Yliopistojen itsehallinto, julkisen hallinnon organisointi ja valtion talouden järjestelmä

English summary: University self-government, organisation of the public administration and State finances (s. 721-722)

Maaseudun Taksipalveluiden kehittäminen

Tämän diplomityön tavoitteena oli kartoittaa haja-asutusalueen taksipalvelut ja kehittää maaseudun taksipalveluja niin, että taksit säilyisivät harvaanasutuilla alueilla myös tulevaisuudessa. Tavoitteet voidaan maaseututaksiliikenteen osalta tiivistää kahteen tavoitteeseen, joita painotetaan toimintaympäristön mukaan: taksiliikenteen markkinaosuudensäilyttäminen sekä maaseudun taksin palvelujen turvaaminen ja kehittäminen. Maaseutu on muutosten kourissa, väestö ikääntyy maaseudulla ja maaltamuutto kaupunkiseuduille lisääntyy. Maaseudun taksiliikenteen markkinat ovat myös muutosvaiheessa. Julkishallinnon säästöt ja liikennejärjestelmien kehittäminen pienentävät julkishallinnon korvaamien tavanomaisten taksimatkojen määrää, erityisesti haja-asutusalueella. Taksien työpäivää selvitettiin taksiyrittäjille tehdyssä kyselytutkimuksessa, tutkimuksessa korostui voimakkaasti viranomaisten, varsinkin kunnan merkitys taksiliikenteelle maaseudulla. Taksien perusliikenteeseen tulee yhdistää uusia palveluja. Luotaessa uusia ratkaisuja on tärkeää ottaa huomion yhteiskunnallinen, hallinnollinen ja lainsäädännöllinen ympäristö. Tähän liittyvät ongelmat ovat usein suurempia kuin muut ongelmatilanteet. Raportissa on toimenpidesuosituksia siitä, miten taksielinkeinoa tulisi kehittää. Eräs tärkeimmistä suosituksista on laaja, eri tahojen yhteistyö ja verkottuminen. Erittäin tärkeää on myös muistaa kouluttamisen ja markkinoinnin tärkeys.

Toimintolaskennan hyödyntäminen Kelan johtamisessa ja toiminnan ohjauksessa

Pro gradu-tutkielman päätavoite on mallintaa toimintolaskennan ja sen tulosten hyödyntämisen mahdollisuuksia Kelan johtamisessa. Tutkielma on empiirinen työ ja sen tutkimusmenetelmänä on case-tutkimus. Tutkielman doktriini koostui eritoten julkishallinnon toimintolaskentaa jatoimintojohtamista koskevasta kirjallisuudesta. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin, dokumentteja tutkimalla sekä havainnoimalla työskentelyä Kelan päätoimitalossa Helsingissä. Tutkielman perusteella Kelalla on laajat mahdollisuudet hyödyntää toimintolaskentaa johtamisessa. Hyödyntämisen mahdollisuudet voidaan ryhmitellä sisäisen laskennan tehtävien mukaisesti. Tehtävät ovat raportointi ulkoisille sidosryhmille ja tiedon tuottaminen strategiseen ja operatiiviseen johtamiseen. Ulkoisiin sidosryhmiin liittyviä mahdollisuuksia ovat tulosten raportointi, rahoituksen uudistaminen, lainmuutoskustannusten arviointi sekä muilta organisaatioilta ja asiakkailta veloitettavien palveluiden hinnoittelu ja hintojen perusteleminen. Strategiseen ohjaukseen liittyviä mahdollisuuksia ovat tulosohjauksen kehittäminen, investointilaskelmat sekä ulkoistamispäätökset. Operatiiviseen ohjaukseen liittyviä mahdollisuuksia ovat puolestaan prosessien analysointi ja kehittäminen, benchmarking, sisäinen hinnoittelu ja tulosten viestiminen henkilöstölle. Sekä strategiseen että operatiiviseen ohjaukseen liittyviä hyödyntämisen mahdollisuuksia ovat resurssien käytönseuranta ja tehostaminen, työn tasauksen kehittäminen sekä suorituksen mittaaminen.

Tiedon strateginen johtaminen viranomaisessa. Case: Rahoitustarkastu

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiedon strategista johtamista Rahoitustarkastuksessa. Tavoitteena oli muodostaa käsitys siitä, mitkä ovat ne kriittiset tekijät ja näkökohdat, jotka ovat hyvän tietojohtamisen edellytyksiä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, ja siinä perehdyttiin mm. Rahoitustarkastuksen johdon dokumentoituihin tietojohtamisen linjauksiin. Tutkimus osoitti, että tiedon strategisessa johtamisessa on tärkeää, että tietostrategia on kytketty tiiviisti toimintastrategiaan. Lisäksi organisaation tulisi määritellä tietojohtamisen prosessinsa ja tukea näitä mm. tarjoamalla oikeat olosuhteet, resurssit ja tekniikat ja infrastruktuuri. Kumppanuuksien ja verkostojen hallitsemiseksi tulisi olla selkeät periaatteet. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin Rahoitustarkastukselle ennakoivan tietojohtamisen malli. Tutkimustuloksista tehtiin myös se johtopäätös, että tietostrategian voisi koostaa eräänlaiseksi kokoomastrategiaksi tai sateenvarjoksi organisaation johtamiskäytännöille. Kokoomastrategia kytkisi nykyisin irrallaan olevat tietojohtamiseenkin vaikuttavat alastrategiat yhdeksi kokonaisuudeksi ja pakottaisi tarkastelemaan näitä alastrategioita myös tietojohtamisen näkökulmasta.

Asiakkaan kysynnän ennustaminen

Perinteinen tilaus–toimitus-periaate on hiljalleen väistymässä antaen tilaa sähköisille hankintajärjestelmille. Yritykset ovat huomanneet, että tehostamalla hankintaprosesseja ne voivat saada aikaan suuriakin kustannussäästöjä. Toimintaa on ryhdytty tehostamaan yhdessä tavarantoimittajien, hankintapalveluita tarjoavien yritysten sekä sähköisten tukkureiden kanssa. Muutosten aika ei vielä kuitenkaan ole ohi. Sähköisten hankintajärjestelmien tarjoajat haluavat kehittää uusia ja yhä parempia palveluita, jotta asiakkaiden hankintaprosessit tehostuisivat entisestään. Yksi kehittelyn alla olevista uusista palveluista on ennustemenetelmät. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin perinteisen hankintaprosessin uudistamista sähköiseksi kaupankäynniksi tarjonta- ja kysyntäketjujen kehittämisen kautta. Teoriassa tarkasteltiin hieman myös julkisen hallinnon hankintatoimea ja sitä, mitä hyötyjä se voi saada sähköisistä hankintaratkaisuista. Sähköisen hankintajärjestelmän tarjoajaa tutkielmassa edusti Kauppatalo Hansel Oy. Keskeisenä asiana tutkielmassa oli kysynnän ennustaminen sekä muutamien kvantitatiivisten ennustemenetelmien analysointi. Empiirisessä osassa tutkittiin case-yritysten hankintatoimen nykytilaa ja niiden halukkuutta ennustemenetelmien käyttöön hankintojen suunnittelun tehostamiseksi kyselylomakkeen avulla. Kyselyissä kävi ilmi, että asiakkailla eli tässä tapauksessa julkisen hallinnon eri organisaatioilla on halua lähteä mukaan uudenlaiseen toimintaan, vaikka tiettyä varautuneisuutta ja epäilyksiä toiminnan onnistumisesta on edelleen olemassa.

Hallinnollinen sanktiointi

Tausta Suomessa lainsäätäjä reagoi helposti yhteiskunnalliseen häiriötekijään rikosoikeuden keinoin. Tästä on osoituksena se, että syksyllä 2010 varsinaisen rikoslain lisäksi rikoksesta oli säädetty 256 eri laissa. Suomalainen, lähtökohdiltaan maltillinen kontrolli- ja kriminaalipolitiikka on 1970-luvulla linjatun vastaisesti johtanut 2000-luvulle tultaessa rikosoikeudellisen kontrollin lisääntymiseen ja jopa kiristymiseen. Raja rikosten ja rikkomusten välillä on liudentunut ja paikoitellen kadonnut ja erityisesti turvallisuudesta on kehittynyt – käsitteeseen liittyvistä oikeudellisista jännitteistä huolimatta – keskeinen rikosoikeudellisen sääntelyn oikeutusperuste. Rikosoikeuden käyttäminen vähäisten rikosten kontrollointiin on aiheuttanut Suomeen viivästymisen ongelman. Yleisessä tiedossa on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut 2000-luvulla Suomelle kymmeniä tuomioita siksi, että rikosjuttuja on käsitelty viranomaisissa ja tuomioistuimissa liian kauan. Vähemmän on sen sijaan keskusteltu siitä, että myös vähäiset rikokset viivästyvät rikosoikeuden alan laajetessa ja viranomaisten voimavarojen ehtyessä. Suomessa ongelmaa on pyritty hoitamaan rikosoikeudellista toimivaltaa hallintoviranomaisille delegoimalla tilanteen ollessa nyt se, että uuden sakkomenettelylain voimaan tullessa noin 90 % rikosoikeudellisesta kompetenssista on poliisilla ja muilla hallintoviranomaisilla. Se taasen on ongelmallista perustuslain 3 §:ssä säädetyn vallanjakoperiaatteen kannalta. Välttämätöntä on korostaa myös sitä, että pääosin rikosoikeudelliseen kontrolliin perustuva systeemi aiheuttaa rikosoikeuden inflaatiota: rikosoikeuden arvostuksen vähenemisestä aiheutuvia ei-mittavissa olevia kuluja. Rikosoikeuden laajenemista vastaan esitetään kuitenkin harvoin kritiikkiä. Rikosoikeustieteen piirissäkään sille ei ole esitetty vakavasti otettavaa vaihtoehtoa. Esimerkiksi hallinnollisia sanktioita ei ole Suomessa – ei tosin muissa Pohjoismaissakaan – koettu rikosoikeuden vaihtoehtona, vaan usein rikosoikeutta täydentävänä järjestelmänä. Hallinnollisten sanktioiden käyttäminen rikosoikeuden ohessa ei ole ollut yksiselitteistä ja jäsenneltyä, yleisiin oppeihin perustuvaa. Kontrollin erityisille alueille, esimerkiksi sotilaskontrolliin, on lisäksi kehittynyt rikos- ja hallinto-oikeuden sekajärjestelmiä. Tutkimuskysymykset Käsillä olevassa artikkelimuotoisessa väitöskirjatutkimuksessa pyritään hahmottelemaan rikos- ja hallinto-oikeudellisten rangaistusjärjestelmien välisiä eroavaisuuksia Suomessa. Tutkimuksen keskeisin tehtävä on sen pohtiminen, millä tavalla 2010-luvulle tultaessa olisi tutkimuksen empiiriset ja teoreettiset lähtökohdat huomioon ottaen järkevää ja tarkoituksenmukaista rangaista. Tällä perusteella kehitetään yksikertaista hallintosanktiointiteoreettista mallia, että sitä hyväksikäyttäen lainvalmisteluprosessin sanktiointitilanteessa, sanktiosta päätettäessä, olisi mahdollista asettaa oikeusturvan vähimmäistakeet täyttävällä tavalla oikeus- ja muilta vaikutuksiltaan rationaalinen seuraamus sekä säätää sen määräämiseksi yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan tehokas ja riittävän oikeusturvallinen menettely. Tutkimustehtävä on tiivistetysti 1) hallinnollisten sanktioiden ja rikosoikeudellisten rangaistusten ja niiden alan määrittäminen, 2) hallinnollisten sanktioiden sääntelymallien valintaperusteluiden selvittäminen, 3) hallintosanktioteoreettisen mallin kehittäminen lainvalmisteluprosessia varten sekä 4) de lege ferenda -suositusten tekeminen rangaistavuuden hyväksyttävyyden ja joutuisuuden parantamiseksi. Menetelmä ja aineistot Tutkimus kytkeytyy teoreettisen rikosoikeustieteen, hallinto-oikeustieteen ja prosessioikeustieteen alalle ja se on luonteeltaan ongelmakeskeinen. Tieteenalojen väliset painotukset ja niiden vaikutus vaihtelevat tutkimuksessa. Vaikka tutkimus on monella tavalla luonteeltaan teoreettinen, siinä rakennetaan nimenomaan lainsäädäntötyötä ja lainvalmistelua tukevaa tutkimusta ja teoriaa. Tältä osin näkökulma liittyy kriminalisointiteoreettisessa tutkimuksessa hahmotettuun lainsäätäjän oikeuslähdeoppia koskevaan uuteen näkökulmaan, jolla on yhteyksiä lainsäädäntötutkimukseen ja oikeusteoriassa hahmotettuun legisprudence-tutkimusuuntaukseen, näkökulman suuntautuessa lainsäädäntötasolle. Tutkimuksen lähteistä suurin osa on oikeustieteellistä kirjallisuutta, jonka pääosa muotoutuu suomalaisesta oikeustieteellisestä kirjallisuudesta. Myös pohjoismaalaista, saksalaista ja hieman myös anglosaksista kirjallisuutta on käytetty. Kansainvälisten kirjallisuuslähteiden merkitys ei ole ollut merkittävä, koska kattava eurooppalainen näkemys aihepiiristä on pyritty saamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä hyödyntäen. Tutkimuksen lähteinä on käytetty laajasti myös kansallista lainvalmisteluaineistoa, erityisesti hallituksen esityksiä ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä. Johtopäätökset Kriminaali- ja/tai kontrollipolitiikassa on juuri nyt tärkeää pohtia, millä tavalla 2010-luvulle tultaessa on järkevää ja tarkoituksenmukaista rangaista. Tähän voisi olla mahdollista vastata tutkimuksessa kehitettävällä hallintosanktiointiteoreettisella mallilla. Mallin kehittäminen on edellyttänyt yhteiskunnallisten sanktiokäytäntöjen oikeusvaltioopillista tarkastelua, jolloin sanktioiden yhteiskunnalliseen merkitykseen pureutuminen kuvailee myös sitä, millainen modernin oikeusvaltion tila tällä hetkellä on. Perinteisten oikeusvaltioiden paradigmojen käyttäminen ei välttämättä edistä relevantin oikeusvaltiollisen sanktiointiteoreettisen mallin kehittämistä. Voi olla niinkin, että klassinen oikeusvaltio-oppi ja oletetunlaiset rikosoikeuden erityiset elementit eivät enää vastaa yhteiskuntatodellisuutta. Näin rankaisemisen yleiset opit voivat nousta kehittämisen kohteeksi oikeusvaltiollisuuden elementtien toteuttamiseksi valtavasta kasvaneessa hallintoyhteiskunnassa – hallinto-johtoisessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Suomen rikoslaki sisältää laajassa merkityksessä sadoittain erilaatuisia kriminalisointeja, joiden merkitys on usein hallinnon toimintaa subventoiva, symbolinen tai jonkin toisen kriminalisoinnin vaikutusta tehostamaan pyrkivä. Tällainen rikoslaki on tehtävänsä, vaikuttavuutensa ja hyväksyttävyytensä kannalta ongelmallinen. Suomalainen hallinnollisten sanktioiden järjestelmä ei sekään ole järkevä ja tarkoituksenmukainen, yleisiin oppeihin perustuva systeemi. Myös yleiseurooppalainen kehitys näyttäisi viittaavan siihen, että Suomessa on tarve kehittää sekä rikosoikeutta että sille vaihtoehtoista hallintosanktioiden järjestelmää, sanktio-oikeutta. Tämä edellyttää lainsäädäntöuudistuksia.

Kokonaisarkkitehtuuri kehittämisen välineenä Hollolan kunnassa

Työssä käsitellään kokonaisarkkitehtuuria kehittämisen välineenä Hollolan kunnassa. Kokonaisarkkitehtuurin avulla kuvataan ja kehitetään organisaation toimintaa, toiminnassa käsiteltävää tietoa ja teknologista toimintaympäristöä kokonaisuutena strategialähtöisesti. Kokonaisarkkitehtuurin käyttäminen on julkishallinnon organisaatioille toisaalta lakisääteinen velvollisuus, toisaalta keino ohjata toimintaympäristön kehittymistä toimintalähtöisesti. Tämän työn tavoite on luoda edellytykset kokonaisarkkitehtuurimenetelmän käyttämiselle Hollolan kunnassa. Tutkimus suoritetaan toimintatutkimuksena, jossa tutkija esittelee ja edesauttaa uuden menetelmän käyttämistä ja havainnoi tämän myötä saavutettuja tuloksia. Työn teoriaosa käsittelee kokonaisarkkitehtuuria erityisesti kansallisena tietohallinnon ohjaamisen välineenä ja kehittämismenetelmänä. Tämän työn tärkeimmät tulokset ovat Hollolan kunnalle sovitettu kehittämismenetelmä, kokonaisarkkitehtuurin hallintamalli ja menetelmän avulla tuotetut kuvaukset nykytilasta ja viitearkkitehtuurista. Työssä havaittiin, että luonnosvaiheessa oleva julkishallintoa ohjaava yhteinen kokonaisarkkitehtuuri on vielä keskeneräinen ja sen tulkinta on vaikeaa. Lisäksi havaittiin, että kokonaisarkkitehtuurimenetelmän käyttäminen vaatii organisaatiolta paljon, mutta tämän työn perusteella hyviä tuloksia voidaan saavuttaa jo menetelmän käytön varhaisessa vaiheessa.

Luottamus seudullisen palvelukeskuksen hinnoittelun rakentumisen keinona

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen hinnoittelumalli koetaan asiakkaiden mielestä tasapuolisimmaksi ja millainen rooli luottamuksella on seudullisen perustietotekniikkapalvelukeskuksen ja sen asiakasorganisaatioiden sekä myös liikelaitoksen toimintaa ohjaavan asiakasyhteistyöryhmän jäsenten kesken palvelujen tuotteistamiseen ja hinnoitteluun liittyen. Teoreettisessa osuudessa selvitetään mitä tuotteistamisella tarkoitetaan ja miten tuotteistaminen liittyy hinnoitteluun, mitä hinnoitteluvaihtoehtoja julkishallinnon organisaatiossa voidaan käyttää, mitä luottamuksella käsitetään ja mitä seudullisen yhteistyön eri toimintamuotoja tässä palvelukeskuksessa on käytetty. Empiirisessä osuudessa on kuvattu ICT Kymiin kohdistuvaa tutkimusta ja sen tuloksia. Työ toteutettiin keväällä 2014 toimintatutkimuksena, jossa ICT Kymi -kunnallisen liikelaitoksen asiakasyhteistyöryhmä osallistui uuden hinnoittelumallin suunnitteluun. Aineistoa kerättiin haastatteluin sekä ryhmän työpajatapaamisissa ja kokouksissa. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että luottamus mahdollistaa tuotteistuksen tasosta poikkeavan, yksinkertaisemman hinnoittelumallin käytön.

Julkishallinnon verkostojohtaminen - Case: Helsingin kaupungin ympäristöjohtaminen

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia millainen on hyvä ympäristö-johtamisen verkostomalli kunnalle. Lisäksi työssä tarkasteltiin mitä hyötyjä haittoja on kunnan verkostomaisesti organisoidussa ympäristöjohtamisessa verrattuna ei-verkostomaiseen toteutukseen. Työssä selvitettiin myös millaiset verkostojohtamisen mallit ovat tehokkaita ja mitkä ovat verkoston osapuolten odotukset kunnan ympäristöjohtamisen verkostolle. Tutkielman lopputuloksena oli ympäristöjohtamisen verkostomalli kunnalle. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostivat julkishallinnon verkoston hallintamalli, verkostojohtaminen, ympäristöjohtaminen ja tehokkuus. Nämä kolme käsitettä muodostivat työn verkostomallin. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin laadullista tapaustutkimusta, ja tutkimuksen kohteena oli kuntaorganisaation ympäristöjohtamisen verkosto, joka käsitti ympäristöjohtamisen asiantuntijatyöryhmän. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin ja tutkimuksessa haastateltiin kolmetoista asiantuntijatyöryhmän jäsentä yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluin.

Tietojärjestelmän omistajuuden siirtoprojektin osaamis- ja tarvekartoitus

Tutkimuksen tarkoitus on selventää tietojärjestelmän omistajuuden muutoksessa olevan organisaation osaamisen kartoittamista, määrittämistä ja mittaamista. Yksilön, ryhmän sekä organisaation oppiminen nähdään keskeisenä tekijä organisaation kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Aihepiiriä on tutkittu paljon, kuitenkin on edelleen paljon erilaisia näkemyksiä oppimiseen liittyvistä aiheista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen kohteena ovat myös oppimiseen ja osaamiseen läheisesti liittyvät teemat, innovointi ja muutosjohtaminen, niiltä osin, kun ne vaikuttavat organisatoriseen ja/tai yksilön oppimiseen ja osaamiseen. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi julkishallinnon organisaatiota joiden välillä tapahtuu tietojärjestelmien omistajuuden vaihdon yhteydessä kohtuullisen laajamittaista osaamisen siirtoa. Tutkimuksen empiirisessä osassa perehdyttiin organisaation osaamisen hallinnan prosessiin ja sen kehittämismahdollisuuksiin. Organisatoriseen oppimiseen ja osaamiseen vaikuttavat tekijät, niin sisäiset kuin ulkopuoliset, on selvitetty tutkimuksessa. Myös eri tekijöiden vaikutusta organisaation kilpailukykyyn ja kykyyn luoda uutta osaamista ja innovointia on selvitetty tutkimuksessa. Tutkimuksen tulokset ja empiirinen osuus antavat samankaltaisia ratkaisuja osaamiseen, yksilön ja organisaation, oppimisen osalta.