Evaluation of Teacher Education Programs by Students and Graduates

The purpose of this research was to do a repeated cross-sectional research on class teachers who study in the 4th year and also graduated at the Faculty of Education, University of Turku between the years of 2000 through 2004. Specifically, seven research questions were addressed to target the main purpose of the study: How do class teacher education masters’ degree senior students and graduates rate “importance; effectiveness; and quality” of training they have received at the Faculty of Education? Are there significant differences between overall ratings of importance; effectiveness and quality of training by year of graduation, sex, and age (for graduates) and sex and age (for senior students)? Is there significant relationship between respondents’ overall ratings of importance; effectiveness and their overall ratings of the quality of training and preparation they have received? Are there significant differences between graduates and senior students about importance, effectiveness, and quality of teacher education programs? And what do teachers’ [Graduates] believe about how increasing work experience has changed their opinions of their preservice training? Moreover the following concepts related to the instructional activities were studied: critical thinking skills, communication skills, attention to ethics, curriculum and instruction (planning), role of teacher and teaching knowledge, assessment skills, attention to continuous professional development, subject matters knowledge, knowledge of learning environment, and using educational technology. Researcher also tried to find influence of some moderator variables e.g. year of graduation, sex, and age on the dependent and independent variables. This study consisted of two questionnaires (a structured likert-scale and an open ended questionnaire). The population in study 1 was all senior students and 2000-2004 class teacher education masters’ degree from the departments of Teacher Education Faculty of Education at University of Turku. Of the 1020 students and graduates the researcher was able to find current addresses of 675 of the subjects and of the 675 graduates contacted, 439 or 66.2 percent responded to the survey. The population in study 2 was all class teachers who graduated from Turku University and now work in the few basic schools (59 Schools) in South- West Finland. 257 teachers answered to the open ended web-based questions. SPSS was used to produce standard deviations; Analysis of Variance; Pearson Product Moment Correlation (r); T-test; ANOVA, Bonferroni post-hoc test; and Polynomial Contrast tests meant to analyze linear trend. An alpha level of .05 was used to determine statistical significance. The results of the study showed that: A majority of the respondents (graduates and students) rated the overall importance, effectiveness and quality of the teacher education programs as important, effective and good. Generally speaking there were only a few significant differences between the cohorts and groups related to the background variables (gender, age). The different cohorts were rating the quality of the programs very similarly but some differences between the cohorts were found in the importance and effectiveness ratings. Graduates of 2001 and 2002 rated the importance of the program significantly higher than 2000 graduates. The effectiveness of the programs was rated significantly higher by 2001 and 2003 graduates than other groups. In spite of these individual differences between cohorts there were no linear trends among the year cohorts in any measure. In respondents’ ratings of the effectiveness of teacher education programs there was significant difference between males and females; females rated it higher than males. There were no significant differences between males’ and females’ ratings of the importance and quality of programs. In the ratings there was only one difference between age groups. Older graduates (35 years or older) rated the importance of the teacher training significantly higher that 25-35 years old graduates. In graduates’ ratings there were positive but relatively low correlations between all variables related to importance, effectiveness and quality of Teacher Education Programs. Generally speaking students’ ratings about importance, effectiveness and quality of teacher education program were very positive. There was only one significant difference related to the background variables. Females rated higher the effectiveness of the program. The comparison of students’ and graduates’ perception about importance, effectiveness, and quality of teacher education programs showed that there were no significant differences between graduates and students in the overall ratings. However there were differences in some individual variables. Students rated higher in importance of “Continuous Professional Development”, effectiveness of “Critical Thinking Skills” and “Using Educational Technology” and quality of “Advice received from the advisor”. Graduates rated higher in importance of “Knowledge of Learning Environment” and effectiveness of “Continuous Professional Development”. According to the qualitative data of study 2 some graduates expressed that their perceptions have not changed about the importance, effectiveness, and quality of training that they received during their study time. They pointed out that teacher education programs have provided them the basic theoretical/formal knowledge and some training of practical routines. However, a majority of the teachers seems to have somewhat critical opinions about the teacher education. These teachers were not satisfied with teacher education programs because they argued that the programs failed to meet their practical demands in different everyday situations of the classroom e.g. in coping with students’ learning difficulties, multiprofessional communication with parents and other professional groups (psychologists and social workers), and classroom management problems. Participants also emphasized more practice oriented knowledge of subject matter, evaluation methods and teachers’ rights and responsibilities. Therefore, they (54.1% of participants) suggested that teacher education departments should provide more practice-based courses and programs as well as closer collaboration between regular schools and teacher education departments in order to fill gap between theory and practice.

Att lära för livet hemma och i skolan : elevers uppfattningar av kost och hälsa, konsumtion och privatekonomi samt hushåll och miljö

The home is an important societal arena for upbringing and learning. A child can experience a feeling of participation in the household he or she belongs to very early in life. In this manner, the home environment constitutes an essential foundation for instruction in the subject of Home Economics. At school, Home Economics pupils should fulfill the intentions that school curriculum has for the subject, that is to say develop the knowledge, skills, and values that allow pupils to be able to take responsibility for their health, finances, comfort, and safety in their close environment. The purpose of this study is twofold. Firstly, the study aims to examine what knowledge and attitudes children and teenagers have acquired from their home environment, close environment, as well as school. Secondly, the study aims to evaluate the effects of instruction in Home Economics, at the 7th grade level, as regards diet and health, consumption and private finances, as well as household and the environment. The study’s methodological foundation focuses on pupils’ understanding of the surrounding world. A phenomenographical approach to the research phenomenon basis itself on the supposition that knowledge is fixed in human beings’ consciousness and experiences. Furthermore, the study stresses individual variations in conjunction with the experienced phenomenon. The empirical portion of the study is based on semistructured interviews of 30 pupils divided into two reference groups. The pupils were interviewed before instruction in the subject of Home Economics started and upon completing instruction. The interview data was analyzed and interpreted in accordance with the “multistage model”. The study results show that upbringing in the home environment is determinative as pertains to understanding of the socio-cultural household environment. Mealtime traditions, for example, are deeply ingrained but nonetheless influenced by lifestyle changes. The study shows that a didactic challenge exists to draw attention to the consequences of poor mealtime habits and stress for everyone raising or educating children and teenagers. Despite good knowledge of what a healthy diet is, the majority of pupils choose fast-food and junk-food when they eat out to save time and money. Studies of pupils’ preparedness for consumption show that a purposeful upbringing in the home in combination with relevant instruction in Home Economics, results in knowledgeable consumers. This study also shows that upbringing in the home environment and instruction in Home Economics requires an intense and conscious focus on the consequences of a household not run in accordance with nature, where the household lifestyle is nonsustainable. Pupils’ understanding is often based on the disregarding of the survival perspective for a comfort perspective. Parents and Home Economics teachers should be able to bring up and teach children and teenagers in a manner that allows children and teenagers to take responsibility for their health, private finances, as well as comfort and safety in the close environment. The method is conscious nurturing and instruction.

Best Practices of International Double Master's Degree Programmes: Comparative Study on Finnish and Russian Universities

The purpose of this report is to disseminate the best practices of double degree programmes’ organization, implementation and development between Russian and European universities. The findings reveal good developments in the field of double degree cooperation between Russian and European universities and a high motivation from both parties. The report depicts different models of building a joint curriculum and organizing academic mobility. Foreign language skills improvement for students and university staff, involvement of international companies, and joint strategy and actions in marketing and quality assurance are some redevelopments points recommended in the report.

Best practices of international double degree programmes. Case of Russian and European universities

The purpose of the Master’s thesis research is to study and disseminate the best practices of international double Master’s degree programmes organization, implementation and development. The given research is focused on two main areas: motivation of higher education institutions to start double degree programmes and best practices of double degree programme design and implementation from the perspective of building joint curriculum and organizing balanced mobility and development of existing programmes in terms of increasing their quality and attractiveness. This is a case study of the double degree programmes between Russian and European universities. The study findings reveal good developments in the field of double degree cooperation between Russian and European universities and a high motivation from both parties. The research depicts different models of building a joint curriculum and organizing academic mobility. The following areas could be outlined as development points for double degree programmes: - Personal interest and commitment of organizers of double degree programmes; - Comprehensive agreement between partners on different aspects and practicalities of the double degree programme implementation; - Promotion towards more balanced student participation and two-way mobility; - Foreign language skills improvement for students and university staff; - Joint strategy and actions in marketing and quality assurance; - Involvement of international companies; - Wider usage of e-learning technology.

Making home rules for mother tongues : the legal implications of linguistic diversity in the design of autonomy regimes

Principen om nationalismen där det politiska och det nationella är samspelt kan vara av markant betydelse för uppbyggande av autonomiska regimer. Likaså tillåter decentralicering och delegering av befogenheter för språk och utbildning (officiellt erkännande av språk, standardisering av språk, undervisningsspråk och relaterade läroplaner) formning av identiteter inom dessa autonomiska regimer. Resultatet är en ofullkomlig cirkulär relation där språk, samfund och politiska institutioner ömsesidigt och kontinuerligt formar varandra: lingvistiskt mångfald prägar och formger autonomiska ordningar och vice-versa. De juridiska implikationerna av territoriella och icke-territoriella former av autonomi är dock av en annan art. Emedan territoriell autonomi bygger på idéen om ett eventuellt inkluderande hemland för lingvistiska grupper, vars vistelseort är avgörande, förstärker den icke-territoriella autonomin idéen om ett exclusivt samfund bestående av själv-identifierade medlemmar som är kapabla till självstyre oavsett territoriella gränser. Denna avhandling utgör an analys av sådana juridiska implikationer genom komparativa och institutionella analyser. Avhandlingen föreslår som resultat en serie av normativa och pragmatiska rekommendationer inriktade på att främja demokratiseringsprocesser i linje med principer om multikulturalism.

A Comparative Study on the Homeroom Teachers’ Perception of the School guidance in Korea and Finland

This study has four major purposes. First, it compares school guidance of homeroom teachers in Korea and Finland, in order to understand the reality of education, based on the teachers’ perceptions. Secondly, it also considers the topic within its historical, social, and cultural backgrounds, from a critical standpoint. Thirdly, it investigates the direction of the improvement of school guidance, based on the analysis of similarities and differences between Korea and Finland, with regards to the meaning, practice, and environmental factors of the school guidance. Lastly, the influential factors surrounding the school guidance are noted by analysing empirical data from a microscopic approach, and extending the understanding of it into a social context. As for the methods, it employs thematic analysis approach through 10 homeroom teacher interviews in the lower secondary schools. As a result, firstly, the teachers in both countries assumed similarly, that the role of the teacher was not only to teach the subject, but also to care about every aspects of the students’ development in their school life. In addition, they accepted the fact that school guidance became more significant. However, the school guidance became the top priority for the Korean teachers, while teaching subject is the main task for the Finnish teachers. Secondly, the homeroom teachers in both countries hoped to have a better working environment, to perform school guidance concerning education budget for the resources of school guidance, tight curriculum, and increasing the teachers’ tasks. Thirdly, the school guidance in Korea seemed to be influenced by social expectation and government demand, whereas, the Finnish teachers considered school guidance in more aspects of adjustment and academic motivation, rather than resolving the social problems. Fourthly, the Korean teachers perceived that the trust and respect from the society and home became weakened, also expressing doubts about the educational policies and the attitude of the government with regards to school guidance. On the other hand, the Finnish teachers believed that they were trusted and respected by the society. However, blurred lines in the roles and accountability between the homeroom teachers, home, and the society were also controversial among the teachers in both countries. To sum up, Finland needs to ameliorate the system and conditions for school guidance of the homeroom teachers. The consensus on the role and tasks of Finnish homeroom teachers for school guidance seem to be also necessary. Meanwhile, Korea should improve the social system and social consciousness of the teacher, school guidance, and schooling, preceding the reform of the education system or conditions.

Translation – The fifth language skill? A comparison of the role of translation in Finnish lukio and the International Baccalaureate Diploma Programme

This study attempts to answer the question “Should translation be considered a fifth language skill?” by examining and comparing the use of translation as a language learning and assessment method in the national Finnish lukio curriculum and the curriculum of the International Baccalaureate Diploma Programme (IBDP). Furthermore, the students’ ability to translate and their opinions on the usefulness of translation in language learning will be examined. The students’ opinions were gathered through a questionnaire that was given to 156 students studying in either lukio or the IBDP in Turku and Rovaniemi. I present and compare the role of translation in selected language teaching and learning methods and approaches, and discuss the effectiveness of translation as a language learning method and an assessment method. The theoretical discussion provides the basis for examining the role of translation as a language learning method and an assessment method in the curricula and final examinations of both education programs. The analysis of the two curricula indicated that there is a significant difference in the use of translation, as translation is used as a language learning method and as an assessment method in lukio, but is not used in either form in the IB. The data obtained through the questionnaire indicated that there is a difference in the level of language competence between the lukio and IB students and suggested that the curriculum in which the student studies has some effect on his/her cognitive use of translation, ability to translate and opinions concerning the usefulness of translation in language learning. The results indicated that both groups of students used translation, along with their mother tongue, as a cognitive language learning method, and, contrary to the expectations set by the analysis of the two curricula, the IB students performed better in the translation exercises than lukio students. Both groups of students agreed that translation is a useful language learning method, and indicated that the most common dictionaries they use are bilingual Internet dictionaries. The results suggest that translation is a specific skill that requires teaching and practice, and that perhaps the translation exercises used in lukio should be developed from translating individual words and phrases to translating cultural elements. In addition, the results suggest that perhaps the IB curriculum should include the use of translation exercises (e.g., communicative translation exercises) in order to help students learn to mediate between languages and cultures rather than learn languages in isolation from each other.

EARLI ja ECLO

EARLI = European Association for Research on Learning and Instruction

Hoitotyön opettajan yhteiskunnallinen toiminta – osa opettajuutta

The social activity of nurse teacher – a part of teacherhood Every nurse teacher must know the current health policy in order to use it in teaching. The conception of the role of health policy in curriculum and the concrete teaching of social activity are quite unclear. The purpose of this study was to describe the social activity of nurse teachers. The data were collected by a structured questionnaire (Paltta 1998) via E-mail. The questionnaire included background factors and nine items for society activities. The respondents were nurse teachers, teachers for emergency nursing, public health nurse and midwifery teachers from all polytechnics in Finland. Response rate was 46 % (n = 342). The data were analysed by using descriptive statistics. The results of this study showed that 36 % of nurse teachers evaluated themselves quite active in society activities and 43 % of them evaluated themselves inactive. 32 % of nurse teachers was member and involved to working in general organisations. 28 % of nurse teachers worked or have been worked in local commission or trustees. Nurse teachers evaluated their knowledge about health policy quite good (mean 3.75, Std 0.99). Their knowledge about education policy was also quite good (mean 3.57, Std 1.04). Nurse teachers updated their knowledge about health policy and education policy by reading professional journals, newspapers, internet and following television and radio. According to results nurse teachers are quite active in society activities even tough almost half of them evaluated themselves quite inactive. Although nurse teachers’ knowledge about health policy was quite good by their opinion, they must update and improve the knowledge. In the future it is important to study how nurse teachers use health policy in their teaching and how nurse students’ participation in society activities can be improved.

Lukion opettajien ääni - Aineenopettajien käsityksiä muutoksista ja visioista lukiossa

Tulevaisuusorientaatio on tullut entistä tärkeämmäksi myös koulumaailmassa johtuen yhteiskunnassa nopeasti eteen tulevista muutoksista. On myös esitetty epäilyjä, että tulevaisuuteen reagoimisessa heikoin tilanne olisikin juuri kuntatason päätöksenteossa. Ymmärrys ja tieto opettajan työstä nimenomaan opettajan omasta perspektiivistä tarkasteltuna mahdollistavat lähtökohdan ja edellytykset todelliselle koulun uudistamiselle. Peruskysymys, johon tässä tutkimuksessa etsittiin vastausta oli: Millaisia ovat lukion aineenopettajien käsitykset lukion muutosprosesseista ja miten he visioivat oman lukionsa ja yleensä lukioiden tulevaisuutta? Aineiston keruu osui ajankohtaan, joka oli hyvin otollinen tulevaisuuden tarkasteluun, sillä uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön kaikissa Suomen lukioissa viimeistään lukuvuonna 2005-2006. Tutkimuksessa oli mukana kaksi hyvin erilaista lukiota Länsi-Suomen läänistä eli pieni maaseudun lukio ja hyvin suuri kaupunkilukio. Tutkimusaineiston keruu eteni kaksivaiheisesti: informoitu kysely ja teemahaastattelu. Tutkimusjoukon suuruus oli yhteensä 20, joista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Aineenopettajien käsityksiä muutoksista ja visioista tutkittiin fenomenografisen tutkimusotteen avulla. Fenomenografiassa kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten erilaiset käsitykset todellisuudesta ja näin saatava ymmärrys tavoista, joilla ihmiset kokevat tilanteita ja maailmaa. Organisaation muutosprosesseja voidaan kutsua myös oppimiseksi. Tutkimuksen oppivan organisaation näkökulmat perustuivat juuri yhteistyössä tapahtuvaan yhteisen toiminnan kehittämiseen. Aineenopettajien käsityksiä työyhteisöstään tarkasteltiin seuraavista oppivan organisaatiomallin näkökulmista: vuorovaikutus, päätöksenteko sekä rehtorin ja aineenopettajan rooli ja asema työyhteisössä. Aineenopettajien keskeisimmät käsitykset muutoksista lukiossa viime vuosina kohdistuivat aineenopettajan ammattirooliin ja lukio-opiskelijaan sekä opiskelijalta vaadittaviin lukio-opintoihin. Muutokset ammattiroolissa korostavat tutkimustulosten perusteella aineenopettajilta vaadittavia muitakin kuin opetettavien aineiden hallintataitoja. Suoranaista ammattitaidon puutetta opettajat kokivat varsinkin ryhmänohjaustehtävien yhteydessä, osittain myös uusien oppimisympäristöjen, esimerkiksi verkkopedagogisten taitojen, yhteydessä. Opettajien lisäkoulutuksen tarve koetaan konkreettisena, mutta sekä koulutusten sisältöihin, järjestelyihin ja ajankohtiin että koulun sijais- ym. järjestelyihin kaivattaisiin parannuksia. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin näyttäisi siltä, että luokaton lukio on saanut opettajat enenevässä määrin huolestumaan opiskelijoiden syrjäytymisriskistä ja hyvinvoinnista. Opiskelijoiden syrjäytymisriskin kasvu lukio-opintojen aikana nouseekin yhdeksi lukion pessimistiseksi skenaarioksi. Muista pessimistisistä skenaarioista lukiolle, jotka saattoi johtaa tutkimustuloksista, voidaan mainita työyhteisön demokratiavajeen syveneminen sekä opetussuunnitelmasisältöjen ja ylioppilastutkintovaatimusten välisen kuilun syveneminen. Aineenopettajien käsitykset oman lukionsa visioista olivat sisällöiltään pääosin välineellisiä ja ne kohdentuivat kaikki opiskelijoihin. Esimerkiksi työyhteisöllisiä kehittämisajatuksia ei visioissa ilmennyt. Myöskään visioinnin dynaamisuus ei aineistossa korostunut. Aineenopettajien käsitykset visioiden arvopohjasta heijastivat perinteistä suomalaista arvomaailmaa eli itsekuria, velvollisuudentuntoa, kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan ja perinteisten arvojen kunnioittamista. Sen sijaan antiikista perityviä Sokrateen edustamia keskustelua ja auktoriteettien kyseenalaistamista ei arvoissa ilmennyt, eikä myöskään uusliberalistista individualismia. Käsitykset visioiden synnystä näyttävät parhaiten selittävän opettajan muita käsityksiä liittyen visioon, visiointiin ja työyhteisöllisiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä opettajan tulevaisuusorientoitumiseen.. Käsitykset vision syntytaustasta voidaan jakaa seuraaviin pää- ja alakategorioihin: 1. auktoriteettikeskeinen visiointi: johdon linjaus tai valtakunnallinen linjaus, 2. yhteisökeskeinen visiointi: yhteisöllinen linjaus tai toiminnallinen linjaus ja 3. yksilökeskeinen visiointi. Pessimistisimmiksi eli vähiten tulevaisuusorientoituneiksi opettajiksi työyhteisössä osoittautuivat ne opettajat, jotka pitivät oman lukionsa visiota koulun johdon sanelemana. Monet teoriat oppivasta organisaatiosta korostavat johtajuuden merkitystä työyhteisöä kehitettäessä. Johtajuuden merkitys nousi tämänkin tutkimuksen aineistosta keskeisesti esiin. Pyrkimystä kohti oppivaa organisaatiota opettajien puheista löytyy paljonkin, esimerkkeinä viittaukset johtajuuden ja vuorovaikutustapojen kehittämistarpeisiin. Sen sijaan opettajien puheet omista työyhteisöllisistä kehittymistarpeistaan, ns. alaistaidot, jäivät vähäisiksi. Tutkimustuloksista on luotu sovellusmalli kouluyhteisöjen visioinnin ja muun kehittämistyön tueksi.

”Käsitteitä tarpeen mukaan". Kirjallisuustieteelliset käsitteet lukion kirjallisuudenopetuksessa

Tavoitteeni tässä tutkimuksessa oli selvittää, miten kirjallisuustieteellisiä proosa-anayysin käsitteitä opetetaan opetussuunnitelman mukaisissa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa ja miten hyvin kokelaat hallitsivat kertoja-käsitteen tekstitaidon ylioppilaskokeessa keväällä 2007. Samalla pohdin, minkälainen kirjallisuustieteellinen käsitteistö palvelisi tekstianalyysin opetusta koulussa, koska Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 ja äidinkielen ylioppilaskoe edellyttävät äidinkielen ja kirjallisuuden opetukselta ja oppilailta käsitteiden käyttöä. Tutkimusaineistonani olivat kaikki kuusi käytössä olevaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa ja 440 kpl kevään 2007 äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskokeen vastaustekstiä. Oppikirjoja tarkastelin soveltamalla niiden arviointiin Lev S. Vygotskin ajatuksia arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden opettamisesta ja Hans Aeblin esittämiä teoreettisia malleja käsitteiden opettamisesta ja oppimisesta. Tutkimukseni osoittaa, että opetussuunnitelmassa mainittujen proosa-analyysin käsitteiden kertoja, näkökulma, motiivi, aihe ja teema opetus on epätäsmällistä. Oppikirjoissa ei ole otettu huomioon sitä, että käsitteenoppiminen on monivaiheinen prosessi. Myöskään problematiikkaa, joka aiheutuu kyseisten käsitteiden määrittelyn kirjavuudesta ja käytöstä sekä arkikielen käsitteinä että tieteellisinä käsitteinä, ei oppikirjoissa käsitellä. Sama näkyy ylioppilaskoeaineistossa: oppilaat eivät hallitse käsitettä kertoja tieteellisenä käsitteenä. Tietoisuus kirjallisuustieteellisten käsitteiden määrittelyn problematiikasta ja arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden ontologisista kategorioista on onnistuneen käsitteenoppimisen edellytys. Kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat metakäsitteitä, jotka edellyttävät oppilaiden metakäsitteellisen tietoisuuden ja motivaation hyödyntämistä opetuksessa, jossa olisi sovellettava monipuolisesti eri oppimiskäsitysten parhaita puolia hyödyntäviä lähestymistapoja, erilaisia pedagogisia diskursseja. Koulujen kirjallisuudenopetusta suunniteltaessa ja kirjallisuustieteellisiä käsitteitä opetettaessa on otettava huomioon niin kirjallisuustieteen kuin kasvatustieteen näkökulma. Opetussuunnitelman ja ylioppilaskokeen asettama vaatimus käsitteiden käytöstä on kohtuuton, mikäli ei sovita, miten käsitteet määritellään ja mitä käsitteitä kokelaiden oletetaan ylioppilaskokeessa hallitsevan. Kirjallisuustieteellisten käsitteiden puutteellisen opetuksen oppikirjoissa ja niiden epämääräisen käytön ylioppilaskokeen tehtävänannoissa ja arvioinnissa voi kärjistyneimmillään nähdä oppilaan oikeusturvakysymyksenä

Globaalikasvatus avaa ikkunoita maailmaan

Kirjallisuusarvostelu

Palvelun laadun dimensiot ja asiakastyytyväisyys osuuskuntamuotoisissa opinnoissa

Saimaan ammattikorkeakoulun uudessa Luotsi-toimintamallissa opiskelijat oppivat yritysten antamia toimeksiantoja toteuttamalla. Opiskelijat perustavat oman osuuskuntamuotoisen tiimiyrityksen. Suuri osa opetussuunnitelman opintojaksoista toteutetaan tehden asiakasprojekteja. Tutkielman päätavoitteena on selvittää, mitkä ovat palvelun laadun dimensiot osuuskuntamuotoisissa opinnoissa ja millaisina opiskelijat ne kokevat. Tavoitteina on myös käsitellä tapaa, joilla palvelun laatu muodostuu korkeakouluissa sekä tutkia miksi asiakastyytyväisyyttä mitataan ja millaiseksi se koetaan. Teorian pohjalta päädytään tarkastelemaan viittä koulutuksen dimensiota, jotka ovat osa korkeakoulun palvelun laatua ja vaikuttavat asiakastyytyväisyyteen: opetussuunnitelma, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät, ohjaus ja opetus sekä osaamisen arviointi. Empiirisen tutkimuksen kohderyhmänä on Luotsi-mallissa aloittanut liiketalouden pilottiryhmä. Tutkimuksessa käytetään kyselylomaketta sekä teemahaastattelua ryh-mälle. Kyselylomake koostuu 108 kysymyksestä, jotka on jaettu kolmeen osaan: tärkeyden, odotusten ja nykytilan arviointiin seitsenportaisella Li-kert-asteikolla. Haastattelun avulla syvennetään aineistoa. Tulokseksi saadaan attribuuttien ja dimensioiden tärkeysjärjestys sekä arvot nykytilalle, odotuksille ja niiden erotukselle. Tulosten pohjalta nostetaan esiin attribuutit, jotka tarvitsevat eniten kehitystoimia. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että eniten kehitystä vaatii ope-tussuunnitelma ja siihen välillisesti liittyvät attribuutit muista dimensioista. Suurin kynnys Luotsi-toimintamallin onnistumiselle on saavuttaa opiskelijoiden ja opettajien välille toimiva keskusteluyhteys sekä kehittää jatkuvasti opetussuunnitelmaa työelämälähtöisemmäksi.

Mellom tradisjon og spel : didaktikk for tekstil folkekunst

Denne avhandlinga er resultatet av eit behov for å forske på og utvikle ein didaktikk for tekstilfaget ved Folkekunststudiet, Institutt for folkekultur, Høgskolen i Telemark, Noreg. Studiet med folkekunst som fagfelt er eit relativt ungt studium på høgskolen, som vart etablert i 1984. Problemstillinga i denne avhandlinga er korleis ein kan utvikle ein forskingsbasert didaktikk der dei grunnleggjande prinsippa som særmerkjer den tradisjonelle folkekunsten, vert tekne vare på. I arbeidet med avhandlinga har eg prøvd på å klårgjere problemstillinga ut frå ulike perspektiv. Forskingsarbeidet har fokus på kommunikasjon og arbeidsmåtar i ljos av ulike teoriar. Det er ei hermeneutisk tilnærming som er vald for den didaktiske forståinga. Det fyrste drøftingstemaet har søkjeljos på kommunikasjon og dialog ved vidareføring av tekstil folkekunst. Både estetiske, teoretiske, praktiske og sosiale aspekt er nedfelte i læreplanen for studiet og skal utgjere grunnlaget for kommunikasjon og arbeidsmåtar. I den skapande og kopierande prosessen er det utvikla språklege reiskapar for både den sosiale og den estetiske sida der den teoretiske og praktiske faktoren er integrert. Møte med døme på tekstile tradisjonar så vel som praktisk forming av tekstilar har ført til refleksjon og dialog som involverer kontemplasjon, korrespondens og imaginasjon. Det andre temaet som er drøfta, er vidareføring av tradisjonelt visuelt formspråk. Her er merksemda retta mot kva som har skjedd formalt med ei gruppe tradisjonelle formelement i tekstilar i den institusjonelle vidareføringa over eit lengre tidsperspektiv. Resultatet syner at mange tradisjonelle formelement er borte frå den institusjonelle produksjonen. Formelementa kan ha fått ei meir naturalistisk utforming, eller dei er overførte til andre tradisjonelle tekstilteknikkar enn dei som var utgangspunktet. Rombeforma i den institusjonelle produksjonen er utført i færre variasjonar og kombinasjonar enn i den tradisjonelle produksjonen. Konklusjonen på drøftingstemaet er at spelereglar og spatialitet i høve til den formale komponenten i utvalet med tradisjonelle tekstilar ikkje er vidareført i alle gruppene av institusjonelle produkt. Resultatet kan få innverknad og fylgjer for utforming av ein framtidig didaktikk for faget. Arbeidsmåte og erfaring frå vidareføring av tekstile tradisjonar er det tredje temaet som er drøfta i avhandlinga. Kopiering og skapande prosessar er arbeidsmåtar som er brukte ved studiet i dag, og dei utgjer grunnlag for drøftingar i relasjon til vidareføring og erfaring. Konklusjonen er at i den skapande prosessen korrigerer tradisjonen utforminga, medan i kopiprosessen er eigen stilvilje og improvisering resultat av prosessane. Personar som deltek i prosessane, har sett seg sjølve og si historiske forankring inn i spelet, der visuelt og verbalt språk er resultat av integrasjon av tradisjonar. Dei tre drøftingstemaa utgjer grunnlaget for at didaktikk for folkekunst og tekstil kan bli intersubjektiv forståing av kva ein didaktikk for vidareføring av folkekunst med vekt på tekstil kan vere i utdanninga i dag. Indre og ytre dialog i skapande og kopierande prosessar femner om estetiske, materielle og tekniske faktorar sett i høve til spelereglar, spelerom, spatialitet og samspel i møte med tekstile tradisjonar. Samla utgjer det ein forskingsbasert didaktikk for faget der den overordna intensjonen er samtykke mellom tradisjon og spel.