Kaupunkilaisen elinympäristöongelma : Käsitteellistämistavat ja puuttumisen mallit

The study analyses the reaction of urban residents to problems, i.e. disturbing factors, in their living environment, and also their ways of doing something about these problems. It is based on urban-sociological theory on everyday life in a modern metropolis. On this theoretical basis, problems in the urban living environment are analysed in terms of a policy of everyday interference: when urban citizens become aware of a problem in their environment, they face a pattern of behaviour where the norm is polite indifference and negative solidarity. They may feel they ought to do something about the problem, but at the same time, an implicit rule of urban life is not to interfere with other people s lives so they won t interfere with yours. For example, it is not that easy for someone disturbed by littering to complain directly to those who litter the streets. Or if you complain about tobacco smoke from the neighbour s balcony, your neighbours might get cross. Direct interference with a problem in the environment usually implies an encounter with a hitherto unknown counterpart and their possible counter-reaction. The risk is either to lose face or get into downright conflict. Therefore, an easier way may be to complain to the city authorities. The Helsinki City Environment Centre is currently working on solutions for all the various kinds of problems that occur in a dense urban structure. Various ways of conceptualising the problems in the living environment are analysed empirically using theme interviews made with citizens having contacted Helsinki City Environment Centre. A phenomenographic approach and a theory-based categorisation are applied on the analysis of the theme interviews. On the grounds of the analysis, the ways of conceptualising are determined by 1) the difficulty of interfering and convincing other people, which in practice means meddling in other people s business, 2) a territorial struggle for space and a place in a dense urban structure, 3) breaches of rules and norms for social routines in urban life, and 4) a crumbling of the urban identity and all that goes along with that. The analysis of the ways of conceptualisation is deepened using a cultural risk theory. The final outcome of the analysis is four types of behaviour among urban residents with regard to interference with everyday problems in the living environment. They have been called yard police , fence builder , park warden and environmental caretaker . The study combines an urban-sociological approach with the theoretical tradition of urban research and with research on municipal environmental policy.

Tuntematon henkilö tuo peräkärryllä jätesäkkejä puistoon. Naapuri tupruttaa parvekkeella tupakkaa. Lokki nappaa kauppahallista ostetun lohileivän suoraan kädestä. Kaupunkiasumiseen kuuluu harmeja ja haittoja, mutta missä kulkevat sietokyvyn rajat? Risto Haverisen 26.1.2007 tarkastettava väitöskirja on sosiologinen analyysi urbaaneista elinympäristöongelmista. Huomion kohteena ovat kaupunkilaisten omat kokemukset. Tutkimuksen tuloksena on neljä erilaista tapaa käsitteellistää elinympäristöongelma. Niiden pohjalta on löydettävissä ongelmaan puuttumista kuvaavia kulttuurisia malleja: pihapoliisi, aidanrakentaja, puistovahti ja miljöönhoitaja. Mallit auttavat sovittamaan kunnallisen ympäristöpolitiikan toimintatapoja asumisen arjen olosuhteisiin ja tilanteisiin. Kirjan keskeisiä teemoja ovat välinpitämättömyys, leväperäisyys ja vastuuttomuus. Elinympäristöongelmat koettelevat arkielämän sosiaalista järjestystä. Niiden ehkäiseminen edellyttää kaupunkilaisilta joustavuutta ja uudenlaista urbaania yhteisvastuullisuutta. Haverisen tutkimustulosten perusteella kaupunkielämä suosii joustavuuteen mukautuvaa puistovahtimallia. Se antaa sopivasti tilaa kohteliaalle välinpitämättömyydelle, mutta korostaa yhteisvastuuta ongelmiin puuttumisen perusteena. Miljöönhoitajamalliin kaupunkilaiset sen sijaan suhtautuvat kaksijakoisesti siihen liittyvän paatoksellisuuden ja moralismin vuoksi. Lisääntynyt ympäristötietoisuus, kulttuurinen urbanisoituminen ja yhteisöllisyyden pirstoutuminen ovat tuoneet uudenlaisia haasteita ympäristöongelmien käsittelylle. Nämä haasteet näyttäytyvät arkisessa ongelmiin puuttumisessa. Havahtuessaan elinympäristöongelmaan kaupunkilainen joutuu tekemisiin negatiivisen solidaarisuuden normin kanssa. Hän ajattelee, että ongelmalle pitäisi tehdä jotain, mutta kaupunkielämän kirjoittamaton sääntö on, ettei toisten asioihin pitäisi sotkeutua, ja samaa voi odottaa myös muilta. Esimerkiksi roskaamisesta närkästyvän ei ole aivan helppoa mennä huomauttamaan asiasta suoraan roskaajalle, tai parveketupakoinnista valittava voi joutua kiusallisiin tilanteisiin naapurinsa kanssa. Suora puuttuminen elinympäristöongelmaan merkitsee yleensä anonyymiksi jäävän osapuolen ja tämän mahdollisten vastareaktioiden kohtaamista. Riskinä on joko kasvojen menettäminen, tai puuttumistilanne saattaa kehittyä konfliktiksi. Kaupunkilaiset yrittävät vältellä suoraa puuttumista ottamalla yhteyttä kaupungin virastoihin ja tekemällä valituksia. Haverinen käytti tutkimusaineistona Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen asiakkaiden teemahaastatteluja ja tarkastajien ryhmäkeskusteluja. Aineiston pohjalta hän analysoi elinympäristöongelmiin liittyviä sosiaalisia jännitteitä ja vastoinkäymisiä, kamppailua tilan ja paikan hallinnasta, arkielämän sosiaalista järjestystä ylläpitävien sääntöjen ja normien rikkomuksia sekä kaupungistumisen eräitä lieveilmiöitä.