Opiskelun ohjaus etälukiossa

Tutkimus tarkastelee opiskelijoiden kokemuksia opiskelun ohjauksesta etälukiossa. Etälukio on opetushallituksen syksyllä 1997 aloittama itseopiskeluväylä, jonka kautta voi suorittaa joko koko lukion oppimäärän tai yksittäisiäkursseja. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin etälukiolaisten ohjauksen tarve ja heidän ohjauksensa toteutus. Ohjauksen toteutuksen tarkastelu jakaantuu kahteen osioon, kaksi-kolme kertaa kuussa järjestettävän lähiopetuksen tarkasteluun sekä faksin, kirjeen, puhelimen ja sähköpostin kautta tapahtuvan ohjauksen tarkasteluun. Keskeistä tutkimuksessa on myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien kokemusten tarkastelu sekä se, millä tavoin ohjauksella on tuettu opiskelijoiden itsenäisten opiskeluvalmiuksien kehittymistä. Tutkimuksen teoriatausta jakaantuu kahteen osaan. Ensiksi analysoidaan etäopiskelun uusiin opiskeluympäristöihin keskeisesti liittyvää käsitettä avoin opiskeluympäristö, jonka määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Toisen keskeisen osan teoriataustaa muodostaa ohjaus-käsitteen tarkastelu. Tutkimuksessa käytettiin kahta tiedonhankintamenetelmää. Kvantitatiiviseen kyselylomakkeeseen toukokuussa 1998 vastasi 115 opiskelijaa etälukion pilottialueilta Satakunnasta, Savosta ja Varsinais-Suomesta. Kyselylomakkeella hankittuja tietoja täydennettiin haastatteluilla joulukuussa 1998. Etälukiolaisten ohjauksen tarkastelu osoitti, että etälukio-opiskelu eroaa vain vähän muusta aikuislukio-opiskelusta. Suurimmalla osalla etälukiolaisista on tavoitteena ylioppilastutkinto, jonka sisällöt ja vaatimukset selkeästi rajoittavat yksilöllisyyden ja joustavuuden toteutumista etälukiossa. Etälukion opiskeluympäristön avoimuuden määrittely tarkemmin on jatkossa olennaisen tärkeätä. Tulokset osoittavat, että etälukiolaisten ohjaustarve oli ollut alhainen. Etälukion suorittaminen itsenäisesti osoittautui mahdolliseksi. Suurimman osan ohjauksesta opiskelijat olivat saaneet osallistumalla lähiopetukseen. Lähiopetus osoittautui luonteeltaan opettajajohtoiseksi ryhmäopetukseksi. Opiskelijat kokivat, että lähiopetukseen oleva aika on rajallinen, joten henkilökohtaisen ohjauksen pyytäminen lähiopetuksessa ei ollut ollut mahdollista. Opiskelijoista 40% oli hyödyntänyt lähiopetuksen lisäksi tarjottua ohjausta joko vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Opiskelijoista yli puolet ei ollut käyttänyt sähköpostia lainkaan tai oli käyttänyt sitä vain harvemmin kuin kerran kuussa. Internetin ja sähköpostin käyttötaidoilla ei koettu olevan suurta merkitystä etälukio-opiskelussa. Opiskelijoiden ohjaukseen liittämät kokemukset olivat positiivisia. Tärkeintä opiskelijoille oli tieto siitä,että ohjausta oli tarvittaessa ollut saatavilla, vaikka sitä oli vain vähän hyödynnetty. Etälukiolaiset eivät kokeneet etälukio-opiskelun vaatineen uusien itsenäisten opiskelutaitojen oppimista. Avainsanat: avoin opiskeluympäristö, etäopiskelu, opiskelun ohjaus, tutorointi, aikuisopiskelu, etälukio Keywords: open learning, distance education, student guidance, tutoring, adult education, upper secondary distance learning

Kokemuksia tieteellisten jatko-opintojen ohjauksesta Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osastolla : Tavoitteeksi suunnitelmallinen ohjaus jatko-opiskelijan kasvun tueksi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston jatko-opintojenohjauksen nykykäytännöt ja kartoittaa jatko-opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen ohjauksesta. Lisäksi haluttiin kehittää ohjauksen käytäntöjä. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja pääasialliset tutkimusmenetelmät olivat grounded theory ja teemahaastattelu. Jatko-opiskelijoita haastateltiin yhteensä 18 Tuotantotaloudenosaston kaikilta jatkokoulutuslinjoilta: perinteiseltä linjalta, valtakunnallisesta tohtoriohjelmasta ja teollisuuden tohtoriohjelmasta ExIMasta. Tutkimuksen teoriapohjana olivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiaalikonstruktivismi. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkimuksen teon elementit ja selvittämään, kuinka tutkijankoulutusprosessia tulisi konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti tukea. Tieteellisen tiedon tuottamista sosiaalisena prosessina ja ryhmän tukea tutkimuksen teossa käsiteltiin sosiaalikonstruktivistisen teorian avulla. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että jatko-opiskelijan tutkimusprosessin ohjaamiseen kaivataan suunnitelmallisuutta ja struktuuria. Tutkimuksen tuloksena esitetyn ohjausmallin mukaan opiskelija halutaan aktivoida pohtimaan omia tavoitteitaan ja tutkimuksen teon etenemistä sekä ohjaustarpeitaan jatahoja, joista ohjausta voi hakea. Tämän prosessin tueksi sekä jatko-opiskelijan ja ohjaajan avuksi tutkimuksessa esitetään käytännön työkalu, ohjaussuunnitelma. Yksilöohjauksen järjestäminen on kaikilla jatkokoulutuslinjoilla opiskelijan omalla vastuulla, ja usein ohjaustilanteiden järjestäminen koetaan vaikeaksi. Jatko-opiskelijoilla on useita ohjaustahoja, esimerkiksi oman korkeakoulun ja muiden korkeakoulujen professorien lisäksi tutkijakollegat ja teollisuuden edustajat. Yksilöohjaus on menetelmä- ja sisältötukea, henkistä tukea, kannustusta, keskustelua, ideoita ja ajatusten jäsennystä. Vertaisohjaukseen kuuluu näiden lisäksi samassa tilanteessa olevien ihmisten tuki, palaute ja kritiikki. Hyvän ohjauksen elementtejä ovat kannustaminen ja innostaminen, neuvominen ja jäsentäminen sekä seuranta ja säännöllisyys. Ohjauksessa tulisi lisäksi ottaa huomioon jatkotutkinnon erilainen merkitys eri opiskelijoille. Jatkotutkinto merkitsee joillekin ajokorttia akateemiseen maailmaan, toisille ammatillista kehitystä teollisuudessa. Tutkimuksen teon eri vaiheissa tarvitaan erilaista ohjausta: alkuvaiheessa tiukkaa ohjausta, jotta tutkimuksen oikeat urat löytyvät, raakatyön vaiheessa tukea ja kannustusta, jotta aineistonkeruu ja analyysi onnistuvat, ja loppuvaiheessa tutkimusraportin kommentointia. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen voidaan hoitaa joitakin ohjausalueita paremmin kuin nykykäytännöillä. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä olivat grounded theoryn osalta Strauss & Corbinin(1990) teos, ohjauksen osalta Aittolan (1995), Aittolan & Määtän (1997, 1998) tutkimukset ja Ackerin,Hillin & Blackin (1994) tutkimukset sekä konstruktivismin osalta von Wrightin (1996) ja Tynjälän (1999) tutkimukset. Avainsanat: Tieteelliset jatko-opinnot, teollisuuden tohtoriohjelma, ohjaus, tutorointi, mentorointi, konstruktivismi, sosiaalikonstruktivismi, grounded theory Keywords: Postgraduate education, Ph.D. studies, industry-university collaboration in Ph.D. studies, constructivism, social constructivism, grounded theory, tutoring, mentoring, supervision

Nuorten hyvinvointi, opiskelu ja opinto-ohjaus erityisen koulutustehtävän saaneessa lukiossa

This is a case-study of students well-being studying in Sibelius Upper Secondary School which has got a special educational task in dance and music. The first purpose of this study is to analyse the students well-being, motivation, studying satisfaction and try to find out what kind of problems the students meet when studying in Upper Secondary School. The second purpose of this study is to try find means in counselling to help students in their Upper Secondary School Studies. The data were gathered in three parts. The first questioning was based on Allardt s (1976; 1998) well-being theory. In this questioning (N = 187) the students described their satisfaction in having (material things), loving (social relationships) and being (free time). The second data was collected by interviews (N = 19). The third data is a follow-up questioning (N = 10) for graduated students. The whole data was analysed with qualitative methods. The gathered qualitative data were compared with the quantitative data gathered by the National Institute for Health and Welfare. Results of this study indicate that the students in this case-study are mainly satisfied with their well-being, social and material things in their studying environment including counselling and teaching. The research results show that some of the students are exhausted due too muchtime spent in studying. This was verified also in the quantitative data gathered by the National Institute for Health and Welfare. These students suffer for the lack of free time and rest. Students who are motivated and have reached the autonomous way of studying do better in their Upper Secondary School Studies than those who study in unautonomous way.A quite wide range of students tend to make individual studying programmes and spend four or more years in Upper Secondary School instead of the three year programme. The individual programme gives them more time for practicing their special skills in the field of the school s special educational task and to give themselves more time for studying the basic subjects of the Upper Secondary School. Some of the students who tend to take extra years in Upper Secondary School have difficulties in their studying skills and are unsure of their studying motivation. The competition among students in Upper Secondary School with the special educational task causes stress and exhaustion for some of the studied students. These students have difficulties with integrating themselves into the social environment. For the other students the school s social environment works as a motivator for their studies and increases their well-being in their studies. According to the results of the follow-up questioning in this study the students value most the network with the other students they made while studying at the Sibelius Upper Secondary School. According to this study the students would need more counselling in all stages of their Upper Secondary School Studies. The autonomous students do quite well in their studies despite of the small amount of given counselling. They would also need more counselling in planning their further studies after Upper Secondary School. The biggest challenges to student counselling in Sibelius Upper Secondary School are helping the students to find their individual ways of studying and helping them to learn the ways of autonomous studying skills. Keywords: Upper Secondary School with a special educational task, well-being, talent, Upper Secondary School, Young person in Upper Secondary School, motivation, counselling, studying

Taloudellinen menestys etusijalla : Suomalaisten pörssiyritysten ympäristöasenteita

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään suomalaisten pörssiyritysten ympäristöasenteita. Asenteella tarkoitetaan suhteellisen pysyvää arviota tai toimintavalmiutta suhteessa ympäristöön. Lähtökohtaoletuksena on, että yrityksen perustehtävä on voiton tuottaminen osakkeenomistajille ja erilaisten sidosryhmien hyödyttäminen. Lähdeaineistona ovat yritysten yhteiskuntavastuu- ja ympäristöraportit, jotka on valittu OMX:n pohjoismaisen pörssin listalta niiden yritysten joukosta, joiden kotipaikka on Suomessa, jotka edustavat energian, perusteollisuuden ja yhdyskuntapalveluiden toimialaryhmää, ja jotka ovat julkaisseet erillisen ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportin. Tällaisia yrityksiä ovat Neste Oil, Fortum, Kemira, Outokumpu, Rautaruukki, M-real, Stora Enso ja UPM. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi, jolla tarkoitetaan käsitteiden ja argumentaation analyysiä sekä johtopäätösten tekemistä analyysin pohjalta. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Minkälaisia ympäristöasenteita lähteinä olevat suomalaisten pörssiyritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportit sisältävät? Mitkä tekijät vaikuttavat tutkimuskohteena olevien yritysten ympäristöasenteisiin lähteiden perusteella? Millaisia toimintavalmiuksia yritysten ympäristöasenteet sisältävät lähteiden perusteella? Tutkielma jakaantuu johdannon, taustaluvun ja loppukatsauksen lisäksi kolmeen päälukuun. Taustaluvussa esitellään ihmis-, tekniikka- ja luontokeskeinen ympäristöasenne. Tämä kolmijako ja näiden eri asenteiden piirteet muodostavat haravan lähteiden analysoinnille sen selvittämiseksi, millainen asenne tutkimuksen kohteeksi valituilla yrityksillä on ympäristöön. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan kestävää kehitystä ja sen periaatteiden noudattamista, luonnonvarojen käyttöä raaka-aineena sekä toiminnalle asetettuja tavoitteita ja asiakkaiden toiveisiin vastaamista. Yritykset pyrkivät suojelemaan luontoa tuleville sukupolville, kehittämään ympäristömyötäisempiä tuotteita, käyttämään luonnonvaroja kestävästi ja hallitsemaan päästöjen ja jätteiden syntymistä teknisillä ratkaisuilla ja kierrätyksellä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan taloudellisen menestyksen ja ympäristön hallinnan vaikutusta yritysten ympäristöasenteisiin. Asenteisiin vaikuttavat taloudellisen menestyksen saavuttaminen, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, ympäristöpoliittiset ohjauskeinot ja ympäristöasioiden hallinta. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan yritystoiminnan ympäristövaikutuksia, niiden taustalla olevia asenteita sekä millaisia toimintavalmiuksia asenteet sisältävät. Tällaisia toimintavalmiuksia ovat yritysten osallistuminen ympäristönsuojeluun, yrityksen ympäristövaikutukset sekä yhteistyö ympäristöjärjestöjen kanssa ja ympäristöntutkimus. Yritysten asenne ympäristöön on pääsääntöisesti ihmis- ja tekniikkakeskeinen. Luontokeskeinen asenne ympäristöön tulee raporteissa esille vain harvoin, esimerkiksi kuvattaessa ympäristövaikutuksia ekosysteemin ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Yritysten asenne ympäristöön painottuu tällöinkin ihmis- ja tekniikkakeskeiseksi, sillä ympäristönsuojelun motiivina voi olla vain ympäristöpoliittisiin vaatimuksiin vastaaminen tai yrityskuvan parantaminen.

Vain hätapua? : Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä

Financial Help Alone? Financial help as an exponent of professional diaconal work One essential form of helping people in the Evangelical Lutheran Church s diaconal work is providing economic aid. It can be seen as work which is in accordance with the spirit of the Church Order (4:3). One of the tasks of diaconal work, determined by the Church Order, is to help those whose distress is the greatest and who have no other source of help. This financial support has become a permanent and essential working method, which has also created tension of various kinds. Financial support has been criticized, especially when the support has been used to fill a gap in the social services provided by the government. It has been argued that diaconal work has been forced to take on responsibility for tasks that belong to the welfare state. The tensions involved in the financial support of diaconal work do not only concern the patching up and supplementing of the deficiencies in the welfare state s services but also the question of diaconal workers self-understanding of financial support and how it relates to their professionalism. In this thesis, I examine the experiences and visions diaconal workers have concerning financial support in their work with clients. The viewpoint of my work is the diaconal workers own experiences and interpretations of the meaning of financial support in customer service. In the articles of my thesis, I examined the meanings that diaconal workers gave to financial support in the aspects of work motivation, empowerment, expertise and tensions. The research material of my articles consists of three different data, which are theme interviews from diaconal workers, a survey from diaconal workers of Espoo and a diaconal barometer of 2009. I have analysed the theme interviews and the survey using qualitative content analysis. The results of my articles showed that diaconal workers motivation in tasks concerning economic aid was sustained by the nature and spiritual aspects of support activities. Work that supported empowerment through financial assistance meant influencing the client s personal life, community and local ties and structural circumstances of the surrounding society. Diaconal workers expertise in financial support work can be characterised as horizontal, which means that the expertise was built on acknowledging the client s dignity, the uniqueness of the client s life situation and listening to the client s own voice. Diaconal workers were also experts in community and area-based work. The tensions in financial support work are linked to its unofficial and undefined role in the field of social welfare and the inability of other aiding parties to respond to their duties. The results of my thesis on the experiences and visions of financial support reveal that it is multilateral and multidimensional. Diaconal workers used financial support to help the clients, taking into account their individual, communal, social and spiritual context. The professionalism of this financial support is reflectively related to the client s need of help and the spontaneity and unexpectedness of the situation. Support work was deeply bound to diaconal workers experiences of spirituality as the basic value in their work, the foundation of their idea of humanity and their method of helping others. In different tasks of financial support diaconal workers balanced between traditional, individual client work based on caritas and working methods which are based on supporting the individual s empowerment and active citizenship, as in postmodern social work. Diaconal workers experiences of financial support illustrated the transition or turning point in the professionalism of diaconal work, which involves finding one s own, stronger and clearer professional identity than earlier with respect to other helpers in society. Creating a unique identity is part of the empowerment process of diaconal work, in which it must define its professional role by itself. In postmodern pluralism and the fragmented context of diaconal activities, the question arose as to whether the spiritual traditions and traditional values of diaconal work support the modifications and adaptations needed in new, unpredictable situations. Diaconal work is said to be fast to react, able to predict changes and adapt to those changes. To preserve its sensitive reactive ability, also in the complex postmodern world, it must retain its own views and orientations. Otherwise, the distinctive values and traditions of diaconal work might sustain static diaconal work, employee-centeredness and a smug attitude when defining beneficiaries and needs, which highlights the paternalism of diaconal work. Such paternalism may complicate the progress of working methods which are based on empowerment and citizenship.

Palkitsemisen ja toiminnan ohjauksen vaikutus työmotivaatioon – Suomen valtion turvallisuusviranomaisten kokemana

Suomen valtio-organisaatioon kuuluvat virastot ja laitokset ovat 1990-luvulta lähtien siirtyneet uuteen palkkausjärjestelmään, jossa virkamiehen henkilökohtainen palkka perustuu työn vaativuuteen, osaamiseen ja työsuoritukseen. Uuden järjestelmän yhtenä tavoitteena on tukea ministeriön ja viraston välisessä tulossopimuksessa sovittujen tulostavoitteiden saavuttamista. Organisaatiot voivat ohjata työntekijöitä mittaamalla työsuorituksia. Mikäli työntekijä arvostaa työsuorituksesta myönnettyä palkkiota, on hän motivoitunut ponnistelemaan kohti organisaation tavoitteita. Palkitsemiskeinoina voidaan käyttää sekä taloudellisia että aineettomia palkkioita. Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten aineettomat ja taloudelliset palkitsemiskeinot sekä toiminnan ohjauskeinot vaikuttavat asiantuntijoiden motivaatioon. Tutkielmassa keskitytään sisäiseen motivaatioon ja aineettomaan palkitsemiseen. Pro gradu -tutkielma on toiminta-analyyttinen tapaustutkimus. Tutkielman kohdeorganisaationa oli sisäasiainministeriön tulosohjaama turvallisuusalan asiantuntijaorganisaatio. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä analysoidaan motivaatiota, palkitsemista ja toiminnan ohjausta kognitiivisen arviointiteorian, kokonaispalkitsemisen ja johdon ohjausjärjestelmien kautta. Pro gradu -tutkielman empiirisessä osiossa kuvataan case-organisaation kolmen toimintayksikön kokonaispalkitseminen apulaispäälliköiltä kerättyjen faktatietojen perusteella. Työntekijöiden kokemukset palkitsemisesta ja toiminnan ohjauksesta analysoitiin teemoittelemalla. Turva-alan asiantuntijoiden mielestä taloudellinen palkitseminen on omassa työssä tärkein palkitsemiskeino, mutta myös aineeton palkitseminen motivoi. Henkisesti kuormittavassa työssä hyvä palkka, terveyteen ja liikuntaan liittyvät edut sekä samanhenkiset työkaverit ovat tärkeitä. Myös työn palkitsevuus ja työsuorituksesta saatu palaute on tärkeää. Asiakkaiden epäasiallinen käyttäytyminen, rajattu mahdollisuus vaikuttaa omaa työtä kokeviin asioihin, suoritusarvioinnin subjektiivisuus ja palautteen fokusoituminen virheisiin herättivät haastatelluissa kielteisiä tuntemuksia. Mikäli asiantuntija ei koe tarvitsevansa, ei käytä, ei tiedä tai tietää, mutta kokee jonkin muun asian palkkiota tai ohjauskeinoa tärkeämmäksi, ei palkkio tai toiminnan rajoite vaikuta asiantuntijan motivaatioon. Tutkielmassa havaittiin, että palkitseminen ja toiminnan ohjaus voivat joko vahvistaa, heikentää tai niillä on neutraali vaikutus asiantuntijoiden sisäiseen motivaatioon. Asiantuntijat kokivat, että nopeuden lisäksi myös työsuorituksen laadun arviointi on tärkeää. Korjaava kielteinen palaute edistää osaamisen kehittymistä, mutta myös säännöllisesti annettu myönteinen palaute on tärkeää. Tutkielmassa havaittiin myös, että auttamisketjun jokainen lenkki, myös asiantuntija itse, vaikuttaa operatiivisen työn sisäiseen palkitsevuuteen.

La modernización entre cafetales : San José, Costa Rica, 1880-1930

This work examines the urban modernization of San José, Costa Rica, between 1880 and 1930, using a cultural approach to trace the emergence of the bourgeois city in a small Central American capital, within the context of order and progress. As proposed by Henri Lefebvre, Manuel Castells and Edward Soja, space is given its rightful place as protagonist. The city, subject of this study, is explored as a seat of social power and as the embodiment of a cultural transformation that took shape in that space, a transformation spearheaded by the dominant social group, the Liberal elite. An analysis of the product built environment allows us to understand why the city grew in a determined manner: how the urban space became organized and how its infrastructure and services distributed. Although the emphasis is on the Liberal heyday from 1880-1930, this study also examines the history of the city since its origins in the late colonial period through its consolidation as a capital during the independent era, in order to characterize the nineteenth century colonial city that prevailed up to 1890 s. A diverse array of primary sources including official acts, memoirs, newspaper sources, maps and plans, photographs, and travelogues are used to study the initial phase of San Jose s urban growth. The investigation places the first period of modern urban growth at the turn of the nineteenth century within the prevailing ideological and political context of Positivism and Liberalism. The ideas of the city s elite regarding progress were translated into and reflected in the physical transformation of the city and in the social construction of space. Not only the transformations but also the limits and contradictions of the process of urban change are examined. At the same time, the reorganization of the city s physical space and the beginnings of the ensanche are studied. Hygiene as an engine of urban renovation is explored by studying the period s new public infrastructure (including pipelines, sewer systems, and the use of asphalt pavement) as part of the Saneamiento of San José. The modernization of public space is analyzed through a study of the first parks, boulevards and monuments and the emergence of a new urban culture prominently displayed in these green spaces. Parks and boulevards were new public and secular places of power within the modern city, used by the elite to display and educate the urban population into the new civic and secular traditions. The study goes on to explore the idealized image of the modern city through an analysis of European and North American travelogues and photography. The new esthetic of theatrical-spectacular representation of the modern city constructed a visual guide of how to understand and come to know the city. A partial and selective image of generalized urban change presented only the bourgeois facade and excluded everything that challenged the idea of progress. The enduring patterns of spatial and symbolic exclusion built into Costa Rica s capital city at the dawn of the twentieth century shed important light on the long-term political social and cultural processes that have created the troubled urban landscapes of contemporary Latin America.

Dancing and Professional Dancers in Roman Egypt

The main aim of the study is to create a many-sided view of dancing in Roman Egypt (1st - early 4th centuries AD) and especially of the dancers who earned their living by dancing as hired performers. Even though dancers and other performers played a central part in many kinds of festivities throughout the ancient world, research on ancient professional dancers is rare and tends to rest on the ancient literature, which reflects the opinions of the elite. Documentary written sources (i.e., papyri, ostraka) the core of the present study are mentioned rather superficially, easily resulting in a stereotypical view of the dancers. This study will balance the picture of professional dancers in antiquity and of ancient dancing in a more general sense. The second aim characterizes this study as basic research: to provide a corpus of written sources from Greco-Roman Egypt on dancing and to discuss pictorial sources contemporary with the texts. The study also takes into account the theoretical discussion that centres on dancing as a nonverbal communicative mode. Dancers are seen as significant conveyors of social and cultural matters. This study shows that dancers were hired to perform especially in religious contexts, where the local associations on the village level also played an important part as the employers of the performers. These performers had a better standard of living in economic terms than the average hired worker, and dancers were better paid than other performers. In the Egyptian villages and towns, where the dancers performed and lived, the dancers do not seem to have been marginal because they were professionals or because of some ethnic or social background. However, their possible marginality may have occurred for reasons related to the practicalities of their profession (e.g., the itinerant life style). The oriental background of performers was a literary topos reflecting partly the situation in the centres of the empire, especially Rome, where many performers were of other than Roman origin. The connection of dancing, prostitution and slavery reflects the essential link between dance, body and gender: dancers are equated with such professions or socio-legal statuses where the body is the focus of attention, a commodity and a source of sensual pleasure; this dimension is clearly observable in ancient literature. According to the Egyptian documentary sources, there is no watertight evidence that professional dancers would have been engaged in prostitution and very little, if any, evidence that the disapproval of the professional dancers expressed by the ancient authors was shared by the Egyptians. From the 4th century onwards the dancers almost disappear from the documentary sources, reflecting the political and religious changes in the Mediterranean east.

Teatterinjohtamisen dramaturgiaa : Keskeiset tehtävät, arjen ongelmat ja rakenteelliset muutostarpeet

DRAMATURGY OF THEATRE MANAGEMENT Essential tasks, everyday problems and the need for structural changes Theatre justifies its existence only through high quality performances. Maintaining the artistic level and organizing performances are the primary tasks of a manager, even though in everyday life this often seems to be overshadowed by all the other tasks of a manager s work. How does a theatre manager design strategies and make everyday decisions if aims are to have artistically meaningful performances, financial success and a socially healthy ensemble, when not only artistic work or leadership of an organization are to be taken into consideration, but also a manpower-based art institution with long traditions? What does theatre management consist of and what kind of dramaturgical movement happens in it? Based on interviews carried out in five different city theatres in Finland in the years 2004-2008, incident stories were written within a continuous comparison theory frame. Social constructionism within a dramaturgic framework enabled versatile dialog on a manager s work and problem areas. The result is an interpretative study, where instead of common regularities, many details are collected that can be taken into consideration when similar situations occur. Based on the interviews and historical data, four factors that influence a manager s work were chosen: ownership, media, work community and programme. Within theatre management, the central problems were 1) the inconsistent use of theatre resources and problems in corporate governance caused by the administrative models; 2) the theatre s image, based on the image of its manager, as presented by the media and its influence on the wellbeing of the staff; 3) unsolved problems between the staff left behind by the previous managers and problems related to casting; 4) knowledge of the audience. These points influence how the manager plans the artistic programme and divides the resources. The theatre manager s job description has remained quite the same since the early days of Kaarlo Bergbom. In the future, special attention should be placed on why managers face fairly similar problems decade after decade. Reducing these problems partly depends on whether structural improvements are made to a theatre s close network of owners, financers and labour unions. During this study clear evidence was seen that structural changes are necessary in the production of performances and in the creation of a more versatile programme. In this process, different kinds of co-operation, experiments, development projects, continuing education and international relations have special importance, especially if the aim is to make it possible for all citizens of Finland to enjoy a vibrant and revitalized theatre.

Rossijskaja Karelija i karely v imperskoi politike Rossii, 1905-1917

Russian Karelians were one of the small peasant nations of the Russian Empire that began to identify themselves as nations during the late imperial period. At that historical moment Russian Karelia fell between an economically undeveloped empire and the rapidly modernizing borderland of Finland. The economic and cultural lure of Finland drew Karelians into the Finnish camp. This attraction was seen as a challenge to Russia and influenced the straggle between Russia and Finland for the Karelians. This struggle was waged from 1905 to 1917. This work is focused on the beginning stage of the struggle, its various phases, and their results. The confrontation extended into different dimensions (economic, political, ideological, church and cultural politics) and occurred on two levels: central and regional. Countermeasures against local nationalisms developed much earlier both in Russia and in other empires for use were also used in the Russian Karelian case. Economic policies were deployed to try to make relations with Russia more alluring for Karelians and to improve their economic condition. However, these efforts produced only minimal results due to the economic weakness of the empire and a lack of finances. Fear of the economic integration of the Karelians and Finns, which would have stimulated the economy of the Karelia, also hindered these attempts. The further development of the Orthodox Church, the schools and the zemstvos in Karelia yielded fewer results than expected due to the economic underdevelopment of the region and the avoidance of the Finnish language. Policizing measures were the most successfull, as all activities in Russian Karelia by the Finns were entirely halted in practice. However, the aspiration of Russian Karelians to integrate their home districts with Finland remained a latent force that just waited for an opportunity to push to the surface again. Such a chance materialized with the Russian revolution. The Karelian question was also a part of Russian domestic political confrontation. At the and of the 1800s, the Russian nationalist right had grown strong and increasingly gained the favor of the autocracy. The right political forces exploited the Karelian question in its anti-Finnish ideology and in its general resistance to the national emancipation of the minority peoples of Russia. A separate ideology was developed, focusing on the closeness of Karelians to the "great Russian people." Simultaneously, this concept found a place in the ultramonarchist myth of the particularly close connection between the people and tsar that was prominent in the era of Nicholas II. This myth assigned the Karelians a place amongst the "simple people" faithful to the tsar.

Archaeology of wings : Birds and people in the Baltic Sea region during the Stone Age

The prominent roles of birds, often mentioned in historical sources, are not well reflected in archaeological research. Absence or scarcity of bird bones in archaeological assemblages has been often seen as indication of a minor role of birds in the prehistoric economy or ideology, or explained by taphonomic loss. Few studies exist where birds form the basis for extensive archaeological interpretation. In this doctoral dissertation bird bone material from various Stone Age sites in the Baltic Sea region is investigated. The study period is approximately 7000-3400 BP, comprising mainly Neolithic cultures. The settlement material comes from Finland, Åland, Gotland, Saaremaa and Hiiumaa. Osteological materials are used for studying the economic and cultural importance of birds, fowling methods and principal fowling seasons. The bones were identified and earlier identifications partially checked with help of a reference material of modern skeletons. Fracture analysis was used in order to study the deposition history of bones at Ajvide settlement site. Birds in burials at two large cemeteries, Ajvide on Gotland and Zvejnieki in northern Latvia were investigated in order to study the roles of birds in burial practices. My study reveals that the economic importance of birds is at least seasonally often more prominent than usually thought, and varies greatly in different areas. Fowling has been most important in coastal areas, and especially during the breeding season. Waterbirds and grouse species were generally the most important groups in Finnish Stone Age economy. The identified species composition shows much resemblance to contemporary hunting with species such as the mallard and capercaillie commonly found. Burial materials and additional archaeological evidence from Gotland, Latvia and some other parts of northern Europe indicate that birds –e.g., jay, whooper swan, ducks – have been socially and ideologically important for the studied groups (indicating a place in the belief system, e.g. clan totemism). The burial finds indicate that some common ideas about waterbirds (perhaps as messengers or spirit helpers) might have existed in the northern European Stone Age.