Hankintariskienhallinta Suomen IVD-teollisuudessa

Kansainvälinen ja kiristyvä kilpailu on muuttanut yritysten liiketoimintaympäristöä yhä monimutkaisemmaksi ja riskialttiimmaksi. Yritysten keskittyessä yhä syvemmin omaan ydinosaamiseensa on ulkoisten resurssien hallinnan merkitys korostunut. Työnjakoa syventämällä tavoitellaan parempaa joustavuutta, ajanhallintaa sekä kustannustehokkuutta. Myös hankintatoimen tehtävät ja vastuualueet muuttuvat ennakoivampaan ja riskialttiimpaan suuntaan. Modernin hankintatoimen on kyettävä tunnistamaan, analysoimaan ja hallitsemaan riskejä yhä pirstaloituneemmista lähteistä ja muodoista. Proaktiivinen hankintatoimi osallistuu yrityksen strategiseen suunnitteluun ja riskienhallintaan. Hankintariskit voidaan luokitella seuraaviin kymmeneen riskiluokkaan: keskeytymisriskit, saatavuusriskit, hintariskit, varasto- ja aikatauluriskit, teknologiariskit, luottamuksellisen tiedon vuotoriskit, laaturiskit, konfiguraatioriskit, opportunismiriskit sekä riippuvuusriskit. Tässä tutkimuksessa hankintariskienhallintaa tarkastellaan hankintastrategian valinnan näkökulmasta. Hankintastrategian yksi elementti on toimittajasuhteen ja toimittajien lukumäärän valinta. Tilanteesta riippuen yhteistyöstrategialla tai perinteisellä kilpailuttamisella voidaan tavoitella parempaa riskienhallintaa. Yhteistyöstrategioita ovat eri tasoiset kumppanuussuhteet ja liittoutumat, jolloin suhde toimittajaan on syvä ja luottamuksellinen hyödyttäen aidosti molempia osapuolia. Riskienhallinnan näkökulmasta yhteistyöstrategia soveltuu parhaiten tilanteissa, joissa toimittajista on pitkä kokemus sekä hankintanimikkeen tuottama arvo on merkittävä. Kilpailuttamisstrategia eli hankintojen toteuttaminen usealta toimittajalta vaatii ostavalta organisaatiolta tehokkaasti hyödynnettynä suurempia resursseja kuin yhteistyöstrategian käyttö. Kilpailuttaminen soveltuu usein parhaiten silloin, kun hankintanimikkeet ovat tavanomaisia ja vaihtoehtoisia hankintalähteitä on runsaasti. Lisäksi usean toimittajan käyttö suojaa materiaalivirran katkoksilta sekä lisää hankintamarkkinoiden tuntemusta. Empiirisessä tutkimusosassa tutkitaan, miten soveltuviksi riskienhallintamenetelmiksi erilaiset hankintastrategiat koetaan Suomen IVD-teollisuudessa. Lisäksi tunnistetaan Suomen IVD-teollisuudessa merkittävimmiksi koetut hankintariskiluokat sekä selvitetään millä organisaation tasolla hankintariskienhallinta pääasiassa suoritetaan. Lisäksi selvitetään, millä menetelmin hankintariskejä pääasiassa analysoidaan.

Vertaileva mainonta liiketapalautakunnan lausuntokäytännössä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää millä kriteereillä vertaileva mainonta on sallittua ja milloin kiellettyä. Vertailevaa mainontaa käsitellään Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan antamien lausuntojen perusteella. Liiketapalautakunta antaa lausuntoja onko tietty markkinoinnissa suoritettu tai suunniteltu toimenpide hyvän liiketavan vastainen tai muutoin sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa. Tutkielma on laadittu olemassa olevaa tietoa keräämällä ja soveltamalla. Pääasiallisena lähteenä on käytetty liiketapalautakunnan lausuntoja. Niiden lisäksi on käytetty Kuluttaja-asiamiehen kannanottoja ja Markkinatuomioistuimen päätöksiä sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tärkeimpänä kriteerinä vertailevan mainonnan hyväksyttävyydelle voidaan pitää totuudenmukaisuutta. Vertaileva mainonta on sallittua kunhan vertailu suoritetaan totuudenmukaisesti. Jokaisen tapauksen yhteydessä on otettava kokonaisuus huomioon ja sallittavuus ratkaistaan tapauskohtaisesti. Vaikutusta hyväksyttävyyteen on mm. mainonnan kohderyhmällä. On huomioitava, että hyvän liiketavan käsite muuttuu ajan myötä. Tämän vuoksi aina ei voida nojautua vanhoihin päätöksiin.

OKO:n luottoriskiluokitus: tunnuslukumallin kehittäminen suomalaisyritysten arviointiin

Pro gradu -tutkielma keskittyy OKO:n yritysasiakkaiden luottoriskiluokituksessa käyttämään tunnuslukumalliin. Tutkielman tavoitteena on tutkia, miten suomalaisyritysaineistosta johdettu tunnuslukumalli luokittelee yrityksiä eri tavalla OKO:n nykyiseen malliin verrattuna. Tutkielma rakentuu kirjallisuuteen perustuvasta teoreettisesta viitekehyksestä sekä varsinaisesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmetodeja, joissa aineiston tarkastelun avulla pyritään tekemään järkeistettyjä päätöksiä. Tutkimusaineisto koostuu 4889 tilinpäätöksestä vuosilta 1991-2001, jotka on saatu Etlan 500 suurimman suomalaisyrityksen tilinpäätöstietokannasta. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisyritysten tunnuslukujen jakautumista viidellä toimialalla sekä kahdessa ajanjaksossa. Toimialakohtaisista tunnuslukujakaumista johdetaan uuden mallin tunnuslukukohtaiset luokkarajat. Uusien luokkarajojen voidaan todeta olevan tunnusluvusta riippuen joko korkeammat tai matalammat kuin nykyisen yhdysvaltalaisaineistoon pohjautuvan tunnuslukumallin luokkarajat. Uuden ja nykyisen tunnuslukumallin antamia luokituksia verrataan 51 case-yrityksen avulla. Tutkimus osoittaa, että uusi tunnuslukumalli luokittelee yrityksiä pääasiassa parempiin tai samoihin luottoriskiluokkiin kuin nykyinen malli. Luokitusmuutoksia esiintyy useammin spekulatiivisen tason yrityksillä kuin investointitason yrityksillä

Osakassopimus osakeyhtiön osakkaiden keskinäisten suhteiden sääntelyssä

Osakkeenomistajien keskinaisia suhteita sekä osakkeenomistajien suhdetta yhtiöön ja kolmanteen sääntelevät muun muassa osakeyhtiölain (29.9.1978/734) saannokset ja yhtiöjärjestyksen määräykset. Osakeyhtiölaissa on vain rajoitetusti otettu huomioon se, että osakeyhtiöiden tarkoitukset vaihtelevat ja että ne ovat erikokoisia. Saannokset soveltuvat parhaiten suuren tai keskisuuren osakeyhtiön osakaspiirin tarpeisiin. Osakassopimuksella pyritään tavallisesti siihen, että asiat olisivat ennen niiden käsittelemistä yhtiön elimissä jo edeltä kasin sovittu. Paatosten tekemistä ei kuitenkaan voida osakkeenomistajien keskinaisella sopimuksella siirtää osakeyhtiölaissa sääntelemättömille elimille. Osakassopimuksilla pyritään varmistamaan osakkaiden oikeudet yhtiön elinkaaren aikana muuttuvissa tilanteissa. Yhdistävänä tekijänä niissä on valta ja sen käyttö. Osakassopimukset ovat jaettavissa vallan keskittämistä, hajauttamista ja tasapainon ylläpitämistä koskeviin sopimuksiin. Osakassopimuksella saatetaan pyrkiä säilyttämään osakkeenomistajien osakassopimuksen tekohetken aikaiset vaikutusmahdollisuudet muuttumattomina heidän keskinaisissa suhteissaan ja suhteissa ulkopuolisiin intressiryhmiin.

Identiteetti ja luopuminen perheyrityksen sukupolvenvaihdoksessa

Tutkimus on perheyrittäjyystutkimusta, se käsittelee perheyrityksessä tapahtunutta sukupolvenvaihdosta sekä siihen liittyvää luopumisen prosessia. Poikkitieteellisenä lähestymistapana käytetään sosiologisia ja psykologisia katsantokantoja identiteetin rakentumisesta ja sen muuttumisesta. Luopumiskäsitettä lähestytään perheyrittäjän identiteetin rakentumisen ja muuttumisen kautta. Tutkimus etsii vastausta neljään kysymykseen: 1. Millainen on perheyrittäjän identiteetti? 2. Miten perheyrityksen sukupolvenvaihdos vaikuttaa identiteettiin? 3. Mitä luopuminen tarkoittaa sukupolvenvaihdoksessa? 4. Mitä sukupolvenvaihdoksessa todellisuudessa tapahtuu? Tutkimuksessa paneudutaan luopujan ja jatkajan näkökulmiin, joita tarkastellaan elämänkertatarinoiden avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä yrityksestä, joissa jollakin tasolla on sukupolvenvaihdos toteutettu. Tutkimuksessa on haastateltu kolmeatoista henkilöä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perheyrittäjän identiteetti on hyvin kompleksinen ja vaikeasti lähestyttävä asia. Perheyrittäjän persoona on vahva ja perhe sekä yritys vaikuttavat oleellisesti sen muotoutumiseen. Individuaalisuus jää usein familistisen näkemyksen jalkoihin. Sukupolvenvaihdos vaikutti sekä luopujan että jatkajan identiteettiin ratkaisevasti. Luopujat kohtasivat kriisin miettiessään yrityksensä tulevaisuutta ja moni jatkaja puolestaan muutti elämäänsä radikaalisti siirtyessään perheyrityksen jatkajaksi. Työstä luopuminen osoittautui tutkimuksessa kriittisimmäksi tekijäksi, etenkin luopujien näkökulmasta katsottuna. Jatkajille se merkitsi oman jo mahdollisen muun uran ja työpaikan vaihtumista perheyritykseen. Luopujille se teoriassa tarkoitti eläkkeelle siirtymistä. Tutkituissa yrityksissä kukaan luopujista ei kuitenkaan ole lopettanut työn tekoa. He ovat jokapäiväinen näky yrityksessä ja enemmän tai vähemmän aktiivisesti mukana yrityksen toiminnoissa. Tämä aiheuttaa sukupolvien yhteentörmäystä ja konflikteja, tämä seikka vie paljon energiaa yrityksessä tehtävältä työltä. Työ on yrittäjälle erittäin vahva ja merkitsevä identiteetin perusta, jonka muuttaminen tai siitä luopuminen on vaikeaa.

Toimintolaskennan soveltuminen Fingrid Verkko Oy:n kustannuslaskentaan

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toimintolaskennan soveltuvuus esimerkkiyritykseen. Lähtökohtana oli kiinteiden kustannusten kohdistaminen tuotteille ja tuotekustannusten parempi hallinta.Lopputuloksiin on tässä casetutkimuksessa ennen kaikkea päästy kyseisen Fingrid Verkko Oy:n nykyistä laskentaa tutkimalla. Toimintolaskentakirjallisuuden ja artikkeleiden pohjalta laadittiin teoriaosuus, minkä tarkoituksena oli antaa riittävää tietoa yritykselle toimintolaskennasta sekä sen soveltamisesta. Tutkimuksessa päädyttiin kahteen merkittävään lopputulokseen. Ensinnäkin siihen, että toimintoperusteinen kustannuslaskentaa ei voida toteuttaa yrityksessä pilottiprojektin omaisesti kohdistettuna yksittäiseen tuotteeseen. Haluttaessa kertaluontoisesti jälkilaskennalla testata toimintolaskennan tuotteiden kannattavuuksia, täytyy koko yrityksen ja tässä tapauksessa myös konsernin osallistua projektiin. Toiseksi toimintolaskennan todettiin olevan yleensäkin epäsopiva yritykselle. Huomioitavaa on yrityksen prosessin luonne, jossa jokainen tuote on erillinen tilaus tai projekti. Yrityksen kustannuslaskentaa tulee kuitenkin kehittää, ratkaisu tähän voisi olla nykyisen laskentatavan tarkentaminen siten että kiinteistä kustannuksista osa saataisiin kohdennettua resurssien ajankäytön mukaan nykyisille kustannuspaikoille.

Osingon irtoamisen kurssivaikutus suomalaisissa pörssiyhtiöissä vuosina 1994-2002

Tutkielmassa analysoitiin osingon irtoamisen vaikutusta osakekursseihin suomalaisissa pörssiyrityksissä vuosina 1994-2002. Osingon irtoamisen aikaista hinnoittumistehokkuutta tutkittiin pääasiassa niin sanotun markkinakorjatun kurssilaskusuhteen avulla. Saatujen tulosten mukaan ulkomaalaiset sijoittajat ja/ tai lyhytaikaista kauppaa käyvät markkinaosapuolet ovat toimineet hinnanmäärittäjinä Suomen osakemarkkinoilla tutkimusperiodin aikana. Lisäksi havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero osakeindeksin nousu- ja laskupäivien keskimääräisten kurssilaskusuhteiden välillä. Osingon irtoamisen osuessa laskupäivälle osakekurssit laskivat huomattavasti vähemmän suhteessa osingon määrään kuin osingon irrotessa nousupäivänä. Tutkimuksessa havaittiin myös korkean osinkotuottoprosentin yrityksillä keskimääräisen kurssilaskusuhteen olevan suurempi muihin yrityksiin verrattuna.

Tiedon strateginen johtaminen viranomaisessa. Case: Rahoitustarkastu

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiedon strategista johtamista Rahoitustarkastuksessa. Tavoitteena oli muodostaa käsitys siitä, mitkä ovat ne kriittiset tekijät ja näkökohdat, jotka ovat hyvän tietojohtamisen edellytyksiä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, ja siinä perehdyttiin mm. Rahoitustarkastuksen johdon dokumentoituihin tietojohtamisen linjauksiin. Tutkimus osoitti, että tiedon strategisessa johtamisessa on tärkeää, että tietostrategia on kytketty tiiviisti toimintastrategiaan. Lisäksi organisaation tulisi määritellä tietojohtamisen prosessinsa ja tukea näitä mm. tarjoamalla oikeat olosuhteet, resurssit ja tekniikat ja infrastruktuuri. Kumppanuuksien ja verkostojen hallitsemiseksi tulisi olla selkeät periaatteet. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin Rahoitustarkastukselle ennakoivan tietojohtamisen malli. Tutkimustuloksista tehtiin myös se johtopäätös, että tietostrategian voisi koostaa eräänlaiseksi kokoomastrategiaksi tai sateenvarjoksi organisaation johtamiskäytännöille. Kokoomastrategia kytkisi nykyisin irrallaan olevat tietojohtamiseenkin vaikuttavat alastrategiat yhdeksi kokonaisuudeksi ja pakottaisi tarkastelemaan näitä alastrategioita myös tietojohtamisen näkökulmasta.

Epäasianmukainen verontorjunta ympäristöverotuksessa

Epäasianmukaisella verontorjunnalla kannustintyyppisten ympäristöverojen yhteydessä tarkoitetaan sitä, että veron määrä vähenee ilman ympäristön tilan paranemista. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia epäasianmukaisia verontorjuntakeinoja ympäristöveroihin liittyy, kuinka paljon niissä on kyse lainsäädäntöteknisistä valinnoista sekä lainsäädännön puutteellisuudesta ja kuinka ympäristöverotusta voitaisiin mahdollisesti parantaa. Esitys painottuu normatiiviseen sääntelyteoriaan eli siihen, minkälainen ohjauskeino tai sääntely palvelee parhaiten tietyn yhteiskuntapoliittisen päämäärän saavuttamista. Päästöt ovat usein suorassa suhteessa tuotteen ominaisuuksiin, mutta ympäristöverot eivät. Ongelmalliseksi muodostuvat lisäksi veronalennukset, kuten veroporrastukset ja veron palautukset. Nämä kannustavat epäasianmukaiseen verontorjuntaan, kuten yritysjärjestelyihin, hamstraukseen ja esimerkiksi jätteiden sijoittamiseen kaatopaikkojen ulkopuolelle. Epäasianmukaista verontorjuntaa voidaan ehkäistä muun muassa kiristämällä rangaistuksia, tiedottamalla, kaventamalla normaaliverokohtelun ja lievennetyn verokohtelun eroa sekä verotuksen kohdetta muuttamalla. Tärkeintä tulevaisuudessa olisi kuitenkin keskittyä kansainväliseen yhteistyöhön ja ympäristöverotuksen yhdenmukaistamiseen.

Pk - yrityksen vakuustarpeet ja niiden vaikutus yrityksen kasvuun

Yritystoiminnan alkuvaiheessa vakuuksia sitoutuu usein investointien ja käyttöpääoman rahoittamiseen vieraalla pääomalla. Tilaustyyppistä tuotantoa harjoittavien yritysten vakuusresursseja sitoutuu usein myös toimitussopimusten edellyttämiin vastuusitoumuksiin. Näin vakuustarpeet saattavat kasvaa liiketoiminnan kasvaessa. Pk - yrityksille vakuuspula tulee ongelmaksi silloin, jos yrityksen vakuustarpeet ylittävät yrityksen omaisuuden vakuusarvon. Tämä taas vaikeuttaa yrityksen kasvupyrkimyksiä, jos sen tulorahoitus ei riitä liiketoiminnan kasvattamiseen. Tämän pro gradu - tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten toimitussopimuksien ja vieraan pääoman edellyttämät vakuustarpeet vaikuttavat pk - yrityksen kasvuun. Toimitussopimusten ja vieraan pääoman edellyttämien vakuustarpeiden vaikutusta pk - yrityksen kasvuun tarkasteltiin Finnvera Oyj:n asiakkaina olevien koneita ja laitteita valmistavien pk - yritysten kohdalta. Hypoteesina esitettiin, että vakuustarpeet vaikeuttavat pk - yrityksen kasvua. Lisäksi tutkielmassa kartoitettiin esimerkkien avulla erilaisia toimitus- ja hankintasopimustyyppejä ja käytiin läpi sopimuksen sisältöä ja syntytapaa. Tutkielmassa tarkasteltiin esimerkkien avulla lähemmin metalliteollisuudessa käytettyjä toimitussopimuksia. Edellisten lisäksi tutkielmassa käsiteltiin tarkemmin toimituksiin liittyviä vakuuksia, lähinnä takauksia. Tutkielman viitekehyksen tavoitteena, kirjallisuus ja artikkelikatsauksen avulla, oli hahmottaa sitä kontekstia, johon toimitussopimusten ja vieraan pääoman edellyttämät vakuudet liittyvät. Tutkielma oli laadultaan survey - tutkimus. Yrityksen kasvua tarkasteltiin mm. tilinpäätöksistä saatujen tunnuslukujen avulla. Yrityksiin lähetettiin kyselylomake, jonka avulla haettiin vastauksia yrityksen käyttämistä toimitussopimuksista, vakuuksista, yrityksen kasvusta ja tulevaisuuden näkymistä. Toimitussopimuksissa käytettiin usein yksilöllisesti laadittuja sopimuksia, vakiosopimuksia tai näiden yhdistelmiä. Tutkielman tuloksena saatiin selville, että vakuustarpeet eivät ole yrityksille suurin kasvun este. Yritykset näkivät suurimpina kasvun esteinä omarahoituksen puutteen, työvoiman kustannukset ja työvoiman saatavuuden sekä kireän kilpailutilanteen

Pienyrityksen tilintarkastusvelvollisuuden tarpeellisuus

Tämän tutkimuksen pääaiheena oli tilintarkastusvelvollisuus pienyrityksissä ja sen tarpeellisuuden tarkastelu pienyrittäjien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten tarpeelliseksi tilintarkastusvelvollisuus pienyrityksissä koetaan ja mitä ovat ne asiat joiden perusteella tilintarkastusta pidetään tarpeellisena tai tarpeettomana. Alatavoitteina oli selvittää tilintarkastuksen teoreettinen perusta, lakisääteinen tilintarkastus ja pienyrityksen tilintarkastuksen erityispiirteet, pienyritysten mielenkiinto toteuttaa tilintarkastus ilman lakisääteistä velvoitetta, tilintarkastuksen tärkeimmät kohdealueet, tilintarkastajan asiantuntijapalveluiden käyttö ja tilintarkastuksen merkitys sidosryhmille. Tutkimusmetodologiana käytettiin survey-tutkimusta ja tutkimus koostuu teoria- ja empiriaosista. Empiriaosuus koostuu pienyrityksille lähetetystä postikyselystä, joka sisälsi kysymyksiä tilintarkastuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Kysymykset oli laadittu teoriaosuuden käsitteiden ja asiakokonaisuuksien perusteella. Tutkimustulos osoittaa, että pienyrityksissä tilintarkastusvelvollisuuden tarpeellisuuteen suhtaudutaan hieman myönteisemmin kuin kielteisemmin. Osakeyhtiöissä tilintarkastukseen suhtaudutaan henkilöyhtiöitä myönteisemmin. Tilintarkastuksen tarpeellisuutta perusteltiin muun muassa tilintarkastajan ammattitaidolla kirjanpistoon ja tilinpäätökseen liittyvissä asioissa. Tarpeettomuutta perusteltiin puolestaan sillä, että tilintarkastajaa ei tarvita jos kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatii tilitoimisto tai muu ammattihenkilö. Tilintarkastuksen tärkeimpinä kohdealueina pienyrityksissä pidettiin kirjanpidon ja tilinpäätöksen laillisuusvalvontaa ja verolainsäädännön noudattamisen varmistamista ja myös näissä asioissa käytettiin eniten tilintarkastajan asiantuntijapalveluita. Tarpeellisimmaksi yrityksen sidosryhmistä tilintarkastusta pidettiin yrityksen omistajille ja verottajille ja vähiten tarpeellisimpana työntekijöille, asiakkaille ja tavaroiden/palvelusten toimittajille.

The relationships of organizational cultures, trust and innovativeness

Sekä organisaatiokulttuuria, luottamusta että innovatiivisuutta on tutkittu paljon, mutta toistaiseksi nämä käsitteet yhdistävää kokonaisvaltaista tutkimusta ei juuri ole tehty tai ainakaan raportoitu tieteellisissä julkaisuissa. Tätä tutkimus käsitteli organisaatiokulttuurin, luottamuksen ja innovatiivisuuden suhteita erilaisissa organisaatiokulttuureissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia organisaatiokulttuurin vaikutusta luottamukseen (sekä kompetenssiin, hyväntahtoisuuteen että rehellisyyteen perustuvaan lateraaliin, vertikaaliin ja institutionaaliseen luottamukseen), innovaatioilmastoon ja innovaatiotoiminnan tuloksellisuuteen. Organisaatiokulttuurin, luottamuksen ja innovatiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin neljässä erityyppisessä organisaatiokulttuurissa (klaani-, adhokratia-, hierarkia- ja markkinakulttuurit), jotka pohjautuvat kilpailevien arvojen malliin. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin posti ja Internet -pohjaisena kyselytutkimuksena 40 organisaatioyksikössä tilastollisen analyysin menetelmin. Yleisellä tasolla työssä saatiin selville, että luottamuksen ja innovatiivisuuden tasot vaihtelevat erityyppisissä organisaatio-kulttuureissa. Tarkemmin sanottuna klaani- ja adhokratiakulttuureissa luottamus ja innovatiivisuus olivat korkeita, ja näillä kulttuureilla oli myös positiivinen vaikutus innovaatiotoiminnan tuloksellisuuteen. Erityisesti institutionaalisen luottamuksen ja innovaatiotuen merkitykset olivat tärkeitä, sillä ne toimivat mediaattoreina organisaatiokulttuurin ja innovatiivisuuden välisessä suhteessa. Luottamuksella ja innovatiivisuudelle ei sitä vastoin ollut vaikutusta hierarkia- ja markkinakulttuureissa, tai vaikutus oli negatiivinen. Tässä työssä osoitettiin myös aiemmin hyvin vähän tutkitun institutionaalisen organisatorisen luottamuksen merkitys organisaatioiden innovatiivisuudessa.

Tietovarastokantaa käyttävän inventaariraportin kehittäminen osaksi integroitua tietojärjestelmää, case-tutkimus

Työn tavoitteena oli kehittää uuteen integroituun tietojärjestelmään luotettava raportti, joka korvaa olemassaolevan inventaariraportin sekä taulukkolaskentaohjelmassa manuaalisesti tehtävän varaston arvostuksen. Tutkimuksen taustalla on Stora Enson Imatran tehtaille perustettu inventaariraportin kehittämisprojekti. Tutkimus on vahvasti empiriaan pohjautuva tapaustutkimus ja se seuraa toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Työssä keskityttiin tarkastelemaan integroituja tietojärjestelmiä ja tietovarastoja sekä tähän ympäristöön luotavaa raportin kehittämisprosessia. Työssä huomioitiin käyttäjänäkökulma ja analysoitiin erityisesti raportin luotettavuutta varmistava testausvaihe. Kehittämistyön tuloksena Fenixin inventaariraportoinnin alle muodostui kolme erillistä raporttia: inventaariraportti valinnan mukaan, joka voidaan ajaa määrittäin tai arvoittain, inventaarin hinnoitteluraportti sekä inventaarikorjausraportti. Naista inventaarimääräraportti tulee korvaamaan vanhan inventaariraportin ja yhdessä näiden raporttien avulla saavutetaan työlle asetetut tavoitteet.

Myyttinen nainen johtajana – diskurssianalyysi ”naisjohtajan” kuvan rakentumisesta mediatekstissä

Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisista näkökulmista naisesta johtajana kirjoitetaan ja löytyykö mediateksteistä viittauksia myytteihin, arkkityyppeihin tai stereotypioihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla valittuja tekstejä tutkitaan. Tässä tutkimuksessa media on rajattu käsittämään sanoma- ja aikakauslehdet. Media muokkaa, mallintaa ja uusintaa lukijan käsityksiä naisesta johtajana. Mediatekstissä johtajuus määrittyy miehisen maailmankuvan kautta. Roolijako miehen ja naisen välillä on kirjoituksissa selvä. Naiseen johtajana liitetään sukupuoli, perhe ja yksityiselämä, mies mielletään kirjoituksissa pelkästään johtajaksi. Perheen merkitys naisen johtajakuvassa on hyvin voimakas. Asenteiden ja uskomusten muutostarpeet ovat olemassa, mutta muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti. Media ylläpitää ja uusintaa vanhoja arvoja ja asenteita. Myytit, arkkityypit ja stereotypiat vaikuttavat alitajuisesti sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Ne säilyvät ja vaikuttavat kansantaruissa, mytologioissa ja uskomuksissa, kuten myös mediatekstissä. Medialla voidaan katsoa olevan merkitystä ”naisjohtajan” kuvan rakentumiseen.

Opetustoimen valtionosuuden laskennallisten yksikköhintojen soveltuvuus taloudellisuuden mittaamiseen ja arvioimiseen - Case toimiala, Imatran kaupungin koulutoimi

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli arvioida, voidaanko opetusministeriön vahvistamia opetustoimen yksikköhintoja pitää taloudellisuuden mittarina. Tutkimukseni kohdistui peruskoulun ja lukion valtionosuuden oppilaskohtaisiin laskennallisiin yksikköhintoihin ja musiikkiopiston muun koulutuksen ja työväenopiston opetustuntikohtaisiin laskennallisiin yksikköhintoihin. Julkinen talous pyrkii toiminnassaan myös mahdollisimman tehokkaisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin. Toiminnan taloudellisuuden määrittämiseen tarvitaan mittareita ja vertailutietoa analysointia varten. Tutkimuksen tavoitteisiin pyrittiin toiminta-analyyttisellä tutkimusotteella, mutta siinä on nähtävissä myös käsiteanalyyttisiä piirteitä. Opetustoimen valtion rahoituksen muuttuessa laskennalliseksi, valtionhallinto kumosi vanhoja sääntöjä, puhuttiin ´normipurusta´. Aikaisempi valtionosuus perustui toteutuneisiin kustannuksiin. Uudistuksella haluttiin korostaa kuntien itsenäisyyttä, taloudellista omavastuisuutta ja tehokkuutta palvelujen järjestämisessä. Lisäksi kustannuksissa oletettiin syntyvän säätöjä, joiden oli määrä koitua kuntien hyväksi, kun valtionosuus ei määräytynyt hyväksyttyjen menojen mukaan. Taloudellisuus merkitsee yksikkökustannusten tunnistamista ja analysointia. Kunnan taloustavoitteita on pyrittävä mittaamaan tunnusluvuilla. Niille on asetettava hyväksyttävät tavoitearvot. Tunnuslukujen arvot eivät sellaisenaan kerro, miten hyvä tai huono toiminnan tulos on. Vasta niiden vertailu ja analysointi antavat kuvan tästä. Kuntien oppilaskohtainen yksikköhinta soveltuu hyvin peruskoulun ja lukion taloudellisuuden mittariksi. Samoin opetustuntikohtainen yksikköhinta musiikkiopiston ja kansalaisopiston taloudellisuuden mittariksi. Kuntien keskinäinen kustannusvertailu ja analysointi antavat hyvän pohjan löytää kustannusten taloudellisuuden taso.