Social dynamics for sustainable food systems : Actors' orientations towards sustainability in primary production and public consumption

The modern food system and sustainable development form a conceptual combination that suggests sustainability deficits in environmental impacts and nutritional status of western populations. This study explores actors orientations towards sustainability by probing into social dynamics for sustainability within primary production and public consumption. If actors within these two worlds were to express converging orientations for sustainability, the system dynamics of the market would enable more sustainable growth in terms of production dictated by consumption. The study is based on a constructivist research approach with qualitative text analyses. The findings were validated by internal and external food system actors and are suggested to represent current social dynamics within Finnish food system. The key findings included primary producers social skilfulness, which enabled networking with other actors in very different paths of life, learning in order to promote one s trade, and trusting reflectively in partners in order to expand business. These activities extended the supply chain in a spiral fashion by horizontal and vertical forward integration, until large retailers were met for negotiations on a more equal basis. This mode of chain level coordination, typically building around the core of social and partnership relations, was coined as a socially overlaid network, and seen as sustainable coordination mode for endogenous growth. The caterers exhibited more or less committed professional identity for sustainability within their reach. The facilitating approaches for professional identities dealt successfully with local and organic food in addition to domestic food, and also imported food. The co-operation with supply chains created innovative solutions and savings for the business parties to be shared. There were also more complicated identities as juggling, critical and delimited approaches for sustainability, with less productive efforts due to restrictions such as absence of organisational sustainability strategy, weak presence of local and organic suppliers, limited understanding about sustainability and no organisational resources for informed choices for sustainability. The convergence between producers and caterers existed to an extent allowing suggestion that increased clarity about sustainable consumption and production by actors could be constructed using advanced tools. The study looks for introduction of more profound environmental and socio-economic knowledge through participatory research with supply chain actors. Learning in the workplace about food system reality in terms of supply chain co-operation may prove to be a change engine that leads to advanced network operations and a more sustainable food system.

Moderni ruokajärjestelmä ja kestävä kehitys muodostavat käsitteellisen vastakohtaparin, jossa korostuu nykyisen ruoan tuotannon ja kulutuksen kestävyysvaje etenkin toimijoiden taloudellisten suhteiden sekä terveys- ja ympäristövaikutusten näkökulmista. Tässä tutkimuksessa etsittiin toimijoiden suuntautumista kestävyyteen. Tarjontaketjuun sisältyvää sosiaalista vuorovaikutusta tutkittiin alkutuotannossa ja julkisessa kulutuksessa. Jos nämä kaksi ruokaketjun päätä lähentyisivät toisiaan, markkinajärjestelmän dynamiikka mahdollistaisi kestävän kasvun kulutuskysynnän mukaisesti. Tutkimuksessa havaittiin että viljelijöiden sosiaalinen taidokkuus myötävaikutti tarjontaketjun koordinaatioon, joka toteutui paikallisesti sosiaalisesti rakentuneen verkoston kautta. Se perustui paikallisten viljelijöiden yhteiseen elämänhistoriaan, keskinäiseen harkitsevaan luottamukseen, yhteisen ajan viettämiseen ja keskusteluyhteyden rakentamiseen, jotka mahdollistivat jatkuvan oppimisen, työn ja pääomien sijoittamisen sekä toiminnan suunnittelun ja jatkuvan kasvun avoimessa verkostossa. Ruokapalveluhenkilöstöä tarkasteltiin ammatillisen kestävyysidentiteetin näkökulmasta kestävän ruokajärjestelmän voimavarana. Kestävyysidentiteetti rakentui myönteiseksi mikäli organisaatio tuki lähi-, luomu- ja kotimaisen ruoan hankintaa, ketjujen ja oman organisaation toimijoiden kanssa tehtiin ympäristöyhteistyötä ja hankintakriteerit nimettiin kestävän kehityksen mukaan. Kestävyysidentiteetti aiheutti huolta kun organisaation ja ketjujen tuki puuttui, epävarmuus kriteereistä huolestutti hankkijoita, hankinnat olivat erittäin raskaasti kilpailutettuja ja kestävyyttä kuvaavat ketjutasoiset tiedot olivat hyvin puutteellisia. Tässä tutkimuksessa ruokaketjujen ulkopuoliset toimijat, sekä tutkimuspaikkakunnilla että niiden ulkopuolella, vahvistivat tulosten paikkansapitävyyden. Alkutuotannon ja julkisen kulutuksen keskinäiseen kohtaamiseen kestävän ruokajärjestelmän suuntaisesti on olemassa edellytyksiä jo nykyisessä toiminnassa. Tutkimuksessa tulkitaan, että kestävää ruokajärjestelmää voidaan parhaiten edistää sellaisessa tutkimusyhteistyössä, joka mahdollistaa ruokaketjun eri toimintaympäristöjen elinkaaristen ja sosio-ekonomisten vaikutusten määrittämisen, niistä neuvottelemisen ja parannusten tekemisen. Tulevan tutkimuksen tavoitteeksi nähdään yhteistyökäyttöön soveltuvan kestävyystyökalun kehittäminen ja demonstraatiokäyttö, minkä pohjalta voidaan edetä kestävän ruokajärjestelmän kehittämisessä ketjusta toiseen, vähitellen, neuvotellen ja sopien erilaisista etunäkökohdista huolimatta.