Kristallivalheita : Itsepetos filosofisen tulkinnan lähtökohtana eräissä draaman klassikoissa

The philosophical problem of self-deception focuses the relation between desire, advantage, evidence and harm. A self-deceptive person is irrational because he or she belives or wants to belive contrary to the available evidence. The study focuses on different forms of self-deception that come out in certain classical Western dramas. The first self-deception forms are: "S knows that ~p but still belives that p because he wants that ~p", "S wants that p and therefore belives that p.", "S belives that p against evidence t because he wants to belive that p.", "S belives that p if t but S would belive that p even if ~t because S wants to belive that p.", "S belives that p (even if there is t that ~p) because S is ignorant of it." and "S belives that p (even if there is t that ~p) because of ignorant of t due to an internal deception." The main sources on self-deception are the views of contemporary researchers of the subject, such as Robert Audi, Marcia Baron, Bas C. van Fraassen, Mark Johnston, Mike W. Martin, Brian MaLaughlin, Alfred Mele, Amélie Oksenberg Rorty, William Ruddick and Stephen L. White. In this study it is claimed that Shakespeare´s Othello presents self-deception as a tragic phenomenom from witch it follows deceptions and murders. Moliére´s Tartuffe deals with a phony hypocrite´s attempts at cheating. Ibsen´s Wild Duck defends the necessity of vital lies. Beckett´s Waiting for Godot deals with the self-deception witch is related to the waiting of the supernatural rescuer. Miller´s The Death of a Salesman tells about a man who, while pursuing the American myth of success, winds both himself and his family into the skeins of self-deception. They are studied with a Barthesian method that emphasizes the autonomy of literary work and its interpretation independently of the author´s personal history and social conditions. Self-deception has been regarded as an immoral way of thinking or way of action. However, vital lies show the necessity or necessity of the self-deception when it brings joy and optimism to the human being and supports his or her self-esteem and does not cause a suffering or damage, either to self or others. In the study, the processual character of self-deception is brought out.

Itsepetos on ihmisen arkipäivää, sillä me kaikki petämme itseämme joissain asioissa, tärkeissä tai vähemmän tärkeissä. Itsepetos voi kohdistua ihmiseen itseensä itsepetoksen tilana tai itsepetoksellisina tekoina. Itsepetos voi olla myös kollektiivinen, jolloin ihmisryhmä ylläpitää yhteistä itsepetosta. Itsepetoksessa on kyse halun, edun, todisteiden ja haitan suhteista. Ihminen haluaa jotain, koska siitä on hänelle etua. Itsepetoksellinen ihminen on irrationaalinen, sillä hän uskoo tai haluaa uskoa käytettävissä olevien todisteiden vastaisesti. Tutkimuksessa käsitellään itsepetoksen muotoja, jotka tulevat esiin eräissä länsimaisen draaman klassikoissa. Tutkimuksessa väitetään, että William Shakespearen Othello esittää itsepetoksen traagisena ilmiönä, josta seuraa petoksia ja murhia. Molièren Tartuffe käsittelee teeskentelevän tekohurskaan huijausyrityksiä. Henrik Ibsenin Villisorsa puolustaa vitaalisten valheiden välttämättömyyttä. Samuel Beckettin Huomenna hän tulee käsittelee yliluonnollisen pelastajan odottamiseen liittyvää itsepetosta. Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema kertoo miehestä, joka kietoo itsensä ja perheensä itsepetosten vyyhtiin tavoitellessaan menestystä amerikkalaisen myytin mukaisesti. Tutkimusmetodina on bartheslaiseen näkemykseen sanataideteoksen autonomiasta perustuva teoslähtöinen tulkinta, jonka mukaan teos on riippumaton tekijänsä elämänvaiheista ja hänen yhteiskunnallisesta olosuhteistaan. Itsepetosta on pidetty paheellisena ajattelu- tai toimintatapana, mutta vitaaliset valheet osoittavat itsepetoksen välttämättömyyden tai tarpeellisuuden silloin, kun se tuottaa ihmiselle iloa ja elämänmyönteisyyttä ja tukee hänen itsetuntoaan, eikä aiheuta kärsimystä tai vahinkoa itselle tai muille. Tutkimuksessa tuodaan esiin itsepetoksen prosessimainen luonne.