Scenario planning at business unit level

The scenario planning literature is focused on corporate level interventions. There is a general consensus on the method, but there is little debate about the stages involved in building and using the scenarios. This article presents a case study of a scenario planning intervention, which was conducted at a business unit of the British division of one of the largest beauty and cosmetic products multinationals. The method adopted in this case study has some fundamental differences to the existing models used at corporate level. This research is based on the principles of autoethnography, since its purpose is to present self-critical reflections, enhanced by reflective and reflexive conversations on a scenario planning method used at business unit level. The critical reflections concern a series of critical incidents which distinguish this method from existing intuitive logic scenario planning models which are used at corporate level planning. Ultimately this article contributes to the scenario planning method literature by providing insights into its practice at business unit level. © 2012 Elsevier Ltd.

Strategic Human Resources Management Performance Metrics for Unit-Level Managers: An Exploratory Study of U.S Casual Restaurants

Many restaurant organizations have committed a substantial amount of effort to studying the relationship between a firm’s performance and its effort to develop an effective human resources management reward-and-retention system. These studies have produced various metrics for determining the efficacy of restaurant management and human resources management systems. This paper explores the best metrics to use when calculating the overall unit performance of casual restaurant managers. These metrics were identified through an exploratory qualitative case study method that included interviews with executives and a Delphi study. Experts proposed several diverse metrics for measuring management value and performance. These factors seem to represent all stakeholders’interest.

The employee satisfaction -performance link: A unit -level analysis

In this dissertation, I present an integrated model of organizational performance. Most prior research has relied extensively on testing individual linkages, often with cross-sectional data. In this dissertation, longitudinal unit-level data from 559 restaurants, collected over a one-year period, were used to test the proposed model. The model was hypothesized to begin with employee satisfaction as a key antecedent that would ultimately lead to improved financial performance. Several variables including turnover, efficiency, and guest satisfaction are proposed as mediators of the satisfaction-performance relationship. The current findings replicate and extend past research using individual-level data. The overall model adequately explained the data, but was significantly improved with an additional link from employee satisfaction to efficiency, which was not originally hypothesized. Management turnover was a strong predictor of hourly level team turnover, and both were significant predictors of efficiency. Full findings for each hypothesis are presented and practical organizational implications are given. Limitations and recommendations for future research are provided. ^

Prevalence and factors of intensive care unit conflicts: the conflicus study.

RATIONALE: Many sources of conflict exist in intensive care units (ICUs). Few studies recorded the prevalence, characteristics, and risk factors for conflicts in ICUs. OBJECTIVES: To record the prevalence, characteristics, and risk factors for conflicts in ICUs. METHODS: One-day cross-sectional survey of ICU clinicians. Data on perceived conflicts in the week before the survey day were obtained from 7,498 ICU staff members (323 ICUs in 24 countries). MEASUREMENTS AND MAIN RESULTS: Conflicts were perceived by 5,268 (71.6%) respondents. Nurse-physician conflicts were the most common (32.6%), followed by conflicts among nurses (27.3%) and staff-relative conflicts (26.6%). The most common conflict-causing behaviors were personal animosity, mistrust, and communication gaps. During end-of-life care, the main sources of perceived conflict were lack of psychological support, absence of staff meetings, and problems with the decision-making process. Conflicts perceived as severe were reported by 3,974 (53%) respondents. Job strain was significantly associated with perceiving conflicts and with greater severity of perceived conflicts. Multivariate analysis identified 15 factors associated with perceived conflicts, of which 6 were potential targets for future intervention: staff working more than 40 h/wk, more than 15 ICU beds, caring for dying patients or providing pre- and postmortem care within the last week, symptom control not ensured jointly by physicians and nurses, and no routine unit-level meetings. CONCLUSIONS: Over 70% of ICU workers reported perceived conflicts, which were often considered severe and were significantly associated with job strain. Workload, inadequate communication, and end-of-life care emerged as important potential targets for improvement.

Work stressors, strains and hospital unit performance

Hospital employees who work in an environment with zero tolerance to error, face several stressors that may result in psychological, physiological, and behavioural strains, and subsequently, in suboptimal performance. This thesis includes two studies which investigate the stressor-to-strain-to-performance relationships in hospitals. The first study is a cross-sectional, multi-group investigation based on secondary data from 65,142 respondents in 172 acute/specialist UK NHS trusts. This model proposes that senior management leadership predicts social support and job design which, in turn, moderate stressors-to-strains across team structure. The results confirm the model's robustness. Regression analysis provides support for main effects and minimal support for moderation hypotheses. Therefore, based on its conclusions and inherent limitations, study one lays the framework for study two. The second study is a cross-sectional, multilevel investigation of the strain-reducing effects of social environment on externally-rated unit-level performance based on primary data from 1,137 employees in 136 units, in a hospital in Malta. The term "social environment" refers to the prediction of the moderator variables, which is to say, social support and decision latitude/control, by transformational leadership and team climate across hospital units. This study demonstrates that transformational leadership is positively associated with social support, whereas team climate is positively associated with both moderators. At the same time, it identifies a number of moderating effects which social support and decision latitude/control, both separately and together, had on specific stressor-to-strain relationships. The results show significant mediated stressor-to-strain-to-performance relationships. Furthermore, at the higher level, unit-level performance is positively associated with shared unit-level team climate and with unit-level vision, the latter being one of the five sub-dimension of transformational leadership. At the same time, performance is also positively related to both transformational leadership and team climate when the two constructs are tested together. Few studies have linked the buffering effects of the social environment in occupational stress with performance. Therefore, this research strives to make a significant contribution to the occupational stress and performance literature with a focus on hospital practice. Indeed, the study highlights the wide-ranging and far-reaching implications that these findings provide for theory, management, and practice.

An Empirical Investigation of the Relationships among Climate, Capabilities, and Unit Performance

For the current study, the authors examined the relationships among two dimensions of organizational climate and several indices of individual- and unit-level effectiveness. Specifically, the article proposes that an organization ’s service and training climate would be related to employee capabilities—operationalized in terms of frontline service capabilities and managerial support capabilities—and that such capabilities would be related to unit- level measures of employee turnover and sales growth. Using survey and operational data from 201 management and frontline staff members in 22 units of a national restaurant chain, the results from correlation and regression analyses generally supported the proposed relationships. This study replicates and extends previous research and provides a foundation for future conceptual development and empirical work in this research area.

Identifying reportable segments according to IAS 14 - Case Stora Enso

Tutkielman päätavoitteenaoli analysoida, kuinka raportoitavat segmentit määritetään IAS 14 Segmenttiraportoinnin mukaan. Tutkielma keskittyy yrityskauppojen ja muiden rakenteellisten muutosten vaikutukseen. Lähestymistapa on päätöksentekoa tukeva ja keskittyy teoreettiseen aiheen käsittelyyn sekä omaa normatiivisia piirteitä. Teoriaosuus selittää kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) vaatimukset segmenttiraportoinnille sekä sisältää vertailevan analyysin U.S. GAAP:n vastaavaan segmenttistandardiin SFAS 131:een. Teoriaosuuden johtopäätös on IAS 14:n tärkeys linkkinä johdonraportoinnin ja ulkoisen raportoinnin välillä. Se myös esittää, kuinka IAS 14:n ja SFAS 131:n välillä ei ole merkittäviä eroja. Case-yrityksen raportointiorganisaatio on kompleksi johtuen yrityskaupoista ja muista rakenteellisista muutoksista. Organisaatio tulisi yksinkertaistaa uuden laskentajärjestelmän myötä kattamaan vain juridiset yhtiöt, segmentit ja rahavirtaa tuottavat yksiköt. Loppupäätelmä osoitti yrityksen sisäisen ja ulkoisen raportoinnin olevan identtisiä. Kun organisaatiorakenne muuttuu, raportoitavien segmenttien määrittäminen riippuu johdon näkemyksestä ja siten johdonraportoinnista. Uutena seikkana nousi esille segmenttien määrittämisen mahdollinen syventäminen rahavirtaa tuottavien yksiköiden tasolle.

Srategisen suunnittelun piirteitä yrityksen talousjohtamisessa: tapaustutkimus budjetoinnista

Tutkimuksen tavoitteena on ensiksi teoreettisesti tuoda esille miten budjetointia käytetään yrityksen strategisessa johtamisessa, ja sitten testata miten case-yritys soveltaa budjetointia strategiatyöskentelyssä. Case-tutkimuksen tulokset viittaavat vahvasti siihen, että budjettiensoveltamisroolit ovat samanlaisia kuin oli kuvattu teoriaosuudessa. Siksi suunnittelu-, toteuttamis- sekä valvontaroolit löytyivät case-yhtiöstä. Bonuksiin liittyvää budjettiharhaa ei voitu objektiivisesti löytää case-yhtiöstä. Kuitenkin kävi ilmi, että yhtiössä oli budjettiharhaa liittyen investointien tuottoarvioiden systemaattiseen minimointiin. Simonsin teoreettinen yrityksen johtamisen suorituskyvyn analysoinnin malli on käytössä case-yhtiössä koska yhtiö tekee pitkän aikavälin strategisen investointibudjetin. Investointiehdotuksia arvioidaan pääomantuottoasteen, markkinaosuuskehittymisen sekä nykyarvomenetelmän avulla. Case-tutkimus toi esille, että yksikönjohtajat haluavat enemmän päätösvaltaa ja riskinottoa, erityisesti investointibudjettia tehtäessä.

Diffusion of Administrative Innovation: TQM Implementation and Effectiveness in a Global

The main objective of this dissertation is to create new knowledge on an administrative innovation, its adoption, diffusion and finally its effectiveness. In this dissertation the administrative innovation is approached through a widely utilized management philosophy, namely the total quality management (TQM) strategy. TQM operationalizes a self-assessment procedure, which is based on continual improvement principles and measuring the improvements. This dissertation also captures the theme of change management as it analyzes the adoption and diffusion of the administrative innovation. It identifies innovation characteristics as well as organisational and individual factors explaining the adoption and implementation. As a special feature, this study also explores the effectiveness of the innovation based on objective data. For studying the administrative innovation (TQM model), a multinational Case Company provides a versatile ground for a deep, longitudinal analysis. The Case Company started the adoption systematically in the mid 1980s in some of its units. As part of their strategic planning today, the procedure is in use throughout the entire global company. The empirical story begins from the innovation adoption decision that was made in the Case Company over 22 years ago. In order to be able to capture the right atmosphere and backgrounds leading to the adoption decision, key informants from that time were interviewed, since the main target was to clarify the dynamics of how an administrative innovation develops. In addition, archival material was collected and studied, available memos and data relating to the innovation, innovation adoption and later to the implementation contained altogether 20500 pages of documents. A survey was furthermore conducted at the end of 2006 focusing on questions related to the innovation, organization and leadership characteristics and the response rate totalled up to 54%. For measuring the effectiveness of the innovation implementation, the needed longitudinal objective performance data was collected. This data included the profit unit level experience of TQM, the development of the self assessment scores per profit unit and performance data per profit unit measured with profitability, productivity and customer satisfaction. The data covered the years 1995-2006. As a result, the prerequisites for the successful adoption of an administrative innovation were defined, such as the top management involvement, support of the change agents and effective tools for implementation and measurement. The factors with the greatest effect on the depth of the implementation were the timing of the adoption and formalization. The results also indicated that the TQM model does have an effect on the company performance measured with profitability, productivity and customer satisfaction. Consequently this thesis contributes to the present literature (i) by taking into its scope an administrative innovation and focusing on the whole innovation implementation process, from the adoption, through diffusion until its consequences, (ii) because the studied factors with an effect on the innovation adoption and diffusion are multifaceted and grouped into individual, organizational and environmental factors, and a strong emphasis is put on the role of the individual change agents and (iii) by measuring the depth and consistency of the administrative innovation. This deep analysis was possible due to the availability of longitudinal data with triangulation possibilities.

Workplace Social Capital and Employee Health

Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja työntekijöiden terveys Monien tutkimusten mukaan sosiaalinen pääoma vaikuttaa terveyteen. Vaikka työssä käyvä väestönosa on merkittävän osan valveillaoloajastaan työyhteisössä, siellä kertyvää sosiaalista pääomaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työyhteisön sosiaalisen pääoman ja kuntatyöntekijöiden terveyden välistä yhteyttä pitkittäisasetelmassa hyödyntäen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksen aineistoa vuosilta 2000–2005. Yhteensä 48592 kuntatyöntekijää vastasi kyselyyn vuosina 2000–02 (vastausprosentti 68 %). Heistä 35914 (77 %) osallistui myös seurantatutkimukseen vuosina 2004–05. Tutkimuksessa kehitettiin kyselyyn perustuva työyhteisön sosiaalisen pääoman mittausmenetelmä. Työntekijän omaan arvioon perustuvan sosiaalisen pääoman lisäksi mitattiin työyhteisön sosiaalista pääomaa käyttämällä samassa työyhteisössä työskentelevien muiden työntekijöiden keskimääräistä arviota sosiaalisesta pääomasta. Terveyttä mitattiin kysymyksellä koetusta terveydestä. Masennusta arvioitiin sekä kysymällä lääkärin toteamasta masennuksesta että masennuslääkeostoilla Kelan lääkerekistereistä. Analyyseihin otettiin mukaan vain ne kuntatyöntekijät, jotka olivat lähtötilanteissa terveitä eli kokivat terveytensä hyväksi tai heillä ei ollut aiempaa diagnosoitua tai lääkehoitoa vaatinutta masennusta. Tulosten analysointiin käytettiin monitasomallinnusta. Tulokset vakioitiin sosiodemografisten tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen suhteen. Neljän vuoden seurannassa sekä jatkuvasti vähäinen että vähenevä yksilön sosiaalinen pääoma työssä lisäsi riskiä koetun terveyden heikkenemiseen niillä kuntatyöntekijöillä, jotka eivät vaihtaneet työpaikkaa seurannan aikana ja jotka seurannan alussa kokivat terveytensä hyväksi. Tulos ei selittynyt sosiodemografisilla tekijöillä tai terveyskäyttäytymisen eroilla. Tuloksen merkittävyyttä tuki havainto, että myös työtoverien arvioon perustuva sosiaalinen pääoma ennusti oman terveyden huononemista seuranta-aikana. Niillä työntekijöillä, jotka työskentelivät sellaisissa työyhteisöissä, joissa koko seurannan ajan oli vähiten sosiaalista pääomaa, oli lähes 1.3 -kertainen riski terveyden heikentymiseen. Vähäinen omaan arvioon perustuva sosiaalinen pääoma työssä ennusti myös masennuksen ilmaantuvuutta lähtötilanteessa ei-masentuneilla lähes neljän vuoden seurannassa. Matalaan sosiaaliseen pääomaan liittyi 20–50 % suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen seurannan aikana niin itseraportoidun lääkärin totea-man masennuksen kuin masennuslääkeostojen perusteella. Tätä tulosta ei kuitenkaan pystytty toistamaan käyttämällä oman arvion sijasta työtoverien arviota työyhteisön sosiaalisesta pääomasta. Tutkimusta sosiaalisen pääoman vaikutusta masennuksen ilmaantumiseen jatkettiin selvittämällä miten sosiaalisen pääoman eri ulottuvuudet vaikuttivat masennuksen ilmaantumiseen. Tulosten mukaan sosiaalisen pääoman vertikaalinen komponentti (työntekijöiden ja esimiesten välinen luottamus, vastavuoroisuus ja jaetut arvot ja normit, jotka edesauttavat yhteistyötä) sekä horisontaalinen komponentti (työntekijöiden välisissä suhteissa yhteistyöstä, luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta syntyvä sosiaalinen pääoma) vaikuttivat itsenäisesti masennusriskiin. Tutkimuksen perusteella korkea työyhteisön sosiaalinen pääoma saattaa vaikuttaa edullisesti työntekijöiden terveyteen. Jos näin on, olisi tärkeää edistää työyhteisöjen sosiaalista pääomaa ja kannustaa sellaiseen toimintaan, joka lisää suvaitsevaisuutta, luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä työntekijöiden kesken että työntekijöiden ja esimiesten välillä.

Järjestelmätoimittajan suorituskyvyn mittaaminen johtamisen välineenä

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida kokonaisratkaisuja tarjoavan järjestelmätoimittajan suorituskyvyn mittaamisen suunnittelua johdon päätöksenteon tukivälineeksi. Alitavoitteena oli suunnitella mittaristo case-yrityksen valitulle yksikölle sekä konsernitasolle. Tutkimuksen myötä havaittiin tarpeelliseksi tunnistaa järjestelmätoimittajan toimialatason vahvimmat ydinkyvykkyydet ja esittää ratkaisuja niiden mittaamiselle. Tutkimuksesta rajattiin mittariston hyödyntäminen yksilötason ohjauksessa. Tutkimusta lähestyttiin toiminta-analyyttisenä tapaustutkimuksena. Tutkimuksen yhteydessä määriteltiin järjestelmätoimittaja teollisen palveluliiketoiminnan toimijaksi, jonka mittaus painottuu asiakaslähtöisen toiminnan edistämiseen. Suurimmat haasteet muodostuivat aineettoman pääoman, pääosin uudistuvan ja uuden liiketoiminnan verkostojen mittaamisesta. Tutkimustuloksena voitiin havaita, että toimialatason keskeisimpiin ydinkyvykkyyksiin ja case-yrityksen linjaamiin menestystekijöihin pohjautunut tarkastelu onnistui tunnistamaan keskeisiä ongelmakohtia järjestelmätoimittajan mittariston suunnittelussa. Merkittävimmät toimenpidesuositukset ja laaditut mittariehdotukset painottavat asiakkaan prosessien tuntemista, oman osaamisen johtamista asiakkaan prosesseihin soveltuviksi, uusien innovaatioiden ja kyvykkyyksien luomista, erilaisten verkostojen tunnistamista ja kehittämistä, kyvykkyyksien johtamista ja tuotekeskeisen myynnin kehittämistä palvelukeskeiseen suuntaan. Tutkimus esittää näihin tuloksiin pohjautuvan mittariston ja prosessin aikana syntyneet mittariehdotukset.

Inférence robuste à la présence des valeurs aberrantes dans les enquêtes

Cette thèse comporte trois articles dont un est publié et deux en préparation. Le sujet central de la thèse porte sur le traitement des valeurs aberrantes représentatives dans deux aspects importants des enquêtes que sont : l’estimation des petits domaines et l’imputation en présence de non-réponse partielle. En ce qui concerne les petits domaines, les estimateurs robustes dans le cadre des modèles au niveau des unités ont été étudiés. Sinha & Rao (2009) proposent une version robuste du meilleur prédicteur linéaire sans biais empirique pour la moyenne des petits domaines. Leur estimateur robuste est de type «plugin», et à la lumière des travaux de Chambers (1986), cet estimateur peut être biaisé dans certaines situations. Chambers et al. (2014) proposent un estimateur corrigé du biais. En outre, un estimateur de l’erreur quadratique moyenne a été associé à ces estimateurs ponctuels. Sinha & Rao (2009) proposent une procédure bootstrap paramétrique pour estimer l’erreur quadratique moyenne. Des méthodes analytiques sont proposées dans Chambers et al. (2014). Cependant, leur validité théorique n’a pas été établie et leurs performances empiriques ne sont pas pleinement satisfaisantes. Ici, nous examinons deux nouvelles approches pour obtenir une version robuste du meilleur prédicteur linéaire sans biais empirique : la première est fondée sur les travaux de Chambers (1986), et la deuxième est basée sur le concept de biais conditionnel comme mesure de l’influence d’une unité de la population. Ces deux classes d’estimateurs robustes des petits domaines incluent également un terme de correction pour le biais. Cependant, ils utilisent tous les deux l’information disponible dans tous les domaines contrairement à celui de Chambers et al. (2014) qui utilise uniquement l’information disponible dans le domaine d’intérêt. Dans certaines situations, un biais non négligeable est possible pour l’estimateur de Sinha & Rao (2009), alors que les estimateurs proposés exhibent un faible biais pour un choix approprié de la fonction d’influence et de la constante de robustesse. Les simulations Monte Carlo sont effectuées, et les comparaisons sont faites entre les estimateurs proposés et ceux de Sinha & Rao (2009) et de Chambers et al. (2014). Les résultats montrent que les estimateurs de Sinha & Rao (2009) et de Chambers et al. (2014) peuvent avoir un biais important, alors que les estimateurs proposés ont une meilleure performance en termes de biais et d’erreur quadratique moyenne. En outre, nous proposons une nouvelle procédure bootstrap pour l’estimation de l’erreur quadratique moyenne des estimateurs robustes des petits domaines. Contrairement aux procédures existantes, nous montrons formellement la validité asymptotique de la méthode bootstrap proposée. Par ailleurs, la méthode proposée est semi-paramétrique, c’est-à-dire, elle n’est pas assujettie à une hypothèse sur les distributions des erreurs ou des effets aléatoires. Ainsi, elle est particulièrement attrayante et plus largement applicable. Nous examinons les performances de notre procédure bootstrap avec les simulations Monte Carlo. Les résultats montrent que notre procédure performe bien et surtout performe mieux que tous les compétiteurs étudiés. Une application de la méthode proposée est illustrée en analysant les données réelles contenant des valeurs aberrantes de Battese, Harter & Fuller (1988). S’agissant de l’imputation en présence de non-réponse partielle, certaines formes d’imputation simple ont été étudiées. L’imputation par la régression déterministe entre les classes, qui inclut l’imputation par le ratio et l’imputation par la moyenne sont souvent utilisées dans les enquêtes. Ces méthodes d’imputation peuvent conduire à des estimateurs imputés biaisés si le modèle d’imputation ou le modèle de non-réponse n’est pas correctement spécifié. Des estimateurs doublement robustes ont été développés dans les années récentes. Ces estimateurs sont sans biais si l’un au moins des modèles d’imputation ou de non-réponse est bien spécifié. Cependant, en présence des valeurs aberrantes, les estimateurs imputés doublement robustes peuvent être très instables. En utilisant le concept de biais conditionnel, nous proposons une version robuste aux valeurs aberrantes de l’estimateur doublement robuste. Les résultats des études par simulations montrent que l’estimateur proposé performe bien pour un choix approprié de la constante de robustesse.

Engagement y productividad en las empresas

El presente trabajo pretende mostrar algunos avances en el término “engagement”, y como puede ser implementado en las organizaciones, teniendo en cuenta los diferentes factores que intervienen, para que los trabajadores se sientan “engaged” dentro de la organización. Además busca relacionar las diferentes habilidades y tipos de liderazgo que los altos mandos utilizan con sus empleados y como éste afecta la productividad de los trabajadores en las organizaciones. Para esto, se realizó una investigación de las clases de liderazgo y los comportamientos de los altos mandos, que pueden afectar positiva y negativamente el vínculo y sentido de pertenencia que tienen los trabajadores con la empresa en la que trabajan. Considerando importante las habilidades del liderazgo transformacional, para lograr desarrollar algún grado de engagement en los trabajadores, lo cual genera a su vez, un alza en la productividad de sus resultados dentro de la organización.

Nova Talenta: 2014-2015

Contenido Introducción 1. Inteligencia emocional, liderazgo transformacional y género: factores que influencian el desempeño organizacional / Ana María Galindo Londoño, Sara Urrego Mayorga; Director: Juan Carlos Espinosa Méndez. 2. El rol de la mujer en el liderazgo / Andrea Patricia Cuestas Díaz; Directora: Francoise Venezia Contreras Torres. 3. Liderazgo transformacional, clima organizacional, satisfacción laboral y desempeño. Una revisión de la literatura / Juliana Restrepo Orozco, Ángela Marcela Ochoa Rodríguez; Directora: Françoise Venezia Contreras Torres. 4. “E-Leadership” una perspectiva al mundo de las compañías globalizadas / Ángela Beatriz Morales Morales, Mónica Natalia Aguilera Velandia; Director: Juan Carlos Espinosa. 5. Liderazgo y cultura. Una revisión / Daniel Alejandro Romero Galindo; Directora: Francoise Venezia Contreras Torres. 6. La investigación sobre la naturaleza del trabajo directivo: una revisión de la literatura / Julián Felipe Rodríguez Rivera, María Isabel Álvarez Rodríguez; Director: Juan Javier Saavedra Mayorga. 7. La mujer en la alta dirección en el contexto colombiano / Ana María Moreno, Juliana Moreno Jaramillo ; Directora: Françoise Venezia Contreras Torres. 8. Influencia de la personalidad en el discurso y liderazgo de George W. Bush después del 11 de septiembre de 2011 / Karen Eliana Mesa Torres; Director: Juan Carlos Espinosa. 9. La investigación sobre el campo del followership: una revisión de la literatura / Christian D. Báez Millán, Leidy J. Pinzón Porras; Director: Juan Javier Saavedra Mayorga. 10. El liderazgo desde la perspectiva del poder y la influencia. Una revisión de la literatura / Lina María García, Juan Sebastián Naranjo; Director: Juan Javier Saavedra Mayorga. 11. El trabajo directivo para líderes y gerentes: una visión integradora de los roles organizacionales / Lina Marcela Escobar Campos, Daniel Mora Barrero; Director: Rafael Piñeros. 12. Participación emocional en la toma de decisiones / Lina Rocío Poveda C., Gloria Johanna Rueda L.; Directora: Francoise Contreras T. 13. Estrés y su relación con el liderazgo / María Camila García Sierra, Diana Paola Rocha Cárdenas; Director: Juan Carlos Espinosa. 14. “Burnout y engagement” / María Paola Jaramillo Barrios, Natalia Rojas Mancipe; Director: Rafael Piñeros.

Internal rents and corporate property management: a study into the use of internal rents in UK corporate organisations

Research in the late 1980s showed that in many corporate real estates users were not fully aware of the full extent of their property holdings. In many cases, not only was the value of the holdings unknown, but there was uncertainty over the actual extent of ownership within the portfolio. This resulted in a large number of corporate occupiers reviewing their property holdings during the 1990s, initially to create a definitive asset register, but also to benefit from an more efficient use of space. Good management of corporately owned property assets is of equal importance as the management of other principal resources within the company. A comprehensive asset register can be seen as the first step towards a rational property audit. For the effective, efficient and economic delivery of services, it is vital that all property holdings are utilised to the best advantage. This requires that the property provider and the property user are both fully conversant with the value of the property holding and that an asset/internal rent/charge is made accordingly. The advantages of internal rent charging are twofold. Firstly, it requires the occupying department to “contribute” an amount to the business equivalent to the open market rental value of the space that it occupies. This prevents the treating of space as a free good and, as individual profit centres, each department will then rationalise its holdings to minimise its costs. The second advantage is from a strategic viewpoint. By charging an asset rent, the holding department can identify the performance of its real estate holdings. This can then be compared to an internal or external benchmark to help determine whether the company has adopted the most efficient tenure pattern for its properties. This paper investigates the use of internal rents by UK-based corporate businesses and explains internal rents as a form of transfer pricing in the context of management and responsibility accounting. The research finds that the majority of charging organisations introduced internal rents primarily to help calculate true profits at the business unit level. However, less than 10% of the charging organisations introduced internal rents primarily to capture the return on assets within the business. There was also a sizeable element of the market who had no plans to introduce internal rents. Here, it appears that, despite academic and professional views that internal rents are beneficial in improving the efficient use of property, opinion at the business and operational level has not universally accepted this proposition.