Dialogisuus ja kohtaaminen : Tutkimus kristillisten koulujen toimintakulttuurista kasvatussuhteen näkökulmasta

The main focus of this research was to describe the educational purpose of Christian schools within their operation culture. The Christian schools founded in Finland can be seen as part of a greater movement in Europe. In this research the dialogue and encounter in the educational scheme of Finnish Christian schools were examined by asking three research questions: 1. What is the nature of the dialogue in education in Finnish Christian schools? 2. How do the teachers describe themselves as educators? 3. What are the special characteristics in the operation culture of a Christian school? The educational relationship was regarded as fundamental and in the background reflected the absolute value of each student. Communication skills were viewed as essential in the building of relationships, which also included emotion communication skills as a broader view. The teachers expressed their comprehension of the meaning of the dialogue in the building of a relationship with practical examples. Students learned to understand one another's experiences by discussion and listening to one another. The values that created a connection were mutual appreciation, honesty, taking the other one into account, and the ability for empathy. Caring was regarded as a relationship between people, as well as a genuine mutual encounter, in which all parties would listen to one another and be heard by others. The respondents thought that individual attention and time were the keys to reaching well-being and an encounter. Students' commitment to the community was supported by mutual agreements, identifying with the common world, and encounters. The appearance of Christian love agape was named as the basis for an educational relationship. The answers emphasised shared everyday life at school. According to the teachers, the willingness for personal growth enabled encounters, although growth as such was often regarded as difficult. Cognitive emphasising and emotional experiencing from a dynamic perspective, were the means by which students' ethical understanding was comprehended. The teachers named three key factors to create a confidential relationship: a respectful attitude, courage, and genuineness. Within the school operational environment, a sense of community was emphasised, in which each student was taken into account individually. The active role of parents was an essential part of the school culture. The administration of the schools appeared committed. The additional pressure in school work came from efforts to ensure the official status of the school, as well as the large amount of administrative work involved in a private school. According to the research data, there was no evidence to support any elitism that is often associated with private schools.

Oppilaan kasvussa tunneviestintätaidot merkittäviä Kristillisten koulujen kasvatustehtävää käsittelevässä väitöstutkimuksessa nousi esille dialogisuuden ja aidon kohtaamisen merkitys koulutyössä. Oppilaan minuuden vahvistaminen oli merkittävä kasvatustavoite. Kasvatussuhteen perustaksi moni opettaja nimesi kristillisen rakkauden, jossa ei pyritä muuttamaan lasta, vaan auttaa häntä tulemaan omaksi itsekseen. Opettajan kunnioittava asenne, rohkeus ja aitous mahdollistivat opettajan ja oppilaan välisen luottamuksen, jonka katsottiin olevan keskeistä oppilaan identiteetin muototutumisessa ja sitä tukevien tunneviestintätaitojen oppimisessa. Oppilaan eettinen ymmärtäminen tapahtui eläytymällä ja emotionaalisesti kokemalla. Tunteiden käsittelylle oli varattuerityistä aikaa. Erityisen merkitykselliseksi osoittautui dialoginen puhetapa ja keskustelu. Tämän katsottiin edellyttävän, että opettaja suostuu myös omaan kasvuun. Oppilaiden keskinäisten keskustelujen ja vuorokuuntelun kautta opeteltiin ymmärtämään toisten kokemuksia. Opettajien vastauksissa korostettiin yhdessä elämistä koulun arjessa. Yhteyttä luovina arvoina nimettiin kunnioitus, totuudellisuus, toisten huomioon ottaminen ja empatiakyky. Huolenpidossa korostui oppilaista välittäminen ja ihmisten välinen aito kohtaaminen, jossa tärkeää oli kuunteleminen ja kuulluksi tulemisen kokemus. Vastaajat näkivät hyvinvoinnin ja kohtaamisen edellytyksenä erityisen huomion ja ajan antamisen oppilaalle. Oppilaan kehitykselle nähtiin tärkeänä, että edes yksi aikuinen antaalapselle erityistä aikaa. Kristillisten koulujen toimintakulttuureissa korostui yhteisöllisyys, jossa keskeistä oli oppilaiden huomioon ottaminen. Oppilaiden sitoutumista kouluyhteisöön tuettiin sopimuksilla, samastumisella yhteiseen maailmaan ja kohtaamisilla, vaikka se koettiin usein vaativana. Oleellinen osa koulukulttuuria oli myös vanhempien aktiivisuus. Koulujen johtajuus näyttäytyi osallistuvana. Kristilliseen koulutyöhön tuotti lisäpaineita virallisen aseman turvaamiseen liittyvä työ ja yksityiskoulun hallinnon suuri työmäärä. Aineiston perusteella ei ollut nähtävissä yksityiskouluihin yleisesti liitettyä elitismiä. Tutkimus tarjoaa käytännön esimerkkejä kouluissa sovellettaviksi. TUTKIMUKSEN TAUSTAA Väitöskirjan otsikkona on Dialogisuus ja kohtaaminen - Tutkimus kristillisten koulujen toimintakulttuurista kasvatussuhteen näkökulmasta. Tutkimusaineiston tulkinnassa käytettiin pääosin Martin Buberin kasvatusfilosofiaa. Aineistona ovat 24 opettajan näkemykset kasvatussuhteen syntymisestä oppilaisiin. Tutkimuksessa kuvataan kristillisten koulujen kasvatustehtävää niiden toimintakulttuurissa. Suomeen syntyneet kristilliset koulut ovat tulkittavissa osana suurempaa liikettä Euroopassa. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia olivat koulujen kasvatuksessa ilmenevä dialogisuus ja kohtaaminen. Näitä tarkasteltiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla. 1. Minkälaista on dialogisuus kristillisten koulujen kasvatuksessa? 2. Minkälaisina opettajat kuvaavat itseään kasvattajina? 3. Mitkä ovat kristillisen koulun toimintakulttuurin erityispiirteitä?