Enhancing absorptive capacity in a non-research and development. An action research approach to converting individual observations into organisational awareness

The ability to recognize potential knowledge and convert it into business opportunities is one of the key factors of renewal in uncertain environments. This thesis examines absorptive capacity in the context of non-research and development innovation, with a primary focus on the social interaction that facilitates the absorption of knowledge. It proposes that everyone is and should be entitled to take part in the social interaction that shapes individual observations into innovations. Both innovation and absorptive capacity have been traditionally related to research and development departments and institutions. These innovations need to be adopted and adapted by others. This so-called waterfall model of innovations is only one aspect of new knowledge generation and innovation. In addition to this Science–Technology–Innovation perspective, more attention has been recently paid to the Doing–Using–Interacting mode of generating new knowledge and innovations. The amount of literature on absorptive capacity is vast, yet the concept is reified. The greater part of the literature links absorptive capacity to research and development departments. Some publications have focused on the nature of absorptive capacity in practice and the role of social interaction in enhancing it. Recent literature on absorptive capacity calls for studies that shed light on the relationship between individual absorptive capacity and organisational absorptive capacity. There has also been a call to examine absorptive capacity in non-research and development environments. Drawing on the literature on employee-driven innovation and social capital, this thesis looks at how individual observations and ideas are converted into something that an organisation can use. The critical phases of absorptive capacity, during which the ideas of individuals are incorporated into a group context, are assimilation and transformation. These two phases are seen as complementary: whereas assimilation is the application of easy-to-accept knowledge, transformation challenges the current way of thinking. The two require distinct kinds of social interaction and practices. The results of this study can been crystallised thus: “Enhancing absorptive capacity in practicebased non-research and development context is to organise the optimal circumstances for social interaction. Every individual is a potential source of signals leading to innovations. The individual, thus, recognises opportunities and acquires signals. Through the social interaction processes of assimilation and transformation, these signals are processed into the organisation’s reality and language. The conditions of creative social capital facilitate the interplay between assimilation and transformation. An organisation that strives for employee-driven innovation gains the benefits of a broader surface for opportunity recognition and faster absorption.” If organisations and managers become more aware of the benefits of enhancing absorptive capacity in practice, they have reason to assign resources to those practices that facilitate the creation of absorptive capacity. By recognising the underlying social mechanisms and structural features that lead either to assimilation or transformation, it is easier to balance between renewal and effective operations.

Hyvää yhteisöllistä verkko-oppimista jäljittämässä. Neljän virtuaalisen kirjallisuuskeskustelun sisällönanalyysi

Tutkimuksessa etsittiin hyvää yhteisöllistä verkko-oppimista (Computer Supported Collaborative Learning, CSCL) lukiolaisten kirjallisuuskeskusteluista. Tavoitteena oli hankkia tietoa virtuaalisista kirjallisuuskeskusteluista yhteisöllisenä, vuorovaikutuksellisena oppimisen muotona. Tutkimus sijoittuu osaksi kansainvälistä Tutkivan yhteisön (Community of Inquiry, CoI) tutkimusperinnettä ja se käyttää Neil Mercerin kielen ja ajattelun yhdistävää ajatteluyhteisön (thinking community) perinnettä. Uutta oli kaikkien CoI-malliin liittyvien kolmen oppimiseen liittyvän näkökulman, kognitiivisen, sosiaalisen ja ohjauksellisen arvioiminen kaunokirjallisuusaiheisessa verkkokeskustelussa ja kielellisen tarkastelun yhdistäminen siihen. Lähestymistapa oli sosiokulttuurinen ja sosiokonstruktivistinen. Tutkimusaineistona oli vuosina 2003 ja 2004 keskisuuren kaupungin kolmen lukion 16 oppilaan, yhden opettajan ja yhden kirjastonhoitajan käymät neljä keskimäärin 5 hengen kirjallisuuspiirikeskustelua. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä laadullista että määrällistä sisällönanalyysia. Tuloksena oli, että osallistujat kirjoittivat keskimäärin 5,2 dialogivuoroa. Yhteen keskusteluun otti aktiivisesti osaa kolme osallistujaa. Sosiaalinen läsnäolo oli vahvaa kaikissa keskusteluissa. Tunnepitoisia ilmauksia käytettiin keskustelun kohteesta, kirjasta. Keskusteluille oli tyypillistä viestinnän avoimuus, ja keskinäistä tietoisuutta ilmennettiin paljon. Erityisen runsasta sosiaalinen läsnäolo oli toisensa tuntevien tyttöjen vertaiskeskustelussa. Pojat toimivat keskusteluissa keskustelun kyseenalaistajina, mutta samalla terävöittivät keskustelua tehtävän suuntaisesti. Sosiaalista läsnäolon osatekijöistä erityisesti itsekunnioitus ja ryhmäyhtenäisyys yhdistyivät kognitiivisen läsnäolon näkymiseen. Kognitiivinen läsnäolo oli vahvempaa niissä keskusteluissa, joissa ohjaaja oli mukana, kuin oppilaiden vertaiskeskusteluissa. Kirjallisuustieteen näkökulmasta tietoa rakennettiin parhaiten keskustelussa, jossa ohjauksellista läsnäoloa loi äidinkielenopettaja ja jossa luettu kaunokirjallinen teos oli sopivan arvoituksellinen. Tuloksena oli myös, että ohjaajan kannattaa välttää liian aikaista keskusteluun mukaan tuloa. Silloin oppilasryhmä pyrkii mahdollisimman kauan itse älyllisiin päättelyihin. Tutkimuksessa käytettyjen keskustelun arvioimisen tapojen avulla voidaan tulevaisuudessa kouluissa arvioida, miten hyvä ja yhteisöllinen oma verkkokeskustelu on ollut.

Teknologiansiirto vuorovaikutuksena yliopistojen ja yritysten välillä - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Tutkielman tavoitteena oli selvittää teknologiansiirrosta vuorovaikutusnäkökulmasta tehdyt empiiriset tutkimukset systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Teoreettinen näkökulma perustui vuorovaikutteisten innovaatioverkostojen rakentamista yliopistojen, yritysten ja valtion välille korostavaan Triple Helix -viitekehykseen. Valtion ohjaava rooli rajattiin tutkielman ulkopuolelle. Tutkimuskysymykset olivat miten teknologiansiirtoa on empiirisesti tutkittu yliopistojen ja yritysten välisenä vuorovaikutuksena, mitkä ovat yliopistojen ja yritysten väliset vuorovaikutusmuodot ja miten teknologiansiirtoa kannattaisi tutkia. Tutkimuksista koostuva aineisto hankittiin systemaattisella kirjallisuushaulla. Aineisto rajattiin teknologiansiirtoa vuorovaikutusnäkökulmasta tutkineisiin empiirisiin tutkimuksiin. Analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella teknologiansiirron tutkimisen teoreettisia lähestymistapoja olivat yrittäjyyssuuntautuneisuuteen yliopistoissa kannustava ”entrepreneurial university” -suuntaus, innovaatiot ja innovaatiojärjestelmät, tutkijoiden ominaisuudet ja sosiaalinen pääoma, vuorovaikutus- ja tiedonsiirtoprosessit, organisationaalinen oppiminen ja yliopiston teknologiansiirtopolitiikat. Teknologiansiirtoa oli tutkittu enemmän yliopisto- kuin yritysnäkökulmasta. Tutkimuksista puolet otti huomioon hiljaisen tiedon siirrettävyyden vain vuorovaikutuksen avulla. Tutkielman tuloksena tunnistettiin 34 erilaista vuorovaikutusmuotoa teknologiansiirrossa yliopistojen ja yritysten välillä. Tutkituimmat vuorovaikutusmuodot olivat patentit ja lisenssit, asiantuntija-apu ja konsultointi, epämuodolliset kontaktit ja verkostot, yliopistojen spin-off-yritykset ja sopimustutkimus. Tutkimusyhteistyötä oli tutkittu suhteellisen vähän. Teknologiansiirron tehokkuutta kannattaisi tutkia yritysnäkökulmasta selvittämällä tutkimusyhteistyön ja innovaatioiden välinen yhteys. Teknologiansiirtoa vuorovaikutusprosessina kannattaisi tutkia kaikkien siihen osallistuvien sidosryhmien näkökulmista. Teknologiansiirtoprojektien onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä voisi selvittää vertailevien tapaustutkimusten avulla. Tiedonsiirtoprosessiin liittyvää vuorovaikutusta ei prosessina kannattaisi tutkia irrallisena ilmiönä siihen liittyvistä tiedonsiirto-olosuhteista. Vuorovaikutusmuotojen määrä suomalaisessa teknologiansiirrossa olisi tutkimisen arvoinen asia. Vuorovaikutusmuotojen lukumäärän selvittämisellä voisi arvioida yhteistyösuhteen syvyyttä yliopistojen ja yritysten välillä. Yritykset tulisi nähdä aktiivisina toimijoina teknologiansiirrossa, ja teknologiansiirtoa tulisi tutkia myös yritysten näkökulmasta.

Kollektiivisuus kohtaa poliittisen

Kirjallisuusarvostelu

Itseoppineet kirjoittajat, kirjeenvaihdon kulttuuri ja kirjeet egodokumentteina. Tutkimus Janssonin laivuriperheen kirjeenvaihdosta 1860- ja 1870-luvulla

Itseoppineiden kirjoittajien tutkimus on 1900-luvun lopulta, Suomessa erityisesti 2000-luvun alusta, luonut uutta näkökulmaa tavallisten, julkisen elämän ulkopuolella toimivien ihmisten arjen, ajatusmaailman ja kirjoittamisen tapojen tutkimukseen. Systemaattinen arkistoaineistojen kartoitus ja keruut ovat osoittaneet, että jo ennen kansakoululaitoksen vakiintumista myös suomalaisella maaseudulla ihmiset saattoivat hankkia itselleen kirjoitustaidon ja käyttää sitä aktiivisesti. Kustavilaisen laivuri Simon Janssonin (1812–1887) ja Wilhelmina Janssonin o.s. Widbomin (1810–1892) koulutielle lähetetyille pojilleen lähettämät kirjeet 1860- ja 1870- luvuilta ovat säilyneet A. W. Jahnssonin arkistossa SKS:n kirjallisuusarkistossa. Kirjeet ovat suomen- ja ruotsinkielisiä. Kirjeiden kautta on selvitetty, minkälaisia mahdollisuuksia säätyyhteiskunnan murtuminen avasi säätyläistön ulkopuolella oleville ihmisille ja minkälaisia taloudellisia ja sosiaalisia resursseja käyttäen koulua käymättömät vanhemmat onnistuivat siirtämään poikansa yliopistokoulutuksen kautta säätyläistöön. Kirjeitä on tarkasteltu egodokumentteina, historian lähteinä, joissa ihmiset kertovat itse omasta elämästään ja ajatuksistaan. Hollantilaisen historioitsija Jacques Presserin luoma ja mm. Rudolf Dekkerin kehittämä egodokumentti-termi käsittää kirjeiden lisäksi omaelämäkerrat, muistelmat ja päiväkirjat. Näkökulma yhdistää historiantutkimukseen mm. kirjallisuustieteen käsitteitä. Yksityisluontoisten tekstien kautta voidaan tutkia sitä, minkälaisia mahdollisuuksia sosiaalinen tila tiettynä aikana tarjoaa. Ne tarjoavat tavan tutkia ihmisten arkea, sosiaalisia suhteita ja paikallisyhteisöä, tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseen sekä ajatusmaailmaa. Yhden perheen kirjeenvaihdon kautta on tarkasteltu niitä mahdollisuuksia ja rajoituksia, joita kirjeenvaihdon käyttämisellä tutkimuksen materiaalina on egodokumenttien kentässä. Kirjeitä on tutkittu osana kirjeenvaihdon kulttuuria. Siihen kuuluvat itse kirjeiden sisällön lisäksi luku- ja kirjoitustaito, kirjekulttuurin oppiminen ja sen konventiot sekä kirjoittamisen materiaaliset edellytykset. Britt Liljewallin tutkimuksia soveltaen Janssonin perheen kirjeenvaihtoa on tarkasteltu sen rituaalisen, informatiivisen, sosiaalisen ja normeja välittävän funktion kautta. Kirjeenvaihdossa esille tulevien aihepiirien joukosta on nostettu esiin viisi keskeisintä: arki ja siihen liittyvä perheen sisäinen huolenpito; koulutus ja siihen liittyvät toiveet ja pettymykset; uskonto: sosiaaliset suhteet ja verkostot sekä viimeisenä terveys, sairaus ja kuolema. Kirjeiden kautta on tutkittu yhteistöllistä tiedonvälitystä ja sitä, ketkä henkilöt ja minkälaiset aiheen ovat kirjeiden uutisoinnissa keskeisiä.

Tiedottaminen Rajavartiolaitoksen tuottaman turvallisuuden parantajana

Viestintä on organisaation toiminnan kannalta merkittävä tekijä organisaation koosta, tavoitteista ja tehtävistä riippumatta. Jotta organisaatio tuottaisi tulosta, on organisaation viestinnän ja tiedottamisen käytännöt otettava tarkasteluun. Ilman viestinnän luotausta, viestinnän tehtävien ja tavoitteiden määrittelyä, kohde- ja sidosryhmien tarkastelua, organisaation toiminnan tehokkuus voi jäädä alhaisemmaksi heikon viestintätehon takia. Tämä tutkimus tarkastelee viestinnän ja tiedottamisen merkitystä organisaation toiminnan tuloksellisuuden kannalta. Tutkimusongelmana on: ”Kuinka tiedottamisella voidaan parantaa Rajavartiolaitoksen tuottamaa turvallisuutta Rajavartiolaitoksen ydintehtäväaloilla.” Tutkimuksen analyysimenetelmänä on deduktiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusongelmaa lähestyttiin rakentamalla analyysille pohja olemassa olevasta yleisestä teoriasta ja vertaamalla sitä Rajavartiolaitoksen tämänhetkisiin viestinnän käytänteisiin. Tutkielman teoriapohja rakentuu viestintäalan kirjallisuudesta ja julkisista dokumenteista. Nykytila-analyysin pohjana ovat Rajavartiolaitoksen omat pysyväisasiakirjat, viestintäsuunnitelmat, viestintästrategia ja Rajavartiolaitoksen esikunnan tekemä sidosryhmätutkimus. Nykytila-analyysin tueksi toteutettiin neljälle hallintoyksikölle suunnattu sähköpostihaastattelu. Analysoidun aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että Rajavartiolaitoksen viestintä noudattaa yleisiä viestinnän teorioita ja käytäntöjä. Rajavartiolaitos on asettanut viestinnälleen tavoitteet. Näitä tavoitteita pyritään saavuttamaan strategiaohjautuvalla viestinnällä ja laajalla viestintäkanavavalikoimalla, jolla tavoitetaan monipuolinen sidosryhmä ja laaja kohderyhmä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että tiedottaminen on merkittävä osa turvallisuuden tuottamista. Analysoidun aineiston perusteella voidaan myös todeta, että tiedottaminen kaikilla tutkimukseen valituilla ydintehtäväaloilla ei ole niin aktiivista kuin mitä se voisi olla. Toisaalta ei voida todeta, että tästä olisi aiheutunut organisaatiolle merkittävää haittaa. Internetiin pohjautuva sosiaalinen media tarjoaa uuden viestintäkeinon, jolla on mahdollista lisätä tiedottamisen aktiivisuutta ja tavoitettavuutta. Maailmalla sosiaalinen media on jo osa erilaisten yhteisöjen viestintää. Suomessa sosiaalinen media on jo ottanut ensiaskeleensa julkishallinnon työkaluna. Ilmiönä sosiaalinen media on uusi ja kaipaa tutkimista. Käytön sopivuutta tulisi tutkia etenkin Rajavartiolaitoksen tiedottamisen kannalta.

Toimintakykyinen ja oppiva henkilötiedusteluoperaattori

Henkilötiedustelua aiheena ei ole suomalaisessa sotatieteellisessä tutkimuksessa aiemmin tutkittu. Henkilötiedustelu tai HUMINT = Human Intelligence on nykyään yhä käytetympi termi sotilaiden keskuudessa, vaikka vain harva tietää, mitä työskentely todellisuudessa pitää sisällään. Tutkimuksessa tutkittiin henkilötiedustelijan toimintakykyä, kehyksenään sotilaspedagoginen viitekehys sotilaan toimintakyvylle. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään asiakokonaisuuksia, joita HUMINT- operaattorin koulutuksessa tulisi ottaa huomioon, pyrkimyksenä henkilötiedustelukoulutuksen mahdollinen kehittyminen tulevaisuudessa. Tämän lisäksi tässä tutkimuksessa luotiin lukijalle pintapuolinen kuva henkilötiedustelutyöstä ennen toimintakykyä ja oppimista käsitteleviä kappaleita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, tutkimusmetodina oli hermeneuttinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysitapana käytettiin teoriasidonnaista analyysiä. Tutkimuskysymykset laadittiin selvittämään henkilötiedustelijan toimintakykyä sekä oppimista 1) miten sotilaan toimintakyvyn nelikenttämalli toteutuu henkilötiedustelijan työssä ja 2) mitkä ovat keskeisimmät kehittämisen kohteet suomalaisessa henkilötiedustelukoulutuksessa? Tutkimuksessa havaittiin, että henkilötiedustelijan toimintakyvyn tärkeimmiksi osa-alueiksi nousivat psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Lisäksi tutkimustulokset osoittivat, että koulutuksen painopistettä tulisi kehittää nimenomaan lähteen käsittelyyn sekä puhuttamiseen.

Elämänkokemukset ja koherenssin tunne – typologinen tutkimus grounded theory -metodologiaa soveltaen

Tutkimuksen tarkoituksena on laadullisin menetelmin syventää tietoa työikäisten (28–60-vuotiaiden) suomalaisten kvantitatiivisesti mitatun koherenssin tunteen takana olevista tekijöistä. Tutkimuksella halutaan tuottaa aineistolähtöisesti tietoa siitä, mitkä käsitteet kuvaavat tutkittavien kerrottujen elämänkokemusten kautta selvitettyä koherenssin tunnetta ja samalla lisäämään ymmärrystä Antonovskyn salutogeenisesta teoreettisesta mallista. Tutkimukseen osallistuneet olivat Health and Social Support tutkimukseen vuosina 1998 ja 2003 osallistuneita. Koko kyseinen tutkimusotos edusti vuonna 1998 20–24, 30–34, 40–44 ja 50–54 -vuotiasta Suomen väestöä. Tutkimuksen metodina käytettiin glaserilaista grounded theory -metodologiaa. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin 27 tutkittavaa. Toisessa vaiheessa haastateltavilta kerättiin lisäaineistoa kirjallisesti. Kahdeksan vastasi tähän pyyntöön. Kolmannessa vaiheessa haastateltiin seitsemää. Haastattelujen yhteydessä haastateltavat täyttivät koherenssin tunteen mittarin (13-osainen). Aineisto analysoitiin koherenssipisteiden mukaisesti kolmena eri aineistona. Tulokseksi saatiin substantiivinen teoria. Tutkimuksen tuloksena kuvattiin sosiaalinen perusprosessi, joka nimitettiin Elämän kokonaisuudeksi tässä hetkessä. Sosiaalisen perusprosessin sisällä on typologia. Jokaisesta koherenssipisteryhmästä muodostettiin oma typologia. Kukin typologia sisälsi neljä tyyppiä. Sosiaalisen perusprosessin vaiheet olivat: ehdot tämän hetken taustalla, eläminen ehtojen varassa ja uusia luoden (tietynlainen ihminen, eläminen tässä hetkessä, kokonaisnäkemys elämästä) sekä jatkaminen ehtojen varassa ja uusia luoden. Typologiat ovat nimeltään eheät, pärjäävät ja sinnittelijät. Haastateltavien kokemuksia ei analyysivaiheessa pyritty liittämään tiettyyn kontekstiin, vaan ne liittyivät toimintaan ja käyttäytymiseen. Tulosten tarkasteluvaiheessa tehtiin kuitenkin lyhyt kuvaus elämänkulkututkimuksesta sekä sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä. Tutkimustulokset ovat kuvailevia ja niiden perusteella saadaan viitteitä siitä, millaiset asiat ovat yhteydessä koherenssin tunteeseen ja millä tavalla yhteys rakentuu. Saatu substantiivinen teoria on pätevä tässä aineistossa. Tulokset noudattelevat Antonovskyn salutogeenista teoreettista mallia siltä osin, että mitä korkeammat koherenssipisteet olivat, sitä enemmän typologiassa oli eheyttä lisääviä tekijöitä. Eheys tuo elämään henkistä liikkumavaraa, jota typologian tyypit (rakentava, ilmavasti elävä, elämänmyönteinen, juureva realisti) ilmentävät. Typologioiden kuvauksista voidaan lukea, että kaikissa tyypeissä kuvataan vaikeita elämänkokemuksia. Olennaista on se, miten näihin vaikeuksiin suhtaudutaan. Eheillä on parhaat edellytykset käsitellä elämän haasteita. Voidaan kuitenkin todeta, että kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet olivat selviytyjiä.

Transaktiivinen muisti osana sosiaalista toimintakykyä

Transaktiivinen muisti ilmiönä on osa jokaisen yhteisön arkea. Siitä on todettu olevan hyötyä ryhmän yhteistoiminnassa. Sotilaallisessa kontekstissa aihetta ei ole tutkittu, eikä mahdollisia hyötyjä kartoitettu. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan transaktiivisen muistin ilmiötä sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. Mitä transaktiivinen muisti on, miten se rakentuu, miten se toimii ja millaisia vaikutuksia sillä on yksilöön ja ryhmään. Tutkimustehtävänä on, mitä on transaktiivinen muisti ja miten sen avulla kyetään kehittämään joukon toimintakykyä? Tutkimuksessa käytettiin aineistona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Kerätystä aineistosta määriteltiin sisällönanalyysin avulla sosiaalisen toimintakyvyn käsite, transaktiivisen muistin käsite ja näiden kahden väliset suhteet ja hyödyt. Tutkimustuloksista ilmeni, että transaktiivisesta muistista on konkreettisia joukon toimintakykyä kehittäviä hyötyjä sekä sosiaalista toimintakykyä kehittäviä piirteitä. Rakentuakseen transaktiivinen muisti tarvitsee sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueita. Kun transaktiivinen muisti on rakentunut asianmukaisesti, sen rakenteelliset höydyt kehittävät sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueita. Oikein rakentuneena ja sitä hyödynnettäessä joukko kykenee toimimaan paremmin, esimerkiksi kun transaktiivisen muistin avulla joukon jäsenillä on pääsy suurempaan määrään tietoa, kuin yksilöllä voisi olla. Transaktiivisen muistin rakentumiseen ja hyödyllisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat joukon sosiaalinen toimintakyky, organisaatio ja toimintaympäristö. Transaktiivisesta muistista voi olla myös haittaa. Se voi väärin rakentuessaan tai vuorovaikutuksen ollessa epätarkkaa esimerkiksi hidastaa tiedon välittymistä tai vääristää sitä. Transaktiivisen muistin hyödyntämiseksi joukon kouluttajan tai johtajan tulee luoda edellytykset sosiaaliselle kanssakäymiselle ja tuoda transaktiivisen muistin ilmiö näkyväksi joukolle.

Muuttuvat olosuhteet liikesopimuksissa

Paitsi sopimusoikeus myös koko yritysmaailma elää jatkuvassa turbulenssissa. Yritysten yhä dynaamisempi ja kansainvälisempi toimintaympäristö heijastuu väistämättä myös yrityksen sopimuksiin ja toimintastrategioihin. Toisaalta haasteita tuovat myös maailman erilaiset mullistukset sodista talouspolitiikkaan. Ongelma ei kuitenkaan ole uusi, sillä muuttuneiden olosuhteiden problematiikka on sopimusoikeudellinen ikuisuusongelma. Tutkielmassa käsitellään liikesopimuksissa ilmeneviä muuttuvia ja muuttuneita olosuhteita sekä niihin reagoimista. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat, millaisia muuttujia liikesopimussuhteessa voi olla ja miten niihin voi varautua ennakolta esimerkiksi erilaisin sopimusehdoin. Tutkielmassa esitellään lisäksi sopimussuhteen aikana ja jälkeen käytettäviä toimintavaihtoehtoja kuten sopimuksen tulkintaa, täydentämistä, muuttamista sekä mahdolliseen sopimusriita-asiaan liittyvää proseduuria. Liikesopimusriitojen ratkaisussa tärkeimmät keinot ovat välimiesmenettely ja sovittelu. Tutkielmassa esitellään ensin yleisiä liikesopimussuhteisiin liittyviä asioita, kuten perusterminologiaa, sopimuksen syntyä sekä relevantteja sopimusoikeudellisia periaatteita. Tämän jälkeen selvitetään muuttuneiden olosuhteiden kirjo lähtien ennakollisista reagointikeinoista ja päätyen jälkikäteisiin toimintavaihtoehtoihin. Aihetta lähestytään oikeusdogmaattisen metodin kautta. Oikeusdogmatiikka on keskittynyt systematisoimaan ja tulkitsemaan voimassaolevaa oikeutta. Tutkimuskysymyksiä ei käsitellä kuitenkaan ainoastaan voimassaolevan lainsäädännön avulla, vaan myös ongelmakeskeisesti tarkastelemalla oikeuskäytäntöä ja liike-elämän sopimuskäytäntöjä. Lähteinä käytetään sopimusoikeudellisia perusteoksia ja oppikirjoja sekä oikeustieteellisiä artikkeleita. Käytettävät lähteet ja oikeustapaukset ovat pääasiassa kotimaisia. Toisaalta tukea tutkielmaan saadaan tarkastelemalla liikesopimusten muuttuvia olosuhteita myös eurooppalaisessa kontekstissa. Tutkielma osoittaa, että nykyinen sopimusoikeudellinen trendi painottaa ennakoitavuuden, joustavuuden ja dynaamisuuden merkitystä. Ajattelumallia ei kuitenkaan ole syytä ylikorostaa, sillä myös perinteiset keinot ovat edelleen tärkeitä. Olosuhdemuutoksiin voidaan siis reagoida tehokkaasti myös sopimussuhteen aikana ja jälkeen, jos menettelystä ei syystä tai toisesta ole ennalta sovittu.

Asiantuntijaorganisaation työhyvinvointi; organisaatioilmapiiri yliopistoyksikön voimavaratekijänä

Asiantuntijaorganisaatioissa työ ja organisaation tavoitteet muuttuvat ympäristön vaikutuksesta yhä nopeammin. Monet yhtäaikaiset muutokset ovat haasteita työhyvinvoinnille. Työhyvinvoinnin kehittäminen onkin eräs ajankohtainen henkilöstöjohtamisen painopistealue. Yliopistoyksiköissä työhyvinvointi voi vaihdella johtuen tieteenalojen autonomiasta ja erilaisuudesta, joten organisaatiotasoinen tutkiminen on tarpeen. Asiantuntijaorganisaation työhyvinvoinnin kannalta työn sosiaaliset ja psyykkiset tekijät ovat kriittisiä ja niiden vuorovaikutteinen tutkiminen on myönteinen tapa kehittää työhyvinvointia. Tutkimusongelmana oli kuvata pienen yliopistoyksikön työhyvinvointia organisaatioilmapiirin näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä olivat: millainen on case-organisaation työhyvinvointi, millainen on case-organisaation ilmapiiri sekä mitkä tekijät vaikuttavat case-organisaation työhyvinvointiin. Tutkimus on tapaustutkimus, jonka aineiston keruussa ja analysoinnissa käytettiin triangulaatiomenetelmää. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto analysoitiin deduktiivisesti. Tutkimuksen teoreettisena taustana oli organisaatiopsykologian, työhyvinvoinnin ja johtamisen tutkimuksia. Näitä peilattiin asiantuntijaorganisaation ja yliopiston kontekstiin. Case-organisaation työhyvinvointi oli melko hyvä. Organisaatioilmapiiri ja sitoutuminen olivat kehittyneet myönteisesti viime aikoina. Työn voimavaroina koettiin työtoverien tuki, työmotivaatio, mielekäs työ, hyvä työssä viihtyminen, hyvät mahdollisuudet käyttää tietoja ja taitoja ja oppia uutta sekä tasa-arvoinen, mukava ja kannustava ilmapiiri. Työn vaatimustekijöitä olivat ajoittainen kiire, usein muuttuvat ja puutteelliset työn ja yhteisön tavoitteet, heikko tiedon kulku ja lisääntynyt byrokratia. Vaikka työ oli itsenäistä, työn vaikutusmahdollisuuksia koettiin vain jonkin verran. Koska organisaatioilmapiirin osa-alueet johtaminen, sosiaalinen vuorovaikutus, luottamus, yhteisöllisyys ja me-henki sekä sitoutuminen ovat yhteydessä toisiinsa, organisaation kehittäminen jonkin osa-alueen kautta kehittää työhyvinvointia strategisesti. Case-organisaatiossa johtamisen kehittäminen oli parantanut henkilöstön sitoutumista organisaatioon. Yliopistojen johtamisessa vuorovaikutuksen lisääminen johtajan ja henkilöstön välille nähdään tärkeänä ja vaikuttavana työhyvinvoinnin kehittämisen keinona. Monipuolinen vuorovaikutus voi parantaa erilaisten ihmisten ja tiimien välistä yhteistyötä ja organisaation yhteisiä tavoitteita sekä työn vaikutusmahdollisuuksia.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan laintulkinnalliset ongelmat

Tutkielman tavoitteena on paneutua yksityisen pysäköinninvalvonnan lain-tulkinnallisiin ongelmiin Suomessa. Lähtökohtana kysymyksenasettelulle on kansallinen lainsäädäntö, oikeustapaukset, sopimusoikeudelliset peri-aatteet ja oikeuskirjallisuus. Julkinen pysäköinninvalvonta on Suomessa poliisin ja kuntien vastuulla. Suomessa ei ole voimassa yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevaa omaa lakia. Yksityisen pysäköinninvalvonnan on nykyisellään katsottu si-sältävän merkittävää julkisen vallan käyttöä, jolloin se tekee siitä perustus-lain vastaista. Samalla yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan kuitenkin nähdä sopimukseen perustuvana, laillisena, liiketoimena. Näkökulmien pohdinta tuo esiin laintulkinnallisia ongelmia sekä ongelmia, jotka liittyvät sopimuksen syntymisen kriteereihin.

Measuring effects of strategic utilization of social media in business-to-business marketing: Case Greenlux Finland Oy

Utilization of social media is increasingly common in B2B marketing. Social media is an efficient and cheap marketing and communication channel available for everyone, and thus extremely attractive marketing medium. The more companies get involved in social media the more failures are reported. It is not enough for a company to just be present in social media. Succeeding on it requires hard work, investing time and money, and ability to measure and to monitor performance. With an increasing number of companies failing in utilizing social media, together with lack of research on strategic utilization of social media focusing on B2B marketing, measuring, and monitoring create a purpose for this research. The aim of this research is to discover methods for measuring and monitoring effects of strategic utilization of social media in B2B marketing. Most relevant financial and non-financial indicators are discussed, and the methods by which these can be monitored and measured. In addition, effects of strategic utilization of social media on the case company are measured and analyzed. The research methodology used in this research is a participatory action research, which includes elements of both qualitative and quantitative research methods. The case company examined in the research provides a unique opportunity to follow through all phases of strategic utilization of social media for B2B marketing purposes concluding real effects of social media to the case company, and thus gain a deep understanding about this new marketing medium in the perspective of B2B marketing. Duration of the research period is seven months. During this time, information is collected, measured, and analyzed. Case company does not have any other marketing activities simultaneously which makes it possible to examine social media apart from effects of other visible marketing activities. Effects of strategic utilization of social media can be monitored and measured in many ways. Methods that should be used depend on goals set for social media. Fundamental nature of social media requires multidimensional assessment, and thus effects should be measured, and monitored considering both financial and non-financial indicators. The results implicates that effects of strategic utilization of social media are relatively wide ranged. According to the findings, social media affects positively on brand, number of web page visitors, visitor behavior, and on distribution of awareness. According to investment calculations social media is a legitimate investment for case company. Results also implicate that by using social media case company gains conversation, arouses interest, gets attention, and creates interactivity. In addition and as a side note, winter holiday season appears to have a great effect on social media activity of B2B companies’ representatives.

Effective Social Intranet. Case: Mobile Routing Business Unit, Tellabs

The purpose of this thesis is to examine what the normative, effective social Intranet solution is for Tellabs Mobile Routing business unit in terms of sharing knowledge more openly and effectively, fostering innovation, and improving team spirit and positive employee experience. Additionally, these aspects are researched from the intra- and inter-organizational points of view. The research is based on previous literature and empirical interviews. Based on these two items, an eight-fold recommendation proposal was created to change the current Intranet to become an effective social Intranet.