Knowledge through Discussion : An Interpretation of Epistemology in Plato's Meno

According to Meno s paradox we cannot inquire into what we do not know because we do not know what we are inquiring into. There are many ways to interpret the paradox but the central issue about our ability to reach truth is a profound one. In the dialogue Meno, Plato presents the paradox and an outline of a solution which enables us to reach knowledge (epistēmē) through philosophical discussion. During the last century Meno has often been considered transitional between Socratic thinking and Plato s own philosophy, and thus the dialogue has not been adequately interpreted as an integrated whole. Therefore the distinctive epistemology of the dialogue has not gained due notice. In this thesis the dialogue is analysed as an integrated whole and the philosophical interpretation also takes into account its dramatic features. The thesis emphasises the role of language and definitions in acquiring knowledge. Among the results concerning these subjects is a new interpretation of Socrates s defintion of shape (schēma). The theory of anamnēsis all learning is recollection in the Meno is argued to answer the paradox philosophically although Plato s presentation also contains playful and ironic elements. The background of the way Plato presents his case is that he appreciated the fact that no argument can plausibly demonstrate that argumentation is able to reach truth. In the Meno, Plato makes the earliest explicit distinction between knowledge and true belief in the history of Western philosophy. He also gives a definition of knowledge which is the basis of the so called classical definition of knowledge as justified true belief. In the Meno, true beliefs become knowledge when someone ties them down by reasoning about the explanation. The analysis of the epistemology of the dialogue from this perspective gives an interpretation which integrates the central concepts of the epistemology in the dialogue elenchos, anamnēsis and hypothetical inquiry into a unified whole which contains a plausible argument according to which the ignorant can reach knowledge through discussion. The conception that emerges by such an analysis is interesting both from the point of view of current interests and that of the history of philosophy. The method of knowledge acquisition in the Meno can, for example, be seen as a predecessor of modern scientific methods. The Meno is the earliest Greek mathematical text that has survived in its original form. The analysis presented in the thesis of the geometric passages in the dialogue provides new results both concerning Socrates s geometry lesson with the slave and the example presenting the hypothetical method. Concerning the latter, a new interpretation is presented. Keywords: anamnēsis, epistēmē, knowledge, Meno s paradox, Plato

Menonin paradoksin mukaan emme voi tutkia sitä mitä emme tiedä, koska emme tiedä mitä tutkimme. Paradoksin voi tulkita monella tavoin, mutta ydinkysymys siitä, kuinka puheemme, ajattelumme ja tietomme tavoittaa todellisuuden on syvällinen. Dialogissa Menon Platon esittää paradoksin ja pääpiirteet ratkaisusta, jonka mukaan voimme filosofisen keskustelun keinoin tavoittaa tietoa (epistēmē). Koska Menonia on tutkimuksessa viimeisen sadan vuoden aikana usein pidetty siirtymävai-heena sokraattisesta filosofiasta Platonin itsenäiseen ajatteluun, dialogia ei ole riittävästi tul-kittu itsenäisenä kokonaisuutena. Siksi dialogin omaleimainen tieto-oppi ei ole saanut ansait-semaansa huomiota. Tässä tutkimuksessa dialogia tarkastellaan itsenäisenä kokonaisuutena ja sen tieto-opin filosofisessa tulkinnassa otetaan aidosti huomioon myös draamalliset piirteet. Tutkimuksessa painotetaan kielen ja määritelmien merkitystä tiedonhankinnassa ja esitetään muun muassa uusi tulkinta Sokrateen muodon (skhēma) määritelmästä. Ajatuksen oppimisesta mieleen palauttamisena (anamnēsis-opin) tulkitaan olevan Platonin ensisijainen vastaus Menonin paradoksiin, vaikka esityksessä on leikillisiä ja ironisia piirteitä. Platonin esitystavan taustalla on se, että hän ymmärsi, ettei mikään perustelu voi uskottavasti todistaa, että perustelut tavoittavat totuuden. Menonissa Platon esittää ensimmäistä kertaa länsimaisen filosofian historiassa erottelun tiedon ja toden uskomuksen välillä. Hän esittää myös tähän erotteluun perustuvan tiedon määri-telmän. Sen mukaan tieto koostuu tosista uskomuksista, jotka joku on sitonut yhteen perustei-ta koskevalla päätelmällä. Tämä on ensimmäinen versio ns. klassisesta tiedon määritelmästä, jonka mukaan tieto on tosi, hyvin perusteltu uskomus. Dialogin tieto-opin analysointi tästä määritelmästä lähtien johtaa tulkintaan, jossa dialogin tieto-opin keskeiset osatekijät sok-raattinen kysely, anamnēsis-oppi ja hypoteettinen tutkiminen johtavat eheään kokonaisuu-teen. Se sisältää uskottavan argumentin sen puolesta, että tietämättömät voivat saavuttaa tie-toa keskustelemalla. Kokonaisuuden pohjalta syntyvä käsitys tiedosta ja sen hankinnasta on kiinnostava niin filosofian historian kuin nykyajan kysymystenkin näkökulmasta. Menonissa esitetty malli esimerkiksi ennakoi nykyaikaista käsitystä tieteellisestä tutkimuksesta. Menon on varhaisin alkuperäisessä asussaan meille säilynyt kreikkalainen matemaattinen teksti. Dialogissa esitettyjen geometristen jaksojen analyysi johtaa tutkimuksessa uusiin tu-loksiin sekä Sokrateen ja orjan geometrisessa oppimistuokiossa että hypoteettisen menetelmän esittelevässä geometrisessa esimerkissä. Avainsanat: anamnēsis, epistēmē, Menonin paradoksi, Platon, tieto