Säännöstelty huvi : suomalainen ravintola 1900-luvulla

Väitöskirja,Tampereen yliopisto

Paikallisilmanvaihdon toimivuus baaritiskillä työntekijöiden tupakansavualtistuksen vähentämisessä

Työssä tarkasteltiin tupakkalain vaikutuksia ravintoloiden ilmanvaihtoon ja työntekijöiden tupakansavulle altistumiseen. Lisäksi tutkittiin, mitä muita määräyksiä Suomessa ja muualla on ravintoloiden ilmanvaihdosta ja minkälaisin ilmanvaihdollisin menetelmin voidaan ravintolatyöntekijöiden altistumista tupakansavulle vähentää. Kokeellisena osana tutkittiin Halton Oy:n kehittämän baaritiskin paikallisilmanvaihtojärjestelmän suojaustehokkuutta ja toimivuutta suomalaisessa yökerhossa. Järjestelmään kuului kattoon sijoitettu kohdepuhallus ja baaripöytään sijoitettu ilmaverholaitteisto. Mittaukset suoritettiin käytännön olosuhteissa toimivassa ravintolassa. Mitattuina suureina olivat sisäilman nikotiini- ja hiukkaspitoisuus työskentelyalueella ja asiakkaiden oleskeluvyöhykkeellä. Lisäksi käytettiin merkkiainemenetelmää tupakansavun leviämisen seuraamiseen. Saavutettu suojaustehokkuus oli mittaustavasta ja tilanteesta riippuen 72-95%. Mittaukset osoittivat, että tutkitulla paikallisilmanvaihtoratkaisulla voitiin hyvin oleellisesti vähentää ympäristön tupakansavun kulkeutumista työntekijöiden hengitysvyöhykkeelle. Paikallisilmanvaihto on kuitenkin toteutettava osana koko ravintolan ilmanvaihtoa ja säädettävä oikein hyvän tuloksen saavuttamiseksi.

Tulospalkkaus käytännössä - ansaittu etu vai toiminnan ohjaaja

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tulospalkkiojärjestelmän vaikutuksia käytännössä. Päätutkimusongelmat olivat: toimiiko tulospalkkiojärjestelmä toivotulla tavalla ja jos ei toimi, niin miten sitä tulisi kehittää? Vastausten saamiseksi kerättiin empiiristä aineistoa suomalaisesta hotelli- ja ravintola-alan yrityksestä. Aineisto kerättiin www-kyselynä Internetin kautta. Kyselyssä selvitettiin mielipiteitä myös avoimin kommentein. Teorian mukaan hyvin toimiva tulospalkkiojärjestelmä voi tukea merkittävästi yrityksen strategisten tavoitteiden saavuttamista. Toisaalta huonosti suunniteltu ja strategian kanssa ristiriidassa oleva järjestelmä voi toimia tavoitteiden vastaisesti. Tulospalkkiojärjestelmän rakenne, kehittämistapa, yhteensopivuus strategian kanssa sekä ennen kaikkea työntekijöiden tietämys järjestelmästä vaikuttavat tulospalkkiojärjestelmän merkitykseen työntekijöille. Tulospalkkiojärjestelmä vaikuttaa yksilön toimintaan merkityksensä kautta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin TKK:n tulospalkkiojärjestelmän toimivuusmallia. Mallin avulla arvioitiin tulospalkkiojärjestelmän vaikutuksia tavoitteisiin, toimintaan, yhteistyöhän ja ilmapiiriin sekä työasenteisiin. Lisäksi arvioitiin järjestelmän toimivuutta järjestelmän tarkoituksen, rakenteen sekä esimiestyön kannalta. Tutkimustulokset osoittavat arvioidun järjestelmän toimivan pääosin hyvin ja sillä on merkitystä työntekijöille. Järjestelmä tunnetaan hyvin ja sillä on myös rahallista merkitystä. Toteutuneiden tulospalkkioiden määrä ei kuitenkaan näytä olevan riittävän suuri motivoidakseen sellaisenaan. Teorian ja tutkimustulosten perusteella esitettiin ehdotuksia tulospalkkiojärjestelmän kehittämiseksi. Tulospalkkiojärjestelmää tulisi kehittää yksinkertaisemmaksi, jotta sillä olisi enemmän toivottuja vaikutuksia.

Finland kallar

22 x 31 cm

Palvelun kehittämisen prosessi: Uusien ratkaisuiden yhtäaikainen kehittäminen ja testikäyttö henkilöstöravintolassa

Palveluiden kehittämista on tutkittu suhteellisen vähän. Ensimmäiset palvelukehitysprosessit esitettiin kirjallisuudessa jo 80-luvulla mutta sen jälkeen kehitysprosessia ei ole radikaalisti päivitetty. Tämän työn tarkoituksena on koota kirjallisuudesta erilaisia lähestymistapoja palveluiden kehittämiseen ja näiden tutkimuksien löydöksien pohjalta rakentaa synteesi palveluiden kehittämisen prosessista sekä tutkia sen toteutumista IBM:n ja Fazer Amican yhteishankkeena toteutetun Tulevaisuuden henkilöstöravintola –projektin tapauksessa. Palveluiden kehittämisen prosessin synteesi perustuu kirjallisuudessa esitettyyn perinteiseen 12-vaiheiseen kehitysprosessiin, jota on muokattu päällekkäin suoritettujen vaiheiden kehitysprosessin, teknologian mahdollistaman palvelukehityksen, testikäytön ja interaktioiden kautta oppimisen näkökulmasta. Synteesissä on esitetty prosessin neljä päävaihetta, jotka ovat ideointi, palvelun kehittäminen ja testikäyttö, tuotteistus ja lanseeraus.