Charred seeds in Mikkeli Orijärvi : A study of subsistence strategies of an Iron Age settlement in East Finland

In this study the over 350 macrofossil samples, containing over 2300 charred plant remains from an Iron Age settlement containing fossil fields in Mikkeli Orijärvi Kihlinpelto, were studied archaeobotanically. The aim was to get more information about subsistence strategies, especially agriculture and study differences in the plant combinations in the different structures and use the archaeobotanical theory to interpret these structures. The methodological question was to study the taphonomy of the charred plant material. The results gave a diverse impression of the agriculture and subsistence strategies of the settlement in Orijärvi, where barley was the most important cereal with rye, wheat and oat cultivated as minor crops. The arable weed assemblage indicates that the fields were situated in different kinds of soils and the crops were cultivated when different kind of weather conditions were prevailing. Ergot was found with the cereals, and it was growing on some of the arable crops and it also indicates wet climate. Hemp and flax were cultivated and wild plants were collected. The meadow and wetland plants found in the material derive most probably from animal fodder. Tubers of bulbous oat-grass were interesting, because they are usually found in graves. Comparison with other Iron Age settlements and graves indicates that the plant material found from the ancient field layers derives most probably from dwellings and graves, which were taken into cultivation.

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään Mikkelin Orijärven Kihlinpellon rautakautiselta asuinpaikka- ja muinaispeltokohteelta tutkittua yli 350 makrofossiilinäytettä, joista löytyi yli 2300 hiiltynyttä kasvinosaa. Työn tavoitteena on saada lisää tietoa toimeentulostrategioista, etenkin maataloudesta ja vertailla eri rakenteiden makrofossiilisisältöä toisiinsa ja käyttää arkeobotaanista teoriaa näiden rakenteiden tulkitsemiseen. Metodologisena kysymyksena on tarkastella hiiltyneen kasvimateriaalin tafonomiaa. Tulosten perusteella saatiin monipuolinen kuva Orijärven asuinpaikan maataloudesta ja elinkeinostrategioista. Monilukuisin viljakasvi on ollut ohra, jonka lisäksi on viljelty myös ruista, vehnää ja kauraa. Rikkaruohojen perusteella peltojen maaperä on vaihdellut ja viljelyä on harjoitettu monenlaisissa sääolosuhteissa. Materiaalista löytyi torajyvää, jonka isäntäkasvina on ollut jokin viljakasvi ja se osoittaa että ilmasto-olosuhteet ovat olleet kosteat. Paikalla on viljelty hamppua ja pellavaa ja alueelta on keräilty kasveja. Niitty- ja kosteikkokasvien siemenet viittaavat mitä todennäköisimmin kasvien käyttöön eläinten rehuna. Heinäkauran (Arrhenatherum elatius var. bulbosum) varsimukulat olivat kiinnostavia, koska niitä löydetään yleensä haudoista. Vertailu muihin rautakautisiin asuinpaikkoihin ja hautoihin osoitti, että muinaispelloista löytynyt kasvimateriaali mitä todennäköisimmin on peräisin viljelykäyttöön otetuista asumuksista ja haudoista.