen selvittäminen tuloksiltaan ja vaikutuksiltaan sekä mentoroinnin avulla tapahtuva oppimisen tehostaminen S-ryhmässä. Tutkielmassa käytetty konstruktiivinen metodologia valittiin tutkimusongelman perusteella, koska tarkoituksena oli kehittää S-ryhmään mentoroinnin hyödyntämiseen sopiva malli. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin sekä kyselytutkimusta että tietoverkossa tapahtuvaa strukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksen teoriaosa perustuu alan kirjallisuuteen, aihetta käsitteleviin kotimaisiin ja ulkomaisiin tutkimuksiin sekä tieteellisiin lehti- ja muihin artikkeleihin. Aikaisemman teoreettisen tutkimuksen perusteella laadittiin teoreettinen viitekehys, joka muodosti perustan tutkimuksen empiiriselle osalle. Empiirinen osa koostuu S-ryhmän mentorointiprojektia koskevasta materiaalista, mentorointiprojektiin osallistuneiden henkilöiden kyselytutkimuksista sekä S-ryhmän johtoon kuuluvien yhdeksän johtajan haastattelu-tutkimuksesta. Tutkimuksen päätuloksena oli se, että mentorointi sopii erinomaisen hyvin kehitysmenetelmäksi osaamisen ja kokemustiedon siirtämiseen vanhemmilta johtajilta nuorille potentiaalisille johtajille. Tämä tulos on erityisen merkittävä S-ryhmälle johtajaosaamisen kehittämisessä, kun ryhmään ollaan parhaillaan kasvattamassa uutta johtajasukupolvea. Empiirinen tutkimus tukee myös sitä näkemystä, että mentoroinnin toteuttamiseen S-ryhmässä on olemassa erilaisia tapoja. Keskeisenä tavoitteena toteutuksissa on henkilöiden kehittyminen ja oppiminen. Tutkimustuloksissa korostuivat myös nuoremman eli mentoroitavan tarve päästä kahdenkeskiseen, avoimeen ja luottamukselliseen keskusteluun kokeneemman henkilön kanssa. Näiden tutkimustulosten perusteella päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: S-ryhmä tarvitsee oman mentorointijärjestelmän, joka toteutetaan ohjatun mentorointimallin mukaisesti. S-ryhmään on tärkeä perustaa oma mentorointipooli, jossa on halukkaita, eri osa-alueita osaavia mentoreita ja meklari, joka yhdyttää osapuolet toisiinsa.

Financial Modeling to Support Organizational Control

Tutkimus tarkastelee taloudellisia mallintamismahdollisuuksia metsäteollisuuden liiketoimintayksikössä. Tavoitteena on suunnitella ja luoda taloudellinen malli liiketoimintayksikölle, jonka avulla sen tuloksen analysoiminen ja ennustaminen on mahdollista. Tutkimusta tarkastellaan konstruktiivisen tutkimusmenetelmän avulla. Teoreettinen viitekehys tarkastelee olemassa olevan informaation muotoilemista keskittyen tiedon jalostamisen tarpeisiin, päätöksenteon asettamiin vaatimuksiin sekä mallintamiseen. Toiseksi, teoria esittää informaatiolle asetettavia vaatimuksia organisatorisen ohjauksen näkökulmasta.Empiirinen tieto kerätään osallistuvan havainnoinnin avulla hyödyntäen epävirallisia keskusteluja, tietojärjestelmiä ja laskentatoimen dokumentteja. Tulokset osoittavat, että liikevoiton ennustaminen mallin avulla on vaikeaa, koska taustalla vaikuttavien muuttujien määrä on suuri. Tästä johtuen malli täytyykin rakentaa niin, että se tarkastelee liikevoittoa niin yksityiskohtaisella tasolla kuin mahdollista. Testauksessa mallin tarkkuus osoittautui sitä paremmaksi, mitä tarkemmalla tasolla ennustaminen tapahtui. Lisäksi testaus osoitti, että malli on käyttökelpoinen liiketoiminnan ohjauksessa lyhyellä aikavälillä. Näin se luo myös pohjan pitkän aikavälin ennustamiselle.

Tasapainotettu tuloskortti energiayhtiön strategisena työvälineenä

Tutkimuksen tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa tasapainotetun mittariston rakentamisprojekti Kotkan Energia Oy:ssä. Mittaristosta oli tarkoitus luoda ylimmän johdon käyttöön työväline, jota voidaan hyödyntää suorituskyvyn seuraamisen lisäksi myös organisaation strategisessa ohjauksessa. Rakennetun mittariston perustana käytettiin Kaplanin ja Nortonin kehittämää Balanced Scorecardia, jossa strategista suorituskykyä tarkastellaan talouden, asiakkaiden, sisäisten prosessien sekä innovatiivisuuden ja oppimisen näkökulmista. Tutkimusmetodologiana käytettiin konstruktiivista lähestymistapaa. Mittaristoprojektin tuloksena Kotkan Energia Oy:lle luotiin tasapainotettu tuloskortti, joka pohjautuu yhtiön missioon, visioon ja strategiaan. Tuloskortin näkökulmiin määritettiin kriittisten menestystekijöiden perusteella mittarit, jotka jaoteltiin varsinaisiin mittareihin, seurantamittareihin ja valmisteilla oleviin mittareihin. Varsinaisille mittareille asetettiin sekä lyhyen että pitkän tähtäimen tavoitteet. Mittaristoa ja mittareita analysoitiin useista näkökulmista projektin eri vaiheissa. Mittareihin liittyvät tiedot dokumentoitiin mittarikuvauksiin. Mittareille määritettiin raportointitaajuudet ja –ajankohdat. Lisäksi tutkittiin mittaritietojen vertailtavuutta muihin organisaatioihin. Projektin osana yhtiön intranet-sivuille luotiin käyttöliittymä, jonka avulla yhtiön koko henkilöstö pystyy hyödyntämään mittariston tietoja. Mittariston viimeistelyyn ja kehittämiseen liittyvät ideat muotoiltiin jatkosuunnitelmiksi.

Lisäpalveluiden yhdistäminen kannattavasti tuote-portfolioon terästeollisuudessa

Kilpailutilanne terästeollisuudessa on viime vuosikymmenen aikana ollut erittäin tiukka. Terästeollisuuden kilpailutilanteen vuoksi on avainasiakkaiden, kannattavien tuotteiden ja asiakkaalle tärkeiden lisäpalveluiden tunnistaminen välttämätöntä. Tutkimuksen päätavoitteena oli löytää sopivia menetelmiä, joilla tutkimuskohteena oleva yritys voisi tunnistaa kannattavat tuotteet, palvelut ja asiakkaat. Päätutkimusongelmana oli voidaanko yhdistämällä lisäpalvelut tuoteportfolioon palvella asiakkaita kannattavasti. Tutkimuskohteena olevan yrityksen tuote –ja asiakasryhmien kannattavuutta analysoitiin erilaisten mallien avulla. Valitun markkina-alueen asiakkaita haastateltiin, jotta saataisiin selville, mitä palvelutarpeita heillä on ja mitkä lisäpalvelut ovat heille tärkeimpiä. Asiakasryhmille tehtiin palvelusuunnitelma, joka perustuu asiakasryhmien kannattavuuksiin ja tarpeisiin. Tehdyistä tarkasteluista kävi ilmi, että lisäpalveluiden tarjoaminen asiakkaalle voi olla kannattavaa. Yleensä lisäpalveluista saadut edut ovat kustannuksia suuremmat. Asiakaskohtaisia eroja kuitenkin löytyy. Palvelusuunnitelma, joka perustuu asiakasryhmien kannattavuudelle on mahdollista tehdä. Paras tulos saavutettiin kun tuoteportfolioista saatu tieto yhdistettiin asiakaskannattavuustietoihin. Tehtyjen tarkastelujen perusteella voidaan sanoa, että kannattavat asiakkaat voidaan löytää ja nykyisille asiakas –ja tuoteryhmille on mahdollista tehdä palvelusuunnitelma. Tosin tutkimuksissa ilmeni, että erään asiakasryhmän jaottelua olisi syytä muuttaa tarkemmaksi. Erot kilpailutilanteessa, hinnoittelustrategioissa ja palvelujen kustannusrakenteessa estävät näiden tutkimustulosten suoran hyödyntämisen muiden markkina-alueiden palvelussuunnitelmien suunnittelemiseen. Soveltaminen muihin markkina-alueisiin vaatii jatkotutkimuksia ja haastatteluja kyseisellä markkina-alueella. Tulokset osoittavat, että sekä Imatra Steel että sen asiakkaat voivat höytyä hyvin tehdystä asiakaspalvelusuunnitelmasta. Imatra Steel voi hyödyntää suunnitelmaa kasvattamalla asiakasuskollisuutta, saamalla enemmän tietoa asiakkaan prosesseista ja siten tarjota parempaa palvelua. Tekninen asiakaspalvelu ja tuotekehitysprojektit voivat tarjota mahdolli-suuden parempaan tuotehintaan, uusien asiakkaiden ja jopa uusien liike-toimintojen hankkimiseen. Asiakkaille paremmin suunniteltu palveluprosessi tarjoaa lisäarvoa ja palveluita, jotka vastaavat paremmin asiakkaan tarpeita.

Organisatorinen oppiminen - tapaustutkimus oppimisprosessien jännitteistä teollisuusyrityksessä

Organisatorinen oppiminen nähdään avainasemassa yrityksen kilpailukyvyn kehittämisessä. Aihepiiristä onkin tehty runsaasti tutkimusta, mutta edelleen näkemykset organisaation oppimisesta, oppimisprosessin luonteesta, tuloksista ja näihin vaikuttavista tekijöistä ovat moninaiset. Dialektisuus kuvaa sekä organisatorisesta oppimisesta käytyä keskustelua että oppimisprosessien luonnetta dynaamisina vastavoimien sävyttäminä organisaation kehitysprosesseina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä organisatorisesta oppimisesta tutkimalla oppimisprosesseihin sisältyviä jännitteitä. Mielenkiinnon kohteena on jännitteiden osallistuminen niin innovatiivista uudistumista ja sopeutuvaa kehittymistä kuin toiminnan vakiinnuttamista tavoittelevaan oppimiseen. Tutkimuksen kohteena on kaksi teollisuusyritystä, joista tiedonkeruu tehtiin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa painottui suorittavan tason työntekijän näkökulma. Empiirisestä aineistosta konstruoitiin organisatorisia oppimisprosesseja tulkitsemalla yksilöiden ja organisaation oppimisen välistä vuorovaikutusta. Yrityksittäin konstruoidut oppimisprosessit rinnastettiin yritysten tavoiterakenteen kautta ja analysoitiin jännitteiden osallistumista oppimisprosessien etenemiseen organisaatioissa. Organisatoriset oppimisprosessit - sekä organisaatiota uudistava innovatiivinen ja kehittävä sopeutuva oppiminen että vakiinnuttava mukautuva oppiminen - näyttäytyvät tutkimuksen tulosten valossa erilaisten jännitteiden sävyttäminä. Tulokset osoittavat, että perinteisessä mekaanisessa organisaatiossa aikaisempien tutkimusten luontaisena pitämä vakiinnuttava ja mukautuva oppiminen ei ole ongelmatonta ja itsestään sujuvaa. Myös se on jännitteiden sävyttämä. Organisaation viralliset ja sosiaaliset rakenteet voivat mukauttaa yksilöiden toiminnan. Vakiinnuttavan oppimisprosessin etenemiseen osallistuu kuitenkin jännitteitä, joita syntyy ennen kaikkea työntekijöiden toiminnan ja asenteiden sekä yrityksen tuotanto- ja oppimistavoitteiden välisistä ristiriidoista. Tulokset antavat aihetta pohtia vakiinnuttavan oppimisen asemaa suhteessa uudistavaan ja kehittävään oppimiseen. Vakiinnuttavan oppimisen toteutuminen organisaatiossa pelkästään rakenteiden mukauttavalla voimalla voi heikentää organisaation mahdollisuuksia kehittyä ja uudistua. Työntekijöiden toimimista organisaation oppimisen agentteina ja uudistavan oppimisen käynnistäjinä voisi edesauttaa oppimista tukevin organisatorisin mekanismein, jotka edistävät työntekijöiden käsitteellistä oppimista ja jännitteiden hyödyntämistä vakiinnuttavassa oppimisprosessissa.

Kassajärjestelmän verkko-oppimisohjelma

Tämän insinöörityön aiheena oli verkko-oppimisohjelman testaus. Verkko-oppimisohjelma kehitettiin Ruokakeskon uuteen kassajärjestelmään. Työssä käydään läpi uuden kassajärjestelmän toiminnallisuutta kassa- ja taustatoimintojen osalta sekä mitä toimintoja verkkooppimisohjelmaan on otettu mukaan. Työssä kerrotaan verkko-oppimisen hyödyistä ja haasteista. Työn käytännön osuutena suunniteltiin ja toteutettiin verkko-oppimisohjelman testaus. Työssä analysoidaan testauksen tuloksia. Kassajärjestelmä muodostuu kassa- ja taustatoiminnallisuudesta. Kassatoiminnallisuudella tarkoitetaan kaikkea, mikä tapahtuu maksamisen yhteydessä kaupan kassalla. Taustatoiminnallisuuteen taas kuuluu kaikki, mikä tehdään taustakoneella kaupan takatiloissa. Taustalta ylläpidetään muun muassa hintoja, asiakastietoja, kuormakirjoja sekä tuotteita. Kassajärjestelmä otetaan käyttöön jokaisessa Ruokakeskon vähittäiskaupassa. Kassajärjestelmän levitys alkaa vuoden 2008 alussa. Verkko-oppimisohjelma on kehitetty koulutuksen rinnalle tukemaan kauppojen henkilökunnan perehdyttämistä kassajärjestelmän käyttämiseen. Kassajärjestelmän käyttöönoton jälkeen verkko-oppimisohjelmaa käytetään muun muassa kesätyöntekijöiden perehdyttämiseen, ja se tarjoaa vakituiselle henkilökunnalle mahdollisuuden asioiden kertaamiseen.

Yleisöistä osallisiin : tuottajan näkökulmia vuorovaikutteisten verkkotapahtumien kohderyhmistä

Opinnäytetyö käsittelee osallistumisen muotoja kolmessa uuden mediakulttuurialan taidetapahtumassa. Tapahtumille on keskeistä osallistumistapojen ja -välineiden kokeileminen. Osallistumisen muodot on jaettu kohderyhmiin, joiden avulla tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia. Työssä tarkastellaan myös tapahtumaan liittyviä sidosryhmiä. Tutkielman keskeisin kysymys on: Miten eri kohderyhmät osallistuivat tapahtumiin. Työssä selvitetään myös tuottajan näkemyksiä osallistumisen motiiveista, rajoituksista ja kohderyhmien rooleista. Tutkimus on tehty kvalitatiivisella metodilla ja perustuu tapausten kuvailulle ja tuotantoon osallistumisen analysoinnille. Tapauksia on tutkittu haastattelemalla tapahtumien vastaavia tuottajia, jotka toimivat uuden mediakulttuurialan ja mediataiteen asiantuntijoina. Osallistumista vertaillaan osallistumisen määrien, tapojen, motiivien ja rajoituksien osalta. Lopuksi valotetaan kohderyhmien rooleja ja poimitaan huomioita verkkotapahtumien tuottajan roolista. Tapahtumiin osallistuttiin paikallisesti, verkossa, eetterissä ja liikkeessä. Osallistumisen päämotiivina oli aito osallisuuden tunne. Myös online-yleisö tunsi läsnäolon tunnetta osallistuessaan etänä, mutta ainoastaan livekokemuksen aikana. Arkistoituneesta kokemuksesta läsnä olemisen tunne puuttui. Osallistumisen rajoitukset olivat pääosin teknisiä, mutta johtuivat osittain myös siitä, että yleisö ei ole tottunut osallistumaan verkossa, etenkään reaaliajassa. Ryhmätyössä tunnettiin voimakkaampaa osallisuutta kuin katsojan asemassa. Osallistumiselle oli tärkeää luoda tila, jossa ihmiset kutsutaan osallistumaan. Tutkielman keskeisiksi kohderyhmiksi nousivat sidosryhmät, eli tarkasti rajattu niche-yleisö ja vertaisryhmä. Namä kohderyhmät ilmenevät lähinnä verkossa ja verkostoissa, huolimatta maantieteellisistä rajoista. Kohderyhmät olivat mukana tapahtuman tekemisen prosessissa yhteistyökumppaneina ja etätyötovereina, sekä myös sisällöntuotannossa. On mahdollista, että prosessin myötä syntyy myös uusia verkkoyhteisöjä. Tuottajan rooli vuorovaikutteisissa tapahtumissa on toimia moderaattorina yleisön ja tuotannon välillä. Tuottaja mahdollistaa myös kollektiivisen sisällöntuotanto- ja tuotantoprosessin tekemisen onnistumisen. Tuottajan työssä tärkeää on myös eri kohderyhmien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen.

Kustannusrakenteen simulointi ja optimointi

Primääripakatun tuotteen liiketoiminnallisen arvoketjun kustannusrakenteen tunnistaminen tuo merkittävää lisäarvoa pakkausliiketoiminnan suunnittelua koskevaan päätöksentekoon. Tämän konstruktiivisen tutkimuksen tavoitteena on rakentaa pakkaustuotannon liiketoiminnallisen arvoketjun simulointimalli, jonka avulla voidaan analysoida pakkaustuotannon arvoketjun kustannusrakennetta lähtien pakkausraaka-aineen valmistuksesta ja päättyen kaupan vähittäismyyntiin. Käytettävä tutkimusaineisto koostuu jonoteoriaan ja tuotannonsuunnitteluun liittyvästä kirjallisuudesta, tieteellisistä artikkeleista sekä asiantuntijalausunnoista. Tutkimuksen yhteydessä rakennetun simulointimallin avulla määritettiin erään primääripakatun tuotteen konvertointivaiheen optimaalinen valmistuseräkoko ja liiketoiminnallisen arvoketjun kustannusrakenne. Arvoketjuanalyysissä primääripakatun tuotteen kustannustekijöiksi määritettiin pakkausmateriaali, pakkausvalmistus, pakattava tuote, pakkauksen täyttö ja suljenta sekä pakatun tuotteen jakelulogistiikka ja vähittäismyynti. Arvoketjuanalyysin johtopäätöksenä voidaan todeta, että primääripakatulle esimerkkituotteelle kohdistuvista kustannuksista noin 97 % on brand ownerin ja vähittäismyynnin aiheuttamia ja noin 3 % varsinaisesta tuotteen pakkaamisesta aiheutuvia.

Palautetta, tukea ja vaikutusmahdollisuuksia. Raportti Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan peruskoulutusopiskelijoille ja opettajille suunnatusta koulutuksen laadunvarmistuskyselystä

Osana koulutuksen laadunvarmistustyötä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa selvitettiin loppusyksystä 2007 sähköisen kyselyn avulla opiskelijoiden ja opettajien mielipiteitä palautteen annosta ja saamisesta, opiskelun tukemisesta, opintojen suunnittelusta ja kehittämisestä sekä yliopisto-opiskelusta yleisemmin. Tiedekunnan peruskoulutus-opiskelijoista 242 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa (vastaus% 26) ja 43 terveyden biotieteiden opiskelijaa (81%) sekä 73 opettajaa (50%) vastasi kyselyyn. Opiskelijat antoivat palautetta opetuksesta keskimäärin muutaman kerran vuodessa, yleensä kirjallisessa muodossa ja kokivat sen toimivana. Useat opettajat puolestaan toivoivat lisäksi saavansa palautetta opetuksestaan myös suullisesti suoraan opiskelijoilta, tai vertaispalautteena toisilta opettajilta. Opiskelijoiden opettajilta saaman palautteen määrä koettiin riittämättömäksi. Opiskelijat toivoivat saavansa palautetta opettajilta sekä suullisesti että kirjallisesti, mieluiten henkilökohtaisesti. Palautetta toivottiin lisäksi saatavan koko kurssin ajan ja sen hyödyn opiskelijat kokivat olevan yleisesti kehittävää ja motivoivaa. Opettajat puolestaan kokivat antavansa usein opiskelijoille palautetta, lähinnä suullisesti joko henkilökohtaisesti tai opiskelijaryhmille. Myös merkittävän monet opettajat lisäksi mielsivät antavansa opiskelijoille palautetta tentin arvosanan tai korjausten muodossa, jonka kuitenkin vain harvat opiskelijat mielsivät varsinaiseksi palautteeksi. Suurin osa opettajista katsoi, että opiskelijapalautetta käytettiin osittain tai erittäin hyvin opintokokonaisuuksien ja opetusmenetelmien suunnittelussa. Parhaimpina opiskelunsa tukijoina opiskelijat kokivat opiskelijatuutorit ja opinto-ohjaajat. Vaikka erityisesti lääketieteen/hammaslääketieteen opiskelijat tapasivat opettaja-tuutoreitaan säännöllisesti, eivät opiskelijat kokeneet heidän merkitystään niin tärkeäksi kuin opiskelijatuutoreiden tai opinto-ohjaajien. Samoin opintopsykologin tuen merkitys koettiin vähäiseksi. Opettajista vain muutama oli osallistunut pedagogiseen ammatilliseen koulutukseen useammin kuin kerran vuoden aikana. Opettajat olisivat kaivanneet koulutusta uusista innovatiivisista opetusmenetelmistä, oppimisen arvioinnista, palautteen annosta ja ryhmäopetuksesta. Opiskelijoista keskimäärin kolmasosa koki pystyvänsä palautteen kautta vaikuttamaan opintojaksojen suunnitteluun, mutta yli puolet opiskelijoista oli edelleen epävarma omasta vaikutusmahdollisuudestaan. Opiskelijat toivoivat kiinnitettävän huomiota erityisesti opintojen aikatauluttamiseen, opintojaksojen sisältöihin ja tentteihin sekä tenttikäytäntöihin. Suurin osa opettajista puolestaan arvioi voivansa vaikuttaa hyvin tai erittäin hyvin opintojaksonsa opetussisältöihin ja opetusmetodeihin. Puolet vastanneista opettajista toivoi, että opintojen suunnittelussa enemmän huomiota kiinnitettäisiin opintojen koordinointiin, varsinkin siten, että ne tukisivat käytännön harjoittelua. Myös enemmän aikaa opetuksen suunnittelu- ja kehittämistyölle toivottiin. Kysely osoittaa, että palautekäytännöt peruskoulutuksen suunnittelun ja toteutuksen laadunvarmistuksessa toimivat, mutta niiden vaikuttavuutta tulee edistää. Samoin opetuksen ja opiskelun tukimekanismit toimivat, mutta erityisesti opiskelijoille

Strategy Formulation and Implementation Case of High Tech Instruments

The strategy process is a method for strategy formulation and implementation. The strategy process is commonly used especially within bigger companies. It is important to link the strategy formulation and implementation. The objective of this thesis has been to find out improvement areas for the case company’s strategy process. The theoretical framework based on literature emphasizes on strategy process as a method for strategy formulation and implementation. The theoretical framework, several mainly ad hoc interviews and author’s observation were used as tools to analyze the case company’s strategy process. The hierarchy in between the various corporate levels provides the foundation to formulate and implement the strategies. These strategies include the corporate and strategic business area level strategies. The recommendations to improve the case company’s strategy process were formulated at corporate and strategic business area levels. These recommendations were formulated based on research and experience gained throughout the work. The role of strategic projects to implement the strategies more efficiently and organizational control over distribution were found as potential improvement areas. The resource allocation prioritizing towards the most important strategic projects was also an important improvement area.

Opiskelijatuotantojen työkäytäntöjen kehittäminen : tapaustutkimus Erään tytön tarina

Opinnäytetyö käsittelee Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelman opiskelijatuottajia ja opiskelijatuotantoja. Se on monimuototyö, jonka teososan Erään tytön tarina opiskelijatuottajana toimin. Elokuva toimii myös opinnäytetyön tapaustutkimuksen kohteena. Työn kirjallinen osa keskittyy kuvaamaan opiskelijatuottajien kokemuksia opiskelijatuottajan työn ja opiskelijatuotantojen kehittämisen näkökulmasta identifioimalla tuotantoprosessin keskeisiä kehittämisalueita. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyhaastattelua sekä oman tuottajan työni reflektointia. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin kehittämisalueita, joiden avulla 1.8.2008 toimintansa aloittavan Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijatuotantojen käytäntöjä voidaan kehittää. Kyselyhaastatteluun valitut opiskelijatuottajat rajattiin opiskelijoiksi, jotka olivat painottuneet opinnoissaan tuotantopainotteisiin opintoihin ja jotka olivat toimineet vähintään yhden fiktioelokuvan tuottajina. Kehittämispisteet identifioitiin haastatteluiden tulosten sekä oman tuottajantyöni perusteella, jonka jälkeen niistä nostettiin esiin keskeiset tarkempaa analysointia varten. Keskeisiksi kehittämisalueiksi osoittautuivat opiskelijatuotantojen tuotantoryhmien työnjohdollisen päätöshierarkian puuttuminen ja siten opiskelijatuottajan aseman vaikeus sekä oppilaitoksen sinänsä selkeiden tuotanto-ohjeiden käytäntöjen epäselvyys. Vaikeaksi koettiin myös kunnallishallinnon byrokratia. Jotta opiskelijatuotantoja voitaisiin kehittää toimivampaan suuntaan, tulisi opiskelijoiden perehtyä tarkemmin tuotanto-ohjeisiin. Tuotantokokouksissa pitäisi edellyttää tuotantolupia hakevilta opiskelijoilta valmiita käsikirjoituksia ja tuotantosuunnitelmia erityisesti opinnäytetyöproduktioihin, joissa erotuksena ammattiopintoproduktioihin, opiskelijoiden voidaan edellyttää toimivan pitkälle itseohjautuvasti. Oppilaitoksen puolelta tuotantokäytännöt tulisi selkeyttää ja johtamistaidon opinnot sisällyttää opetussuunnitelmaan. Tuotantojen kehittäminen ei hyödyttäisi vain tuottajaopiskelijoita, vaan kaikkia tuotannoissa mukana olevia opiskelijoita sekä siten myös oppimisen kautta työelämää.

Evolution of Ba and Role of Absorptive Capacity in Collaboration between MNCs and Chinese Universities in China

During the recent years, collaboration with Chinese universities has aroused growing interest among multinational companies (MNCs). Cross-cultural university-industry (U-I) collaboration creates various challenges in collaborative knowledge creation and innovation due to the differences e.g. between university and company motivation, objectives and activities. Also different values, norms, and means of actions result often in collisions and misunderstandings. This thesis examines the establishment of the relationships and the evolution of the collaboration between MNCs and Chinese universities. Empirical findings underscore that the partners in collaboration are required to possess research interest as well as capability to acquire, assimilate and exploit new external knowledge. Time and communication have a critical role in the evolution of the collaboration. In China the personal relationships, guanxi, play an important role. Collaborative knowledge creation requires a platform, Ba, which enables the creation of common understanding, commitment, trust and mutual respect. Empirical data has been collected through interviewing company experts and academe of Chinese universities from ICT and forest industries as well as attending panel discussions and meetings with the experts from the field of study.

Sairaanhoitajan opiskelijaohjaustaidot sekä ohjaajakoulutuksen tarve ja hyöty hoitotyön ohjatun harjoittelun oppimisympäristössä

A Nurse's Preceptorship Skills of Guiding Students and the Need for and Benefit from Preceptorship Education Guided practical training in units of health services is an essential part of the education of nurses. Nurses take care of a student's preceptorship during these periods, and their role in supporting a student's learning has been shown to be the most important factor in the learning environment of guided practical training. Education for preceptors in various educational units has been organized to develop their skills of guiding students. The aim of this study was both to investigate preceptors' skills of guiding students, the differences in the student guiding skills of those who have and who have not received preceptorship education and to describe their experiences of their own need for preceptorship education and of the benefit of such education. Any activities that promote a student's learning were included in nurses' preceptorship skills. On the basis of research knowledge, the preceptorship skills were divided into the following subdomains: proficiency in nursing; creation of a preceptorship relationship; planning of preceptorship; implementation of preceptorship; combination of theory and practice; and evaluation. The target group comprised all those nurses (n=128) in a hospital in southern Finland who guided future nurses. The material was gathered by means of a questionnaire with structural and open questions. Preceptorship skills were studied with the structured questions and the need for and benefit from preceptorship education with the open questions. The material was interpreted by means of a statistical SAS programme and qualitative content analysis. The preceptorship skills in all domains of guiding skills proved good. Those who had received preceptorship education had better skills than those who had not received such education in all domains but “creation of a preceptorship relationship”. However, the differences were not statistically significant. The need for preceptorship education was highest in evaluation and in setting goals for a student. To support these, the preceptors wanted information on education and students' requirements. Most of all, preceptorship education had benefited the creation of a preceptorship relationship and the implementation of evaluation. The preceptors were of the opinion that their skills of guiding students were good. However, education is needed, which makes the results inconsistent in this respect. The results can be used in developing preceptorship skills and in planning preceptorship education.

Rajatylittävä tuloksentasaus ja konserniverojärjestelmän uudistaminen

Ylivoimaisesti tärkeimpänä liiketoiminnan organisoitumismuotona voidaan pitää konsernia. Se muodostuu useasta juridisesti itsenäisestä yhtiöstä, jotka kokoavat yhden taloudellisen ja organisatorisen kokonaisuuden. Verotuksessa eri konserniyhtiöitä kohdellaan itsenäisinä yhtiöinä ja jokaiselle konserniyhtiölle lasketaan oma verotettava tuloksensa muista konserniyhtiöistä riippumatta. Konserniin kuuluvien yhtiöiden tuloksenmuodostus saattaa kuitenkin olla epätasaista, toiset tuottavat voittoa ja toiset tappiota. Erityisenä verohaasteena kansainvälisten konsernien välillä onkin se, että eri valtioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden tuloksentasaus on mahdollinen vain poikkeustapauksissa. Kritiikin kohteena on ollut myös Suomen konserniverojärjestelmä. Erityisiksi ongelmiksi ovat nousseet yhtiöoikeudelliset, kirjanpidolliset ja EY-oikeudelliset asiat. Yritysten kansainvälistyessä ja laajentuessa Eurooppaan erityisesti rajatylittävä konserniavustus ja tappiontasaus ovat nousseet esille. Tästä johtuen EY-tuomioistuinkin on joutunut ottamaan kantaa tällaisiin yritysjärjestelyihin.