943 resultados para Tšetšenian toinen sot
Resumo:
Työssä verrattiin perälaatikoilla 1 ja 2 valmistettujen papereiden rakenteellisia ominaisuuksia. Paperin rakenteessa formaatio oli tärkein ominaisuus ja sen jälkeen kuituorientaatio. Näytteiden valintaperusteena pidettiin sitä, että vertailtavilla näytteillä formaatio (pohja) oli paras kyseisellä perälaatikolla ja vetolujuussuhteet olivat samoja. Toinen valintatapa oli verrata samoissa virtausolosuhteissa valmistettuja papereita keskenään. Näytteiden formaatio mitattiin betaradiografialla. Fosforikuvalevystä skannattu kuva analysoitiin kuva-analyysillä. Mittauksen etuna oli suuri erottelukyky, joka mahdollisti monipuolisen tunnuslukujen laskennan. Näistä esimerkkeinä olivat keskihajonta, vinous ja huipukkuus. Lisäksi määritettiin flokkikokojakaumat sekä kone- että poikkisuuntaan. Kuituorientaation määrityksessä paperinäyte revittiin kerroksiin, kerrokset skannattiin ja kuvat analysoitiin kuvankäsittelyohjelmilla. Juova- ja kuituorientaatioanalyysissä määritettiin orientaatiokulma, max/min-arvo ja anisotropia. Virtaviiva-analyysin tunnusluku oli pyörrekoko. Käytettäessä tunnuslukuna variaatiokerrointa formaatio oli parempi perälaatikolla 1 ali- ja yliperällä. Tasaperän läheisyydessä formaatio oli huonompi. Keskihajonta oli pienempi perälaatikolla 1, mutta erot perälaatikoiden välillä tasaantuivat lähellä tasaperää. Flokkikoko oli koko s/v-alueella hieman suurempi perälaatikolla 1. Virtaviiva-analyysin avulla saatiin selville, että perälaatikolla 1 valmistettujen papereiden paikallinen orientaatiovaihtelu ja pintojen toispuoleisuus oli lievempää kuin perälaatikolla 2.
Resumo:
Varastojen vähentämiseksi ehdotetaan usein eräkokojen pienentämistä. Tämä sopii sellaiseen toimintaympäristöön, jossa voidaan ostaa nimikkeitä oman valmistuksen ja myynnin tahdissa. Kun kiihkeärytmisessä elektroniikkabisneksessä alihankkijoilta ja varustetoimittajilta sitovasti tilataan hyvin lyhyellä toimitusajalla, ei oston eräkokojen pienentäminen kevennä materiaalivirtaa. Täytyy ottaa löysät pois hankintaketjun toimitusajoista. Monessa toimitusketjussa jalostava työ vaatii vain murto-osan toimitusajasta, ja loppuaika kuluu varastoissa odotteluun, kuljettamiseen ja moninkertaiseen tarkastamiseen. Hukka-ajan leikkaamisen ohessa haetaan muita kustannussäästöjä. Korkeiden työvoimakustannusten rasittama teollisuus on pyrkinyt teknisillä ratkaisuilla korvaamaan palkkatyövoiman erilaisilla mekaanisilla järjestelmillä. Pisimmällä ollaan pienerä- ja yksittäisvalmistusta harjoittavissa konepajoissa, joissa on investoitu FM-järjestelmiin. Diplomityössä on esitetty kaksi nivoutuvaa tutkimusprojektia, joista ensimmäinen keskittyy miehittämättömän käytön kehittämiseen ja toinen keventää hankintaketjun materiaalivirtaa. Ensin esiteltävä projekti on elektroniikkateollisuudelle uusi aluevaltaus. Siksi asiassa on jouduttu tekemään runsaasti perustutkimusta ja etenemään etappi kerrallaan. Projektin tuloksena on saatu aikaan automaattinen, joustava kuljetin, joka yksinään pystyy toimimaan ilman työvoimaa niin pitkään kunnes sen akut pitää ladata. Joustavan kuljettimen sisältävän järjestelmän muita elementtejä ei projektissa nostettu samalle miehittämättömän käytön tasolle, vaan ensin päätettiin hankkia kokemuksia kuljettimen toiminnasta. Toinen projekti syventää yhteistyötä yrityksen alihankkijan kanssa. Alihankkija on yksi harvojen Suomesta hankittavien komponenttien toimittaja. Siksi on pidetty tärkeänä tiivistää toimitusaikaa lähemmäs yrityksen sitovan tilauskannan pituutta. Tutkittavaksi valittiin mahdollisuus siirtää alihankkijan tuotantolaite yrityksen välittömään läheisyyteen, jolloin yrityksen tuotanto voisi tilata komponenttierän alihankkijan koneelta, kun se lähtötilanteessa tilataan komponenttivarastosta. Ennusteen perusteella tilattaisiin vain raaka-aine, mutta arvoa lisäävä työ tehtäisiin vain ja ainoastaan tilauksen mukaisesti.
Resumo:
Java™ 2 Platform, Micro Edition on eräs johtava sovellusalusta, joka mahdollistaa kolmannen osapuolen sovellusten luomisen matkapuhelimiin, kommunikaattoreihin ja taskutietokoneisiin. Java-alusta keskeinen etu on sovellusten dynaaminen asentaminen. Käyttäjä ei ole rajoitettu esiasennettuihin sovelluksiin vaan voi asentaa niitä itse tarpeen mukaan. Tämän diplomityö käsittelee erilaisia Java sovellusten (MIDlettien) lataus ja asennusmenetelmiä. Diplomityö antaa yhteenvedon merkittävimmistä asennus teknologioista. Pääpaino on MIDP-standardin mukaisella langattomalle asennuksella (Over-The-Air provisioning) sillä se on kaikkein laajimmin käytetty menetelmä. Muita käsiteltäviä menetelmiä ovat WAP Push ja paikallinen asennus Bluetoothin ja Infrapunalinkin avulla. MIDletit, kuten mitkä tahansa ohjelmat, ovat alttiita laittomalle kopioinnille. Tämä diplomityö kuvaa menetelmiä, joilla laiton kopiointi voidaan estää. Yksi esimerkki on OMA™ DRM standardi. Diplomityö kuvaa myös kuinka kopiointisuojaus voidaan yhdistää olemassa oleviin asennusmenetelmiin. Java sovelluksia, MIDlettejä, käytetään yhä erilaisimpiin tarkoituksiin jolloin tarvitaan myös uusia asennusmenetelmiä. Yksi tällainen menetelmä on asentaminen erillisistä laitteista. Diplomityö kuvaa useita menetelmiä asentamiseen erillisistä laitteista. Käsitellyr menetelmät pohjautuvat Bluetooth teknologiaan ja yhtä lukuun ottamatta perustuvat standardin määrittelemiin Bluetooth profiileihin File Transfer Profile, Personal Area Networking Profile ja Object Push Profile. Toinen asennustapa on sovellusten edelleen lähettäminen toiseen puhelimeen. Diplomityö kuvaa kuinka OMA DRM standardi voidaan yhdistää tällaisen asennuksen ja ehdottaa kahta vaihtoehtoista menetelmää. Yksi perustuu Bluetoothin Object Push Profiiliin ja toinen Infrapunalinkin käyttöön. Toinen perustuu multimediaviestiin ja sähköpostiin.
Resumo:
Tässä tutkielmassa on tarkasteltu case- yrityksen henkilöstön näkemyksiä henkilöstön kehittämisestä sekä case- yrityksen kehittämisestä. Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää kuinka Oy Gust. Raninin henkilöstöä voitaisiin kehittää, jotta yritys kykenisi kehittämään toimintojaan, lisäämään työntekijöiden viihtyvyyttä ja ammattitaitoa sekä vastaamaan kilpailuun. Tutkimus on laadullinen case- tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastatteluja, joita tehtiin case- yrityksen eri henkilöstöryhmien edustajille. Tutkimus tehtiin Oy Gust. Raninille. Henkilöstön mielestä parhaita tapoja kehittää osaamista ovat erilaiset yrityksen ulkopuolisen ammattilaisen pitämät läheisesti työtehtäviin liittyvät kurssit joilta saa mukaan kurssimateriaalia. Työntekijät haluavat itse valita ne kurssit joihin he osallistuvat. Toinen suosittu kehittämistapa on työn- tai tehtävien kierto. Suurimmaksi ongelmakohdaksi koettiin puutteellinen tiedonkulku sekä esimiehiltä alaisille että työntekijöiden välillä. Muita kehittämiskohteita ovat atk- taidot sekä kielitaito. Henkilöstön suhtautuminen kaikenlaisiin kehittämistoimiin on positiivista ja henkilöstö on halukas kehittämään työtehtäviään.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on kehittää pitkäaikaisten projektien kassavirtaennusteita Foster Wheeler Energia Oy:ssä. Jotta tähän tutkielman pääongelmaan saadaan vastaus, tulee analysoida, mitkä tekijät vaikuttavat kassavirtaennusteiden onnistumiseen ja millaisia kassavirtojen ennustamiseen liittyviä ongelmia Foster Wheeler Energia Oy:ssä on ilmennyt. Tutkielma sisältää sekä teoreettisen että empiirisen osan. Teoriaosassa perehdytään projektitoimintaa ja kassavirtojen ennustamista koskeviin aikaisempiin tutkimuksiin. Teoriaosan pohjalta muodostetaan viitekehys ja joukko oletuksia. Sekä viitekehystä että oletuksia käytetään apuna empiirisen osan analyysissa. Analyysimenetelmä on kvalitatiivinen. Tutkimuksessa käytettävä tutkimusote on toiminta-analyyttinen. Tutkimustulosten mukaan kassavirtojen ennustamista voitaisiin Foster Wheeler Energia Oy:ssä kehittää ensinnäkin muuttamalla henkilöstön asenteita ja toimintatapoja. Muutoksen tarkoituksena on parantaa sekä henkilöstön kustannustietoisuutta että koko projektin etenemisen ajan kestävää yhteistyötä. Toinen keino ennusteiden parantamiseen on ennustamisessa nykyisin käytettävän hinnoitteluohjelman kehittäminen. Toteumatietoja hyväksikäyttävän ohjelman avulla ennusteet voidaan tehdä nopeammin ja tarkemmin kuin aikaisemmin.
Resumo:
Lääketeollisuuden tuotelanseerausten riskit ovat huomattavan suuria. Lääkkeiden tuotekehitysprojektien pitkä kesto ja valtaisat kustannukset ajavat yrityksen vaikeaan tilanteeseen. Lääkkeiden markkinoille tuonnin eli lanseerauksen on onnistuttava, jotta tuotekehityksen kustannukset voidaan kattaa. Tämän takia lääkkeiden lanseerauksen kehittäminen on yrityksille erittäin tärkeää. Lanseerauksen kehittäminen on samalla tutkimuksen pääongelma. Tutkielma keskittyy erityisesti suomalaisten reseptilääkkeiden lanseerausprosessin läpikäymiseen. Tutkielma jakautuu kahteen osaan: ensimmäinen osa käsittelee lanseerausta käsitteenä, lääkemarkkinoinnin erityispiirteitä sekä lanseerausprosessin teoriaa lääkeyhtiöiden näkökulmasta. Tutkielman toinen eli empiirinen osio, käsittelee Orion Pharman läpikäymää Ormox & Origlucon lanseerausta ja sen toteutusta. Erityisesti pyrittiin tunnistamaan, mitkä olivat keskeisimmät menestystekijät kyseisessä lanseerauksessa ja kuinka sitä voitaisiin kehittää. Ensimmäisenä menestystekijänä kyseisessä tutkimuksessa voidaan pitää hyvää markkinatuntemusta, jonka organisaatio oli koonnut toimiessaan aiempien lääkkeiden parissa. Toinen merkittävä menestystekijä on voimakas panostus, aina johdon tasolta asti, kyseiseen projektiin. Kolmantena tärkeänä menestystekijänä voidaan pitää tarvelähtöisyyttä, jonka avulla voitiin muotoilla asiakkaiden hyväksymä ja ymmärtämä markkinointiviesti. Keskeisimmiksi kehittämisen kohteiksi osoittautuivat sisäinen markkinointi, myyntitoiminnan organisointi sekä työn suunnittelun jatkuvuus.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määritellä kohdeyrityksen, Paroc Oy Ab:n, liiketoimintaprosessiin liittyvät keskeiset alueet ja mahdolliset ongelmakohdat sekä kehittää ennakointia mahdollistavaa raportointia. Päätavoite jaettiin kolmeen keskeiseen aihealueeseen. Ensimmäinen aihealue käsitti kokonaistoimintaprosessin kuvauksen ohjattavuuden näkökulmasta, liiketoimintaprosessissa toiminnan sujumiseen keskeisimmin vaikuttavien kohtien kuvauksen ja raportoinnin kytkeytymisen näihin kohtiin. Toinen aihealue käsitti Rakennuseristeiden kotimaan myynnin raportoinnin ja kolmas aihealue raporttikartan ja sen kehittämisen. Tutkimus toteutettiin pääosin konstruktiivisella tutkimusotteella, vaikka alussa tehtiinkin käsitemäärittelyjä työn vaatimassa laajuudessa. Tutkimukseen liittyy osittain toiminta-analyyttisen tutkimusotteen piirteitä.Työn teoreettinen osa tehtiin kirjallisuustutkimuksena. Teoreettisessa osassa käytiin työhön liittyen läpi seuraavat käsitteet: liiketoimintaprosessi, logistiikka, ohjaus, raportointi ja kannattavuus. Teoreettisessa osassa luodun viitekehyksen tarkoitus oli tukea tutkimuksen empiiristä osaa.Empiirinen osa toteutettiin case-tutkimuksena. Sen yhteydessä käytiin kohdeyrityksen sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön tarkoitettua materiaalia läpi sekä tehtiin kysely Rakennuseristeiden eri toiminnoissa työskenteleville henkilöille. Kyselyn avulla tutkittiin päätöksentekotilanteita ja tiedontarvetta, ongelmatilanteita, raportointia sekä mahdollisia puutteita.Tutkimuksessa on tarkasteltu kohdeyrityksen liiketoimintaprosessiin liittyviä toimintoja ja tietojärjestelmiä sekä budjetointiprosessia. Rakennuseristeiden kotimaan myynnin raportoinnin osalta on tutkittu teknistä toteutusta, raporttien hyväksikäyttöä, poikkeamien analysointia ja myynnin tasoon vaikuttavia tekijöitä. Raporttikartan kehittämisen yhteydessä on tutkittu päätöksentekoon liittyvää tiedon tarvetta sekä raportointia. Näiden perusteella on esitetty kehittämiskohteita ja mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.Keskeisimmiksi kehittämiskohteiksi nostettiin myynnin perusraportoinnin laajentaminen, tietojärjestelmien välisen tiedon kulun parantaminen ja tietojärjestelmiä koskevan integraation kehittäminen sekä eri toiminnoissa työskentelevien henkilöiden välisen yhteistyön parantaminen. Näitä kehittämällä parannetaan ennakointia mahdollistavaa ohjausraportointia johdon päätöksenteon tueksi.
Resumo:
Kun kauppaa käydään eri maanosien välillä, törmätään vieraisiin kulttuureihin ja erilaisiin kaupankäyntitapoihin. Tämä tutkimus keskittyy suomalaisten liikemiesten ja - naisten työhön Yhdistyneissä Arabiemiraateissa kulttuurierojen näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata kulttuurierojen vaikutuksia kaupankäyntiprosessiin ja löytää niitä ongelmia, joita tämän prosessin aikana kohdataan. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla kulttuurieroista johtuvia ongelmia voidaan vähentää tulevaisuudessa. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu Hofsteden kulttuurista vaihtelua kuvaaviin dimensioihin ja Ting Toomeyn kulttuurisen identiteetin neuvotteluprosessin malliin. Näihin malleihin perustuen luotiin tähän tutkimukseen oma kulttuurien välisen kohtaamisen malli. Tutkimusongelmia ovat: 1) Miten suomalaiset liikemiehet kuvailevat arabien kaupantekokulttuuria? Kuinka vastapuoli kuvailee omaa kaupantekokulttuuriaan? 2) Minkälainen on suomalaisten ja arabien välinen kaupankäyntiprosessi? 3) Minkälaisia ongelmia kohdataan tehtäessä kauppaa suomalaisten ja arabien kesken? Tutkimus on etnografinen, laadullinen haastattelututkimus (n=12). Haastattelut tehtiin suurimmaksi osaksi Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, osin Suomessa. Erilainen kulttuuritausta näkyy kaupankäynnissä. Kollektivistinen, maskuliininen, islamilaisen uskontoon ja vain vähäisessä määrin suoraan kielelliseen koodistoon perustuva kulttuuri heijastuu kaupankäyntiprosessiin. Ystävyyden ja sukulaisten sekä muiden verkostojen merkitys korostuu. Ruumiin kieleen, ilmeisiin ja eleisiin liittyvä kommunikaatio on erilaista ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Myös aikakäsitys ja sopimuskäytäntö poikkeavat suomalaisesta. Kaikki nämä voivat aiheuttaa ongelmia kaupankäyntiprosessissa. Tärkeimmiksi tekijöiksi ongelmien kohtaamisessa nousivat ammattitaidon lisäksi kärsivällisyys ja joustavuus. Ongelmia voidaan vähentää huolellisella valmistautumisella ennen ulkomaille lähtöä. Toinen tapa on jatkuviin työkokemuksiin perustuen oppia paikallista kulttuuria ja sen piirteitä.
Resumo:
Tämä tutkielma käsittelee high-tech kokonaisratkaisun rakentamista kehitysmaiden ja humanitääristen organisaatioiden markkinoille. Tavoitteena on löytää ne komponentit joita case-yritys Mediburner Ltd:n polttouuni tarvitsee rinnalleen. Jotta täydentävien elementtien määritteleminen olisi mahdollista, pitää ensin selvittää keitä ovat asiakkaat, ja mitkä ovat heidän tarpeensa. Tutkimusmetodina käytetään kuvailevaa case-tutkimusta. Empiirinen materiaali kerättiin henkilökohtaisissa- ja puhelinkeskusteluissa. Niihin henkilöihin, joiden tavoittaminen oli aikaeron vuoksi hankalaa, otettiin yhteyttä sähköpostitse. Toinen tietolähde olivat dokumentit. Tutkielmassa käytettiin internetsivuja, sairaalajätehuoltoon liittyvien kansainvälisten konferenssien ja kenttätutkimusten raportteja sekä humanitääristen organisaatioiden suosituksia ja lehdistötiedotteita. Tulokseksi saatiin kymmenen tarvittavaa tukevien elementtien ryhmää: lisälaitteet, astiat jätteen keräilyyn ja tilapäiseen varastointiin, polttoaine, sähkö, logistiset ratkaisut, asennus ja käyttöönotto, huolto- ja korjauspalvelut, koulutus, help-desk –palvelu ja rahoitus. Lisäksi tarvitaan imago, joka konkretisoi tarjotun ratkaisun hyödyt. Yksi toimivan imagotyylin perusta voisi olla vastuullisuus.
Resumo:
Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, mitä vaikutuksia IAS-tilinpäätösstandardien käyttöön siirtyminen aiheuttaa suomalaisten pörssiyritysten tilinpäätöksissä ja taloushallinnossa. Tähän tavoitteeseen edettiin alatavoitteiden avulla. Näitä olivat tilinpäätösten kansainvälisen harmonisoinnin, Euroopan Unionin IAS-asetuksen ja itse IAS-tilinpäätöksen selvittäminen. Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta ja suomalaisille pörssiyrityksille tehdystä kyselystä. Tutkimuksen teoriaosassa käytetään käsiteanalyyttista ja empiirisessä osassa nomoteettista tutkimusotetta. Tutkielman mukaan tiedon lisääntyminen lisää myönteisyyttä IAS-standardistoa kohtaan. Henkilöstön koulutus onkin avainasemassa siirtymäprojektissa. Toinen merkittävä vaikutus on uuden laskentaohjeistuksen luontitarve. Merkittävin standardi vaikutuksiltaan on IAS 14 Segmenttiraportointi.
Resumo:
Tämä tutkielma käsittelee lisäarvon syntymistä, ylläpitämistä ja hallintaa verkostoi-tuneessa tuotekehitysympäristössä. Teemahaastattelu-menetelmää käyttäen, tavoitteena on tunnistaa ja kuvata ne prosessit, käytännöt ja toimintatavat, joissa kohdeyritys on onnistunut ja joissa lisäarvoa on syntynyt. Toinen keskeinen tavoite on löytää ongelmalliset alueet lisäarvon tuottamisessa ja analysoida, miksi nämä alueet ovat ongelmallisia. Käsitteiden arvo, arvoketju ja arvoverkosto, sekä viitekirjallisuuden esimerkkien perusteella muodostetaan teoreettinen viitekehys ja kuvataan niitä hyödyllisiä toimintatapoja ja käytäntöjä, joihin panostamalla lisäarvoa syntyy. Erityisesti informaatioteknologian alalla verkostoituminen ja arvoverkosto ovat yhä merkittävämpiä tuotekehityksen toimintatapoja, mihin horisontaalisen yhteistyön kehittyminen, globalisoituminen ja informaatioteknologian nopea kehitys on johtanut. Keskeisiä tuloksia ovat tarve yhtenäisempään, prosessinomaisempaan toimintatapaan ja liiketoimintaprosessien muokkaamiseen verkostoituneen T&K ympäristön vaatimusten mukaisesti. Myös tarve paremman näkyvyyden luomiseen sekä aktiviteettien hallintaan uudentyyppisen arvoverkoston vaatimusten mukaisesti korostui tuloksissa.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden työnjohdon näkemyksiä työn muuttumisesta, omista esimiestaidoista ja kehittymisestä työnjohtajana. Tutkimus suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin huolella aiemmin suoritettuja tutkimuksia. Tutkimuksen toinen vaihe suoritettiin kvalitatiivisesti teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen mukaan työnjohtajien työ on muuttunut auktoritäärisestä johtamisesta tiimityöhön ja yhteistyöhön. Muutoksen kokemiseen vaikuttavat päätöksentekoon osallistuminen, hyvät perustelut ja avoin tiedottaminen. Hyvän esimiehen ominaisuuksia ovat työnjohtajien mukaan reiluus, rehellisyys, tasapuolisuus ja luottamus työntekijään. Työnjohtajien mielestä Stora Enso tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittää itseään. Työnjohtajien keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat ammatillinen osaaminen, kielitaito ja esimiestaidot, nimenomaan ihmisten johtaminen.
Resumo:
Diplomityö tehtiin osana Vapon toteuttamaa monivuotista pelletin kehitysohjelmaa. Kehitysohjelma koostuu useista pienemmistä osaprojekteista, jotka täydentävät toinen toisiaan. Pellettien raaka-ainepohjan laajentaminen on eräs näistä osaprojekteista. Tutkimustyön tavoitteena oli selvittää erilaisten potentiaalisten bioraaka-aineiden soveltuvuutta pelletointiin joko sellaisenaan tai erilaisina seoksina. Raaka-aineiden pelletoitavuutta tutkittiin kenttäolosuhteissa mobiilipelletointilaitoksella. Laitoksen pääkomponentit muodostivat Kahl C 38–780 tasomatriisipuristin, jäähdytin ja täryseula. Pelletointikokeissa tutkittuja raaka-aineita olivat mäntysahanpuru, männynkuori, harvennusranka, haapa, koivu, jyrsinturve ja ruokohelpi. Raaka-aineiden irtotiheys käyttökosteudessa vaihteli välillä 73–244 kg/m3 ja keskimääräinen kosteuspitoisuus 6,5–15 %. Useissa tapauksissa säkitettyjä raaka-aineita säkkikostutettiin haluttuun kosteuspitoisuuteen ennen pelletointia. Säkkikostutettujen raaka-aineiden kosteuspitoisuudet vaihtelivat tällöin välillä 12–14 m- %. Valtaosa tutkituista raaka-aineista ja niiden seoksista pystyttiin pelletoimaan puristimen matriisilla 8/40 mm, jossa puristuskanavan halkaisija oli 8 mm ja kanavan suoran osan pituus 40 mm. Vaikeuksia tuotti ainoastaan pelkän koivupurun ja ruokohelven pelletointi. Käytetty matriisi oli kanavapituudeltaan liian pitkä koivupurun pelletointiin nostaen puristusvastuksen suureksi. Ruokohelven pelletoinnin vaikeudet johtuivat pääasiassa pelletointiin liian karkeasta raaka-aineesta. Myös matriisia 8/55 mm kokeiltiin, mutta se osoittautui liian ”tiukaksi” valtaosalle puuraaka-aineista. Ainoastaan jyrsinturpeen pelletointi onnistui tällä matriisilla. Männynkuoren pelletointia ei matriisilla 8/55 mm yritetty. Kenttäkokeissa valmistetuista pelleteistä määritettiin erilaisia ominaisuuksia, kuten keskipituus, kosteuspitoisuus, irtotiheys, hienoaineksen määrä ja käsittelykestävyys. Lujuus mitattiin sekä Ligno-testillä että CEN-rummutuslujuuden määrityksellä. Lisäksi pelleteille määritettiin alkuaineanalyysi, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo ENAS Oy:n laboratoriossa Jyväskylässä. Ligno-testauksessa parhaimman luokan pelletin tulee yltää arvoon 97,5 %. Pelletoitaessa raaka-aineita ja niiden seoksia tasomatriisikoneella sopivalla matriisilla yllettiin usein näihin tai parempiin tuloksiin. Puumateriaaleilla raaka-aineen optimaalinen lähtökosteus oli välillä 12–14 m- % ja turpeella sekä ruokohelvellä 14–16 m- %. Pelletointi onnistui tällöin vaivattomasti, kunhan sopivat puristimen ajoparametrit oli löydetty. Pellettiä alkoi muodostua matriisin puristuskanavien lämpötilan kohotessa noin 70 ºC. Pellettien lämpötila stabiilitilanteessa heti pelletoinnin jälkeen oli useissa tapauksissa 80–90 ºC. Pelletoinnin aikainen tehontarve vaihteli välillä 90–150 kWh/t, ollen suurimmillaan irtotiheydeltään keveillä materiaaleilla. Raaka-aineen suuri partikkelikoko kasvatti puristimen tehontarvetta. Tämä havaittiin selvästi lisättäessä karkeaa ruokohelpisilppua eri raaka-aineiden joukkoon. Kestävyydeltään erinomaisia pellettejä saatiin, kun raaka-aineena oli jyrsinturve, harvennusranka tai mäntypuru. Varsinkin jyrsinturpeen ja harvennusrangan seoksesta valmistetut pelletit osoittautuivat erittäin kestäviksi. Myös jyrsinturpeen ja ruokohelven sekä mäntypurun ja ruokohelven seoksien pelleteille määritettiin hyviä kestävyysarvoja. Männynkuoresta valmistetut pelletit jäivät Ligno-testauksessa kestävyydeltään alle 97,5 % rajan. Pääsyynä tähän oli kuoren pelletointiin käytetyn matriisin 8/40 mm liian lyhyet puristuskanavat.
Resumo:
Opinnäytetyön tarkoituksena oli validoida kosmetiikan laadunvalvonnassa käytetyn mikrobin, Pseudomonas aeruginosan, osoitusmenetelmä. Menetelmä validoitiin Tullilaboratori-on mikrobiologian jaostolle, joka tutkii elintarvikkeiden lisäksi myös kosmetiikkaa. Se käyt-tää kosmeettisten tuotteiden tutkimisessa amerikkalaista menetelmää. Tavoitteena oli selvittää, onko jo käytössä oleva menetelmä toimiva kyseisen bakteerin suhteen ja voidaanko se akkreditoida. Validointia varten valittiin erilaisista kosteusvoide-ryhmistä kolme matriisia, joihin siirrostettiin kohdemikrobia sekä taustaflooraa. Ensimmäiseen matriisiryhmään kuului tuote, joka sisälsi vähän säilöntäaineita, toinen matriisi oli luontaistuote ja kolmas matriisi päivittäiskaupan tuote. Näytteet viljeltiin pintalevityksenä spesifisille Pseudomonas Isolation Agar -maljoille. Menetelmän toistettavuuden laskemiseksi tehtiin seitsemän toistomääritystä ja uusittavuuden laskemiseksi viisi toistomääritystä viljelemällä rinnakkain toisen viljelijän kanssa. Tuloksista laskettiin standardipoikkeamat käyttäen kaikkia saatuja arvoja sekä poistamalla raja-arvot. Menetelmän toistettavuus ja uusittavuus olivat tyydyttäviä, sillä standardipoikkeamat eivät olleen kovin suuria. Spesifisyyttä varten varmistettiin viisi tyypillistä ja epätyypillistä pesäkettä kaupallisella kitillä. Menetelmä oli spesifinen, sillä kohdemikrobi pystyttiin toteamaan kaikista näytteistä, häiritsevistä taustamikrobeista huolimatta. Menetelmän toteamisrajan selvittämiseksi näytteisiin lisättiin kolmea eri bakteerisiirrostetta, joiden pitoisuudet olivat melko alhaiset ja lähellä toisiaan. Pseudomonas aeruginosa pystyttiin toteamaan alhaisimmalla tasolla. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että menetelmän validointi onnistui
Resumo:
Tämä opinnäytetyö tehtiin Tullilaboratorion Biokemian jaoston GMO-työryhmälle, joka valvoo elintarvikenäytteissä esiintyviä geneettisiä muunnoksia. Työn tarkoituksena oli ver-tailla DNA:n eristysmenetelmiä erilaisilla näytematriiseilla. Kaikki näytteet olivat Tullilabo-ratorion valvontaan kuuluvia elintarvikenäytteitä, joista osa oli pitkälle prosessoituja elin-tarvikkeita ja osa sisälsi suuria määriä rasvaa ja proteiinia. Jokaiselle näytetyypille pyrittiin löytämään sopivin menetelmä, jolla saadaan hyvälaatuista ja monistuskelpoista DNA:ta. Eristetyn DNA:n pitoisuus, menetelmän kustannukset, työturvallisuus, analyysin käytetty aika ja kontaminaatioriskit olivat myös valintakriteerejä. Kolmea erilaista menetelmää ver-rattiin laboratoriossa rutiinikäytössä olevaan eristysmenetelmään. Näytteet käsiteltiin kolmessa sarjassa: ensimmäinen sisälsi riisinäytteitä, toinen maissi-näytteitä ja kolmas soijaa sisältäviä elintarvikkeita. Jokaisesta näytteestä tehtiin rinnak-kaispunnitus tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Kaikki näytesarjat eristettiin valituil-la kolmella menetelmällä. Eristetyt DNA-näytteet analysoitiin kvantitatiivisella reaaliaikai-sella PCR:llä, jotta voitiin varmistua, että näytteestä saatiin eristettyä halutun organismin DNA. Jokaiselle näytetyypille löydettiin parhaiten soveltuva menetelmä. Kahdella valituista me-netelmistä saatiin parhaat tulokset jokaisen näytematriisin kohdalla. Myös näytteistä, joista ei saatu eristettyä referenssi-DNA:ta rutiinikäytössä olevalla menetelmällä, onnistuttiin eristämään haluttua DNA:ta yhdellä menetelmistä. Kokeilu onnistui hyvin ja tuloksia voi-daan hyödyntää valittaessa valvontanäytteille sopivia eristysmenetelmiä.