Heidegger ja logos : Oleminen ja aika inhimillisen järjellisyyden uudelleentulkintana

Käsilläolevan tutkielman kohteena on Martin Heideggerin (1889–1976) tulkintatyö, jonka hän varhaisessa ajattelussaan (1919–1927) kohdisti kreikkalaisen filosofian keskeiseen käsitteeseen logos: ”järki”, ”puhekyky”. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Heidegger tulkitsi tätä käsitettä ja mikä merkitys Heideggerin tulkintatyöllä oli hänen pääteoksensa Sein und Zeit (1927, suom. Oleminen ja aika) kannalta. Työn keskeinen näkemys on, että Heideggerin ajattelu on nähtävä kreikkalaisen järjellisyyskäsityksen kriittisenä arviointina ja uudelleentulkintana. Heideggerin filosofia pohjautui vahvasti näkemykselle, jonka mukaan ajattelumme on hyvin perustavassa mielessä kiinni perinteessä ja sen välittämissä käsityksissä ja tulkinnoissa. Heideggerin mukaan filosofinen tutkimus ei voi koskaan täysin ennakkoluulotonta ja tämän vuoksi kaiken ajattelun on päästävä selville oman tilanteensa historiallisuudesta ja satunnaisuudesta; tieteellinen filosofia ei voi valita systemaattisen ja historiallisen lähestymistavan välillä, vaan sen on oltava olemuksellisesti molempia. Vuosina 1919–1929 Heideggerin historiallisen tulkintatyön ensisijaisena kohteena oli kreikkalainen filosofia, erityisesti Aristoteleen ajattelu. Heideggerin mukaan Aristoteles ei ollut ensimmäinen filosofista ajattelua harjoittanut henkilö, mutta Heidegger näki Aristoteleen tuotannon tiivistävän yhteen länsimaisen ajattelun keskeisimmät ennakkokäsitykset. Tutkielmassa seurataan Heideggerin pyrkimystä tulkita inhimillisen järjellisyyden ilmiötä, jonka juuret Heidegger paikansi Aristoteleen ihmismääritelmään zōon logon ekhon (”järjellinen eläin”). Aristotelesta seurannut skolastinen filosofia omaksui tämän määritelmän muodossa animal rationale, mutta Heidegger painotti, että tällä käännöksellä oli taipumus sivuuttaa se perusta, joka oli vielä ominainen kreikkalaiselle järjen käsitteelle. Sillä Aristoteleelle ja kreikkalaiselle ajattelulle logos ei merkinnyt ainoastaan haluihin ja tunteisiin rinnastuvaa mielen sisäistä kykyä vaan ennen kaikkea yhteisöllisesti jaettua tulkintaa ympäröivästä todellisuudesta. Tämä tulkinta ilmenee jokapäiväisesti keskustelun ja kommunikaation yhteydessä, mutta se on myös olennainen osa tapaamme jäsentää ympäröivää todellisuutta merkitykselliseksi. Heidegger kuitenkin argumentoi, että kreikkalainen ajattelu näki tämän kielellis-diskursiivisen käsittämisen alisteisena inhimillisen kokemuksen perustaville tavoille olla suhteessa todellisuuteen: puhtaalle aistihavainnolle (aisthēsis) sekä intuitiiviselle tajuamiselle (noein). Tutkielma koostuu neljästä luvusta sekä lyhyestä johdannosta. Ensimmäinen luku käsittelee Heideggerin filosofian kantavaa teemaa, kysymystä olemisen mielestä – sekä tämän kysymyksen perustaa kreikkalaisessa ajattelussa. Tämän jälkeen luodaan katsaus Heideggerin fenomenologiseen metodiin, sen ensisijaiseen kohdealueeseen inhimillisessä kokemuksessa sekä fenomenologisen tutkimuksen historialliseen ulottuvuuteen. Toisessa luvussa esitetään puolestaan Heideggerin tulkinta käsitteestä logos. Tulkinnan ymmärtämiseksi on välttämätöntä esittää tiivistetysti Heideggerin tulkinta kreikkalaisesta totuuden käsitteestä. Heideggerin mukaan kreikkalainen ajattelu ymmärsi totuuden monitasoisena ilmiönä, jonka perustavin käyttöyhteys on löydettävissä todellisuuden ilmiöstä. Kolmannessa luvussa pureudutaan niihin piirteisiin, joiden valossa Aristoteles Heideggerin mukaan tulkitsi kielen ja kokemuksen välistä suhdetta. Neljännessä luvussa esitetään, mitä edellä esitetyt oivallukset merkitsivät Heideggerin oman filosofisen projektin kannalta, erityisesti inhimillistä olemassaoloa (Dasein) selvittäneen fundamentaaliontologian kannalta.

Meän tapa puhua : Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena

This folk linguistic and human geographic study deals with dialect awareness, dialect use and place attachment. The study discusses theoretical and methodological issues current in sociolinguistics suggesting that the study of attitudes should be regarded as a core area in the study of variation and change. Furthermore, it is suggested that instead of putting effort into improving mental mapping methodology (adopted into folk linguistics from behavioural geography of the 1960 s), the more up-to-date thinking of space in geography should be adopted. The region and the dialect are treated as perceptual constructs in the study. The dialect perceptions of high school seniors in the Finnish Tornio Valley are examined trough a triangulation method involving a questionnaire, interviews and dialect recognition test as the research methods. The h in non-initial syllables (e.g. lähethä(ä)n, saunhaan ~ sauhnaan let s go into sauna ) turns out, expectedly, as the most salient feature in the dialect awareness of the locals and in terms of local identity construction. This feature is no longer heard in most of the present dialects of Finnish but is still thriving in the Tornio Valley in the cross-border dialect area. The metathetic variant (saunhaan > sauhnaan into sauna , käymhään > käyhmään to go ) is a characteristic feature of the Tornio Valley dialect. However, individual differences have long been found in the use of the h. This study challenges the essentialist variationist view of social categories (gender) by analysing variation from a quantitative but emic and human geographic point of view. The study shows that the variation of the h is statistically significantly patterned in terms of the degree of feeling of insideness vs. outsideness. New light is shed on the gender differences found in earlier sociolinguistic studies: differences in dialect use between and inside gender groups are illuminated by the fact that, in this case, it is young women who are generally less attached to the local community than young men, but this does not hold for all the individuals. The ideological motivation for preservation of the h seems to be based on the imagined community of Tornio Valley covering both the Swedish and the Finnish valley area. The general image of the dialect area and it s speakers, the shared cognitive dialect boundaries of the locals and the particularly deep level of awaress of the linguistic variation of the h are notable resources of the Tornio valley identity. Hyperdialectic forms analogical to the most frequently attested metathetic forms are found in the interview data, predicting that in this dialect the h will be maintained also in the future.

Borta bra men hemma bäst? : En enkätundersökning av tre finska översättningar av en svensk tecknad serie.

Tutkielmassa on analysoitu lukijoiden lukukokemuksia ja sitä, millainen kieli koetaan sopivaksi, hauskaksi, vieraaksi ja läheiseksi nuorille ja nuorille aikuisille suunnatussa käännössarjakuvassa. Tutkimusaineistona on ruotsalaisen Martin Kellermanin Rocky-sarjakuva, joka kertoo nuorten aikuisten elämästä Tukholmassa. Sarjakuva on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille ja se on tyyliltään humoristinen. Tutkimusmenetelminä on käytetty tekstianalyysiä, käännösanalyysiä ja tutkimuskyselyä. Tutkielman teoriaosuudessa on käsitelty globaaleja ja paikallisia käännösstrategioita ja keskitytty erityisesti kolmeen globaaliin käännösstrategiaan: normalisoimiseen, vieraannuttamiseen ja kotouttamiseen. Lähtötekstin analyysissä kuvaillaan sarjakuvan yleistä kielimuotoa ja tyyliä. Analyysissä on perehdytty erityisesti puhekielisyyteen ja kulttuurisidonnaisiin elementteihin. Lähtötekstin analyysi keskittyy pääosin neljään sarjakuvastrippiin, jotka on valittu käännettäväksi aineistoksi. Käännösanalyysissa kuvataan käännösaineistosta tehtyä kolmea suomenkielistä käännöstä. Yksi käännöksistä on tehty normalisoivan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu neutraaliin ympäristöön ja sen kieli on neutraalia yleiskieltä. Toinen käännöksistä on tehty vieraannuttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Tukholmaan ja kieli on yleispuhekieltä. Kolmas käännös on tehty kotouttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Helsinkiin ja kieli on helsinkiläistä puhekieltä. Tutkimuskysely toteutettiin käännöksen laatututkimuksena neljässä suomalaisessa lukiossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 102 lukiolaista Helsingistä, Iisalmesta, Tampereelta ja Turusta, joista 59 oli tyttöjä ja 43 poikia. Laatutututkimuksessa keskityttiin erityisesti lukiolaisten kokemuksiin hyvästä, hauskasta vieraasta ja omaa puhetyyliä lähellä olevasta käännöksestä. Tutkimuksessa käy ilmi, että maantieteelliset erot vaikuttavat odotettua vähemmän nuorten vastauksiin, mutta sukupuolella on jossain määrin merkitystä käännöksiä arvioitaessa. Kotouttavaa (helsinkiläistä) käännöstä pidettiin ehdottomasti hauskimpana joka paikkakunnalla (74 % kaikista vastanneista) ja sitä pidettiin myös parhaimpana käännöksenä (45,10 % kaikista vastanneista) Iisalmea lukuun ottamatta. Tutkimustulokset osoittavat, että normalisoiva käännös tuntuu nuorille vieraimmalta (43,63 % kaikista vastanneista), vaikka turkulaisista kotouttava käännös tuntui hieman vieraammalta ja iisalmelaisistakin yhtä oudolta kuin normalisoiva käännös. Vieraannuttava käännös oli lähimpänä nuorten omaa puhetyyliä (58,33 % kaikista vastanneista) joka paikkakunnalla. Tutkimustulos puhuu kotouttavan käännöksen puolesta tätä sarjakuvaa käännettäessä, jos kohderyhmän halutaan pysyvän samana. Tutkimustulosta ei kuitenkaan voida pitää yleispätevänä, niin että se koskisi kaikkea sarjakuvakääntämistä. Avainsanat: kääntäminen, reseptiotutkimus, laatututkimus, puhekieli, slangi, sarjakuvat, normalisointi, vieraannuttaminen, kotouttaminen

Kotitaloustaidon ulottuvuuksia : Analyysi kotitaloustaidosta eksistentialistis-hermeneuttisen fenomenologian valossa

DOMESTIC SKILLS AS THE ART OF EVERYDAY LIFE. An inquiry about domestic skills as a way of being-in-the-world in the light of existentialist-hermeneutics phenomenology. This study focuses on analyzing domestic skills in a phenomenological manner. The description phenomenological emerges from the interpretation process, which originates from the ontological question of domestic skills. The ontological question of how domestic skills are directs one s phenomenological gaze to the experiencing of domestic skills, rather than merely viewing their action or technical aspects. Along with the ontological question, the axiological question of what the meaning of domestic skills is drives the analysis. This study is both theoretical and philosophical. Phenomenology is the guiding philosophy, theory and methodology of the inquiry. Existentialist-hermeneutics is the emphasis which most appropriately describes the phenomenological attitude adopted within the analysis. Martin Heidegger s philosophy of being and Maurice Merleau-Ponty s philosophy of the lived body essentially form the theoretical base for the inquiry. The analysis reveals domestic skills within a core of Care and the Other. Care and the Other are anchored both in Heidegger s analysis of Dasein and in Merleau-Ponty s analysis of the reversible being-in-the-world. The social nature of being and the action-oriented intentionality of the lived body are embodied in Care and the Other. This ontological base of domestic skills enables us to see the extensions that inhabit in it. These extensions are redoing, emotional experiencing, adapting and emancipating. The analysis connects ability and action, which is why domestic skills and household activity must be seen as a united whole. This united whole is not the matter of the two components of the phenomenon, but is rather the matter of domestic skills as a way of being-in-the-world. Domestic skills are a channel for the phenomenon Home Economics to manifest in our lives. This is the gaze that presents domestic skills as to be like the poetry of everyday life. The main result of the study is the elucidation of the ontology of domestic skills and the naming of its extensions. This growth of philosophical understanding makes it possible to strengthen the science of home economics.

Young, gifted and spiritual -The case of Finnish sixth-grade pupils

The aim of this study was to explore the spirituality of Finnish academically gifted 12 13-year old pre-adolescents (N = 101). Their spirituality was investigated through the following three questions: (1) What is their relationship to religion? (2) How do they perceive transcendence? and (3) How does their search for meaning integrate into their lives? A total of 60 girls and 41 boys participated in the study. They attend a special school, Helsingin Suomalainen yhteiskoulu, in Helsinki, Finland. The school includes classes from grade 3 to upper secondary school and has an entrance test. This study is part of a research project called Actualizing Finnish Giftedness which is funded by the Finnish Academy between 2000 2007 and is led by Professor Tirri. The research project is based on Gardner s Multiple Intelligences theory (Gardner 1993) and on Hay s (1998) work on spirituality. The data in this study was gathered in 2003 and 2004. It includes both qualitative and quantitative material. The emphasis is on data gathered with interviews. The mixed method approach was used as the methodological framework for connecting the qualitative content analysis, phenomenological approach and the quantitative tests of this study. The results of the sub-studies are reported in full in the four original articles. First, the articles show that the pupils connect religion mainly with Christian institutions and do not consider religion and spirituality to overlap. Second, the articles show that the pupils believe in God and the interference of God in their lives and they think that reality includes a spiritual dimension. Third, the pupils had four kinds of existentially significant interests: personal, transcendental, cosmic and ethical. Cosmic interests were especially highlighted in the article concerning boys as nature and science were reported to be integral sources for their existential thinking. In addition, perceptions on God seemed to be connected to the individual s perception on the meaning of life. In RE, spiritual development has been a constant topic of interest since the late eighties. Likewise, recently in gifted education there have been discussions concerning spiritual intelligence (Gardner 1999) and spirituality of the gifted (Kerr & Cohn 2001). Based on the empirical results of the study, this study concludes that education wishing to promote spiritual development should aim at being existentially relevant to the pupils and use their existential search as an integrative framework for their individual talents and skills.

Dialogisuus ja kohtaaminen : Tutkimus kristillisten koulujen toimintakulttuurista kasvatussuhteen näkökulmasta

The main focus of this research was to describe the educational purpose of Christian schools within their operation culture. The Christian schools founded in Finland can be seen as part of a greater movement in Europe. In this research the dialogue and encounter in the educational scheme of Finnish Christian schools were examined by asking three research questions: 1. What is the nature of the dialogue in education in Finnish Christian schools? 2. How do the teachers describe themselves as educators? 3. What are the special characteristics in the operation culture of a Christian school? The educational relationship was regarded as fundamental and in the background reflected the absolute value of each student. Communication skills were viewed as essential in the building of relationships, which also included emotion communication skills as a broader view. The teachers expressed their comprehension of the meaning of the dialogue in the building of a relationship with practical examples. Students learned to understand one another's experiences by discussion and listening to one another. The values that created a connection were mutual appreciation, honesty, taking the other one into account, and the ability for empathy. Caring was regarded as a relationship between people, as well as a genuine mutual encounter, in which all parties would listen to one another and be heard by others. The respondents thought that individual attention and time were the keys to reaching well-being and an encounter. Students' commitment to the community was supported by mutual agreements, identifying with the common world, and encounters. The appearance of Christian love agape was named as the basis for an educational relationship. The answers emphasised shared everyday life at school. According to the teachers, the willingness for personal growth enabled encounters, although growth as such was often regarded as difficult. Cognitive emphasising and emotional experiencing from a dynamic perspective, were the means by which students' ethical understanding was comprehended. The teachers named three key factors to create a confidential relationship: a respectful attitude, courage, and genuineness. Within the school operational environment, a sense of community was emphasised, in which each student was taken into account individually. The active role of parents was an essential part of the school culture. The administration of the schools appeared committed. The additional pressure in school work came from efforts to ensure the official status of the school, as well as the large amount of administrative work involved in a private school. According to the research data, there was no evidence to support any elitism that is often associated with private schools.

Architectural Solutions for Mobile RFID Services on Internet of Things

Mobile RFID services for the Internet of Things can be created by using RFID as an enabling technology in mobile devices. Humans, devices, and things are the content providers and users of these services. Mobile RFID services can be either provided on mobile devices as stand-alone services or combined with end-to-end systems. When different service solution scenarios are considered, there are more than one possible architectural solution in the network, mobile, and back-end server areas. Combining the solutions wisely by applying the software architecture and engineering principles, a combined solution can be formulated for certain application specific use cases. This thesis illustrates these ideas. It also shows how generally the solutions can be used in real world use case scenarios. A case study is used to add further evidence.

Holistic Spirituality in the Thinking of Ellen White

Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.

4QMMT - The Problem of the Epilogue

The main focus of this study is the epilogue of 4QMMT (4QMiqsat Ma aseh ha-Torah), a text of obscure genre containing a halakhic section found in cave 4 at Qumran. In the official edition published in the series Discoveries of the Judaean Desert (DJD X), the extant document was divided by its editors, Elisha Qimron and John Strugnell, into three literary divisions: Section A) the calendar section representing a 364-day solar calendar, Section B) the halakhot, and Section C) an epilogue. The work begins with text critical inspection of the manuscripts containing text from the epilogue (mss 4Q397, 4Q398, and 4Q399). However, since the relationship of the epilogue to the other sections of the whole document 4QMMT is under investigation, the calendrical fragments (4Q327 and 4Q394 3-7, lines 1-3) and the halakhic section also receive some attention, albeit more limited and purpose oriented. In Ch. 2, after a transcription of the fragments of the epilogue, a synopsis is presented in order to evaluate the composite text of the DJD X edition in light of the evidence provided by the individual manuscripts. As a result, several critical comments are offered, and finally, an alternative arrangement of the fragments of the epilogue with an English translation. In the following chapter (Ch. 3), the diversity of the two main literary divisions, the halakhic section and the epilogue, is discussed, and it is demonstrated that the author(s) of 4QMMT adopted and adjusted the covenantal pattern known from biblical law collections, more specifically Deuteronomy. The question of the genre of 4QMMT is investigated in Ch. 4. The final chapter (Ch. 5) contains an analysis of the use of Scripture in the epilogue. In a close reading, both the explicit citations and the more subtle allusions are investigated in an attempt to trace the theology of the epilogue. The main emphases of the epilogue are covenantal faithfulness, repentance and return. The contents of the document reflect a grave concern for the purity of the cult in Jerusalem, and in the epilogue Deuteronomic language and expressions are used to convince the readers of the necessity of a reformation. The large number of late copies found in cave 4 at Qumran witness the significance of 4QMMT and the continuous importance of the Jerusalem Temple for the Qumran community.

Kristallivalheita : Itsepetos filosofisen tulkinnan lähtökohtana eräissä draaman klassikoissa

The philosophical problem of self-deception focuses the relation between desire, advantage, evidence and harm. A self-deceptive person is irrational because he or she belives or wants to belive contrary to the available evidence. The study focuses on different forms of self-deception that come out in certain classical Western dramas. The first self-deception forms are: "S knows that ~p but still belives that p because he wants that ~p", "S wants that p and therefore belives that p.", "S belives that p against evidence t because he wants to belive that p.", "S belives that p if t but S would belive that p even if ~t because S wants to belive that p.", "S belives that p (even if there is t that ~p) because S is ignorant of it." and "S belives that p (even if there is t that ~p) because of ignorant of t due to an internal deception." The main sources on self-deception are the views of contemporary researchers of the subject, such as Robert Audi, Marcia Baron, Bas C. van Fraassen, Mark Johnston, Mike W. Martin, Brian MaLaughlin, Alfred Mele, Amélie Oksenberg Rorty, William Ruddick and Stephen L. White. In this study it is claimed that Shakespeare´s Othello presents self-deception as a tragic phenomenom from witch it follows deceptions and murders. Moliére´s Tartuffe deals with a phony hypocrite´s attempts at cheating. Ibsen´s Wild Duck defends the necessity of vital lies. Beckett´s Waiting for Godot deals with the self-deception witch is related to the waiting of the supernatural rescuer. Miller´s The Death of a Salesman tells about a man who, while pursuing the American myth of success, winds both himself and his family into the skeins of self-deception. They are studied with a Barthesian method that emphasizes the autonomy of literary work and its interpretation independently of the author´s personal history and social conditions. Self-deception has been regarded as an immoral way of thinking or way of action. However, vital lies show the necessity or necessity of the self-deception when it brings joy and optimism to the human being and supports his or her self-esteem and does not cause a suffering or damage, either to self or others. In the study, the processual character of self-deception is brought out.

Distal anterior cerebral artery aneurysms

Objective: Distal anterior cerebral artery (DACA) aneurysms represent about 6% of all intracranial aneurysms. So far, only small series on treatment of these aneurysms have been published. Our aim is to evaluate the anatomic features, microneurosurgical techniques, treatment results, and long-term outcome in patients treated for DACA aneurysms. Patients and methods: We analyzed the clinical and radiological data on 517 consecutive patients diagnosed with DACA aneurysm at two neurosurgical centers serving solely the Southern (Helsinki) and Eastern (Kuopio) Finland in 1936–2007, and used a defined subgroup of the whole study population in each part of the study. Detailed anatomic analysis was performed in 101 consecutive patients from 1998 to 2007. Treatment results were analyzed in 427 patients treated between 1980 to 2005, the era of CT imaging and microneurosurgery. Long-term treatment outcome of ruptured DACA aneurysm(s) was evaluated in 280 patients with a median follow-up of 10 years; no patients were lost to follow-up. Results: DACA aneurysms, found most often (83%) at the A3 segment of the anterior cerebral artery (ACA), were smaller (median 6 mm vs. 8 mm), more frequently associated with multiple aneurysms (35% vs. 18%), and presented more often with intracerebral hematomas (ICHs) (53% vs. 26%) than ruptured aneurysms in general. They were associated with anomalies of the ACA in 23% of the patients. Microsurgical treatment showed similar complication rates (treatment morbidity 15%, treatment mortality 0.4%) as for other ruptured aneurysms. At one year after subarachnoid hemorrhage (SAH), DACA aneurysms had equally favorable outcome (GOS≥4) as other ruptured aneurysms (74% vs. 69%) but their mortality was lower (13% vs. 24%). Factors predicting unfavorable outcome for ruptured DACA aneurysms were advanced age, Hunt&Hess≥3, rebleeding before treatment, ICH, intraventricular hemorrhage, and severe preoperative hydrocephalus. The cumulative relative survival ratio showed 16% excess mortality in patients with ruptured DACA aneurysm during the first three years after SAH compared to the matched general population. From the fourth year onwards, there was no excess mortality during the follow-up. There were four episodes of recurrent SAH, only one due to treated DACA aneurysm, with a 10-year cumulative risk of 1.4%. Conclusions: The special neurovascular features and frequent association with anterior cerebral artery anomalies must be taken into account when planning occlusive treatment of DACA aneurysms. Clipping of DACA aneurysms provides a long-lasting result, with very small rates of rebleeding. After surviving three years from rupture of DACA aneurysm, the long-term survival of these patients becomes similar to that of the matched general population.