Teatterinjohtamisen dramaturgiaa : Keskeiset tehtävät, arjen ongelmat ja rakenteelliset muutostarpeet

DRAMATURGY OF THEATRE MANAGEMENT Essential tasks, everyday problems and the need for structural changes Theatre justifies its existence only through high quality performances. Maintaining the artistic level and organizing performances are the primary tasks of a manager, even though in everyday life this often seems to be overshadowed by all the other tasks of a manager s work. How does a theatre manager design strategies and make everyday decisions if aims are to have artistically meaningful performances, financial success and a socially healthy ensemble, when not only artistic work or leadership of an organization are to be taken into consideration, but also a manpower-based art institution with long traditions? What does theatre management consist of and what kind of dramaturgical movement happens in it? Based on interviews carried out in five different city theatres in Finland in the years 2004-2008, incident stories were written within a continuous comparison theory frame. Social constructionism within a dramaturgic framework enabled versatile dialog on a manager s work and problem areas. The result is an interpretative study, where instead of common regularities, many details are collected that can be taken into consideration when similar situations occur. Based on the interviews and historical data, four factors that influence a manager s work were chosen: ownership, media, work community and programme. Within theatre management, the central problems were 1) the inconsistent use of theatre resources and problems in corporate governance caused by the administrative models; 2) the theatre s image, based on the image of its manager, as presented by the media and its influence on the wellbeing of the staff; 3) unsolved problems between the staff left behind by the previous managers and problems related to casting; 4) knowledge of the audience. These points influence how the manager plans the artistic programme and divides the resources. The theatre manager s job description has remained quite the same since the early days of Kaarlo Bergbom. In the future, special attention should be placed on why managers face fairly similar problems decade after decade. Reducing these problems partly depends on whether structural improvements are made to a theatre s close network of owners, financers and labour unions. During this study clear evidence was seen that structural changes are necessary in the production of performances and in the creation of a more versatile programme. In this process, different kinds of co-operation, experiments, development projects, continuing education and international relations have special importance, especially if the aim is to make it possible for all citizens of Finland to enjoy a vibrant and revitalized theatre.

Teatteri saa oikeutensa vain laadukkaan esitystoimintansa kautta. Sen taiteellinen taso ja toteutuksen järjestäminen on teatterinjohtajan ensisijainen tehtävä, vaikka se teatterin arjessa tuntui monesti jäävän johtajan muiden tehtävien varjoon. Miten teatterinjohtaja rakentaa toimintastrategiansa ja tekee arkipäivän ratkaisunsa, jos tavoitteena on taiteellisesti merkittävä esitystoiminta, taloudellinen menestys ja sosiaalisesti terve ensemble? Kyse ei ole vain taiteen tekemisestä tai organisaation johtamisesta, vaan pitkät perinteet omaavasta työvoimavaltaisesta taidelaitoksesta? Mistä teatterinjohtajuus muodostuu ja millaista dramaturgista liikettä sen sisällä tapahtuu? Viidessä kaupunginteatterissa vuosina 2004-2008 tehdyistä haastatteluista kirjoitin tapauskertomuksia jatkuvan vertailun viitekehyksessä. Sosiaalinen konstruktionismi dramaturgisena mallina mahdollisti monimuotoisen keskustelun johtajan työstä ja kipupisteistä. Tuloksena on tulkitseva tutkimus, jossa yleisten säännönmukaisuuksien sijasta on paljon yksityiskohtia, joiden merkitystä voi arvioida vastaavissa tapauksissa. Haastattelujen ja historiallisen tiedon perusteella tutkimuskohteiksi valikoitui neljä johtajan työhön vaikuttavaa tekijää: teatterin omistaja, lehdistö, työyhteisö ja ohjelmisto, joista keskeisiksi kipupisteiksi nousivat: 1. kaupunkiomistajan epäjohdonmukainen teatterin resursointi ja hallintomuodoista johtuvat omistajaohjauksen ongelmat. 2. lehdistön rakentama mielikuva teatterista johtajansa kautta ja sen vaikutus henkilökunnan hyvinvointiin 3. työyhteisössä edellisten johtajien jäljiltä purkamattomat ongelmat ja roolimiehityksen aiheuttamat ristiriidat 4. yleisötuntemuksen lisäksi edellä olevilla on merkitystä ohjelmistonsuunnittelussa ja sen resursoinnissa. Teatterinjohtajan työnkuva on ollut suhteellisen samantapainen aina sen isästä Kaarlo Bergbomista lähtien. Jatkossa pohdintaa edellyttää kysymys, miksi johtaja kohtaa teatterissa samansuuntaisia ongelmia vuosikymmenestä toiseen. Kipupisteiden minimointi on osaltaan sidoksissa rakenteiden kehittämiseen, jossa yhteistyöosapuolia teatterin lisäksi ovat omistajataho, rahoittajat ja ammattiyhdistykset. Tutkimukseni aikana oli havaittavissa selviä oireita rakenteellisista muutostarpeista esitysten tuottamisessa ja ohjelmiston monipuolistamisessa. Tässä erilaisella yhteistyöllä, kokeiluilla, kehittämishankkeilla, koulutuksella ja kansainvälistymisellä on merkitystä, jos tavoitteena on pitää koko maa vireän ja uusiutuvan teatteritaiteen piirissä.