Local Politicizations : A Comparison of Finns and French Practicing Democracy

This study examines how do the processes of politicization differ in the Finnish and the French local contexts, and what kinds of consequences do these processes have on the local civic practices, the definitions and redefinitions of democracy and citizenship, the dynamics of power and resistance, and the ways of solving controversies in the public sphere. By means of comparative anthropology of the state , focusing on how democracy actually is practiced in different contexts, politicizations the processes of opening political arenas and recognizing controversy are analyzed. The focus of the study is on local activists engaged in different struggles on various levels of the local public spheres, and local politicians and civil servants participating in these struggles from their respective positions, in two middle-size European cities, Helsinki and Lyon. The empirical analyses of the book compare different political actors and levels of practicing democracy simultaneously. The study is empirically based on four different bodies of material: Ethnographic notes taken during a fieldwork among the activities of several local activist groups; 47 interviews of local activists and politicians; images representing different levels of public portrayals from activist websites (Helsinki N=274, Lyon N=232) and from city information magazines (Helsinki-info N=208, Lyon Citoyen N= 357); and finally, newspaper articles concerning local conflict issues, and reporting on the encounters between local citizens and representatives of the cities (January-June in 2005; Helsingin Sanomat N=96 and Le Progrès N= 102). The study makes three distinctive contributions to the study of current democratic societies: (1) a conceptual one by bringing politicization at the center of a comparison of political cultures, and by considering in parallel the ethnographic group styles theory by Nina Eliasoph and Paul Lichterman, the theory on counter-democracy by Pierre Rosanvallon and the pragmatist justification theory by Luc Boltanski and Laurent Thévenot; (2) an empirical one through the triangulation of ethnographic, thematic interview, visual, and newspaper data through which the different aspects of democratic practices are examined; and (3) a methodological one by developing new ways of analyzing comparative cases an application of Frame Analysis to visual material and the creation of Public Justification Analysis for analyzing morally loaded claims in newspaper reports thus building bridges between cultural, political, and pragmatic sociology. The results of the study indicate that the cultural tools the Finnish civic actors had at their disposal were prone to hinder more than support politicization, whereas the tools the French actors mainly relied on were frequently apt for making politicization possible. This crystallization is defined and detailed in many ways in the analyses of the book. Its consequences to the understanding and future research on the current developments of democracy are multiple, as politicization, while not assuring good results as such, is central to a functioning and vibrant democracy in which injustices can be fixed and new directions and solutions sought collectively.

Not in all Walks of Life? : Social Differences in Suicide Mortality

In Finland, the suicide mortality trend has been decreasing during the last decade and a half, yet suicide was the fourth most common cause of death among both Finnish men and women aged 15 64 years in 2006. However, suicide does not occur equally among population sub-groups. Two notable social factors that position people at different risk of suicide are socioeconomic and employment status: those with low education, employed in manual occupations, having low income and those who are unemployed have been found to have an elevated suicide risk. The purpose of this study was to provide a systematic analysis of these social differences in suicide mortality in Finland. Besides studying socioeconomic trends and differences in suicide according to age and sex, different indicators for socioeconomic status were used simultaneously, taking account of their pathways and mutual associations while also paying attention to confounding and mediatory effects of living arrangements and employment status. Register data obtained from Statistics Finland were used in this study. In some analyses suicides were divided into two groups according to contributory causes of death: the first group consisted of suicide deaths that had alcohol intoxication as one of the contributory causes, and the other group is comprised of all other suicide deaths. Methods included Poisson and Cox regression models. Despite the decrease in suicide mortality trend, social differences still exist. Low occupation-based social class proved to be an important determinant of suicide risk among both men and women, but the strong independent effect of education on alcohol-associated suicide indicates that the roots of these differences are probably established in early adulthood when educational qualifications are obtained and health-behavioural patterns set. High relative suicide mortality among the unemployed during times of economic boom suggests that selective processes may be responsible for some of the employment status differences in suicide. However, long-term unemployment seems to have causal effects on suicide, which, especially among men, partly stem from low income. In conclusion, the results in this study suggest that education, occupation-based social class and employment status have causal effects on suicide risk, but to some extent selection into low education and unemployment are also involved in the explanations for excess suicide mortality among the socially deprived. It is also conceivable that alcohol use is to some extent behind social differences in suicide. In addition to those with low education, manual workers and the unemployed, young people, whose health-related behaviour is still to be adopted, would most probably benefit from suicide prevention programmes.

Finnish and Austrian Wood Markets in a Changing Environment

At present the operating environment of sawmills in Europe is changing and there are uncertainties related in raw material supply in many countries. The changes in the operating environment of roundwood markets and the effects followed by these changes have brought up several interesting issues from the viewpoint of research. Lately new factors have been influencing the roundwood markets, such as increasing interest towards wood-based energy and implementation of new energy policies as well as changes in wood trade flows that affect the domestic markets in many countries. This Master’s thesis studies the adaptation ability of Finnish roundwood markets in a changing operating environment, aiming to produce an up-to-date analysis considering new development trends. The study concentrates on the roundwood markets from the viewpoint of sawmill industry since the industry is dependent on the functioning of the markets and sawmills are highly affected by the changes on the roundwood markets. To facilitate international comparison, the study is implemented by comparing Finnish and Austrian roundwood markets and analysing changes happening in the two countries. Finland and Austria share rather similar characteristics in the roundwood market structures, forest resources and forest ownership as well as production of roundwood and sawnwood. In addition they both are big exporters of forest industry products. In this study changes in the operating environment of sawmill industry both in Finland as well as in Austria are compared to each other aiming to recognise the main similarities and differences between the countries. In addition both development possibilities as well as challenges followed by the changes are discussed. The aim of the study is to define the main challenges and possibilities confronted by the actors on the markets and also to find new perspectives to approach these. The study is implemented as a qualitative study. The theoretical framework of the study describes the operating environment of wood markets from the viewpoint of the sawmill industry and represents the effects of supply and demand on the wood markets. The primary research material of the study was gathered by interviewing high level experts of forestry and sawmill industry in both Finland and Austria. The aim was to receive as extensive country specific viewpoint from the markets as possible, hence interviewees represented different parties of the markets. After creating country-specific profiles based on the theoretical framework a cross-country comparison was implemented. As a consequence the main similarities and differences in the operating environment and on the roundwood markets of Finland and Austria were recognized. In addition the main challenges and possibilites were identified. The results of the study offer a wide analysis regarding the main similarities and differences of the wood markets of Finland and Austria and their operating environments as well as concerning challenges and possibilities faced on the markets.

Leuconostoc spoilage of refrigerated, packaged foods

Leuconostoc spp. are lactic acid bacteria (LAB) implicated in food spoilage, especially on refrigerated, modified atmosphere packaged (MAP) meats. The overall aim of this thesis was to learn more about Leuconostoc spp. as food spoilage organisms with a focus on commercial products where LAB spoilage is considered a problem and the main factor limiting shelf-life. Therefore, we aimed to identify Leuconostoc spp. involved in food spoilage, as well as to characterise the spoilage reactions they caused and their contamination sources during poultry meat processing. In addition, we examined the distribution of strains of Leuconostoc gasicomitatum in different food commodities. Finally, we analysed the genome content of L. gasicomitatum LMG 18811 with a special focus on metabolic pathways related to food spoilage. The findings show that Leuconostoc gelidum and L.gasicomitatum were responsible for the discoloration and off-odours developed in beef steaks. Together with Leuconostoc mesenteroides, these Leuconostoc spp., also cause spoilage of vegetable sausages. In contrast, we showed that Leuconostoc spp. are not important for the shelf-life or quality of non-marinated broiler products although, in marinated broiler fillet products, Leuconostoc spp., L.gasicomitatum in particular, are considered spoilage organisms. Furthermore, the findings of the contamination survey we carried out in a poultry processing plant indicated that spoilage Leuconostoc spp. are derived from the processing environment rather than from the broilers, and that air movement distributes psychrotrophic spoilage LAB, including leuconostocs, and has an important role in meat contamination during poultry processing. Pulsed-field gel electrophoresis (PFGE) based genotyping of L. gasicomitatum strains demonstrated that certain genotypes are common in various meat products. In contrast, genotypes associated with meat were not recovered in vegetable-based sources. This suggests that these two food categories either become contaminated with, or favour the growth of different genotypes. Furthermore, the results indicated that the meat processing environment contributes to L. gasicomitatum contamination as certain genotypes were repeatedly identified from products of the same processing plant. Finally, the sequenced and annotated genome of L.gasicomitatum LMG 18811 allowed us to identify the metabolic pathways and reactions resulting in food spoilage.

Opetussuunnitelmat puntarissa : Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000 kasvatusnäkemyksen ja -ideologian näkökulmasta

The present study compares educational views and ideologies, especially concerning children, childhood and learning, found within two documents guiding early childhood education in Finland, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 and Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000. These documents are also available in English, titled The National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care in Finland 2000 and The Core Curriculum for Pre-school Education in Finland 2005. The method used in the study was a slightly applied Bereday´s comparative method. Both documents talk of the child as weak but also as active and able to learn and develop. The child was also social, emotional and individual in both documents. In Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 parents and social networks were emphasised more than in Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000. Views regarding learning were mainly constructive. The aim of Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000 seemed to be in preparing children to adulthood, whereas in Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 the childhood had an intrinsic value. Applying Davies division, both documents were found to represent mainly romantic ideology, but conservative ideology could also be recognised, especially when the views about children and childhood were under examination. Revisionistic ideology was more apparent in Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000 than in Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, while democratic ideology was more dominant in the latter. Although there was a strong cohesion between these two guiding documents regarding educational views and educational ideologies, there were some traces to be found in Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000 that pointed towards primary school tradition.

What should I think; How should I feel? : The balancing of personal experiences and social norms in the outgroup attitude formation of youth

The present study focused on the associations between the personal experiences of intergroup contact, perceived social norms and the outgroup attitudes of Finnish majority and Russian-speaking minority youth living in Finland. The theoretical background of the study was derived from Allport s (1954) theory of intergroup contact (i.e., the contact hypothesis), social psychological research on normative influences on outgroup attitudes (e.g., Rutland, 2004; Stangor and Leary, 2006) and developmental psychological research on the formation of explicit (deliberate) and implicit (automatically activated) outgroup attitudes in adolescence (e.g., Barrett, 2007; Killen, McGlothlin and Henning, 2008). The main objective of the study was to shed light on the role of perceived social norms in the formation of outgroup attitudes among adolescents. First, the study showed that perceived normative pressure to hold positive attitudes towards immigrants regulated the relationship between the explicit and implicit expression of outgroup attitudes among majority youth. Second, perceived social norms concerning outgroup attitudes (i.e., the perceived outgroup attitudes of parents and peers) affected the relationship between intergroup contact and explicit outgroup attitudes depending on gender and group status. Positive social norms seem to be especially important for majority boys, who need both pleasant contact experiences and normative support to develop outgroup attitudes that are as positive as girls attitudes. The role of social norms is accentuated also among minority youth, who, contrary to majority youth with their more powerful and independent status position, need to reflect upon their attitudes and experiences of negative intergroup encounters in relation to the experiences and attitudes of their ingroup members. Third, the results are indicative of the independent effects of social norms and intergroup anxiety on outgroup attitudes: the effect of perceived social norms on the outgroup attitudes of youth seems to be at least as strong as the effect of intergroup anxiety. Finally, it was shown that youth evaluate intergroup contact from the viewpoint of their ingroup and society as a whole, not just based on their own experiences. In conclusion, the outgroup attitudes of youth are formed in a close relationship with their social environment. On the basis of this study, the importance of perceived social norms for research on intergroup contact effects among youth cannot be overlooked. Positive normative influences have the potential to break the strong link between rare and/or negative personal contact experiences and negative outgroup attitudes, and norms also influence the relationship between implicit and explicit attitude expression.

Italian ja Veneton läänin kolmas sektori. Maaraportti maaseutualueiden palvelutuotannon haasteista ja hyvistä käytännöistä.

Tiivistelmä Maaraportin tavoitteena on luoda yleiskatsaus Italian kolmanteen sektoriin ja tutkimus kohdistuu erityisesti Pohjois-Italiassa sijaitsevan Veneton läänin kolmannen sektorin palvelutuotantoon. Raportissa tarkastellaan erityisesti kolmannen sektorin ja julkisen palvelutuotantosektorin sekä julkishallinnon toiminnallisia suhteita. Kolmannen sektorin mahdollisuuksia vastata maaseutualueiden palvelujen tarjonnan haasteisiin on pyritty analysoimaan. Italia on julkishallinnon ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kannalta tarkasteltuna nykytilanteessa mielenkiintoinen testilaboratorio koko Euroopan mittakaavassa johtuen maan historiallisista, kulttuuri-sista, kieli- ja maantieteellisistä sekä itse väestöpohjan tarjoamista haasteista. Italiasta ei voida puhua yhden homogeenisen valtiokäsitteen alla, koska maa toimii kulttuurisista perinteistään johtuen kolmella eri nopeudella. Itse valtio käsitettäkin tulkitaan Italiassa monin eri tavoin pohjautuen ”valtiona” nähdyn organisaation käytännön funktioon sitoutuneena alueellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Teollinen, dynaaminen yritysten varakas Pohjois-Italia henkilöityneenä Milanoon, hallinnon ja kulttuurin leimaama Keski-Italia kiteytyneenä ikuiseen kaupunkiin Roomaan ja Napolin alapuolinen Etelä-Italia, joka painii ”järjestelmässä sisällä olevan järjestelmänsä” kanssa eivät ole koskaan muodos-taneet oikeasti yhtenäistä Italian valtiota. Italiassa erillisinä itsehallinnollisina alueina toimivat lääneiksi luettavat Sisilia, Trentino Alto-Adige, Val di Aosta, Sardegna ja Friuli-Venezia Giulia, mikä lisää hallinnollista kirjavuutta. Viimeisten vuosien aikana Italian julkishallinto on ollut jatkuvassa transitiotilassa yrittäessään kohdata uudistumisen vaateita globalisoituvassa maailmassa. Italiassa on meneillään hidas siirtyminen liittovaltiomaiseen järjestelmään ja jopa syvempään paikallisuuteen. Massiivinen ja raskas julkishallintokoneisto neljällä eri tasolla (valtio - lääninhallinnolliset alueet - vahvat maakunnat - kunnat) on erittäin hankalasti modernisoitavissa, mutta poliittinen tahtotila on vaihtumassa klassista vahvaa keskushallintoa kannattavasta ajattelutavasta hyväksymään federalistisia, alueellisia hallintoratkaisuja. Italiassa on herätty havaitsemaan, että ongelmien ratkaisu täytyy viedä itse alueille ja niiden ihmisille, koska unilateraalinen keskushallinnointitapa ei enää vastaa monikerroksisiin, moniulotteisiin alueellisiin haasteisiin. Jokaisella alueella on erilaiset lähtökohdat ongelmien ratkaisuihin myös globalisoitumisen asettamissa yhteisissä haasteissa. Kolmannen sektorin asema arvostettuna italialaisten kansalaispalvelujen täydentäjänä ja tuottajana alkaa olla nykypäivää. Kolmannen sektorin elintärkeä osuus uusien palvelutarpeiden tunnistamisessa on jo yleisesti tunnustettu tosiasia Italiassa. Vapaaehtoisjärjestöt toimivat eturivissä kansalaisten arkipäivässä ja pystyvät näin kanavoimaan ensimmäisinä sosiaalista kehityskulkua ja kohottamaan esiin erilaisia marginaalistenkin ryhmien tarpeita sekä vastaamaan niihin. Kolmas sektori laajentaa, tuottaa ja paikkaa paikallista julkista palvelutuotantoa. Ratkaiseva askel lainsäädännölliseltä kannalta on ollut rahoitusvirtojen ohjaaminen kolmannen sektorin ns. ONLUS-organisaatioille ja ONLUS-statuksen perustaminen vuonna 1997. Italiassa on 60 231.214 asukasta (31.7.2009) ja se on hallinnollisesti jakaantuneena 8 100 kuntaan. Suomessa vastaavat luvut ovat 5 350 712 asukasta ja 348 kuntaa (11/2009). Maantieteelliseltä kooltaan Italia ei eroa 301 338 km2:n pinta-alallaan paljonkaan Suomesta (338 424 km2). Väestömäärän erojen vuoksi Italiassa on keskimäärin 199,9 asukasta neliökilometrillä ja Suomessa 17,1. Maiden välinen suora vertailu ei ollut mittakaavaerojen vuoksi järkevää. Kuntien hallinnollinen rooli on Italiassa painotukseltaan erilainen kuin Suomessa. Suomessa kuntien vastuulla oleva sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutoimi eivät ole samassa laajuudessa italialaisten kuntien vastuulla vaan näiden toimialojen vastuulliset tahot ovat läänit terveydenhoitopiireineen sekä maakuntahallinto koulupiirien osalta. Italialaisten kuntien vastuualueet voivat myös vaihdella mittavasti perustuslaissa määriteltyjen perustoimien lisäksi. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu Koillis-Italiassa sijaitseva Veneton läänin alue, koska se on väkimäärältään lähes yhtä suuri kuin Suomi, 4 893 309 asukasta (31.3.2009). Kuntien lukumäärä on huimaava 581 kpl. Veneto on maantieteelliseltä alueeltaan pieni ja harvaan asuttua maaseutua on pinta-alasta melko niukasti. Pohjoisen osan vuoristoalueet karuine olosuhteineen muodostavat palvelutuotannollisesti haas-teellisen ympäristön, joka on verrattavissa suomalaisten maaseutualueiden tilanteeseen. Venetossa on omaksuttu Italian mittakaavassa innovatiivisia ratkaisuja julkishallinnon palvelutuotannon ja kolmannen sektorin toiminnan osalta. Veneton alue on luokiteltu maailman pienyritysintensiivisimmäksi alueeksi, mikä heijastuu myös alueen palvelutuotantoratkaisuissa. Raportti esittelee ensin Italian hallintoa, keskushallinnon, paikallishallinnon ja tutkimuksen asettelulle olennaisten kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Tämä on välttämätöntä, sillä kolmannen sektorin toiminta on Italiassa hyvin pitkälle lainsäädännöllä ohjattua ja rajattua. Kolmannen sektorin käsitteistöä, toimijoita, järjestäytymistä ja sen toimintaa säätelevää lainsäädäntöä esitellään tarkemmin. Veneton läänin osalta kolmanteen sektoriin perehdytään sekä hallinnon että toimijakentän näkökulmia tulkiten. Raportin lopussa esitellään kolmannen sektorin palvelutuotantoon ja hallinnointiin liittyviä case-esimerkkitapauksia.

Brain oscillatory responses, working memory and cognitive developmental stages in 11- and 14-year-old children: an ERD/ERS study

Aim: So far, most of the cognitive neuroscience studies investigating the development of brain activity in childhood have made comparisons between different age groups and ignored the individual stage of cognitive development. Given the wide variation in the rate of cognitive development, this study argues that chronological age alone cannot explain the developmental changes in brain activity. This study demonstrates how Piaget s theory and information on child s individual stage of development can complement the age-related evaluations of brain oscillatory activity. In addition, the relationship between cognitive development and working memory is investigated. Method: A total of 33 children (17 11-year-olds, 16 14-year-olds) participated in this study. The study consisted of behavioural tests and an EEG experiment. Behavioral tests included two Piagetian tasks (the Volume and Density task, the Pendulum task) and Raven s Standard Progressive Matrices task. During EEG experiment, subjects performed a modified version of the Sternberg s memory search paradigm which consisted of an auditorily presented memory set of 4 words and a probe word following these. The EEG data was analyzed using the event-related desynchronization / synchronization (ERD/ERS) method. The Pendulum task was used to assess the cognitive developmental stage of each subject and to form four groups based on age (11- or 14-year-olds) and cognitive developmental stage (concrete or formal operational stage). Group comparisons between these four groups were performed for the EEG data. Results and conclusions: Both age- and cognitive stage-related differences in brain oscillatory activity were found between the four groups. Importantly, age-related changes similar to those reported by previous studies were found also in this study, but these changes were modified by developmental stage. In addition, the results support a strong link between working memory and cognitive development by demonstrating differences in memory task related brain activity and cognitive developmental stages. Based on these findings it is suggested that in the future, comparisons of development of brain activity should not be based only on age but also on the individual cognitive developmental stage.

Jäsenten kokema edistyminen peliongelmasta toipumisessaan kolmessa virtuaalisessa Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmässä

Tässä tapaustutkimuksessa on seurattu kolmen virtuaalisen Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmän (PVP) ryhmäprosessien lisäksi ryhmien aktiivisimpien jäsenten toipumista sekä heidän kokemiaan hyötyjä eri PVP-ryhmissä ja eri ryhmätoiminnan vaiheissa. Aiempia tutkimuksia, jotka olisivat perustuneet samankaltaiseen tutkimusasetelmaan, ei aineistohaussa löytynyt. Aineistona tutkimuksessa on käytetty jäsenten palveluun lähettämiä ryhmätekstiviestejä. Menetelmiä ovat sisällön erittely sekä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Ryhmiä seuraamalla ja niitä toisiinsa vertaamalla on selvitetty, missä ryhmätoiminnan vaiheissa jäsenet ilmaisevat tyytyväisyyttään PVP-palvelua sekä oman ryhmänsä toimintaa kohtaan. Jotta PVP:ssä koettu hyöty olisi eroteltavissa muusta haetusta avusta, on myös tulkittu viestejä, joissa tästä muun avun hakemisesta puhutaan. On myös huomioitu aikaperspektiivi ja tulkittu, kannustavatko ryhmät muun avun hakemiseen ja missä ryhmätoiminnan vaiheessa muuta apua haetaan. Yksilötason sisällönanalyysi on toteutettu seuraamalla aktiivisten jäsenten viestejä ryhmätoiminnan alusta sen loppuun saakka. Viesteistä on tunnistettu jäsenten edistymistä niin Prochaskan ja DiClementen transteoreettisen muutosvaihemallin avulla kuin myös soveltamalla tutkijoiden luokitteluja siitä, miten virtuaalinen ryhmätuki voi edesauttaa yksilön toipumista. Tarkastelen, ovatko PVP-ryhmät edistäneet yksilöiden toipumista tutkijoiden määrittelemien teoreettisten mallien mukaisesti. Tulokset vahvistivat aiempia löydöksiä, joiden mukaan viestintä virtuaaliryhmissä keskittyy pääasiassa muutamalle aktiiviselle jäsenelle. Ryhmien aktiivisten vaiheiden pituudet vaihtelivat aktiivisimman ryhmän kahden–kolmen kuukauden elinkaaresta epäaktiivisimman ryhmän pariin viikkoon. Aktiivisessa vaiheessa jäsenet olivat tyytyväisimpiä palveluun, kokivat hyötyneensä palvelusta eniten ja he olivat optimistisimpia omasta toipumisestaan. Jäsenet olivat ohjattua ryhmää lukuun ottamatta suurin piirtein samalla lähtötasolla ja he olivat ryhmän alussa pääasiassa akuutissa pelaamisvaiheessa. Nopea ryhmän kokoaminen ja jäsenten samalla muutosvaiheen lähtötasolla oleminen edistivät aktiivista ryhmäkeskustelua. Seurantajäsenistä suurin osa edistyi PVP:hen osallistumisen aikana, ja monet kokivat PVP:n myötävaikuttaneen edistymiseensä. Viisi seurantajäsentä yhdeksästä ei pelannut lainkaan PVP:hen osallistumisen aikana. Kuitenkaan ei ole selvästi eroteltavissa, mikä on lopulta palvelun ansio, sillä myös muita apukeinoja käytettiin runsaasti. Aktiivisimmassa ryhmässä jäsenet raportoivat eniten muun avun hakemisesta, kehuivat eniten ryhmäänsä, ilmaisivat rakentavimmin kritiikkiä sekä olivat huolestuneimpia ryhmän aktiivisuuden laskusta. Edellä mainittu viittaa siihen, että aktiivisimman ryhmän jäsenet kokivat muihin ryhmiin verrattuna suurempaa koheesiota. Näyttäisi siltä, että ainakin tämän tyyppinen virtuaaliryhmätuki voi – monesta syystä johtuen – tarjota vain melko lyhytaikaista tukea. Moni jäsen kuitenkin kokee, varsinkin palvelun alussa, hyötyneensä tuesta. Vaikka ryhmässä tapahtuvat prosessit ovat pitkälti ennustamattomia, voitaneen virtuaaliryhmien toimintaa kuitenkin monella tavalla edistää. Tämän selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. Tapaustutkimukselle ominaiseen tapaan tuloksista on johdettu useita kehitysehdotuksia palvelun ylläpitäjille sekä pohdittu virtuaalisten vertaistukiryhmien sovellusmahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä kvalitatiivisen arviointitutkimuksen mahdollisuuksia.

Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehistön yksityiskirjastot ja sensuurin kieltämä kirjallisuus niissä 1800-luvun alkuvuosikymmeninä

Tutkimus luotaa 1800-luvun alkuvuosikymmenten Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehistön poliittisia asenteita sensuuri-ja painovapauskysymysten valossa. Sadan virkamiehistöön kuuluneen henkilön yksityiskirjastot ja niiden sisältämät mahdolliset sensuurin kieltämät nimikkeet on seulottu Kansalliskirjaston kokoelmissa olevista 1800- luvun kirjahuutokauppaluetteloista vertailemalla niitä Kansallisarkistossa säilytettäviin sensuuriviranomaisten kiellettyjen teosten listoihin. Tutkimuksen keskeisimmiksi teemoiksi nousevat näin poliittis- sekä kirjahistorialliset, kirjallista kulttuuria koskettelevat ulottuvuudet. Virkamiehistön yksityiskirjastot mahdollisine kiellettyine nimikkeineen on esitelty tilastollisen taulukoinnin avulla kirjastojen koon, virkamiehistön hallintoalan, rankiluokan sekä alueellisen identiteetin mukaan jaoteltuina. Vaikka lähdeaineiston perusteella on tämänkaltaisen poliittisväritteisen kirjallisen kulttuurin tavoittaminen osaksi ongelmallista, ovat huutokauppaluettelot systemaattisesta ja säännöllisestä luonteestaan johtuen merkittävää ja satunnaisten inventaarioluetteloiden ohella lähestulkoon ainoaa käsillä olevaa yksityiskirjastoja koskevaa lähdeaineistoa. Suomen 1800-luvun valtiolliseen asemaan liittyviä historiantulkintoja on tutkimuksen edetessä pyritty kuljettamaan rinnakkain; niitä ovat toisaalta suomalaisten käsitykset maansa perustuslaillisesta asemasta ja toisaalta venäläisten viranomaisten tulkinnat Suomen asemasta yleisvaltakunnallisessa viitekehyksessä. Tämän ohella tutkimusaihetta on lähestytty sen ajalliseeen kontekstiin olennaisesti kytkeytyvien yhteiskunta-ja historianfilosofisten teorioiden avulla. Ne ovat olleet myös tutkimuksen kohteena olleille aikalaisille relevantti henkinen ulottuvuus. Tämä on perusteltua, koska filosofista ja valtiotieteellistä kirjallisuutta on ollut kirjastoissa paljon. Etiikasta ja moraalista lähtevä vapauden ongelma on ollut yksi tämänkaltainen yhteiskuntafilosofinen kysymys. Tutkimuksessa aika ajoin esiin nouseva aatteellinen vertailu muiden Euroopan maiden oloihin laajentaa tutkimuksen historiallisen viitekehyksen osaksi 1800-luvun eurooppalaisen henkisen aatemaailman maisemaa. Tutkimuksen varovaiset johtopäätökset juontuvat erilaisista näkökulmista. Kiellettyjä nimikkeitä löytyi hieman yli 30 % kaikista virkamiehistön yksityiskirjastoista, mutta kiellettyjen nimikkeiden määrät osoittautuivat kirjastokohtaisesti laskettuna pienehköiksi. Ilmiön voi näin väittää olleen toisaalta marginaalista, mutta toisaalta konkreettinen osoitus poliittiseen vakaumukseen viittaavasta asennoitumisesta; sensuuria esimerkiksi saatettiin tulkita perustuslaillisuutta ja Aleksanteri I:n antaman hallitsijanvakuutuksen taustaa vasten. Kielletyn kirjallisuuden hankkiminen sensuurilaeista piittaamatta saattoi myös olla kamppailua hyvänä pidetyn yhteiskuntajärjestyksen puolesta järjestelmän epäkohtia vastaan. Keisaria kohtaan tunnettiin lojaalisuutta, mutta hänen hallitsemaansa järjestelmää edustavia sensuuriviranomaisia kohtaan välttämättä ei. Tässä kohdin Suomen tilanteella oli vastaavuutta Saksan oloihin, j o s s a nuorhegeliläiset halusivat muuttaa yhteiskuntaa ideaalimpaan suuntaan. Venäjän keisarikuntaan kuuluminen toi mukanaan maallista hyvää, mutta henkisen kulttuurin puolella orientoiduttiin pääasiassa länteen, ja pitäydyttiin Ruotsin ajan luomassa perinnössä. Yksi keskeinen tästä kummunnut valistusaatteen traditionaalinen arvo oli itsensä vapaa kehittäminen, joten sensuurikysymyksissä ajauduttiin väistämättä törmäyskurssille valtiopoliittisen ja kulttuurisen identiteetin ristipaineessa. Vaikka valtiopoliittinen identiteetti vaihtui vuoden 1809 jälkeen, ei kulttuurisen identiteetin kohdalla näin käynyt. Tätä kautta vahvistuu kokonaiskuva 1700-luvun historian ja Ruotsin ajan perinnön tärkeydestä 1800-luvun henkiselle kehitykselle etenkin kirjallisen kulttuurin saralla.

Yksityinen turvallisuus vai julkinen turvattomuus? Turvallisuuden yksityistämisen vaikutus turvallisuussektorin uudistukseen konfliktin jälkeisessä tilanteessa

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani turvallisuuden yksityistämisen vaikutuksia turvallisuussektorin uudistukseen konfliktin jälkeisessä tilanteessa. Turvallisuuden yksityistäminen on ilmiö, joka on saanut yhä enemmän huomiota kansainvälisen politiikan tutkimuksessa, ja se liitetään usein myös turvallisuussektorin uudistusta käsitteleviin tutkimuksiin. Yleensä turvallisuuden yksityistäminen nähdään uudistuksen kohteena tilanteessa, jossa yksityiset sotilas- ja turvallisuuspalvelut pyritään saamaan uudistuksen kautta valvonnan ja sääntelyn piiriin. Liberiassa yksityiset sotilas- ja turvallisuuspalvelut ovat kuitenkin olleet turvallisuussektorin uudistuksen toteuttajia, kun Yhdysvallat ulkoisti oman osuutensa Liberian turvallisuussektorin uudistuksesta yksityiselle sektorille. Tutkielman ensimmäinen tutkimustehtävä jakautuu kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Miten turvallisuuden yksityistäminen vaikuttaa turvallisuussektorin uudistuksen pääperiaatteisiin eli kokonaisvaltaisuuteen, paikalliseen omistajuuteen ja paikallisen kontekstin huomioimiseen? 2. Mitkä aikaisemmissa tutkimuksissa esitetyistä hypoteeseista turvallisuuden yksityistämisen eduista ja ongelmista saavat tukea Liberian tapauksessa? Lähestyn ensimmäistä tutkimustehtävää Liberian ja Sierra Leonen turvallisuussektorin uudistusten tapaustutkimuksilla, joiden aineistoina ovat uudistuksia käsittelevät aikaisemmat tutkimukset ja raportit. Vertaan Liberian tapausta Sierra Leonen tapaukseen, koska jälkimmäistä pidetään esimerkkinä onnistuneesta turvallisuussektorin uudistuksesta konfliktin jälkeisessä tilanteessa ja monet tapausten taustamuuttujista ovat samoja. Tällöin erojen voidaan olettaa johtuvan turvallisuuden yksityistämisestä. Tutkielman toinen tutkimustehtävä on Liberian ja Sierra Leonen turvallisuussektorin uudistusten tehokkuus- ja valvontaosa-alueiden kehityksen vertailu. Tähän tarkoitukseen kokosin oleellisista indikaattoreista ja indekseistä valtiokeskeisen turvallisuuden, inhimillisen turvallisuuden ja turvallisuuden hallinnan mittarit, jotka kuvaavat Liberian ja Sierra Leonen tilannetta vuosien 2003 ja 2008 välillä. Tapaustutkimuksista käy ilmi, että turvallisuussektorin uudistuksen pääperiaatteista erityisesti paikallisen kontekstin huomioimisessa oli Liberian tapauksessa puutteita. Uudistuksen ohjenuorana käytetty suunnitelma perustui enemmän taloudellisille laskemille kuin paikallisten tai alueellisten uhkien arvioinnille, ja lisäksi voidaan kyseenalaistaa yksityisten sotilas- ja turvallisuuspalveluiden käyttö uudistuksen toteuttajina alueella, joka on aikaisemmin kärsinyt palkkasotilaiden toiminnasta. Paikallisen omistajuuden suhteen ongelmat olivat Liberiassa ja Sierra Leonessa samoja. Liberian uudistuksen kokonaisvaltaisuuden ongelmat eivät liittyneet varsinaisesti yritysten käyttöön, vaan uudistuksen pilkkomiseen useiden eri toimijoiden välillä. Yksityistämisen perusteluna käytetty joustavuusargumentti saa tukea, mutta edullisuusargumentti horjuu, ja yksityisen sektorin käytön uutena etuna esiin nousi poliittisesti arkojen kysymysten, kuten vanhan armeijan demobilisoinnin, helpottuminen. Turvallisuuden yksityistämisen mahdollisista ongelmista turvallisuussektorin uudistuksessa nousee aineistosta selvimmin esiin päämies–agentti-ongelma, koska yrityksillä oli koko uudistusprosessin ajan enemmän tietoa kuin rahoittajavaltiolla ja kohdevaltiolla ja sitä kautta parempi neuvotteluasema. Turvallisuussektorin uudistuksen mittareilla Liberian ja Sierra Leonen kehitys näyttäytyy hyvin samanlaisena. Turvallisuuden yksityistämistä ei voida suoraan tulkita huonommaksi vaihtoehdoksi, jos Sierra Leonea pidetään esimerkkinä onnistuneesta uudistuksesta. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoinen havainto on Sierra Leonen kehityksen pysähtyminen tai jopa taantuminen vuoden 2004 jälkeen kaikilla tässä tutkielmassa käytetyillä mittareilla.

Philosophy as a Path to Happiness : Attainment of Happiness in Arabic Peripatetic and Ismaili Philosophy

The aim of the dissertation is to explore the idea of philosophy as a path to happiness in classical Arabic philosophy. The starting point is in comparison of two distinct currents between the 10th and early 11th centuries, Peripatetic philosophy, represented by al-Fārābī and Ibn Sīnā, and Ismaili philosophy represented by al-Kirmānī and the Brethren of Purity. They initially offer two contrasting views about philosophy in that the attitude of the Peripatetics is rationalistic and secular in spirit, whereas for the Ismailis philosophy represents the esoteric truth behind revelation. Still, they converge in their view that the ultimate purpose of philosophy lies in its ability to lead man towards happiness. Moreover, they share a common concept of happiness as a contemplative ideal of human perfection, which refers primarily to an otherworldly state of the soul s ascent to the spiritual world. For both the way to happiness consists of two parts: theory and practice. The practical part manifests itself in the idea of the purification of the rational soul from its bodily attachments in order for it to direct its attention fully to the contemplative life. Hence, there appears an ideal of philosophical life with the goal of relative detachment from the worldly life. The regulations of the religious law in this context appear as the primary means for the soul s purification, but for all but al-Kirmānī they are complemented by auxiliary philosophical practices. The ascent to happiness, however, takes place primarily through the acquisition of theoretical knowledge. The saving knowledge consists primarily of the conception of the hierarchy of physical and metaphysical reality, but all of philosophy forms a curriculum through which the soul gradually ascends towards a spiritual state of being along an order that is inverse to the Neoplatonic emanationist hierarchy of creation. For Ismaili philosophy the ascent takes place from the exoteric religious sciences towards the esoteric philosophical knowledge. For Peripatetic philosophers logic performs the function of an instrument enabling the ascent, mathematics is treated either as propaedeutic to philosophy or as a mediator between physical and metaphysical knowledge, whereas physics and metaphysics provide the core of knowledge necessary for the attainment of happiness.

Charred seeds in Mikkeli Orijärvi : A study of subsistence strategies of an Iron Age settlement in East Finland

In this study the over 350 macrofossil samples, containing over 2300 charred plant remains from an Iron Age settlement containing fossil fields in Mikkeli Orijärvi Kihlinpelto, were studied archaeobotanically. The aim was to get more information about subsistence strategies, especially agriculture and study differences in the plant combinations in the different structures and use the archaeobotanical theory to interpret these structures. The methodological question was to study the taphonomy of the charred plant material. The results gave a diverse impression of the agriculture and subsistence strategies of the settlement in Orijärvi, where barley was the most important cereal with rye, wheat and oat cultivated as minor crops. The arable weed assemblage indicates that the fields were situated in different kinds of soils and the crops were cultivated when different kind of weather conditions were prevailing. Ergot was found with the cereals, and it was growing on some of the arable crops and it also indicates wet climate. Hemp and flax were cultivated and wild plants were collected. The meadow and wetland plants found in the material derive most probably from animal fodder. Tubers of bulbous oat-grass were interesting, because they are usually found in graves. Comparison with other Iron Age settlements and graves indicates that the plant material found from the ancient field layers derives most probably from dwellings and graves, which were taken into cultivation.

Svekofennialaisen orogenian ylityönnön terminen mallinnus Itä-Suomen arkeeisella kratonilla

This study reviews the thermophysical properties of rocks and the lithosphere and describes a one dimensional thermal numeric model of hypothetical 20 km thick overthrust plate obtruded on to the Archeaen craton in the Svecofennian orogeny (1.92-1.77 Ga). The objective is to find out if the overthrust plate and its radiogenic heat sources were able to produce the thermal effects observed on the current erosion level of the Archaean craton. Heat transfer in lithosphere is assumed conductive, and advective heat transfer due to melting and melt transfer is supposed negligible. The study area is located in the Eastern Finland, approximately current Kainuu and Northern Karelia regions, east from the most active orogenic belt (Raahe-Ladoga zone), so that orogenic magmatism can be neglected. Physical parameters and boundary conditions for the model are from different earlier published sources: deep seismic profiles (rock variation in depth), laboratory measurements (heat production and conductivity of rocks), field measurements (heat flow densities), and pT(t) estimations from the Finnish precambrian to estimate the size and thickness of the sheet. Comparison of the modelling results to previous K-Ar datings and other pTt estimations show, that the effect of the overthrust sheet has been adequate (max. T 450°C at 4 kbar) to produce the K-Ar resetting ages measured from the Archaean bedrock at current erosion level. No other kind of thermal activation in lithosphere is required. Results show possibly very minor partial melting in upper middle crust underneath the overthrust sheet.

Arrested Drunk Drivers : Trends, social background, recidivism and mortality

The aim of this study was to examine the trends, incidence and recidivism of drunken driving during a 20-year period (1988 - 2007) using the data on all suspected drunken driving in this period. Furthermore, the association between social background and drunken driving, and the mortality of drunk drivers were studied by using administrative register data provided by Statistics Finland. The study was completely register-based. In 1989 - 1991, every year 30,000 drivers were suspected of drunken driving, but the number fell to less than 20,000 by 1994, during the economic recession. The changes in the arrest incidence of the youngest age groups were especially pronounced, most of all in the age group of 18 - 19-year olds. Even though the incidence among youth decreased dramatically, their incidence rate was still twice that of the general population aged 15 - 84 years. Drunken driving was associated with a poor social background among youth and working-aged men and women. For example, a low level of education, unemployment, divorce, and parental factors in youth were associated with a higher risk of being arrested for drunken driving. While a low income was related to more drunken driving among working-aged people, the effect among young persons was the opposite. Every third drunk driver got rearrested during a 15-year period, whereas the estimated rearrest rate was 44%. Findings of drugs only or in combination with alcohol increased the risk of rearrest. The highest rearrest rates were seen among drivers who were under the influence of amphetamines or cannabis. Also male gender, young age, high blood alcohol concentration, and arrest during weekdays and in the daytime predicted rearrest. When compared to the general population, arrested drunk drivers had significant excess mortality. The greatest relative differences were seen in alcohol-related causes of death (including alcohol diseases and alcohol poisoning), accidents, suicides and violence. Also mortality due to other than alcohol-related diseases was elevated among drunk drivers. Drunken driving was associated with multiple factors linked to traffic safety, health and social problems. Social marginalization may expose a person to harmful use of alcohol and drunken driving, and the associations are seen already among the youth. Recidivism is common among drunk drivers, and driving under the influence of illicit and/or medicinal drugs is likely to indicate worse substance abuse problems, judging from the high rearrest rates. High alcohol-related mortality in this population shows that drunken driving is clearly an indicator of alcohol abuse. More effective measures of preventing alcohol-related harms are needed, than merely preventing convicted drunk drivers from driving again.