Metrolla muutokseen : laadullinen asennetutkimus länsimetrosta

Helsingin ja Espoon yhteinen joukkoliikennehanke länsimetro on suuri uudistus pääkaupunkiseudulla. Tutkielmassa tarkastellaan uusien metrokaupunginosien asukkaiden länsimetrohankkeeseen liittämiä asenteita sekä yleisesti metroon ja metron automatisointihankkeeseen liitettäviä asenteita. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on sosiaalipsykologian oppiaineessa kehitetty laadullinen asennetutkimus. Metodi pohjautuu retoriseen sosiaalipsykologiaan, jossa korostetaan asioiden moniulotteista luonnetta. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu liikennejärjestelmiä vain vähän. Ympäristön sosiaalipsykologia ja sosiaalitieteellinen liikennetutkimus muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Tutkielmassa metroa tarkastellaan laaja-alaisesti esimerkiksi fyysisen ympäristön osana sekä matkustuskokemuksellisena tilana. Tutkielman aineiston muodostavat lokakuussa 2010 toteutetut 10 haastattelua. Haastateltavat asuivat haastatteluhetkellä Lauttasaaressa, Tapiolassa ja Matinkylässä. Tutkielman tutkimuskysymykset on muodostettu laadullisen asennetutkimuksen kiinnostuksenkohteiden mukaisesti ja tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä metrokeskusteluissa oikeastaan arvotetaan eli arvioidaan kielteisesti tai myönteisesti sekä kenen (subjekti)asemasta ja miten. Arvottamisen kohteiden ja subjektiasemien tunnistaminen mahdollistaa asenteiden tunnistamisen. Tutkielman aineistossa länsimetro näyttäytyy laadultaan hyvin monimuotoisena asenteen kohteena. Metro ei ole vain liikenneväline, vaan se näyttäytyy esimerkiksi erilaisia alueita ja ihmisiä yhdistävänä tekijänä sekä pahoinvoinnin ja turvattomuuden näyttämönä. Aineiston analyysin perusteella länsimetron vastustamiseen liittyy keskeisesti pelko asuinalueiden muutoksesta. Keskeiset lähteet: Vesala & Rantanen (2007), Billig (1996), Gatersleben, Clark, Reeve & Uzzell (2007), Tvvigger-Ross, Bonaiuto & Breakwell (2003)

Growing Up Vietnamese in Finland - Looking Back 12 Years Later : The Well-Being and Sociocultural Adaptation of Vietnamese as Children or Adolescents and as Young Adults

Varttuminen vietnamilaisena Suomessa: 12 vuoden seurantajakso – Vietnamilaisten hyvinvointi ja sosiokulttuurinen sopeutuminen lapsena/nuorena sekä nuorena aikuisena Tämä tutkimus oli määrällinen pitkittäistutkimus lapsena tai nuorena vuosina 1979-1991 Suomeen saapuneiden vietnamilaisten akkulturaatiosta (kulttuurin muutoksista), psyykkisestä hyvinvoinnista ja sosiokulttuurisesta sopeutumisesta. Tutkimukseen osallistui ensimmäisessä vaiheessa (vuonna 1992) 97 satunnaisesti valittua vietnamilaista peruskoululaista ympäri maata, joita verrattin suomalaisiin luokkatovereihin. Seurantavaiheeseen (vuonna 2004) osallistui 59 ensimmäisessä vaiheessa mukana ollutta vietnamilaista, nyt iältään 20 – 31 -vuotiaita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät ennustivat akkulturaation lopputuloksia, samalla huomioiden iän ja ympäristön (kontekstin) vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Yksittäiset akkulturaatiodimensiot (kieli, arvot ja identiteetti) osoittautuivat tärkeämmiksi psyykkiselle hyvinvoinnille ja sosiokulttuuriselle sopeutumiselle kuin etniset, kansalliset tai kaksikulttuuriset profiilit, joissa yhdistyivät ao. kieli, arvot ja identiteetti. Identiteettimuutosta tapahtui (etniseen) vietnamilaiseen suuntaan ajan kuluessa, kun taas arvomuutosta tapahtui (kansalliseen) suomalaiseen suuntaan. Sekä suomen että vietnamin kielen taito lisääntyivät ajan myötä, millä oli myönteisiä vaikutuksia sekä psyykkiseen hyvinvointiin että sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Lähtötilanteen psyykkinen hyvinvointi ennusti hyvinvointia (masennuksen puutetta ja itsetuntoa) aikuisena, mutta sosiokulttuurinen sopeutuminen (koulumenestys) lapsena tai nuorena ei ennustanut kouluttautumista aikuisena. Parempi suomen kielen taito ja vähemmän identifioitumista suomalaiseksi aikuisena sekä masentuneisuuden puute ja vähemmän koettua syrjintää lapsena tai nuorena erottelivat psyykkisesti paremmin voivat aikuiset (ei-masentuneet) heistä, jotka olivat masentuneita. Parempaa kouluttautumista aikuisena ennustivat toisaalta vähemmän koettua syrjintää lapsena tai nuorena ja toisaalta aikuisena parempi suomen kielen taito, suurempi kansallisten (suomalaisten) itsenäisyysarvojen kannattaminen, mutta kuitenkin vähemmän identifioitumista suomalaisiin. Koetun syrjinnän merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille, erityisesti lapsena tai nuorena, sekä sen pitkäaikaisvaikutukset psyykkiselle hyvinvoinnille ja sosiokulttuuriselle sopeutumiselle aikuisena osoittavat tarpeen puuttua varhain psyykkisiin ongelmiin sekä parantaa etnisten ryhmien välisiä suhteita. Avainsanat: akkulturaatio, psyykkinen hyvinvointi, sosiokultuurinen sopeutuminen, kieli, arvot, identiteetti, vietnamilainen, Suomi, lapset, nuoret, nuoret aikuiset

Work Stress in the Nursing Profession : An Evaluation of Organizational Causal Attribution

The goal of this study was to examine the role of organizational causal attribution in understanding the relation of work stressors (work-role overload, excessive role responsibility, and unpleasant physical environment) and personal resources (social support and cognitive coping) to such organizational-attitudinal outcomes as work engagement, turnover intention, and organizational identification. In some analyses, cognitive coping was also treated as an organizational outcome. Causal attribution was conceptualized in terms of four dimensions: internality-externality, attributing the cause of one’s successes and failures to oneself, as opposed to external factors, stability (thinking that the cause of one’s successes and failures is stable over time), globality (perceiving the cause to be operative on many areas of one’s life), and controllability (believing that one can control the causes of one’s successes and failures). Several hypotheses were derived from Karasek’s (1989) Job Demands–Control (JD-C) model and from the Job Demands–Resources (JD-R) model (Demerouti, Bakker, Nachreiner & Schaufeli, 2001). Based on the JD-C model, a number of moderation effects were predicted, stating that the strength of the association of work stressors with the outcome variables (e.g. turnover intentions) varies as a function of the causal attribution; for example, unpleasant work environment is more strongly associated with turnover intention among those with an external locus of causality than among those with an internal locuse of causality. From the JD-R model, a number of hypotheses on the mediation model were derived. They were based on two processes posited by the model: an energy-draining process in which work stressors along with a mediating effect of causal attribution for failures deplete the nurses’ energy, leading to turnover intention, and a motivational process in which personal resources along with a mediating effect of causal attribution for successes foster the nurses’ engagement in their work, leading to higher organizational identification and to decreased intention to leave the nursing job. For instance, it was expected that the relationship between work stressors and turnover intention could be explained (mediated) by a tendency to attribute one’s work failures to stable causes. The data were collected from among Finnish hospital nurses using e-questionnaires. Overall 934 nurses responded the questionnaires. Work stressors and personal resources were measured by five scales derived from the Occupational Stress Inventory-Revised (Osipow, 1998). Causal attribution was measured using the Occupational Attributional Style Questionnaire (Furnham, 2004). Work engagement was assessed through the Utrecht Work Engagement Scale (Schaufeli & al., 2002), turnover intention by the Van Veldhoven & Meijman (1994) scale, and organizational identification by the Mael & Ashforth (1992) measure. The results provided support for the function of causal attribution in the overall work stress process. Findings related to the moderation model can be divided into three main findings. First, external locus of causality along with job level moderated the relationship between work overload and cognitive coping. Hence, this interaction was evidenced only among nurses in non-supervisory positions. Second, external locus of causality and job level together moderated the relationship between physical environment and turnover intention. An opposite pattern of interaction was found for this interaction: among nurses, externality exacerbated the effect of perceived unpleasantness of the physical environment on turnover intention, whereas among supervisors internality produced the same effect. Third, job level also disclosed a moderation effect for controllability attribution over the relationship between physical environment and cognitive coping. Findings related to the mediation model for the energetic process indicated that the partial model in which work stressors have also a direct effect on turnover intention fitted the data better. In the mediation model for the motivational process, an intermediate mediation effect in which the effects of personal resources on turnover intention went through two mediators (e.g., causal dimensions and organizational identification) fitted the data better. All dimensions of causal attribution appeared to follow a somewhat unique pattern of mediation effect not only for energetic but also for motivational processes. Overall findings on mediation models partly supported the two simultaneous underlying processes proposed by the JD-R model. While in the energetic process the dimension of externality mediated the relationship between stressors and turnover partially, all the dimensions of causal attribution appeared to entail significant mediator effects in the motivational process. The general findings supported the moderation effect and the mediation effect of causal attribution in the work stress process. The study contributes to several research traditions, including the interaction approach, the JD-C, and the JD-R models. However, many potential functions of organizational causal attribution are yet to be evaluated by relevant academic and organizational research. Keywords: organizational causal attribution, optimistic / pessimistic attributional style, work stressors, organisational stress process, stressors in nursing profession, hospital nursing, JD-R model, personal resources, turnover intention, work engagement, organizational identification.

Basic Human Values in the Workplace

Työntekijöiden henkilökohtaisia arvoja ja niiden yhteyksiä asenteisiin ei ole juuri tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisessa metalliteollisuuden yrityksen henkilöstön (N=1314) arvojen rakenne S. H. Schwartzin arvoteorian mukainen. Lisäksi tutkittiin arvojen yhteyksiä organisaatiomuutosta koskeviin asenteisiin ja tiedon jakamiseen työyhteisössä. Arvomittarina käytettiin uutta 40-osioista Portrait Value Questionnairea (PVQ). Mittarin validiteetti osoitettiin ver-taamalla nyt kerätyn aineiston arvorakennetta aikaisemmalla mittarilla kerättyihin arvoteorian mukaisiin yliopisto-opiskelijoiden vastauksiin. Organisaatiomuutosta koskevien asenteiden ja tiedonjakamisen mittarit luotiin laadullisissa esitutkimuksissa. Tilastolliset analyysit osoittivat, että toimihenkilöiden ja työntekijöiden arvojen rakenteet noudattivat pääosin Schwartzin teoriaa, mutta turvallisuusarvot sijaitsivat molemmissa ryhmissä universalismin ja hyväntahtoisuuden joukossa. Universalismi ja hyväntahtoisuus ennustivat myönteistä asennetta organisaatiomuutoksia kohtaan, mutta perinteiden ja mielihyvän arvostaminen liittyivät kielteisiin muutosasenteisiin. Sosiaalisia normeja kunnioittavien eli yhdenmukaisuutta arvostavien henkilöiden muut arvot vaikuttivat muutosasenteisiin vähemmän kuin niillä, joille yhdenmukaisuus ei ollut tärkeää. Lisäksi suoriutumisarvon yhteys muutosasenteisiin oli yhdenmukaisuutta arvostavilla henkilöillä positiivinen, mutta niillä, jotka eivät arvostaneet yhdenmukaisuutta, yhteys oli negatiivinen. Itseohjautuvuutta arvostavat henkilöt pitivät työyhteisönsä tiedon jakamista heikompana, kun taas hyväntahtoisuutta ja yhdenmukaisuutta arvostavat pitivät sitä muihin nähden parempana. Suoriutumisarvo oli yhteydessä tiedonjakamiseen vain silloin, kun yhdenmukaisuus oli tärkeää. Työpaikkojen (N=19) keskiarvoja vertailtaessa havaittiin, että ne työpaikat, joissa arvostettiin paljon universalismia, hyväntahtoisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä vähän valtaa ja suoriutumista saivat henkilöstöltään parhaat arvioinnit tiedon jakamisesta. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt jaettiin työtehtäviensä perusteella kolmeen ammatilliseen ympäristöön: konven-tionaaliseen (mm. taloushallinto), realistiseen (mm. tuotanto) ja yrittäjämäiseen (mm. myynti). Yrittäjämäisessä ammatillisessa ympäristössä toimivat arvostivat enemmän kuin konventionaalisessa ympäristössä toimivat valtaa, itseohjautuvuutta ja suoriutumista. Realistisessa ympäristössä arvostettiin enemmän perinteitä ja mielihyvää kuin yrittäjämäisessä ympäristössä. Ryhmien väliset erot arvoissa johtuivat koulutuksesta, iästä ja sukupuolijakaumasta.

Constructing and negotiating entrepreneurial agency : A social psychological approach to entrepreneurship discourse in the farm context

Entrepreneurship, understood as the autonomous, effective pursuit of opportunities regardless of resources, is currently subject to a multitude of interests, expectations, and facilitation efforts. On the one hand, such entrepreneurial agency has broad appeal to individuals in Western market democracies and resonates with their longing for an autonomous, personally tailored, meaningful, and materially rewarding way of life. On the other hand, entrepreneurship represents a tempting and increasingly popular means of governance and policy making, and thus a model for the re-organization of a variety of societal sectors. This study focuses on the diffusion and reception of entrepreneurship discourse in the context of farming and agriculture, where pressures to adopt entrepreneurial orientations have been increasingly pronounced while, on the other hand, the context of farming has historically enjoyed state protection and adhered to principles that seem at odds with aspects of individualistic entrepreneurship discourse . The study presents an interpretation of the psychologically and politically appealing uses of the notion of entrepreneurial agency , reviews the historical and political background of the current situation of farming and agriculture with regard to entrepreneurship, and examines their relationships in four empirical studies. The study follows and develops a social psychological, situated relational approach that guides the qualitative analyses and interpretations of the empirical studies. Interviews with agents from the farm sector aim to stimulate evaluative responses and comments on the idea of entrepreneurship on farms. Analysis of the interview talk, in turn, detects the variety of evaluative responses and argumentative contexts with which the interviewees relate themselves to the entrepreneurship discourse and adopt, use, resist, or reject it. The study shows that despite the pressures towards entrepreneurialism, the diffusion of entrepreneurship discourse and the construction of entrepreneurial agency in farm context encounter many obstacles. These obstacles can be variably related to aspects dealing with the individual agent, the action situation, the characteristics of the action itself, or to the broader social, institutional and cultural context. Many aspects of entrepreneurial agency, such as autonomy, personal initiative and achievement orientation, are nevertheless familiar to farmers and are eagerly related to one s own farming activities. The idea of entrepreneurship is thus rarely rejected outright. The findings highlight the relational and situational preconditions for the construction of entrepreneurial agency in the farm context: When agents demonstrate entrepreneurial agency, they do so by drawing on available and accessed relational resources characteristic of their action context. Likewise, when agents fail or are reluctant to demonstrate entrepreneurial agency, they nevertheless actively account for their situation and demonstrate personal agency by drawing on the relational resources available to them.

"Se luulo on aina paljon vaikeempaa kuin se tieto”: kokemuksia perinnöllisen sydänsairauden riskistä

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tausta: Perinnöllisyystutkimuksen kehittymisen on katsottu johtavan siihen, että tulevaisuudessa perimää koskevalla riski-informaatiolla saattaisi olla keskeinen rooli terveydenhuollossa. Perimää koskeva riski-informaatio perustuu todennäköisyyksiin ja sen avulla saattaa olla mahdollista ennustaa tulevaa terveydentilaa ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät huomioiden. Riski-informaatio voi mahdollistaa yksilöllisten terveyskäyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioiden räätälöimisen. Tutkimuksen kontekstissa on keskusteltu siitä, tulisiko yllättävistä, perinnölliseen riskiin viittaavista löydöksistä kertoa tutkittaville. Kertominen saattaa parhaassa tapauksessa pelastaa ihmishenkiä, mutta myös aiheuttaa huolta yksilölle ja tämän lähipiirille. Metodit ja tutkimuskysymykset: Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 2000-luvun alkupuolella Suomessa tehtyyn laajaan terveystutkimukseen osallistuneiden kokemuksia tutkimusprosessista, jonka yhteydessä heille kerrottiin terveystutkimuksen yhteydessä havaitusta, perinnölliseen rytmihäiriöalttiuteen (pitkä QT-aika -oireyhtymä) viittaavasta geenimuutoksesta. Metodologisena lähestymistapana käytetty tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA) on fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja idiografiaan pohjaava laadullinen lähestymistapa yksilön kokemusmaailman tutkimiseen. Tutkittavien kokemusmaailman kuvauksen ja tulkinnan kautta on etsitty vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten haastateltavat kokivat tilanteen, jossa heille kerrottiin pitkä QT-aika -oireyhtymään viittaavasta löydöksestä? 2) Millaisia kokemuksia haastateltavilla on kertomista seuranneesta ajanjaksosta ja toimenpiteistä? 3) Millaisia näkemyksiä haastateltavilla on siitä, miten perinnöllisiin sairauksiin viittaavista löydöksistä kerrottaessa tulisi toimia? Tulokset ja johtopäätökset: Haastateltavien sisäistä ja välistä kokemusmaailmaa leimaa ristiriitaisuus kaikissa aineistosta esiin nousevassa neljässä kattoteemassa: 1) ristiriitaiset kokemukset pitkä QT-aika tutkimusprosessista, 2) perimästä kertominen kontekstuaalisena kysymyksenä, 3) perimää koskevan tiedonkäsittelyn kompleksisuus ja 4) autonomia. Ristiriitaiset kokemukset pitkä QT-aika -tutkimusprosessista kertovat siitä, että vaikka valtaosa tutkittavista on tyytyväisiä tutkimusprosessiin ja kiitollinen sen kautta saadusta riski-informaatiosta, tutkimusprosessin kulkuun liittyvät seikat synnyttävät ristiriitoja yksilöiden sisäisessä kokemusmaailmassa. Sisäistä ristiriitaa kokeneet toivovat mahdollisuutta jatkoseurantaan ja lisäinformaation saamiseen esimerkiksi asiantuntijakontaktien ja perinnöllisyysneuvonnan muodossa. Epävarmaan geenitestin tuloksen odotusaikaan verrattuna geenitestin tuloksen saaminen ja perimää koskevan informaation henkilökohtaisen merkityksen ymmärtäminen vähentää huolta, mahdollistaa minäkäsitykseen kohdistuvan uhan työstämisen ja hallinnan tunteen palauttamisen, ja sen koetaan tukevan elämäntapoihin ja elämänsuunnitteluun liittyvissä valinnoissa. Kaikki haastateltavat kannattavat perimästä kertomista kontekstuaalisena kysymyksenä, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Kysymys siitä, miten perimästä kerrotaan, näyttää tämän tutkimuksen pohjalta olevan keskeisempi, kuin kysymys siitä, pitäisikö perimästä kertoa. Perimää koskeva tiedonkäsittelyn kompleksisuus viittaa siihen, että todennäköisyyksiin perustuvan riski-informaation käsittely on haastavaa. Autonomia ja siihen liittyvä puhe hallinnasta nousevat esiin eri konteksteissa. Sairauden perinnöllisyyden vuoksi autonomia koetaan toisinaan rajallisena, ja omat vaikutusmahdollisuudet tulevaan terveydentilaan toisaalta tunnustetaan ja toisaalta kyseenalaistetaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords biopankkitutkimus, riski-informaatio, perimästä kertominen, tiedonkäsittely, autonomia

Dietary habits and obesity: the role of emotional and cognitive factors

In post-industrialised societies, food is more plentiful, accessible and palatable than ever before and technological development has reduced the need for physical activity. Consequently, the prevalence of obesity is increasing, which is problematic as obesity is related to a number of diseases. Various psychological and social factors have an important influence on dietary habits and the development of obesity in the current food-rich and sedentary environments. The present study concentrates on the associations of emotional and cognitive factors with dietary intake and obesity as well as on the role these factors play in socioeconomic disparities in diet. Many people cognitively restrict their food intake to prevent weight gain or to lose weight, but research on whether restrained eating is a useful weight control strategy has produced conflicting findings. With respect to emotional factors, the evidence is accumulating that depressive symptoms are related to less healthy dietary intake and obesity, but the mechanisms explaining these associations remain unclear. Furthermore, it is not fully understood why socioeconomically disadvantaged individuals tend to have unhealthier dietary habits and the motives underlying food choices (e.g., price and health) could be relevant in this respect. The specific aims of the study were to examine 1) whether obesity status and dieting history moderate the associations of restrained eating with overeating tendencies, self-control and obesity indicators; 2) whether the associations of depressive symptoms with unhealthier dietary intake and obesity are attributable to a tendency for emotional eating and a low level of physical activity self-efficacy; and 3) whether the absolute or relative importance of food choice motives (health, pleasure, convenience, price, familiarity and ethicality) contribute to the socioeconomic disparities in dietary habits. The study was based on a large population-based sample of Finnish adults: the participants were men (N=2325) and women (N=2699) aged 25-74 who took part in the DILGOM (Dietary, Lifestyle and Genetic Determinants of Obesity and Metabolic Syndrome) sub-study of the National FINRISK Study 2007. The participants weight, height, waist circumference and body fat percentage were measured in a health examination. Psychological eating styles (the Three-Factor Eating Questionnaire-R18), food choice motives (a shortened version of the Food Choice Questionnaire), depressive symptoms (the Center for Epidemiological Studies Depression Scale) and self-control (the Brief Self-Control Scale) were measured with pre-existing questionnaires. A validated food frequency questionnaire was used to assess the average consumption of sweet and non-sweet energy-dense foods and vegetables/fruit. Self-reported total years of education and gross household income were used as indicators of socioeconomic position. The results indicated that 1) restrained eating was related to a lower body mass index, waist circumference, emotional eating and uncontrolled eating, and to a higher self-control in obese participants and current/past dieters. In contrast, the associations were the opposite in normal weight individuals and those who had never dieted. Thus, restrained eating may be related to better weight control among obese individuals and those with dieting experiences, while among others it may function as an indicator of problems with eating and an attempt to solve them. 2) Emotional eating and depressive symptoms were both related to less healthy dietary intake, and the greater consumption of energy-dense sweet foods among participants with elevated depressive symptoms was attributable to the susceptibility for emotional eating. In addition, emotional eating and physical activity self-efficacy were both important in explaining the positive association between depressive symptoms and obesity. 3) The lower vegetable/fruit intake and higher energy-dense food intake among individuals with a low socioeconomic position were partly explained by the higher priority they placed on price and familiarity and the lower priority they gave to health motives in their daily food choices. In conclusion, although policy interventions to change the obesogenic nature of the current environment are definitely needed, knowledge of the factors that hinder or facilitate people s ability to cope with the food-rich environment is also necessary. This study implies that more emphasis should be placed on various psychological and social factors in weight control programmes and interventions.

Roles of forced nicotine exposure and Comt gene disruption in the development of addiction-related behavioural and neurochemical changes in mice

Activation of midbrain dopamine systems is thought to be critically involved in the addictive properties of abused substances. Drugs of abuse increase dopamine release in the nucleus accumbens and dorsal striatum, which are the target areas of mesolimbic and nigrostriatal dopamine pathways, respectively. Dopamine release in the nucleus accumbens is thought to mediate the attribution of incentive salience to rewards, and dorsal striatal dopamine release is involved in habit formation. In addition, changes in the function of prefrontal cortex (PFC), the target area of mesocortical dopamine pathway, may skew information processing and memory formation such that the addict pays an abnormal amount of attention to drug-related cues. In this study, we wanted to explore how long-term forced oral nicotine exposure or the lack of catechol-O-methyltransferase (COMT), one of the dopamine metabolizing enzymes, would affect the functioning of these pathways. We also wanted to find out how the forced nicotine exposure or the lack of COMT would affect the consumption of nicotine, alcohol, or cocaine. First, we studied the effect of forced chronic nicotine exposure on the sensitivity of dopamine D2-like autoreceptors in microdialysis and locomotor activity experiments. We found that the sensitivity of these receptors was unchanged after forced oral nicotine exposure, although an increase in the sensitivity was observed in mice treated with intermittent nicotine injections twice daily for 10 days. Thus, the effect of nicotine treatment on dopamine autoreceptor sensitivity depends on the route, frequency, and time course of drug administration. Second, we investigated whether the forced oral nicotine exposure would affect the reinforcing properties of nicotine injections. The chronic nicotine exposure did not significantly affect the development of conditioned place preference to nicotine. In the intravenous self-administration paradigm, however, the nicotine-exposed animals self-administered nicotine at a lower unit dose than the control animals, indicating that their sensitivity to the reinforcing effects of nicotine was enhanced. Next, we wanted to study whether the Comt gene knock-out animals would be a suitable model to study alcohol and cocaine consumption or addiction. Although previous work had shown male Comt knock-out mice to be less sensitive to the locomotor-activating effects of cocaine, the present study found that the lack of COMT did not affect the consumption of cocaine solutions or the development of cocaine-induced place preference. However, the present work did find that male Comt knock-out mice, but not female knock-out mice, consumed ethanol more avidly than their wild-type littermates. This finding suggests that COMT may be one of the factors, albeit not a primary one, contributing to the risk of alcoholism. Last, we explored the effect of COMT deficiency on dorsal striatal, accumbal, and prefrontal cortical dopamine metabolism under no-net-flux conditions and under levodopa load in freely-moving mice. The lack of COMT did not affect the extracellular dopamine concentrations under baseline conditions in any of the brain areas studied. In the prefrontal cortex, the dopamine levels remained high for a prolonged time after levodopa treatment in male, but not female, Comt knock-out mice. COMT deficiency induced accumulation of 3,4-dihydroxyphenylacetic acid, which increased further under levodopa load. Homovanillic acid was not detectable in Comt knock-out animals either under baseline conditions or after levodopa treatment. Taken together, the present results show that although forced chronic oral nicotine exposure affects the reinforcing properties of self-administered nicotine, it is not an addiction model itself. COMT seems to play a minor role in dopamine metabolism and in the development of addiction under baseline conditions, indicating that dopamine function in the brain is well-protected from perturbation. However, the role of COMT becomes more important when the dopaminergic system is challenged, such as by pharmacological manipulation.

Governance Matters : China's Developing Western Region with a Focus on Qinghai Province

This study is about governance in contemporary China. The focus is on Qinghai Province, one of the twelve provincial-level units included in the western region development strategy launched in 2000 by the government of China. Qinghai, the subject of the case study, is not a very well-known province. Hence, this study is significant, because it provides new knowledge about the province of Qinghai, its governance and diverse challenges, and deepens one s overall knowledge regarding China. Qinghai province is one of the slowest developing regions of China. My research problem is to analyze to what extent provincial development correlates with the quality of governance. The central concept of this research is good governance. This dissertation employs a grounded theory approach while the theoretical framework of this study is built on the Three World s approach of analyzing the three main themes, namely, the environment, economic development, and cultural diversity, and to support the empirical work. Philosophical issues in the humanities and contemporary theories of governance are brought in to provide deeper understanding of governance, and to understand to what extent and how characteristics of good governance (derived from the Western canon) are combined with Chinese tradition. A qualitative research method is chosen to provide a deeper understanding of the contemporary challenges of Qinghai (and China) and to provide some insight into the role and impact of governance on provincial development. It also focuses on the Tibetan ethnic group in order to develop as full an understanding as possible about the province. The challenges faced by Qinghai concern in particular its environment, economic development, and cultural diversity, all of which are closely interrelated. The findings demonstrate that Qinghai Province is not a powerful actor, because it has weak communications with the central government and weak collaboration with its stakeholders and civil society. How Qinghai s provincial government conducts provincial development remains a key question in terms of shaping the province s future. The question is how is Qinghai s government best able to govern in a way that is beneficial for the people. This study demonstrates that this is a significant question that challenges governance everywhere, and particularly in China given the absence of democracy. This study provides the ingredients for reflection as to how provincial government can be motivated to choose to govern in a sustainable way, instead of leaning on growth factors with too little consideration about the impact on the environment and the people.

La modernización entre cafetales : San José, Costa Rica, 1880-1930

This work examines the urban modernization of San José, Costa Rica, between 1880 and 1930, using a cultural approach to trace the emergence of the bourgeois city in a small Central American capital, within the context of order and progress. As proposed by Henri Lefebvre, Manuel Castells and Edward Soja, space is given its rightful place as protagonist. The city, subject of this study, is explored as a seat of social power and as the embodiment of a cultural transformation that took shape in that space, a transformation spearheaded by the dominant social group, the Liberal elite. An analysis of the product built environment allows us to understand why the city grew in a determined manner: how the urban space became organized and how its infrastructure and services distributed. Although the emphasis is on the Liberal heyday from 1880-1930, this study also examines the history of the city since its origins in the late colonial period through its consolidation as a capital during the independent era, in order to characterize the nineteenth century colonial city that prevailed up to 1890 s. A diverse array of primary sources including official acts, memoirs, newspaper sources, maps and plans, photographs, and travelogues are used to study the initial phase of San Jose s urban growth. The investigation places the first period of modern urban growth at the turn of the nineteenth century within the prevailing ideological and political context of Positivism and Liberalism. The ideas of the city s elite regarding progress were translated into and reflected in the physical transformation of the city and in the social construction of space. Not only the transformations but also the limits and contradictions of the process of urban change are examined. At the same time, the reorganization of the city s physical space and the beginnings of the ensanche are studied. Hygiene as an engine of urban renovation is explored by studying the period s new public infrastructure (including pipelines, sewer systems, and the use of asphalt pavement) as part of the Saneamiento of San José. The modernization of public space is analyzed through a study of the first parks, boulevards and monuments and the emergence of a new urban culture prominently displayed in these green spaces. Parks and boulevards were new public and secular places of power within the modern city, used by the elite to display and educate the urban population into the new civic and secular traditions. The study goes on to explore the idealized image of the modern city through an analysis of European and North American travelogues and photography. The new esthetic of theatrical-spectacular representation of the modern city constructed a visual guide of how to understand and come to know the city. A partial and selective image of generalized urban change presented only the bourgeois facade and excluded everything that challenged the idea of progress. The enduring patterns of spatial and symbolic exclusion built into Costa Rica s capital city at the dawn of the twentieth century shed important light on the long-term political social and cultural processes that have created the troubled urban landscapes of contemporary Latin America.

Empire, Tourism, Nostalgia: Joseph Brodsky and Travel Writing

Joseph Brodsky, one of the most influential Russian intellectuals of the late Soviet period, was born in Leningrad in 1940, emigrated to the United States in 1972, received the Nobel Prize for Literature in 1987, and died in New York City in 1996. Brodsky was one of the leading public figures of Soviet emigration in the Cold War period, and his role as a model for the constructing of Russian cultural identities in the last years of the Soviet Union was, and still is, extremely important. One of Joseph Brodsky’s great contributions to Russian culture of the latter half of the twentieth century is the wide geographical scope of his poetic and prose works. Brodsky was not a travel writer, but he was a traveling writer who wrote a considerable number of poems and essays which relate to his trips and travels in the Soviet empire and outside it. Travel writing offered for Brodsky a discursive space for negotiating his own transculturation, while it also offered him a discursive space for making powerful statements about displacement, culture, history and geography, time and space—all major themes of his poetry. In this study of Joseph Brodsky’s travel writing I focus on his travel texts in poetry and prose, which relate to his post-1972 trips to Mexico, Brazil, Turkey, and Venice. Questions of empire, tourism, and nostalgia are foregrounded in one way or another in Brodsky’s travel writing performed in emigration. I explore these concepts through the study of tropes, strategies of identity construction, and the politics of representation. The theoretical premises of my work draw on the literary and cultural criticism which has evolved around the study of travel and travel writing in recent years. These approaches have gained much from the scholarly experience provided by postcolonial critique. Shifting the focus away from the concept of exile, the traditional framework for scholarly discussions of Brodsky’s works, I propose to review Brodsky’s travel poetry and prose as a response not only to his exilic condition but to the postmodern and postcolonial landscape, which initially shaped the writing of these texts. Discussing Brodsky’s travel writing in this context offers previously unexplored perspectives for analyzing the geopolitical, philosophical, and linguistic premises of his poetic imagination. By situating Brodsky’s travel writing in the geopolitical landscape of postcolonial postmodernity, I attempt to show how Brodsky’s engagement with his contemporary cultural practices in the West was incorporated into his Russian-language travel poetry and prose and how this engagement thus contributed to these texts’ status as exceptional and unique literary events within late Soviet Russian cultural practices.

Problems of Proto-Slavic Historical Nominal Morphology : On the Basis of Old Church Slavic

In this study I offer a diachronic solution for a number of difficult inflectional endings in Old Church Slavic nominal declensions. In this context I address the perhaps most disputed and the most important question of the Slavic nominal inflectional morphology: whether there was in Proto-Slavic an Auslautgesetz (ALG), a law of final syllables, that narrowed the Proto-Indo-European vowel */o/ to */u/ in closed word-final syllables. In addition, the work contains an exhaustive morphological classification of the nouns and adjectives that occur in canonical Old Church Slavic. I argue that Proto-Indo-European */o/ became Proto-Slavic */u/ before word-final */s/ and */N/. This conclusion is based on the impossibility of finding credible analogical (as opposed to phonological) explanations for the forms supporting the ALG hypothesis, and on the survival of the neuter gender in Slavic. It is not likely that the */o/-stem nominative singular ending */-u/ was borrowed from the accusative singular, because the latter would have been the only paradigmatic form with the stem vowel */-u-/. It is equally unlikely that the ending */-u/ was borrowed from the */u/-stems, because the latter constituted a moribund class. The usually stated motivation for such an analogical borrowing, i.e. a need to prevent the merger of */o/-stem masculines with neuters of the same class, is not tenable. Extra-Slavic, as well as intra-Slavic evidence suggests that phonologically-triggered mergers between two semantically opaque genders do not tend to be prevented, but rather that such mergers lead to the loss of the gender opposition in question. On the other hand, if */-os/ had not become */-us/, most nouns and, most importantly, all adjectives and pronouns would have lost the formal distinction between masculines and neuters. This would have necessarily resulted in the loss of the neuter gender. A new explanation is given for the most apparent piece of evidence against the ALG hypothesis, the nominative-accusative singular of the */es/-stem neuters, e.g. nebo 'sky'. I argue that it arose in late Proto-Slavic dialects, replacing regular nebe, under the influence of the */o/- and */yo/-stems where a correlation had emerged between a hard root-final consonant and the termination -o, on the one hand, and a soft root-final consonant and the termination -e, on the other.

L'ecfrasis nel Piacere di Gabriele D'Annunzio

Tutkielman aiheena on ekfrasis Gabriele D'Annunzion romaanissa Il Piacere (1889). Lähtökohtana on selvittää, millaisissa muodoissa ekfrasis esiintyy romaanissa sekä miten ekfrasis vaikuttaa teoksen tulkintatradition esille tuomaan tematiikkaan. Pyrkimyksenä on myös selkeyttää ekfrasiksen käsitettä, jonka ongelmana ovat sanaan eri aikakausina liitetyt eri merkitykset. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat James A.W. Heffernanin Museum of Words (1993) ja W.J.T. Mitchellin Picture Theory (1994), Marinella Cantelmon Il Piacere dei leggitori: D'Annunzio e la comunicazione letteraria (1996) sekä John Hollanderin artikkeli "The Poetics of Ekphrasis" (1988). Tutkielman avainkäsitteenä on Heffernanin määritelmä, jonka mukaan ekfrasis on sanallinen esitys kuvallisesta esityksestä. Määritelmää sovellettaessa on otettu huomioon representaatiokäsityksen avautuminen, jolloin vastaanottaja, ympäristö etc. ovat osa esitystä. Korpuksen muodostavat tapahtumaympäristöä, taideteoksia, esineistöä ja henkilöhahmoja kuvaavat ekfrastiset katkelmat. Luokittelussa toimivat alakäsitteinä Valerie Robillardin kuvaileva, attributiivinen ja assosiatiivinen ekfrasis sekä Tamar Yacobin ekfrastinen vertaus. Analyysi osoittaa, että kuvaileva ekfrasis on yleisin, mutta vain kuvitteellisten teosten yhteydessä. Katkelmissa on näkyvissä ekfrasikselle luonteenomainen kerronnallinen impulssi. Ekfrasis osallistuu tunnetun ja uuden elementin vuoropuheluun ankkuroimalla kuvitteelliset taideteokset lukijalle tuttuun ympäristöön, jolloin myös uusi tulee toden kaltaiseksi. Attributiivinen ekfrasis takaa välittömän tunnistettavuuden. Henkilöhahmot, erityisesti keskeiset naishahmot, on määritelty ekfrastisten vertausten kautta. Ekfrasis ilmentää osaltaan naishahmojen vaihdettavuuden tematiikkaa. Kyseessä on myös toiseuden haltuunotto. Kuvallisen viittaussuhteen ansiosta ekfrasis toimii tehokeinona. Tekstuaalisena strategiana ekfrasis luo siteitä tapahtumien välille ja rytmittää teoksen vaiheita. Ekfrastiset katkelmat tarjoavat myös väylän vaihtoehtoiselle tulkinnalle haastamalla tekstin totuuskäsityksen. Kuvallinen ja sanallinen esitys tuovat tekstiin omat merkityksensä, jolloin merkityskenttä laajenee. Il Piacere on intertekstuaalinen kollaasi, jossa kokonaiskuva muodostuu eri elementtien vuorovaikutuksesta. D'Annunzion mielestä kauneus on taiteen ensisijainen tarkoitus, ja ekfrasis retorisena keinona on osa pyrkimystä tavoittaa täydellinen muoto.

Die Großstadt als Gegner? : Zur Wahrnehmung Berlins in Literatur, Film und Hörspiel der späten Weimarer Republik

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Berliinin suurkaupunki vaikutti Weimarin tasavallan loppuaikoina yksilöön. Tutkimusaineistona on Alfred Döblinin romaani Berlin Alexanderplatz sekä Walter Ruttmannin elokuva Berlin. Die Sinfonie der Großstadt ja kuunnelma Weekend. Teoreettisena taustana hyödynnetään kulttuuri- ja mediahistorian mentaliteetti- ja sosiaalihistoriaa. Aihetta käsitellään myös historiallis-temaattisesta lähtökohdasta, eli työssä tutkitaan todellisen Berliinin asemaa kyseisenä aikana, modernin metropolin olemusta, modernin ajan murrosvaihetta sekä uusasiallisen taidesuuntauksen vaikutusta teoksiin. Weimarin tasavallan aikana Saksassa elettiin murroksen keskellä. Toisaalta yhteiskunta oli poliittisesti pirstoutunut ja taloudellisesti epävakaa, mutta toisaalta kulttuurielämä oli lyhyen aikaa rikasta. Suurkaupungin asukkailla oli enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään omassa ympäristössään. Toisaalta ajan ristiriitaisuus kuitenkin vaikeutti yksilöllisen elämäntavan toteutumista; ihmiset odottivat murroskauden päättymiseltä materiaalista tyydytystä, jolloin henkiselle kehitykselle jäi vähän tilaa. Tärkein kysymyksenasettelu koskee suurkaupungin roolia oman aikansa tuotteena: missä määrin kaupunki oli ihmisen todellinen vastustaja ja missä määrin sen asema oli kuviteltua? Todellisen Berliinin suhdetta reflektoidaan fiktiiviseen suurkaupunkiympäristöön. Ensin tarkastellaan Berliiniä toimijana murroskaudella ja sitten käsitellään ajan ja tilan havainnointia. Koska teokset ovat fiktiivisiä, erityisen tarkastelun kohteena on todellisuuden, fiktion ja simulaation suhde. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös kaupungin ja maaseudun välistä problematiikkaa. Kolmannessa osassa esille nousee yksilön ja massan välinen suhde, joka sekin vaikuttaa ihmisen ja suurkaupungin väliseen vastakkainasetteluun. Ilmensikö koneiden ja liikenteen dominoiva asema futuristista asetelmaa? Lisäksi käsitellään alamaailman ja kultaisen 20-luvun välistä kuilua. Kaikkia kolmea teosta yhdistää 24 tunnin aikakäsite; ajalla on selkeästi rajattu alku ja loppu, ja myös tilan käsite on tarkastelussa tärkeä. Kaikissa teoksissa on hyödynnetty montaasitekniikkaa. Kohtaukset vaihtuvat hyvinkin nopeasti, jolloin lukija, katsoja tai kuulija vieraantuu varsinaisesta kohteestaan. Montaasi vaikuttaa ratkaisevasti myös kaupungin ja yksilön suhteen kuvaukseen. Suurkaupungista muotoutuu lähes hirviömäinen, personifioitu subjekti, joka konemaisella olemuksellaan pyrkii nujertamaan pienen ihmisen. Döblinin romaanissa kertoja toimii ikään kuin yksilöä vastaan liittämällä kerronnan väliin uutisaiheita, säätiedotuksia ja kohtalokertomuksia. Elokuvassa ja kuunnelmassa teknologisen kehityksen ihannointi on noussut etualalle: ihmiset muistuttavat sekä yksilöinä että massana koneita, jotka liikkuvat hektisen mekaanisesti eteenpäin kuin liikennevälineet. He eivät kyseenalaista ympäristöään eivätkä koe olevansa oravanpyörässä. Romaanin päähenkilö on heijastanut omat pelkonsa konkreettisesti suurkaupungin infrastruktuuriin, kerrostaloihin, jotka tuntuvat kaatuvan hänen päälleen. Yksilöllinen kehitys on vaarassa pysähtyä, sillä koneistuminen tekee yksilöistä massaa. Elokuvassa ja kuunnelmassa kamppailu suurkaupunkiorganismin ja ihmisten välillä jatkuu, mutta romaanissa kamppailu päättyy päähenkilön parantumiseen. Hänestä tulee mallikansalainen - vaiennettu ja kuuliainen. Kaikkien kolmen teoksen hahmoja kuvataan modernin ajan uhreina. Heiltä puuttuu mekanismi, jolla he voisivat käsitellä kokonaisuuksia. Modernin ajan hahmojen elämä on lopulta kuin tanssia tulivuoren päällä - epävarmaa ja riskialtista.