Neutraalsus uudistekstides, kas seda on? : sukeldumissõda Eesti ja Soome pressis

Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöinyt Copterlinen helikopteri putosi mereen 10.8.2005. Tarkastelen aiheen uutisointia Viron ja Suomen lehdistössä ja siitä mediapalstoilla käytyä “sotaa”. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisin keinoin mediasotaa käydään. Analysoin lähemmin yhden artikkelin Iltasanomista, Iltalehdestä, Turun Sanomista, Helsingin Sanomista ja Õhtuleht- ja Postimees-lehdistä. Teoreettisena pohjana käytän Norman Faircloughin teoksessa Language and Power esitettyä kriittistä diskurssianalyysiä. Käytän lisäksi mm. Tiit Hennosten kirjaa Uudise käsiraamat ja Reet Kasikin artikkeleita tekstianalyysistä. Mediasotaan osallistuvat laatulehdiksi luokiteltavat Turun Sanomat, Eesti Päevaleht, Postimees ja Turun Sanomat ja iltapäivälehdiksi luokiteltavat Iltalehti, Iltasanomat ja Õhtuleht. Helsingin Sanomat ei osallistunut mediasotaan, vaan keskittyy objektiiviseen uutisointiin. Keskeisin keino luoda sukellussota on vastakkainasettelu. Suhteet virolaisten ja suomalaisten välillä luodaan kansalaisuussanoilla suomalaiset ja virolaiset. Lukijoille kategorisoidaan maailma virolaiseksi ja suomalaiseksi. Positiivisia ja negatiivisia seikkoja asetetaan vastakkain luomalla tekstin sisäisiä antonyymipareja kuten nopea/ hidas, pieni ryhmä/ suuri ryhmä. Toimittajat luovat lähteilleen ja osallistujille auktoriteettia antamalla heille vastakkain matalan tai korkean statuksen kuten ministeri/ kadunmies. --- Suomalaiset lehdet käyttävät toimittajien itse keksimiä metaforia. Ekspressiivisiä sanoja käytetään välittämään tunteita, asenteita ja ajatuksia. Artikkeleissa hämärretään agentit kieliopin avulla. Käyttämällä passiivia, refleksiivisiä verbejä ja subjektittomia lauseita, esitetään prosesseja toisenlaisina kuin ne ovat ja jätetään näin aktiiviset tekijät mainitsematta. Artikkeleiden alku- ja loppulauseita vertaillessa voi havaita, että syytöksiä, spekulaatioita ja väitteitä esiintyy artikkeleiden otsikoissa ja ensimmäisissä lauseissa. Suomalaiset puolustautuvat huonojen pelastustyöntekijöiden leimaa vastaan ja virolaiset puolestaan oppipojan leimaa vastaan. Vasta-argumentteja tuodaan vain vähän ja ne sijoitetaan viimeisiksi. Molempien maiden lehdistöt kritisoivat viranomaisia. Artikkelit eivät noudata ideaaliuutisen kriteerejä.

Paavo Ravila ja Leonard Bloomfield kielitieteen oppihistoriassa : Vertaileva tutkimus tutkijankuvasta ja tieteenfilosofiasta

Tämä tutkielma käsittelee Paavo Ravilan (1902–1974) ja Leonard Bloomfieldin (1887–1949) tieteenfilosofisia näkemyksiä ja heistä muodostunutta tutkijankuvaa. Työn näkökulma on oppihistoriallinen, ja sen tavoitteena on selvittää Ravilan ja Bloomfieldin teoreettisten näkemysten yhtäläisyyksiä. Työn pääasiallinen lähdekirjallisuus sisältää sekä kotimaista että kansainvälistä kielitieteen historiankirjoitusta. Aineistona on Ravilan ja Bloomfieldin teoreettisen tason kirjoitukset kielitieteestä ja tieteenfilosofiasta; näin ollen heidän kielitieteelliset tutkimuksensa jäävät työn ulkopuolelle. Työtä varten on käytetty myös arkistolähteitä sekä ulkomailta että Suomesta. Ravilan kansainvälisyyttä käsiteltäessä arvokasta aineistoa ovat varsinkin yhdysvaltalaisten yliopistojen arkistoista löytynyt kirjeenvaihto ja muu arkistomateriaali. Luvussa 2 esitellään yleistä kielitieteen historiaa 1800-luvulta 1960-luvulle. Luvussa 3 käsitellään Ravilan ja Bloomfieldin elämää ja uraa ja analysoidaan heistä muodostunutta tutkijankuvaa. Luvussa 4 käsitellään niitä tieteenfilosofisia kysymyksiä, joissa Ravilan ja Bloomfieldin ajatusten samankaltaisuus parhaiten tulee esille: empirismiä, positivismia, merkitystä, formalismia sekä synkronian ja diakronian suhdetta. Ravila ja Bloomfield painottivat empiristisen asennoitumisen tärkeyttä kielitieteessä erityisesti suhteessa aineistoon ja siitä tehtäviin päätelmiin. Lisäksi molemmat olivat positivisteja ja vastustivat siksi sellaisia selityksiä, joita ei voi perustella aineistosta käsin suorien havaintojen avulla. Myös molemmilla toistuva tieteellisyyden vaatimus on johdettavissa positivistisesta asennoitumisesta. Kielitieteen oppihistoriassa Ravilan ja Bloomfieldin tutkijankuva on erilainen varsinkin suhteessa merkityksentutkimukseen, mutta heidän kannanottojensa yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että heidän näkemyksistään voidaan löytää yllättäviä samankaltaisuuksia. Myös synkronian ja diakronian suhdetta tutkittaessa voidaan havaita yhtymäkohtia: synkronistina pidetty Bloomfield ja diakronistina pidetty Ravila pitivät molemmat parhaana lähestymistapana kieleen synkronian ja diakronian yhdistävää tutkimusotetta. Vertailemalla Ravilan ja Bloomfieldin tieteenfilosofisia näkemyksiä voidaan havaita, että heidän käsityksensä kielitieteestä on monilta osin yhteneväinen. Lisäksi vertailu avaa mielenkiintoisia näkökulmia Ravilan suhteeseen suomalaiseen kielitieteeseen. Esimerkiksi positivismin mukainen metafysiikkavastaisuus erottaa hänet ajan eurooppalaisesta kielitieteestä ja toisaalta yhdistää häntä yhdysvaltalaiseen kielitieteeseen.

Ei sanat salahan joua : fennistiikan murteenkeruun historiaa 1868 - 1925

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen murteiden sanakirjan taustaksi kerätyn Suomen murteiden sana-arkiston kartuttamisen historiaa; fennistisen murteenkeruun alkuvaiheita. Lähestyn murresanakirjan pitkää hanketta tutkimus- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kansankielen sanakirja on fennistiikan merkittävimpiä tutkimushankkeita. Suo-men kielen vanhojen pitäjänmurteiden sanasto on ällistyttävän laaja aineisto, jonka keräämiseen ja julkaisemiseen on kulunut toista vuosisataa, ja sanakirjan toimitustyö jatkuu edelleen. Kansanmurteemme sisältävät paitsi kielitieteellisesti mielenkiintoista aineistoa myöskin runsaasti tietoa agraarisen elinkeinorakenteen aikakaudelta. Dialektologia ja kansatiede kulkevat käsikkäin. Murresanakirja on niin ollen merkittävä kansallinen omaisuus, jonka arvo koko suomalaiselle yhteiskunnalle on eittämättä suuri. Murteiden sanakirjan syntysanat on ajoitettavissa vuoteen 1868, vaikka toki fennistiikassa oli leksikografisia pyrintöjä jo ennen sitä (mm. Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja). Sanakirjahankkeessa on hahmotettavissa kolme vaihetta, joita kutsun ryhdistäytymisiksi. Nämä tapahtuivat noin vuosina 1896, 1916 ja 1925. Valotan työni aluksi hieman kansallisten tieteiden ja 1800-luvun alun aatehistoriallista taustaa (luku 2), jonka jälkeen tutkin murresanakirjahankkeen alkuvaiheita ja ensimmäisten sanastonkeruiden käynnistymistä (luku 3). Käsittelen kutakin hankkeen organisatorista muutosvaihetta ja hallinnollisten puitteiden kehittymistä luvuissa 4-6. Lopuksi pohdin murresanakirjan ja murteenkeruun historiallista merkitystä fennistiikalle ja yhteiskunnalle (luku 7). Tutkimukseni lähteinä on oppihistoriallista kirjallisuutta sekä murteiden keruusta vastanneiden yhteisöjen asiakirjoja. Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa säilytettävät sanakirjahankkeen hallinnolliset asiakirjat 1916-1925. Tuon esiin varhaisempiakin pöytäkirjamainintoja. Hankkeen alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kielitieteellinen Osakunta ja Kotikielen Seura keräsivät ensimmäisiä sanastokokoelmia. Tämän jälkeen ensimmäinen ryhdistäytyminen tapahtui vuodesta 1896 lähtien, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti vastuun hankkeesta, E. N. Setälän tunnettua sanakirjaohjelmaa ja E. A. Ekmanin Suomen kielen keräilysanastoa noudattaen. Keruu oli kuitenkin liian hidasta, joten 1916 perustettiin Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, jotta toimintaan saataisiin enemmän varoja. Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota kuitenkin romahduttivat rahan arvon, ja kolmannen kerran hanke jouduttiin organisoimaan uudelleen vuonna 1925, Sanakirjasäätiön muodossa. Vuonna 1976 Sanakirjasäätiö liittyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Kansanmurteiden keräämisessä korostuu kaikissa keruun vaiheissa kaksi asiaa. Ensinnäkin sanastuksella oli aina kiire. Vanhat murteet olivat katoamassa, ja ne piti saada nopeasti talteen. Tähän kiinnitettiin huomiota jo varhain, ja vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin, kun keruuhanke hiljalleen saatiin loppuunviedyksi. Toiseksi sanakirjahanke on aina joutunut elämään kädestä suuhun, toisin sanoen taloudelliset puitteet ovat sanelleet keruumahdollisuudet. Vakaalle taloudelliselle pohjalle hanke pääsi vasta 1930-luvulla Sanakirjasäätiön aikana, jolloin siihen alettiin saada valtion rahoitusta. Murresanakirjahankkeen läpi kulkee punaisena lankana kansallisromanttinen innostus ja isänmaallis-tieteellinen pyrkimys suomen kirjakielen kehittämiseen, joka vielä 1800-luvun puolivälissä oli meneillään. Kansalliset tieteet lujittivat itsenäistymistä ja suoma-laistumista. Aatehistorian kautta sanakirjahanke asettuu laajempaan yhteyteen. Avainsanat: tutkimushistoria, suomen kielen murteet, murteenkeruu, dialektologia, suomen murteiden sanakirja, fennistiikan oppihistoria, leksikografia, kansalliset tieteet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotikielen Seura, Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, Sanakirjasäätiö

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Language in Acquisition : Early Lexical Development and Associations between Lexicon and Grammar Findings from Full-Term and Very-Low-Birth-Weight Finnish Children

The aim was to analyse the growth and compositional development of the receptive and expressive lexicons between the ages 0,9 and 2;0 in the full-term (FT) and the very-low-birth-weight (VLBW) children who are acquiring Finnish. The associations between the expressive lexicon and grammar at 1;6 and 2;0 in the FT children were also studied. In addition, the language skills of the VLBW children at 2;0 were analysed, as well as the predictive value of early lexicon to the later language performance. Four groups took part in the studies: the longitudinal (N = 35) and cross-sectional (N = 146) samples of the FT children, and the longitudinal (N = 32) and cross-sectional (N = 66) samples of VLBW children. The data was gathered by applying of the structured parental rating method (the Finnish version of the Communicative Development Inventory), through analysis of the children´s spontaneous speech and by administering a a formal test (Reynell Developmental Language Scales). The FT children acquired their receptive lexicons earlier, at a faster rate and with larger individual variation than their expressive lexicons. The acquisition rate of the expressive lexicon increased from slow to faster in most children (91%). Highly parallel developmental paths for lexical semantic categories were detected in the receptive and expressive lexicons of the Finnish children when they were analysed in relation to the growth of the lexicon size, as described in the literature for children acquiring other languages. The emergence of grammar was closely associated with expressive lexical growth. The VLBW children acquired their receptive lexicons at a slower rate and had weaker language skills at 2;0 than the full-term children. The compositional development of both lexicons happened at a slower rate in the VLBW children when compared to the FT controls. However, when the compositional development was analysed in relation to the growth of lexicon size, this development occurred qualitatively in a nearly parallel manner in the VLBW children as in the FT children. Early receptive and expressive lexicon sizes were significantly associated with later language skills in both groups. The effect of the background variables (gender, length of the mother s basic education, birth weight) on the language development in the FT and the VLBW children differed. The results provide new information of early language acquisition by the Finnish FT and VLBW children. The results support the view that the early acquisition of the semantic lexical categories is related to lexicon growth. The current findings also propose that the early grammatical acquisition is closely related to the growth of expressive vocabulary size. The language development of the VLBW children should be followed in clinical work.

Kouluvalinta vai koulun valinta? : Oppilaiden valikoituminen yläkouluihin Espoossa keväällä 2006

Changes in governance in the public sector made it possible to give the power to the level of service production. In Finland schools were diversified. They wanted to be as attractive as possible. In her dissertation (2006) Piia Seppänen studied parental choice and schools choice policies in Espoo, in Kuopio, in Lahti, inTurku and in some levels in Helsinki too. After her study was done there has been some changes in school choise policy in Espoo. The catchments areas changed radically; earlier every school did have its own catchment area. But now three or even five school has the same catchment area. On the base of the Seppänen’s dissertation I wondered who’s choice it really were? Is the choice maker customer or producer of the service? In my study I tried to understand those processes where pupils were selected for the 7th grade in lower secondary schools in the spring in 2006. To make the picture clear, I have to study the history of pupil selection and the changes of it in the 21st century. I also have to study the geography of the town which is quite special in comparison with the normal cities with one central area. This has its own effects on the pupil selection system as well as in the whole study. In my study I try to present what kind of process the pupil selection is in Espoo and how it was done actually in the spring of 2006. The empirical data of my study were statistical data, documents of different kind, conversations with principals, local authorities and politicians. I also interviewed one politician and observed a few information meetings about the pupil selection process. Based on this large variety of data I tried to draw a picture of the way of speaking (writing) about the ability of the choice. Furthermore, how this pupil selection is done in reality. The ability to apply to special instruction in f. e. music, graphic arts or maths and sciences or to language based instruction (bilingual and immersion teaching) depends on the district you live. Because there is one catchment area which has no special or language based instruction available. Also the poor public transport system might have some effects on the parental choice. According to my study, 20 % of the 7th grade pupils were selected with criteria of different kind to special classes. Because the ability to get special or language based instruction depends on your district, there is a big risk for a selection based on the pupils' socio-economic background.

Kirkko sydämessä : Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaisten elämänvaiheissa 1900-luvulla

The Church in one s heart. The formation of religion and individuation in the lives of Ingrian Finns in the 20th century. Sinikka Haapaniemi University of Helsinki, Finland 302 pages The study falls within the sphere of religious views and the problematique of the life trajectory. The target group comprises those Finnish speakers (Ingrian Finns, Ingrians) living in what was historically Ingermanland and who in varying circumstances became scattered. These times were characterized by pressures for change due to societal reasons and reasons of war. In conditions of change external living conditions matters of religious conviction may assume new meaning and form. The examination focuses on sustaining personal faith in difficult life situations and on how crises affected religious views. Another level of scrutiny takes shape through the terminology of the analytic psychology of C.G. Jung. Individuation is deemed to occur as a cumulative process through the stages of life. The basic data for the study comprises interviews with twenty (20) natives of Ingria and their biographical narratives written in standard language. Many biographical accounts and memoirs serve as secondary data. The interviewees, who were largely selected at random, recounted their lives without questions formulated in advance. The study falls within the field of comparative religion and adheres to the principles of qualitative research practice and the case-study method. Effort was made to get to know each interviewee in the situation which his/her narrative presents. The aim is to pay attention to the interpretations given by the narrators of their various experiences and to understand their meanings on a personal level. The years during which the Ingrians were scattered, wandering and returning raise problems of survival. An individual s own initiative assumes individual forms and emphases. Religion was part of the narrators lives as one factor in the quality of life. Their religious thinking was influenced by both their home upbringing and the teaching of the Church. The interviewees took a serious attitude to the informative teaching of confirmation training. When there was no longer a church, it was claimed that the church travelled with them. Changed circumstances tested the validity of the teachings. The message of the Church institution persisted and helped them to preserve their traditions. A striving for unity and for the presence of a community emerged both in the form of ritual behaviour and in a predilection to sociability. Gradually, as they returned, the activity of the Church of Ingria began to revive. At the turn of the millennium the network of parishes was extensive and cultural activity flourished wherever the Ingrians settled in the postwar decades. Religion is part of the process of individuation. Examination of religion and individuation shows that religion remained an individual view, whose factual base was formed by Christianity and the tradition of the Church. Home upbringing served to orientate, but not to bind. With ageing the importance of independent thought is emphasized, for example in relation to confession, it did not pose a threat to individuality. Keywords: Life story, Religiosity, individuation, Ingrian, the Church of Ingria

Specific language impairment in pre-adolescence, adolescence, and adulthood with special emphasis on health-related quality of life

This clinical study focused on effects of childhood specific language impairment (SLI) on daily functioning in late life. SLI is a neurobiological disorder with genetic predisposition and manifests as poor language production or comprehension or both in a child with age-level non-verbal intelligence and no other known cause for deficient language development. The prevalence rate of around 7% puts it among the most prevalent developmental disorders in childhood. Negative long-term effects, such as problems in learning and behavior, are frequent. In follow-up studies the focus has seldom been on self-perception of daily functioning and participation, which are considered important in the International Classification of Functioning, Disability, and Health (ICF). To investigate the self-perceived aspects of everyday functioning in individuals with childhood receptive SLI compared with age- and gender-matched control populations, the 15D, 16D, and 17D health-related quality of life (HRQoL) questionnaires were applied. These generic questionnaires include 15, 16, and 17 dimensions, respectively, and give both a single index score and a profile with values on each dimension. Information on different life domains (rehabilitation, education, employment etc.) from each age-group was collected with separate questionnaires. The study groups comprised adults, adolescents (12-16 years), and pre-adolescents (8-11 years) who had received a diagnosis of receptive SLI and had been examined, usually before school age, at the Department of Phoniatrics of Helsinki University Central Hospital, where children with language deficits caused by various etiologies are examined and treated by a multidisciplinary team. The adult respondents included 33 subjects with a mean age of 34 years. Measured with 15D, the subjects perceived their HRQoL to be nearly as good as that of their controls, but on the dimensions of speech, usual activities, mental functioning, and distress they were significantly worse off. They significantly more often lived with their parents (19%) or were pensioned (26%) than the adult Finnish population on average. Adults with self-perceived problems in finding words and in remembering instructions, manifestations of persistent language impairment, showed inferior every day functioning to the rest of the study group. Of the adolescents and pre-adolescents, 48 and 51, respectively, responded. The majority in both groups had received special education or extra educational support at school. They all had attended speech therapy at some point; at the time of the study only one adolescent, but every third pre-adolescent still received speech therapy. The 16D score of the adolescent or the 17D score of the pre-adolescents did not differ from that of their controls. The 16D profiles differed on some dimensions; subjects were significantly worse off on the dimension of mental functioning, but better off on the dimension of vitality than controls. Of the 17D dimensions, the study group was significantly worse off on speech, whereas the control group reported significantly more problems in sleeping. Of the childhood performance measures investigated, low verbal intelligence quotient (VIQ), which is often considered to reflect receptive language impairment, was in adults subjects significantly associated with some of the self-perceived problems, such as problems in usual activities and mental functioning. The 15D, 16D, and 17D questionnaires served well in measuring self-perceived HRQoL. Such standardized measures with population values are especially important in confirming with the ICF guidelines. In the future these questionnaires could perhaps be used on a more individual level in follow-up of children in clinics, and even in special schools and classes, to detect those children at greatest risk of negative long-term effects and perhaps diminished well-being regarding daily functioning and participation.

Language learning in infancy

Although immensely complex, speech is also a very efficient means of communication between humans. Understanding how we acquire the skills necessary for perceiving and producing speech remains an intriguing goal for research. However, while learning is likely to begin as soon as we start hearing speech, the tools for studying the language acquisition strategies in the earliest stages of development remain scarce. One prospective strategy is statistical learning. In order to investigate its role in language development, we designed a new research method. The method was tested in adults using magnetoencephalography (MEG) as a measure of cortical activity. Neonatal brain activity was measured with electroencephalography (EEG). Additionally, we developed a method for assessing the integration of seen and heard syllables in the developing brain as well as a method for assessing the role of visual speech when learning phoneme categories. The MEG study showed that adults learn statistical properties of speech during passive listening of syllables. The amplitude of the N400m component of the event-related magnetic fields (ERFs) reflected the location of syllables within pseudowords. The amplitude was also enhanced for syllables in a statistically unexpected position. The results suggest a role for the N400m component in statistical learning studies in adults. Using the same research design with sleeping newborn infants, the auditory event-related potentials (ERPs) measured with EEG reflected the location of syllables within pseudowords. The results were successfully replicated in another group of infants. The results show that even newborn infants have a powerful mechanism for automatic extraction of statistical characteristics from speech. We also found that 5-month-old infants integrate some auditory and visual syllables into a fused percept, whereas other syllable combinations are not fully integrated. Auditory syllables were paired with visual syllables possessing a different phonetic identity, and the ERPs for these artificial syllable combinations were compared with the ERPs for normal syllables. For congruent auditory-visual syllable combinations, the ERPs did not differ from those for normal syllables. However, for incongruent auditory-visual syllable combinations, we observed a mismatch response in the ERPs. The results show an early ability to perceive speech cross-modally. Finally, we exposed two groups of 6-month-old infants to artificially created auditory syllables located between two stereotypical English syllables in the formant space. The auditory syllables followed, equally for both groups, a unimodal statistical distribution, suggestive of a single phoneme category. The visual syllables combined with the auditory syllables, however, were different for the two groups, one group receiving visual stimuli suggestive of two separate phoneme categories, the other receiving visual stimuli suggestive of only one phoneme category. After a short exposure, we observed different learning outcomes for the two groups of infants. The results thus show that visual speech can influence learning of phoneme categories. Altogether, the results demonstrate that complex language learning skills exist from birth. They also suggest a role for the visual component of speech in the learning of phoneme categories.

Group Beliefs : Studies on the Nature and Logic of Collective Doxastic Attitudes

This thesis studies the nature and logic of collective doxastic attitudes, or what is referred to in ordinary language as "group beliefs". Beliefs and other intentional attitudes are attributed to groups and collections of people, and such attributions are used to explain and predict the actions of groups. The thesis develops an understanding of group beliefs as voluntarily adopted views or acceptances rather than as ordinary beliefs. Such an understanding can provide new answers to questions concerning collective knowledge and justification of group beliefs, and it allows developing modal logics with collective doxastic and epistemic notions. The thesis consists of six articles. The first three articles are philosophical studies concerned with the nature of group beliefs. The last three articles are logical studies that aim at developing proof-theoretical calculi for reasoning about collective doxastic attitudes.

Knowledge through Discussion : An Interpretation of Epistemology in Plato's Meno

According to Meno s paradox we cannot inquire into what we do not know because we do not know what we are inquiring into. There are many ways to interpret the paradox but the central issue about our ability to reach truth is a profound one. In the dialogue Meno, Plato presents the paradox and an outline of a solution which enables us to reach knowledge (epistēmē) through philosophical discussion. During the last century Meno has often been considered transitional between Socratic thinking and Plato s own philosophy, and thus the dialogue has not been adequately interpreted as an integrated whole. Therefore the distinctive epistemology of the dialogue has not gained due notice. In this thesis the dialogue is analysed as an integrated whole and the philosophical interpretation also takes into account its dramatic features. The thesis emphasises the role of language and definitions in acquiring knowledge. Among the results concerning these subjects is a new interpretation of Socrates s defintion of shape (schēma). The theory of anamnēsis all learning is recollection in the Meno is argued to answer the paradox philosophically although Plato s presentation also contains playful and ironic elements. The background of the way Plato presents his case is that he appreciated the fact that no argument can plausibly demonstrate that argumentation is able to reach truth. In the Meno, Plato makes the earliest explicit distinction between knowledge and true belief in the history of Western philosophy. He also gives a definition of knowledge which is the basis of the so called classical definition of knowledge as justified true belief. In the Meno, true beliefs become knowledge when someone ties them down by reasoning about the explanation. The analysis of the epistemology of the dialogue from this perspective gives an interpretation which integrates the central concepts of the epistemology in the dialogue elenchos, anamnēsis and hypothetical inquiry into a unified whole which contains a plausible argument according to which the ignorant can reach knowledge through discussion. The conception that emerges by such an analysis is interesting both from the point of view of current interests and that of the history of philosophy. The method of knowledge acquisition in the Meno can, for example, be seen as a predecessor of modern scientific methods. The Meno is the earliest Greek mathematical text that has survived in its original form. The analysis presented in the thesis of the geometric passages in the dialogue provides new results both concerning Socrates s geometry lesson with the slave and the example presenting the hypothetical method. Concerning the latter, a new interpretation is presented. Keywords: anamnēsis, epistēmē, knowledge, Meno s paradox, Plato

Designing a blended learning model for primary school language learning

In Finland, there is a desperate need for flexible, reliable and functional multi-e-learning settings for pupils aged 11-13. Southern Finland has several ongoing e-learning projects, but none that develop a multiple setting, with learning and teaching occurring between more than two schools. In 2006, internet connections were not broadband and data transfer was mainly audio data. Connections and technical problems occurred, which were an obstacle to multi-e-learning. Internet connections today enable web-based learning in major parts of
Lapland and by 2015, broadband will reach even the remotest villages up north. Therefore, it is important to research the possibilities of multi-e-learning and to build collaborative, learner-centred, versatile network models for primary school-aged pupils. The resulting model will facilitate distance learning to extend education to rural, sparsely populated areas, and it will give a model of using mobile devices in language portfolios. This will promote regional equality and prevent exclusion. Working with portfolios provides the opportunity to develop mobility from a pedagogical point of view. It is important to study the pros and cons of mobile devices in producing artefacts on portfolios in e-learning and language learning settings.
The current study represents a design-based research approach. The design research approach includes two important aspects concerning the current research: ‘a teacher as researcher’ aspect, which means there is the possibility to be strongly involved in developing processes and an obstacle-aspect, which means that problems while developing, are seen as a
promoter in evolving the designed model, as apposed to negative results.

Designing a blended learning model for primary school language learning

In Finland, there is a desperate need for flexible, reliable and functional multi-e-learning settings for pupils aged 11-13. Southern Finland has several ongoing e-learning projects, but none that develop a multiple setting, with learning and teaching occurring between more than two schools. In 2006, internet connections were not broadband and data transfer was mainly audio data. Connections and technical problems occurred, which were an obstacle to multi-e-learning. Internet connections today enable web-based learning in major parts of Lapland and by 2015, broadband will reach even the remotest villages up north. Therefore, it is important to research the possibilities of multi-e-learning and to build collaborative, learner-centred, versatile network models for primary school-aged pupils. The resulting model will facilitate distance learning to extend education to rural, sparsely populated areas, and it will give a model of using mobile devices in language portfolios. This will promote regional equality and prevent exclusion. Working with portfolios provides the opportunity to develop mobility from a pedagogical point of view. It is important to study the pros and cons of mobile devices in producing artefacts on portfolios in e-learning and language learning settings. The current study represents a design-based research approach. The design research approach includes two important aspects concerning the current research: ‘a teacher as researcher’ aspect, which means there is the possibility to be strongly involved in developing processes and an obstacle-aspect, which means that problems while developing, are seen as a promoter in evolving the designed model, as apposed to negative results.