Mielikuvat ja opettaminen : mielikuvia helpottamaan pianonsoiton tekniikan opettamista

Käsittelen opinnäytetyössäni mielikuvien käyttöä pianonsoiton tekniikan varhaisopetuksessa. Pohdin tekniikkaa lähinnä motorisesta näkökulmasta, joskin pianonsoitossa tekniikkakäsite on kiinteästi yhteydessä kaikkeen, mikä liittyy soittotapahtumaan, kuten esimerkiksi sointiin ja musiikilliseen muotoiluun. Tarkoitukseni on ollut tietoisesti tehdä sekä mielikuvasta että soittamisen fysiikasta itseisarvo, ja tarkastella miten mielikuvien kautta voisi nopeuttaa jälkimmäisen kehitystä. Olen myös koonnut pianistien suullista perimätietoa käyttökelpoisista mielikuvista ja laatinut niistä oppaan työni toiseksi osaksi. Opasosan mielikuvat ovat peräisin haastatteluista, omasta oppimistaustastani, sekä osittain myös pianonsoittoa käsittelevästä kirjallisuudesta. Opinnäytteen ensimmäisessä osassa käsittelen mielikuvan syntyä fysiologisessa mielessä, mielikuvien käyttökelpoisuutta varhaisopetuksessa ja mielikuvien käyttötraditiota. Lisäksi esittelen nuottiesimerkkien avulla mielikuvien käyttöä opetustilanteissa ja pohdin tekemieni haastatteluiden antia. Sain haastatella kahta pianonsoiton lehtoria henkilökohtaisesti ja kolmatta opettajaa sekä kolmea opiskelijakollegaa sähköpostin välityksellä. Mielikuvaoppimista käsittelevän kirjallisuuden ja tekemieni haastatteluiden valossa mielikuvien käyttö osana pianonsoiton opetusta on yleistä ja oppimisen kannalta hyödyllistä. Soiton oppimisen prosessi aktivoi useita taitoalueita samanaikaisesti. Kompleksisuudessaan prosessin oppimishaasteet tarvitsevat tuekseen mielikuvia suoraviivaistamaan, yksinkertaistamaan ja tekemään opittavia asioita opiskelijalle omakohtaisemmiksi. Fysiologinen tutkimus osoittaa, että mielikuva syntyy aivoissa ja välittyy sieltä aina perusaineenvaihduntaan saakka. Samoin tutkimukset lasten ajattelusta kertovat, että heidän rikkaan mielikuvamaailmansa hyödyntäminen on opiskelutulosten ja oppimisnopeuden kannalta edullista. Tutkimuskirjallisuudessa valmiita mielikuvia esitellään yllättävän niukasti. Sen sijaan mielikuvien merkitystä korostetaan oppimisen välineenä, ja mielikuvaharjoittelu saa kirjallisuudessa paljon painoarvoa.

Musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelma Seinäjoen Kansalaisopistoon

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on ollut musiikinopetuksen kehittämis- ja opetussuunnitelman puuttuminen Seinäjoen Kansalaisopistosta. Työn alkuosassa käydään läpi pääpiirteittäin vapaan sivistystyön historia ja Laki vapaasta sivistystyöstä. Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta tarkastellaan elinikäisen oppimisen, eettisyyden ja indoktrinaation näkökulmista. Musiikin opetus- ja oppimiskäsitykset sekä opettajan kompetenssi ovat myös keskeisiä asioita kehitettäessä Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikkiaineissa opiskeli lukuvuonna 2006-2007 yli 800 opiskelijaa. Solistista opetusta annettiin pianossa, laulussa, viulussa ja huilussa. Ryhmäopetusta annettiin harmonikan ja pelimanniharmonikan soitossa, kitaran soitossa, rummuissa, viulun soitossa, kuorolaulussa sekä vauva-äiti/vanhempi - ja erityismusiikkiryhmille (erityislapset, ikäihmiset, erityisaikuiset), kansanmusiikki- ja pelimanniyhtyeille. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelmaa varten tehtiin kaksi kyselytutkimusta: erikseen musiikin opiskelijoille ja musiikin opettajille. Niissä selvitettiin opiskelijoiden ja opettajien toiveita ja tarpeita kansalaisopiston musiikin opetuksessa. Tutkimus on määrällinen, ja tulokset antoivat Seinäjoen kansalaisopiston musiikin opetuksen kehittämiselle tietoa, jonka pohjalta opetussuunnitelma on mahdollista laatia. Opettajille suunnattu kysely tuotti keskeisiä tuloksia: kansalaisopiston hallinnolliset palvelut opettajille koettiin tasokkaiksi, mutta opetustuntien toivottiin olevan pidempiä; lisäksi täydennyskoulutustarvetta oli yli puolella vastanneista. Hyvän opettajuuden tärkeimmiksi elementeiksi opettajat kokivat kannustavuuden, hyvät vuorovaikutustaidot, ohjaavan ja rakentavan suhtautumisen sekä hyvän tilannetajun. Opiskelijoille suunnattu kysely osoitti, että heidän mielestään opetus on tasokasta ja opettajat ammattitaitoisia sekä innostavia. Opiskelijat kokivat solististen aineiden oppitunnit liian lyhyiksi. Opiskelun kannustimiksi opiskelijat totesivat musiikista saadun ilon, itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen halun sekä musiikin sopivuuden vapaa-ajan harrastukseksi. Musiikkikurssien yleisarvio oli hyvä, hinta-laatu-suhde erinomainen ja opiskelijat kokivat saavansa myös tarpeeksi palautetta. Opetussuunnitelma voi palvella musiikinopettajia opetuksen kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa ilman, että sen tarvitsee viedä opettajien itsenäisyyttä. Opiskelijoita halutaan tukea musiikin opiskelussa siten, että heille luodaan hyvä oppimisympäristö ja tarvittaessa heille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma yhteistyössä opettajan kanssa. Seinäjoen Kansalaisopisto pyrkii tulevaisuudessa tarjoamaan aiempaa paremmin kysyntää vastaavaa musiikinopetusta niin aikuisille harrastajille kuin myös nuorille ja lapsille.

Ajopuusta asiantuntijaksi – luottamushenkilöarvioinnin merkitys kunnan johtamisessa ja päätöksenteossa

Tässä johtaminen ja organisaatiot –oppialaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa selvitetään luottamushenkilöarvioinnin merkitystä kunnan johtamisessa ja päätöksenteossa. Tutkimuksessa kuvataan luottamushenkilöiden tekemää kunnan talouden ja hallinnon arviointia ja sen merkitystä kunnan johtamisen ja päätöksenteon palautemekanismina. Empiirisen haastatteluaineiston avulla kuvataan eteläkarjalaisten tarkastuslautakuntien toimintaa ja niiden puheenjohtajina toimineiden henkilöiden kokemuksia tarkastuslautakuntien olemassaolon kahdella ensimmäisellä valtuustokaudella 1997–2000 ja 2001–2004. Tutkimus kohdistuu julkiselle sektorille, kuntien poliittis-hallinnolliseen päätöksentekoon. Tarkastuslautakuntien synnyn taustalla ymmärretään vaikuttavan yleisenä viitekehyksenä erityisesti New Public Managementin (NPM) eli uuden julkisjohtamisen ilmaisemat ajatukset mm. toimintojen tehokkuudesta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta sekä arvioinnista osana päätöksentekoa. Tutkimuksessa hyödynnetään kehysteoriana uuden julkisjohtamisen doktriinia ja substanssiteoriana arviointiin ja arviointitutkimukseen liittyvää teoreettista tietovarantoa. Tutkimuksen ensisijainen empiirinen aineisto koostuu 16 tarkastuslautakunnan puheenjohtajan haastattelusta, jotka on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen. Tausta-aineistona on käytetty 112 tarkastuslautakuntien arviointikertomusta. Tutkimus on ensimmäinen väitöskirjatasoinen työ tältä aihealueelta. Työn keskeinen kontribuutio on tutkimuksessa esitettävä näkemys luottamushenkilöarvioinnista ja sen merkityksestä kunnan johtamisessa arviointitutkimuksen, uuden julkisjohtamisen ja tarkastuslautakunnista tähän mennessä tehtyjen tutkimusten sekä empiirisen haastattelututkimuksen pohjalta. Luottamushenkilöarvioinnin painopisteen nähdään siirtyneen tarkastuslautakunnan lainmukaisen tehtävänannon eli valtuuston asettamien taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumisen arvioinnista kunnan toiminnan kehittämiseen, jolloin sillä on konkreettisemmin päätöksentekoa tukeva merkitys. Taaksepäin suuntautunutta arviointia ei koeta kovinkaan merkitykselliseksi, vaikka virheistä oppimisen näkökulmasta ja päätöksenteon palautemekanismina myös ex post –arviointi on tärkeää. Tutkimuksessa on sovellettu poikkitieteellistä lähestymistapaa organisaatiotutkimuksen ja uuden julkisjohtamisen, arviointitutkimuksen sekä kuntatutkimuksen näkökulmia yhteen sovittamalla. Tutkimuksessa esitetään väite, että tarkastuslautakuntia kahlitsee niiden voimakas yhteys ja perustuminen tilintarkastukseen. Tarkastuslautakuntien arviointi ei ole kehittynyt omaehtoisesti ja luottamushenkilöarvioinnin merkitys on vielä osin tunnistamatta eritoten johtamisen itsensä arvioinnin näkökulmasta.

Profiles of Second Language Learners in Bilingual Education: A Comparative Study of the Characteristics of Finnish and American Students

The purpose of this comparative study is to profile second language learners by exploring the factors which have an impact on their learning. The subjects come from two different countries: one group comes from Milwaukee, US, and the other from Turku, Finland. The subjects have attended bilingual classes from elementary school to senior high school in their respective countries. In the United States, the subjects (N = 57) started in one elementary school from where they moved on to two high schools in the district. The Finnish subjects (N = 39) attended the same school from elementary to high school. The longitudinal study was conducted during 1994-2004 and combines both qualitative and quantitative research methods. A Pilot Study carried out in 1990-1991 preceded the two subsequent studies that form the core material of this research. The theoretical part of the study focuses first on language policies in the United States and Finland: special emphasis is given to the history, development and current state of bilingual education, and the factors that have affected policy-making in the provision of language instruction. Current language learning theories and models form the theoretical foundation of the research, and underpin the empirical studies. Cognitively-labeled theories are at the forefront, but sociocultural theory and the ecological approach are also accounted for. The research methods consist of questionnaires, compositions and interviews. A combination of statistical methods as well as content analysis were used in the analysis. The attitude of the bilingual learners toward L1 and L2 was generally positive: the subjects enjoyed learning through two languages and were motivated to learn both. The knowledge of L1 and parental support, along with early literacy in L1, facilitated the learning of L2. This was particularly evident in the American subject group. The American subjects’ L2 learning was affected by the attitudes of the learners to the L1 culture and its speakers. Furthermore, the negative attitudes taken by L1 speakers toward L2 speakers and the lack of opportunities to engage in activities in the L1 culture affected the American subjects’ learning of L2, English. The research showed that many American L2 learners were isolated from the L1 culture and were even afraid to use English in everyday communication situations. In light of the research results, a politically neutral linguistic environment, which the Finnish subjects inhabited, was seen to be more favorable for learning. The Finnish subjects were learning L2, English, in a neutral zone where their own attitudes and motivation dictated their learning. The role of L2 as a means of international communication in Finland, as opposed to a means of exercising linguistic power, provided a neutral atmosphere for learning English. In both the American and Finnish groups, the learning of other languages was facilitated when the learner had a good foundation in their L1, and the learning of L1 and L2 were in balance. Learning was also fostered when the learners drew positive experiences from their surroundings and were provided with opportunities to engage in activities where L2 was used.

Competence Development and Capacity Building of Sawmill Enterprises in Kenya – A Human Resources Development Approach

The Kenyan forestry and sawmilling industry have been subject to a changing environment since 1999 when the industrial forest plantations were closed down. This has lowered raw material supply and it has affected and reduced the sawmill operations and the viability of the sawmill enterprises. The capacity of the 276 registered sawmills is not sufficient to fulfill sawn timber demand in Kenya. This is because of the technological degradation and lack of a qualified labor force, which were caused because of non-existent sawmilling education and further training in Kenya. Lack of competent sawmill workers has led to low raw material recovery, under utilization of resources and loss of employment. The objective of the work was to suggest models, methods and approaches for the competence and capacity development of the Kenyan sawmilling industry, sawmills and their workers. A nationwide field survey, interviews, questionnaire and literature review was used for data collection to find out the sawmills’ competence development areas and to suggest models and methods for their capacity building. The sampling frame included 22 sawmills that represented 72,5% of all the registered sawmills in Kenya. The results confirmed that the sawmills’ technological level was backwards, productivity low, raw material recovery unacceptable and workers’ professional education low. The future challenges will be how to establish the sawmills’ capacity building and workers’ competence development. Sawmilling industry development requires various actions through new development models and approaches. Activities should be started for technological development and workers’ competence development. This requires re-starting of vocational training in sawmilling and the establishment of more effective co-operation between the sawmills and their stakeholder groups. In competence development the Enterprise Competence Management Model of Nurminen (2007) can be used, whereas the best training model and approach would be a practically oriented learning at work model in which the short courses, technical assistance and extension services would be the key functions.

Strategian toimeenpanokeinot muuttuvissa toimintaympäristöissä

Nykyinen strategia ajattelu perustuu filosofiaan, jossa yrityksen aineeton pääoma muuttuu aineelliseksi tulokseksi organisaatioiden resursseja, kyvykkyyksiä ja osaamista hyödyntämällä. Strategisissa tuloskorteissa oppimisen ja kasvun näkökulma kuvaa, miten ihmiset, teknologia ja organisaatioilmapiiri voivat toimia yhdessä strategian toimeenpanemiseksi. Oppimisen ja kasvun tulosten paraneminen ennakoi parannusta myös sisäisiin prosesseihin, asiakasnäkökulmaan ja taloudelliseen menestykseen. Työn teoriaosuudessa luotiin laaja katsaus eri strategiakoulukuntiin, keskittyen etenkin Mintzbergin konfiguraatio strategiakoulukunnan oppeihin. Tämän pohjalta tehtiin määritys strategia ajattelulle; strategiaprosessille ja strategialle muuttuvissa toimintaympäristöissä. Strategiaprosessin kriittiset alueet, sekä strategialähtöisen organisaation periaatteet huomioon ottaen, tehtiin kirjallisuuskartoitusta strategian toimeenpanokeinoista ja käytännön tutkimus niiden käytön yleisyydestä eri organisaatioissa. Tulosten mukaisesti monet keinot ovat aktiivisessa käytössä, mutta toisaalta on nähtävissä, että erilaiset yrityskulttuurit, organisaatioiden "elämäntilanteet" ja resurssien erilaisuudet tarjoavat erilaiset mahdollisuudet strategian toimeenpanoon ja organisaation osaamisen lisäämiseen. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö korostaa joustavaa strategian ja sen toimeenpanon tarvetta. Osaamisen kehittäminen johtaa kasvuun; sen varmistamiseksi on löydettävä omalle organisaatioille sopivat keinot jatkuvaan oppimiseen, muutoskykyisyyden ja sitä kautta kilpailukyvyn saavuttamiseen ja ylläpitämiseen.

Competitive flexibility in systems supplier companies in mechanical engineering industry

Systems suppliers are focal actors in mechanical engineering supply chains, in between general contractors and component suppliers. This research concentrates on the systems suppliers’ competitive flexibility, as a competitive advantage that the systems supplier gains from independence from the competitive forces of the market. The aim is to study the roles that power, dependence relations, social capital, and interorganizational learning have on the competitive flexibility. Research on this particular theme is scarce thus far. The research method applied here is the inductive multiple case study. Interviews from four case companies were used as main source of the qualitative data. The literature review presents previous literature on subcontracting, supply chain flexibility, supply chain relationships, social capital and interorganizational learning. The result of this study are seven propositions and consequently a model on the effects that the dominance of sales of few customers, power of competitors, significance of the manufactured system in the end product, professionalism in procurement and the significance of brand products in the business have on the competitive flexibility. These relationships are moderated by either social capital or interorganizational learning. The main results obtained from this study revolve around social capital and interorganizational learning, which have beneficial effects on systems suppliers’ competitive flexibility, by moderating the effects of other constructs of the model. Further research on this topic should include quantitative research to provide the extent to which the results can be reliably generalized. Also each construct of the model gives possible focus for more thorough research.

Nalle-kerhossa opitaan lukuja ja lukumääriä. Matemaattinen kehittämisohjelma varhaiskasvatuksessa

Tutkimus oli osa Varhaisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelmaa (VarhOVa) ja koski kehittämisohjelman pilottiosaa. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa kehittämisohjelman varsinaista loppututkimusta varten. Tutkimus soveltuu myös varhaiskasvatuksen matemaattisista kuntoutusohjelmista kiinnostuneille ja niitä suunnitteleville henkilöille. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, johon sovellettiin fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimuksen kohteena olivat kolmessa eri päiväkodissa pienryhmiä vetävät neljä lastentarhanopettajaa ja heidän pienryhmistään valitut lapset. Haastattelin lastentarhanopettajat, lasten äidit sekä yhden lapsen isän. Lasten matemaattiset tutkimustulokset sain ennen pienryhmää tehdystä alkumittauksesta, pienryhmän jälkeen tehdystä loppumittauksesta ja puoli vuotta loppumittauksen jälkeen tehdystä viivästetystä loppumittauksesta. Tutkimuksen lopputuloksena voidaan pitää kehittämisohjelmasta esiin nouseva ajatus kehittävästä ja innostavasta toimintamallista, millä oli vaikutus jokaiseen osapuoleen. Tutkija ohjasi tutkimuksen ajan ohjaajia, ohjaajat ohjasivat lapsia ja vanhemmat saivat opetusta Karhukirjeiden välityksellä. Osa lapsista opetteli Karhukirjeiden leikkejä vanhempien kanssa. Tutkija sai kaikista osapuolista tutkimustuloksia, jotka ohjasivat häntä suunnitteluprosessissa. Osa vanhemmista kiinnostui Nalle-matematiikasta, jota lisäsi lasten innostus ja oppiminen 1-vaiheen toimintamallin aikana. Osa vanhemmista koki ongelmana sen, että he eivät tienneet, miten ohjata lasta kotona. Vanhemmille ei pidetty ohjaus- ja keskustelutilaisuutta toimintamallista, joten osa heistä koki itsensä ulkopuoliseksi. Tutkimuksen lapsille kymmenen viikkoa kestävä Nalle-matematiikka mahdollisti osallistumisen uuteen tulevaisuuden oppimisvalmiuksia tukevaan pedagogiseen toimintamalliin. Lapset saivat yksilöllisempää pienryhmissä tapahtuvaa oppimisen ohjausta. Kahden lapsen matemaattiset tulokset kehittyivät pilottitutkimuksen aikana ja yhden lapsen tuloksista osa laski jopa alkumittausta heikommiksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin kehittämisohjelman soveltuvuutta päiväkotikontekstiin. Kehittämisohjelman vaikeutena olivat käytännön järjestelyt, jotka vaativat henkilökunnalta joustavuutta. Nalle-matematiikkaa ohjattiin kolmella eri tavalla ja jokainen ohjaaja toteutti ohjaamista persoonallisesti. Havainnoimalla lapsia eri tilanteissa aikuiset huomasivat mitä lapset osasivat ja millaisia valmiuksia heillä oli. Näiden pohjalta aikuiset pystyivät ohjaamaan lasten oppimista. Varhaisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelman pilottitutkimuksen vastuullisena tutkijana toimi KT Aino Mattinen Niilo Mäki Instituutista. Hän vastasi käytännön järjestelyistä, koulutuksesta ja päivähoidon henkilökunnan ohjauksesta. Pilottitutkimuksen rahoittaja oli Raha-automaattiyhdistys ja toteuttaja Niilo Mäki Instituutti yhteistyössä Turun yliopiston kanssa.

Opetuksen kehittäminen Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden osastolla - työtä, leipää ja sirkushuveja

Työn tavoitteena oli koota Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden osaston opetuksen kehittämisen historiatiedot ja henkilöstön mielipide vuosien 2000–2008 aikana tehdystä kehittämistyöstä organisaation jatkokehittämistä ja viestintää varten. Työn aihepiiri käsittelee organisaation kehittämistä (kehittymistä) yksilön ja organisaation oppimisen näkökulmasta. Historiatiedot on kerätty osaston henkilökunnalta ja saaduista dokumenteista. Henkilöstön palautteen kerääminen kehittämistyöstä toteutettiin laadullisena tutkimuksena suorittamalla 32 henkilökohtaista haastattelua. Tutkimuksen keskeisimmäksi tulokseksi on saatu onnistuneen kehittämisen malli, jossa yksilön ja organisaation kehittymiseen vaikuttavat vahvasti yksilötasolla tarve ja konkreettinen päämäärä. Koko organisaatiossa on lisäksi huomioitava muina osina systematiikka, yhteisöllisyys ja tietämyksen (osaamisen) hallinta.

Opintojaksopalautejärjestelmän kehittäminen ammattikorkeakoululle

Koulutusorganisaatio on nykypäivänä samanlaisten haasteiden edessä kuin liike-elämä. Se joutuu kilpailemaan julkisista resursseista ja hyvistä opiskelijoista. Menestyäkseen tässä kilpailussa organisaation on kehitettävä toimintansa laatua jatkuvasti. Tärkein koulussa tapahtuva toiminto on oppiminen ja oppimisen laatu perustuu koulutusorganisaation laatuun. Tämän diplomityön tavoitteena oli kehittää toimiva opintojaksopalautejärjestelmä Saimaan ammattikorkeakoululle. Palautejärjestelmä on tärkeä osa oppivan organisaation laatujärjestelmää. Työssä tutkittiin aluksi millainen on oppiva organisaatio, miten se oppii ja millaisia vaatimuksia palautejärjestelmään kohdistuu oppivan organisaation ja laatujärjestelmän näkö-kulmasta. Empiirisessä osassa selvitettiin aluksi teemahaastattelujen avulla opiskelijoiden ja opetushenkilöstön näkemyksiä nykyisistä menettelytavoista ja toiveista uuden järjestelmän suhteen. Haastattelujen, kohdeorganisaation nykytilan ja vertailujärjestelmien analysoinnin perusteella suunniteltiin uusi yhteinen palautejärjestelmä nykyisten vaihtelevien palautekäytäntöjen tilalle. Johdon hyväksymä palautejärjestelmä otettiin käyttöön suunnistellusti vuoden 2008 lopulla. Palaute ja seuranta palvelevat organisaation oppimista silloin, kun sekä oppimisesta että opettamisesta kerätään palautetta, palautetta saadaan kattavasti, se viedään toimenpiteiden tasolle ja kaikesta tästä tiedotetaan asianosaisille.

Saako historiasta selvää? Monikulttuuriset yläkoululaiset historian lähteillä historian taidot motiivien, seurauksien, historian tulkintojen ja lähteiden luotettavuuden arvioinneissa

The research assesses the skills of upper comprehensive school pupils in history. The focus is on locating personal motives, assessing wider reasons hidden in historical sources and evaluating source reliability. The research also questions how a wide use of multiple sources affects pupils’ holistic understanding of historical phenomena. The participants were a multicultural group of pupils. The origins of their cultures can be traced to the Balkan, the Middle East, Asia and Europe. The number of native Finnish speakers and pupils speaking Finnish as their second language was almost equal. The multicultural composition provides opportunities to assess how culturally responsive learning history from sources is. The intercultural approach to learning in a multicultural setting emphasizes equality as a precondition for learning. In order to set assignments at least to some extent match with all participants only those answers were taken into account which were produced by pupils who had studied history for a similar period of time in the Finnish comprehensive school system. Due to the small number of participants (41), the study avoids wide generalizations. Nevertheless, possible cultural blueprints in pupils’ way of thinking are noted. The first test examined the skills of pupils to find motives for emigration. The results showed that for 7th graders finding reasons is not a problematic task. However, the number of reasons noticed and justifications varied. In addition, the way the pupils explained their choices was a distinguishing factor. Some pupils interpreted source material making use of previous knowledge on the issue, while other pupils based their analysis solely on the text handed and did not try to add their own knowledge. Answers were divided into three categories: historical, explanatory and stating. Historical answers combined smoothly previously learned historical knowledge to one’s own source analysis; explanatory answers often ignored a wider frame, although they were effective when explaining e.g. historical concepts. The stating answers only noticed motives from the sources and made no attempts to explain them historically. Was the first test culturally responsive? All pupils representing different cultures tackled the first source exam successfully, but there were some signs of how historical concepts are understood in a slightly different way if the pupil’s personal history has no linkage to the concepts under scrutiny. The second test focused on the history of Native Americans. The test first required pupils to recognize whether short source extracts (5) were written by Indians or Caucasians. Based on what they had already learned from North American history, the pupils did not find it hard to distinguish between the sources. The analysis of multiphase causes and consequences of the disputes between Native Americans and white Americans caused dispersion among pupils. Using two historical sources and combining historical knowledge from both of them simultaneously was cumbersome for many. The explanations of consequences can be divided into two groups: the ones emphasizing short term consequences and those placing emphasis on long term consequences. The short term approach was mainly followed by boys in every group. The girls mainly paid attention to long term consequences. The result suggests that historical knowledge in sources is at least to some extent read through role and gender lenses. The third test required pupils to explain in their own words how the three sources given differed in their account of living conditions in Nazi Germany, which turned out to be demanding for many pupils. The pupils’ stronghold was rather the assessment of source reliability and accounts why the sources approached the same events differently. All participants wrote critical and justified comments on reliability and aspects that might have affected the content of the sources. The pupils felt that the main reasons that affected source reliability were the authors’ ethnic background, nationality and profession. The assessment showed that pupils were well aware that position in a historical situation has an impact on historical accounts, but in certain cases the victim’s account was seen as a historical truth. The account of events by a historian was chosen most often as the most reliable source, but it was often justified leniently with an indication to professionalism rather than with clear ideas of how historians conduct accounts based on sources. In brief, the last source test demonstrates that pupils have a strong idea that the ethnicity or nationalism determines how people explained events of the past. It is also an implication that pupils understand how historical knowledge is interpretative. The results also imply that history can be analyzed from a neutral perspective. One’s own membership in an ethnical or religious group does not automatically mean that a person’s cultural identity excludes historical explanations if something in them contradicts with his or her identity. The second method of extracting knowledge of pupils’ historical thinking was an essay analysis. The analysis shows that an analytical account of complicated political issues, which often include a great number of complicated political concepts, leads more likely to an inconsistent structure in the written work of pupils. The material also demonstrates that pupils have a strong tendency to take a critical stance when assessing history. Historical empathy in particular is shown if history somehow has a linkage to young people, children or minorities. Some topics can also awake strong feelings, especially among pupils with emigrant background, if there is a linkage between one’s own personal history and that of the school; and occasionally a student’s historical experience or thoughts replaced school history. Using sources during history lessons at school seems to have many advantages. It enhances the reasoning skills of pupils and their skills to assess the nature of historical knowledge. Thus one of the main aims and a great benefit of source work is to encourage pupils to express their own ideas and opinions. To conclude, when assessing the skills of adolescents in history - their work with sources, comments on history, historical knowledge and finally their historical thinking - one should be cautious and avoid cut off score evaluations. One purpose of pursuing history with sources is to encourage pupils to think independently, which is a useful tool for further identity construction. The idea that pupils have the right to conduct their own interpretations of history can be partially understood as part of a wider learning process, justification to study history comes from extrinsic reasons. The intrinsic reason is history itself; in order to understand history one should have a basic understanding of history as a specific domain of knowledge. Using sources does not mean that knowing history is of secondary importance. Only a balance between knowing the contextual history, understanding basic key concepts and working with sources is a solid base to improve pupils’ historical understanding.

Käytäntöyhteisöt ja asiantuntijaorganisaation oppiminen

Työssä lähdetään olettamuksesta, että organisaation oppiminen on keskeinen menestystekijä ja organisaation elinehtona on pystyä vastaamaan muutoksen tuomiin haasteisiin. Muutokseen vastaaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että organisaatio oppii tekemään asioita toisin. Työssä on haettu vastausta sille kuinka käytäntöyhteisöillä voidaan tukea asiantuntijaorganisaation oppimista eräässä IT-alan organisaatiossa. Tuloksena syntynyttä mallia ja organisaation oppimisen käsitteitä tarkastelemalla osoitetaan, että käytäntöyhteisöillä pystytään edistämään asiantuntijaorganisaation oppimista tutkimuskohteena olevassa organisaatiossa. Käytäntöyhteisöissä ihmiset yhdistää aihealue, joka muodostaa yhteisölle yhteisen näkemyksen siitä, mitä yhteisö on ja mitä se tekee. Tiedon jakamiseen motivoi se, että yhteisössä henkilöt pystyvät nostamaan omaa arvostustaan tuomalla oman panoksensa yhteisen edun hyväksi. Mitä enemmän tietoa jaetaan, sitä suuremmaksi tulee yhteisen tiedon määrä, ja sen paremmaksi muodostuu organisaation kyky vastaanottaa uutta tietoa. Kyky vaikuttaa ongelmiin ja nähdä ongelmien taustalla todellisuudessa vaikuttavat asiat ovat keskeinen asia organisaation oppimisessa. Mallissa kuvataan esimerkein, miten uuden tiedon luominen yhteisöissä tapahtuu.

Eksistentiaalilauseen ilmiasut edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa

Tämän tutkielman aiheena on edistyneiden suomenoppijoiden kielen eksistentiaaliset lauseet. Tutkielmassa selvitetään eksistentiaalisten lauseiden muotoon liittyvää variaatiota ja erilaisten varianttien esiintymisympäristöjä. Eksistentiaalisia lauseita tarkastellaan sekä oppijankielessä eli ns. välikielessä yleisesti että suhteessa kohdekieleen eli suomeen. Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä tutkimuksen piiriin ja käsittelee syntaksia. Se on osa Turun yliopiston Lauseopin arkiston alaista Edistyneiden suomenoppijoiden korpus tutkimushanketta (LAS2korpus). Tutkielmassa käytetään frekvenssi, variaatioja virheanalyysien ohella myös korpustutkimuksessa käytettäviä tutkimusmetodeja, kuten myötäesiintymien tarkastelua. Aineistona on edistyneiden suomenoppijoiden kirjoittamia tenttivastauksia, jotka kuuluvat LAS2korpukseen. Aineisto mahdollistaa osittain myös pitkittäismuutosten tarkastelun. Vertailuaineistona on ensikielenään suomea puhuvien opiskelijoiden tenttivastauksia. Esimerkki prototyyppisestä eksistentiaalisesta lauseesta on tutkimusaineistostani poimittu: ”Tavun laadulla on edelleen erittäin tärkeä merkitys suomen astevaihtelulle.” (LAS25/7) Tutkimuksessa selviää, että edistyneiden suomenoppijoiden eksistentiaaliset lauseet vastaavat yleensä sanajärjestykseltään ensikielisten suomenpuhujien sanajärjestystä, molemmissa aineistoissa 90 prosentissa eksistentiaalisista lauseista on VSsanajärjestys. Eksistentiaalilauseelle epäprototyyppiselle Svsanajärjestykselle löytyy kolme esiintymisympäristöä, jotka saattavat motivoida sanajärjestystä edistyneiden suomenoppijoiden kielessä. Näitä ovat 1) lauseen kielteisyys, 2) lauseessa oleva kontekstiin viittaava elementti ja 3) olla olemassa rakenne. Eksistentiaalisten lauseiden subjektit ovat edistyneillä suomenoppijoilla nominatiivimuotoisia ensikielisiä useammin. Tutkimusaineiston eksistentiaalisista lauseista 11 prosentissa on epäidiomaattinen sijamerkintä. Epäidiomaattisen sijamerkinnän myötäesiintymiä saattavat olla subjektilausekkeen määritteet ja kongruoiva subjekti. 5 prosentissa tutkimusaineiston eksistentiaalisista lauseista on lausetyypille epäidiomaattinen, kongruoiva subjekti. Voidaankin olettaa, että eri lausetyypit saattavat sekoittua samassa tekstilauseessa edistyneidenkin suomenoppijoiden kielessä. Sekoittuminen näkyy tyypillisesti joko 1) jonkin lauseenjäsenen epäidiomaattisena muotona, 2) epäidiomaattisena sanajärjestyksenä tai 3) jonkin lauseenjäsenen puuttumisena. Tulokset osoittavat, että eksistentiaalilausetta määrittävät kielenpiirteet eivät välttämättä läpäise oppijan koko välikieltä. Välikielelle ominainen variaatio on sitä todennäköisempää, mitä enemmän kulloinkin kyseessä oleva tapaus eroaa prototyyppisestä eksistentiaalilauseesta. Analogisen oppimisen vaikutus välikielen kielioppijärjestelmään vaikuttaa suurelta, mikä puoltaa tilastollisesti todennäköisten myötäesiintymien jatkotutkimusta. Syntaktisesti koodattu korpus mahdollistaa kieliopillisten esiintymisympäristöjen tarkastelun tavalla, johon kielellinen intuitio ei yllä.

Rajoja riittää ylitettäväksi

Kirjallisuusarvostelu

Verenpaineen mittaamisen opettaminen sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille

Teaching the measurement of blood pressure for both nursing and public health nursing students The purpose of this two-phase study was to develop the teaching of blood pressure measurement within the nursing degree programmes of the Universities of Applied Sciences. The first survey phase described what and how blood pressure measurement was taught within nursing degree programmes. The second intervention phase (2004-2005) evaluated first academic year nursing and public health nursing students’ knowledge and skills results for blood pressure measurement. Additionally, the effect on the Taitoviikko experimental group students’ blood pressure measurement knowledge and skills level. A further objective was to construct models for an instrument (RRmittTest) to evaluate nursing students measurement of blood pressure (2003-2009). The research data for the survey phase were collected from teachers (total sampling, N=107, response rate 77%) using a specially developed RRmittopetus-questionnaire. Quasi-experimental study data on the RRmittTest-instrument was collected from students (purposive sampling, experimental group, n=29, control group, n=44). The RRmittTest consisted of a test of knowledge (Tietotesti) and simulation-based test (TaitoSimkäsi and Taitovideo) of skills. Measurements were made immediately after the teaching and in clinical practice. Statistical methods were used to analyse the results and responses to open-ended questions were organised and classified. Due to the small amount of materials involved and the results of distribution tests of the variables, non-parametric analytic methods were mainly used. Experimental group and control group similar knowledge and skills teaching was based on the results of the national survey phase (RRmittopetus) questionnaire results. Experimental group teaching includes the supervised Taitoviikko teaching method. During Taitoviikko students studied blood pressure measurement at the municipal hospital in a real nursing environment, guided by a teacher and a clinical nursing professional. In order to evaluate both learning and teaching the processes and components of blood pressure measurement were clearly defined as follows: the reliability of measurement instruments, activities preceding blood pressure measurement, technical execution of the measurement, recording, lifestyle guidance and measurement at home (self-monitoring). According to the survey study, blood pressure measurement is most often taught at Universities of Applied Sciences, separately, as knowledge (teaching of theory, 2 hours) and skills (classroom practice, 4 hours). The teaching was implemented largely in a classroom and was based mainly on a textbook. In the intervention phase the students had good knowledge of blood pressure measurement. However, their blood pressure measurement skills were deficient and the control group students, in particular, were highly deficient. Following in clinical practice the experimental group and control group students’ blood pressure measurement recording knowledge improve and experimental groups declined lifestyle guidance. Skills did not improve within any of the components analysed. The control groups` skills on the whole, declined statistically.There was a significant decline amongst the experimental group although only in one component measured. The results describe the learning results for first academic year students and no parallel conclusions should be drawn when considering any learning results for graduating students. The results support the use and further development of the Taitoviiko teaching method. The RRmittTest developed for the study should be assessed and the results seen from a negative perspective. This evaluation tool needs to be developed and retested.