Lunch eating patterns during working hours and their social and work-related determinants : Study of Finnish employees

Work has a central role in the lives of big share of adult Finns and meals they eat during the workday comprise an important factor in their nutrition, health, and well-being. On workdays, lunch is mainly eaten at worksite canteens or, especially among women, as a packed meal in the workplace s break room. No national-level data is available on the nutritional quality of the meals served by canteens, although the Finnish Institute of Occupational Health laid out the first nutrition recommendations for worksite canteens in 1971. The aim of this study was to examine the contribution of various socio-demographic, socioeconomic, and work-related factors to the lunch eating patterns of Finnish employees during the working day and how lunch eating patterns influence dietary intake. Four different population-based cross-sectional datasets were used in this thesis. Three of the datasets were collected by the National Institute for Health and Welfare (Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population survey from 1979 to 2001, n=24746, and 2005 to 2007, n=5585, the National Findiet 2002 Study, n=261), and one of them by the Finnish Institute of Occupational Health (Work and Health in Finland survey from 1997, 2000, and 2003, n=6369). The Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population survey and the Work and Health in Finland survey are nationally representative studies that are conducted repeatedly. Survey information was collected by self-administered questionnaires, dietary recalls, and telephone interviews. The frequency of worksite canteen use has been quite stable for over two decades in Finland. A small decreasing trend can be seen in all socioeconomic groups. During the whole period studied, those with more years of education ate at worksite canteens more often than the others. The size of the workplace was the most important work-related determinant associated with the use of a worksite canteen. At small workplaces, other work-related determinants, like occupation, physical strain at work, and job control, were also associated with canteen use, whereas at bigger workplaces the associations were almost nonexistent. The major social determinants of worksite canteen availability were the education and occupational status of employees and the only work-related determinant was the size of the workplace. A worksite canteen was more commonly available to employees at larger workplaces and to those with the higher education and the higher occupational status. Even when the canteen was equally available to all employees, its use was nevertheless determined by occupational class and the place of residence, especially among female employees. Those with higher occupational status and those living in the Helsinki capital area ate in canteens more frequently than the others. Employees who ate at a worksite canteen consumed more vegetables and vegetable and fish dishes at lunch than did those who ate packed lunches. Also, the daily consumption of vegetables and the proportion of the daily users of vegetables were higher among those male employees who ate at a canteen. In conclusion, life possibilities, i.e. the availability of a canteen, education, occupational status, and work-related factors, played an important role in the choice of where to eat lunch among Finnish employees. The most basic prerequisite for eating in a canteen was availability, but there were also a number of underlying social determinants. Occupational status and the place of residence were the major structural factors behind individuals choices in their lunch eating patterns. To ensure the nutrition, health, and well-being of employees, employers should provide them with the option to have good quality meals during working hours. The availability of worksite canteens should be especially supported in lower socioeconomic groups. In addition, employees should be encouraged to have lunch at a worksite canteen when one is available by removing structural barriers to its use.

Tärkeimmät henkilöstöravintolan käytön mahdollisuuteen yhteydessä olevat sosiaaliset tekijät ovat koulutus ja ammattiasema. Korkeammassa ammattiasemassa olevilla ja korkeammin koulutetuilla työntekijöillä on useammin mahdollisuus ruokailla henkilöstöravintolassa vähemmän koulutusta saaneisiin ja alempaan ammattiasemaan kuuluviin verrattuna. Erityisesti naisilla ammattiasema ja asuinpaikka ovat yhteydessä henkilöstöravintolassa ateriointiin silloinkin, kun henkilöstöravintolan käytön mahdollisuus on kaikille yhtäläinen. Ylemmässä ammattiasemassa olevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat naiset ruokailevat henkilöstöravintolassa muita väestöryhmiä useammin. Suomalaisten työntekijöiden tapa syödä henkilöstöravintolassa on säilynyt pääosin ennallaan kahden vuosikymmenen ajan. Henkilöstöravintolan käyttö on hieman vähentynyt kaikissa sosioekonomisissa väestöryhmissä, mutta koko tutkimusajan korkeimmin koulutetut työntekijät kävivät henkilöstöravintolassa useammin kuin vähiten koulutusta saaneet. Työpaikan koko on tärkein henkilöstöravintolan käyttöön yhteydessä oleva työperäinen tekijä; henkilöstöravintolan käyttö yleistyi työpaikan koon kasvaessa. Ammatti, työn fyysinen rasittavuus ja työnhallinta olivat yhteydessä henkilöstöravintolan käyttöön vain pienillä työpaikoilla. Suomessa syödään päivittäin yli 160 000 henkilöstöravintolan valmistamaa ateriaa ja henkilöstöravintolassa syöty lounas on monelle suomalaiselle päivän ainoa lämmin ateria. Tämän aterian merkitys ravinnonsaannissa ja terveyden ylläpitämisessä on siten erittäin merkityksellinen. Henkilöstöravintolassa syöminen onkin yhteydessä parempiin ruokavalintoihin, sillä henkilöstöravintolassa aterioivat työntekijät nauttivat useammin tuoreita kasviksia ja kasvis- ja kalaruokia verrattuna eväitä syöviin työntekijöihin. Lisäksi henkilöstöravintolassa ruokailevien kasvisten käyttö on runsaampaa myös päivätasolla verrattuna muihin työntekijöihin. Työnantajat, työntekijät ja työmarkkinajärjestöt ovat ruokapalveluiden ohella keskeisessä asemassa mietittäessä keinoja lisätä joukkoruokailun ja ruokapalvelujen käytön mahdollisuutta, käyttöä ja tarjottavan ruuan ravitsemuksellista laatua. Kaikkien em. tahojen tulee yhdessä huolehtia siitä, että kaikilla työntekijöillä on yhtäläiset mahdollisuudet ravitsemuksellisesti laadukkaan lounaan nauttimiseen työaikana. Huolestuttavaa on, että henkilöstöravintolan käyttömahdollisuus on huonoin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla, joiden ruokavalio on muutenkin ylemmissä asemissa olevia heikompi. Henkilöstöravintolan käytön mahdollisuutta tuleekin edistää erityisesti matalammissa sosioekonomisissa väestöryhmissä ja henkilöstöravintolassa aterioinnin mahdollisuutta tulee lisätä poistamalla sen käyttöön liittyviä esteitä. Tässä väitöskirjassa käytettiin neljää poikkileikkausaineistoa, jotka perustuivat kolmeen erilaiseen väestötutkimukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa näistä kahdesta (Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus vuosilta, Finravinto 2002 tutkimus). Kolmannesta tutkimuksesta (Työ ja terveys Suomessa) vastaa Työterveyslaitos. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus sekä Työ ja terveys Suomessa -tutkimus ovat kansallisesti edustavia, koko maan kattavia ja säännöllisesti toistettavia tutkimuksia. Tutkimustiedot on kerätty kyselylomakkeilla, ravintohaastattelulla ja puhelinhaastattelulla.