Local Politicizations : A Comparison of Finns and French Practicing Democracy

This study examines how do the processes of politicization differ in the Finnish and the French local contexts, and what kinds of consequences do these processes have on the local civic practices, the definitions and redefinitions of democracy and citizenship, the dynamics of power and resistance, and the ways of solving controversies in the public sphere. By means of comparative anthropology of the state , focusing on how democracy actually is practiced in different contexts, politicizations the processes of opening political arenas and recognizing controversy are analyzed. The focus of the study is on local activists engaged in different struggles on various levels of the local public spheres, and local politicians and civil servants participating in these struggles from their respective positions, in two middle-size European cities, Helsinki and Lyon. The empirical analyses of the book compare different political actors and levels of practicing democracy simultaneously. The study is empirically based on four different bodies of material: Ethnographic notes taken during a fieldwork among the activities of several local activist groups; 47 interviews of local activists and politicians; images representing different levels of public portrayals from activist websites (Helsinki N=274, Lyon N=232) and from city information magazines (Helsinki-info N=208, Lyon Citoyen N= 357); and finally, newspaper articles concerning local conflict issues, and reporting on the encounters between local citizens and representatives of the cities (January-June in 2005; Helsingin Sanomat N=96 and Le Progrès N= 102). The study makes three distinctive contributions to the study of current democratic societies: (1) a conceptual one by bringing politicization at the center of a comparison of political cultures, and by considering in parallel the ethnographic group styles theory by Nina Eliasoph and Paul Lichterman, the theory on counter-democracy by Pierre Rosanvallon and the pragmatist justification theory by Luc Boltanski and Laurent Thévenot; (2) an empirical one through the triangulation of ethnographic, thematic interview, visual, and newspaper data through which the different aspects of democratic practices are examined; and (3) a methodological one by developing new ways of analyzing comparative cases an application of Frame Analysis to visual material and the creation of Public Justification Analysis for analyzing morally loaded claims in newspaper reports thus building bridges between cultural, political, and pragmatic sociology. The results of the study indicate that the cultural tools the Finnish civic actors had at their disposal were prone to hinder more than support politicization, whereas the tools the French actors mainly relied on were frequently apt for making politicization possible. This crystallization is defined and detailed in many ways in the analyses of the book. Its consequences to the understanding and future research on the current developments of democracy are multiple, as politicization, while not assuring good results as such, is central to a functioning and vibrant democracy in which injustices can be fixed and new directions and solutions sought collectively.

Tutkimuksessa selvitetään politisaation prosessien eroja Suomessa ja Ranskassa ja tarkastellaan paikallista kansalaistoimintaa, käsityksiä demokratiasta ja kansalaisuudesta ja näiden uudelleenmäärittelyä, vallan ja vastarinnan dynamiikkaa sekä ristiriitojen ratkomisen keinoja julkisuudessa. Politisaatioita poliittisen tilan avauksia ja ristiriitojen käsittelyyn nostamista analysoidaan vertailemalla konkreettisia demokratian käytäntöjä kahdessa paikallisessa kontekstissa. Keskiössä ovat paikalliset kansalaistoimijat ja poliitikot kahdessa keskisuuressa eurooppalaisessa kaupungissa, Helsingissä ja Lyonissa. Eri toimijoiden ja julkisuuden tasojen samanaikainen vertailu perustuu neljästä osasta koostuvaan empiiriseen aineistoon: etnografisiin kenttämuistiinpanoihin paikallisten aktivistiryhmien toiminnasta, paikallisten kansalaistoimijoiden ja poliitikkojen haastatteluihin, julkisuuden eri tasoilla paikallisyhteiskuntaa representoiviin kuviin aktivistiryhmien nettisivuilta ja kaupunkilehdistä (Helsinki-info ja Lyon Citoyen) sekä paikallisista kiistoista ja kansalaisten ja kaupunkien edustajien kohtaamisista raportoiviin sanomalehtiartikkeleihin (Helsingin Sanomat ja Le Progrès). Tutkimus tuottaa uutta tietoa kolmella tasolla: (1) käsitteellisesti nostamalla politisaation prosessit poliittisten kulttuurien vertaamisen keskiöön (2) empiirisesti yhdistämällä etnografista, haastattelu-, kuva- ja sanomalehtiaineistoa, joiden avulla demokratian käytäntöjä valotetaan eri tasoilla ja (3) menetelmällisesti kehittämällä visuaalisen aineiston kehysanalyysia ja julkisen oikeuttamisen analyysia vertailevan tutkimuksen tarpeisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisten kansalaistoimijoiden käytössä olevat kulttuuriset työkalut usein pikemminkin estivät kuin edistivät asioiden politisoimista, kun taas ranskalaisten toimijoiden pääasiassa hyödyntämät työkalut toistuvasti mahdollistivat poliittisen tilan avautumisen. Tätä kiteytystä tutkimuksen osat kuitenkin tarkentavat ja hienojakoistavat monin tavoin. Sen seuraukset demokratian kehityksen ymmärtämiselle ja tulevalle tutkimukselle ovat moninaiset: politisaatioprosessit eivät takaa hyvää lopputulosta, mutta ne ovat keskeinen edellytys toimivalle ja elävälle demokratialle, jossa epäoikeudenmukaisuuksia voidaan korjata ja uusia suuntia ja ratkaisuja etsiä kollektiivisesti.