Sosiaali- ja terveysalan julkisissa ja yksityisissä palveluorganisaatioissa osaamisen strateginen johtaminen etsii omaa linjaansa - johtamisen osaamista tukee hallinnollinen työnohjaus

Abstract: In the public and private organizations of social and health services strategic competence based management is searching for its own line - know how of management is supported by management supervision

Lectio praecursoria: Oikeudenmukaisuus ja kulttuurien kohtaaminen sosiaali- ja terveysalojen organisaatioiden yhdistämisessä

Lectio praecursoria Kuopion yliopisto 18.11.2005

Diskurssianalyysin mahdollisuudet tutkittaessa organisaatioiden kehittämistä ja sosiaalista pääomaa

Abstract

Vanhusten hyvä kotona asuminen: tutkimusta kuntatuottavuudesta, älykodeista ja apuvälinepalveluprosesseista

The purpose of the research was to investigate operational processes related to home care of the elderly as well as use of assistive devices in smart home environments, and operational processes that are generally related to use of assistive devices – from the point of view of productivity improvement. The themes were looked into from the points of view of both the elderly and care personnel. In addition, perspectives of near relatives of the elderly, of the larger service system as well as of companies that provided assistive devices to the smart homes were taken into consideration. In the study of home care processes, 32 customer interviews and 17 employee interviews were carried out. This report contains a summary that is based on a separate report of the home care study. The study of home care was conducted in 2006. The use of technological and mechanical assistive devices and the related operational processes were investigated with the help of the smart home pilot in 2007–2008. The study is described in this report. The smart home pilot was implemented in four different housing service units for elderly people at Lahti, Nastola and Hollola. They were in use during short-term housing periods related to, for instance, end of hospitalisation, holidays of caring relatives and assessment of living and housing conditions. More than 60 different assistive devices and technologies were brought to the smart homes. During the pilot period, experiences of customers and personnel as well as processes related to the use of assistive devices were investigated. The research material consisted of 20 survey questionnaires of personnel and customers, four interviews with customers, five interviews with personnel, feedback survey responses from 14 companies, and other data that were collected, for instance, in orientation events. The research results highlighted the need for tailored services based on an elderly person’s needs and wishes, while taking advantage of innovative and technological solutions. As in the earlier home care study, also assistive device-related operational processes were looked into with the help of concepts of ‘resource focus’, ‘lost motion’ and ‘intermediate landing’. The following were identified as central operational processes in assistive device-related services (regardless of the service provider): (1) acquisition process of technologies and assistive devices as well as of rearrangement and rebuilding works in the home, (2) introduction and orientation process (of the elderly, their relatives and care personnel), (3) information and communication process, and (4) service and monitoring process. In addition, the research focused on design and desirability of assistive devices as well as their costs, such as opportunity costs. The process-based points of view gave new knowledge that may be used in the future to develop service processes and clarify their ownership so that separately managed cross-functional processes could be built with participants from different sectors to operate alongside organisations of elderly care. Development of functionality of assistive device-related services is a societally significant issue.

Turvallisuuskoulutussuunnitelma tapaturmatietojen ja tarvekyselyjen näkökulmasta

Rakennusalan jatkuva kehittyminen ja tiukentuvat turvallisuusmääräykset asettavat rakennusyrityksille uusia haasteita kehittää tehokasta ja turvallista rakennuskulttuuria. Rakennusyritysten tulee olla kehityksessä mukana ja kouluttaa omaa henkilökuntaa turvallisuusasioissa. NCC haluaa olla edelläkävijä turvallisuus osaamisessa rakennusalalla Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa NCC:n turvallisuuskoulutukselle työkalut kehittää TRK yksikölle turvallisuuskoulutusrunko. Tutkimuksessa haastateltiin TRK:ssa työskenteleviä henkilöitä. Haastatteluista ilmeni eri ryhmien koulutustarpeet, sekä toivotut lisäkoulutukset. Tutkimuksessa analysoitiin tapaturmia, jotka ovat rekisteröitynä NCC: n tapaturmakantaan, ja miten tapaturmia voitaisiin estää tulevaisuudessa. Kartoituksen piiriin kuului myös selvittää yleisten velvoitteiden jakautuminen rakennushankkeessa ja eri osapuolten vastuut. Koulutuksen taso on yrityksessä korkea, mutta tapaturmia sattuu silti ja usein samankaltaisista syistä. Samankaltaisten tapaturmien estäminen sekä hankkeen alkuvaiheessa huomioidut turvallisuusseikat ovat tärkeitä seikkoja nykypäivän rakentamisessa. Asenteet ja oma aloitteisuus nousee tärkeimmäksi kehittämisen osa-alueeksi, turvallisuuden takaamisen työkaluna.

Arvopaperistaminen ja luottojohdannaiset luottoriskin ja omien varojen hallinnan välineenä

Tässä tutkimuksessa selvitetään, voisiko Pohjola Pankki tehostaa omien varojen käyttöään ja luoda taloudellista lisäarvoa osakkeenomistajilleen hyödyntämällä arvopaperistamista tai luottojohdannaisia rahoitustaseen yritys-lainasaamisiin sisältyvän luottoriskin hallintaan. Työssä pohditaan myös ko. instrumenttien soveltuvuutta ja transaktion toteutusprosessia Pohjola Pankin näkökulmasta. Tutkimus on empiirinen tapaustutkimus, jossa on hyödynnetty kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tulosten valossa Pohjola Pankki pystyy alentamaan omien varojen määrä luomaan lisäarvoa ja parantamaan riskipainotettua kannattavuuttaan arvopaperistamalla yrityslainasaataviaan tai ostamalla luottojohdannaisen. Huomioiden kohdeyrityksen luottoportfolion rakenteen ja transaktion toteuttamiseen vaadittavat toimenpiteet, soveltuu luottojohdannainen arvopaperistamista paremmin luottoriskin johtamiseen kohdeyrityksessä – edellyttäen, että suojaus-kustannukset eivät nouse liian korkeiksi ja vapautuvat omat varat saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.

Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen. Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä

From the world of fiction literature into multi-cultural Finland. Anticipatory story as an educational tool in teaching of literature and multiculturalism The research clarifies the relationship between reading fiction literature and multicultural value education in basic education. The research focuses on the subject didactics of mother tongue and literature and on the literature teaching in particular. The objective is to develop a method that is easily transferable into a teaching context so as to intensify the educational discussion based on fiction literature. In essence, understanding fiction literature and the ethical and moral thinking resemble one another, because both of them aim at empathizing with the thinking of a person or with a situation foreign to oneself. For this reason fiction literature is ideally suited for the discussion on ethical and moral values within a subject entity in the basic education. The empirical unit of the research consists of two parts. The first part explains how youth novels published in the years 1993 – 2007 describe multiculturalism in Finnish society. Books on multiculturalism are still few in number within youth literature, and people with a foreign background are mainly minor or background characters in such literary works. Nevertheless, youth novels serve well as a starting point for an educational discussion about multicultural issues. More often than not characters in youth novels are stereotypes and even opposite to each other. The juxtaposing makes a young reader question the stereotypes associated with immigrants. Besides the stereotype, reference to a prototype or a model is possible. The second part tests the usefulness of an anticipatory story based on a fictive text for an educational discussion about multicultural issues. The empirical material was collected from the eighth-grade teaching groups in basic education as follows: one teaching group was an immigrant group, the second one a group of Finns with experience of immigrants while the third group of students had hardly any experience of immigrants. The anticipatory stories were written on the basis of extracts from youth novels with multicultural themes. The material collected for a total of 120 anticipatory stories was analysed by using meaning cue analysis. Using the meaning cue analysis, the anticipatory stories were divided into three groups: stories with predominantly positive meaning cues of interculturalism, ambivalent stories with both positive and negative meaning cues of interculturalism and the stories with predominantly negative meaning cues of interculturalism. The meaning cues produced by girls and boys differ from one another, in particular, by the negative meaning cues of interculturalism. For girls, the predominant meaning cue is fear whereas for boys, it is that of violence. It would also seem that the students, in particular, boys with little experience of immigrants produce more negative meaning cues of interculturalism than do immigrants or Finnish students with experience of immigrants. Further still, it seems that active reading of fiction literature affects the meaning cues of interculturalism in an ambivalent direction. In the way of youth novels this is understandable, because youth novels in general are made up of opposite characters and meaning cues. The less the student takes an interest in reading, the more he used meaning cues from outside the parent text for his anticipatory story. No doubt it would be possible to use fiction literature in the literature education to a much higher extent than it is being used today whereby the literature could be used in basic education for reviewing subject entities or study contents of other study subjects. By way of an anticipatory story and the meaning cue analysis, it is possible to intensify the educational discussions based on fiction literature. However, using fiction literature in the literature education requires consideration of the specific genre of fiction literature.

Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.

Skenaariotyöskentely organisaation oppimisen välineenä

Skenaarioita käytetään usein ylimmän johdon strategiasuunnitteluvälineinä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaikuttavatko skenaariot ja skenaariotyöskentely organisaation oppimiseen laajemminkin kuin yksilötasolla ja minkälaista oppimista tapahtuu sekä minkälaisia ominaisuuksia skenaariotyötä johtavalla olisi hyvä olla. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla skenaariotöitä johtanutta henkilöä sekä niihin osallistuneita henkilöitä. Tutkittavana oli kaksi skenaariotyötä, joista toisen tavoittena oli kuvata tulevaisuuden mobiileja liiketoimintamalleja ja toisen mallintaa verkko-operaattoriliiketoiminnan tulevaisuutta. Tutkimuksen aikana selvisi, että skenaarioilla ja skenaariotyöskentelyllä voi tukea organisaation oppimista niin yksilön, ryhmän/organisaation kuin organisaatioiden väliselläkin tasolla. Skenaariotyötä tekevällä ryhmällä ja sitä johtavalla henkilöllä on vaikutusta organisaation oppimiseen. Erityisen tärkeää organisaation oppimisen kannalta on, kuinka skenaariotyöskentely aloitetaan ja lopetetaan.

Olemassaolon viestejä - Facebook välineenä ja 2000-luvun ajankuvana

Tutkielmassa perehdytään verkostosivusto Facebookiin mediatutkimuksen välineteoreettisesta näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millainen viestintäympäristö Facebook on ja millä tavoin sitä voidaan pitää 2000-luvun ajankuvana. Tutkielma on luonteeltaan teoriavetoinen, ja sen pääasiallinen aineisto on Facebook.com-sivusto. Tutkielma pohjaa välineteoreetikko Joshua Meyrowitzin mediametaforille, joista viimeinen, media ympäristönä, toimii työn teoreettisena viitekehyksenä. Media ympäristönä -metafora hahmottaa mediat teknologisen väline-erityisyyden kannalta esittäen, että jokainen media muodostaa omanlaisensa ainutkertaisen ympäristön tai kontekstin. Ympäristö-metafora kysyy, mitkä kunkin mediumin piirteistä tekevät kyseisestä mediumista fysikaalisesti, psykologisesti tai sosiaalisesti erilaisen kuin muut mediat tai kasvokkainen vuorovaikutus. Tutkielma koostuu kuudesta osasta, joissa käydään läpi Facebook-ilmiön taustaa, verkostosivustojen historiaa, yhteisöteoriaa, tilallisuutta ja sen ilmenemistä Facebookissa, sivuston luonnetta ja erityispiirteitä mediumina sekä sen asemaa mediamaisemassamme. Tutkielma pyrkii osoittamaan Facebook-sivuston käyttäjien olevan yhteisö, jonka synty, vuorovaikutus ja sosiaalinen kanssakäyminen pohjaavat yhteiseen, teknologian välittämään jaettuun tilaan. Verkkotila luo verkkoarkkitehtonisten ratkaisujen avulla käyttäjien välille yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisen fyysisen tilan lailla. Tutkielma osoittaa Facebookin tärkeimmän yhteisöllisyyttä rakentavan verkkoarkkitehtonisen elementin olevan mahdollisuus yhteiseen, uutisvirrassa tapahtuvaan tarinankerrontaan, mikä tekee Facebookista kollektiivisen kertomuksen. Facebook on hybridinen viestintäympäristö, joka yhdistelee elementtejä eri medioista, hämärtää yksityisen ja julkisen viestinnän rajan, antaa mahdollisuuden yhtäältä kaupallisille intresseille ja toisaalta kansalaistoiminnalle ja muuttaa sen, mitä ihmiset tietävät toisistaan. Facebook voidaan sitoa laajempaan kulttuuriseen kontekstiin, sillä se heijastaa paitsi vallitsevia mediakentän trendejä myös 2000-luvulle ominaista medioitunutta ubiikkielämää.

Asiakas- ja tuotekustannusten tarkastelu toimintolaskentamallilla ja sen yhdistäminen tuloskorttiin

Tässä kandidaatintyössä keskitytään toimintolaskennan ominaispiirteisiin, hyödyntämiseen sekä sen toteuttamiseen yrityksessä. Tavoitteina ovat onnistuneen, hyödyllisen ja kokonaisvaltaisen toimintolaskentamallin rakentaminen sekä tuote- ja asiakaskohtaisten kustannusten tarkastelu ja hyödyntäminen koko yrityksen tasolla tapahtuvassa päätöksenteossa. Lisäksi toimintolaskennan antamaa informaatiota on pyritty tutkimaan tuloskortin näkökulmasta sekä hyödyntämään sitä tuloskorttiesimerkin rakentamisessa. Tavoitteita on lähestytty teoriatasolla aiempaa tutkimustietoa hyödyntäen ja ne on pyritty toteuttamaan laaja-alaisen toimintolaskenta- ja tuloskorttiesimerkkimalleista muodostuvan kokonaisuuden kautta. Työn tuloksena saadun toimintolaskentamallin osalta koko yrityksen tasolla määritetyt toiminnot sekä ajurien käyttö antavat toimintojen luokittelun sekä mahdollisten mittareiden kautta vahvat työkalut päätöksenteon sekä yrityksen toiminnan kehittämisen tueksi. Lasketut asiakas- ja tuoteryhmien kustannukset paljastavat, miten välilliset kustannukset vaikuttavat ryhmien välisiin eroihin ja miten toimintokustannukset selvittämällä voidaan tehdä tarkempia tuote- ja asiakaskohtaisia ratkaisuja yrityksessä. Tuloskortti kyettiin muodostamaan siten, että mittareista lähes 80 prosenttia hyödyntää jollain tavalla toimintolaskentamallin antamaa informaatiota ja tuloskortin olevan kuitenkin yhtenevä kohdeyrityksen omien tavoitteiden sekä strategian kanssa. Vaikuttavimpana tekijänä kokonaisuuden rakentamisessa ja onnistumisessa voidaan todeta olevan projektin vaiheittainen toteuttaminen sekä tietolähteiden oikeanlainen huomioiminen.

Tiedonjakamisprosessin kehittämisen haasteet hoitotyössä

Työn tavoitteena on tutkia tiedon jakamisprosessiin ja sen kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä hoitotyössä, sekä löytää kiinnekohtia, joita organisaatioiden tulisi huomioida kehittäessään kyseisiä prosesseja. Työ käsittelee tiedon jakamista yleisesti, sekä tiedon jakamista tietoteknisten välineiden avulla. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen, jossa perehdytään prosessien kehittämiseen PROPER-mallia hyödyntäen, muutosjohtamiseen sekä tiedon jakamiseen yleisesti ja hoitotyön viitekehyksessä. Kirjallisuuskatsauksessa esiteltyyn teoriaan nojaten työ esittelee tutkimuksen, jossa ryhmähaastattelua hyödyntäen selvitettiin erilaisia tiedon jakamisen prosessiin ja sen kehittämiseen negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä hoitotyössä. Työn tuloksena syntyy joukko haastatteluissa esiin tulleita teemoja, joita voidaan hyödyntää organisaation tasolla käsiteltäessä kyseisiä teemoja.