Unraveling the helix of change : An activity-theoretical study of health care change efforts and their consequences

M.A. (Educ.) Anu Kajamaa from the University of Helsinki, Center for Research on Activity, Development and Learning (CRADLE), examines change efforts and their consequences in health care in the public sector. The aim of her academic dissertation is, by providing a new conceptual framework, to widen our understanding of organizational change efforts and their consequences and managerial challenges. Despite the multiple change efforts, the results of health care development projects have not been very promising, and many developmental needs and managerial challenges exist. The study challenges the predominant, well-framed health care change paradigm and calls for an expanded view to explore the underlying issues and multiplicities of change efforts and their consequences. The study asks what kind of expanded conceptual framework is needed to better understand organizational change as transcending currently dominant oppositions in management thinking, specifically in the field of health care. The study includes five explorative case studies of health care change efforts and their consequences in Finland. Theory and practice are tightly interconnected in the study. The methodology of the study integrates the ethnography of organizational change, a narrative approach and cultural-historical activity theory. From the stance of activity theory, historicity, contradictions, locality and employee participation play significant roles in developing health care. The empirical data of the study has mainly been collected in two projects, funded by the Finnish Work Environment Fund. The data was collected in public sector health care organizations during the years 2004-2010. By exploring the oppositions between distinct views on organizational change and the multi-site, multi-level and multi-logic of organizational change, the study develops an expanded, multidimensional activity-theoretical framework on organizational change and management thinking. The findings of the study contribute to activity theory and organization studies, and provide information for health care management and practitioners. The study illuminates that continuous development efforts bridged to one another and anchored to collectively created new activity models can lead to significant improvements and organizational learning in health care. The study presents such expansive learning processes. The ways of conducting change efforts in organizations play a critical role in the creation of collective new practices and tools and in establishing ownership over them. Some of the studied change efforts were discontinuous or encapsulated, not benefiting the larger whole. The study shows that the stagnation and unexpected consequences of change efforts relate to the unconnectedness of the different organizational sites, levels and logics. If not dealt with, the unintended consequences such as obstacles, breaks and conflicts may stem promising change and learning processes.

Suomalaisen julkisen terveydenhuollon kehittämisessä sovelletaan enenevästi teollisuuden toimintaperiaatteita. Teollisuustyön periaatteet voivat auttaa etenkin keskijohtoa työn suunnittelussa ja johtamisessa, mutta ne voivat olla liian kapea-alaisia sovellettaviksi terveydenhuoltoon. Terveydenhuollon kehittämisen seurauksia on vaikea ylipäätään tunnistaa ja useat hankkeet onkin todettu hyödyttömiksi. KM Anu Kajamaa Helsingin yliopistosta, Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksiköstä (CRADLE) haastaa väitöstutkimuksessaan terveydenhuollossa vallalla olevan suoraviivaisen johtamis- ja kehittämistavan. Terveydenhuollossa sovellettava kehittämisnäkemys on kaukana hoitotyön arjesta eikä Kajamaan mukaan yksin riitä terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseen ja muutoksen aikaansaamiseen. Hoitotyö on monimutkaista ja sisältää ennakoimattomia tilanteita. Asiakkaan ja työntekijöiden kannalta sujuvaa hoidon tuottamista vaikeuttaa se, että hoitoon osallistuvat tahot ovat fyysisesti eri paikoissa. Johtajat, kehittäjät ja työntekijät soveltavat keskenään erilaisia ajatusmalleja, mikä hankaloittaa kehittämistä. Terveydenhuollon kehittäminen vaatii uudenlaista, monimutkaisen kokonaisuuden huomioivaa otetta. Väitöstutkimus esittelee viisi esimerkkiä julkisen terveydenhuollon kehittämisestä ja kehittämisen seuraamuksista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2004-2010. Päätutkimuskohde on Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosasto, jossa Kajamaa toteutti vuonna 2006 kollegoittensa kanssa Työsuojelurahaston rahoittaman kehittämishankkeen. Henkilökunta ideoi hankkeessa uuden toimintamallin, minkä seurauksena osasto selvisi kriisistä. Muutos oli työyhteisön ekspansiivinen oppimisprosessi. Työntekijöiden työn hallintakyky, vastuunotto ja osaaminen parantuivat uuden toimintamallin myötä. Vuonna 2008 keskusleikkausosaston kaikki salit olivat täydessä toiminnassa, kun vuosina 2005 2006 ylimääräisiä salisulkupäiviä oli vuosittain noin sata. Henkilökunnan sairauspoissaolot vähenivät noin 30 % ja vuonna 2008 tehdyssä leikkaustoiminnan valtakunnallisessa vertaisarvioinnissa leikkaussalien käyttöaste oli valtakunnan korkein. Tutkimus osoittaa, että eri ammattiryhmiä osallistavat tutkimusavusteiset kehittämishankkeet tuovat terveydenhuoltoon sen kaipaamaa muutosta. Yhteisesti ideoidut ja jalkautetut johtamis- ja toimintatavat ja välineet osoittautuivat organisaatioiden kannalta yksittäisten prosessien kehittämistä kestävämmiksi ja hyödyllisemmiksi ratkaisuiksi. Ongelmien analysointi yhdessä, organisaation oppiminen ja työnjaon uudistaminen edistivät muutosta ja toiminnan tehostumista. Kehittämisen seuraamukset ilmenivät usein vasta pitkällä aikavälillä. Pitkäjänteinen kehittäminen ja hankkeiden silloittaminen toisiinsa tuotti myönteisiä kehittämistuloksia ja toi kehittämiseen kaivattua jatkuvuutta.