Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

<b>Tausta</b> Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. <b>Tutkimuskysymykset</b> Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. <b>Aineisto ja metodit</b> Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli <i>Children’s Depression Inventory, </i> vanhemman lomakkeena <i> Rutter A2</i> ja opettajan lomakkeena <i>Rutter B2.</i> Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli <i >Young Adult Self-Report</i> . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. <b>Tulokset</b> Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: <i>tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista</i> . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat <i>lineaarisessa</i> yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. <b>Johtopäätökset</b> Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.

<b>Youth Crime. Prevalence, Predictors, Correlates, and Restorative Justice</b> <b>Background</b> Although risk factors and correlates of juvenile delinquency have been widely studied, population-based prospective longitudinal studies are still needed. In the field of criminal policy, restorative justice has challenged the usual retributive and rehabilitative paradigms. In Finland, the most prominent manifestation of restorative justice is victim-offender mediation. <b>Aims</b> The main objective was to study psychosocial childhood (age 8) predictors and late adolescence (age 18) correlates of juvenile crime (ages 16 to 20). We further investigated the associations between psychiatric diagnoses in early adulthood and youth crime. Other questions concerned the prevalence of juvenile crime and service use, and comparison between different informants (self-reports, parent and teacher reports) on children’s problems. Concerning restorative justice, the aim was to explore how the Finnish victim-offender mediation practices live up to the high standards set by the restorative justice theory, and how mediation should be developed. <b>Material and Methods</b> Our nation-wide population-based random sample was equivalent to 10% of the Finnish boys born in 1981. Information was first gathered in 1989 when the boys were 8 years old. Children filled out the <i>Children’s Depression Inventory</i>, parents the <i>Rutter A2</i> and teachers the <i>Rutter B2</i> questionnaire. Childhood information was received for 2946 boys. The same boys filled out the <i>Young Adult Self-Report</i> when they participated in the obligatory call-up in 1999. Age-18 follow-up information was received for 2330 boys. Data on the boys’ <i>psychiatric disorders</i> between 1999 and 2004 were received from the <i>Finnish National Military Register</i>. Diagnoses were classified into six groups: antisocial personality, substance use, psychotic, anxiety, depressive, and adjustment disorders. Data on diagnoses were obtained for 2712 boys. <i>Criminal behavior</i> was operationalized through crime registered in the <i>Finnish National Police Register</i> between 1998 and 2001 when the boys were mainly 16-20 years old. Crime was classified according to frequency and type (drug, violent, property, traffic, and drunk driving offences). Minor forms of traffic crime were excluded from the analyses. Police data were received for 2866 boys. Finnish mediation practices were studied through observation of 16 cases of <i>victim-offender mediation</i> by law students in the city of Turku between 2001 and 2003. <b>Results</b> Of the 2866 boys, 23% had been registered for offending (excluding minor traffic offenses); 4% for drug, 7% for violent, 11% for property, 11% for traffic, and 5% for drunk driving offences during the four-year period in late adolescence. All the crime types correlated with each other. Of the boys, 15% were registered for 1-2 offenses, 4% for 3-5 offenses, and 4% for more than five offenses. Crime accumulated heavily in those with more than five offences as this 4% group accounted for 72% of all crime. Childhood independent predictors of youth crime included not living with two biological parents, parents’ low education, and child’s conduct problems and hyperactivity. Furthermore, self-reports of bullying others independently predicted violent offences. Especially, teachers’ reports proved valuable in predicting crime. In adolescence, independent correlates of youth crime included living in a small community, parents’ divorce, having a regular relationship, self-reported delinquency, and regular smoking and drunkenness. Most psychosocial problems linearly covaried with offending frequency, being particularly manifested by multiple recidivists. However, recidivists had very rarely used mental health services. In the most active offender group with more than five offences, less than 3% had turned to services for psychosocial problems within the previous year. Different crime types largely shared similar predictors and correlates. However, fewer psychosocial problems were independently associated with drug offending than with the other crime types. According to the military register, 10% of the boys had been diagnosed with at least one psychiatric disorder. This 10% group was responsible for approximately half of all crimes, and almost half of the diagnosed boys had also been registered for crime. In particular, crime was associated with antisocial personality and substance use disorders. However, depression was the only category of disorders not associated with offending. Also the prevalence of psychiatric disorders linearly covaried with offending frequency. Of the most active offenders with more than five crimes, more than half (59%) were psychiatrically disordered. Especially, drug and property offending were independently associated with disorders. Observation of <i>victim-offender mediation</i> showed that mediation in many ways benefits the parties concerned, as well as society at large. Most of the time, the parties met and came up with viable agreements that satisfied them, and the offenders seemed motivated to compensate for the damage they had caused. In mediation, the parties were given a voice; they had the opportunity to tell their stories in their own words. The initial tension was alleviated in the course of mediation, and the parties experienced a sense of closure. Rather than the state’s retributive interests, victims’ rights were promoted. From the restorative point of view, the mediation process is also subject to criticism. Rather than being dialogue-driven, mediation appeared to be settlement-driven. It was difficult to make especially young offenders really participate in the mediation process. Pre-mediation meetings and support persons were not exploited enough. When the parents were present, they dominated the discussion. The agreements were not very creative; compensations were solely monetary, while other options were ignored. Rehabilitative services were not discussed. Access to mediation and the mediation process substantially relied on the attitudes and routine practices of individual persons. <b>Conclusions</b> Youth crime is rather common and versatile. Crime risk can be predicted already in childhood on the basis of self-, parent and especially teacher reports. Crime and psychosocial problems covary and accumulate in a small group. Psychosocial problems and psychiatric disorders are linearly associated with offending frequency. Different crime types have rather similar predictors and correlates. Recidivists only rarely use psychosocial services. Victim-offender mediation, along with other restorative practices, offers low-threshold services, enabling early intervention without stigmatization. In order to take advantage of their full potential, restorative practices need to be elaborated.