Substance misuse problems during pregnancy with special emphasis on buprenorphine

Maternal drug abuse during pregnancy endangers the future health and wellbeing of the infant and growing child. On the other hand, via maternal abstinence, these problems would never occur; so the problems would be totally preventable. Buprenorphine is widely used in opioid maintenance treatment as a substitute medication. In Finland, during 2000 s buprenorphine misuse has steadily increased. In 2009 almost one third of clientele of substance treatment units were in treatment because of buprenorphine dependence. At Helsinki Women s Clinic the first child with prenatal buprenorphine exposure was born in 2001. During 1992-2001 in the three capital area maternity hospitals (Women s clinic, Maternity hospital, Jorvi hospital) 524 women were followed at special antenatal clinics due to substance abuse problems. Three control women were drawn from birth register to each case woman and matched for parity and same place and date of the index birth. According to register data mortality rate was 38-fold higher among cases than controls within 6-15 years after index birth. Especially, the risk for violent or accidental death was increased. The women with substance misuse problems had also elevated risk for viral hepatitis and psychiatric morbidity. They were more often reimbursed for psychopharmaceuticals. Disability pensions and rehabilitation allowances were more often granted to cases than controls. In total 626 children were born from these pregnancies. According to register data 38% of these children were placed in out-of-home care as part of child protection services by the age of two years, and half of them by the age of 12 years, the median follow-up time was 5.8 years. The risk for out-of-home care was associated with factors identifiable during the pre- and perinatal period. In 2002-2005 67 pregnant women with buprenorphine dependence were followed up at the Helsinki University Hospital, Department of Obstetrics and Gynecology. Their pregnancies were uneventful. The prematurity rate was similar and there were no more major anomalies compared to the national statistics. The neonates were lighter compared to the national statistics. They were also born in good condition, with no perinatal hypoxia as defined by standard clinical parameters or certain biochemical markers in the cord blood: erythropoietin, S100 and cardiac troponin-t. Almost 80% of newborns developed neonatal abstinence syndrome (NAS) and two third of them needed morphine medication for it. Maternal smoking over ten cigarettes per day aggravated and benzodiazepine use attenuated NAS. An infant s highest urinary norbuprenorphine concentration during their first 3 days of life correlated with the duration of morphine treatment. The average length of infant s hospital stay was 25 days.

Treatment of illicit opioid and γ-hydroxybutyrate overdose by Helsinki emergency medical services

Aims: To examine the characteristics, incidence, treatment and outcome of presumed opioid, γ-hydroxybutyrate (GHB) and γ-butyrolactone (GBL) overdoses involving users of illicit drugs in Helsinki. GHB/GBL were included in this study, despite not being opioids, due to the relative ease with which they can cause potentially fatal respiratory depression. The incidence and time interval of recurrent opioid toxicity after prehospital administration of naloxone, an opioid antagonist, was studied in presumed heroin overdose patients. Naloxone has been reported to have many adverse effects and the effects of naloxone administered during an opioid overdose on the cardiovascular system and catecholamine levels in piglets were studied. Materials and methods: Patients included in these published retrospective studies were from the following time periods: Study I: 1995-2002, II: 1997-2000, III: 1995-2000, V: 2006-2007. Presumed opioid overdose patients were examined in studies I, II and III. GHB/GBL overdoses among injecting drug users was examined in study V. Recurrent opioid toxicity after prehospital naloxone administration in heroin overdose patients was examined in study III. The effects of naloxone (80 μg/kg i.v.) on the cardiovascular system and catecholamine levels administered during morphine overdose (8mg/kg i.v.) and under propofol anesthesia with spontaneous breathing were studied in eight piglets (IV). In this thesis, previously unpublished data on the incidence of opioid overdose between 2001-2007 and comparison of the characteristics of buprenorphine and heroin overdose patients encountered in 1995-2005 are also included. Results: Helsinki Emergency Medical Service (EMS) ambulances were dispatched annually to 34,153- 45,118 calls from 1995 to 2007. Of them, 7-8% were coded as intoxications or overdoses. During this time, 436 patients were treated by the EMS for presumed opioid overdose. The peak incidence of opioid overdoses was in the year 2000 (113 cases), after which they declined to 6-26 cases annually. The annual incidence of buprenorphine related overdoses increased from 4 (4% of opioid overdoses) in the year 2000 to 8 (30% of opioid overdoses) in 2007. The annual number of GHB related overdose patients treated by Helsinki EMS increased from 21 to 73 between 2004-2007. There appeared to be a peak in the incidence of both GHB/GBL and opioid related overdoses on Saturdays. Characteristics of opioid overdose patients The median age of opioid overdose patients was 28 years (22;33, 25- and 75-percentiles), and 84% were male. Buprenorphine overdose patients had more polydrug, such as alcohol and/or benzodiazepines, use in comparison with heroin overdose patients, 70% versus 33%, respectively. Severe respiratory depression was reported less often with buprenorphine overdoses compared to heroin overdoses, in 67.0% versus 85.4%, respectively. Outcome of heroin overdose patients with cardiac arrest Ninety four patients suffered cardiac arrest due to acute drug poisoning/overdose and were thus considered for resuscitation. Resuscitation was attempted in 72 cases. Cardiac arrest was caused by heroin overdose for 19 patients of which three (16%) were discharged alive. Other agents also induced cardiac arrest in 53 patients, of which six (11%) were discharged alive. The arrest was either EMS witnessed or occurring after the emergency call for all survivors of heroin induced cardiac arrest. Characteristics of GHB/GBL overdose patients The records of 100 GHB/GBL related overdose patients from 2006-2007 were retrieved. The median age of GHB/GBL overdose patients encountered on weekend nights was 24 years (22;27, 25- and 75-percentiles) and 49% were male. Polydrug use was reported in 62-80% of the cases. Thirty nine patients were encountered on Friday-Saturday or Saturday-Sunday night between 11 pm-6 am. The remaining sixty one patients were outside this time frame. There was a statistically significant difference between these two groups in history of chronic injecting drug use (33% vs. 59%, respectively, p=0.012). Recurrent heroin toxicity after prehospital naloxone administration Study III included 145 presumed heroin overdose patients. After prehospital care, 84 patients refused further care and were not transported to an Emergency Department (ED). Seventy one (85%) of them were administered naloxone by the EMS. During a 12-h follow up period, none of these patients developed severe recurrent opioid toxicity. The remaining 61 patients were transported to an ED. Prior to transportation, 52 (85%) patients were administered naloxone by the EMS. Fifteen of them were administered naloxone also in the ED and recurrent opioid toxicity was evident either on arrival at the ED or shortly thereafter. Prehospital naloxone was administered either intravenously, intramuscularly (i.m.) or subcutaneously (s.c.). There was a tendency for more frequent recurrent heroin toxicity among the patients with only intravenous administration of prehospital naloxone (13/36) compared with the patients with intramuscular or subcutaneous prehospital naloxone (2/16), p=0.106. The effects of naloxone on the cardiovascular system and catecholamine levels in piglets The administration of morphine to piglets resulted in an obvious respiratory depression, which was reversed by naloxone. Two severely hypoxemic piglets developed cardiac arrest after naloxone administration. In the other six animals, the administration of naloxone did not provoke arrhythmias, cardiac ischemia or visible evidence of pulmonary edema. There was a statistically significant (p=0.012) increase in norepinephrine levels after morphine administration and before naloxone administration: from 1.9 (1.3-2.3) ng/ml at baseline, to 31.7 (8.3-83.0) ng/ml (median, 25 and 75 percentiles parentheses) after morphine administration. After the administration of naloxone, the catecholamine levels continued to increase in only one of the animals. Conclusions: The incidence of buprenorphine related overdoses increased during the study period, but was still lower in comparison to those involving heroin. Injecting drug users have also started to use GHB/GBL. While recreational drug users use GHB/GBL during weekend nights, a GHB/GBL overdose patient encounter during weekdays has a more probable history of injecting drug use. Patients with cardiac arrest after heroin overdose have a poor prognosis. It appears to be safe to leave heroin overdose patients on scene after prehospital treatment with naloxone. Although no statistically significant difference was observed, it seems prudent to administer part of the total naloxone dose s.c. or i.m. to reduce the risk of recurrent respiratory depression. If transported to an ED, an observation period of one to two hours after the last naloxone dose seems adequate. The treating physician must be vigilant, however, due to the high prevalence of polydrug use and high morbidity after non fatal heroin overdose. Furthermore, care should be taken regarding possible chronic disorders and drug rehabilitation should be addressed. In the experimental animal study, two animals developed cardiac arrest after receiving naloxone while in hypoxemia and bradycardia. Further studies are required to assess the effect of naloxone during opioid-induced hypercapnia and hypoxemia in animals addicted to opioids.

Jean Sibelius -viulukilpailun näkyvyys, argumentointi ja viihteellisyys valtakunnallisessa lehdistössä 1965 ja 2005

Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu on järjestetty Suomessa kymmenen kertaa vuodesta 1965 lähtien, ja se on vakiinnuttanut asemansa musiikki-instituutiona niin Suomen kulttuurielämässä kuin valtakunnallisessa mediassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään kilpailun reseptiota, eli millaista näkyvyyttä Sibelius-viulukilpailu on saanut valtakunnallisissa viestintävälineissä vuosina 1965 ja 2005. Journalistisesta aineistosta poimitaan esiin niitä teemoja ja ilmaisun tapoja, jotka ovat korostuneet kilpailuun liittyvissä teksteissä. Tutkimuksessa pohditaan, onko toimittajien kirjoittamien tekstien argumentointi muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana, ja kuinka internet sekä median viihteellistyminen ovat muuttaneet journalistista kilpailua eri viestinten kesken. Tutkimusongelmia lähestytään kvalitatiivisesti viestinnän oppiaineen tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Ensin sisällönanalyysin avulla hahmotetaan kokonaiskäsitys aineistosta, minkä jälkeen yksittäisiin teksteihin pureudutaan argumenttianalyysin keinoin. Tutkimusaineisto on rajattu valtakunnallisiin viestintävälineisiin, joita ovat suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet, Yleisradion kilpailuaiheiset televisio- ja radio-ohjelmat sekä viulukilpailun internet-sivut. Sanomalehdissä julkaistu aineisto on laajuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi tarkimpana analyysikohteena; muu tutkimusaineisto täydentää lehtitekstien perusteella tehtyjä havaintoja. Tutkimustulokset osoittavat, että Sibelius-viulukilpailu on ollut näkyvästi esillä valtakunnallisessa lehdistössä niin vuonna 1965 kuin 2005. Molempina vuosina kilpailun näkyvyys pohjautui hyvin vahvasti painettuun sanomalehteen. Lehdistöaineistosta erottuivat selvästi kansallisuuden, rodun ja sukupuolen käsittelyn näkökulmat, vaikka kielellinen ilmaisu onkin ajan mittaan neutraloitunut. Sisällönanalyyttinen tarkastelu ja argumenttianalyysit osoittavat, että toimittajien käyttämä argumentointi on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana. Toimittajien työnkuva on monipuolistunut, ja viihteellisyys on vähitellen soluttautunut iltapäivälehdistä niin sanottuihin laatumedioihin . Internet on tehnyt kilpailun reaaliaikaisesta seuraamisesta entistä nopeampaa ja helpompaa.

Lunch eating patterns during working hours and their social and work-related determinants : Study of Finnish employees

Work has a central role in the lives of big share of adult Finns and meals they eat during the workday comprise an important factor in their nutrition, health, and well-being. On workdays, lunch is mainly eaten at worksite canteens or, especially among women, as a packed meal in the workplace s break room. No national-level data is available on the nutritional quality of the meals served by canteens, although the Finnish Institute of Occupational Health laid out the first nutrition recommendations for worksite canteens in 1971. The aim of this study was to examine the contribution of various socio-demographic, socioeconomic, and work-related factors to the lunch eating patterns of Finnish employees during the working day and how lunch eating patterns influence dietary intake. Four different population-based cross-sectional datasets were used in this thesis. Three of the datasets were collected by the National Institute for Health and Welfare (Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population survey from 1979 to 2001, n=24746, and 2005 to 2007, n=5585, the National Findiet 2002 Study, n=261), and one of them by the Finnish Institute of Occupational Health (Work and Health in Finland survey from 1997, 2000, and 2003, n=6369). The Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population survey and the Work and Health in Finland survey are nationally representative studies that are conducted repeatedly. Survey information was collected by self-administered questionnaires, dietary recalls, and telephone interviews. The frequency of worksite canteen use has been quite stable for over two decades in Finland. A small decreasing trend can be seen in all socioeconomic groups. During the whole period studied, those with more years of education ate at worksite canteens more often than the others. The size of the workplace was the most important work-related determinant associated with the use of a worksite canteen. At small workplaces, other work-related determinants, like occupation, physical strain at work, and job control, were also associated with canteen use, whereas at bigger workplaces the associations were almost nonexistent. The major social determinants of worksite canteen availability were the education and occupational status of employees and the only work-related determinant was the size of the workplace. A worksite canteen was more commonly available to employees at larger workplaces and to those with the higher education and the higher occupational status. Even when the canteen was equally available to all employees, its use was nevertheless determined by occupational class and the place of residence, especially among female employees. Those with higher occupational status and those living in the Helsinki capital area ate in canteens more frequently than the others. Employees who ate at a worksite canteen consumed more vegetables and vegetable and fish dishes at lunch than did those who ate packed lunches. Also, the daily consumption of vegetables and the proportion of the daily users of vegetables were higher among those male employees who ate at a canteen. In conclusion, life possibilities, i.e. the availability of a canteen, education, occupational status, and work-related factors, played an important role in the choice of where to eat lunch among Finnish employees. The most basic prerequisite for eating in a canteen was availability, but there were also a number of underlying social determinants. Occupational status and the place of residence were the major structural factors behind individuals choices in their lunch eating patterns. To ensure the nutrition, health, and well-being of employees, employers should provide them with the option to have good quality meals during working hours. The availability of worksite canteens should be especially supported in lower socioeconomic groups. In addition, employees should be encouraged to have lunch at a worksite canteen when one is available by removing structural barriers to its use.

Early Growth and Later Health, Focus on Metabolic Syndrome, Obesity and Physical Activity

The Developmental Origins of Health and Disease Hypothesis proposes that adverse health outcomes in adult life are in part programmed during fetal life and infancy. This means that e.g. restricted nutrition during pregnancy programmes the offspring to store fat more effectively, to develop faster and to reach puberty earlier. These adaptations are beneficial in terms of short term survival. However, in developed countries these adaptations often lead to an increased risk of obesity and metabolic disturbances in later life, due to a mismatch between the prenatal and postnatal environment. This thesis aimed to study the role of early growth in people who are obese as adults, but metabolically healthy as well as in those who are normal in weight but metabolically obese. Other study aims were to assess whether physical activity and cardiorespiratory fitness are programmed early in life. The role of socioeconomic status in the development of obesity from a life course setting was also studied. These studies included 2003 men and women born in Helsinki between 1934 and 1944 with detailed information of their prenatal and childhood growth as well as living conditions. They participated in the detailed clinical examination during the years 2001-2004. A sub-group of the subjects participated in the UKK Institute 2-kilometre walk test. Metabolic syndrome was defined according to the 2005 criteria of the International Diabetes Federation. Among the obese men and women 20 % were metabolically healthy. Those with metabolic syndrome did not differ in birth size compared to the healthy ones, but by two years of age, they were lighter and thinner, and remained so up to 11 years. The period when changes in BMIs were predictive of the metabolic syndrome was from birth to 7 years. Of the normal weight individuals 17 % were metabolically obese. Again, there were no differences in birth size. However, by the age 7 years, those men who later developed metabolic syndrome were thinner. Gains in BMI during the first two years of life were protective of the syndrome. Children who were heavier, and especially taller, were more physically active, exercised with higher intensity and had higher cardiorespiratory fitness in their adult life than those who were shorter and thinner as children. Lower educational attainment and lower adult social class were associated with obesity in both men and women. Childhood social class was inversely associated with body mass index only in men while lower household income was associated with higher BMI in women. These results support the role of early life factors in the development of metabolic syndrome and adult life style. Early detection of risk factors predisposing to these conditions is highly relevant from a public health point of view.

"Ei rahaa, vaan elämää varten" : vapaaehtoisia eläkevakuutuksia koskenut poliittinen keskustelu 1995 - 2005.

Vapaaehtoinen eläkesäästäminen on yleistynyt voimakkaasti 1990- ja 2000-luvulla. Yksityishenkilöiden huoli omasta taloudesta demografisten haasteiden edessä on voimistunut. Säästämisen syyt ovat moninaiset: suurin osa haluaa varautua vanhuuden päiviin, osa haluaa hyötyä veroedusta ja osa kokee vakuutuksen sijoitusmuotona muiden joukossa. Yksityisen henkilön eläkesäästäminen poikkeaa kuitenkin muista säästämismuodoista poliittisen luonteensa vuoksi. Eläkesäästämisen poikkeavalla verokohtelulla on pyritty kannustamaan ihmisiä paikkaamaan tulevaisuuden lakisääteisten eläkkeiden pienuutta sekä samalla pyritty ohjaamaan eläkkeelle jäämisen ikää. Tutkimusaiheena on vapaaehtoinen eläkesäästäminen ja sen verokohtelussa tapahtuneet muutokset lamavuosien jälkeisestä ajasta, vuodesta 1995 aina vuoden 2005 työeläkelainsäädännön kokonaisuudistukseen asti, jolloin uudistettiin myös vapaaehtoista eläkesäästämistä koskeva lainsäädäntö. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten poliittisessa keskustelussa on perusteltu vapaaehtoisen eläkesäästämisen poikkeuksellista tukemista. Työn keskeinen aineisto käsittää tutkimuskirjallisuuden lisäksi valtiopäiväasiakirjoja aikaväliltä 1995- 2005 sekä valiokuntien ja työryhmien mietintöjä ja raportteja. Lisäksi työssä on tutkittu sanomalehdistöä sekä vakuutusalan vaikutusta keskusteluun haastattelujen avulla. Aineiston lukutapana on löyhästi käytetty poliittisen retoriikan tutkimusta. Työn keskeinen tutkimustulos on hyvinvointivaltion kehityksen ja eläkepolitiikan liittyminen toisiinsa vakuutuksen välityksellä. Demografiset paineet ja julkinen keskustelu ovat lisänneet kansalaisten huolta omasta eläkeajan toimeentulosta. Kun hyvinvointivaltion rahoitusmahdollisuuksiin ei enää luoteta, on tarve omiin ratkaisuihin lisääntynyt. Perustelut koskien vapaaehtoisen eläkesäästämisen poikkeavaa verokohtelua ovat olleet sekä poliittisia että taloudellisia. Poliittisesta keskustelusta on erotettavissa kolme selkeää perusteluryhmää. Ensimmäinen argumentaatioryhmä korostaa demografisia haasteita, toinen sijoitustuotteiden tasa-arvoistamista ja kolmas eläkevakuutuksen täydentävää roolia lakisääteisen eläkkeen rinnalla.

Vapautta vai eriarvoisuutta? Vuokratyö työelämän muutoksen kentällä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa vuosina 2005-2009.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen vuokratyöhön liittyvää yhteiskunnallista keskustelua. Aineistona olen käyttänyt Helsingin Sanomissa vuosina 2005-2009 julkaistuja vuokratyötä käsitteleviä artikkeleita (N=114) sekä internetin Suomi24 - sivuston keskustelupalstan vuokratyötä käsitteleviä kirjoituksia (N=392). Tutkimuksen taustalla on työelämänsosiologinen tutkimus, jossa on käsitelty muun muassa työelämän joustoja, työn yksilöllistymistä, epävarmuuden lisääntymistä ja kollektiivisten suojien heikkenemistä työelämässä. Nykypäivänä koettu epävarmuus ja työehtojen joustavuus eivät kuitenkaan ole täysin uusia ilmiöitä, vaan työn jäsrjestämisen tavat ovat aikaisemminkin aiheuttaneet eriarvoisuutta. Tutkielmassani kysyn, miten vuokratyötä käsittelevässä yhteiskunnallisessa keskustelussa tulkitaan työhön liittyvää joustavuutta, epävarmuutta ja eriarvoisuutta sekä työmarkkinoiden työntekijää yksilöivää ja luokittelevaa dynamiikkaa. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysia, jonka avulla selvitän vuokratyöilmiöön liittyviä merkityksellistämisen tapoja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Diskurssianalyysi metodisena viitekehyksenä antaa mahdollisuuden tutkia erilaisia sosiaalisen todellisuuden tuottamisen tapoja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Helsingin Sanomien teksteissä ja keskustelupalstan kannanotoissa ei vain puhuta vuokratyöstä, vaan siihen liittyviä tieto- ja uskomusjärjestelmiä ylläpidetään sekä uudistetaan ja muutetaan toisenlaisiksi. Vuokratyöhön liittyvät diskurssit rakentuvat sosiaalisessa todellisuudessa, ja toisaalta toimivat sosiaalisen todellisuuden rakentajina. Diskurssianalyysin tukena käytän myös argumentaatioanalyysia, jonka avulla tutkin sitä, miten tiettyjä versioita sosiaalisesta todellisuudesta pyritään perustelmaan yleisesti kannatettaviksi. Myös argumentointi on sosiaalista toimintaa, jolla pyritään sitouttaa vuorovaikutuskumppanit haluttuihin näkökantoihin. Vuokratyöhön liitetyt tulkinnat näyttäytyvät yhteiskunnallisessa keskustelussa ristiriitaisina. Aineistostani olen paikantanut neljä erilaista diskurssia, joilla vuokratyötä merkityksellistetään. Kaikkien etu - diskurssissa vuokratyö näyttäytyy joustavana ja työntekijän vapauden mahdollistavana työn muotona. Vuokratyötä pidetään merkittävänä työllistämiskeinona sekä hyödyllisenä ja tärkeänä työn muotona niin työntekijän, työnantajan kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Eriarvoisuuden diskurssissa vuokratyö taas näyttäytyy epäoikeudenmukaisena ja epävarmana työn muotona. Vuokratyösuhteessa kierretään tai jopa rikotaan työsopimuslakia. Vuokratyötä tehdään usein siksi, ettei vakituisempaa työtä ole löytynyt. Pelisäännöt kunniaan -diskurssissa vuokratyö näyttäytyy työmuotona, jota täytyisi kontrolloida ja valvoa paremmin ja työnanatajapuolen tulisi ottaa vastuu siitä, että vuokratyöntekijöiden asema olisi oikeudenmukaisempi. Pelisäännöt j a niiden noudattaminen toisivat vuokratyöntekijöille kollektiivista suojaa työntekijöitä yksilöivillä työmarkkinoilla. Ulkomaalaiset ja toiset työssä -diskurssissa näyttäytyy globalisaation ja työmarkkinoiden etnisen monimuotoistumisen seuraukset ja se pohjautuu me - muut erottelulle, jossa vastakkain ovat suomalaiset työntekijät ja ulkomaalaiset vuokratyöntekijät. Yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyvien tulkintojen perusteella käy ilmi, että vuokratyössä ilmenee rakenteellisia ongelmia, jotka voivat johtaa tai ovat jo johtaneet työmarkkinoiden jakaantumiseen luokkiin, joissa työntekijät ovat eriarvoisessa asemassa. Pelisääntöjen luomisella ja noudattamisella voitaisiin paikata työlainsäädännössä ilmeneviä puutteita ja tulkinnanvaraisuutta. Sopimusyhteiskunnan ja työmarkkinoiden kollektiivisten suojien heikkenemisen vuoksi vuokratyöntekijä kuitnekin kohtaa työssään tilanteita, joissa pelisääntöjä ei noudateta. Vaikka osa vuokratyöntekijöistä arvostaa vuokratyön mahdollistamaa vapautta ja joustavuutta, yhteiskunnallisen keskustelun perusteella näyttää siltä, että vuokratyössä työelämänjoustoista hyötyvät pääasiassa vuokratyötä välittävät henkilöstöpalveluyritykset sekä vuokratyövoimaa käyttävät yritykset. Vuokratyöntekijän näkökulmasta katsottuna työnantajan intressien ja markkinatilanteen ehdoilla toteutettu joustavuus merkitsee usein epävarmuutta. Moniäänisyydestä huolimatta yhteiskunnallisessa keskustelussa ilmenevässä diskursiivisessa kamppailussa vuokratyön erilaisista tulkinnoista eriarvoisuutta representoivat diskurssit näyttäytyvät voimakkaampina sekä arvolatautuneisuuden että esitettyjen tulkintojen lukumäärän perusteella.

Monumenttikuvista elämyskuviin : Helsinki matkaesitteiden kuvituksessa 1895 - 2005

The purpose of this study is to define how Helsinki has been presented in the pictures of tourist brochures and how their illustration has changed over time. Attention is also paid to the values and meanings that the pictures mediate, as well as their historical and societal connections. The pictures are approached as representations selectively interpreting and illustrating the reality of Helsinki, while constructing mental images of it. An iconological framework structures the study. It proceeds from the description and classification of the physical features towards an analysis of time- and culture-specific meanings. The emergence of meanings and their historical and cultural underpinnings are examined from the perspectives of humanistic geography, semiotics and constructionism. In the analysis attention is paid to the discourses, myths and ideologies that underlie the representations. Information on the physical features of the pictures and their changes is collected with a content analysis. The classified data consists of 1377 photographs. These pictures are collected from 75 tourist brochures of Helsinki that have been published between 1895 and 2005. The deeper meanings of the pictures are studied qualitatively, by paying attention to the mental images that the content elements and visual effects evoke. Research studies, contemporary literature and the texts of the tourist brochures are utilised in the interpretation of the meanings. There has been a permanent core to objects of the pictures during the entire study period. It has consisted mainly of sights that are located close to the Senate and Market Squares. In addition, marine elements have been popular. The area of Helsinki represented in the brochures has extended from the Senate Square towards Töölö Bay. Pictures of monumental buildings and statues have been complemented with snapshots and portraits. In the beginning of the 20th century, brochures were mainly produced for the travelling, educated elite. The style of the pictures was declaratory and educative. They aimed at medating an objective image of the reality that prevailed in Helsinki. In practice, the pictures were connected to a patriotic ideology and the corresponding myth of Finnishness. In the second half of the 20th century the improvement of the standard of living led to a democratisation of consumers and an increase in the tourism demand. Local culture and the everyday life of "ordinary" people became popular themes in the pictures. A new welfare ideology manifested itself in the people of the local residential areas, for instance. The increase in the cultural diversity has led to the recognition of new target groups, expecially since the 1980s. The human figures in the pictures have started to function as objects of identification and a means of constructing mental images. A pronounced emphasis on experience and individuality in the illustration of the tourist brochures mirrors the post-modern change and a new ideology based on consumption. The construction and consumption of the pictures in the tourist brochures is governed by the conventions of representation and interpretaion that are typical of the genre of tourist brochures. The pictures emphasize the perceived positive characteristics of Helsinki and thus construct a skewed view of the reality. However, consumers can knowingly use the pictures as a means of dreaming and detaching themselves from their everyday reality.

Asuntopolitiikka ja vieraskielisen väestön alueellinen keskittyminen Helsingissä vuosina 1992-2005

The aim of the thesis was to study the extent of spatial concentration of immigrant population in Helsinki and to analyse the impact of housing policy on ethnic residential segregation in 1992-2005. For the purpose of the study, immigrant population was defined based on the language spoken at home. The theory of residential segregation by Andersson and Molina formed the main theoretical framework for the study. According to Andersson and Molina ethnic residential segregation results from different dynamic intra-urban migration processes. Institutionally generated migration, i.e. migration patterns generated by various housing and immigrant policies and procedures, is one of the central factors in the development of ethnic segregation. The data of the study consisted of population and housing statistics and housing and immigrant policy documents of Helsinki municipality. Spatial concentration of immigrant population was studied both at district and building levels using GIS-methods and statistical methods. The housing policy of Helsinki municipality was analysed using a method created by Musterd et al. Musterd et al. categorise two types of policy approaches to residential segregation: spatial dispersion policy and compensating policy. The housing policy of Helsinki has a strong focus on social mixing and spatial dispersion of housing stock. Ethnic segregation is regarded as a threat. The importance of ethnic communities and networks is, however, acknowledged and small-scale concentration is therefore not considered harmful. Despite the spatial dispersion policy, the immigrant population is concentrated in the eastern, north-eastern and north-western suburbs of Helsinki. The spatial pattern of concentration was formed already at the beginning of the 1990's when immigration to Finland suddenly peaked. New immigrant groups were housed in the neighbourhoods where public housing was available at the time. Housing policy, namely the location of new residential areas and public housing blocks and the policies of public housing allocation were key factors influencing the residential patterns of immigrant population in the 1990's. The immigration and refugee policies of the state have also had an impact on the development. The concentration of immigrant population has continued in the same areas in the beginning of the 2000's. Dispersion to new areas has mainly taken place within the eastern and north-eastern parts of the city or in the adjacent areas. The migration patterns of native population and the reasonably rapid changes in the housing market have emerged as new factors generating and influencing the ethnic residential segregation in Helsinki in the 2000's. Due to social mixing and spatial dispersion policies, ethnic segregation in Helsinki has so far been fairly small-scale, concentrated in particular housing blocks. The number of residential buildings with a high share of immigrant population is very modest. However, the number of such buildings has doubled between 1996-2002. The concentration of immigrant population concerns mainly the public housing sector. The difference in the level of concentration between the public housing sector and privately owned housing companies is remarkable.

Diasporakysymyksiä kansainvälisessä yhteisössä. Esimerkkinä Venäjän politiikka ja lapsikiistat Suomessa.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen diasporia ja niihin kohdistuvaa kansainvälistä sääntelyä. Diasporilla tarkoitan valtion rajojen ulkopuolella asuvia ihmisiä, joilla on jokin, esimerkiksi etninen tai kieliside tuohon valtioon. Valtiolla puolestaan voi olla jokin intressi suhteessa diasporaansa. Diasporiin liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia globaalissa maailmassa, jossa ihmisillä on entistä enemmän mahdollisuuksia pitää siteitä yllä useampaan kuin yhteen valtioon. Diasporien ohella kirjallisuudessa puhutaan myös kin-state -problematiikasta, kun viitataan valtioiden harjoittamaan politiikkaan, joka pyrkii vaikuttamaan toisen valtion alueella asuvien tai oleskelevien ihmisten asemaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on englantilaisen koulukunnan ajatus kansainvälisestä yhteisöstä ja sille keskeisistä primaari-instituutioista, kuten valtiosuvereniteetti ja kansainvälinen oikeus. Se, miten valtio politiikassaan suhtautuu instituutioihin, kertoo valtion suhteesta kansainväliseen yhteisöön yleensä. Instituutioita voidaan puolestaan tarkastella tiettyjen kapea-alaisempien normien, sekundaari-instituutioiden, valossa. Edellä mainittuna sekundaari-instituutiona esitellään tutkielmassa se kansainvälinen normisto, joka vaikuttaa diasporien asemaan valtioiden välisessä politiikassa. Normisto perustuu Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja ETYJ:n sopimuksiin ja suosituksiin. Kansainvälisen oikeuden lähtökohta on, ettei valtio voi puuttua diasporakseen katsomiensa ihmisten asemaan toisessa valtiossa edes ääritapauksessa, jossa asuinvaltio epäonnistuu tehtävässään suojella toisen valtion kansalaisia tai vähemmistöjään. Reagointivastuu on kansainvälisellä yhteisöllä – vaikka interventiota ulkomailla olevien kansalaisten suojelemiseksi onkin suoritettu sekä kylmän sodan aikana että sen jälkeen. Interventiot eivät ole diasporapolitiikan ainoa muoto ja monilla valtioilla onkin niin sanottuja diasporalakeja, joiden puitteissa ne voivat vaikuttaa diasporiensa asemaan. Koulutukseen ja kulttuuriin liittyvä tuki on eurooppalaisissa suosituksissa katsottu hyväksyttäväksi, mutta muiden tukimuotojen ulottamista diasporiin tulee harkita ja soveltaa vain erityistapauksissa, jos politiikalla on valtion toimivallan ulkopuolella vaikuttavia seurauksia. Tutkimus näyttää, että diasporakysymysten sääntely on kansainvälisessä yhteisössä vielä osin määrittelemätöntä sekä altista valtioiden tulkinnoille. Esimerkkinä valtioiden tulkinnoista ja niiden harjoittamasta diasporapolitiikasta tarkastellaan Venäjän federaation politiikkaa, sillä Venäjän ulkopolitiikassa esillä pidetty kiinnostus suojella ulkomailla olevia kansalaisia ja maanmiehiä on herättänyt myös kansainvälistä huomiota. Venäjän politiikan tarkastelu luo kontekstin, jossa tutkielman varsinaista kiinnostuksenkohdetta, Suomen venäläisen diasporan asemaa, on mahdollista tarkastella. Tutkimusaineistoa ovat Venäjän johdon lausunnot liittyen viimeaikaisiin Suomen ja Venäjän välisiin nk. lapsikiistoihin. Teoriaohjaava sisällönanalyysi aineistosta esittää, että vaikka vihjeitä politiikassa yleisesti esiintyvästä nk. suojelupuheesta on havaittavissa myös Suomen venäläisen vähemmistön asemaan liittyen, ei Venäjä lapsikiistoissa kuitenkaan suoraan loukannut Suomen suvereniteettia tai kansainvälistä oikeutta. Tiettyjen puhetapojen ja esimerkiksi lapsiasiamies Astahovin toiminnan voidaan kuitenkin tulkita olevan kansainvälisen normiston vastaisia ja siten myös loukkaavan suvereniteettia ja kansainvälisen oikeuden henkeä. Teoreettisen viitekehyksen tehtävä oli ensisijaisesti antaa näkökulmia aineiston tarkasteluun. Venäjän politiikan suhde suvereniteettiin ja kansainväliseen oikeuteen suhteessa tässä tarkasteltuun politiikkakysymykseen kertoo kuitenkin myös Venäjän asemasta kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Diasporanormistoon sitoutuminen osoittaa Venäjän sitoutuneen ainakin periaatteellisella tasolla solidaristiseen, yhteisiä normeja jakavaan kansainväliseen yhteisöön – toisaalta Venäjän viime vuosien politiikka kuitenkin osoittaa Venäjän samalla haastavan myös pluralistisille yhteisöille keskeisiä valtiosuvereniteetin ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen periaatteita. Tärkeimmät lähteet: Buzan (2004), Brubakers (1995), Hannikainen (2000), Holsti (2004), Gazzini (2005), Gray (2000), Kántor ym. (2004), Sheffer (2003), Shevel (2010 ja 2011), Turner ja Otsuki (2010) ja Zevelev (2001 ja 2008).