526 resultados para työn kehittäminen
Resumo:
Organisaatioiden kehittäminen yhteiskunnallisen työnjaon muutoksessa –julkaisu esittelee kuvauksen yhteiskunnallisen työnjaon eli julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisen työnjaon muutosprosessissa syntyneiden hybridiorganisaatioiden (mm. tilaaja-tuottajamalli) ominaisuuksista. Toiseksi julkaisu esittelee kehittävän työntutkimuksen metodologian inspiroiman kehittämismenetelmän hybridilaboratorion, jota pilotoitiin Tampereen kaupungin päivähoidossa ja esiopetuksessa sekä Työvalmennussäätiö Tekevässä.. Hybridilaboratoriomenetelmän tavoitteena on kollektiivisesti paljastaa päätöksentekojärjestelmän rakenteita sekä luoda osallistumisen paikkoja perinteisiä hierarkiasuhteita ja organisaatiorajoja ylittävällä tavalla. Julkaisu on Yksityistämisen ja yhteisvastuun ylisektoraaliset vaihtoehdot –menetelmäkehitysprojektin loppuraportti ja sen kirjoittajat projektin tutkijoita Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksiköstä. Projekti toteutettiin kokonaisuudessaan Tykes-ohjelman rahoituksella.
Resumo:
Eläinlääkkeiden kehitys kokee nykyaikana huomattavia muutoksia. Perinteisesti 70 % eläinlääkkeistä on ollut tarkoitettu tuotantoeläimille, mutta lemmikkieläinten lääkkeiden kulutus kasvaa jatkuvasti. Transdermaalisen antotavan tärkeitä etuja ovat maksassa tapahtuvan LA:n alkureitin metabolian vähentäminen, noninvasiivisuus ja eläinten omistajan hoitomyöntävyyden parantaminen. Usein kuitenkin eläimille joudutaan käyttämään ihmiselle tarkoitettuja lääkkeitä sopivien eläinlääkkeiden puuttumisen takia Meloksikaami on oksikaamiluokkaan kuuluva, alun perin ihmiskäyttöön kehitetty, tulehduskipulääke jonka indikaatio 1990 luvun lopussa laajennettiin eläinkäyttöön. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää meloksikaamin preformulaation, jonka in-vitro transdermaalinen virtausnopeus on riittävän korkea meloksikaamin transdermaaliseen annosteluun sialle. Formulointi strategioiksi valittiin keräliuottimien, meloksikaamin liukoisuutta sekä ihon penetraatiota parantavien aineiden käyttö. Formulatioiden perimiaatiokokeita suoritettiin sian ihon preparaattien ja Franz diffusiosolujen avulla, joissa luovuttajakammiossa oli tutkittava formulaatio ja vastaanjottajakammiossa – PB 7,4/saliiniliuos. Sian ihon preparaatti oli valmistettu sian korvan ihosta. Valittujen keräliuottimien ja penetraatiota parantavien aineiden käyttö todettiin tehottomaksi keinoksi nostamaan transdermaalista virtausnopeutta. Tutkimuksen päämäärän saavuttamiseksi päätettiin syntesoida ja kokeilla Enhancer-S:ksi nimitettyä ainetta, joka sekä nostaa meloksikaamin liukoisuutta formulaatiossa että vaikuttaa ihon permeabiliteettiin. Permiaatiokokeiden jälkeen todettiin Enhancer-S apuaineen lisäävän meloksikaamin transdermaalista virtausnopeutta 22 μg/(h·cm2) asti. Todettu meloksikaamin virtausnopeuden taso riittää ylläpitämään 21,5 mg:n vuorokausiannoksen formulaation pinta-alan olevan 41 cm2 (6,4 cm x 6,4 cm).
Resumo:
The modern food system and sustainable development form a conceptual combination that suggests sustainability deficits in environmental impacts and nutritional status of western populations. This study explores actors orientations towards sustainability by probing into social dynamics for sustainability within primary production and public consumption. If actors within these two worlds were to express converging orientations for sustainability, the system dynamics of the market would enable more sustainable growth in terms of production dictated by consumption. The study is based on a constructivist research approach with qualitative text analyses. The findings were validated by internal and external food system actors and are suggested to represent current social dynamics within Finnish food system. The key findings included primary producers social skilfulness, which enabled networking with other actors in very different paths of life, learning in order to promote one s trade, and trusting reflectively in partners in order to expand business. These activities extended the supply chain in a spiral fashion by horizontal and vertical forward integration, until large retailers were met for negotiations on a more equal basis. This mode of chain level coordination, typically building around the core of social and partnership relations, was coined as a socially overlaid network, and seen as sustainable coordination mode for endogenous growth. The caterers exhibited more or less committed professional identity for sustainability within their reach. The facilitating approaches for professional identities dealt successfully with local and organic food in addition to domestic food, and also imported food. The co-operation with supply chains created innovative solutions and savings for the business parties to be shared. There were also more complicated identities as juggling, critical and delimited approaches for sustainability, with less productive efforts due to restrictions such as absence of organisational sustainability strategy, weak presence of local and organic suppliers, limited understanding about sustainability and no organisational resources for informed choices for sustainability. The convergence between producers and caterers existed to an extent allowing suggestion that increased clarity about sustainable consumption and production by actors could be constructed using advanced tools. The study looks for introduction of more profound environmental and socio-economic knowledge through participatory research with supply chain actors. Learning in the workplace about food system reality in terms of supply chain co-operation may prove to be a change engine that leads to advanced network operations and a more sustainable food system.
Resumo:
Tutkimus tarkastelee verkostoanalyyttisen tapaustutkimuksen muodossa miten hiljaista tietoa tutkimuksen kohteena olevan julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaation (Liikenteen turvallisuusviraston llmailutoimiala) sosiaalisissa verkostoissa jaetaan, miten sitä kyetään hyödyntämään ja miten verkostoissa syntyvän ja siirtyvän tiedon hyödynnettävyyttä voitaisiin kokonaisvaltaisemmalla johtamisella parantaa. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tieteellisesti tutkia miten sosiaalisten verkostojen analyysi on hyödynnettävissä hiljaisen tiedon siirtämisen tutkimisessa. Tarkoituksena on myös tarkastella hiljaisen tiedon muodostumisen ja siirtämisen mahdollisuuksia sosiaalisissa verkostoissa ja analyysin pohjalta luoda toimenpide-ehdotuksena menetelmät tiedon parempaan hyödyntämiseen ja jakamiseen organisaation sisällä, jotta organisaatio voi resurssitehokkaammin tukea henkilöstöönsä sitoutuneen tiedon siirtymistä sen sosiaalisten rakenteiden kautta. Tutkimuksen aineistona on organisaation sosiaalista verkostoa hahmottava kvantitatiivinen verkostoaineisto, joka on kerätty kyselyn avulla. Hiljaisen tiedon käsitteellistämisen osalta tutkimuksessa on erityisesti tukeuduttu Polanyin (1959, 1967), sekä Nonakan ja Takeuchin teorioihin (1995). Verkostoanalyysin ja sosiaalisten verkostojen teoreettisen tarkastelun osalta tutkimus perustuu erityisesti Granovetterin (1973), Krackhardtin (1992) ja Hansenin (1999) tutkimuksiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisaation sosiaalisten verkostojen analysoiminen tukee hyvin hiljaisen tiedon jakamisen ja siirtämisen käytännön kehittämistyötä. Kohdeorganisaatiossa tehty verkostoanalyysi osoittaa, että rakenteellisesti organisaation sisäiset sosiaaliset vuorovaikutusverkostot eivät tarjoa kovinkaan vahvoja kanavia tiedon siirtoon eri osastojen ja yksiköiden välillä, sillä tulosten mukaan parhaiten hiljaisen tiedon siirtymisen mahdollistavat vahvat, luottamukselliset ja vastavuoroiset siteet ovat melko vähäisiä. Osastojen ja yksiköiden sisällä puolestaan tiedon siirtymiselle on sosiaalisten verkostojen rakenteen puolesta parempi mahdollisuus, sillä suhteet ovat pääosin toimijoiden välillä kohtuullisen tiheät ja vahvat. Tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että toimijat ovat verkostoissa toisiinsa yhteydessä melko heikkojen siteiden kautta ja valtaosaltaan organisaation tekemisissä olo myös perustuu puhtaasti työasioiden hoitamiseen. Työasioihin liittyvän tekemisissä olon osalta kaikilla osastoilla keskeisimpien henkilöiden joukossa ovat esimiehet. Puhtaasti ystävyyssuhteisiin liittyvässä tekemisissä olossa keskeisiksi nousevat aivan eri toimijat, ja osin henkilöt, jotka ovat melko epäkeskeisessä asemassa omalla osastollaan. Esimiehet puolestaan sijoittuvat pääosin verkoston laitamille. Verkostoanalyysin tuloksiin pohjautuvassa toimenpidesuosituksessa hiljaisen tiedon paremman jakamisen keinoista tutkimuksessa on nostettu esiin seuraavia osa-alueita: organisaation palkitsemis-, koulutus- ja perehdyttämisjärjestelmien kehittäminen tiedon siirtämisen motivoinnin näkökulmasta, työn organisoinnin kehittäminen sekä tiedon siirtämisen ja jakamisen mahdollisuuksien kehittäminen tietojärjestelmissä sekä muodollisessa ja epämuodollisessa kanssakäymisessä. Lisäksi huomiota on kiinnitetty organisaatiokulttuurin ja luottamuksen vaikutuksiin.
Resumo:
The operation environment in the roundwood trade in Finland in the 1990’s include several changes. They are changes in the structure of non-industrial private forest (NIPF) ownership, forest taxation, in forest legislation, in price recommendation agreement, diminishing resources of forestry extension services, etc. At the same time, the roundwood demand has been rising. All these developments cause uncertainty in wood procurement organisations, and call for research to find out how to adapt into the changing environment. The objective of this study is to produce information for roundwood purchasing planning and cus-tomer satisfaction management to be used by Stora Enso Metsä Customer Service, Helsinki. For this pur-pose, data needs to be gathered about the urban NIPFs and their forest estates, behaviour related to forestry and timber-selling, customer satisfaction in their latest timber selling transaction, and their opinions about Enso’s new customer service office and its service concept. To fulfil the objective of the study, a NIPF -owner -survey (N=1064, response rate 39,7%) was con-ducted in October 1998-January 1999. The sample was made on the basis of the marketing database of Stora Enso Oyj Forest Customer Service in Helsinki. In planning the frame of reference of the empirical study, the model of service quality by Grönroos was applied. The following aspects were included in the 7-page questionnaire: demographic, sosio-economic and forest estate background, relation to the forest service supply, behaviour related to forestry, timber-selling motives and behaviour, last contact organisation and its image in forestry business, expectations and percep-tions in the latest timber-selling transactions, and behavioural intentions. The results revealed that the share of women, pensioners and academically educated people among forest owners was quite high. The majority of the forest estates of the metropolitan forest owners were situ-ated in the provinces of South Finland and East Finland. The average forest estate area was considerably smaller than in a previous study. Economic and recreational objectives were most important in the use of forests. Forest Associations were involved in half of the roundwood sales transactions of the respondents in the metropolitan area. The wood quantity of transactions was considerably higher than the average in the whole country. Bank-organised forest-related activities, taxation infos and trips to the forest were the most popular activities. Among the services, silvicultural advices were needed mostly and stub treatment least. Brochure material related to stumpage timber sales and taxation were considered most important compared to material related to delivery sales. The service expectations were at highest for women and they were less satisfied with the service than men. 2nd and 3rd generation residents of the metropolitan area thought about the new customer service concept more positively than the 1st generation residents. Internet users under 60 years thought more positively about new satellite picture-based woodlot search concept. Cross-tabulation of factor scores against background variables indicated that women with relatively low education level a greater need to sell roundwood than entrepreneurs, white-collar workers and directors, and Internet users. Suspiciousness towards timber procurement organisations was relatively strong among women and those whose forest income share of the total income was either null or over 20 %. The average customer satisfaction score was negative in all nine questions. Statistical differences be-tween different companies did not exist in the average satisfaction scores. Stora Enso’s Helsinki forest cus-tomer service could choose the ability to purchase all timber grades as its competitive advantage. Out of nine service dimension included in the questionnaire, in this particular service dimension, Enso’s Helsinki forest customer service’s score exceeded most all organisations’ average customer satisfaction score. On the basis of importance – performance matrix, advice and quidance could have been provided more to the forest owners in their latest timber–selling transaction.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Fazer Leipomot Oy:n tuotannon työntekijöiden hyvinvointia ja heidän työssään havaitsemiaan psykososiaalisia riski- ja kuormitustekijöitä. Taustalla oli organisaation ja työntekijän kehittäminen sekä työn mielekkyyden lisääminen. Työntekijän kuormituksesta johtuva stressi on myös yhteydessä työssäpysymisasenteeseen. Tutkimuksen avulla pyrittiin luomaan kehitysehdotuksia kohti terveempää organisaatiota. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla (n=12). Haastatteluiden pohjana toimi Maailman terveysjärjestö WHO:n luomat linjaukset psykososiaalisten riskien hallintaan (PRIMA–EF). Nämä teemat olivat työn sisältö, työmäärä ja –tahti, työaikamuoto, työn hallinta, työympäristö ja välineet, organisaatiokulttuuri ja toiminta, sosiaaliset suhteet, rooli organisaatiossa, työuran kehitys sekä työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Haastatteluilla pyrittiin kuvaamaan työntekijöiden tunteita kuormituksesta ja tuomaan esille kehitysehdotuksia kohti parempaa huomista. Teemahaastattelut analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten perusteella ”fazerilaisuutta” on edelleen havaittavissa ja Fazerilla on asioita, jotka ovat melko hyvin. Kuitenkin kehitettävää löytyy työntekijän kuormittuneisuuden parantamiseksi. Erityisesti esille nousivat arvostuksen tunne ja takaisinpäin viestintä. Lisäksi työntekijän motivoimiseksi ja sitouttamiseksi toivottiin lisää vaikutus- ja päätöksentekomahdollisuuksia. Vahvuuksia ilmeni muun muassa joustavuudessa ja työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Tuloksien luotettavuutta kuvaa muun muassa se, että Fazerin vuotuinen henkilöstökysely oli tuonut kyselylomakkeella esiin osittain samoja asioita. Fazerilla viihtyvyys on jo pitkään ollut hyvällä tasolla. Lisäksi työsuhteet ovat olleet ilmeisen pitkiä. Työympäristön nopea ja jatkuva muuttuminen ja työntekijöiden kasvava epävarmuus koettelevat työntekijöitä. Täten katseen suuntaaminen tulevaisuuteen sekä työntekijöiden hyvinvointiin ja työkykyyn panostaminen ovat tärkeässä roolissa. Fazer on vahva brändi, mutta huomio työntekijöiden kuormittuneisuuteen tulee jatkossakin olla osa Fazerin toimintaa.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä saa pitkän työuran tehneet sairaanhoitajat innostumaan työstään. Taustalla on yhteiskunnallinen tilanne, jossa työelämän vetovoimaisuuden lisääminen ja ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksaminen ovat keskeisiä poliittisia tavoitteita. Aihetta lähestytään positiivisesta psykologiasta lähtöisin olevan työn imun käsitteen avulla. Se on määritelty pysyväksi, ”myönteiseksi, tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaksi, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen työhön” (Hakanen 2009a, 9). Tutkimuksessa kysytään, voidaanko työn imua ymmärtää myös sosiologisesta näkökulmasta. Oletuksena on, että käsitteen taustalla on muutakin kuin psykologisesta perinteestä käsin jäsentyvää vaihtelua. Empiirisen aineiston muodostavan 11 sairaanhoitajan koko työuraa ja nykyistä työtä koskevat tiettyihin teemoihin ankkuroidut syvähaastattelut. Otosta poimittaessa on etsitty sellaisia haastateltavia, jotka kokevat kantavansa työn imua. Aineiston analyysitapana on käytetty matriisin avulla sovellettua kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Työn imua hahmotetaan analyysissä henkilöhistoriallisten haastatteluiden – menneen, nykyisen ja tulevan – kautta. Pyrkimyksenä on etsiä tarinoita mahdollisesti yhdistävää kulttuurista muotoa ja ymmärtää, mihin se perustuu. Analyysin nojalla vastuurationaalisuuden käsite (esim. Korvajärvi 1986) näyttäisi jäsentävän osan haastateltavien suhteesta työhönsä. Avain työn imun löytymiseen näissä tarinoissa on kuitenkin se, kuinka haastateltavilla on ollut henkilökohtainen halu mennä eteenpäin ja kykyä ratkaista ongelmia työuransa aikana ja nykyisessä työssään. Tämä havainto tulkitaan Max Weberin (1922; 1980) käsitteiden – arvorationaalisen ja päämäärärationaalisen toiminnan väliseen suhteen – avulla. Tulokseksi syntyy oletus siitä, että analyysin kohteena olevissa tarinoissa on kyse yhteisestä kulttuurisesta tarinasta siitä, millainen on hyvä ihminen, miten hyvä ihminen toteuttaa itseään työssä ja miten hän tekee työtään: tarmokkaasti, omistautuen ja uppoutuen. Henkilökohtainen halu mennä eteenpäin ja kyky ratkaista ongelmia nojaa sairaanhoitajien erityiseen eetokseen, kutsumustyöhön ja hoivan moraaliin tavalla, joka on rakenteellisesti yhtäläinen protestanttisuutta leimaavan yksilöllisen jumalasuhteen kanssa. Lisäksi analyysin perusteella esitetään, että työn imun edellytys on arvorationaalisen eetoksen lisäksi oikeanlainen, riittävät työn voimavarat sisältävä ympäristö, jossa hoitotyön keskeiset palkinnot on mahdollista saavuttaa. Tällöin palkkatyön sisältö kohtaa kulttuuriset lähtökohdat, ja tulos näkyy työn imuna. Keskeisimmät taustoittavat lähteet ovat Henriksson, Lea & Wrede, Sirpa (toim.) (2004a). Hyvinvointityön ammatit ja Hakanen, Jari (2009a). Työn imun arviointimenetelmä (Utrecht Work Engagement Scale). Sosiologisen tulkinnan kannalta tärkein teoreettinen lähde on Weber, Max (1980): Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki.
Resumo:
Tutkimuksen taustalla on väestön ikääntyminen ja iäkkäiden lisääntynyt lääkkeiden käyttö. Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä useita muutoksia, jotka voivat muuttaa lääkevastetta ja altistaa potilaan haittavaikutuksille. Iäkkäillä riski joutua sairaalaan lääkkeen haittavaikutuksen vuoksi on arvioitu olevan neljä kertaa suurempi kuin nuoremmilla. Monet lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset olisivat ehkäistävissä välttämällä iäkkäillä tiettyjä lääkeaineita. Iäkkäiden lääkehoitojen seurantaa ja arviointia varten on kehitetty erilaisia suosituksia sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda Suomen oloihin soveltuva, hoitajien koulutettuina käytettävissä oleva, avohoidon yli 65-vuotiaiden iäkkäiden lääkitykseen liittyviä riskejä arvioiva työkalu. Työkalun avulla voitaisiin löytää ne potilaat, joiden lääkitykseen liittyy paljon riskejä. Tutkimuksen aineistona olivat laaja kansainvälinen kirjallisuuskatsaus iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvistä tekijöistä sekä asiantuntijakommentoinnit, joiden perusteella luotiin alustava arviointityökalu. Alustava arviointityökalu validoitiin kolmikierroksisella Delfoi-menetelmällä. Delfoi-menetelmä on laadullinen konsensusmenetelmä, joka perustuu asiantuntijoiden arvioihin tutkittavasta asiasta. Kaksi ensimmäistä Delfoi-kierrosta mittasivat alustavan arviointityökalun kohtien soveltuvuutta ja kolmas kierros kohtien tärkeyttä arvioitaessa iäkkään lääkityksiin liittyviä riskejä. Tutkimuksen Delfoi-kierroksien vastaajiksi pyydettiin 33 geriatrian asiantuntijaa, joista vastaajiksi lupautui 11 lääkäriä, 3 proviisoria ja 4 sairaanhoitajaa. Delfoi-kierrosten tuloksia analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksen tuloksena saatu arviointityökalu käsittää 19 iäkkäiden lääkehoitoa arvioivaa kohtaa. Asiantuntijapaneelin mukaan kaikki arviointityökalun lääkitykseen liittyviä riskejä mittaavat kohdat ovat tärkeitä tai jokseenkin tärkeitä, joten työkalun voidaan olettaa olevan validi mitattaessa lääkitykseen liittyviä riskejä. Jatkotutkimuksissa työkalun käytettävyyttä sekä riskien mittaamiskykyä tulee testata sekä arviointityökalun käyttäjien että potilaiden keskuudessa. Kehitettyä työkalua voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi koulutustarkoituksissa sen varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi. Työkalun avulla iäkkäiden lääkehoitoa voidaan tulevaisuudessa toteuttaa entistä turvallisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.
Resumo:
Tämän tutkielman tutkimusongelmana on operatiivisen tilaus-toimitusprosessin ominaispiirteiden nimeäminen sekä kyseisen prosessin kehittäminen sesonkityyppisessä liiketoiminnassa. Tutkimuksen apuna käytetään prosessin uudelleensuunnittelun keskeisiä teorioita. Tutkielman tavoitteena on luoda viitekehys, jota voidaan soveltaa kehitettäessä tai uudelleen suunniteltaessa tilaus-toimitusprosessia erityisesti sesonkityyppisen liiketoiminnan parissa. Empiirisessä osuudessa testattiin viitekehyksen soveltuvuutta käytäntöön todellisen kohdetapauksen avulla. Tässä tutkimuksessa kehitettävänä oli toimeksiantajayrityksen Oyj Stockmann Abp:n ja sen yhteistyökumppanin Itella Logistics Oy:n välinen tilaus-toimitusprosessi. Useat organisaatiot kehittävät toimintojaan vain omista näkökulmistaan. Tämä johtaa siihen, että toimitusketjun jokainen osa optimoi vain omia toimintojaan ja lopulta asiakkaan tarpeet alkavat unohtua eikä ketjun toimintaa enää kehitetä asiakaslähtöisesti. Tästä syystä tilaus- ja toimitusprosessin kehittäminen tulee perustaa asiakaslähtöiseen prosessin analysointiin. Tässä tutkimuksessa painopistealueita ovat asiakkaalle arvoa tuottavat ja tuottamattomat toiminnot sekä informaation välityksen varmentaminen kaikilla prosessin tasoilla. Seikkaperäinen analysointi vaatii poikkeuksetta prosessin mallintamista ja tämän tueksi laadittavaa prosessia selittävää käsikirjaa. Teoreettisena lopputuloksena on tässä tutkimuksessa syntynyt viitekehys, joka perustuu näihin lähtökohtiin. Empiirisessä osassa todettiin, että tilaus-toimitusprosessia voidaan tehostaa minimoimalla useiden tietojärjestelmien aiheuttamaa ylimääräistä työntekoa. Käytännössä ongelmat ilmenivät järjestelmien rajapinnoissa, jonka takia useat tilaus-toimitusprosessiin liittyvät transaktiot oli syötettävä järjestelmään erikseen. Manuaalinen ja ylimääräinen työsuoritus lisäävät virheiden syntymisen mahdollisuutta, kuluttavat resursseja sekä lisäävät ihmisten työmäärää. Tutkimuksen kirjoittajan näkemyksen mukaan ihanne olisi, jos kaikki transaktiot tehtäisiin ainoastaan kerran yhdessä järjestelmässä. Tämä vaatii kuitenkin informaation vaihdannan lisäämistä, operatiivisten toimintojen uudelleen suunnittelua ja yhteistyön lisäämistä prosessin eri tasoilla.
Resumo:
Spectroscopy can provide valuable information on the structure of disordered matter beyond that which is available through e.g. x-ray and neutron diffraction. X-ray Raman scattering is a non-resonant element-sensitive process which allows bulk-sensitive measurements of core-excited spectra from light-element samples. In this thesis, x-ray Raman scattering is used to study the local structure of hydrogen-bonded liquids and solids, including liquid water, a series of linear and branched alcohols, and high-pressure ice phases. Connecting the spectral features to the local atomic-scale structure involves theoretical references, and in the case of hydrogen-bonded systems the interpretation of the spectra is currently actively debated. The systematic studies of the intra- and intermolecular effects in alcohols, non-hydrogen-bonded neighbors in high-pressure ices, and the effect of temperature in liquid water are used to demonstrate different aspects of the local structure that can influence the near-edge spectra. Additionally, the determination of the extended x-ray absorption fine structure is addressed in a momentum-transfer dependent study. This work demonstrates the potential of x-ray Raman scattering for unique studies of the local structure of a variety of disordered light-element systems.
Resumo:
The aim of this masters thesis was to examine subjective wellbeing and personal happiness. Empirical study of happiness is part of broader wellbeing reseach and is based on an idea that the best experts of personal wellbeing are the individuals themselves. In addition to perceptions of personal happiness, the aim was also to acquire knowledge about personal values and components personal happiness is based on. In this study, moving into certain community and the charesteristics of neigbourhood contributing happiness, were defined to represent these values. The object was, through comparative casestudy, to obtain knowledge about subjective wellbeing of the inviduals in two different residental areas inside metropolitan area of Helsinki. In comparative case study the intention usually is that the examined units represent spesific "cases" from something broader and therefore the results can be somehow generalized. Consequently the chosen cases in this study were selected due to their image of "urban village" and thus the juxtapositioning was constructed between secluded post-suburban village and more heterogeneous urban village better attached to excisting urban structure. The researh questins were formed as follows: Are there any differencies between the areas regarding the components personal happines is based on? Are there any differencies between the areas regarding the level of residents subjective wellbeing? Based on the residents assesments, what are the most important charesteristics of neigbourhood contributing personal happiness? The data used in order to gain aswers to these questions was obtained from internet-based survey questionnaire. Based on the data residents of post-suburban village Sundsberg seem to share highly family oriented set of values and actualizing these values is ensured with high income, wealth and secure work situation. Insteadt in Kumpula the components of happiness seem place more towards learning and personal developement, interesting leisure and hobbies and specially having an influence regarding communal decisions. Conserning subjective wellbeing of residents there can be seen some differencies as well. Personal life is experienced a bit more happier in Sundsberg than in Kumpula. People are more satified with their personal health and job satisfaction in Sundsberg and additionally feelings of loneliness, inadequancy and frustration are bit more common in Kumpula. Regarding the charesteristics of neigbourhood contributing happiness data suggests that key charesteristics of area are peacefulness and safely, good location and connections and proximity of parks and recreational areas. These charesteristics were concidered highly significant in both areas but they were experienced to actualize better in Kumpula. In addition to these components the residents in Kumpula were overall more satisfied with various charecteristics contiburing happiness in their residental area. Besides these attributes mentioned above residents in Kumpula emphasize also some "softer" elements connecting into social, functional and communal side of area. From Sundsberg point of view residental area best contributing happiness is child friendly and safe community based on likeminded people who share the same sosioeconomical situation. The results of this study can be linked back into the society and metropolitan area, which they were chosen from as a cases to be studied. The results can thereby be seen as an example of differentation of conditions of personal happiness between certain population segments. It is possible to detect an spatial dimetion to this process as well and thereby the results suggests that regional segmentation affects between high-ranking residental areas as well. Thereby the results of this reseach contributes to the debate on innovative, diverse and dynamic urban area and as well cohesion of metropolitan area and the society in whole.
Resumo:
Ihmisen ruuansulatuskanavan bakteeriston kehitys alkaa syntymästä, jolloin ensimmäiset bakteerit kansoittavat steriilin ruuansulatuskanavan. Bakteeristo kehittyy perimän, ympäristön ja varhaisen ruokavalion vaikutuksesta kohti monimuotoisempaa bakteeripopulaatiota. Aikuisen ruuansulatuskanavan normaalibakteeristo on varsin muuttumaton, mutta siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, terveydentila, ruokavalio ja antibioottien käyttö. Bakteeriston koostumus vaihtelee ruuansulatuskanavan eri osissa ja bakteerimäärä kasvaa kohti paksusuolta, ollen paksusuolessa ja ulosteessa peräti 1010-1012 pmy/ml. Suurin osa ruuansulatuskanavan bakteereista on anaerobeja. Ruuansulatuskanavan bakteeristo vaikuttaa muun muassa suoliston kehittymiseen ja hiilihydraattien ja proteiinien hajotukseen sekä toimii osana immuunipuolustusta. Sulfaattia pelkistävät bakteerit (SRB) ovat monimuotoinen ryhmä pääosin anaerobisia bakteereita, jotka käyttävät aineenvaihdunnassaan elektronin vastaanottajana sulfaattia muuttaen sen lopulta sulfidiksi. SRB:t ovat sopeutuneet useisiin erilaisiin ympäristöihin. Niitä tavataan mm. vesistöjen sedimenteissä sekä ihmisen ruuansulatuskanavassa. Ihmisen ruuansulatuskanavassa on SRB:ta n. 105-108 pmy/g, ja niitä on löydetty erityisesti anaerobisista osista kuten suun ientaskuista ja paksusuolesta. SRB:t voivat olla haitaksi ruuansulatuskanavalle tuottamansa sulfidin vuoksi, joka esiintyy vesiliuoksessa vetysulfidina. Tämän on havaittu olevan toksista suoliston epiteelisoluille. Viimeaikoina on kiinnostuttu sulfaatinpelkistäjien yhteydestä suoliston sairaustiloihin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD). Pro gradu -tutkimukseni tavoitteena oli kehittää PCR-DGGE- ja qPCR-menetelmät ulosteen sulfaattia pelkistävien bakteerien määritykseen. Kohdegeeninä menetelmänkehityksessä käytettiin dsrAB-geeniä, joka koodaa dissimilatorista sulfiitinpelkistysentsyymiä. dsrAB-geeni on sulfaatinpelkistäjille ominainen konservoitunut geenialue, johon perustuvia tutkimuksia ei vielä ole paljon ihmispuolelta. qPCR-menetelmä saatiin optimoitua herkäksi ja spesifiseksi käyttäen dsrA-geenispesifisiä alukkeita, mutta PCR-DGGE-menetelmää ei saatu optimoitua käytössä olleilla alukkeilla, jotka monistivat PCR-DGGE:ssa myös negatiivikontrollikantoja. Tutkittaessa qPCR:lla IBD:tä (Crohn ja ulseratiivinen koliitti) sairastavien lasten ja terveiden kontrollihenkilöiden ulostenäytteistä eristettyä DNA:ta, merkittävää eroa SRB-määrissä ei havaittu eri ryhmien välillä. Crohnin tautia sairastavien aktiivisen vaiheen ja oireettoman vaiheen näytteiden välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä ero (SRB-määrät; oireeton vaihe>oireellinen vaihe) (P <0,05).
Resumo:
M.A. (Educ.) Anu Kajamaa from the University of Helsinki, Center for Research on Activity, Development and Learning (CRADLE), examines change efforts and their consequences in health care in the public sector. The aim of her academic dissertation is, by providing a new conceptual framework, to widen our understanding of organizational change efforts and their consequences and managerial challenges. Despite the multiple change efforts, the results of health care development projects have not been very promising, and many developmental needs and managerial challenges exist. The study challenges the predominant, well-framed health care change paradigm and calls for an expanded view to explore the underlying issues and multiplicities of change efforts and their consequences. The study asks what kind of expanded conceptual framework is needed to better understand organizational change as transcending currently dominant oppositions in management thinking, specifically in the field of health care. The study includes five explorative case studies of health care change efforts and their consequences in Finland. Theory and practice are tightly interconnected in the study. The methodology of the study integrates the ethnography of organizational change, a narrative approach and cultural-historical activity theory. From the stance of activity theory, historicity, contradictions, locality and employee participation play significant roles in developing health care. The empirical data of the study has mainly been collected in two projects, funded by the Finnish Work Environment Fund. The data was collected in public sector health care organizations during the years 2004-2010. By exploring the oppositions between distinct views on organizational change and the multi-site, multi-level and multi-logic of organizational change, the study develops an expanded, multidimensional activity-theoretical framework on organizational change and management thinking. The findings of the study contribute to activity theory and organization studies, and provide information for health care management and practitioners. The study illuminates that continuous development efforts bridged to one another and anchored to collectively created new activity models can lead to significant improvements and organizational learning in health care. The study presents such expansive learning processes. The ways of conducting change efforts in organizations play a critical role in the creation of collective new practices and tools and in establishing ownership over them. Some of the studied change efforts were discontinuous or encapsulated, not benefiting the larger whole. The study shows that the stagnation and unexpected consequences of change efforts relate to the unconnectedness of the different organizational sites, levels and logics. If not dealt with, the unintended consequences such as obstacles, breaks and conflicts may stem promising change and learning processes.
Resumo:
The main purpose of this study was to provide a full account of the Christian social work carried out at the Tampere City Mission (TCM) as well as the Missions sphere of operations from the Second World War to the early 1970s, comprising a period of significant change. The study consists of charting the processes of change and connections within the activities of the TCM and how examining these were linked to the general tendencies of the period, in lay work, social work, professionalization and the representation of gender. The positioning of the activities is described on the basis of these tendencies. The main sources for the study were the archives of the Mission, for example the minutes of meetings, correspondences as well as annual reports, and the archives of its partners, such as the City of Tampere, the Evangelical Lutheran parishes of Tampere and the State Welfare Administration. The archives of the Helsinki, Turku and Stockholm Missions supplied comparison reference and other material. In particular, social welfare and Christian social work technical journals of were used as printed sources. The principal method used was the genetic method of historiology. The research subject was also evaluated from the point of view of third sector research in addition to that of professionalization studies and gender studies. By the beginning of the research period, the TCM had turned more and more dedicatedly into a multipurpose social service organization maintaining social services such as old people s homes and children´s homes. This development continued, even though new areas of activity emerged and older ones fell into disuse. Social innovations sprang up, marriage counseling being one of them. On the national level, the TCM pioneered the provision of sheltered industrial work for intellectually disabled persons as well as housing services for them. As new activities were initiated, they overlapped with the established ones, and the TCM handed some of its child protection functions over to the municipality, in accordance with the current adaptation theory. The use of its own property to produce ever-changing social services may be the reason why the association s work continued on with vitality. Functional networks and political aid in the field of social services also bolstered the association. As in other Nordic countries, nonprofit organizations served as partners rather than competitors, with the State establishing institutional welfare arrangements. In the 1960s the municipal takeover of social services impacted the TCM activities. Rules for government subsidies and municipal allowances were not well established; hence these funds were not easily available, making improvements difficult. The TCM was a community in which women had a relatively strong position and an opportunity to make a difference. Female staff were reasonably equal to men, and women worked as heads of a several institutions. Care work employed a number of men, which went against the traditional segregation of labour between the sexes. The TCM s operations were from early on very professionalized, and were developed with particular care. Keywords: Christian social work, third sector, professionalization, gender