Long-term clinical outcome after liver transplantation

With transplant rejection rendered a minor concern and survival rates after liver transplantation (LT) steadily improving, long-term complications are attracting more attention. Current immunosuppressive therapies, together with other factors, are accompanied by considerable long-term toxicity, which clinically manifests as renal dysfunction, high risk for cardiovascular disease, and cancer. This thesis investigates the incidence, causes, and risk factors for such renal dysfunction, cardiovascular risk, and cancer after LT. Long-term effects of LT are further addressed by surveying the quality of life and employment status of LT recipients. The consecutive patients included had undergone LT at Helsinki University Hospital from 1982 onwards. Data regarding renal function – creatinine and estimated glomerular filtration rate (GFR) – were recorded before and repeatedly after LT in 396 patients. The presence of hypertension, dyslipidemia, diabetes, impaired fasting glucose, and overweight/obesity before and 5 years after LT was determined among 77 patients transplanted for acute liver failure. The entire cohort of LT patients (540 patients), including both children and adults, was linked with the Finnish Cancer Registry, and numbers of cancers observed were compared to site-specific expected numbers based on national cancer incidence rates stratified by age, gender, and calendar time. Health-related quality of life (HRQoL), measured by the 15D instrument, and employment status were surveyed among all adult patients alive in 2007 (401 patients). The response rate was 89%. Posttransplant cardiovascular risk factor prevalence and HRQoL were compared with that in the age- and gender-matched Finnish general population. The cumulative risk for chronic kidney disease increased from 10% at 5 years to 16% at 10 years following LT. GFR up to 10 years after LT could be predicted by the GFR at 1 year. In patients transplanted for chronic liver disease, a moderate correlation of pretransplant GFR with later GFR was also evident, whereas in acute liver failure patients after LT, even severe pretransplant renal dysfunction often recovered. By 5 years after LT, 71% of acute liver failure patients were receiving antihypertensive medications, 61% were exhibiting dyslipidemia, 10% were diabetic, 32% were overweight, and 13% obese. Compared with the general population, only hypertension displayed a significantly elevated prevalence among patients – 2.7-fold – whereas patients exhibited 30% less dyslipidemia and 71% less impaired fasting glucose. The cumulative incidence of cancer was 5% at 5 years and 13% at 10. Compared with the general population, patients were subject to a 2.6-fold cancer risk, with non-melanoma skin cancer (standardized incidence ratio, SIR, 38.5) and non-Hodgkin lymphoma (SIR 13.9) being the predominant malignancies. Non-Hodgkin lymphoma was associated with male gender, young age, and the immediate posttransplant period, whereas old age and antibody induction therapy raised skin-cancer risk. HRQoL deviated clinically unimportantly from the values in the general population, but significant deficits among patients were evident in some physical domains. HRQoL did not seem to decrease with longer follow-up. Although 87% of patients reported improved working capacity, data on return to working life showed marked age-dependency: Among patients aged less than 40 at LT, 70 to 80% returned to work, among those aged 40 to 50, 55%, and among those above 50, 15% to 28%. The most common cause for unemployment was early retirement before LT. Those patients employed exhibited better HRQoL than those unemployed. In conclusion, although renal impairment, hypertension, and cancer are evidently common after LT and increase with time, patients’ quality of life remains comparable with that of the general population.

Tumour markers as prognostic factors of survival of gastric cancer patients

The incidence of gastric cancer in the last decades has declined rapidly in the industrialised countries. Worldwide, however, gastric cancer is still the second most common cause of cancer death. Although surgery is currently the most effective treatment, the rapid progress in adjuvant chemotherapy and radiation therapy requires a re-evaluation of prognosis assessment. The TNM staging system of the UICC is ubiquitously used; it groups patients by decreasing survival times from stage I to stage IV based on the spread of disease, i.e. depth of tumour penetration (T), extent of spread to lymph nodes (N), and the presence or absence of distant (M) metastases. This is by far the most consistent prognostic classification system today. However, even within the stage groups there are patients that follow a varying course of disease. Our knowledge of the molecular differences between tumours of the same stage and morphology has been accumulating over the years and methods for a more accurate assessment of the phenotype of neoplasias are of value when evaluating the prognosis of individual patients with gastric cancer. In this study, the immunohistochemical expression of tumour markers involved in different phases in tumourigenesis was examined. The aim was to find new markers which could provide prognostic information in addition to what is provided by the TNM variables. A total of 337 specimens from the primary tumour of patients who underwent surgery for gastric cancer were collected and the immunohistochemical expression of seven different biomarkers was analysed. DNA ploidy and S-phase fraction (SPF) was assessed by flow cytometry. Finally, all biomarkers and clinicopathological prognostic factors were combined and evaluated by a multivariate Cox regression model to elucidate which specific factors provide independent prognostic information. By univariate survival analysis the following variables were significant prognostic factors: epithelial and stromal syndecan-1 expression, stromal tenascin-C expression, expression of tumour-associated trypsin inhibitor (TATI) in cancer cells, nuclear p53 expression, nuclear p21 expression, DNA ploidy, and SPF. By multivariate survival analysis adjusted for all available clinicopathological and biomolecular variables, p53 expression, p21 expression, and DNA ploidy emerged as independent prognostic biomarkers, together with penetration depth of the tumour, presence of nodal metastases, surgical cure of the cancer, and age of the patient at the time of diagnosis.

The impact of the metabolic syndrome and parental risk factors in patients with type 1 diabetes

Background: One-third of patients with type 1 diabetes develop diabetic complications, such as diabetic nephropathy. The diabetic complications are related to a high mortality from cardiovascular disease, impose a great burden on the health care system, and reduce the health-related quality of life of patients. Aims: This thesis assessed, whether parental risk factors identify subjects at a greater risk of developing diabetic complications. Another aim was to evaluate the impact of a parental history of type 2 diabetes on patients with type 1 diabetes. A third aim was to assess the role of the metabolic syndrome in patients with type 1 diabetes, both its presence and its predictive value with respect to complications. Subjects and methods: This study is part of the ongoing nationwide Finnish Diabetic Nephropathy (FinnDiane) Study. The study was initiated in 1997, and, thus far, 4,800 adult patients with type 1 diabetes have been recruited. Since 2004, follow-up data have also been collected in parallel to the recruitment of new patients. Studies I to III have a cross-sectional design, whereas Study IV has a prospective design. Information on parents was obtained from the patients with type 1 diabetes by a questionnaire. Results: Clustering of parental hypertension, cardiovascular disease, and diabetes (type 1 and type 2) was associated with diabetic nephropathy in patients with type 1 diabetes, as was paternal mortality. A parental history of type 2 diabetes was associated with a later onset of type 1 diabetes, a higher prevalence of the metabolic syndrome, and a metabolic profile related to insulin resistance, despite no difference in the distribution of human leukocyte antigen genotypes or the presence of diabetic complications. A maternal history of type 2 diabetes, seemed to contribute to a worse metabolic profile in the patients with type 1 diabetes than a paternal history. The metabolic syndrome was a frequent finding in patients with type 1 diabetes, observed in 38% of males and 40% of females. The prevalence increased with worsening of the glycemic control and more severe renal disease. The metabolic syndrome was associated with a 3.75-fold odds ratio for diabetic nephropathy, and all of the components of the syndrome were independently associated with diabetic nephropathy. The metabolic syndrome, independent of diabetic nephropathy, increased the risk of cardiovascular events and cardiovascular and diabetes-related mortality over a 5.5-year follow-up. With respect to progression of diabetic nephropathy, the role of the metabolic syndrome was less clear, playing a strong role only in the progression from macroalbuminuria to end-stage renal disease. Conclusions: Familial factors and the metabolic syndrome play an important role in patients with type 1 diabetes. Assessment of these factors is an easily applicable tool in clinical practice to identify patients at a greater risk of developing diabetic complications.

Bone health and vitamin D status in children with motor disability and adults with intellectual disability

Osteoporosis is not only a disease of the elderly, but is increasingly diagnosed in chronically ill children. Children with severe motor disabilities, such as cerebral palsy (CP), have many risk factors for osteoporosis. Adults with intellectual disability (ID) are also prone to low bone mineral density (BMD) and increased fractures. This study was carried out to identify risk factors for low BMD and osteoporosis in children with severe motor disability and in adults with ID. In this study 59 children with severe motor disability, ranging in age from 5 to 16 years were evaluated. Lumbar spine BMD was measured with dual-energy x-ray absorptiometry. BMD values were corrected for bone size by calculating bone mineral apparent density (BMAD), and for bone age. The values were transformed into Z-scores by comparison with normative data. Spinal radiographs were assessed for vertebral morphology. Blood samples were obtained for biochemical parameters. Parents were requested to keep a food diary for three days. The median daily energy and nutrient intakes were calculated. Fractures were common; 17% of the children had sustained peripheral fractures and 25% had compression fractures. BMD was low in children; the median spinal BMAD Z-score was -1.0 (range -5.0 – +2.0) and the BMAD Z-score <-2.0 in 20% of the children. Low BMAD Z-score and hypercalciuria were significant risk factors for fractures. In children with motor disability, calcium intakes were sufficient, while total energy and vitamin D intakes were not. In the vitamin D intervention studies, 44 children and adolescents with severe motor disability and 138 adults with ID were studied. After baseline blood samples, the children were divided into two groups; those in the treatment group received 1000 IU peroral vitamin D3 five days a week for 10 weeks, and subjects in the control group continued with their normal diet. Adults with ID were allocated to receive either 800 IU peroral vitamin D3 daily for six months or a single intramuscular injection of 150 000 IU D3. Blood samples were obtained at baseline and after treatment. Serum concentrations of 25-OH-vitamin D (S-25-OHD) were low in all subgroups before vitamin D intervention: in almost 60% of children and in 77% of adults the S-25-OHD concentration was below 50 nmol/L, indicating vitamin D insufficiency. After vitamin D intervention, 19% of children and 42% adults who received vitamin D perorally and 12% of adults who received vitamin D intramuscularly had optimal S-25-OHD (>80 nmol/L). This study demonstrated that low BMD and peripheral and spinal fractures are common in children with severe motor disabilities. Vitamin D status was suboptimal in the majority of children with motor disability and adults with ID. Vitamin D insufficiency can be corrected with vitamin D supplements; the peroral dose should be at least 800 IU per day.

Kaupunkilaisen elinympäristöongelma : Käsitteellistämistavat ja puuttumisen mallit

The study analyses the reaction of urban residents to problems, i.e. disturbing factors, in their living environment, and also their ways of doing something about these problems. It is based on urban-sociological theory on everyday life in a modern metropolis. On this theoretical basis, problems in the urban living environment are analysed in terms of a policy of everyday interference: when urban citizens become aware of a problem in their environment, they face a pattern of behaviour where the norm is polite indifference and negative solidarity. They may feel they ought to do something about the problem, but at the same time, an implicit rule of urban life is not to interfere with other people s lives so they won t interfere with yours. For example, it is not that easy for someone disturbed by littering to complain directly to those who litter the streets. Or if you complain about tobacco smoke from the neighbour s balcony, your neighbours might get cross. Direct interference with a problem in the environment usually implies an encounter with a hitherto unknown counterpart and their possible counter-reaction. The risk is either to lose face or get into downright conflict. Therefore, an easier way may be to complain to the city authorities. The Helsinki City Environment Centre is currently working on solutions for all the various kinds of problems that occur in a dense urban structure. Various ways of conceptualising the problems in the living environment are analysed empirically using theme interviews made with citizens having contacted Helsinki City Environment Centre. A phenomenographic approach and a theory-based categorisation are applied on the analysis of the theme interviews. On the grounds of the analysis, the ways of conceptualising are determined by 1) the difficulty of interfering and convincing other people, which in practice means meddling in other people s business, 2) a territorial struggle for space and a place in a dense urban structure, 3) breaches of rules and norms for social routines in urban life, and 4) a crumbling of the urban identity and all that goes along with that. The analysis of the ways of conceptualisation is deepened using a cultural risk theory. The final outcome of the analysis is four types of behaviour among urban residents with regard to interference with everyday problems in the living environment. They have been called yard police , fence builder , park warden and environmental caretaker . The study combines an urban-sociological approach with the theoretical tradition of urban research and with research on municipal environmental policy.

Matkailurakentaminen ja sen diskursiivinen rakentuminen Kilpisjärvellä

This master s thesis examines tourism related housing and related discourses in the village of Kilpisjärvi, Finland. I study the tourism development in Kilpisjärvi and the debate related to this process. My methodology is based on discourse and content analysis. The purpose of this study is to examine and classify the discourses of tourism related housing and what are the lessons learned from the recent development of Kilpisjärvi. Kilpisjärvi is the northernmost village in western Finnish Lapland, located in the middle of the highest mountain area of Finland. The area has been reindeer herding area of Saami people for centuries, but it has lacked permanent settlement until the beginning of 20th century. The first tourist accommodation was built in 1930s, followed by the road in 1940s and the hotel in 1950s. Traditionally the area has attracted skiers and hikers. The area is also known for its extraordinary nature and rare plant life. Tourism development was slow in Kilpisjärvi until the turn of millennium when rapid growth in tourism related housing was triggered by extensive land use planning. Small wilderness village of Kilpisjärvi has grown to a tourism centre with over 800 beds in commercial enterprises, more than hundred second-homes, and two large caravan areas. This development has raised conflicts among villagers. The empirical part of this study is based on the interviews of 17 permanent dwellers of Kilpisjärvi and three Norwegian cottage owners. Six discourses can be distinguished: 1) Nature and landscape, 2) Economy, 3) Place, 4)Reindeer herding, 5) Governance and 6) Possibilities to influence decision-making. The first discourse stressed that tourism development and building should adapt to nature and landscape, while economic discourse stressed the economical importance of tourism to Kilpisjärvi and the municipality of Enontekiö. The third discourse noted the change of Kilpisjärvi as a place due to the boom of tourism development. The discourse of reindeer herding was clearly distinguished from others, seeing tourism development merely negative. Governance was seen as an important tool in regulating development, but many saw that the municipal administration has failed to take into account other aspects of tourism development than economical factors. Many villagers saw their influence in decision-making weak, while landowners and municipal decision-makers were seen as oligarchy in land-use planning regardless of formal participatory planning process enforced by law. I conclude that it is important to take into account the diversity of local discourses in tourism development and land use issues. Transparent and genuine participatory planning process would promote sustainable development, prevent conflicts and allow decisions and development which would satisfy larger number of local dwellers than presently.

Search for the Production of Narrow tb̅ Resonances in 1.9 fb-1 of pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We present new limits on resonant tb production in proton-antiproton collisions at 1.96 TeV, using 1.9 fb^-1 of data recorded with the CDF II detector at the Fermilab Tevatron. We reconstruct a candidate mass in events with a lepton, neutrino candidate, and two or three jets, and search for anomalous tb production as modeled by W'->tb. We set a new limit on a right-handed W' with standard model-like coupling, excluding any mass below 800 GeV at 95% C.L. The cross-section for any narrow, resonant tb production between 750 and 950 GeV is found to be less than 0.28 pb at 95% C.L. We also present an exclusion of the W' coupling strength versus W' mass over the range 300 to 950 GeV.

Search for new color-octet vector particle decaying to t tbar in p pbar collisions at sqrt{s} = 1.96 TeV

We present the result of a search for a massive color-octet vector particle, (e.g. a massive gluon) decaying to a pair of top quarks in proton-antiproton collisions with a center-of-mass energy of 1.96 TeV. This search is based on 1.9 fb$^{-1}$ of data collected using the CDF detector during Run II of the Tevatron at Fermilab. We study $t\bar{t}$ events in the lepton+jets channel with at least one $b$-tagged jet. A massive gluon is characterized by its mass, decay width, and the strength of its coupling to quarks. These parameters are determined according to the observed invariant mass distribution of top quark pairs. We set limits on the massive gluon coupling strength for masses between 400 and 800 GeV$/c^2$ and width-to-mass ratios between 0.05 and 0.50. The coupling strength of the hypothetical massive gluon to quarks is consistent with zero within the explored parameter space.

Massa- ja paperiteollisuuden supistumisen ja tulevaisuuden kuvien aluetaloudelliset vaikutukset

Tutkimus on jatkoa Ruralia-instituutin syksyllä 2008 julkaisemalle metsäteollisuuden mahdollisen supistumisen aluetaloudellisia vaikutuksia selvittäneelle työlle. Päivitetty tutkimus on edellistä kattavampi, sillä selvitys ulottuu nyt kaikkiin Suomen massa- ja paperiteollisuuden yrityksiin. Massa- ja paperiteollisuuden vuoden 2007 alusta syksyyn 2009 ilmoittamat pysyvät kapasiteetin leikkaukset ovat yhteensä lähes 19,0 % vuoden 2007 tasoon verrattuna. Massan valmistuksessa menetykset ovat yli 20 % ja paperin/kartongin valmistuksessa noin 17 %. Supistamispäätökset merkitsevät kerroinvaikutuksineen yhteensä 1,4 miljardin euron ja 8 800 henkilötyövuoden menetystä. Kun vähennykset suhteutetaan menetyksiä kärsineiden maakuntien yhteenlaskettuun BKT:n ja työllisten määrään, toimenpiteet vastaavat 2,0 % laskua taloudellisessa kasvussa ja 0,8 % menetystä työllisyydessä. Vuoden 2008 lopulla vastaavat menetykset olivat 0,9 miljardia euroa ja 6 000 henkilötyövuotta. Vaikeudet keskittyvät itäiseen Suomeen. Kymenlaakso on kärsinyt suurimmat menetykset rahallisesti ja työllisten määrässä. Suhteellisesti eniten on menettänyt Kainuu. Pohjois-Savo nousee menettäjänä kolmen kärkeen, jos Stora Enson Varkauden tehtaiden sulkeminen toteutuu vuoden 2010 lopussa. Myös Keski-Suomessa, Lapissa ja Pohjanmaalla on suljettu kokonaisia tehtaita ja tästä on tullut selviä vaurioita. Pienemmillä tappioilla ovat selvinneet Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Satakunta, joissa on ollut vain tuotannon seisokkeja ja/tai yksittäisiä tuotantolinjojen sulkemisia. Alueet, joiden elinkeinorakenne on monipuolinen, sopeutuvat nopeammin metsäteollisuuden supistumiseen. Tämä näkyy muun muassa pienempinä työllisyysmenetyksinä. Lisäksi aluetalouden koolla on merkitystä. Pienille aluetalouksille vaikutukset ovat voimakkaammat. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös metsäteollisuuden rakennemuutoksen etenemisen vaikutuksia. Jos kehitys jatkuu negatiivisena, kuten Metla esitti keväällä 2009 tai pelätty kauhuskenaario alan tuotannon puoliintumisesta toteutuisi, kansantalouden menetykset olisivat merkittävät. Metlan skenaariossa BKT:n vähentyminen olisi kumulatiivisesti laskettuna suurimmillaan vuosien 2009 ja 2013 aikana, noin 450 miljoonaa euroa. Vastaavasti kauhuskenaariossa summa olisi lähes 700 miljoonaa euroa. Menetystä korostaa talouslama, minkä vuoksi muut alat eivät pysty täysin kompensoimaan massa- ja paperiteollisuuden vaikeuksia. Kokonaistuotanto näyttäisi kuitenkin toipuvan, mikäli nykyinen lama jäisi lyhyeksi. Työllisyys kärsisi huomattavasti kummassakin negatiivisessa skenaariossa. Vastapainoksi tutkittiin myös ns. sisäisen devalvaation sekä paperimarkkinoiden elpymisen vaikutusta. Sisäinen devalvaatio toteutuisi massa- ja paperiteollisuuden maltillisen palkkaratkaisun ja Ruotsin kruunun devalvoitumista vastaavan kustannusedun kautta. Kansainvälisten paperimarkkinoiden elpymisen vaikutusta tutkittiin vientihintoja ja -määriä nostamalla. Näistä tehokkaimmaksi osoittautui vientihintojen nousu. Myönteisten skenaarioiden vaikutusten ja nykyisten päätösten aiheuttamien aluetaloudellisten menetysten vertaaminen kuitenkin paljastaa, että vieläkin parempaa kehitystä vaaditaan. Kymenlaakso ja Pohjois-Savo jäisivät edelleen miinukselle.

Hirsitaloteollisuuden kehityshaasteet

Pientalobarometri 2/2008 ennustaa omakotitalorakentamisen jatkavan laskuaan rakentamiskustannusten kasvamisesta, kaavoituksesta, tonttitarjonnasta ja talouden tilasta johtuen. Kustannusten odotetaan edelleen nousevan mm. energia­tehokkuuden kohentumisen myötä. Työ- ja elinkeinoministeriön Puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden valmistus –toimialaraportissa 2008 oletetaan myös, että lämmöneristysvaatimukset ovat saattaneet lisätä massiivihirsitalojen kysyntää, koska uusien määräysten voimaantulon jälkeen niitä ei mahdollisesti enää tehdä. Kehityksen voidaan olettaa johtavan rakennusten koon ja varustetason järkevöittämiseen. Oma­koti­talorakentamisen tarpeeksi pientalobarometri laskee 20 000 asuntoaloitusta, mutta toimialaraportissa määrän arvioidaan vuonna 2008 jäävän 12 500 oma­kotitalon aloitukseen. Avaimet käteen –rakentaminen on kasvusuunnassa ja talo­paketit ovat kehittymässä selvemmiksi rakennusosakokonaisuuksiksi. Pientalobarometri kertoo suomalaisten toivovan yksilöllisyyttä. Talotehtaiden toimituksista yksilöllisiä suunnitteluratkaisuja on kolmannes ja tyyppimuunnoksia puolet. Valmisosatalojen osuus asunnoista on noin 68 % ja teollisen hirren osuus valmisosatalojen markkinoista on nyt kutakuinkin samoissa 10 % lukemissa kuin 20 vuotta sitten. Korkeimmillaan teollisen hirren osuus valmisosataloista kävi 17 % tasolla kymmenen vuotta sitten, vuosina 1995 ja 1996. Siporex-, betoni,- tiili- ja harkkotalojen osuus on noussut kahdessakymmenessä vuodessa 4 %:sta 12 %:iin ja precut-talojen osuus 2 %:sta 16 %:iin, kun taas puuelementtien osuus on laskenut 85 %:sta 62 %:iin. Talopaketin keskimääräinen kuluttajahinta on Toimialaraportin mukaan noin 83 000 euroa ja niitä valmistuu vuodessa alle 10 000. Talopakettimarkkinat ovat Pientalobarometrin mukaan vuonna 2008 hieman laskeneet vuosien 2006 ja 2007 huippulukemista alle 800 miljoonan euron. Teollisten hirsivalmistajien liikevaihto laski myös vuodesta 2007 alle 350 miljoonan. Toimialaraportin mukaan puutalojen valmistus työllistää vajaa 4000 henkeä 251 toimipaikassa (2006). Alan liikevaihto vuonna 2006 oli 812 miljoonaa euroa ja viennin arvo 178 miljoonaa euroa. Viennin kasvun todettiin riippuvan hirsitaloteollisuudesta. Viennin kannalta tärkeitä alueita ovat Keski-Eurooppa, Venäjä, Japani ja Pohjoismaat. Puutalojen vienti on Toimialaraportin mukaan kohonnut 90-luvun alun noin 30 miljoonasta yli 200 miljoonaan euroon, josta hirsitalojen viennin arvo ylittää 160 miljoonaa. Tutkimus- ja kehittämiskuluiksi arvioidaan puutalon valmistajilla 0–2 % tuotannon arvosta. Puutalojen mediaanikäyttökate oli Toimialaraportin mukaan vuonna 2006 noin 6 % kun teollisuuden vastaava luku on 10 %. Finnveran tilastointi hirsitalojen kustannusrakenteesta ja kannattavuudesta ei poikkea tästä, vaan hirsitalojen käyttökatteeksi ilmoitetaan 6,4 % ja kokonaistulokseksi 3,4 % vuonna 2007. Toimialaraportin mukaan teollisuuden omavaraisuusaste on noin 43 % kun taas puutaloteollisuuden omavaraisuusaste jää 26,5 %:iin ja hirsitalojen Finnveran mukaan 27,7 %:iin. Hirsitaloja valmistaa Toimialaraportin mukaan noin 150 yritystä. Alan kahden suurimman yrityksen osuus on lähes puolet koko alan liikevaihdosta.

Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen

Tutkimuksen kohteena oli Suomen kaivosala. Tavoitteena oli analysoida yhdeksän vasta käynnistyneen tai valmisteilla olevan kaivoksen aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Tutkimukseen valitut kaivoshankkeet olivat Kevitsa, Kylylahti, Laivakangas, Länttä, Pajala–Kolari, Pampalo, Sokli, Suurikuusikko ja Talvivaara. Aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin kaivosten vaatimiin investointeihin ja tulevaan liikevaihtoon perustuen. Laskelmat tehtiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä CGE RegFinDyn -aluemallilla periodille 2007–2020. Tulokset sisältävät aluetalouden täyden sopeutumisen ja kerroinvaikutukset. Tutkimuksen rahoittaja on Työ- ja elinkeinoministeriö. Kaivoksen investointi- eli rakentamisvaihe on kiihkeä, mutta suhteellisen lyhytaikainen. Toimintavaihe on puolestaan vakaa ja pitkäaikainen riippuen metallien maailmanmarkkinahintojen kehityksestä. Vaiheet voivat olla limittäisiä kuten Pajala–Kolarin ja Talvivaaran tapauksessa tai peräkkäisiä kuten Soklissa. Tulosten mukaan limittäisyys on aluetaloudellisen vaikuttavuuden kannalta parempi vaihtoehto. Kaivoksen rakentaminen ja kasvava malmin tuotanto luovat työllisyyttä ja kulutusmahdollisuuksia yhtä aikaa, jolloin vaiheiden yhteinen aluetaloudellinen vaikutus muodostuu suuremmaksi. Peräkkäisessä tapauksessa uuden tulovirran muodostuminen on selvästi tasaisempaa. Molemmissa tapauksissa työtulot jäävät toimintavaiheessa omaan maakuntaan. Ongelmaksi alueen kannalta muodostuu, kuinka saada ainakin osa pääomatuloista jäämään aluetta hyödyttämään. Tulosten perusteella kaivoshankkeista erottuu selvästi kolme taloudellisen kasvun kannalta vaikuttavinta: Pajala–Kolari, Sokli ja Talvivaara. Näiden kumulatiivinen pitkän tähtäimen vaikutus talouskasvuun olisi 1–3 prosenttia yli sijaintimaakuntiensa ennakoidun normaalikehityksen. Toinen ryhmä olisi Kevitsa ja Kylylahti, joiden vaikuttavuus olisi tasoa 0.7 prosenttia. Pampalo, Suurikuusikko, Laivakangas ja Länttä lisäisivät talouskasvua pitkällä tähtäimellä kumulatiivisesti tarkasteltuna 0.1–0.3 prosenttia yli maakuntiensa ennakoidun normaalikehityksen. Kaivokset loisivat huomattavan määrän uusia työmahdollisuuksia. Pajala–Kolarin ja Soklin kaivoshankkeissa suurimman työvoimatarpeen aikana vuonna 2014 työllisyys olisi parantunut viiden vuoden aikana yhteensä 4600–6000 henkilötyövuodella normaalikehitykseen verrattuna. Talvivaaran kaivoksella työllisyysvaikutuksen huippuvuosi on jo 2010, jolloin kaivos olisi luonut neljän vuoden aikana yhteensä 6000 uutta työpaikkaa. Kevitsan, Kylylahden ja Suurikuusikon kohdalla vastaavat korkeimmat kumulatiiviset luvut olisivat 1300, 1000 ja 800. Muiden hankkeiden vastaava työllisyysvaikutus olisi pienempi ja vaihtelisi 60–250 henkilötyövuoden välillä. Vuositasolla työvoimatarpeet olisivat Pajala–Kolarin ja Soklin tapauksessa keskimäärin 900–1200 ja Talvivaarassa 1200. Kaivoshankkeiden vaikutus elinkeinorakenteeseen näkyisi eri toimialojen tuotannon muutosten kautta. Kaivoksilla olisi luonnollisesti suora ja suuri vaikutus mineraalien kaivuuseen. Myös rakentamisen toimialaan kaivosten vaikutus olisi erittäin merkittävä, mutta väliaikainen ja rajoittuisi investointivaiheeseen. Rakentamisen ja mineraalien kaivuun tuotannon kasvu heijastuisivat muille aloille. Tuotanto nousisi muun muassa ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen, koneiden ja laitteiden valmistuksen ja kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialoilla. Yleinen elintaso nousisi, jolloin palvelutoimialoista koulutus ja terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut vahvistuisivat. Kaivosten vuoksi resursseja luovuttamaan joutuvia toimialoja olisi useita ja ne olisivat pääasiassa samoja kaivoksesta ja maakunnasta riippumatta. Pitkällä tähtäimellä tuotanto laskisi alkutuotannossa kuten myös metallien jalostuksen ja metallituotteiden, elintarvikkeiden, tekstiilien, massan ja paperin sekä puutavaran ja puutuotteiden valmistuksen toimialoilla. Kaivosalan voimakas kasvu Pohjois- ja Itä-Suomessa ei ratkaisisi kokonaan maakuntien taloudellisia ongelmia. Hankkeet tukisivat kuitenkin merkittävästi taantumasta nousua. Lisäksi suotuisa talouskehitys syntyisi käytännössä seutukunta- ja työssäkäyntialueilla eli maakuntaa pienemmissä aluetalouden yksiköissä, jolloin vaikutukset olisivat paljon vahvemmat. Kaivosalasta on mahdollisuus kehittyä pysyvä uusi toimiala tarkastelluissa viidessä maakunnassa, mikäli metallien hinnat eivät vaihtele liikaa.

ESPOOLAISTEN KOETTU TERVEYS - Pienalue-estimoinnin soveltaminen aluetasoisen tiedon tuottamiseen

Koettu terveys on subjektiivinen mittari, jota voidaan käyttää objektiivisten mittareiden ohella kunnan sosiaali- ja terveyspolitiikan onnistumisen arviointiin sekä ohjaamaan palveluiden järjestämistä. Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuuksia tuottaa pienalue-estimointimenetelmillä tietoa Espoon eri alueiden 20–64 -vuotiaan väestön kokemasta terveydestä. Erityisesti työ keskittyi selvittämään; kuinka pienille Espoon alueille voidaan tuottaa luotettavaa tietoa käytettävissä olevasta otosaineistosta ja miten käytetty mallitaso sekä otoskoon kasvattaminen muiden pääkaupunkiseudun asukkaiden vastauksilla vaikuttaa estimointitulokseen? Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2008 aikana Helsingin sosiaalialan osaamiskeskuksen keräämän Pääkaupunkiseudun hyvinvointitutkimus -aineiston lisäksi Aluesarjat-tilastotietokannasta sekä Tilastokeskuksen Väestötilastopalvelusta saatavaa tietoa. Pienalue-estimointimenetelminä käytettiin malliavusteista GREG-estimointia sekä malliperusteista EBLUP-estimointia. Sekä Espoon että koko pääkaupunkiseudun otosaineistosta muodostettujen yksikkö- ja aluetason mallien parametrien ja Espoon eri alueiden 20–64 -vuotiaaseen väestöön liittyvän tiedon avulla tuotettiin alue-estimaatteja Espoon pien-, tilasto- ja suuralueille. Koetun terveyden aluekeskiarvon estimointi onnistui kaikilla aluetasoilla kyseisen aluetason malliin perustuvalla EBLUP-estimaattorilla. GREG-estimaattori onnistui vain suuraluetason estimoinnissa, muilla aluetasoilla alueiden pienet otoskoot huononsivat GREG-estimaatin tarkkuutta. Yksikkötason sekamallin huono selitysvoima ja mallista puuttuva selittäjä huononsivat siihen perustuvan EBLUP-estimaattorin tarkkuutta. Estimoinnin kannalta mallitasoa tärkeämmäksi osoittautui mallin hyvyyden toteutuminen. Voiman lainaaminen kohdejoukon ulkopuoliselta otokselta heikensi satunnaisvaikutuksen merkitsevyyttä ja alue-estimaattien välistä vaihtelua sekä lisäsi estimaattien tarkkuutta. Pienaluetiedon tuottaminen onnistuu EBLUP-estimaattoreilla jopa 85 pienalueelle noin 800 havainnon otosaineistosta, mikäli käytössä on luotettavaa lisäinformaatiota ja hyvä malli. GREG-estimaattori sallii huonomman mallin käytön, mutta edellyttää suurempia pienalueittaisia otoskokoja kuin EBLUP-estimaattorit. EBLUP-estimaattoreiden etuna on alueittaisen otoskoon lisäksi mahdollisuus perustaa estimointi sekä yksikkötasoiseen että aluetasoiseen malliin. Pienalueestimointimenetelmät lisäävät otosaineistojen hyödyntämismahdollisuuksia. Onnistumisen takaa menetelmiin sisältyvien, aineistoon ja malliin kohdistuvien vaatimusten huomiointi tiedonkeruun suunnitteluvaiheessa mm. kysymysten asettelussa. Pienalue-estimointimenetelmien käyttö edellyttää tilastollista osaamista, kriittisyyttä saatuja tuloksia kohtaan ja vastuullisuutta tuloksia julkaistaessa. Laatuvaatimukset täyttävät pienalue-estimaatit soveltuvat hyvin päätöksenteon tueksi, kun halutaan vertailla alueita ja kohdentaa resursseja tarvelähtöisesti.

De "de" : Estudio histórico-comparativo de los usos y la semántica de la preposición "de" en español

El presente estudio supone un intento de describir y analizar el uso de la preposición "de" sobre la base de un corpus diacrónico, con énfasis en las diferentes relaciones semánticas que establece. Partiendo de un total de más de 16.000 casos de "de" hemos establecido 48 categorías de uso, que corresponden a cuatro tipos de construcción sintáctica, a saber, el uso de "de" como complemento de nombres (CN), verbos (CV), adjetivos (CA) y, finalmente, su uso como núcleo de expresiones adverbiales independientes (CI). El estudio consta de tres partes fundamentales. En la parte I, se introduce la Lingüística Cognitiva, que constituye la base teórica esencial del trabajo. Más exactamente, se introducen conceptos como la teoría del prototipo, la teoría de las metáforas conceptuales y la gramática cognitiva, especialmente las ideas de "punto de referencia" y "relación intrínseca" (Langacker 1995, 1999). La parte II incluye el análisis de las 48 categorías. En esta parte se presentan y comentan casi 2.000 ejemplos del uso contextual de "de" extraídos del corpus diacrónico. Los resultados más importantes del análisis pueden resumirse en los siguientes puntos: El uso de "de" sigue siendo esencialmente el mismo en la actualidad que hace 800 años, en el sentido de que todas las 48 categorías se identifican en todas las épocas del corpus. El uso de "de" como complemento nominal va aumentando, al contrario de lo que ocurre con su uso como complemento verbal. En el contexto nominal son especialmente las relaciones posesivas más abstractas las que se hacen más frecuentes, mientras que en el contexto verbal las relaciones que se hacen menos frecuentes son las de separación/alejamiento, causa, agente y partitivo indefinido. Destaca la importancia del siglo XVIII como época de transición entre un primer estado de las cosas y otro posterior, en especial en relación con el carácter cada vez más abstracto de las relaciones posesivas así como con la disminución de las categorías adverbales de causa, agente y partitivo. Pese a la variación en el contexto inmediato de uso, el núcleo semántico de "de" se mantiene inalterado. La parte III toma como punto de partida los resultados del análisis de la parte II, tratando de deslindar el aporte semántico de la preposición "de" a su contexto de uso del valor de la relación en conjunto. Así, recurriendo a la metodología para determinar el significado básico y la metodología para determinar lo que constituyen significados distintos de una preposición (Tyler , Evans 2003a, 2003b), se llega a la hipótesis de que "de" posee cuatro significados básicos, a saber, 'punto de partida', 'tema/asunto', 'parte/todo' y 'posesión'. Esta hipótesis, basada en las metodologías de Tyler y Evans y en los resultados del análisis de corpus, se intenta verificar empíricamente mediante el uso de dos cuestionarios destinados a averiguar hasta qué punto las distinciones semánticas a las que se llega por vía teórica son reconocidas por los hablantes nativos de la lengua (cf. Raukko 2003). El resultado conjunto de los dos acercamientos tanto refuerza como especifica la hipótesis. Los datos que arroja el análisis de los cuestionarios parecen reforzar la idea de que el núcleo semántico de "de" es complejo, constando de los cuatro valores mencionados. Sin embargo, cada uno de estos valores básicos constituye un prototipo local, en torno al cual se construye un complejo de matices semánticos derivados del prototipo. La idea final es que los hablantes son conscientes de los cuatro postulados valores básicos, pero que también distinguen matices más detallados, como son las ideas de 'causa', 'agente', 'instrumento', 'finalidad', 'cualidad', etc. Es decir, "de" constituye un elemento polisémico complejo cuya estructura semántica puede describirse como una semejanza de familia centrada en cuatro valores básicos en torno a los cuales se encuentra una serie de matices más específicos, que también constituyen valores propios de la preposición. Creemos, además, que esta caracterización semántica es válida para todas las épocas de la historia del español, con unas pequeñas modificaciones en el peso relativo de los distintos matices, lo cual está relacionado con la observada variación diacrónica en el uso de "de".