Kirkko sydämessä : Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaisten elämänvaiheissa 1900-luvulla

The Church in one s heart. The formation of religion and individuation in the lives of Ingrian Finns in the 20th century. Sinikka Haapaniemi University of Helsinki, Finland 302 pages The study falls within the sphere of religious views and the problematique of the life trajectory. The target group comprises those Finnish speakers (Ingrian Finns, Ingrians) living in what was historically Ingermanland and who in varying circumstances became scattered. These times were characterized by pressures for change due to societal reasons and reasons of war. In conditions of change external living conditions matters of religious conviction may assume new meaning and form. The examination focuses on sustaining personal faith in difficult life situations and on how crises affected religious views. Another level of scrutiny takes shape through the terminology of the analytic psychology of C.G. Jung. Individuation is deemed to occur as a cumulative process through the stages of life. The basic data for the study comprises interviews with twenty (20) natives of Ingria and their biographical narratives written in standard language. Many biographical accounts and memoirs serve as secondary data. The interviewees, who were largely selected at random, recounted their lives without questions formulated in advance. The study falls within the field of comparative religion and adheres to the principles of qualitative research practice and the case-study method. Effort was made to get to know each interviewee in the situation which his/her narrative presents. The aim is to pay attention to the interpretations given by the narrators of their various experiences and to understand their meanings on a personal level. The years during which the Ingrians were scattered, wandering and returning raise problems of survival. An individual s own initiative assumes individual forms and emphases. Religion was part of the narrators lives as one factor in the quality of life. Their religious thinking was influenced by both their home upbringing and the teaching of the Church. The interviewees took a serious attitude to the informative teaching of confirmation training. When there was no longer a church, it was claimed that the church travelled with them. Changed circumstances tested the validity of the teachings. The message of the Church institution persisted and helped them to preserve their traditions. A striving for unity and for the presence of a community emerged both in the form of ritual behaviour and in a predilection to sociability. Gradually, as they returned, the activity of the Church of Ingria began to revive. At the turn of the millennium the network of parishes was extensive and cultural activity flourished wherever the Ingrians settled in the postwar decades. Religion is part of the process of individuation. Examination of religion and individuation shows that religion remained an individual view, whose factual base was formed by Christianity and the tradition of the Church. Home upbringing served to orientate, but not to bind. With ageing the importance of independent thought is emphasized, for example in relation to confession, it did not pose a threat to individuality. Keywords: Life story, Religiosity, individuation, Ingrian, the Church of Ingria

Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaisten elämänvaiheissa 1900-luvulla. Sinikka Haapaniemi Helsingin yliopisto, Suomi 302 sivua Tutkimus kuuluu uskonnollisten katsomusten ja elämänkulun problematiikan aihepiiriin. Kohderyhmänä on historiallisella Inkerinmaalla elänyt ja sieltä 1900-luvun vaihtelevissa olosuhteissa hajaannukseen joutunut suomenkielinen (inkerinsuomalainen, inkeriläinen) väestö. Noita aikoja leimasi sekä yhteiskunnalliset että sotien aiheuttamat muutospaineet. Muuttuneiden ulkoisten olemisehtojen vallitessa vakaumukselliset tekijät voivat saada uutta merkitystä ja muotoa. Tarkastelu kohdistuu henkilökohtaisen uskon ylläpitoon vaikeissa elämäntilanteissa ja siihen, miten kriisit vaikuttavat uskonnollisiin katsomuksiin. Toinen tarkastelun taso muodostuu individuaation pohjalta C.G. Jungin analyyttisen psykologian terminologiaa hyödyntäen. Individuaation eli yksilöitymisen katsotaan tapahtuvan elämänvaiheiden myötä etenevänä prosessina. Tutkimuksen perusaineiston muodostaa kahdenkymmenen (20) syntyperäisen inkeriläisen haastattelut sekä niistä yleiskielelle kirjoitetut elämänkertomukset. Monet elämäkerta- ja muistelmateokset ovat sekundaariaineistoa. Pääosin satunnaisesti valitut haastateltavat ovat kertoneet elämästään ilman ennalta laadittua kysymys-vastaus formulointia. Tutkimus liittyy uskontotieteen alalle ja noudattaa laadullisen tutkimuskäytännön perusteita ja tapaustutkimuksen menetelmää. Jokainen haastateltava pyritään tuntemaan siinä tilassa, mitä hänen kertomuksensa tuo esille. Tavoitteena on kiinnittää huomiota kertojien erilaisille kokemuksille antamiin tulkintoihin ja ymmärtää niiden merkitykset henkilökohtaisella tasolla. Inkeriläisten hajaannus-, vaellus- ja paluuvuodet nostavat esiin selviytymisen ongelmat. Omatoiminen yritteliäisyys saa yksilöllisiä muotoja ja korostuksia. Kertojien elämään uskonto on liittynyt yhtenä elämänlaadun tekijänä. Uskonnolliseen ajatteluun on vaikuttanut sekä kotikasvatus että kirkon opetus. Rippikoulun tiedollisen aineksen omaksumiseen suhtauduttiin vakavasti. Kun kirkkoa ei enää ollut, sanotaan, että kirkko kulki mukana. Muuttuneet olosuhteet testasivat opetuksen pätevyyttä. Kirkkoinstituution sanoma oli säilynyt ja auttanut ylläpitämään perinteitä. Pyrkimys yhteyteen ja yhteisön läsnäolon kokemiseen tuli esille sekä riittikäyttäytymisen muodoissa että erilaisena prososiaalisuutena. Vähitellen paluumuuton myötä Inkerin luterilaisen kirkon toiminta alkoi elpyä. Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa seurakuntaverkosto on laaja-alainen ja kulttuuritoimintaa harjoitetaan kaikkialla siellä, mihin inkeriläistä asutusta on sodan jälkeisinä vuosikymmeninä muodostunut. Uskonnolla on osansa yksilöitymisprosessissa. Uskonnon ja individuaation tarkastelu osoittaa, että uskonto on säilynyt yksilöllisenä katsomuksena, jonka faktisen perustan on muodostanut kristillinen usko ja kirkollinen traditio. Kotikasvatus on ollut orientoivaa, ei sitovaa. Ikääntymisen myötä itsenäisen ajattelun merkitys korostuu esimerkiksi suhteessa tunnustuksellisuuteen; se ei ole ollut uhka yksilöllisyydelle.